Krempat

[Norma Bates]

Inhoan kaikenlaista voimistelua ja kuntosalitouhuskelua, että sillä sen sortin ohjeet menee usein kuin vesi hanhen selästä. Mutta jos kuntopyörä ei nyt oikein ole passeli vaihtoehto jalan lihasten vahvistamiselle, niin mitenkähän mahtaisi olla vastuskuminauhan kanssa. Eli tuollainen liike kuin tuon sivun alalaidassa:

http://www.nivelopas.fi/jalkojenharjoittelu.html?fbclid=IwAR0dAryTjTYN1ZGiEehR5Aw_I6Udjj6m3H9TRU20Mjp1UDq1Ddr-lyMLpww

Itse olin ominpäin ajatellut että jos makaisi selällään ja työntelisi jalkoja suoraksi kuminauhan kanssa. Sama kai se että selällään tai perseellään, kunhan ei kumminkaan seisaaltaan, että koko kehon paino ei kohdistu polviniveliin.

[kertsi]

Vastuskuminauhoilla voi tehdä hyvin monipuolista treeniä, esim. jaloilla kaikkiin suuntiin ja samalla pakaratreeniäkin.

Sekin on ihan hyvä jalkalihastreeni, että keventää painoa, joka polville tulee, ottamalla tuolin käsinojista tai edessä olevasta pöydästä tukea. Ja siis nousee seisomaan ja laskeutuu istumaan mona kertaa peräkkäin (ja paino kantapäillä).
Taisi olla tuossa linkissäsi jokin kuva siitäkin.

[Socrates]

Inhoan kaikenlaista voimistelua ja kuntosalitouhuskelua, että sillä sen sortin ohjeet menee usein kuin vesi hanhen selästä. Mutta jos kuntopyörä ei nyt oikein ole passeli vaihtoehto jalan lihasten vahvistamiselle, niin mitenkähän mahtaisi olla vastuskuminauhan kanssa. Eli tuollainen liike kuin tuon sivun alalaidassa:

http://www.nivelopas.fi/jalkojenharjoittelu.html?fbclid=IwAR0dAryTjTYN1ZGiEehR5Aw_I6Udjj6m3H9TRU20Mjp1UDq1Ddr-lyMLpww

Itse olin ominpäin ajatellut että jos makaisi selällään ja työntelisi jalkoja suoraksi kuminauhan kanssa. Sama kai se että selällään tai perseellään, kunhan ei kumminkaan seisaaltaan, että koko kehon paino ei kohdistu polviniveliin.

Kun kuitenkin et pyörätuolia käytä, vaan kävellen liikut, et voi ajatella, että polvesi kestää noin vähän.

Koska kävellessä koko kehon paino on yhdellä jalalla ja usein vielä epävakautta liikkeessä, se kuormitukseltaan vastaa aika kovaakin salitreeniä tai jotain kuntouttavia liikkeitä.

Polvivaivojen tai ainakaan nivelrikon kanssa ei pitkälle pötki välttämällä pientäkin rasitusta, passiivisilla hoidoilla, käyttämällä polvitukia ja särkylääkkeitä.

Sinne pitää pakata voimaa, liikkuvuutta ja kontrollia käyttäen sellaisia liikkeitä, joista polvi vähiten ärtyy.

[kertsi]

Kunhan ei liioittele sitä rasitusta. Nivelrikkoinen nivel voi ärtyä ihan tavallisestakin kävelystä, parin kilometrin lenkistä, niin, että nivel tulehtuu ja alkaa särkeä öisinkin ja levossa. Tämä voi tapahtua niin, että kävellessä ei huomaa mitään, ja oireet tulevat viiveellä - ja viipyvät viikkokausia.

Fysioterapiajumpalla ei ole koskaan saanut niveliä kipeäksi, tai tullut ylitreenanneeksi.

[Socrates]

Kunhan ei liioittele sitä rasitusta. Nivelrikkoinen nivel voi ärtyä ihan tavallisestakin kävelystä, parin kilometrin lenkistä, niin, että nivel tulehtuu ja alkaa särkeä öisinkin ja levossa. Tämä voi tapahtua niin, että kävellessä ei huomaa mitään, ja oireet tulevat viiveellä - ja viipyvät viikkokausia.

Kävely onkin nivelrikkoiselle polvelle yllättävän hankala liike, mutta siitä ei pidä vetää johtopäätöstä, että polvea pitää muuten varoa älyttömästi. Esimerkiksi oma polveni ärtyy sauvakävelylenkistä niin, että joudun pitämään sen jälkeen jääpussia, mutta voin mielin määrin treenata painojen kanssa salilla.

Kuten olen aiemmin sanonut, nivelrikkokipu johtuu pitkälti nivelen epävakaudesta, jota kroppa yrittää hoitaa kiristämällä polvea ympäröiviä sidekudoksia. Nykykäsityksen mukaan hyvinkin suuri osa tuki-ja liikuntaelinten kivuista johtuu juurikin sidekudosten huonosta liukumisesta toisiaan vasten.

[kertsi]

Minäkään en ole saanut kuntosalitreenistä koskaan alaraajojen niveliä kipeäksi. Sen sijaan olkapää joskus kipuilee, vars. esim. ylätaljassa tai penkkipunnerruksessa. On tainnut alunperinkin kipeytyä juuri kuntosalilla, huonon tekniikan takia.

[Socrates]

Myöskin on aivan kestämätön lähestymistapa todeta ettei viitsi tehdä jumppaa/salijuttuja jos tilanne on se, että paljon vaivoja.

Jonkinlaisena nyrkkisääntönä voisin pitää sitä, että viisikymppisellä olisi hyvä olla yhtä paljon huoltavaa/kuntouttavaa jumppaa kuin varsinaista fysiikkatreeniä.

Kuminauhoilla sun muilla härpäkkeillä sitä voi toki tehdä kotonakin, mutta varsinainen lihasvoimatreeni onnistuu paremmin  salilla.

[Socrates]

Minäkään en ole saanut kuntosalitreenistä koskaan alaraajojen niveliä kipeäksi. Sen sijaan olkapää joskus kipuilee, vars. esim. ylätaljassa tai penkkipunnerruksessa. On tainnut alunperinkin kipeytyä juuri kuntosalilla, huonon tekniikan takia.

Olkapään ahtauma on jopa yleisin tule-vaiva ja yleistyy nopeasti jo varhaiskeski-iässä. Se on helppo saada ärtymään salillakin.

[Norma Bates]

Inhoan kaikenlaista voimistelua ja kuntosalitouhuskelua, että sillä sen sortin ohjeet menee usein kuin vesi hanhen selästä. Mutta jos kuntopyörä ei nyt oikein ole passeli vaihtoehto jalan lihasten vahvistamiselle, niin mitenkähän mahtaisi olla vastuskuminauhan kanssa. Eli tuollainen liike kuin tuon sivun alalaidassa:

http://www.nivelopas.fi/jalkojenharjoittelu.html?fbclid=IwAR0dAryTjTYN1ZGiEehR5Aw_I6Udjj6m3H9TRU20Mjp1UDq1Ddr-lyMLpww

Itse olin ominpäin ajatellut että jos makaisi selällään ja työntelisi jalkoja suoraksi kuminauhan kanssa. Sama kai se että selällään tai perseellään, kunhan ei kumminkaan seisaaltaan, että koko kehon paino ei kohdistu polviniveliin.

Kun kuitenkin et pyörätuolia käytä, vaan kävellen liikut, et voi ajatella, että polvesi kestää noin vähän.

Koska kävellessä koko kehon paino on yhdellä jalalla ja usein vielä epävakautta liikkeessä, se kuormitukseltaan vastaa aika kovaakin salitreeniä tai jotain kuntouttavia liikkeitä.

Polvivaivojen tai ainakaan nivelrikon kanssa ei pitkälle pötki välttämällä pientäkin rasitusta, passiivisilla hoidoilla, käyttämällä polvitukia ja särkylääkkeitä.

Sinne pitää pakata voimaa, liikkuvuutta ja kontrollia käyttäen sellaisia liikkeitä, joista polvi vähiten ärtyy.

En nyt sanoisi välttäväni pientäkin rasitusta niin kauan kuin harrastan Krav Magaa. Juuri tuon harrastuksen takia en voi mielinmäärin riehua siellä ja täällä, tai polvet rasittuvat liikaa. Siksi haluan että polven terveyttä tukevat toiminnot eivät ole lisärasite, vaan hoitomuoto.

Kesäisin polviini ei satu, joten silloin voin em. harrastuksen lisäksi kävellä kohtalaisen pitkiä matkoja, ynnä vesijuosta. Mutta syksyllä 2018 kävi harvinaisen selväksi että kylmällä kaudella en voi kävellä 14 km lenkkiä samaan aikaan kun käyn kamppailulajin salilla. Kokonaisuuden on oltava tasapainoinen.

[kertsi]

Myöskin on aivan kestämätön lähestymistapa todeta ettei viitsi tehdä jumppaa/salijuttuja jos tilanne on se, että paljon vaivoja.

Jonkinlaisena nyrkkisääntönä voisin pitää sitä, että viisikymppisellä olisi hyvä olla yhtä paljon huoltavaa/kuntouttavaa jumppaa kuin varsinaista fysiikkatreeniä.

Kuminauhoilla sun muilla härpäkkeillä sitä voi toki tehdä kotonakin, mutta varsinainen lihasvoimatreeni onnistuu paremmin  salilla.

Salitreeni on siitä kivaa, että vaikka jokin paikka kremppaisikin, aina voi tehdä jotain muuta.

Ja toisaalta, nimenomaan silloin kun on vaivoja, kannattaa treenata - fysioterapeuttisia treenejä varsinkin, ja miksei salillakin. Hyvän fyssarin ohjeistuksella.

Varmaan on kyllä semmoisiakin vaivoja, joissa ei kannata treenata, joten vaivaisena kyllä kannattaa kuunnella fysioterapeutteja ja lääkäreitä. (Näin maallikkona tulee mieleen kuumetaudit, tartuntataudit, ja näivettävät taudit kuten anoreksia tai syöpä, jne., sellaisten hoidossa kannattaa kuunnella ammattilaisia.)

[Socrates]

Mutta syksyllä 2018 kävi harvinaisen selväksi että kylmällä kaudella en voi kävellä 14 km lenkkiä samaan aikaan kun käyn kamppailulajin salilla. Kokonaisuuden on oltava tasapainoinen.

Juuri näin, kokonaisuus ratkaisee, se mitä kaikkea tyypilliseen päivään sisältyy.

14km kävelyä on ongelmapolvelle kova juttu. Siedettävin kivun selvityn kävelymatkan pituus on keskeinen kriteeri tekonivelleikkauksen tarvetta arvioitaessa.

On olemassa kuntouttavia liikkeitä, jotka pitää tehdä ainakin alussa minimaalisella vastuksella. Ne tapahtuvat asennoissa ja nivelkulmissa, joita ei ole arjessa pahemmin käyttänyt kuten esimerkiksi kyykkyyn meno aivan kantapäät pakaroihin.

Mutta kävelyssä käyttämiään nivelkulmia on pyrittävä vahvistamaan riittävillä vastuksilla, jotta polvi oppii vakauttamaan itsensä nopeasti, kun askel osuu maahan.

Mainitsit,,että jalkateräsi sojottavat ulospäin. Silloin kannattaa yrittää vähitellen saada polveen palautettua linjausta, missä polvi osoittaa kakkosvarpaaseen esim tukemalla jalka jotain estettä vasten ja menemällä varovasti kyykkyyn. Polvessa tapahtuvat pienet rotaatioliikkeet ovat sen normaalille toiminnalle yllättävän tärkeitä.

[Muisto Keijo Kullervo]

En ole varma siitä, että johtuuko vasemman jalan vaillinainen toimita iskiaksesta ( jo alkaa olla oireeton) vai kohtauksesta jonka johdosta jouduin pari vuotta sitten keskussairaalaan = ohi menevä aivoverenkiertohäiriö.

Sain verta ohentavat lääkkeet ja  lääkkeet jotka auttavat verisuonien tukkeutumista samassa yhteydessä.

Olen syönyt luontaistuotetta jonka vaikutus väitetään olevan nivelrustoja korjaavia.

Koko ajan on jalkani tullut paremman toimivaksi, mutta hieman oireita vielä on...

Muisto Keijo Kullervo

[Norma Bates]

Mutta syksyllä 2018 kävi harvinaisen selväksi että kylmällä kaudella en voi kävellä 14 km lenkkiä samaan aikaan kun käyn kamppailulajin salilla. Kokonaisuuden on oltava tasapainoinen.

Juuri näin, kokonaisuus ratkaisee, se mitä kaikkea tyypilliseen päivään sisältyy.

14km kävelyä on ongelmapolvelle kova juttu. Siedettävin kivun selvityn kävelymatkan pituus on keskeinen kriteeri tekonivelleikkauksen tarvetta arvioitaessa.

On olemassa kuntouttavia liikkeitä, jotka pitää tehdä ainakin alussa minimaalisella vastuksella. Ne tapahtuvat asennoissa ja nivelkulmissa, joita ei ole arjessa pahemmin käyttänyt kuten esimerkiksi kyykkyyn meno aivan kantapäät pakaroihin.

Mutta kävelyssä käyttämiään nivelkulmia on pyrittävä vahvistamaan riittävillä vastuksilla, jotta polvi oppii vakauttamaan itsensä nopeasti, kun askel osuu maahan.

Mainitsit,,että jalkateräsi sojottavat ulospäin. Silloin kannattaa yrittää vähitellen saada polveen palautettua linjausta, missä polvi osoittaa kakkosvarpaaseen esim tukemalla jalka jotain estettä vasten ja menemällä varmasti kyykkyyn. Polvessa tapahtuvat pienet rotaatioliikkeet ovat sen normaalille toiminnalle yllättävän tärkeitä.

Mutta kannattaako sellaista linjausta "palauttaa" jota ei ole koskaan ollutkaan? Eli tämä jalkaterien harottaminen on ollut minulle tyypillinen asento koko elämäni ajan. Silloin kun polveni olivat aikas paskana 2018 kävin rtg-kuvauksessa ja kun tulos oli "lievät alkavat kulumat", omalääkärin (polakki) kanssa keskustellessa kysyin että pitäisikö minun välttää hyppimistä. Hän sanoi että juu. Sitten kysyin tuosta jalkaterien asennosta että pitäisikö minun yrittää kävellä jalkaterät suorassa, ja hän siihenkin vastasi kyllä. (Hän ei siis itse ehdottanut omatoimisesti mitään, vaan vastaili lyhyesti vain minun aivoituksiini.)

Myöhemmin kävin fysioterapeutilla ja kysyin tuota jälkimmäistä juttua, ja hän sanoi että ei pidä kävellä jalkaterät suorassa koska "seuraavaksi menee sitten lonkat".

Ota tästäkin sitten selko. Mutta jokatapauksessa tässä nyt kahtena viimeisenä talvena polvet ovat kipeytyneet hiihtäessä/hiihtämisestä, ja siinähän minulla jalkaterät ovat suoraan eteenpäin, kun eivät ne muutoinkaan voi olla. Mitään polvikipua hiihtäessä en kyllä muista olleen 2013 jolloin hiihtämisen aloitin, sitten oli jotain talvia ettei edes päässyt ladulle sään vuoksi.

Joulukuussa 2020 oikea polvi tuli ihan saatanan kipeäksi ja jouduin ontumaan. Siihen perään oli sitten se 2021 talvi jolloin ekaa kertaa sattui hiihtäessäkin. Tuolloin se polvi kipeytyi sen jälkeen kun olin kahdesti viikon sisään treeneissä tehnyt kierrepotkuja, ja jälkimmäisellä kerralla minulla ei ollut "tuubeja" polvissa. Noilla mukamas-tuilla en varsinaisesti saa mitään tuettua kun niissä ei ole mitään "luita", ne toimivat enempi lämmittimenä. Joten olen epäillyt että kylmillä polvilla (oli vielä shortsitkin päällä) tehdyt kierrepotkut siinä sitten sen silloisen (jälleen puoli vuotta kestäneen) kivun provosoivat.

***

Nyt viimeksi oikea polvi kipeytyi "ai saatana" -kuntoon viime lokakuussa. Siitä eteenpäin se on ollut hyvin vaihtelevaa missä kunnossa se on, eli ei taida olla enää jotain selkeää kautta jonka kipu kestäisi ja sitten loppuisi. Jollei sitten taas kesäksi lopu.

[Socrates]

Nyt täytyy erottaa se, johtuuko jalkaterien ulospäin sojottaminen polvista vai lonkista. Lonkkanivelen synnynnäinen rakenne tai alueen lihaskireydet voivat kääntää koko jalan ulospäin, mutta yleensä sen tutkailemalla erottaa siitä, että polvilumpio suuntautuu vahvasti ukkovarpaankin sisäpuolelle. Siihen voi olla syynä joukko lihaskireyksiä, esimerkiksi takareiden lihasten toispuoleinen kireys. Polvi on myös voinut tavallaan lukkiutua sinne.

Hiihtäminen, perinteinenkin voi ärsyttää polvea,,mutta epäilen johtuuko ladun pakottavasta suunnasta. Luultavasti se tulee takareisien kiristymisestä tai potkusta, joka on tosiaan jotenkin lumpiota ärsyttävä. Toki jos lonkissa paha liikerajoitus, voisi ajatella tuotakin syytä.

[MrKAT]

Joku pv sitten alkoi mahaan, ylämahaan koskemaan. Iltaruoan jälkeen, useampana päivänä. Koska on hiukan Kari Suomalaisen vikaa (luulotautia) niin teen sitä mitä ei pitäisi, alan googlata mahasyöpää, haimasyöpää...
  Mutta jos iltaruoan kanssa syömässäni salaatissa on vikaa (esim. liian paksuja varsia huonosti sulavaa), syön myös jäljestä päälle suklaata ja pähkinöitä ja kahvia, niin ne on voineet olla syyllisiä.  Koska on myös ollut IBS jonka kanssa ei kestä banaania, ruista ja pähkinöitä, niin se on saattanut uudelleen syttyä päälle.  Olen ½ vuotta ollut onnellisesti ilman vaivoja ja pystynyt syömään ruisleipää ja pähkinöitä, vuosikausiin!
  Ei muuta kuin valkoisen vehnän Marie-kekseille ja valmiskeittoruuille.  Nyt on olo paljon parempi eikä maha oireile. Pitää hiljalleen lullutella sekaan vähän leseisempää ja tuhdimpaa.