Eläin toverina

[Norma Bates]

Tätä aihetta en olekaan kovin paljoa nähnyt käsiteltävän. Mitä enemmän yksinäisyys länsimaissa lisääntyy ihmisten nököttäessä omissa pikku poteroissaan, sitä tärkeämmäksi heille muodostuvat suhteensa eläimiin.

Itse olen lapsesta lähtien tuntenut toveruutta kissoihin. Jos tuntee eläimen kanssa molemminpuolista kiintymystä, niin kyllähän sen tosiaan toveruudeksi mieltäisin. Netissä näkee paljon kuvia joissa kissa tai koira on puettu joihinkin "hauskoihin" vaatteisiin, tai siitä tehdään muutoin pelle. Tällaista materiaalia on vähän ristiriitaista katsella. Onhan ne jotkut jutut huvittavia kyllä, mutta kun ei eläin tarvitse vaatteita, toisin kuin ihminen (jotain erityistilanteita lukuunottamatta), niin juuri ne pukemistouhut närästyttävät. Eihän eläimen kuulu olla lelu, nukke. Aikuinenkin ihminen voi vallan mainiosti ostella vaikka barbeja, jos on hinkua kaikenlaisia vaateviritelmiä kokeilla.

Tietenkin eläin on omistajaansa alisteisessa asemassa. Omistaja voi koska tahansa päättää ottaa mirriltä nirrin, tai mikä eläin sitten kyseessä onkaan, tappaa saa, kunhan ei tee sitä perin julmalla tavalla. Olenhan kuullut että eräässä perheessä lopetettiin kissat että perhe pääsi lomamatkalle etelään... Käsittämätön valinta minulle. Ennemmin olen vaikka loppuelämäni ulkomaanmatkakokemuksista vajaa, kuin alan sitä varten lahtaamaan eläviä olentoja.

Ja sitten kuitenkin syön lihaa niin että rasva vaan suupielistä roiskuu. Se on noloa. Mutta jos olisin vegaani, niin olisi melko älytöntä pitää eläintä joka on lihansyöjä. Kuitenkin niinkin tehdään. Eläinten persoonat ja lihansyönnin välisen dilemman olen ratkaissut niin että en ikimaailmassa söisi tuttua eläintä, eli eläintä jonka tunnen. Paitsi tietysti jos oltaisiin erämaassa ja olisin nälkään nääntymäisilläni? Mene tiedä.

Minusta eläimestä huolehtiminen ja siitä pitäminen ei ole eläimen inhimillistämistä. Eläimen kanssa eläminen on elämänkokemuksen jakamista sellaisen toverin kanssa jonka kanssa ei nyt ihan kaikkea sitä voi kokea mitä toisen ihmisen, mutta ainakin pystyy rakastamaan ja jonkin sortin kiintymystä saa takaisinpäinkin.

[Karikko]

Koira voi olla "kaveri" mutta kissa "seuralainen"  No molemmille voi puhella asioita joita ei ihmiselle kannata kertoa ja ne kuuntelevat älykkäästi olematta mitään mieltä asioista.

Se on varmaan hyvä asia- Silloin en eivät myöskään rasitu ihmisen murheista ja auttavat kuitenkin ihmistä niiden murheiden kestämisessä.

[Amore]

Ja sitten kuitenkin syön lihaa niin että rasva vaan suupielistä roiskuu. Se on noloa. Mutta jos olisin vegaani, niin olisi melko älytöntä pitää eläintä joka on lihansyöjä. Kuitenkin niinkin tehdään. Eläinten persoonat ja lihansyönnin välisen dilemman olen ratkaissut niin että en ikimaailmassa söisi tuttua eläintä, eli eläintä jonka tunnen. Paitsi tietysti jos oltaisiin erämaassa ja olisin nälkään nääntymäisilläni? Mene tiedä.

On olemassa lihansyöjäkasveja. Luonnossa joko syödään tai tullaan syödyksi. Kasvien välillä käydään ankaraa taistelua valosta ja elintilasta. Ihminen yrittää kehitellä jonkinlaista omaa kuplaa luonnon ulkopuolella, mutta kaikki sellaiset yritykset vievät elämää lähemmäksi tuhoa. Pahinta mitä voin kuvitella olisi elämä täysin ihmisen hallitsemassa maailmassa. Onneksi sellainen ei koskaan tule toteutumaan, sillä luonto on aina seuranamme, esim. sisällämme elelevien bakteerien kautta.

[Socrates]

Tätä aihetta en olekaan kovin paljoa nähnyt käsiteltävän. Mitä enemmän yksinäisyys länsimaissa lisääntyy ihmisten nököttäessä omissa pikku poteroissaan, sitä tärkeämmäksi heille muodostuvat suhteensa eläimiin.

Tämä ilmiö häiritsee minua. Minusta se että ihmiset eivät enää kestä toisiaan on huono perusta lemmikkieläinten pitämiselle. Epäilen onko lemmikkien hyvä olla kaikkein hankalimpien ja erakoituneimpien ihmisten kodeissa.

[Hippi]

^
Kissa on aika paljon omissa oloissaan, mutta kyllä sekin hoitoa ja huolenpitoa vaatii ja ennen kaikkea puhtautta. Hiekkalaatikko on päivittäin putsattava eikä siinä käy selitykseksi että itsellään on huono päivä, päänsärkyä, flunssaa tai jotain muuta. Sen läheisyyden kissa tulee ottamaan omien fiilistensä mukaan. Nekin ovat persoonia siinä mielessä, että toinen kaipaa enemmän läheisyyttä ja toinen vähemmän. Jos on eläimen vastuulleen ottanut, myös sen tarpeisiin on vastattava.

En ole koiraihminen, mutta käsittääkseni koira on paljon vaativampi seuraeläimenä. Sillä on voimakkaammat laumavaistot ja se vaatinee paljon enemmän vuorovaikutusta kuin kissa. Lisäksi rodusta riippuen sen kanssa pitää jaksaa säännöllisesti liikkua enemmän tai vähemmän.

No, onhan noista kissoista seuraa yksineläjälle. Sellainenhan minäkin olen, mutta en nyt sentään erakoitunut.

Mutta kaupassa monesti huomaa, miten ihmiset näkevät vaivaa lemmikkinsä vuoksi. Itsessäni olen tämän myös huomannut, että omat ruokaostokset on äkkiä napattu koppaan. Mutta kun pääsen lemmikkien ruokahyllyn eteen, niin silloin alkaa miettiminen, jotta mikäs se viimeksi olikaan, joka maistui niin hyvin? Tai tätä ostin viimeksi, nyt jotain muuta, ettei kyllästy. Siinä tulee jopa vaihdettua mielipiteitäparhaista ruuista jonkun muun samanlaisen pähkäilijän kanssa.

Muoksis: korjattu kirjoitusvirhe elimen -> eläimen .... ei ollut tahallinen eikä lähes tahallinen kirjoitusvirhe.

[Melodious Oaf]

Mulla on joitain harvoja kokemuksia tietynlaisesta ystävyydestä muunlajisen eläimen kanssa.

Suhtaudun tähän sillä tavalla että tavallaan otan sen vakavasti mutta sit toisaalta se on tietyn moodin ja havainnointitavan kautta muodostettu narratiivi ja en tiedä yhtään mitään siitä mitä se toinen eläin kokee.

Periaatteessa olen enemmän "koiraihminen" kuin "kissaihminen", vaikka noi on helvetin ärsyttäviä termejä, mut kerron silti esimerkin mulle hienosta kissasuhteesta.

Minä ja kissa molemmat tykättiin bluesista ja sillä oli vieläpä aika tasokas maku sen suhteen. Toisin kuin monia kissoja, sitä ei myöskään häirinnyt kitaransoitto vaikka se olikin enimmäkseen rauhallinen ja seesteinen tyyppi noin muuten. Eniten kiinnosti ruoka ja murhaaminen syöntitarkoituksessa tai muuten vaan mut siihen sivuun mahtui aika hyvin muitakin intressejä.

Arvostin kissan suunnalta esimerkiksi sellaista että sille mieluisaa oli makoilla pöydällä näppiksen tai läppärin vieressä. Joku siinä oli hienoa kun nahkasapiens on hiljaa keskittyneenä ja kuuluu pientä näppäinten ääntä. Mulla on joskus taipumus uppoutua koneella johonkin liian intensiivisesti tai mennä kirjoittaessa vähän tiloihin, ja tälle kissatyypille se ei ollut mieluista. Ikään kuin oisin muuttunut joksikin muuksi tyypiksi tai ei vaan oo hyvä jos mulla menee uppoutuminen liian pitkälle.

Ensimmäisenä se saattoi raukeasti laittaa tassun trackpädille, mut se eskaloi toimintaa tasaisesti ja lopputulema oli se että astelee siihen mun ja näytön väliin ja painaa naaman vasten naamaa ja tuijottaa aika tuimasti.

Mun käsityksen mukaan kyse ei siis varsinaisesti ollut siitä että silittele mua vaan se oikeesti halus vaan maata pöydällä mut tunnelman piti olla just oikeanlainen. Totta kai sitä joskus tuli rapsuteltua mut opin ajan myötä aika paljonkin arvostamaan sitä että se reagoi näihin juttuihin typeryydestään huolimatta viisaasti ja aivan välittömästi. Siis just oikeita juttuja nopeammin ja enemmän oikeaan aikaan kuin mihin ihmisten toimintatavoilla ja havannoinnilla yleensä päästään.

Toi ja yhteinen musiikkimaku toi siihen aika paljon sellaista ystävyysfiilistä mun mielestä molemmin puolin pelkän tavanomaisen kissa-ihmis-awkwardoinnin päälle ja sijaan.

[Karikko]

^
Kissa on aika paljon omissa oloissaan, mutta kyllä sekin hoitoa ja huolenpitoa vaatii ja ennen kaikkea puhtautta. Hiekkalaatikko on päivittäin putsattava eikä siinä käy selitykseksi että itsellään on huono päivä, päänsärkyä, flunssaa tai jotain muuta. Sen läheisyyden kissa tulee ottamaan omien fiilistensä mukaan. Nekin ovat persoonia siinä mielessä, että toinen kaipaa enemmän läheisyyttä ja toinen vähemmän. Jos on elimen vastuulleen ottanut, myös sen tarpeisiin on vastattava.

En ole koiraihminen, mutta käsittääkseni koira on paljon vaativampi seuraeläimenä. Sillä on voimakkaammat laumavaistot ja se vaatinee paljon enemmän vuorovaikutusta kuin kissa. Lisäksi rodusta riippuen sen kanssa pitää jaksaa säännöllisesti liikkua enemmän tai vähemmän.

No, onhan noista kissoista seuraa yksineläjälle. Sellainenhan minäkin olen, mutta en nyt sentään erakoitunut.

Mutta kaupassa monesti huomaa, miten ihmiset näkevät vaivaa lemmikkinsä vuoksi. Itsessäni olen tämän myös huomannut, että omat ruokaostokset on äkkiä napattu koppaan. Mutta kun pääsen lemmikkien ruokahyllyn eteen, niin silloin alkaa miettiminen, jotta mikäs se viimeksi olikaan, joka maistui niin hyvin? Tai tätä ostin viimeksi, nyt jotain muuta, ettei kyllästy. Siinä tulee jopa vaihdettua mielipiteitäparhaista ruuista jonkun muun samanlaisen pähkäilijän kanssa.

On hyväksi olla vastuussa muustakin, kuin itsestään. Lapsillekin on hyvä olla olemassa koira, tai kissa kaverina jo pienenä, josta joutuu ottamaan vastuun. Koira varsinkin palkitsee kyllä hyvän hoidon ja huomion vastavuoroisuudella. Miksen kissakin, mutta ne ovat hillitympiä ja vaativat aika paljon omaa aikaansa ollessaan yöelämiä ja päivällä lähinnä huilailevat paljon.

Hieman epäilen tuossa hipin kirjoituksessa olleen "lähes tahallinen kirjoitusvirhe, kun hän sanoo, - "jos on elimen vastuulleen ottanut sen tarpeisiin on myös vastattava" -

[Hippi]

^
Lapsen vastuulle ei pidä koskaan hankkia mitään eläintä. Vastuu on aina vanhemmilla, mutta ei mikään estä lasta osallistumasta eläimen hoitoon sen mukaan, miten osaa ja pystyy eläintä käsitellä. Pienikin lapsi voi osallistua, mutta vain vanhemman valvonnan alaisena. Lapsen kasvaessa voi hoitovastuuta lisätä, jos lapsi haluaa.

Viherkasvin hoito on hyvää harjoittelua ennen lemmikin hankkimista.


ps. olen korjannut tahattoman kirjoitusvirheen edellisestä viestistäni.

[Karikko]

^
Lapsen vastuulle ei pidä koskaan hankkia mitään eläintä. Vastuu on aina vanhemmilla, mutta ei mikään estä lasta osallistumasta eläimen hoitoon sen mukaan, miten osaa ja pystyy eläintä käsitellä. Pienikin lapsi voi osallistua, mutta vain vanhemman valvonnan alaisena. Lapsen kasvaessa voi hoitovastuuta lisätä, jos lapsi haluaa.

Viherkasvin hoito on hyvää harjoittelua ennen lemmikin hankkimista.


ps. olen korjannut tahattoman kirjoitusvirheen edellisestä viestistäni.

Tietenkin vastuu on vanhemmilla, mutta se ei ollut nyt asia mistä oli kyse. Vastuuta voi siis antaa lapselle ja pitääkin vaatia sitä, jos he lemmikin haluavat.
Maailma on oppimista, myös vastuu asioissa.
Kirjoitusvirheitä sattuu ja huomasin heti omassakin kirjoituksessa vikaa-

[Socrates]

Niin, mitä on eläinrakkaus? Vaikka en pidä useimmista koirista, en ymmärrä miten joku ampuu esimerkiksi hirven, joka on tavattoman upea eläin ja käyttää metsästyksessä usein vielä koiraa apunaan. Mieluummin ampuisin jonkun mulqvistin kuin hirven, karhun tai peuran.

En ole yrittänyt mökillä hävittää kirjavaa luonnoneläinten joukkoa, joka mutustelee hyötykasvini. Myöskään en ymmärrä hanhien vihaajia.

[a4]

Hyvät toverit, ehdotan otsikoksi toinen eläinlaji toverina.

[Norma Bates]

Hyvät toverit, ehdotan otsikoksi toinen eläinlaji toverina.

Minun aloitukseeni ei tarvitse mennä mitään poliittisesti korrektia uuskieltä tunkemaan.

[Hippi]

Minä vierastan taas tuota "toverina" sanaa ja ihan samalla tavalla kaverit ja ystävät ei kyllä kuulu oikein ihmisen ja eläimen väliseen suhteeseen. Kyllähän siinä on tasavertaisten otusten suhteen sijasta hoiva- ja huolenpitosuhde.

[Norma Bates]

Minulle kissat eivät ole vauvoja, joten en parempaakaan sanaa tiedä. Ällöttää kun jenkkivideoissa jne. emäntää ja isäntää kutsutaan mom ja dad. Ja vaikka olisi mikä säähveri ja hiiri lemmikkinä, niin ne on sitten siskoja ja veljiä keskenään.   

[a4]

Hyvät toverit, ehdotan otsikoksi toinen eläinlaji toverina.

Minun aloitukseeni ei tarvitse mennä mitään poliittisesti korrektia uuskieltä tunkemaan.

Ehdotin vain tieteellisesti korrektia tarkennusta otsikkoon, hyvät lajitoverit.