Nostalgia

[MrKAT]

Mikä vie kenetkin nostalgian nirvanaan?
Musiikki... kirjat... tuoksu... tai vaikkapa...

Vanhemmat postimerkit:




Vanhemmat kolikot markka-ajalta:

[MrKAT]

Vanhemmat AA-taskukirjat:



Muita kirjoja:
Isällä oli tää wanha n. '53 kirja, jota luin ihan himokkaasti hiirenkorville:


Myös joku tämmönen isällä, tai vanhempi painos, osin hajonnu, siinä ei ollut enää kansia:

[MrKAT]

Luontonääniä lapsuudesta.

Haarapääsky:

Taivaanvuohi:

[Socrates]

Nostalgisia asioita on niin tolkuton määrä - ja koko ajan lisää tulee  - ettei puoltakaan voi luetella, mutta sanotaan  nyt vaikka pussimaito ja paperikauppa, jollainen oli kotini lähellä. Eipä taida moisia enää olla.

Sitten nostalgiaa liittyy ajanjaksoihin kuten vuosikymmeniin. Ennen syntymääni olleet vuosikymmenet eivät herätä sitä, mutta 60-lukua ajatellessa ensimmäinen mielikuva on jotenkin talvinen hämärä tunnelma. Silloinhan oli kovia talvia ja monet filmit ja osa kuvistakin vielä mustavalkoisia.

70-luvusta nostalgiaa herättää sen jotenkin pehmeät värit. 80-luvun nostalgia on jo hiukan haaleampaa, ero nykyaikaan pienempi. Ysäri alkaa olla siinä ja siinä löytääkö siitä oleellista nostalgiaa vaikka lankapuhelimia sun muita härpäkkeitä vielä oli, mutta oltiin kuitenkin jo siirtymässä uuteen tietokoneaikaan. Toki sekin herättänee nostalgisia tunteita jonkun ajan päästä.

[MrKAT]

Niinku tämmönen.



"Formula too complex" liiankin tuttua.

JK. Muuten tämän uuden ketjun tehtyäni nukuin viime yön antoisasti kuin pieni lapsi ja pitkään. En ole viikkoihin nukkunut näin hyvin. Sattumaa vai vaikuttiko tää ketju? Täällähän pitää sitten käydä joka yö ennen maatamenoa.

[Hippi]

[Kopek]

Olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni takapajulassa, jonne tekniikan ihmeet tulivat myöhemmin kuin useimmille muille alueille.

Ei meillä mitään kiekkopuhelimia ollut. Jos halusi soittaa, piti vääntää puhelimen sivussa olevasta kammesta. Vähän ajan päästä luurista kuului naisääni: "Keskus". Tällöin sanottiin, mihin numeroon haluttiin soittaa. Numerot olivat kolmenumeroisia, esimerkiksi 246. Meidän numeromme, sekä kaverieni numerot, joille soittelin, alkoivat kakkosella. En muista ketään, jonka numero olisi alkanut kolmosella tai sitä suuremmalla luvulla.

Jos halusi soittaa johonkin kauemmaksi, sanottiin "tilaus", jolloin puhelinneiti yhdisti puhelun tilausneidille. Hänelle sanottiin oma numero ja se, minne haluttiin soittaa. Esimerkiksi näin: Täällä 222, tilaan numeroon Peltokylä 25. Tämän jälkeen suljettiin puhelin ja odotettiin kunnes se soi. Tilausneiti taisi vielä tässä vaiheessa olla luurin toisessa päässä ilmoittamassa, tässä Peltokylä 25. Tämän jälkeen avautui varsinainen puhelu. Eräs koulukaverini asui tuollaisessa "Peltokylässä" eli hieman keskustan ulkopuolella. Hänen kotiinsa oli matkaa kartalta suoraan mitaten (täytyypä tarkastaa Karttapaikasta) kuusi ja puoli kilometriä. Silti sinne piti tilata puhelu, koska paikka ei ollut aivan keskustassa.

Jossakin vaiheessa tulivat uudet puhelinkoneet, joissa ei ollut enää kampea vaan pieni nappi, jota painettiin. Toiminta oli muuten sama kuin kampipuhelimissa.

Jonkin ajan kuluttua laitteet taas vaihdettiin, ja nyt saimme ensimmäisen kerran aidon kiekkopuhelimen, joillaisia muu maailma oli käyttänyt jo pitään. Kiekolla ei tosin tehnyt mitään. Puhelin hälytti keskukseen, kun luurin nosti paikaltaan. Muuten toiminta oli edelleen samanlaista kuin ennen, eli keskuksen kautta soitettiin.

Vihdoin ja viimein - varmaan viimeisenä koko Euroopassa - koitti hetki, jolloin puhelimella voi soittaa kiekkoa vääntämällä. Mutta ei keskuksesta vieläkään päästy. Kiekolla voi soittaa vain lähelle. Jos halusi soittaa kauemmaksi, piti edelleenkin tilata puhelu. Tilausneiti oli siis vielä toimessa, vaikka varsinaiset keskusneidit oli korvattu raksuttavalla koneella. Ja nyt puhutaan jo 1970-luvun puolivälin jälkeisestä ajasta.

En muista (koska en monesti kaukopuheluja soittanut), milloin tilausneitikin kävi tarpeettomaksi eli puhelimella pääsi suoraan minne halusi. Ulkomaanpuheluissa tilaussysteemi taisi olla viimeiseksi käytössä.

Kerroin takapajulan puhelimista. Voisin kertoa toisen jutun TV-kanavista ja aivan uuden jutun valokuitukaapeleista. Uudet TV-kanavat näkyivät takapajulassa yleensä viimeisenä Suomessa, eivätkä kaikki "valtakunnalliset" kanavat taida näkyä vieläkään. Ja mitä tulee nettikaapeleihin, niistä kai lähinnä riidellään. On riidelty jo vuosikaudet. En tiedä, onko paikkakunnalla ylipäätään valokuitukaapeleita, vai mikä niiden nimi. Nettiyhteyksien suhteenkin alue on takapajulaa, mikä ei ole yllätys.

[MrKAT]

Hyvin harva kappale on minulle nostalginen mutta tämä toimii molempiin suuntiin.
Kuumalla kaupungin kadulla kävely tällä viikolla toi mieleen tämän kappaleen ja
toisinpäin: Tämä kappale tuo aina ja ikuisesti mieleen sen lapsuuden "kuuman kaupunkikokemuksen" kun
kävelin suht. onnellisena helteistä auringonhohteista katua hammaslääkärissä käynnin jälkeen.

"... kadulla on kuumaa, kadulla on kuumaa.  Katu kuuman kaupungin... "

[Brutto]

Itselleni hellepäivien nostalgiabiisi on tämä:

[Socrates]

Hulk Hogan oli kasarin ilmentymä urheilun ja tositeeveen saralla, todellinen hupiukko:

www.is.fi/viihde/art-2000009743323.html

[Brutto]

Virolaisuutta sellaisena kuin vanhempi väki sen muistaa (rannekellon piti myös näkyä!):

[Toope]

Hulk Hogan oli kasarin ilmentymä urheilun ja tositeeveen saralla, todellinen hupiukko:

Ei, vaan viihteen pohjanoteeraus, kuten tosi-tv!

[Kopek]

Nostalgiaa kai tämäkin, vaikka hieman haikeaa.

[Socrates]

Bodareitten "kultainen sukupolvi" on upeaa 70-luvun nostalgiaa. Äijiä, jotka esiintyivät leffoissa ja joista puhuttiin etunimellä:

https://youtu.be/bwHXVKvT3v8?si=WO-Q0b3Q1jFUYpOJ

Kasari-ysäribodarin perikuva oli Gary Strydom:

https://youtu.be/KL1_GWPEcbU?si=zzpJVHxw_HW9YuNk

Strydomin näinkin Kulttuuritalolla kisaamassa. Nykypäivän bodareita ei tunne kukaan.

[Socrates]

Neuvostoliiton politbyroo on nostalginen:

https://www.ku.fi/artikkeli/3097136-neuvostoliiton-tuhon-tie-sisalta-pain-nahtyna

Etrivissä Brezhnev, Kosygin ja puolueen pääideologi Suslov. Takarivissä Gromyko, Andropov ja Ustinov. Keskiriviä en tunnista.

Hienoja miehiä!