Krempat

[Hippi]

^
Aina löytyy jostain joku, jolla menee vielä huonommin, mutta ei se minusta mitenkään mitätöi muiden vaivoja.

[kertsi]

^
Ei mitätöi, ei. Mutta tulee itselle olo, ettei pitäis valittaa, kun jollain on asiat vielä surkeammin.

Tai en tiedä kummalla on oikeastaan surkeammin asiat, sillä jolla ei ole jalkoja, vaiko sillä, joka ei masiksen takia saa tehtyä senkään vertaa kuin jalaton. Kun ei pääse ovesta ulos, edes vietyä haisevia roskia, tai saa edes tukkaansa pestyä, vaikka on jalat.

[Socrates]

Krempoissa ei ole mitään mittaria, joilla voisi arvioida niiden aiheuttamaa haittaa.

Pyörätuoliin sidottu tai jopa hengityskoneessa oleva ihminen saattaa viettää aktiivisempaa elämää kuin monesta epämääräisestä pikkuvaivasta kärsivä ihminen. Niin sanotut toiminnalliset vaivat saattavat olla yllättävän veemäisiä.

Epätietoisuus vaivojen syystä on monille kova paikka ja ratkaisevaa on se miten krempat häiritsevät sosiaalista elämää.

[Norma Bates]

Niska ärtyi kun mätkin eilen säkkiä. En edes hakannut paljoa enkä kovaa, vaikka motivaatiota moiseen olisi kyllä ollut. Polvet ärtyivät hivenen siitä perkeleellisen vaikeasti sivupotkusta jota myöskin treenasin.

Ajattelin sitten tänäisellä kirjastoreissulla että tsekkaanpa olisiko lääketiedeosastolla jotain intresanttia opusta vaikka nyt niskavaivojen suhteen. Yllätykseni oli suuri, kun en kertakaikkiaan löytänyt minkäänlaista tuki- ja liikuntaelinosiota. Oli siellä vaikka mitä kauneudenhoitoa, joogaa ja tietenkin iänikuiset seksioppaat, mutta ei niin mitään semmoista mikä jotenkin liittyy niskaan tai vaikka selkään.

(Emmä sillä että nyt tarttis saada vinkkejä, kunhan vain ihmettelen että mikäs ihmeen kirjavalikoima se tuollainen on mistä puuttuu olennainen osa käytännön lääketiedettä.)

[kertsi]

Krempoissa ei ole mitään mittaria, joilla voisi arvioida niiden aiheuttamaa haittaa.

On olemassa elämänlaadun mittareita, joita käytetään esim. Työterveyslaitoksessa (ja Kelassa?). Mm. tuki- ja liikuntaelinsairaudet laskevat paljon elämänlaatua. Myös masennus tekee samaa, ehkä jopa enemmän.

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/alkuperaistutkimukset/masennuspotilaiden-elamanlaatu/ 

Kelassa ja työeläkelaitoksilla on myös mittareita(?) invaliditeettiprosentille.

[Socrates]

Krempoissa ei ole mitään mittaria, joilla voisi arvioida niiden aiheuttamaa haittaa.

On olemassa elämänlaadun mittareita, joita käytetään esim. Työterveyslaitoksessa (ja Kelassa?). Mm. tuki- ja liikuntaelinsairaudet laskevat paljon elämänlaatua. Myös masennus tekee samaa, ehkä jopa enemmän.

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/alkuperaistutkimukset/masennuspotilaiden-elamanlaatu/ 

Kelassa ja työeläkelaitoksilla on myös mittareita(?) invaliditeettiprosentille.

Invaliditeettiprosentti ei mittaa elämänlaadun heikentymistä juurikaan. Epäillen suhtaudun muihinkin mittareihin, koska sairaustilat ovat niin yksilöllisiä.

Kroonisilla kipupotilailla on yleensä vaikeaa, mutta kipujen korrelaatio vamman tai sairauden vakavuuden suhteen on yllättävän pieni ja nykyään on varsin tehokkaita kivunlievitysmenetelmiä suurimpaan osaan särkyjä.

Eri sairausryhmillä on joitain ominaispiirteitä. Esimerkiksi näkövammaiset ovat usein varsin epäluuloisia ja hankalia ihmisiä.

[Socrates]

Niska ärtyi kun mätkin eilen säkkiä. En edes hakannut paljoa enkä kovaa, vaikka motivaatiota moiseen olisi kyllä ollut. Polvet ärtyivät hivenen siitä perkeleellisen vaikeasti sivupotkusta jota myöskin treenasin.

Ajattelin sitten tänäisellä kirjastoreissulla että tsekkaanpa olisiko lääketiedeosastolla jotain intresanttia opusta vaikka nyt niskavaivojen suhteen. Yllätykseni oli suuri, kun en kertakaikkiaan löytänyt minkäänlaista tuki- ja liikuntaelinosiota. Oli siellä vaikka mitä kauneudenhoitoa, joogaa ja tietenkin iänikuiset seksioppaat, mutta ei niin mitään semmoista mikä jotenkin liittyy niskaan tai vaikka selkään.

(Emmä sillä että nyt tarttis saada vinkkejä, kunhan vain ihmettelen että mikäs ihmeen kirjavalikoima se tuollainen on mistä puuttuu olennainen osa käytännön lääketiedettä.)

Kirjasto on väärä paikka etsiä apua niskakipuihin tai muihin kremppoihin. Sopivilla hakusanoilla netistä löytyy valtavasti parempaa ja uudempaa tietoa.

[Norma Bates]

Niska ärtyi kun mätkin eilen säkkiä. En edes hakannut paljoa enkä kovaa, vaikka motivaatiota moiseen olisi kyllä ollut. Polvet ärtyivät hivenen siitä perkeleellisen vaikeasti sivupotkusta jota myöskin treenasin.

Ajattelin sitten tänäisellä kirjastoreissulla että tsekkaanpa olisiko lääketiedeosastolla jotain intresanttia opusta vaikka nyt niskavaivojen suhteen. Yllätykseni oli suuri, kun en kertakaikkiaan löytänyt minkäänlaista tuki- ja liikuntaelinosiota. Oli siellä vaikka mitä kauneudenhoitoa, joogaa ja tietenkin iänikuiset seksioppaat, mutta ei niin mitään semmoista mikä jotenkin liittyy niskaan tai vaikka selkään.

(Emmä sillä että nyt tarttis saada vinkkejä, kunhan vain ihmettelen että mikäs ihmeen kirjavalikoima se tuollainen on mistä puuttuu olennainen osa käytännön lääketiedettä.)

Kirjasto on väärä paikka etsiä apua niskakipuihin tai muihin kremppoihin. Sopivilla hakusanoilla netistä löytyy valtavasti parempaa ja uudempaa tietoa.

En etsinyt varsinaisesti apua, olin vain utelias näkemään minkä sorttisia kirjoja aiheesta on kirjoitettu, ja olen järkyttynyt siitä että kuitenkin kohtalaisen ison paikkakunnan kirjasto antaa vaikutelman että ei minkäänlaisia. Luulin tosiaan että kirjasto on semmoinen tiedon temppeli mistä löytyy kattavasti matskua aiheesta kuin aiheesta.

[kertsi]

Krempoissa ei ole mitään mittaria, joilla voisi arvioida niiden aiheuttamaa haittaa.

On olemassa elämänlaadun mittareita, joita käytetään esim. Työterveyslaitoksessa (ja Kelassa?). Mm. tuki- ja liikuntaelinsairaudet laskevat paljon elämänlaatua. Myös masennus tekee samaa, ehkä jopa enemmän.

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/alkuperaistutkimukset/masennuspotilaiden-elamanlaatu/ 

Kelassa ja työeläkelaitoksilla on myös mittareita(?) invaliditeettiprosentille.

Invaliditeettiprosentti ei mittaa elämänlaadun heikentymistä juurikaan. Epäillen suhtaudun muihinkin mittareihin, koska sairaustilat ovat niin yksilöllisiä.

Kroonisilla kipupotilailla on yleensä vaikeaa, mutta kipujen korrelaatio vamman tai sairauden vakavuuden suhteen on yllättävän pieni ja nykyään on varsin tehokkaita kivunlievitysmenetelmiä suurimpaan osaan särkyjä.

Eri sairausryhmillä on joitain ominaispiirteitä. Esimerkiksi näkövammaiset ovat usein varsin epäluuloisia ja hankalia ihmisiä.

Ei invaliditeettiprosentin tarkoituskaan ole mitata elämänlaatua (toisin kuin elämänlaatumittareiden), vaan kaikekti työkykyä. Vaikka useinhan nuo voivat mennä käsi kädessä: jos ei ole juurikaan työkykyä, voi elämänlaatu olla kehno joko siitä syystä tai sitten jostain muusta syystä. Voi tosiaankin olla poikkeuksia, esim. täysin työkyvyttömiä mutta jotensakin onnellisia kuitenkin, ja toisaalta sellaisia joilla on työkykyä mutta kehno elämänlaatu.

Tehokkaasta kivunlievityksestä en ole kyllä ihan varma, sillä onhan niitä paljon potilaita, joilla on kroonisia kipuja, joihin ei löydy apua. Jo paha närästys voi estää kipulääkkeiden syönnin. Opiaatteja kai ei kovin helposti määrätä addiktoitumisriskin takia. Jne..

Sinänsä tuo on totta, että vamman suuruus ja kivun määrä eivät välttämättä korreloi. Masennus esimerkiksi alentaa kipukynnystä, ja jokin yhdelle ihmiselle vähän kivulias vamma tms. voikin olla masennuspotilaalle kovin kivulias. Samaten välilevytyristä olen lukenut, että samanlainen nikavälin mahdaltuma aiheuttaa yhdelle kipua, mutta toinen ei tiedä kivusta mitään.

[kertsi]

Niska ärtyi kun mätkin eilen säkkiä. En edes hakannut paljoa enkä kovaa, vaikka motivaatiota moiseen olisi kyllä ollut. Polvet ärtyivät hivenen siitä perkeleellisen vaikeasti sivupotkusta jota myöskin treenasin.

Ajattelin sitten tänäisellä kirjastoreissulla että tsekkaanpa olisiko lääketiedeosastolla jotain intresanttia opusta vaikka nyt niskavaivojen suhteen. Yllätykseni oli suuri, kun en kertakaikkiaan löytänyt minkäänlaista tuki- ja liikuntaelinosiota. Oli siellä vaikka mitä kauneudenhoitoa, joogaa ja tietenkin iänikuiset seksioppaat, mutta ei niin mitään semmoista mikä jotenkin liittyy niskaan tai vaikka selkään.

(Emmä sillä että nyt tarttis saada vinkkejä, kunhan vain ihmettelen että mikäs ihmeen kirjavalikoima se tuollainen on mistä puuttuu olennainen osa käytännön lääketiedettä.)

Kirjasto on väärä paikka etsiä apua niskakipuihin tai muihin kremppoihin. Sopivilla hakusanoilla netistä löytyy valtavasti parempaa ja uudempaa tietoa.

En etsinyt varsinaisesti apua, olin vain utelias näkemään minkä sorttisia kirjoja aiheesta on kirjoitettu, ja olen järkyttynyt siitä että kuitenkin kohtalaisen ison paikkakunnan kirjasto antaa vaikutelman että ei minkäänlaisia. Luulin tosiaan että kirjasto on semmoinen tiedon temppeli mistä löytyy kattavasti matskua aiheesta kuin aiheesta.

Varmaan kirjastosi tietojärjestelmässä löytyy mahdollisia osumia, ja saa esim. tilattua toisaalta. Esim. tällaisia on olemassa:
   
Tuki- ja liikuntaelinsairaudet Suomessa : ongelman laajuus, syyt sekä ehkäisy-, hoito- ja kuntoutusmahdollisuudet / (Tules-työryhmä)
Tules : tuki- ja liikuntaelinsairaudet / toimittaja: Karl-August Lindgren / (kirjoittajat: Heli Aho ... et al.)

Duodecim kirjakauppa netissä sisältää ainakin Fysiatria nimisen oppikirjan:
https://verkkokauppa.duodecim.fi/6492.html

[MrKAT]

Varmaan kirjastosi tietojärjestelmässä löytyy mahdollisia osumia, ja saa esim. tilattua toisaalta.

Kaukopalvelu tai kaukolainaus on se nimitys. Siihen kuuluu kaikki Suomen kirjastot jopa yliopistot eli voit lainata koko Suomen maasta.
  Kerran pari olen lainannut sen kautta tietokirjan ja kerran tilannut kopiona lehden tietyn sivun. Aiemmin maksoi euron tai pari ja nyt jostain luin että täällä olisi muuttunut ilmaiseksi. (Tai se ilmaisuus koski vain tätä P-Savon aluetta).

[Norma Bates]

Nyt on pointti SE että kyllähän nyt ison paikkakunnan kirjastosta pitää itsestään löytyä muutakin kuin joogaa ja seksologiaa. Ehkä pitää vielä tsekata sitä asiaa. Mutta tarkastelin kyllä omasta mielestäni koko luokan 59 kaikki alaosastot, eikä ollut tuki- ja liikuntaelinosastoa.

Aiemmin kirjasto on ollut pettymys huuhaasektorilla (luokka 15), mutta tämä nyt on kaiken huippu jos tiedekin mättää.

[Socrates]

Olkapää on ollut aika pahana, niin kävin näyttämässä sitä vielä astetta kovemmalle tohtorille, hoitaa maajoukkueurheilijoita.

Vähän pettymys, näytti vanhalta dokulta eikä osannut sanoa sen paremmin kuin minäkään, mikä siellä olkapäässä krahnaa. Torstaina piikitetään kortisonia kokeiluluontoisesti.

Flunssakin tuli ja makaaminen tehnyt selän perhanan kipeäksi.

Aikamoista sairastelua taas! .

[Norma Bates]

Kyllähän se vähän oudolta tuntuisi että olisi tämä ihka-aito keliakia, kun kumminkin muistaakseni 2018 tai 2019 viimeksi tutkittiin verilabroista sekin, ja oli joskus vuosia sitten aiemminkin tutkittu, eikä mitään. Tämän epäuskoisuuden vuoksi en ole saanut itseäni kuriin ja ruotuun, ja pysymään erossa vehnästä. (Rukiista pitää kyllä vatsavaivat erossa, ja ohraa harvemmin osuu missään vastaan.) En ole mielestäni porsastellut aivan perkeleellisesti, kun olen syönyt vain satunnaisesti vehnäpitoisia tuotteita, mutta tuntuu välillä että kerta kerralta tulee herkemmin jotain (milloin mitäkin) vaivaa vehnän nauttimisen jälkeen. Lisäksi kun en jaksa kyttäillä että nyt varmasti paketissa lukee "gluteeniton", saattaa tietty joku tavan tuote jossa ei pitäisi olla vehnää, olla kumminkin kontaminoitunut gluteenista. Tämä minua jotensakin ärsyttää että mikä perkele gluteeniherkkyydessä tai keliakiassa tekee näistä sairauksista niin mystisen että melkein alkaa uskoa homeopatiaan, kun mitä mitättömin määrä atomeita riittää "saastuttamaan" jonkun tuotteen...?

Minulla on syksyn mittaan ollut jo useamman kerran "urtikariakohtauksia". Ennen nukkumaanmenoa tulee paukamia jollekin rajatulle alueelle, ei koko kehoon. (Vai oliko kerran koko kehossa, en muista enää.) Eilen illalla tuli taas, ja nyt tuli aamulla taas, kunnes katosivat (otin antihistamiinia, mutta paukamat nyt minulla tapaavat kadota itsekseenkin tunnin päästä.) Eilen illalla vähän ihmettelin sitä kun yhtäkkiä meni toinen sierain tukkoon ja niiskuttelin siinä sitten.

Eilen söin lakritsia. En edes puolta pussillista. Mutta tavallisessa lakussahan on vehnää. Olisikohan tuo nenäreaktio ja nuo patit nyt sitten sitä puoltava merkki että olen tosiaankin gluteenille herkistynyt? Ne rakkulat mitä tuli alkuvuonna 2021 toki kävisivät ihokeliakiastakin, mutta ihokeliaakikot ovat ilmeisesti niin herkkiä että he saisivat niitä juurikin olemattomista gluteenimääristä. Sen vuoksi heikäläiset eivät syö tavallista kauraa, koska se on ollut liian paljon tekemisissä gluteeniviljojen kanssa. Minä en ole saanut (tietääkseni) tavallisesta kaurasta yhtään mitään reaktioita.

Mutta ilmeisesti rakkuloiden mahdollisuus olisi myös gluteeniherkkyydessä.

Pällistelin joitakin sivustoja asian tiimoilta läpi, mutta jostain kumman syystä kovin moni nimenomaan ruoansulatuspuoleen liittyvä saitti on jotain ihme sönkkäystekstiä, eli ilmeisesti käännetty ulkomaan kielistä suomeksi. Miksi tämmöisiä vammaisia käännössivuja pitää tehdä, en tajua. Niiden uskottavuus on melkeinpä nolla. Pitänee jatkossa alkaa käymään läpi englanninkielistä tekstiä, vaikka mieluiten aina vältän sellaista kun on lääketieteestä kyse, kun en välttämättä ole ihan pro lääketieteellistä tekstiä kääntämään.

Kun ei keliakiaa ole suvussanikaan, niin epäilen että tutkimuksista ei irtoaisi oikein yhtikäs mitään tulosta. Eli muuta ei oikein voi tehdä kuin mitä minun pitäisi tehdä tässä kokoajan: pysyä erossa vehnästä omatoimisesti.

(Jännästi muuten laihduinkin tässä syksyn mittaan, 61 - 62 kilon väliltä lähes 58-kiloiseksi, nyt on vähän siitä jo noussut.)

[Hippi]

Ihmisen huulet on kyllä niin perseestä, tai siis huonosti suunniteltu, että yksin se osoittaa ns. älykkään suunnittelun olemattomuuden.

Ajoittain huulet kuivuvat ja jos ei heti ole rasvaa käsillä, niin kuivan alueen reuna alkaa kiertyä irti alustastaan. Ennen kuin huomaankaan, niin olen vaistomaisesta hampaillani alkanut nyppiä kuivaa riekaletta itse. Vielä ensimmäinen pala saattaa lähteä kivuttomasti, mutta seuraava pala nappaakin matkaansa vähän alempaa kerrostakin. Kestää monta päivää ennen kuin huulet tuosta kalttaamisesta toipuvat ja pari viikkoa, jos herpes simplex alkaa rehottaa raadellun alueen reunalla.

Pitäisi oppia käyttämään huulirasvaa 1) säätilan vaihteluissa 2) tietyn lääkkeen käytön yhteydessä.

Ihminen lienee ainoa eläinlaji, jolla on tuollaiset töröhuulet, joissa ei ole vahvaa nahkaa.