Krempat

[Socrates]

Just luin jostain Selkäliiton neuvon, että selkäkipuisena on kaksi pahaa ansaa: että joko jättää liikkumisen tykkänään, tai sitten liikkuu liikaa ja sillä lailla saa entistä kipeämmän selän. Olisi hyvä palastella liikunta, niin ettei kipu liikunnan jälkeen jää päälle. Jos liikunnan jälkeen on ohimenevästi vähän kipeä esim. varttitunnin, sen vielä kestää. Mutta liikunnan aiheuttama kipu ei saa jäädä päälle, silloin on tullut liikuttua liikaa selän kannalta. Jos taas alkaa varomaan liiaksi, ja varsinkin jos jää vallan liikkumattomaksi, on sekin perin haitallista.

Vinot kiertoliikkeet jättäisin akuutin selkäkipun iskiessä kyllä tauolle. Siinä jännässä ja vähän yllättävässä tänne linkkaamassasi videossa oli semmoisia (oliko ne kahvakuulalla, en muista).

Selkäliiton neuvo on täyttä asiaa. Ennen selkäpotilaita makuutettiin ja tulokset olivat aika karmeita. Toisaalta kipeä selkä saattaa ärtyä lisää jopa kuntouttavista liikkeistä tai esimerkiksi hieronnasta. Normaali arkiliikunta kivun sallimissa rajoissa on usein akuuttivaiheessa parasta.

Noi kierto/taivutus-liikkeet tosiaan vasta sitten, kun selkä on parempi. Videon tekijä on kyllä pätevä koulutettu osteopaatti ja kahvakuulaurheilun mestari.

[Norma Bates]

Kokeilin varmaan viikon syödä päivittäin kahta eri antihistamiinia, desloradatiinia ja setiritsiiniä. Lisäksi olen imppaillut sitä tujuinta Seretideä mitä markkinoilta löytyy, satunnaisesti avaavaa Bricanyliä, ja proiskinut kärsään saamaani nenäsuihketta (tarkoitettu allergiaan ja muihin juttuihin, en muista tai tiedä että mihin). Välillä olen käyttänyt Vicksinkin suihketta.

En osaa sanoa onko yskä varsinaisesti vähentynyt, ehkä jonkin verran. Happi kulkee, kuten on kulkenut öpauttia kokoajan, mutta niin vain aina kun puuhastelen jotain muuta kuin pelkästään vaan olla möllötän tai hakkaan näppistä, olen tuotapikaa ventti. Nurkan takana kokoajan vaaniva hengenahdistus hyökii päälle ja läähätän ja puuskutan askartelujen päälle. Tämä henkihievereys tässä nyt eniten ärsyttää, ja on alkanut mietityttää että noinkohan se siitä mitenkään tokenee että koivun pölinä joskus loppuu. Sitten tulee seuraavana jonossa heinät, ja lopuksi homeitiöt. Vaikea, todella vaikea sanoa että kuinka suuri merkitys näillä allergeeneilla on siinä että en oikein kykene kuntoutumaan hengitystieinfektioista.

Vahvempi hoitava astmalääke on tietysti laittanut vatsan sellaiseen kuntoon että tuon tuostakin kivistelee. Lisäksi kieleen on tainnut alkaa tulemaan sammasta, siitäkin huolimatta että tietenkin huuhtelen suuni joka kerta kun lääkkeitä keuhkoihini kiskon. ¨

Lääkäri sanoi että astman pahentuminen infektion perään kestää 1 - 2 kk. Tässä on nyt näemmä neljä viikkoa mennyt. Luulin että pidempäänkin, kun tuntuu että olen jo iäisyyden ollut paskana. 2017 olin toki influenssan ja keuhkokuumeen jälkeen huonossa kunnossa varmaankin kuukausia, mutta silloin ei ollutkaan mitään hoitavaa lääkitystä.

Erikoista on kyllä että vaikka minusta tuntuu että saan nenän kautta happea tarpeeksi, niin jos avaan suun, tuntuu että saan silti paremmin. Mutta kun hengitän vähänkin aikaa suun kautta, alkaa tulemaan läkähtynyt olo. Nenähengittäjänä en ilmeisesti osaa hengittää rauhallisesti suun kautta. Menee ylihengittämiseksi? 

[kertsi]

Nenähengittämällä ilma kosteutuu ja suodattuu. Ehkä olisi siitäkin syystä hyvä suosia sitä mahdollisimman paljon tuossa ^ tilanteessa?

Hyperventilointi aikaansaa inhottavia tuntemuksia. Mulla erään masennuslääkkeen liian nopea lopetus aikaansai sellaista.

[Norma Bates]

Nenähengittämällä ilma kosteutuu ja suodattuu. Ehkä olisi siitäkin syystä hyvä suosia sitä mahdollisimman paljon tuossa ^ tilanteessa?

En tykkää suuhengittämisestä yhtään. Turvaudunkin siihen vain silloin kun tuntuu että kertakaikkiaan "tukehdun". En tukehtumisen tunteella tarkoita sitä pahinta mahdollista, että naama punaisena tai ehkä sittenkin sinisenä repii kaulaansa tai rintakehäänsä, vaan ihan vaan semmoista että jotenkin "läkähtyy". Pirun vaikea kuvailla. Mutta tämä tukahtumisen, läkähtymisen tunne nyt tosiaan vaanii kokoajan, ja tulee hyvin helposti pintaan. Ja jos siitä vielä pidemmälle mennään, niin sitten taas yskitään ja kakotaan (kaotaan?)


https://www.youtube.com/watch?v=L0yZ_9HVYtQ

Melkein on kuin tuossa alussa karhun kanssa painia lyödessä. Välillä ihan tööt. Sitten mennään taas. Seuraavaa tikahtumiseen.

Aikoinaan kun minulla ei ollut mitään lääkityksiä, kävelylenkit olivat aina sitä että menoreissulla yskin kokoajan ja räin. Paluureissulla saattoi helpottaa. Eli lääkkeettömänä astma oli samalla tasolla kuin nyt lääkittynä infektion jälkeen.

[Socrates]

Hengityksessäkin on eri koulukuntia jostain Wim Hofin puuskuttavasta aina mahdollisimman niukkaan hengittämiseen.

Harrastin jääräpäisesti valtavaa ylihengittämistä liikunnassa sekä varsinkin venytellessä ja siitä tulee lyhytaikaisesti hyvä olo, mutta pitkällä tähtäimellä ei ehkä paras tapa, vaan hengitys pitää mitoittaa kulloisenkin tarpeen mukaan. Kuulemma ihminen käyttää vain neljäsosan hengittämästään hapesta eli sitä on siis veressä yllinkyllin ja tukehduttava olo tulee hiilidioksidin väärästä määrästä. Näin kurssilla aika vakuuttavaati perusteltiin.

Nenän kautta pitäisi hengittää, mutta varsinkin talvella ulkona se on hankalaa, kun kylmä ilma aikaansaa limaneritystä.

[kertsi]

Olikohan se sellainen tunne hyperventiloidessa, että tuntui ettei saa tarpeeksi happea, tuntuu, että tukehtuisi? Ja onkohan niin, että sitä happea saa hyperventiloidessa liiaksikin? Kun siinä kai puhaltaa ulos niin paljon hiilidioksidia, että keho luulee, että on hapesta pula. Hiilidioksidin määrä kehossa jotenkin säätelee hengitystä.

Lis. Hyperventilaatio (liikahengitys) (Duodecim)
Auttaisikohan Norma sinua artikkelissa mainittu palleahengityksen treenaus?
Pitäisiköhän tuo tutkituttaa (artikkelin perusteella, voisi olla syytä)?

Tämä oli uutta minulle:
Aikaisemmin käytettyä hengittämistä paperipussiin ei nykyään suositella hyperventilaation hoidossa, koska se saattaa olla vaarallista, mikäli oireen taustalla onkin sydän- tai keuhkoperäinen vaiva. Sen sijaan voi koettaa säännöstellä uloshengitystä esimerkiksi supistamalla huulia ja näin aiheuttaen hieman vastusta.

[kertsi]

Nenän kautta pitäisi hengittää, mutta varsinkin talvella ulkona se on hankalaa, kun kylmä ilma aikaansaa limaneritystä.

Astmaatikoille ja keuhkosairaille on olemassa jokin suun tai nenän tai molempien eteen laitettava apuväline, jonka avulla sisäänhengitysilma lämmitetään.

Se nimi on hengitysilmalämmitin, tässä kuva:
https://harjavallanapteekki.fi/fi/blogi/suojaudu-pakkaselta-apua-astmaatikon-talviliikuntaan

[kertsi]

Astmaatikoiden ehkä kannattaa välttää raskasta liikuntaa pakkasessa (hiihtoa)? Vaikka liikunta sinänsä lienee hyväksi.

http://www.kylmainfo.fi/materials/kylmainfo_potilasohje_hengityselinsairaat.pdf


Voiko hiihto AIHEUTTAA rasitusastmaa?

[kertsi]

Tämäkin oli uutta tietoa minulle (boldaukseni):
(Muistelisin, että korkea verenpainekin kuuluu tuohon ryhmään.)

TERVEYDENHUOLLON KYLMÄ- JA KUUMAOPAS 2011
TERVEYDENHUOLLON
KYLMÄ- JA KUUMAOPAS

4.2.1. KROONISESTI SAIRAAT, VAMMAISET JA
TOIMINTARAJOITTEISET
Jäähtymisen haitalliset vaikutukset moniin fysiologi-
siin toimintoihin voivat korostua henkilöillä joilla
on akuutti tai krooninen sairaus. Yli kolmasosalla
aikuisväestöstä on yksi tai useampi sairaus, joka on
"kylmäherkkä". Ikääntyneillä tällaisia sairauksia on
muita enemmän.
Yleisimmät sairaudet, jotka yhdistetään kylmään il-
maan, ovat sepelvaltimotauti, aivoverenkierron sai-
raudet, ääreisverenkierron sairaudet, diabetes, ast-
ma ja krooninen ahtauttava keuhkosairaus. Näihin
liittyvät vakavat sairauskohtaukset ovat yleisempiä
kylmässä ympäristössä, jossa liikunta saattaa lisätä
kohtausten riskiä.

[kertsi]

^
Ja tämäkin oli hyödyllistä tietoa, ja mahdollinen selitys, miksi joskus on tullut ikäviä tuntemuksia kylmäaltaassa käynnistä uimahallissa:

Kokenutkin talviuimari ottaa riskin, jos jatkaa avan-
touintia todetusta sepelvaltimotaudista huolimatta.
Avantouintia harrastavat myös iäkkäät henkilöt, joilla
oireeton sydänlihaksen hapenpuute on sangen yleinen
ilmiö. Avantouinnin turvallisuutta ja riskejä yksilö-
tasolla voinee kätevimmin selvittää ja arvioida tavan-
omaisen riskikartoituksen ja kliinisen rasituskokeen
avulla. Kohonneeseen sydänkohtauksen riskiin kylmä-
altistuksen yhteydessä viittaavat korkea veren koles-
terolitaso, verenpainetauti, diabetes ja lähisukulais-
ten sydäntapahtumat, erityisesti jos on lisäksi ylipai-
noinen, tupakoi eikä elämäntapa ole fyysisesti aktii-
vinen

[Norma Bates]

Tuo oli uutta että pussiin ei saisi hengitellä. Se puolestaan tuttua että tukalassa olossa hengitetään nenän kautta sisään ja rakosuun kautta ulos.

Kuulema astmakohtauksessa on kyse siitä että ei saa keuhkoja kunnolla tyhjäksi. En tiedä miksi se astmaatikolle itselleen tuntuu siltä kuin ei saisi tarpeeksi ilmaa sisään.

Aikoinaan eka astmadiagnoosini oli rasitusastma. Yksi lääkäri sittemmin oli sitä mieltä ettei ole olemassa erikseen mitään rasitusastmaa, on vain astmaa.

Astma näemmä pillastuu eri ihmisillä eri syistä. Minulla enimmän osan elämääni allergeeneista. Vanhemmiten infektioistakin. Ja silloin kun en ole hoitotasapainossa, rasituksesta.

Pari kesää jäi väliin yhden yleisen saunan kanssa, mutta mietityttää arvaako sinne lähteä ravaamaan 120 asteen löylyn ja 8 asteen järven väliä.

[Socrates]

^
Ja tämäkin oli hyödyllistä tietoa, ja mahdollinen selitys, miksi joskus on tullut ikäviä tuntemuksia kylmäaltaassa käynnistä uimahallissa:

Kokenutkin talviuimari ottaa riskin, jos jatkaa avan-
touintia todetusta sepelvaltimotaudista huolimatta.
Avantouintia harrastavat myös iäkkäät henkilöt, joilla
oireeton sydänlihaksen hapenpuute on sangen yleinen
ilmiö. Avantouinnin turvallisuutta ja riskejä yksilö-
tasolla voinee kätevimmin selvittää ja arvioida tavan-
omaisen riskikartoituksen ja kliinisen rasituskokeen
avulla. Kohonneeseen sydänkohtauksen riskiin kylmä-
altistuksen yhteydessä viittaavat korkea veren koles-
terolitaso, verenpainetauti, diabetes ja lähisukulais-
ten sydäntapahtumat, erityisesti jos on lisäksi ylipai-
noinen, tupakoi eikä elämäntapa ole fyysisesti aktii-
vinen

Laajassa japanilaistutkimuksessa todettiin talviuimareilla  aivoinfarkteja hiukan keskivertoväestöä enemmän.

Yhden avantoon kuolleen puolitutun tiedän, mutta varsin harvinaista se on.

[Socrates]

Olikohan se sellainen tunne hyperventiloidessa, että tuntui ettei saa tarpeeksi happea, tuntuu, että tukehtuisi? Ja onkohan niin, että sitä happea saa hyperventiloidessa liiaksikin? Kun siinä kai puhaltaa ulos niin paljon hiilidioksidia, että keho luulee, että on hapesta pula. Hiilidioksidin määrä kehossa jotenkin säätelee hengitystä.

Lis. Hyperventilaatio (liikahengitys) (Duodecim)
Auttaisikohan Norma sinua artikkelissa mainittu palleahengityksen treenaus?
Pitäisiköhän tuo tutkituttaa (artikkelin perusteella, voisi olla syytä)?

Tämä oli uutta minulle:
Aikaisemmin käytettyä hengittämistä paperipussiin ei nykyään suositella hyperventilaation hoidossa, koska se saattaa olla vaarallista, mikäli oireen taustalla onkin sydän- tai keuhkoperäinen vaiva. Sen sijaan voi koettaa säännöstellä uloshengitystä esimerkiksi supistamalla huulia ja näin aiheuttaen hieman vastusta.

Käymässäni kurssissa sanottiin, että jotkut saavat astmaan helpotusta tai jopa oireet katoamaan opettelemalla oikeat hengitystekniikat.

Noin ylipäätään tajusin, miten vähän olin tiennyt hengittämisen fysiologiasta. Monet käsitykseni kääntyivät päälaelleen.

[MrKAT]

Tämä oli uutta minulle:
Aikaisemmin käytettyä hengittämistä paperipussiin ei nykyään suositella hyperventilaation hoidossa, koska se saattaa olla vaarallista, mikäli oireen taustalla onkin sydän- tai keuhkoperäinen vaiva. Sen sijaan voi koettaa säännöstellä uloshengitystä esimerkiksi supistamalla huulia ja näin aiheuttaen hieman vastusta.

Oho! Hyvä tietää. Minä muistelen pari kohtausta itsellä, mm. toisessa ainakin isä antoi minulle paperipussin kun muistaakseni oli just sitä ennen siitä saanut puhelimella neuvoja siihen sairaalasta. Teini olin.

[Norma Bates]

Sairastuttuani 2018 fibroon olen ehtinyt olettaa että keväät ovat helpompaa aikaa. 2019 oireet vähenivät niin että luulin parantuneeni kivuista joiden syy ei ollut vielä edes tuolloin selvillä. 2020 olin elämäni tunnossa, ja lääkitykseenkin turvauduin lähinnä kerran viikossa. Olisin ehkä pärjännyt ilmankin, jos olisin sietänyt pientä kipua. 2021 oli sitten jo vähän niin ja noin, ja yleensä alkukeväästä helpottava polvikipu jatkui toukokuuhun asti.

Toisaalta kesällä kivut ovat tavanneet taas lisääntyä, mahdollisesti siksi että alan uimaan ja vesijuoksemaan, ja joudun kävelemään enemmän kuin muulloin (tosin polvet eivät siltikään ole kesällä kipeytyneet kävelystä, vesijuoksusta kyllä). Ja sitten taas toisaalta viime kesältä en mitään kipuja kauheasti muista, ehkä siksikin että oli parempaakin tekemistä kuin kyttäillä niitä.

Mutta nyt tuntuu että olen aivan paskana. Ensin nämä ongelmat keuhkojen kanssa koko kevään ajan. Viimepäivinä kipua molemmissa polvissa. Nyt noustua särkee heti ensimmäiseksi toinen käsivarsi, toisen käden peukaloseutuhan särki jo eilen. Vasen pohje sen oloinen että aikoo tehdä jumit, jos en vara, ja kaiken huipuksi tuntui alaselässä sellainen tunne että kovasti taas tykkäisi taas noidannuoli napsahtaa, jos en varo.

Tämä loputon varominen menee niin saatana tunteisiin, että JUMALAUTA!!! Haluan kumminkin tehdä asioita ja nauttia olemassaolosta, enkä kököttää aloillani sen pelossa että seuraava liike provosoi jonkin 2 - 6 kk pituisen kärsimyksen jossain raajassa, taikka selässä, taikka niskassa, tai jossain missä ei ole vielä ehtinyt olla mitään kummoisempaa. ¨

En ole edes tehnyt yhtikäs mitään mikä ärsyttäisi selkää, mutta sehän nyt ärtyi kai tästä kosteasta säästä.