Krempat

[Norma Bates]

En tiedä onko minulla refluksi vai ei. Jos olen sanonut etten usko että on, niin olen varmaan lukenut jostain seikasta mikä on viitannut siihen että ei ole, en muista. Jokatapauksessa IBS on ollut lapsesta asti. Kyllä sen muistan miten ikävä olo tuli kun söin ranskanleipää. Ja IBS taitaa altistaa refluksille.

Noissa paniikkikohtauksissa ei aina ole vatsakomponenttia mukana, eli en havaitse että juuri sillä hetkellä olisi tarvis ottaa happoa neutralisoivaa. Saman yön aikana toki saattaa tulla sekä paniikki- että happovaivakohtaus. Ja saattaa olla tulematta.

Mutta minkäs teet millekään happovaivalle, kun ainakaan minä en ole muuta lääkkeellistä hoitoa kuullut olevan kuin happosalpaajat, ja kuten olen useamman kerran todennut, niillä vaivat sen kuin vaan pahenevat... Sitä tyynyä voi toki harkita, mutta harkintaanhan se aina jää kun ilmaantuu niin montaa muuta rahareikää. Tässä ei oikein joka suuntaan niitä pelimerkkejä riitä. Ja ajoittain on kausia että vatsa ei vaivaa.

Vaihdevuosille ilmeisesti ominaista sydämentykytystä muistikuvieni mukaan oli viime vuoden kesällä jonkin verran, ja kuumotusta muutamia kertoja, mutta sitten se meni ohi syksyn tullen. Tänä vuonna sydämentykytystä on ollut ihan alvariinsa ja kuumotuksetkin sitten kaiketi tulivat jäädäkseen. Kesän myötä nämä kumpikin alkoivat, jos en väärin muista.

Minulla on diagnosoitu sellainen nimike kuin "muu ahdistuneisuushäiriö", mutta sitä ei sitten sen kummemmin käyty mielenterveystoimistossa läpi. Olin vuosia masennukseni kanssa ihmetellyt että minkä vuoksi aina välillä tuli sellainen mitä kutsuin "hysteeriseksi masennukseksi", mutta en löytänyt sitä sanaa "ahdistus" kuvaamaan olotilaani ennen kuin tosiaan vasta vuosien päästä. Nainen (joku sosiaali-mikä-lie nimikkeeltään) jolle kävin juttelemassa pari kertaa kuussa sanoi että ei minusta mitään "puhtaasti masentuneen" vaikutelmaa ollut koskaan tullutkaan. Ja juuri tämän takia minä en jää sinne sänkyyn makaamaan ja syljeskelemään kattoon (ihmeellinen kuvaus jonka keksijä pitäisi kyllä ottaa tilille sanoistaan että mitä helvettiä sönkkäät), kun ahdistushan minua ajaa ja lietsoo toimintaan.

Jotta ei vaan vahingossakaan olisi liian helppoa, muistin tänään yhden inhan seikan, mutta kirjoitan siitä päiväkirjaan. Jos olisin arvannut että tämä foorumi päätyy johonkin kansallisarkistoon, niin olisin pitänyt turpani kiinni julkisella puolella näistä intiimeimmistä ongelmistani, koska ei kiinnosta tehdä niillä historiaa.

[Socrates]

Olen varmaan sata kertaa herännyt yöllä tunteesen, että happi loppuu ja kyllä siihen on 99 kertaa syynä ollut liika/väärä iltasyöminen.

Joku huonosti sulava ruoka sekoittaa yöllä hengitysrytmin.

[Xantippa]

Olen varmaan sata kertaa herännyt yöllä tunteesen, että happi loppuu ja kyllä siihen on 99 kertaa syynä ollut liika/väärä iltasyöminen.

Joku huonosti sulava ruoka sekoittaa yöllä hengitysrytmin.

Itselläni tämä ei ollut semmoista happi loppuu, vaan semmoista kuin yht'äkkiä tajuaisit, että olet sulkenut kissan ulos yöksi kolmenkymmenen asteen pakkaseen, tms. käsittämätöntä, joka aiheuttaa ahdistuksen. Siis henkisen pahan mielen, tuskaisen ahdistuksen. Sitä on vaikea kuvailla, kun hereillä en koskaan tunne sellaisia tunteita edes.

Miehistä en ossoo sannoo, mutta naiset kyllä kertovat monetkin näistä. Eli että vaihdevuosissa tulee tämmöisiä käsittämättömiä ahdistuksia. Olin vielä kovin nuori, kun työkaverini näistä kertoi, eikä siihen aikaan mitään tutkittu ollut, joten hän aivan oikeasti pelkäsi tulevansa hulluksi ja alkoi pelätä koko nukkumaan menemistä. Jäi mieleen ja todella helpotti asian omaa kohtaamista, eli onnistuin ohittamaan nämä "jaaha"-tyyppisesti.

Tiedä sitten, ovatko ohi vai pitävätkö vain taukoa.

T: Xante

[Norma Bates]

Minullahan se ihan ekojen eka ja oikeastaan elämäni pahin kauhukohtaus tuli jo lapsena. Varmasti olen tämänkin jutellut läpi, mutta menköön nyt sitten uusiksi.

Olin omasta mielestäni alle kouluikäinen, ja jostain syystä vanhempani olivat muualla ja olin yksin kotona. Yhtäkkiä tajusin että sitä pitää aikanaan kuolla, ja se ajatus iski täyden paniikin päälle. Melkein kuin olisi ollut jo elävältä haudattuna siinä hetkessä. Muistan tai kuvittelevan muistavani sen tietynlaisen harmahtavan kuvioidun tapetinkin mikä seinällä oli, kun seinää tuijotin ahdistuneena. Mielikuva että olen jopa rynnännyt seinää päin kauhuissani, mutta se nyt tuskin pitää paikkaansa.

Seuraava muistikuva on että vanhemmat sitten tulivat kotiin ja äitini "lohdutti" minua sillä tiedolla että kaikkien pitää kuolla. Siinä vaiheessa istuin hänen sylissään. Mitään muita muistikuvia minulla ei ole sylissä istumisesta, tuo lienee kai sitten ollut se viimeinen kerta. Eli aika iso olen jo ollut. Mutta en omasta mielestäni kouluikäinen. Tästä kauhujutusta kun joskus tuli äidin kanssa puhetta, hän oletti että olin kuullut koulussa Jeesuksen kuolemasta. Ei minua mikään Jeesus kyllä kiinnostanut tippaakaan koko peruskoulun aikana. Eikä edes sittenkään kun minulla oli se teosofivaihde päällä. Vasta joskus kolmikymppisenä kiinnostuin erilaisista teorioista Jeesuksen suhteen. Lähimpänä kiinnostusta nuorena olin kun jostain ilmestyi adventistien kirja jonka luin, ja olin vaikutettu siitä että joku tyyppi selitti Raamatun jakeista sitä ja tätä. Mutta en kiinnostunut kuitenkaan tarpeeksi, ja sittemmin olen tajunnut että älykäs mieli kyllä selittää mistä tahansa mitä tahansa. Eikä Raamattu ole sen merkittävämpi kirja kuin mikään muukaan kirja, "pyhäkään".

Tuo nyt oli tosiaan ensimmäinen kuolemaan liittyvä paniikkikohtaukseni, ja sitten oli pitkä väli ettei niitä ollut. Vasta aikuisella iällä ja aina öisin. Ja nyt tosiaan ollut tänä vuonna tunne että meinaa lirahtaa jo päiväelämän puolellekin. Eli hermot kireällä kuin viulunkieli.

Tällainen ei todellakaan puhu minkään "älykkään suunnittelun" puolesta. Onhan se nyt ihmeellistä jos pitää alkaa olla palavissaan ja hulluksi tulemassa vain sen takia että joku hormoni vähenee elimistössä. Mutta en ihmettele että vanhoja naisia alettiin aikoinaan epäilemään noita-akoiksi. Varmaan jokunenkin ottanut niin tosissaan sen "hulluksi tulemisen" että on tosiaan tullut hulluksi.

[kertsi]

Olen varmaan sata kertaa herännyt yöllä tunteesen, että happi loppuu ja kyllä siihen on 99 kertaa syynä ollut liika/väärä iltasyöminen.

Joku huonosti sulava ruoka sekoittaa yöllä hengitysrytmin.

Liittyen aiempiin hakemiini Bing-vastauksiin, tuossakin voi olla takana joko
a) närästys suoraan
b) närästys, joka mahdollisesti aiheuttaa uniapneaa, joka taatusti aikaansaa tunteen että happi loppuu
c) jokin ruoka-allergia, jos mahdollisesti pahentaa astmaa?

d) Sitä en tiedä, olisiko närästyksellä ja astmallakin jokin yhteys.
e) En tiedä sitäkään, voisiko jokin ruoka-aine pahentaa uniapneaa tai aiheuttaa kuorsausta (näihin tuo hapenpuute voi viitata)

Ihan perusterveenkin ihmisen iltasyömiset kannattaa ajoittaa vähintään 3-4 tuntia ennen maatemenoa. Ja kaikkinaiset ruoanperäiset eli ruokalevot aterian jälkeen kannattaa unohtaa. Ja mitään kovin C-vitamiinipitoista ei nyt ainakaan kannata iltasella mättää, sillä se rentouttaa ruokatorven alasulkijaa, mikä maatemennessä sitten aikaansaa pahimmillaan sen, että hapanta mahansisältöä tulee ruokatorveen, mikä sitten voi aiheuttaa närästystä. Kovin rasvaista tai käristettyäkään ei kannata illalla syödä, tai sipuleita tai.... katso Refluksi ja närästys keskustelu Kantapaikassa.

Jos herää tunteeseen, että happi loppuu, kannattaa tutkituttaa uniapnea. Se on vakava tauti, joka ehdottomasti kannattaa hoitaa. Esim. terveyskeskuksesta saa mittalaitteiston lainaksi kotiin, ja jos todetaan uniapnea, saa ilmaiseksi CPAP-koneen lainaksi.

Ja astmakin kannattaa tutkittaa?

[kertsi]

Kyllä, närästys voi aiheuttaa astmaa. Kysyin juuri googlelta (Edge-selaimella).
does heartburn cause asthma

Ja onko niin, että astmakin voi aiheuttaa tunteen, että happi loppu?

[kertsi]

Ja kyllä, refluksitauti ja närästyskin voi tosiaankin aiheuttaa uniapneaa, kertoi google-hakujen (Edge-selaimella) tulos.
does reflux cause sleep apnea
does hearburn cause sleep apnea

[kertsi]

Mutta minkäs teet millekään happovaivalle, kun ainakaan minä en ole muuta lääkkeellistä hoitoa kuullut olevan kuin happosalpaajat, ja kuten olen useamman kerran todennut, niillä vaivat sen kuin vaan pahenevat... Sitä tyynyä voi toki harkita, mutta harkintaanhan se aina jää kun ilmaantuu niin montaa muuta rahareikää. Tässä ei oikein joka suuntaan niitä pelimerkkejä riitä. Ja ajoittain on kausia että vatsa ei vaivaa.

Happosalpaajien lisäksi on muitakin lääketyyppejä *). Lisäksi närästyslääkkeistä voi saada jos jonkinlaista inhaa sivuvaikutusta, muistelisin, että joissakin on esim. alumiinia, mikä kai voi aiheuttaa Alzheimerille. Jos pystyy kiilatyynyn ja tiukahkon ruokavalion avulla hoitamaan närästystä, säästää se myös rahaakin, kun rahaa ei mene lääkkeisiin. (Niin, ja sillä ettei mene 3-4 tuntiin makuulle ruoan jälkeen.)

Se 25 cm korkea ja 80 cm leveä Etolan kiilatyyny maksoi muistaakseni 99€, ja äikkiäkös apteekissa kuluu sen verran esim. närästyslääkkeisiin. Tyyny kestää useamman vuoden käytössä. Omani on muistaakseni 3 vuotta vanha.

*)
Vs: Refluksi ja närästys
On nimittäin olemassa ainakin neljänlaisia närästyslääkkeitä:
1. protonipumpun estäjät  (mm. Somac, Zolt)
2. H2-reseptorin salpaajat (mm. Pepcid)
3. antasidit (mm. Samarin)
4. antasidi-alginaattiyhdistelmät (mm. Gaviscon)

[Socrates]

^^^^ Ei se enää ole vaivannut käytännössä ollenkaan. Joskus nelikymppisenä taisi olla pahimmillaan, kun vatsa oli pitkään muutenkin huonossa kunnossa. Esimerkiksi kerran jouluyönä tuli tosi pahana, kun tuli tietysti mässättyä.

Syön nykyäänkin jotain juuri ennen nukkumaan menoa ja yleensäkin iltapainotteisesti, mutta vältän monia juttuja kuten kovin rasva- tai proteiinipitoisia ruokia sekä joitain muita mahaa ärsyttäviä tuotteita. Jotain helposti sulavaa hiilaria mieluiten.

Norman ja mun tyyppinen kremppaihminen joutuu olemaan tarkkana mm ateriakokojen ja -aikojen kanssa.

[kertsi]

Juuri ennen nukkumaanmenoa syöminen (saatikka ylensyöminen) on kyllä veren kaivamista nenästään, siinä petaa (pun intended) itselleen refluksia, närästystä, ja ties mitä (uniapneaa, astmaa, ääks).

Proteiini piristää, joten iltasella olisi parempi tosiaankin vetää hiilaripitoisempaa.
C-vitamiinipitoisetkin piristävät, joten siitäkin syystä nekin kannattaisi jättää iltasella väliin.

(Veikkaisin että pahin kombo olisi illalla syödä punaista lihaa, joka viipyy kaikkein kauimmin ruoansulatuskanavassa, ja sen perään hedelmiä, varsinkin kuivahedelmiä. Liha muodostaisi tulpan koska kulkee hitaasti ruoansulatuskanavassa, joten sen jälkeen paikalle pölähtäneet hedelmät alkavat käydä, muodostaen kaasua. Kaasuja muodostavat ruoat (pavut, kaalit, kuivahedelmät, ruisleipä, jne.. riippuen ihmisestä) voivat joillakin ihmisillä aiheuttaa närästystä myös.)

[Hippi]

Onhan nuo iltasyömiset niin yksilöllisiä juttuja, että joillain syömisen ajattelukin pilaa yöunet ja joku toinen voi syödä mitä lystää ja milloin lystää. Minulla ei ole ollut koskaan mitään ongelmaa sen enempää syömisen kuin kahvin tai vitamiinishottien suhteen. Joskus iltapala lykkääntyy muiden tekemisten vuoksi ihan viime tippaan ja joskus otan sen jo alkuillasta. Joskus unohdan ottaa sen kokonaan.

[Socrates]

(Veikkaisin että pahin kombo olisi illalla syödä punaista lihaa, joka viipyy kaikkein kauimmin ruoansulatuskanavassa, ja sen perään hedelmiä,

Joo esimerkiksi tuo on karmea yhdistelmä. Hedelmiä voin syödä vain tyhjään vatsaan.

Koska erilaiset ruoka-aineet vaativat sulaakseen erilaisia ruoansulatusnesteitä, niiden yhdistelyssä täytyy olla varovainen.

Vaikka niin sanottuja höttöhiilareita demonisoidaan, ennen nukkumaan menoa ne ovat hyvä valinta.

[kertsi]

Kaurapuuro olisi parempi valinta iltapalalle kuin höttöhiilarit? Ainakin sokeri saattaa piristää, ja aiheuttaa unettomuutta senkin kautta, että se voi aiheuttaa monta ylimääräistä vessakäyntiä. Se nimittäin pissattaa ainakin itseäni, ja etenkin jos illalla syö jotain sokeripitoista.

[Socrates]

Kaurapuuro olisi parempi valinta iltapalalle kuin höttöhiilarit? Ainakin sokeri saattaa piristää, ja aiheuttaa unettomuutta senkin kautta, että se voi aiheuttaa monta ylimääräistä vessakäyntiä. Se nimittäin pissattaa ainakin itseäni, ja etenkin jos illalla syö jotain sokeripitoista.

Sokeri kyllä pian väsyttää ja on hyvä unilääke.

Heräilen öisin muutenkin vähän väliä, niin voin käydä vessassa samalla. En koe yöheräilyä hankalana asiana, jos siihen ei liity mitään erityistä ikävää.

Mutta joo, kaurapuuro on toki hyvä.

[Norma Bates]

Olen kokeillut käsittääkseni kaikki "pratsolit". H2-lääkkeitä en ehkä ole kokeillut, mutta jos nekin puuttuvat haponmuodostukseen, ehkä niiden kanssa olisi sama juttu että joutuu ojasta allikkoon. Nykyään suosin eniten nestemäistä Gavisconia, sekä Redufluxia ja Galievea jos öisin tarvis. Muita käytössä olleita ovat Antepsin, Rennie ja Magnesiamaito. Rennietä en oikein enää viitsisi käyttää. Se maistuu suussa vielä aamullakin.

Samarinia kerran kokeillut, yhtä tyhjän kanssa.

Jos närästys voi aiheuttaa sydämentykytystä, niin voikohan käydä päinvastoin? Kertaakaan en ole saanut oikeasti suurta lukemaa sydämensykkeelle (nyttemmin en edes kirjastossa mitatessa, ostan uuden laitteen kotiin jossain vaiheessa). Mutta silti sydän mukamas hakkaa miltei kokoajan. Ei ihme että hermo kiristyy.