Miesten/naisten naisviha ja naisten/miesten miesviha

[Norma Bates]

En muista että tätä olisi koskaan missään käsitelty oikein otsikon kera, vaikka näitä asioita on pyöritelty siellä ja täällä ehkä uuvuksiinkin asti. Mutta laitoin nyt tuommoisen "kaiken" kattavan otsikon että saadaan pohtia (jos kukaan vaan jaksaa) näitä asioita oikein joka kantilta.

Mietiskelin omat kokemukseni jälleen kerran läpi. Näihin ei tarvitse takertua, ne ovat vain minun taustani. Joka selittää tai ei selitä omia asenteitani.

Kun minua ja kaveriani kiusattiin ala-asteella kahden pojan toimesta, se oli ehkä poikien harjoittamaa tyttövihaa, kun me nyt kerta olimme tyttöjä ja he poikia. Eivätkä he nähdäkseni kiusanneet muita, mutta tästähän en toki voi olla varma. Pojat olivat perustelleet kiusaamista kaverilleni sillä että he haluavat erottaa meidät kaksi, koska he eivät hyväksyneet että minua joka olin muualta muuttanut ja vaihtanut koulua 3. luokan alussa. Kaverini ei antanut periksi, mutta yläasteella hän sitten kumminkin dumppasi minut välituntien ajoiksi. Tällöin minua tapasi piirittää kokonainen joukko poikia, jotka ivasivat olemustani. En osaa sanoa voiko kuitenkaan kuvailla tilannetta tyttöön kohdistuvaksi vihaksi, koska järkeilen asian niin että minua kiusattiin koska minä olin minä, eikä koska olin tyttö. Siitä olen varma että ketään muuta tyttöä ei kiusattu niin että hän olisi ollut yksinään vs. kaikki, vaan tyttöjä kiusattiin pareina. Heillä oli siis aina tukija, tai useampikin. Minulla ei ketään.

Työelämässä tuli tutuksi naisten naisviha. Koen sen itseeni kahden eri naisen (sama työala) kohdistaman simputuksen tämmöiseksi, koska se alkoi heti ekasta päivästä, eikä naisella voinut olla mitään tietoa siitä millainen minä olen. Olin klassisesti "nuorempi nainen" ja täten ilmeisesti mukamas "uhka". Ekalla kerralla olin työharjoitteli ja tokalla työllistetty. Jälkimmäisessä tapauksessa simputtaja kohdisti toimenpiteitään myös toiseen työllistettyyn naiseen, mutta ei kolmanteen. Ilmeisesti hänellä oli jonkinlainen hajota ja hallitse -tyyli, koska se kolmas oli mennyt juoruamaan asioitani, joita dominoiva muija käytti hyväkseen. Kun mestaan tuli miespuolinen työharjoittelija, tätä kuningatar kohteli kuin vertaistaan.

Miesten naisviha omalla kohdallani kaiketi on loppujen lopuksi ollut melko pienimuotoista sikäli että se on jäänyt nettiin. Deittisaittien kautta miehet ovat käyneet haukkumassa pataluhaksi. Nykyään ei niinkään, koska ikäni tekee minusta jo tapettia. Eräälläkin palstalla kävi ilmi että yksi yhtä ja samaa nimimerkkiä käyttävä mies oli käynyt kiusaamassa useampaa naista joka piti ilmoitusta deittisaitilla, joten koen että kyseessä todellakin oli naisviha, eikä minuun henk.koht. kohdistunut viha. Kummasti ne naisten väliset keskustelut sitten poistettiin, ikäänkuin pidettäisiin visusti huolta siitä että yksikään kiusattu ei saisi tietää ettei hän ole ainoa kohde...

Kun minuun käytiin käsiksi ollessani parikymppinen, se ei ollut vihaa, vaan himoa. Vuosia vainonnut naapuri saattoi olla ennemmin miehiä vihaava mies, koska hän tuntui riivaantuvaan eksistäni (aikajana kun oli varsin pitkä, ehti kiusata sekä ekan että tokan eksän aikana). Kun olin yksin, oli olevinaan ylin ystäväni. Ilmeisesti hänen reviirillään ei saaneet mitkään nuoret miehet mellastaa, kun joka muija oli hänen omaisuuttaan?

Hivenen samaa tendenssiä oli 2010 kun muutin nykyiseen asuinpaikkaani ja tapasin jokusen miehen. Kyllä nämä asiat kytättiin ja yksikin ukko huuteli perääni että eikö hän kelpaisi. Mutta sitten kun on ollut näitä vuosia etten tapaa yhtään ketään, en kiinnosta ketään. Tosin tietty ryyppyremmi hajosi, osa näistä ukoista taisi jopa kuolla.

Humalaiset, hullut ja papparaiset toki aina välillä käyvät jotain sössöttämässä, mutta eihän se toki mitään vihaa ole. Minä toki olen vihainen että en näemmä muille "kelpaa". Mutta miesvihaksi asti en tätä valitettavasti voi jalostaa, koska eihän se maailman jokaikisen miehen syy ole että jäin jakojäännökseksi. Pahemminkin tietysti voisi olla, eli että olisin jonkun vihaajan seinään heiteltävänä. Vihasi hän sitten minua tai sukupuoltani, liekö sillä siinä vaiheessa enää merkitystä, kun lyödään ihmiselle kallonpohjanmurtuma?

Voi olla että en pysty selittämään sitä minkä takia vihaan naisia vihaavia miehiä, eli näitä jotka raiskaavat, pahoinpitelevät ja tappavat. Olisi toki fiinimpää sanoa että vihaan heidän tekojaan, mutta olen sen verran juntti että en lähde erottelemaan. Kusipää mikä kusipää. Helpompi on selittää miksi vihaan naisia vihaavia naisia, kuten Isis-ämmiä. Pidän heitä pettureina. En pysty käsittämään miksi he kääntyvät omaa sukupuoltaan vastaan, ja auttavat miehiä rääkkäämään muita naisia, jos eivät tee sitä henk.koht. itse.

En osaa sanoa samaistunko vahvasti miehiä vihaavien naisten tai naisia vihaavien naisten uhreihin. Joskus tuntuu että olen vihainen näiden uhrien puolesta. En tiedä onko se naurettavaa. Mutta tunteet ovat tunteita.

Loppujenlopuksi koen että vihaan vääryyttä.

[Melodious Oaf]

Se että sanoo vihaavansa pohjimmiltaan vääryyttä kuulostaa jonkin verran siltä, että olis ikään kuin tarve selittää omat tunteensa moraalisesti oikeiksi — tai loogisesti valideiksi.

Mun kohdalla toi menee niin, että vihan tunteet syntyy milloin mistäkin. Yksi aika tyypillinen on tietysti se, että tulkitsee ja kokee jonkin epäsuhdan tai vääryyden tai muuta. Mutta sehän voi olla myös tunne jonka vallassa mikä tahansa näyttää tältä ja korostuu se vaikutelma että nyt pitäis tehdä jotain ja korjata tilanne.

Tosi useinhan Normakin sanoo että nämä tai nuo pitäis tappaa tai jotain. Sehän on just vihaa niitä ihmisiä kohtaan, ja se että sanoo että se kohdistuu lopulta vääryyteen on asian selittämistä hyväksi ja kauniiksi.

Siis mulla viha saattaa tulla ihan vaan siitä että joku ei suju niin kuin toivoisin sen sujuvan tai joku asia ei ole niin kuin toivoisin sen olevan. Tässä tilanteessa viha on ikään kuin aktivoiva voima joka ajaa tarkastelemaan tilannetta niin että a) se ei johdu minusta itsestäni ja b) mitä tulkintoja voin tehdä tästä ympäristön suhteen ja miten korjata tilanteen niin että ikävä tunne lakkaa ja ympäristö ei enää aiheuta tällaista vastetta vaan se mieluummin vaikka ylikorjataan toiseen suuntaan jotta minä ja maailma ollaan taas sopusoinnussa ja maailma hyvittää minulle aiheuttamansa kärsimykset — tai jotain.

Viha sinänsä ei mun mielestä ole edes huono juttu, vaan olennaista on sen huomaaminen ja säätely ja kohtaaminen purkaminen. Ei se että syydät sen vaan muiden päälle vaan se että tajuat milloin olet vihainen ja tajuat että silloin sulla ei ole kauheasti empatiaa ja tulkinnat on aika ohuita ja kapeita ja jäykkiä ja hiukan ylikärjistäviä.

Sitä pystyy jonkin verran mun mielestä itsesäätelemään tai korjaamaan niin että kokee sen vihan kyllä mutta sitten ne valinnat mitä tekee ja tulkinnat mitä tekee ei kuitenkaan ole vain se viha eikä sen tarvitse sanella omaa toimintaa täysin

[Socrates]

Tuskinpa nais- tai miesviha nyt yleensä mistään koulukiusaamisesta lähtee. Eiköhän se saa alkunsa siitä kun tulee riittävän monta kertaa torpatuksi ja mahdollisesti vielä ikävällä tavalla parinhakukuvioissa, joissa naisten ja miesten tarpeet jonkin verran eroavat. Siitä sitten alkaa kierre, missä vihan takia kumppanin löytäminen on yhä hankalampaa ja muutenkin kaikki alkaa ärsyttää naisissa tai miehissä.

Sukupuolelle ominaisia monia ärsyttäviä asenteita ja piirteitä on lopulta paljon harvemmassa kuin pinnalta katsoen näyttää,  koska telaketjufeministit ja toksiset miehet herättävät huomiota enemmän kuin tavikset.

[Melodious Oaf]

Sukupuolelle ominaisia monia ärsyttäviä asenteita ja piirteitä on lopulta paljon harvemmassa kuin pinnalta katsoen näyttää,  koska telaketjufeministit ja toksiset miehet herättävät huomiota enemmän kuin tavikset.

Tämä on totta. Yleensä on kyse täysin yleisinhimillisistä piirteistä, tarpeista, ristiriitaisistakin sellaisista, ja sitten ehkä osaamattomuudesta tai rajallisuudesta, mikä kuitenkin koskee jossain määrin kaikkia.

Sanoisin lonkalta, että netti ja some ja tällaiset tuppaa aika paljon näitä juttuja vääristämään ja tekemään isommiksi ja ihmeellisemmiksi asioiksi kuin mitä ne oikeastaan käytännössä ovat.

[Norma Bates]

Tuskinpa nais- tai miesviha nyt yleensä mistään koulukiusaamisesta lähtee. Eiköhän se saa alkunsa siitä kun tulee riittävän monta kertaa torpatuksi ja mahdollisesti vielä ikävällä tavalla parinhakukuvioissa, joissa naisten ja miesten tarpeet jonkin verran eroavat. Siitä sitten alkaa kierre, missä vihan takia kumppanin löytäminen on yhä hankalampaa ja muutenkin kaikki alkaa ärsyttää naisissa tai miehissä.

Sukupuolelle ominaisia monia ärsyttäviä asenteita ja piirteitä on lopulta paljon harvemmassa kuin pinnalta katsoen näyttää,  koska telaketjufeministit ja toksiset miehet herättävät huomiota enemmän kuin tavikset.

En osaa arvottaa suuremmaksi tuskaksi sitä että ei saa ollenkaan seurustella, kuin on se tuska että seurustelee ja tulee hakatuksi teholle.

Kummassakin tapauksessa voidaan tietysti syyttää asianosaista itseään. Mitäs olet niin paska ettet kelpaa, tai mitäs olet niin tollo että deittaat paskoja. Mutta tiedä sitten paljonko asiaan vaikuttaa ihan lykky. Voihan ihminen olla ihan ok, mutta ei vaan osu voittoarpa kohdalle. Tai mielipuoli osaa hetken esittää normaalia, ja totuus valkenee vasta kun nyrkki heiluu.

Keskimäärin uhat naisten ja miesten parinhaussa voivat siis erota toisistaan. Mutta koko sukupuolen vihaaminen ei hyödytä.

***

En osaa sanoa olenko jotenkin poikkeavan paljon puhunut tappamisesta, jos otetaan koulujakäymättömät white trashit viiteryhmäksi. Minullahan on tämä asenne että Jesse oli oikeassa, myllynkivi kaulaan vaan. Olisi se sille tulevalle lapsenraiskaajallekin parempi, paitsi ehkä sama ruljanssi on edessä seuraavassa elämässä. Eli kuolemisen sijasta hänen pitäisi kilvoitella itsensä kanssa ja jättää lapset raiskaamatta.

Alien 3 -leffassahan tämän sortin väki päätyi munkkimaiseen vankilaelämään.

[Melodious Oaf]

Ei sillä mun mielestä väliä ole että olet joskus ilmaissut tosi aggressiivisesti että henki pois tai jotain kun olet vihainen.

Eihän se siis... kaunista ole tai hyvä sinänsä, mutta ei ne ole sulla sellaisia juttuja että suunnittelisit jotain tekoa vaan sitä että sanot aika filtterittä miltä siinä hetkessä tuntuu.

Mun pointti oli että kyllähän se viha siinä varmaan kohdistuu niihin ihmisiin. Sen säätely olis helpompaa jos olisit itse muutoin vähän tyytyväisempi tai iloisempi, eli älä nyt ole siinä kuitenkaan liian ankara itselles.

Toi mitä sanoin vihasta yleisemmin pätee ihan samalla muhun kuin suhun mun mielestä.

Siinä sen vihan kohtaamisessa ja sen kanssa toiminnan hallitsemisessa ei mun mielestä oman kokemuksen perusteella auta se että jälkeenpäin selittelee sitä loogisesti järkeväksi tai hyväksi asiaksi vaan se, että ei tuomitse sitä kokonaan mustavalkoisesti hyväksi tai huonoksi asiaksi vaan näkee niin, että tekee itse valintoja siitä miten haluan toimia ja hyväksyy että kaikilla on siinä rajalliset kyvyt joihin vaikuttaa omat elämän olosuhteet aika keskeisesti.

Joku ylilyönti tai feilaus joskus ei myöskään oo mikään totaalinen tappio tai syvin häpeä vaan aina parempi jos sitä opettelee vaan katsomaan ja sen kohtaamaan ilman että selität sen väkisin hyväksi tai sitten kokonaan ihan hiton hävettäväksi ja pahaksi.

[Melodious Oaf]

Yleisesti siis varmaan suosittelisin tommosta "pehmentämistä" tai sitä että ne arviot olis vähemmän mustavalkoisia tai joko/tai.

Mutta jos sulla on jotain autismipiirteitä sun muuta, niin mun mielestä tota on turha ajatella niin että ne ei koskaan olis jyrkkiä vaan että joku pieni pyrkimys ja huomaaminen että tässä voi tehdä muutakin voi olla jo iso juttu.

Ja toisaalta jos se ei tunnu susta itsestäs paremmalta tai hyödylliseltä, niin mikään pakko sellaista ei ole väkisin vääntää muiden takia.

[Norma Bates]

Toisaalta olen myös henkeen ja vereen kirjoittaja. Kirjoittajillakin voi olla tunnistettava tyyli, ja voi jäädä kiinni johonkin ikuisuusteemaan. Ihan kuin kuvataiteilijat. Tätä levyn kiinni hirttämistähän olen ihmetellytkin jo pariinkin kertaan, että ihan ok sutia tsiljoona taulua tuolista, mutta ei ole ok kirjoittaa monta kertaa samasta asiasta (paitsi jos kirjoittaa dekkareita?)

[Socrates]

Toisaalta olen myös henkeen ja vereen kirjoittaja. Kirjoittajillakin voi olla tunnistettava tyyli, ja voi jäädä kiinni johonkin ikuisuusteemaan.

Olet hirttäytynyt kiinni siihen, että naisia hakataan teholle ja silvotaan, koska seuraat kyseisiä uutisia ja historiaa, missä luolamiehet on alistaneet naisia.

Tosielämässä noi on täällä marginaalisia ilmiöitä. Ihmettelen miksi olet juuttunut noihin teemoihin, vaikka exä ykkönen tai exä kakkonen eivät muistaakseni hakanneet sinua teholle.

[Norma Bates]

Toisaalta olen myös henkeen ja vereen kirjoittaja. Kirjoittajillakin voi olla tunnistettava tyyli, ja voi jäädä kiinni johonkin ikuisuusteemaan.

Olet hirttäytynyt kiinni siihen, että naisia hakataan teholle ja silvotaan, koska seuraat kyseisiä uutisia ja historiaa, missä luolamiehet on alistaneet naisia.

Tosielämässä noi on täällä marginaalisia ilmiöitä. Ihmettelen miksi olet juuttunut noihin teemoihin, vaikka exä ykkönen tai exä kakkonen eivät muistaakseni hakanneet sinua teholle.

En usko luolamiesten alistaneen naisia. Lähinnä siksi että uskon ennemmin olleen olemassa luolanaisia, joille miehet antoivat läskiä ja munaa.

Tiededokumenttien perusteella näyttää tosin siltä ettei ihmisiä jaksanut sukupuoliroolit rassata, kaikki tekivät kaikkea. 

Silloin kun nykyelämästä ei löydy selittäviä tekijöitä, kannattaa aina pohtia menneitä elämiä. Minulla ne eivät ole olleet häävejä. Visioideni perusteella.

[Toope]

Toisaalta olen myös henkeen ja vereen kirjoittaja. Kirjoittajillakin voi olla tunnistettava tyyli, ja voi jäädä kiinni johonkin ikuisuusteemaan.

Olet hirttäytynyt kiinni siihen, että naisia hakataan teholle ja silvotaan, koska seuraat kyseisiä uutisia ja historiaa, missä luolamiehet on alistaneet naisia.

Tosielämässä noi on täällä marginaalisia ilmiöitä. Ihmettelen miksi olet juuttunut noihin teemoihin, vaikka exä ykkönen tai exä kakkonen eivät muistaakseni hakanneet sinua teholle.

Tilastot perheväkivallasta ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ovat mielenkiintoisia...

[Norma Bates]

Toisaalta olen myös henkeen ja vereen kirjoittaja. Kirjoittajillakin voi olla tunnistettava tyyli, ja voi jäädä kiinni johonkin ikuisuusteemaan.

Olet hirttäytynyt kiinni siihen, että naisia hakataan teholle ja silvotaan, koska seuraat kyseisiä uutisia ja historiaa, missä luolamiehet on alistaneet naisia.

Tosielämässä noi on täällä marginaalisia ilmiöitä. Ihmettelen miksi olet juuttunut noihin teemoihin, vaikka exä ykkönen tai exä kakkonen eivät muistaakseni hakanneet sinua teholle.

Tilastot perheväkivallasta ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ovat mielenkiintoisia...

Sitähän voi miettiä että rääkkäisivätkö naiset lapsia, jos eivät miehet rääkkäisi naisia. Yleensähän paska valuu alaspäin, kokojärjestyksen mukaan. 

Omalla kohdallani ei minkäänlaista tatsia naisten fyysiseen väkivaltaan, varmaan siksi etten pyöri räkälöissä. Henkinen väkivalta naisten taholta on kyllä tullut harvinaisen tutuksi.

[Aave]

Iltakakan toimittajalla kulkee kovaa:

Fyysinen turvallisuus on tärkeämpää kuin miesten tunteet (IL).

"...Miesten tekemä naisiin kohdistuva väkivalta ja häirintä on niin yleistä, että varauksellisuus miehiä kohtaan on aivan perusteltua. Varauksellisuudesta seurannut miesten mielipaha taas on täysin toissijaista, kun toisessa vaakakupissa painaa ihmisten fyysinen turvallisuus.

Naishenkilöillä ei ole velvollisuutta eikä varaa suojella miesten tunteita loukkaantumiselta ja suhtautua kaikkiin luottavaisesti. Tämä voi asettaa heidät oikeaan hengenvaaraan. Toivoisin miesten muistavan tämän, kun naishenkilöiden varauksellisuus loukkaa heitä. Tämä ei ole henkilökohtaista, tässä ei nyt ole kyse sinusta, eikä tässä kuulu olla kyse sinun tunteistasi.

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei voi myöskään valjastaa keppihevoseksi rasismille, se on ongelman liiallista yksinkertaistamista. Väkivalta ei ole uusi ilmiö, sitä on tapahtunut Suomessa ja kaikkialla muuallakin maailmassa aina"...

Kolumninsa puolivälissä toimittaja väsyy kirjoittamaan naishenkilöistä, ja vaihtaa termin naisiksi.

Mielestäni tämmöiset ulostulot ovat sikäli toivottavia, että niistä käy kirkkaasti ilmi tämän päivän feminismin kova ydin, miesviha. Aivan erityisesti valkoisten heteromiesten viha. Vaihtakaapa kolumnin vastakkainasettelussa sukupuolten tilalle jokin etninen vähemmistö tms., niin tekopyhyys ei voisi olla selkeämmin esillä:

"Keltaisilla ei ole velvollisuutta eikä varaa suojella punaisten tunteita loukkaantumiselta ja suhtautua kaikkiin luottavaisesti. Tämä voi asettaa heidät oikeaan hengenvaaraan. Toivoisin punaisten muistavan tämän, kun keltaisten varauksellisuus loukkaa heitä. Tämä ei ole henkilökohtaista, tässä ei nyt ole kyse sinusta, eikä tässä kuulu olla kyse sinun tunteistasi".

Itse tutkimukseen (Linkki artikkelissa mukana), sen validiuteen ja implikaatioihin riittäisi vieläkin enemmän kommentoitavaa, mutta ehkä palaan siihen paremmalla ajalla. Foorumilla kyllä pitäisi olla muitakin henkilöitä jotka osaavat perata tutkimuksen asianmukaisesti.

[a4]

^
Mikä tuossa varautuneisuudessa on ongelma?
Onko se jokin ihmisoikeusloukkaus?

[Hiha]

Mikä tuossa varautuneisuudessa on ongelma?
Onko se jokin ihmisoikeusloukkaus?

Luulen, että se juuri oli kysymys.

Lisää jutussa sanan 'mies' eteen määre 'ulkomaalaistaustainen'. Muuttuuko varautuneisuus ongelmaksi? Tuleeko siitä ihmisoikeusloukkaus?