Luolakarhun klaani: Löydä 5 virhettä

[kertsi]

Ihmisyhteisöjen matriarkaalinen rakenne. Kirjasarjan ihmiset eivät olleet täysin hahmottaneet harjoittamansa kanssakäymisen ja lisääntymisen välistä yhteyttä. Tarvitaan Ayla kertomaan, että kuulkaas kun isä ja äiti tykkää toisistaan ja isä pistää semmoisen siemenen kasvamaan äitin masuun... Oikeissa naisen ympärille rakentuvissa perhemalleissa sisarusten lisäksi lasten ja enojen väliset suhteet ovat tiiviitä, koska isistä ei ole varmuutta. Tuotoksessa protoranskalaiset ja muut protoeurooppalaiset tuntuvat elävän yksiavioisissa suhteissa, parin vaan muodostaa äiti ja bonuspappa, ja sitten on epämääräinen liuta ties keiden siittämiä mukuloita. Ei ihme, että koko malli meinaa hajota välittömästi viimeisen kirjan lopussa Aylan livautettua totuuden, kun osa miehistä haluaisi siirtyä välittömästi patriarkaattiin.

Tuollainen ajatus (boldaukseni) on minulta unohtunut tai jäänyt huomaamatta. Viimeiset kirjat olivat niin tylsiä ja vanhan toistoa, että saatoin lukea ne aika harppoen.

[Hiha]

Ihmisten ajattelutapa. Englannin kielessä, toisin kuin vaikka suomessa, on hankala päältä nähdä mitkä sanat ovat tuoneet oman käsiteympäristönsä mukanaan. Siitä seuraa, että zelandonit välillä pohtivat kirjaimellisesti asioita filosofisesti. Kivikaudella.

Luitko kirjasarjan englanniksi? Itse taisin lukea kolmella kielellä eri kirjasarjan osia.

Olet oikeassa, päättelen että tietyt anakronismit kuten ajatus että "asiasta olisi mielenkiintoista keskustella joskus filosofisesti" tulevat alkutekstistä eivätkä ole kääntäjän väläyksiä. Koska ne töksähtää suomessa vielä pahemmin, epäilen kirjailijaa.

Luin kirjat suomeksi. Nehän oli bestsellereitä, joten käännökset julkaistiin vikkelästi. Tekijä varustettiin mukavasti tyttönimellä, Untinen-Auel. Mikä hyvin hälvensi suomalaisten lukijain ennakkoluuloja. Meidän Jean-tyttönen maailmalla, niitä Chicagon Untisia.

Sen muistan että kahta viimeistä sai odottaa. Ne molemmat sijoittuvat Jondalarin kotiseuduille, Alppien länsipuolelle nykyiseen Etelä-Ranskaan. Niin olen paikan aina mieltänyt. Viimeisen kirjan suuri kysymys, sitten kun sen suuri draama, Aylan ja Jondalarin aviokriisi, on onnellisesti käsitelty, on mitä tietoisuudesta isyyden olemuksesta seuraa. Jondalar taitaa vetää jotakuta turpaan kieltäen tätä tekemästä hänen lapsiaan. Tyyppi oli siis ollut juuri hommissa Aylan päällä. Kun kaikki on pintapuolisesti siloiteltu, koko massiivi päättyy vanhan viisaan tietäjänaisen pelokkaisiin aprikointeihin, että tästä uudesta vanhemmuusbisneksestä ei pitkän päälle hyvä heilu.

[kertsi]

Ai niin, taitaa olla niin, että mulla on ilmeisesti jäänyt koko viimeisin osa kirjasarjasta kokonaan lukematta. Taisin tympäntyä jo toiseksi viimeisen kohdalla, tai jo kauan sitä ennenkin. Ensimmäisen osan olen lukenut useampaan kertaan, mutta mitä pidemmälle kirjasarja etenee, sitä vähempiä lukukertoja, ja ehkä siis se viimeinen sitten jäi kokonaan lukematta.

Ihan ensimmäinen kosketus kirjasarjaan oli, että 1. kirja ilmestyi osittain, pätkissä jollain aikakausilehdellä viikottain, ja siitä tuli hinku lukea koko kirja.

[Xantippa]

Samoin kävi itselleni, viimeinen osa kulkeutui kotiin jostain alelaarista, mutta en jaksanut edes minään kevyenä hömppälukemisena sitä. Siinä oli heti alkuun joku tosi ärsyttävä typerehtiminen.

T: Xante

[kertsi]

Tuikitärkeä lisä Aylan keksintöihin: urheilurintsikat!

hihii: https://www.reddit.com/r/Clan_of_the_Cavebear/comments/10cyazb/thats_how_i_see_ayla/

KarmaIsAMelonFarmer
u/KarmaIsAMelonFarmer avatar
•
4 mo. ago
She invented the sports bra, not the wonderbra.


kindafunnylookin
•
4 mo. ago
Auel would probably have gotten around to it given enough sequels.

[kertsi]

The Clan of the Cave Bear

Perhaps the people most frustrated with the commercial success of The Clan of the Cave Bear are anthropologists and archaeologists.
...
For example, Auel describes the Clan as having bowed legs and arms, brown shaggy hair, and dark eyes. Quite a number of Neanderthal skeletons have been found and only a few have the bowed limbs as Auel described them, suggesting that this was a vitamin deficiency (rickets) rather than something common to the species. She also suggests that Clan members are old by the time they are thirty years of age, yet the majority of Neanderthal adult skeletons are adults in their fifties and sixties. Auel buys into Hollywood and the racist stereotypes when she portrays the Clan as a dark-haired, dark-eyed people—when there is no physical evidence for either their hair or eye color. The same goes for their inability to laugh, cry, or speak.

Aloituskirjoituksen listaan:
4. (mukamas) olivat kyvyttömiä nauramaan ja itkemään
--- En tiedä, miten oli asian oikea laita, mutta kuulostaa epätodennäköiseltä.

Cultural Problems
However problematic her science is, Auel's real problems with anthropologists and social scientists come from her fabrication of Neanderthal culture. The problem is not that she creates a culture for these people, but that she does not make it clear where fact ends and her theories begin. Cultural anthropologists particularly object to the brutal nature of the Clan—especially since there is no evidence for it. They also object to the almost absurd theory that the Neanderthal race died out because their brains were wired to remember the past rather than plan for the future.

(vrt. aloituskirjoituksen 1. kohta)

[Melodious Oaf]

Tässä tullaan ehkä vähän siihenkin, että jos teet jotakin luovaa työtä oman mielikuvituksen kautta, se ei oikein voi olla sama asia tai sama pyrkimys kuin mitä olisi jokin tieteen projekti jossa yritetään mahdollisimman objetiivisesti kuvata jotain ilmiötä.

Laittamalla siihen itseään ja mielikuvitustaan Auel tulee väistämättä paljasteeksi jotakin myös omista arvoistaan, mielenkiinnonkohteistaan, ehkä melko syvistäkin puutteistaan ja niin pois päin. Kaikki luova työ on väistämättä luonteeltaan tällaista.

On minusta kategoriavirhe arvioida asiaa pelkästään niin, että Luolakarhun klaani olisi hyvä tai huono tai että siinä olisi pitänyt selkeämmin erottaa fakta fiktiosta. Koko teoshan esitetään yleisölle fiktiona, ja vastuu näiden erottamisesta on silloin viime kädessä lukijalla.

Myös tieteen projektissa on niin, että käsitykset ovat tarkentuvia. Jossain fysiikassa on ollut tosi monta erilaista mallia siitä, minkälaisia ovat hiukkaset tai vaikka atomit, ja tämä malli mikä meillä nyt on tuskin on asiasta viimeinen sana. Vaan siis siinä kohtuus olisi antaa tutkijoille rauha ja tila tehdä tarkentavaa työtään ja ottaa sitten ajan tullen vastaan uusia ja ihmeellisiä näkemyksiä, jos jollakin tieteenhaaralla on tällaisia tarjottavanaan.

Auelin romaani ei varmaankaan ole lajihistorian tutkimuksen näkökulmasta kakilta osin mikään hämmästyttävän oikeaan osunut profetia siitä, mihin tuleva tutkimus sitten aikanaan vie. Siinä voi aivan oikein haistella tiettyjä puutteita ja vinoumia sun muuta, mutta loppujen lopuksi kaikki se, mitä se voi lukijalleen antaa, ei tule tyhjäksi tällaisista vinoumista.

Se voi olla yksi lukijan preferenssi että toivoisi tällaisen fiktion olevan paremmin linjassa vaikkapa näyttöön perustuvan nykytutkimuksen kanssa, mutta jos teos esimerkiksi sysää tällaiseen perehtymään, sehän on jo siinä tehnyt jotain hyödyllistä.

Toisaalta vierastan sitä, että taidetta pyrittäisiin nopeasti luokittelemaan niin, että se on joko jotain aivan ihmeellistä ja viisasta tai sitten se on "väärää taidetta" ja myrkyllistä paskaa.

Vaan siis...  taide ja sellainen mihin ihminen mielikuvituksensa kautta laittaa myös itseään väistämättä sisältää myös vinoumia ja myös rumaa.

Mua usein hämmästyttää, miten esimerkiksi Leevi & The Leavingsin laululyriikoissa on niin syvää ihmistuntemusta ja näkemystä, mutta eihän se tarkoita, että sieltä ei voisi löytää jotain ennakkoluuloista tai ikävää.
    Sinänsä ikävistä jutuista erillisenä sivujuonteena mua joskus risoo Gösta Sundqvistin tekemisissä sellainen itsetietoisuus että on ikään kuin haluttu tehdä jutuista sellaisia että kukaan ei luule hänen luulevan tekevänsä mitään oikeasti hienoa.  Mikä ehkä on siis...  itsensä alentamalla ylentämistä tietyllä tavalla, jos niin haluaa nähdä, ja kenties osa hänen omaa persoonaansa tai jotain syvätason maailmankatsomustaan.

Mutta se kaikki on ollut hänen tapansa ilmaista itseään ja se tapa jolla hänen luovuutensa on toiminut ja itseään ilmaissut. Meillä ei ole mitään vaihtoehtoista Göstaa vaan meillä on vain tämä Gösta ja ne biisit ja muut teokset mitä hän tuotti.

Loppu on ihmisistä itsestään kiinni, miten ne haluaa ottaa vastaan, ja siinä on aika mustavalkoista ajatella niin, että se on joko "kelvotonta paskaa" tai "täydellistä".

Sama juttu mun mielestä Auelin suhteen, että ne vinoumat on varmaan hyvä huomata ja sekin voi kuulua omalta osalta sen fiktiivisen teoksen tulkintaan ja käsittelyyn. Mutta jos joku juttu on sulle tietyllä hetkellä tärkeä ja resonoi, niin ethän sä siinä kokemuksessas sillä hetkellä väärässä ole vaikka myöhemmin ajattelisit samasta asiasta jotain muuta tai kokisit toisin.

[kertsi]

Joo, mutta mua kiinnostaa nimenomaan se, mitkä esitetyt asiat kirjoissa ovat fiktiota, ja mitkä arkeologista (tms.) faktaa nykytiedon valossa, koska mm. ihmisen evoluutio kiinnostaa. Jonkin verranhan on myös tiede mennyt eteenpäin kirjasarjan kirjoittamisen ajoista.

Ja tosiaankin, kuten aloituskirjoituksessa kirjoitin, kyllä tässä saa puhua muustakin kuin kirjan virheistä. Voi esimerkiksi puhua kirjan ansioista.

[Xantippa]

En tiedä, kuinka monta kirjasarjan kirjaa MO on lukenut, mutta itseni on kyllä äärimmäisen vaikea löytää niistä juurikaan kirjallisia ansioita. Ihan jännä, jos MO tai muut löytävät.

Luolakarhun klaani vielä jotensakin kevyenä lukemistona menetteli, mutta hyvin pian teemat alkoivat puuduttavasti toistua, siis kaikki muu kuin alkuihmisiin kohdistuvat "faktat". Väistämättä nämä siis siirtyivät myös etualalle kirjan arvioinnin suhteen.

Göstän vertaamisen Aueliin voisi jo ottaa puolesta loukkaantumisen aiheena

T: Xante

[Melodious Oaf]

En tiedä, kuinka monta kirjasarjan kirjaa MO on lukenut, mutta itseni on kyllä äärimmäisen vaikea löytää niistä juurikaan kirjallisia ansioita. Ihan jännä, jos MO tai muut löytävät.

Puhun tästä yleisellä tasolla. Mulla on noi kirjat ja olen ainakin osan niistä joskus lukenut.

Vinkkeli on se, että yleisesti ottaen jos joku teos puhuu sulle jossain elämänvaiheessa (vaikka teininä joku fantasia mun tapauksessa) tai myöhemmin vaikka joku tällainen, niin se että se siinä kohdassa voi olla antoisa kokemus tai ihan hyvä kirja tai vaikka resonoiva taidekokemus ei ole mikään yleisen arvion alainen asia.
    Ja mähän en ole sanonut että juuri tämä olisi mulle ollut mitään näistä, vaan se on kaikki Xantippan päättelyä, ja on vaikea nähdä tälle mitään muuta syytä kuin luontainen taipumus käsitellä kirjoja välineinä arvioida itseä suhteessa toisiin.

Pikemminkin siinä vaiheessa on eksytty sysimustaan metsään jos kulttuurista yleisemmin tai taiteesta tulee pelkästään väline ja sun ainoa pointti on kertoa mistä et tykkää tai mistä tykkäät saadaksesi sillä arvostusta tai kehuja muilta.

[Melodious Oaf]

Mun mielestä Xantippa tossa on sulla taas veikeuksia käsittää asioiden välisiä suhteita ja ymmärtää sitä mitä sanon ja miksi. Se taas ei ole varsinaisesti mun ongelmani

[Hiha]

Kolmannesta niteestä alkaen Auel "upotti luontevasti" tapahtumien huiman vyöryn sekaan sivun mittaisia, usean sivun mittaisia, aika hillittömän monen sivun mittaisia kuvauksia perinteisistä nahanmuokkausmenetelmistä, listauksia Würm-kauden floorasta ja faunasta, taidehistoriallisia katsauksia Etelä-Ranskan luolamaalauksiin. Ne kattoivat ehkä kolmasosan aina kirjasta. Loput kaksi kolmasosaa oli edelleen omistettu luonnekuvien syventämiselle ja muulle human interest -aineistolle.

[Melodious Oaf]

Joo, mutta mua kiinnostaa nimenomaan se, mitkä esitetyt asiat kirjoissa ovat fiktiota, ja mitkä arkeologista (tms.) faktaa nykytiedon valossa, koska mm. ihmisen evoluutio kiinnostaa. Jonkin verranhan on myös tiede mennyt eteenpäin kirjasarjan kirjoittamisen ajoista.

Ja tosiaankin, kuten aloituskirjoituksessa kirjoitin, kyllä tässä saa puhua muustakin kuin kirjan virheistä. Voi esimerkiksi puhua kirjan ansioista.

Mulla ei ole suoraan kirjan ansioista silleen sanottavaa, kun tämä on jäänyt itselle aika etäiseksi. Mutta mulla on itselle tärkeissä kirjoissa paljon sellaista, jota olisi aika vaikea puolustaa kirjallisten ansioiden nojalla ja josta nimenomaan löytyy kaikenlaista vinoumaa ja virhettä ja muuta.

Mun näkökulma tohon taas on se, että on hyvä erotella noita juttuja toisistaan ja koittaa puhua silleen rehellisesti ja tärkeilemättä.

Mutta sinänsä toi kiinnostus lajihistoriaan ja evoluutioon sun muuhun on ihan hieno juttu, ja ymmärrän tosi hyvin sen, jos ajattelet esimerkiksi että tää on saattanut jättää sulle jotain piileviä virheellisiä käsityksiä ja kiinnostaa että mitä niistä asioista sanoo joku vähän ajantasaisempi tieto ja toisaalta tutkimustieto.

En näe tossa mitään vikaa, ja se ei missään nimessä ollut mun pointti että älä tee tommosta.

[Xantippa]

Mun mielestä Xantippa tossa on sulla taas veikeuksia käsittää asioiden välisiä suhteita ja ymmärtää sitä mitä sanon ja miksi. Se taas ei ole varsinaisesti mun ongelmani

Heti kun painoin enter, tiesin vastauksesi tyylin ja tarttumapinnan En vaan jaksanut lähteä selittelemään.

Tarkoitin siis minäkin vain sitä mitä sanoin: olisi jännä kuulla, jos joku olisi eri mieltä kanssani Auelin kirjallisesta tasosta. Pidän siis aivan mahdollisena, että joku voi olla, jos siis on kirjoja lukenut (mitä en tiennyt, onko).

Sanomani ei sisältänyt mitään arvolatauksia. asioiden välisiä suhteita tai päätelmiä, ainoastaan oman käsitykseni noista kirjoista.

T: Xante

Muoksis: siitä, mitä sanoin Göstastä, en peretä. Olen aikamoinen Göstan sanoituksien fani.

[Melodious Oaf]

Tarkoitin siis minäkin vain sitä mitä sanoin: olisi jännä kuulla, jos joku olisi eri mieltä kanssani Auelin kirjallisesta tasosta. Pidän siis aivan mahdollisena, että joku voi olla, jos siis on kirjoja lukenut (mitä en tiennyt).

Huomasin itsekin että sait sörkittyä ärsytysnappeja. Ei mulla ole sulle esittää mitään syytä arvostaa Auelia enemmän kuin arvostat, mutta sanoisin että jos lukee jotakin kirjaa tarkkaan ja ajatuksella ja syventyy, aika harvoin se on niin, ettei siinä mitään voisi arvostaa.

Se mikä sua siinä ärsyttää tai mikä kiehtoo kertoo pitkälle susta itsestäsi ja samoin se, minkä huomaa tai mihin laittaa painoarvoa.