Krempat

[Karikko]

Eipä ollutkaan minulle. Teksti alempana katosi ja valkeudessa oli sana "tilaajille", ja kirjautumisloora. Mutta jos se löytyy paperilehdestä, vilkaisen kirjastossa mikäli muistan.

No se löytyy myös lehdestä-

Vikistä löytyy muualtakin tietoa, mutta vaikea kaiketi päätellä niistä kovin hyvin -ainakaan omia vaivojaan.

>>

Wikipediasta, ilmaisesta tietosanakirjasta
PIEZO1
Tunnisteet
Aliakset   PIEZO1 , DHS, FAM38A, Mib, LMPH3, pietsotyyppinen mekaanisesti herkkä ionikanavakomponentti 1, LMPHM6
Ulkoiset tunnukset   OMIM : 611184 MGI : 3603204 Homologi : 124356 GeneCards : PIEZO1
Geenien sijainti ( ihminen )
Geenien sijainti ( hiiri )
RNA- ilmentymismalli
Geeniontologia
Ortologit
Laji   Ihmisen   Hiiri
Entrez   
9780

234839

Ensembl   
ENSG00000103335

ENSMUSG00000014444

UniProt   
Q92508

E2JF22

RefSeq (mRNA)   
NM_001142864

NM_001037298
NM_001357349

RefSeq (proteiini)   
NP_001136336

n/a

Sijainti (UCSC)   Chr 16: 88,72 – 88,79 Mb   Chr 8: 123,21 – 123,28 Mb
PubMed- haku   [3]   [4]
Wikidata
Näytä/muokkaa Human   Näytä/muokkaa hiiri
Piezo1 on mekaanisesti herkkä ionikanavaproteiini , jota ihmisillä koodaa PIEZO1- geeni . Piezo1 ja sen läheinen homologi Piezo2 kloonattiin vuonna 2010 käyttämällä siRNA -pohjaista seulonta mekaanisten herkkien ionikanavien selvittämiseksi. [5]

Rakenne ja toiminta
PIEZO1:llä (tämä geeni) ja PIEZO2:lla on 47 % identtisyys keskenään, eivätkä ne ole samankaltaisia ​​minkään muun proteiinin kanssa eivätkä sisällä tunnettuja proteiinidomeeneja. Niillä ennustetaan olevan 24-36 transmembraanista domeenia käytetystä ennustusalgoritmista riippuen. Alkuperäisessä julkaisussa kirjoittajat varoivat kutsumasta pietsoproteiineja ionikanaviksi , mutta saman laboratorion uudempi tutkimus osoitti vakuuttavasti, että piezo1 on todellakin mekaanisesti herkän kanavan huokosia muodostava alayksikkö. [6] Tämä uusi "PIEZO"-perhe on luetteloitu nimellä InterPro :  IPR027272 ja TCDB 1.A.75 . PIEZO1-homologit löytyvät C. elegansista jaDrosophila , jolla, kuten muilla selkärangattomilla, on yksi pietsoproteiini.

Tiedetään ( ATE : 6B3R ​), että Piezo1-kanava on kolmilapainen potkurimainen rakenne. Oletetaan vipumainen mekanointimekanismi. [7] [8]

Kudosten jakelu
Pietso1 ilmentyy keuhkoissa, virtsarakossa ja ihossa, missä mekanisaatiolla on tärkeä biologinen rooli. Toisin kuin Piezo2, joka ilmentyy voimakkaasti sensorisissa selkäjuuren hermosolmuissa , piezo1 ei ekspressoidu sensorisissa hermosoluissa. [5]

https://en.wikipedia.org/wiki/PIEZO1

[Norma Bates]

Uusimmasta TM-lehdestä en tiedeosiosta löytänyt, ja kirjaston kaapista en läjästä löytänyt toiseksiuusinta, varmaan ko. lehteä lainataan paljon.

Mutta voipi olla että jutut menisivät yli ymmärrykseni. Aika sanskritilta näyttää tuossa yllä. En tarkoita vähätellä, paitsi omaa ymmärrystäni kyllä. Aikoinaan kun aloin fibrosta juttuja lukea, mitokondriojututkin olivat ihan hepreaa.

[Toope]

No, 2 viikon loma tuli, kun rannemurtuma liukastumisen seurauksena.
Kiva tilanne, kun työpaikalla on muutenkin vaikea tilanne (=työvoimapula, muttei mamuista).

[Kopek]

Toopen kertomuksesta tuli mieleen, että pysyvä vammahan siitä viime kesän kompastumisesta tuli. Joku toinen olisi ehkä yrittänyt saada korvausta kotivakuutuksesta, mutta en minä. Korvauksen edellytyksenä olisi tietysti ollut lääkärillä käynti, mutta enhän minä pikku jutuista lääkärille mene enkä aina isommistakaan. Pari kertaa on saattanut murtua kylkiluukin erilaisissa projekteissa, mutta mitä sillekään lääkäri tekisi.

Muutenkin minulla on vakuutusasioista sellainen käsitys, että vakuutusthtiöt ovat laillistettua mafiaa, ja korvauksia saavat vain vakuutuspetoksissa onnistuneet.

Kaksi sormea jäi paljon muita paksummiksi ja pysyvästi koukistuneeseen asentoon. Ne eivät oikene suoriksi eivätkä taivu täysin koukkuun niin kuin muut sormet. Puristusotteen saaminen jostakin ohuesta tangosta voi olla tämän takia vaikeaa. Tiukka hansikas ei tahdo mennä käteen eikä lähteä pois, kun kaksi sormea on liian paksuja.

https://kantapaikka.net/index.php/topic,26.msg138814.html#msg138814
https://kantapaikka.net/index.php/topic,26.msg140770.html#msg140770

[Norma Bates]

Talvemmalla, olisiko ollut helmikuussa, pari kertaa sattui yläleuan vasemmalla puolella kun ruokaa (esim. sipsejä - onko se nyt sitten ruokaa vai ei...) takertui jonnekin alueen hampaista. Tämä meni ohi, mutta noin viikon sisällä alkoi jomotus jota oli päivittäin.

Ensin epäilin että yhdestä hampaasta joka paikattiin 1990-luvun alussa, olisi paikka jotenkin falskannut. Oli muovipaikka ja luin jostain että ne kestävät vain 10 - 15 v. Ja minulla ollut yli 30 v... Sitten survoin peiliä sen verran syvälle kitaani, että aloin epäilemään yläleuan viisaudenhammasta, joka ei näytä hyvältä. Kun eilen sitten pakotin itseni hammaslääkäriin (aikaan asti fiilikset että oksennan, pillahdan itkuun, pyörryn tai lähden karkuun), osoittautui että ongelmana oli tosiaan se muinoin paikattu hammas. Olin ihmetellyt kun en osannut sanoa että missä hampaassa se paikka on. Lääkäri sanoi että "pysähtynyt reikä" ja että siitä tod.näk. paikka irronnut. Olenkohan sitten niellyt sen, vai mitä kummaa...

Koska hampaiden kipua pelkään kuin ruttoa, pyysin kunnon puudotusta ja tuli kolme piikkiä. Jostain syystä kun en pelkää neuloja enkä pistämistä, niin hyvä näin. Silti se poraaminen tuntui kammottavalta, kun kesti pitkään ja meteli oli melkoinen. Oli kyllä hyvä ja ymmärtävä lääkäri, ja sanoi että jos tulee paha olla, nosta vasen käsi pystyyn. Kerran piti nostaa että sain sekunnin taukoa siihen mekkalaan. Mutta eihän sitä tietenkään voinut kesken jättää. Paikan hiominenkin tuntui kestävän ikuisuuden.

Miten minusta tuntuu että kun sitä muovipaikkaa aikoinaan laitettiin, oli hiljaisempi pora? Eilen tuntui jo että tärykalvo varmaan puhkeaa.

Sitten alkoi jomotus joka jatkui nukkumaanmenoon asti. Lieneekö fibrosta kyse, kun ihmiset ovat kertoneet että leuoissakin fibro kipuilee. Nythän sille oli hyvä syy napata kiinni leukaan, kun oli tuollainen rääkki missä pärryytetään ja painellaan.

***

Historiikkia jonka olen jo kertonut ihan taatusti aiemminkin:

Äitini mukaan minulta "revittiin kaikki maitohampaat irti" kun en ollut antanut paikata niitä. Olivat kuulemma risana koska naapurintäti syötti karkkia. Lisäksi sanottiin että "pysyvät hampaat kasvoivat vaikeisiin asentoihin kun ei ollut muista hampaista tukea". Ja olin kuulemma myös purrut hammaslääkäriä sormeen. Se kärttyinen korsteenikeuhko oli kyllä moisen ansainnutkin. Itse en noista tapahtumista muista yhtään mitään. Teiniajoilta on ainakin kaksi amalgaamipaikkaa suussa.

Pelkojani on lisännyt se, että minulla mätäni alaleuan viisaudenhammas 2004 ja siihen laitettiin väliaikainen paikka, joka tietysti irtosi 2005. Juhannus meni hirveässä hammassäryssä (ja tämän vuoksi pakotin eilen itseni lääkäriin). Syksymmällä 2005 mätää hammasta yritettiin poistaa, ei irronnut vaikka laitettiin johtopuudutus (mikä lieneekään). Nyt kun googlasin juttuja osuin tietysti omiin höpinöihini, ja oli näemmä laitettu viisi puudutuspiikkiä. Ja hirveä kipu, muistiinpanojen mukaan.

Sain tuolloin sitten lähetteen sairaalassa nukutuksessa tehtäviä poistoja varten. Poistettiin tuo mätä hammas, toisella puolella oleva alaleuan viisaudenhammas joka oli kasvanut 90 asteen kulmaan muuhun hammasriviin nähden, sekä alaleuan hammas joka oli junttautunut kahden hampaan väliin niin että sen purupinta ei ollut edes käytettävissä, ynnä yläleuasta yksi hammas joka oli kasvanut varsinaisen hammasrivin taakse yksikseen.

Positiivisinta tässä viimeisimmässä häppeningissä oli se että reikä oli vanha reikä, eikä uusia löytynyt. Mutta jokatapauksessa olin aivan ventti session päälle. Ei tämmöistä montaa kertaa jaksaisi.

Toisaalta olin edellisenä iltana ottanut 100 mg Triptyliä, määrä jota en ole koskaan aiemmin syönyt. Ei kyllä eronnut millään tavalla 50 mg:sta jota otan jos oikein särkee, esim. polvia. Tai sitten olin niin hysteerinen ettei taaskaan lääke kunnolla vaikuttanut. 2005 sain 2 tbl Diapamia ennen irrotusyritystä, eivätkä ne vaikuttaneet minuun mitenkään.

[-:)lauri]

Viikon sisään päässyt seuraamaan jo kaksi kertaa aitiopaikalta jälleen kokemisen tapahtumaa. Tätä ennen oireita ei ole ollut vuosiin.

Mistä Déjà-vu johtuu?

Saanko kenties liian vähän happea?

[Hippi]

^
Hyvä kysymys, jonka luettuani ihan hätkähdin, ettei pitkään aikaan tuota ole ollut. Wikin mukaan ilmiö hiipuu iän myötä ja yleisintä se on nuorena aikuisena. Artikkelissa annetaan muutama ehdotus ilmiön alkuperästä, mutta mitään varmaa tietoa kaiketi siitä ei ole. Itselläni muistaisin nuo kokemukset liittyneen lähinnä jonkinlaisen ajattelun tyhjäkäynnin tilaan, esimerkiksi olen menossa johonkin tai teen jotain hyvin rentouttavaa eikä mielessä ole mitään tärkeää pohdittavaa.

[kertsi]

Ei mitään hajua mistä déjà vu johtuu.

Joidenkin mormonien mielestä (wikipedian mukaan):

MAP-kirkko opettaa siis, että ihminen on alun alkaen syntynyt Jumalan henkilapseksi.lähde? Hänellä on siis ollut olemassaolo henkimaailmassa ennen hänen syntymistään maan päälle. Maanpäällisen elämän tarkoitus on kirkon opin mukaan se, että ihminen oppii hyvän ja pahan. Häntä koetellaan maan päällä, ja hän voi asettua omasta vapaasta tahdostaan hyvän puolella ja pahaa vastaan. Samalla ihminen voi saada maan päällä opetusta, joka on tarpeen hänen etenemisessään henkimaailmassa, kun hän ruumiin kuoltua on palannut sinne takaisin. Jotta ihminen voisi ratkaista suhteensa Jumalaan vapaasti, hän on unohtanut aikaisemman olemassaolonsa henkimaailmassa syntyessään maan päälle. Monet kirkon jäsenet pitävät esimerkiksi déjà vu -ilmiöitä todisteena aikaisemmasta olemassaolosta,lähde? samoin kuin tuntemattomien ihmisten tuntumista tutuilta.lähde? Virallisesti MAP-kirkko ei kuitenkaan ole esittänyt näitä todisteiksi aikaisemmasta olemassaolosta.


Leikki sikseen, wikipedia listaa joitakin mahdollisia lääketieteellisiä tiloja, joista ilmiö voi johtua, mm. migreeni ja epilepsia: https://en.wikipedia.org/wiki/D%C3%A9j%C3%A0_vu

[Toope]

Talvemmalla, olisiko ollut helmikuussa, pari kertaa sattui yläleuan vasemmalla puolella kun ruokaa (esim. sipsejä - onko se nyt sitten ruokaa vai ei...) takertui jonnekin alueen hampaista. Tämä meni ohi, mutta noin viikon sisällä alkoi jomotus jota oli päivittäin.

Ensin epäilin että yhdestä hampaasta joka paikattiin 1990-luvun alussa, olisi paikka jotenkin falskannut. Oli muovipaikka ja luin jostain että ne kestävät vain 10 - 15 v. Ja minulla ollut yli 30 v... Sitten survoin peiliä sen verran syvälle kitaani, että aloin epäilemään yläleuan viisaudenhammasta, joka ei näytä hyvältä. Kun eilen sitten pakotin itseni hammaslääkäriin (aikaan asti fiilikset että oksennan, pillahdan itkuun, pyörryn tai lähden karkuun), osoittautui että ongelmana oli tosiaan se muinoin paikattu hammas. Olin ihmetellyt kun en osannut sanoa että missä hampaassa se paikka on. Lääkäri sanoi että "pysähtynyt reikä" ja että siitä tod.näk. paikka irronnut. Olenkohan sitten niellyt sen, vai mitä kummaa...

Koska hampaiden kipua pelkään kuin ruttoa, pyysin kunnon puudotusta ja tuli kolme piikkiä. Jostain syystä kun en pelkää neuloja enkä pistämistä, niin hyvä näin. Silti se poraaminen tuntui kammottavalta, kun kesti pitkään ja meteli oli melkoinen. Oli kyllä hyvä ja ymmärtävä lääkäri, ja sanoi että jos tulee paha olla, nosta vasen käsi pystyyn. Kerran piti nostaa että sain sekunnin taukoa siihen mekkalaan. Mutta eihän sitä tietenkään voinut kesken jättää. Paikan hiominenkin tuntui kestävän ikuisuuden.

Miten minusta tuntuu että kun sitä muovipaikkaa aikoinaan laitettiin, oli hiljaisempi pora? Eilen tuntui jo että tärykalvo varmaan puhkeaa.

Sitten alkoi jomotus joka jatkui nukkumaanmenoon asti. Lieneekö fibrosta kyse, kun ihmiset ovat kertoneet että leuoissakin fibro kipuilee. Nythän sille oli hyvä syy napata kiinni leukaan, kun oli tuollainen rääkki missä pärryytetään ja painellaan...

Hammaslääkärissä nykyisin pelko operaatioita kohtaan on se pahin asia. Nykypuudutus (joo, eka piikki vähän sattuu, mutta vain vähän) on todella tehokasta. Minulta poistettiin yksi takahammas taannoin. Oli kasvanut aiemmin poistetun viisaudenhampaan vuoksi kieroon. Ei se operaatio sattunut, koska puudutus toimii, oli vain muuten epämiellyttävää, kun kesti 45 minuuttia. Lekurin piti levätä välillä kun yritti hampaan juuria kaivaa pihteihin, olin kuulemma hänen ennätysvaikein hammaspoisto-potilaansa urallaan...!

Näitä Aku Ankalle sattuu joskus...

[Norma Bates]

Onneksi en sentään kammoa puudutuspiikkejä tai mitään injektioita ylipäätään. Mielikuvissani tökitään suoraan reikään jollain piikillä ja raastetaan sillä myös hampaita niin kauan että löytyy se kohta mihin pääsee tuikkaamaan niin että sattuu. Tämä kammo tulee varmaan lapsuuden kokemuksista.

Poran ääni on myös kammottava, ja se miten sitä tungetaan vasten hupenevaa hammasta. Minusta kyllä tuntuu että 1990-luvulla kun samaa reikää käsiteltiin ekan kerran, oli huomattavasti hiljaisempi pora. Johtuisikohan se siitä miten syvälle porataan.

En muista millaista se kipu oli kun viisaudenhammasta revittiin turhaan 2005, mutta olin kirjoittanut siitä nettiin ja säikähdin niitä omia juttujani.

Onneksi se eilinen lääkäri ei tonkinut reikää, vaan totesi sen, puudutti jne. Että niin vihaan sitä sörkkimistä, raastoa ja repimistä. Ihan kuin olisi inkvisition kourissa.

Olisinpa masokisti kuten yksi Jack Nicholsonin esittämä tyyppi joka nautti hammaslääkärikäynnistä.

Nin, ja konsultoin muita fibrootikkoja. Näyttää olevan yleistä että meikäläisiä sattuu vaikka pitkäänkin kun hammas on jo käsitelty.

[Kopek]

Kerran hammaslääkäri porasi ja kysyi, pitääkö pistää puudutuspiikki. Mumisin jotain, että ei tarvitse. Vähän ajan päästä hammaslääkäri kysyi uudestaan, että eikö todellakaan satu, koska hän poraa suoraan hermoon, ja normaali ihminen sätkisi ja kiljuisi jo kivusta. Mutisin, että no eipä paljon miltään tunnu.

Tuo ei ollut paras mahdollinen ennakkotapaus. Tuosta jäi nimittäin hammaslääkärille se käsitys, että olen lähes "tunteeton" eli minulle voi tehdä mitä tahansa, eikä mikään tunnu miltään. No, ei se nyt ihan näin ole.

Eniten minua ahdistaa ja jännittää hammaslääkärikäynneissä ajan varaaminen. Puhelinfobiani on sen verran paha.

[Norma Bates]

Mikähän lie Via Dolorosa tästäkin sitten taas tulee. Tongin ja tutkin turpani läpi perusteellisesti, ja kahden alaleuassa takana olevan hampaan ienrajassa on ruskea raita. Yläleuassa puolestaan toinen viisaudenhammas on ainakin huulen puoleiselta sivultaan ruskea. Jälkimmäisestä mainitsinkin lääkärille, ja sanoi että mahdollisesti alkavaa kariesta. Suositteli "lämpimästi" että varaan ajan kunnollista tutkimusta varten. (Tämähän oli nyt vaan sen yhden reiän hoito.)

Ensin ajattelin että jos minulla on keliakia ja tekee kiillevauriota, mutta kuvien perusteella ihan erilainen näkymä. Sitten säikähdin että parodontiitti, koska minulla on ikenet vuotaneet verta miltei jokaikinen kerta muutenkin, kun harjaan hampaat, näin aikuisella iällä. Että kohta alkaa hampaita putoilemaan suusta... Sitten tulin siihen tulokseen että mahdollisesti hammaskiveä, koska jos se kertyy oikein pitkään, se voi olla tummaa. Tosin ikenen alla. Mutta nythän on niin että minulla on vetäytyneet ikenet, joten ne kohdat missä on ruskea raidat, pitäisi olla ikenen peitossa.

Hammaskiveä ei pysty itse poistamaan. Minulta on joskus poistettu, eikä se nyt mikään kauhean kamala kokemus ollut silloin. Vuotta en muista. 2006? Silloin kumminkin viimeksi kävin hammaslääkärissä, kun luulin jotain rusehtavia kohtia kiilteessä rei'iksi. Niitä ei silloin kuitenkaan ollut.

Sen koommin en sitten hammaslääkärissä olekaan käynyt, ennen kuin torstaina. Kivellä on kyllä ollut aikaa kertyä.

Se miksi ikeneni ovat vetäytyneet, johtuu siitä että kun olin ekalla tai tokalla luokalla, meillä kävi koulussa hammashoitaja joka käski pesemään hampaat "nykyttämällä". Eli harjatessa harjasosaa kitkutetaan ylös-alas hammasriviä pitkin. Kun tein kuten käskettiin, ikeneni vetäytyivät, ja ne eivät sitten enää ikinä siitä palaudu kun ne on kerran pilattu. Olen netissä kohdannut ainakin yhden ihmisen jolle oli käynyt samoin. Että kiitos vaan 1970-luvun hammashuolto. (Fluorista voisin varmaan kiittää ihan oikeastikin, ilman sarvia ja köh, hampaita.)

Yritin varata sähköisesti aikaa lekurille/hoitajalle, mutta eihän siitä mitään tullut kun joka toinen kerta tuli virheilmoitus ja joka toinen kerta ilmoitus että ei aikoja. Pitänee siis jälleen soittaa. Lääkärihän nimenomaan kehottikin soittamaan, ei hän mistään verkosta mitään puhunut. Mutta tulipahan kokeiltua.

Ilmeisesti taannoisen kauhukokemuksen vuoksi verenpainekin taas pomppasi. Oli ollut normaali tai tyydyttävä viimeaikoina, mutta nyt 136/92, vaikka minulla oli eilen sauna. Yleensähän saunan jälkeisenä päivänä on paineet matalimmillaan.

Sairauskertomukseen oli merkattu että pelkopotilas, masennus ja ahdistus. En ole vuosiin sen erikoisemmin noita jälkimmäisiä tuonut esille, eikä niitä yleensä lääkärit saneluissa mainitsekaan. Mutta tässä yhteydessä hyvä tietää että päässäni viiraa. Ei tule sitten yllärinä jos saan jonkun kohtauksen kesken käsittelyn. 

[Karikko]

Kerran hammaslääkäri porasi ja kysyi, pitääkö pistää puudutuspiikki. Mumisin jotain, että ei tarvitse. Vähän ajan päästä hammaslääkäri kysyi uudestaan, että eikö todellakaan satu, koska hän poraa suoraan hermoon, ja normaali ihminen sätkisi ja kiljuisi jo kivusta. Mutisin, että no eipä paljon miltään tunnu.

Tuo ei ollut paras mahdollinen ennakkotapaus. Tuosta jäi nimittäin hammaslääkärille se käsitys, että olen lähes "tunteeton" eli minulle voi tehdä mitä tahansa, eikä mikään tunnu miltään. No, ei se nyt ihan näin ole.

Eniten minua ahdistaa ja jännittää hammaslääkärikäynneissä ajan varaaminen. Puhelinfobiani on sen verran paha.

Hammaslääkäri joka poraa hermoon asti saa kyllä potkut, tai ainakin korvausvaatimukset potilaalle aiheuttamastaan vahingosta.

Hieman liiottelet hermoon porattuna hyppisit vieläkin ja kiljuisit tyylikkäästi, jos taju säilyisi.

  Juurihoidosta -- josta mahdollisesti puhut- Kuolletus-paikan tekoa ehkä kuvaat se on eri asia- siinä laitetaan Lääke-paikka joka kuollettaa hermon se tehdään varmaa pari kertaa viikon välein noin,. ja viikon jälkeen porataan sitten laitetaan varmaan sama uudelleen, eli hermo "tapetaan" ennen kuin mennään ihan juureen asti.

[Toope]

Lapsuuteni/nuoruuteni kivulias kokemus johtui hampilääkärin mukaan siitä, että aiemmin säänneltiin puudutuslääkkeitä, koska ehkä pelättiin "sivuvaikutuksia", joita ei ollut. Nykyään nuo puuduttavat kunnolla, siksi kokemus ei ole kummoinen, eikä niin pelättävä enää... Oikeasti tiedän, mitä ovat muutamat hammasoperaatiot (viite ed. viestit).

Pahin sivuvaikutus hammasoperaationi jälkeen oli, etten kahteen tuntiin tuntenut omaa naamaani... Kipua ei ollut.

[Kopek]

Hammaslääkäri joka poraa hermoon asti saa kyllä potkut, tai ainakin korvausvaatimukset potilaalle aiheuttamastaan vahingosta.

Hieman liiottelet hermoon porattuna hyppisit vieläkin ja kiljuisit tyylikkäästi, jos taju säilyisi.

Karikon tietämys näyttää olevan sitä tasoa, että en ihmettelisi, jos hän olisi alan ihminen eli hammaslääkäri. En missään tapauksessa tavallisena maallikkona ala kiistellä tällaisesta asiasta. Kerroin vain, mitä muistan. Hammaslääkäri on tietysti voinut puhua mitä sattuu. Tai olen ymmärtänyt väärin tai muistan väärin.

Koko tämä aihepiiri ei ole erityisen miellyttävä.