Krempat

[Norma Bates]

Vulvodyniaa on montaa sorttia. Osa "kollegoista" kokee juurikin lihakset jännittyneiksi ja heillä on sitten kaikenlaista sen tyyppistä hoitoa, osalla on tunne että hermoissa vikaa, osalla limakalvoissa ja kellä missäkin. Kaikkia vulvodyniaa sairastavia ei seksi haittaa, joitakin se haittaa osittain, ja joitain sitten niin helvetisti että lapsiakin laitetaan vain vaikeasti.

Mikä tahansa paikka kehossa missä vain lihaksia onkin, lienee paikka jossa voi tulla jumeja ja kramppeja.

Itse en ollut koskaan ajatellut tai kokenut että minulla olisi lantion seudussa jotain jumituksia, mutta tässä nyt kun loukkasin niskani marraskuussa, oli se shokkivaikutus ilmeisesti mennyt koko selkärangan pituuden päästä päähän. Noita "nopeasti ohittuvia peräaukon" kipuja minulla kuitenkaan ei ole tänä aikana ollut kuin kerran, ja ennen tuota niskahässäkkää vuosien varrella silloin tällöin harvakseltaan.

Aporopoo, muistan joskus jotain kuulleeni tai lukeneeni että lähimmäksi naisten vulvodyniaa tulee miehillä joku tietty kipu joka tuntuu välilihassa. Oliko sillä joku tietty nimi, en tiedä tai muista.

[Norma Bates]

Kävin osteopaatilla joulun alla, muistaakseni en raportoinut hetimiten tänne, kun halusin vähän seurailla miten muijan käy.

Itse osteopatia tuntuu vähän hokkuspokkukselta, mutta ehkä vain sen takia että en ole ihmiskehon anatomiaan erityisen perehtynyt. Äh, ollenkaan. Osteopaatti sanoi että myös lantioni on jäykkä, koska painissa kokemani niskan venähdys on mennyt shokkiaaltona koko selkärangan päästä päähän. Hän mm. teetätti pikkuruisia päänliikkeitä, koska hänen mukaansa pienet liikkeet stimuloivat syviä lihaksia. Reippaampi ihonpäällinen käsittely kuten hieronta sensijaan vaikuttaa vain pinnallisiin lihaksiin. Tämä oli jännä huomio.

Huimaus oli vähentynyt aika paljon siinä vaiheessa kun osteopaatille varaamani aika oli, mutta menin jokatapauksessa kokeilemaan pääsisinkö huimauksesta kokonaan eroon. Session jälkeen bussissa istuessani havaitsin että tavanomainen rutina joka kuuluu tai tuntuu niskassani jokaikisestä pienimmästäkin liikkeestä oli poissa. Kun pääsin kotiin asti, alkoi melkoinen huimaus. Lähipäivinä olo oli kuitenkin lopulta parempi, lähes normaali.

Mutta auta armias. Nyt kun olen järjestänyt itseni kotinurkille ainakin kahdeksi viikoksi, en ole ostanut minkään sortin bussilippua, joten tarpeelliset asioinnit hoidan jalan. Kävelin tiistaina tämän vuoksi 9 km, ja tuntui että olo hitusen huononi. Eilen kävelin noin 10 km ja taas tuntui olo vieläkin huonommalta. Tänään hiihdin tunnin ajan (km-määristä ei tietoa). Aina kun pysähdyin, huimasi. Lopulta jo yököttikin.

Kun en viitsi mitään pahan mielen liikuntaketjua perustaa, mainitsen tästä hiihtoretkestäkin tähän. Kävi niin että kun piti saada monot irti siteistä että voin kävellä kotiin, monot eivät irronneetkaan. Aiemmin minulla on sentään ollut vaikeuksia vain monojen saamisessa siteisiin kiinni, mutta nyt sitten näin päin. Revin, reuhdoin ja riehuin. Karjuin ja kiroilin. Ei mistään apua. En tiedä mitä oikein oli tapahtunut. Lopulta en voinut mitään muuta kuin ottaa monot jaloistani suksineen päivineen, ja kävellä sukkasillani kotiini! Matka ei onneksi ole pitkä (alta 10 min), mutta kyllähän siinä aika erikoinen fiilis oli kertakaikkiaan. Ai miksen hiihtänyt kotiin asti? No siksen kun järvenjään (jolla olin hiihtänyt) ja kotini välissä on sorattu tie. Ynnä ylämäki, jota en olisi päässyt ylös millään helkkarin ilveellä jokatapauksessa. Minä, sukset ja ylämäki on useimmiten mahdoton yhtälö.

Joka kerta kun yritin niitä perkeleen monoja repiä irti siteistä, jouduin tietenkin nojautumaan eteenpäin ja huimasi. Päätäkin särki lopulta. Hiihtäessä oli sattunut myös oik. jalkaterään kohtaan johon viimeaikoina on sattunut kävellessä, ja oikeaa rannettakin jomotteli hiihdon varrella. Ja minä kun olin nimenomaan riemuinnut tässä jokin aika sitten että eipähän ainakaan ole ranteisiin sattunut pitkään aikaan.

Uskon että huimausepisodi olisi jo menneen talven lumia mikäli minulla ei olisi fibromyalgiaa. Se on ikäänkuin syy tai tekosyy keholle jäädä jumputtamaan yhtä ja samaa säveltä kerta toisensa jälkeen. Minä hullu olin luullut että suksiminen hieroisi tuota yläselän ja niskan seutua, aivan kuten se teki 2013, jolloin 3 kk kestänyt päivittäinen päänsärkytaipumus jäi historiaan kun aloitin hiihdon. Paskanmarjat. Taisi jumit vaan pahentua.

Osteopaatti sanoi kyllä suoraan että kertahoito ei välttämättä auta, tai ei ehkä auta monikaan hoito. En minä viitsi alkaa rahojani tuhlata siellä ravaamiseen, kun fibro tekee kaiken tyhjäksi kuitenkin.

[kertsi]

^
Auttaisikohan tennispallohieronta noihin lihasjumeihin?

[Norma Bates]

Voihan sitäkin kokeilla. TENS kun ei vaikuta. Ongelmana taitavat olla niin syvällä olevat lihakset että niitä on pirun vaikea käsitellä. Plus fibrolle näyttää olevan tyypillistä että yritykset rentouttaa lihaksia saavat ne paukahtamaan entistä kireämmälle.

[Norma Bates]

Vietin eilenillalla noin 50 min session 9 kg nyrkkeilysäkkini äärellä. Tuo nyt ei tietenkään tarkoita tauotonta hakkaamista koko mainitun ajan verran, vaan siinä on kaikenlaista paussia sun muuta vedenkittausta seassa. Välittömästi omatoimitreenin jälkeen en kokenut mitään kummoisempia vaivoja. Yöllä alkoi juilimaan ainakin oikeaa polvea. No, se nyt on paska. Mutta erinomaisen ikävä yllätys oli aamulla herättyä kun huimasi jälleen pahemmin. Nyt vasta oikeastaan huomasi miten hyvin minulla on tässä välissä mennyt, kun en ole sitten lauantain (hiihtolenkki) tehnyt päiväkausiin yhtään mitään. Nyt kävelin järven yli kylille kirjastoon jne. ja olo on epämiellyttävä, eli etoo.

Ilmeisesti en siis saisi tehdä mitään. Yhtikäs mitään. 

[kertsi]

^
Oletko tehyt niitä asentohoitoja?

[Norma Bates]

Välillä unohtuu, mutta pääsääntöisesti olen kyllä tehnyt osteopaatin neuvomaa liikesarjaa.

[kertsi]

(Liittyy Hipin kommenttiin, joka on nyt siirretty Nivelrikko ja sen hoito -ketjun.)

Itsellänikin vasen olkapää sattuu juuri nyt kenkkuilemaan. Mutta se johtuu tällä kertaa siitä, että tein pitkää sarjaa pienehköillä käsipainoilla, varmaan liian pitkää.

Alkuperin se olkapää taisi ottaa damagea penkkipunnerruksessa. Ehkä tein jonkin tekniikkavirheen tai jotain. Ei ole ollut entisensä varmaan kymmeneen vuoteen.

Enimmäkseen se ei kenkkuile levossa (paitsi nyt), vaan pikemminkin oirehtii liikerajoituksina, jotkut liikkeet tekevät vähän kipeää.

Nyt kun tuli fyssari puheeksi, niin semmoinen on mulla auttanut, että tekee ikään kuin passiivista lempeää venytystä:
- ota (vas. mulla) kipeän olkapään kädellä kiinni harjanvarresta niin, että peukalo osoittaa poispäin kehostasi
- anna em. käden olla rento ja painava, se siis ei tee mitään lihastyötä, pitää vaan kiinni harjanvarrella
- ota terveellä kädellä harjan varresta kiinni niin, että ote on vähän leveämpi kuin hartialeveys
- työnnä terveellä kädellä harjanvartta suoraan sivulle (varovasti ensin). Tällä lailla kipeä olkapää saa liikettä ja venytystä.
- voi makustella vähän eteen tai taakse, missä kohdassa kiinnaa eniten
- muista pitää sen kipeän olkapään käsivarsi rentona ja passiivisena, ja hartiat alhaalla

Tässä video, mutta ote on toisenlainen:

Olkapään kuntoutus: passiiviset liikkeet

Itse olen tänään kuntouttanut olkapäätä niin, että teen samat liikkeet, mistä se kipeytyi, mutta tänään vallan ilman painoja. Idealla, että tulee vähän tehostettua verenkiertoa, ja nivelelle vähän käyttöä kuitenkin.

[Hippi]

Wou, olihan reissu kun kävin nyt fyssarin käsittelyssä. Ei käpälöinyt pelkkää olkapäätä, vaan itse asiassa koko yläselän, hartiat, olkapäät, niskan, käsivarret ja kaiveli vielä lapaluiden alusetkin.

Luulin, että se salilla käyttämäni hieroja oli kovanäppinen, mutta ei ollut.

Lopuksi oli vielä keppijumppaohjeita ihan kepillä harjoitellen. Jumpalla parannellaan olkapäiden ja yleensä käsien liikkuvuutta. Tuokin on mielenkiintoista, miten eri tavalla menee ohje perille, kun se asiantuntija ja neuvoja on siinä nokan edessä ja samalla katsoo, miten hänen ohjeen mukaan teen kuin, että netistä etsii jotain satunnaisia keppijumppaohjeita.

Nyt vielä pitäisi ottaa se oma keppi esiin komerosta ja laittaa näkösälle, että edes tuntisin jotain syyllisyyttä tekemättä jääneistä jumppaliikkeistä tai parhaassa tapauksessa jopa tekisin niitä liikkeitä, jotka nyt opin

[Toope]

Minulla on ollut vasemman käden sormissa (pikkurilli ja nimetön) tunnottomuutta jonkin aikaa. Onko sydänoireilua?

[Xantippa]

Minulla on ollut vasemman käden sormissa (pikkurilli ja nimetön) tunnottomuutta jonkin aikaa. Onko sydänoireilua?

Voi olla. Ehdotan omaa lääkettäsi, eli elämäntapojen parantamista. Ensimmäisenä kannattaa panostaa hyviin yöuniin ja lakata roikkumasta netissä yökaudet kuin teini-ikäinen, kun kroppa ei sitä enää ole.

Sitten ruokavalio kuntoon ja enemmän liikuntaa.

T: Xante

[Toope]

Minulla on ollut vasemman käden sormissa (pikkurilli ja nimetön) tunnottomuutta jonkin aikaa. Onko sydänoireilua?

Voi olla. Ehdotan omaa lääkettäsi, eli elämäntapojen parantamista. Ensimmäisenä kannattaa panostaa hyviin yöuniin ja lakata roikkumasta netissä yökaudet kuin teini-ikäinen, kun kroppa ei sitä enää ole.

Sitten ruokavalio kuntoon ja enemmän liikuntaa.

Vuorotöissä vähän haastavaa toki.
En muuten syytä yhteiskuntaa ongelmistani! En ole vasuri.

[Xantippa]

Minulla on ollut vasemman käden sormissa (pikkurilli ja nimetön) tunnottomuutta jonkin aikaa. Onko sydänoireilua?

Voi olla. Ehdotan omaa lääkettäsi, eli elämäntapojen parantamista. Ensimmäisenä kannattaa panostaa hyviin yöuniin ja lakata roikkumasta netissä yökaudet kuin teini-ikäinen, kun kroppa ei sitä enää ole.

Sitten ruokavalio kuntoon ja enemmän liikuntaa.

Vuorotöissä vähän haastavaa toki.
En muuten syytä yhteiskuntaa ongelmistani! En ole vasuri.

Jos on vuorotyö, muun elämän säännöllisyys ja liikunta on vielä tärkeämpää. Kropalle pitää antaa terve palautumiskeino. Ruudun tuijottamisen haitallisuus etenkin yöaikaan on todistetusti yksi suurimmista palautuvaa unta haittaavista tekijöistä.

Kannattaisi miettiä, kun vielä voisi itse tehdä jotain, eikä esim. joutua yhteiskuntaa rasittamaan sydänoperaatioilla, jotka ovat kalliita.

T: Xante

[Hippi]

Huh, on kyllä niin maassa potkittu olo, ettei mitään järkeä. Ensimmäinen keppijumppa ei mitenkään kohentanut oloa, vaan pikemminkin kaivoi esiin ne tuntemukset, joita ei vielä tähän mennessä ei ollut. 

[-:)lauri]

Saatana toi niskakramppi on nyt siinä vaiheessa, että kipu heijastuu vasempaan käteen. On vaikea tehdä töitä kun jos näppäimistö on liian kaukana tai liian lähellä, niin käsivarteen särkee. Kun mulla on läppäri, jolla teen töitä, on vähän pakko istua lähellä näppäimistöä, jotta näen hyvin detaljit kuvaruudulta. Tekee työskentelystä sellaista, että hampaat irvessä kirjoitan muutaman rivin ja sitten huilaan ja sitten taas muutama rivi. En ole löytänyt hyvää venytysasentoa, jolla saisin tuota niskan kramppia suoraan venytettyä. Hieman sinne päin löytyy muutamia asentoja, mutta niistä vaikuttaa olevan hyvin vähän jos ollenkaan hyötyä. Pitää varmaan katsoa jostain aika jollekin hierojalle. Onko kellään ehdottaa jotain hyvää hierojaa?