Populismin ruumiinavaus

[Hiha]

Sopiva kasku alkuun keventäisi synkkää aihetta. Sijaan määrittelen tylsästi ketjun tarpeisiin termin keskiluokka. Yhteiskunnan voi katsoa koostuvan kolmesta ryhmästä: yläluokka, keskiluokka ja alaluokka. Yläluokka on riippumattomat. Heillä on tarpeeksi rahaa ja vastaavaa pääomaa. Heiltä voi takavarikoida omaisuutta tai potkia virasta. Samantekevää, heille jää tarpeeksi, ja joku kaveri antaa uuden unelmaduunin. Alaluokka on riippuvaiset. He elävät täysin armopalojen, köyhäinavun, sosiaalisten tulonsiirtojen varassa. Heihin kohdistuva nöyryyttäminen ja hyppyyttäminen vaihtelee, mutta se on aina läsnä, ja heidän kannaltaan se on kuin luonnonvoima. Siihen ei voi itse vaikuttaa. Keskiluokka näiden välillä on ehdollisesti riippumaton ja piilotetusti riippuvainen. He voivat tehdä mitä itse haluavat niin kauan kuin eivät menetä työtään tai yritystään tai elämä muuten paiskaa heitä alaluokkaan.

Keskiluokka on kuin kolmas sääty ennen Ranskan suurta vallankumousta. Se ei ole mitään – mutta voisi olla kaikki. Tämä tilanne ei muutu koskaan, sillä vaikka jokainen asia yhteiskunnassa on keskiluokan varassa, heillä ei ole yhteistä tahtoa ja heitä ohjaillaan aina, tekivät sen sitten Jumalan säätämät hallitsijat tai heidän omat edustajansa.

Hyvinä aikoina keskiluokkaa lahjotaan pseudoyläluokkalaisilla privilegioilla, kuten tavanomaista kattavammalla ilmaisella työterveyshuollolla tai kesätyöajalla. Huonoina aikoina heitä pelotellaan kadotuksella, eli tipahtamisella alaluokan molokinkitaan, mistä ei ole paluuta ihmisten ilmoille. Tämä jälkimmäinen ohjailutapa nimeltään keppi ei hivele itsetyytyväisyyttä ja omahyväisyyttä kuten ensimmäinen tapa alias porkkana. Ei, se herättää pelon ja vihan ja raivon ja epäoikeudenmukaisuuden tunteita. Ne sumentavat järjen ja harkintakyvyn, ja tässä astuu kuvaan populismi.

Oikeistopopulismi koostuu kolmesta ainesosasta, joista kaksi ovat avoimia ja kolmas piilossa.

Ensimmäiseksi: Yksipuolinen identiteetti. Terveellä ihmisellä on yhtä monta identiteettiä kuin on tilannetta. Päivän aikana voi olla rakastava puoliso ja liikenteessä matkaaja ja ahkera työntekijä ja ruokatunnilla sosialisoiva työkaveri ja huolehtiva vanhempi ja kaupan asiakas ja sosiaalisen median käyttäjä... ja varmaan saitte kiinni ideasta. Jos ajatellaan äänestyskäyttäytymistä, rationaalista olisi pohtia onko esim. inflaation kurjistama kuluttaja, terveyspalvelujen vakiokäyttäjä, kirjaston asiakas, tieverkostosta riippuvainen jne. Oikeistopopulismi ohjaa kuitenkin keskittymään siihen, että on vaikkapa valkoihoinen, hetero, mies, sekaruokainen, kristitty ja perinteiden kannattaja. Nämähän ovat sillä tavalla jänniä identiteettejä, että eihän missään vaaleissa niistä äänestetä. Ihonväri, sukupuoli ja sukupuolinen suuntautuminen ovat varsin pysyviä ominaisuuksia. Omat uskomukset ja tavat ja mieltymykset ovat taas täysin itse valittavissa. Mutta siksipä ne antavatkin turvaa pelottavassa maailmassa. Hintana on kokea toisenlaiset ihmiset – mustat, homot, naiset, vegaanit, ateistit, radikaalit – eksistentiaalisena uhkana. Ne eivät ehkä kykene turmelemaan sinua kaltaisekseen, mutta varmasti he aikovat varastaa sen aseman yhteiskunnassa, joka oikeuden mukaan kuuluisi sinulle. Vaikka tosiasiassa sitä uhkaa tuhat kertaa enemmän taloudellisista ja tuotannollisista syistä tehty päätös sulkea tehdas kotipaikkakunnallasi ja siirtää tuotanto Malesiaan.

Toiseksi: Verojen pienentäminen ja julkisten palveluiden leikkaaminen. Intuitiivisesti tavoite kuulostaa hyvältä. Totta kai sinä tiedät itse paremmin kuin joku virkatantta mitä haluat ja tarvitset. Tarkemmin ajatellen poikkeuksia alkaisi löytyä. Hiveleekö rapistunut tieverkko takapuoltasi joka päivä autossa istuessa? Onko sinulla rahaa maksaa paitsi omasi myös perheesi lääkärinlaskut? Eivätkö lastesi tulevaisuudennäkymät kirkastuisi, jos heillä olisi vakinainen opettaja eikä joka viikko vaihtuva sijainen? Valitettavasti tarkemmalle ajattelulle ei ole aikaa eikä tilaa. Verot alas ja turhat apurahataiteilijat oikeisiin töihin. Sillä mennään.

Kolmanneksi agenda josta ei huudella: Rahalla tehtävän vaalivaikuttamisen merkityksen kasvattaminen. Ihmisiä ei tietenkään lietsota silkasta humanismista. Kun on poliittista vaikutusvaltaa, johonkin sitä on käytettävä. Kätevintä on tehdä se vaihtokelpoiseksi rahan kanssa. Rahalla saa mieleisiä poliittisia päätöksiä, kun päätöksentekijäksi pääsee vain rahalla. Tämän saavuttamiseksi vaalijärjestelmästä raivataan pikkuhiljaa kaikki pidäkkeet paikkojen ostolle. Pitkälle edenneen systeemin tunnistaa kyllä. Poliitikoilla ja heidän läheisillään on yllättävän suuria omaisuuksia, ja kaikki varakkaat tahot antavat mielihyvin vaalirahaa keskeisille puolueille.

Vasemmistopopulismilla on hieman erilainen, mutta samantyyppinen rakenne. Sen identiteettipolitiikka perustuu siihen, että vasemmistolainen on solidaarinen, antifasisti, kestävä kehittäjä, antirasisti, joka kantilta hyvä ihminen. Siis täysin itse valittavissa olevia arvoja. Niin arvopolitiikka on kestävällä pohjalla. Talouspolitiikka on verot valtion maksettaviksi – vaikka ilmaus onkin vanha vitsi. Verot voivat olla korkealla, mutta sillä ei saa vielä kaikkea kivaa. Siksi valtio lainaa loput. Piiloagendana on luoda julkisin varoin kaikkea valvova virkakoneisto, jossa joka paikasta löytyy palli, jolla istuu meidän aatteiden kannattaja.

[Aave]

Hyvä avaus; sitten on niin, että nimen omaan kaikissa demokraattisissa järjestelmissä populismi on aina ja väistämättä osa demokratian kovaa ydintä. Kun on kyse yhteisten asioiden hoitamisesta niin milläpä muulla ihmisiä saadaan äänestämään, kuin vaihtelevan populistisilla sloganeilla, agendoilla ja hankkeilla?!

Saavuin tässä Tallinnasta, ja siellä oli kova möyrintä pitkin kaupunkia meneillään - raitsikkaverkostoa laajennetaan kattamaan koko kaupunki. Mutta ei tässä suinkaan kaikki: julkinen liikenne tulee olemaan kantatallinnalaisille jatkossa ilmainen!

Ja että tämän ratkaisun laati ja toteuttaa valtuusto, joka on varsin oikeistolainen! Sitä ei aivan heti uskoisi mikäli hellii niitä mielikuvia, joita oikeistoon perinteisesti liitetään. Mutta tietysti tässä sinänsä erittäin kannatettavassa ja hyvässä hankkeessa on taustalla aina myös raha. Nimittäin rahahan pääsee leviämään hankkeen myötä yhä tehokkaammin ympäri kaupunkia, kun kuluttajat pääsevät joka paikkaan helposti, ripotellen samalla ropojaan pitkin poikin.

Eestissä ei myöskään ole niin mittavaa byrokratiaa kuin Suomessa. Mutta se johtuu myös siitä, että nuori ja uudestisyntynyt valtio on ollut paljon köyhempi, kuin täkäläinen. Ei ole ollut varaa pöhöttää sellaisia hallintohimmeleitä, vaikka joillain saattaisi olla halujakin.

Esimerkki: kaveriltani oli murtunut jokin aika sitten sormi. Miten homma etenisi Suomessa, kun mennään lääkärille?

Ensin työterveyteen, josta jatkolähetteellä röntgeniin, ja sairaalaan istumaan ja odottelemaan. Eestissä puolestaan niin, että siellä on ns. kotilääkärisysteemi. Kaverini laittoi omalleen sähköpostin, johon liitti mukaan valokuvan sormesta. Lääkäri tuumi että murtunut on, ja tulehan paikattavaksi. Ei mitään väliportaita, eikä mitään aikaavieviä odotteluja jossain sairaalan käytävällä. Ei myöskään superkallista ja sysipaskasti toimivaa potilastietojärjestelmää, jonka kanssa räknäämiseen lääkäriltä kuluisi enemmän aikaa, kuin itse potilaan hoitamiseen. Samalla tavalla se sormi saatiin siellä pakettiin kuin täälläkin, mutta huomattavasti vähemmällä vaivalla, ja huomattavasti halvemmalla. Populismia!

[Hippi]

^
Akuutissa murtumassa ei mennä työterveyteen vaan ensiapupoliklinikalle suoraan. Ainakin minä menin. Neljässä tunnissa oli lääkäri tutkinut, rtg, luiden taputtelu paikalleen ja kipsaus, rtg ja lopuksi vielä lääkärin tapaaminen, jossa sovittiin leikkausaika samalle viikolle ja sain kipulääkereseptit mukaan sekä samalle päivälle riittävästi lääkkeitä, jotta ei tarvi mennä matkalla apteekkiin..

[Aave]

^
Akuutissa murtumassa ei mennä työterveyteen vaan ensiapupoliklinikalle suoraan. Ainakin minä menin. Neljässä tunnissa oli lääkäri tutkinut, rtg, luiden taputtelu paikalleen ja kipsaus, rtg ja lopuksi vielä lääkärin tapaaminen, jossa sovittiin leikkausaika samalle viikolle ja sain kipulääkereseptit mukaan sekä samalle päivälle riittävästi lääkkeitä, jotta ei tarvi mennä matkalla apteekkiin..

Mitäs menit ensiapuun, joka on tarkoitettu lähinnä kelpo hätätilanteisiin? Halusit tai et, käyntisi kuormitti ensiapusysteemiä turhaan, koska vammakaan ei ollut mikään ihmeellinen. Olisi kuulunut mennä joko kiirevastaanottoon, mutta kaikkein mieluiten ihan vain terveyskeskukseen. Suomessa osa ongelmaa on sekin, että ihmiset painelevat tämän tästä ensiapuun kuin maailmannavat, vaikka ei olisi kyse kuin jostain pikkujutusta. "Nilkkani venähti, yhyy, mä kuolen"!

Heti pois sieltä, ellei sitten ole esim. selkä irti, pää kainalossa, tai koko käsivarsi syttynyt itsestään tuleen.

Huomionarvoista on sekin, missä tilanteessa vamma on tullut - tuliko työajalla vai vapaa-aikana, ja millaiseen kellonaikaan. Huomionarvoista kaverini tapauksessa sekin, että valitsi itse lähestyä lekuria ensin sähköpostilla, vaikka olisi voinut aivan hyvin soittaa, tai mennä sinne suoraan käymään. Tyypillisenä miehenä hän ei pitänyt asian kanssa liikoja kiireitä, kun eihän siinä ollut, kuin yhdestä sormesta kyse.

Sekin on huomioitavaa, että todella monilla suomalaisilla ei ole välittömässä käytössään vastaavia palveluita, kuin suuremmissa kaupungeissa asuvilla. On se yksi pieni paikallinen terveyskeskus (Jos sitäkään), eikä niissä mitään erillistä ensiapua tai kiirevastaanottoa ole, vaan sama hoitohenkilöstö priorisoi asiakkaita tilanteen vakavuuden mukaan. Täytyi sinunkin tapauksessasi olla poikkeuksellisen leppoisa päivystyspäivä, kun sait hoidettua asian ensiavun kautta "vain" neljässä tunnissa.

[Hiha]

Hyvä avaus; sitten on niin, että nimen omaan kaikissa demokraattisissa järjestelmissä populismi on aina ja väistämättä osa demokratian kovaa ydintä. Kun on kyse yhteisten asioiden hoitamisesta niin milläpä muulla ihmisiä saadaan äänestämään, kuin vaihtelevan populistisilla sloganeilla, agendoilla ja hankkeilla?!

Populismin käyttämisellä renkinä ja sen renkinä olemisessa on kuitenkin nähdäkseni ero. Satunnaisesti hyödynnettävä populistinen täky täyttää seuraavat ehdot: se herättää huomiota, se on ihmisille mieleen, se sisältää uskomattoman hyvän kuuloisen lupauksen. Pidettiin tämä lupaus tahi ei, jokainen näkee kumminko kävi.

Tällaisia perinteisten poliitikkojen esittämiä populistisia vaaliohjelman palasia ovat takavuosilta mm.

• lupaus poistaa työttömyys kuudessa kuukaudessa (ei poistunut)
• lupaus kolminkertaistaa lapsilisät (eivät kolminkertaistuneet, nousivat tosin)
• lupaus olla leikkaamatta koulutuksesta (leikattiin 700 miljoonaa)

Populistin populismi on lievästi tästä mallista poikkeavaa. Hänen syöttinsä herättää myös huomiota ja on ihmisille mieleen. Tämähän on suorastaan populismin määre. Mutta hänen lupauksensa tai tavoitteensa tai sloganinsa tai mikä se nyt ikänä onkaan, sen toteutumista on suorastaan mahdotonta todentaa mihinkään suuntaan. Se on epämääräinen. Se luo kuitenkin vahvan mielikuvan kompassisuunnasta, ja ihmiset mielikuvittelevat reitin itse omalla unelmahötöllään.

Esimerkkejä tällaisesta postmodernista populismista ovat mm.

• Eteenpäin! (Keskusta)
• Reilumpi huominen kaikille (Vasemmistoliitto)
• Äänestä Suomi takaisin (Perussuomalaiset)

Nyt kuulen äänekkäitä vastaväitteitä. Mitä roskaa, onhan puolueiden ohjelmissa sen kansilehden takana edelleenkin sivukaupalla konkreettisia tavoitteita!? On, vaan kun ketään ei kiinnosta. Puolueet eivät laita sinne mitään sellaista, minkä he nostaisivat sisäänheittotuotteeksi. Ihmiset eivät ohjelmia lue. Miksi lukisivatkaan, niissä kaikissa seisoo: Lorem ipsum dolor sit amet... Ainoat merkittävät lupaukset mistä puolueet ovat tarkkoja, ja mitkä ne yrittävät pitää, ovat sidosryhmille tehdyt.

Puolueita ei ole yksin syyttäminen politiikan karnevalisoitumisesta. Äänestäjät suorastaan vaativat helppoja tuotteita. Kaikki menee vituiksi kuitenkin. Siksi on kivointa kannattaa porukkaa, jolla on oikeat taloudelliset / kansalliset / sosiaaliset / vihreät / blaa blaa blaa -arvot. Hyvin valittu arvopohja on oikein hoidettuna suorastaan ikuinen, kuten olemme viime aikoina havainneet.

Viimeisin vanhan maailman poliittinen keskustelu käytiin hoitajamitoituksesta. Siitä minkä kokoisia desimaaleja hoitajat ovat. Tulos oli niin masentava, että harvaa liikuttaa edes se, että lukua aiotaan säätää yhä. Hiilineutraalius, vihreä siirtymä ja vetytalous ovat paljon palkitsevampia. Ne ovat kunnon teologisia iäisyysaiheita, joissa ei valmista tule 2035, eikä 2050, joten populismia riittää meidän ajallemme.

[Melodious Oaf]

Sitä voi kaiketi olla joskus vaikea hahmottaa, mitä puolueiden sidosryhmät ovat ja mitä ovat näille tehdyt varsinaisesti tärkeät lupaukset, jotka myös pyritään tavalla tai toisella toteuttamaan.

Lapsellinen ajatus totta kai, mutta olis ihan mukavaa, jos tällaisia seikkoja läpivalaistaisiin enemmän tai niitä pyrittäisiin tuomaan esille nykyistä selkeämmin.

[Hiha]

Sitä voi kaiketi olla joskus vaikea hahmottaa, mitä puolueiden sidosryhmät ovat ja mitä ovat näille tehdyt varsinaisesti tärkeät lupaukset, jotka myös pyritään tavalla tai toisella toteuttamaan.

Lapsellinen ajatus totta kai, mutta olis ihan mukavaa, jos tällaisia seikkoja läpivalaistaisiin enemmän tai niitä pyrittäisiin tuomaan esille nykyistä selkeämmin.

Toisinaan ongelma on siinä, että selvästi asiassa on joku juttu. Mutta se ei halua tulla läpivalaistuksi millään tavalla. Otetaan esimerkiksi eutanasia. Vuosikausia on ollut selvää, että reipas enemmistö kannattaa sitä.

Ylen kysely: Eutanasian sallisi suurin osa suomalaisista

Eutanasiasta tehtiin aikanaan asiallinen, maltillinen sekä hyvin mietitty ja perusteltu kansalaisaloite, joka keräsi heittämällä vaaditut äänet.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2212

Eduskunta työnsi aloitteen paperikoriin. Perustelut olivat luokkaa "niin... tota... se on... katos mokomaa, lintu".

Mitenkä puolueiden toimintaa ja motivaatiota voisi lähestyä? Edes aina valpas ja tasapuolinen mediamme, tämä toimivan demokratian takuuinstituutio, ei ole asiaa kummemmin käsitellyt. Joko syyt ovat salvan takana tai sitten lehdistö vaikenee samoista syistä.

[Norma Bates]

Eutanasian salliminenhan johtaisi tietenkin siihen että vanhukset huijattaisiin antamaan lupa lopetukseensa niissä vanhusvarastoissa joissa ei riitä tarpeeksi desimaaleja vaihtamaan vaippoja niin taajaan ettei paska lemua ulko-ovelle asti.

Aivan kuten perskutarallaan pääsy hallitukseen tarkoittaa keskitysleirien pystyttämistä, raiskaamiseen ja rötöstelyyn addiktoituneen turviksen palautus kansansa riesoiksi tyypin elävältä nylkemistä, ja turkistarhojen sulkeminen välitöntä lamaa ja maailmanloppua.

Se on suuri ja kauhea milloin minkäkin pelko.

[Xantippa]

Toisinaan ongelma on siinä, että selvästi asiassa on joku juttu. Mutta se ei halua tulla läpivalaistuksi millään tavalla. Otetaan esimerkiksi eutanasia. Vuosikausia on ollut selvää, että reipas enemmistö kannattaa sitä.

Ylen kysely: Eutanasian sallisi suurin osa suomalaisista

Eutanasiasta tehtiin aikanaan asiallinen, maltillinen sekä hyvin mietitty ja perusteltu kansalaisaloite, joka keräsi heittämällä vaaditut äänet.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2212

Eduskunta työnsi aloitteen paperikoriin. Perustelut olivat luokkaa "niin... tota... se on... katos mokomaa, lintu".

Mitenkä puolueiden toimintaa ja motivaatiota voisi lähestyä? Edes aina valpas ja tasapuolinen mediamme, tämä toimivan demokratian takuuinstituutio, ei ole asiaa kummemmin käsitellyt. Joko syyt ovat salvan takana tai sitten lehdistö vaikenee samoista syistä.

Sanoisin, että tässä on oiva esimerkki asiasta, jota "kaikki" kannattavat, mutta joka ei tunnu oikein kenellekään olevan oikeasti tärkeä. Sen vuoksi sen käsittely eteenpäin tai käsittely ylipäätään ei ole palkitsevaa tai kiinnostavaa.

Vasta, kun asiat herättävät somemediat, -kohut ja vilkkaan kansalaiskeskustelun, niistä tulee puolueille kiinnostavia punnita, mitä mieltä tästä oikeastaan olemme ja mitä aiomme asian kanssa tehdä.

Sitä ennen ei kannata tuhlata ruutia asioihin pelkän arvopohjan perusteella, semminkin, kun ei vielä tiedetä, mitä siitä oikeasti tullaan sometuomaristossa päättämään.

T: Xante

[Aave]

Populismin käyttämisellä renkinä ja sen renkinä olemisessa on kuitenkin nähdäkseni ero. Satunnaisesti hyödynnettävä populistinen täky täyttää seuraavat ehdot: se herättää huomiota, se on ihmisille mieleen, se sisältää uskomattoman hyvän kuuloisen lupauksen. Pidettiin tämä lupaus tahi ei, jokainen näkee kumminko kävi.

Voi olla että on ero, voi olla että ei ole. Populismia voi olla kokonainen mutta erittäin väljästi muotoiltu ideologia ja/tai sitten myös tyyli- ja tehokeino, jolla ajetaan esim. jotain yksittäistä asiaa, mutta ei välttämättä mitään kategorista ja kokonaisvaltaista (Kuten idealismin ja ideologioiden kohdalla tyypillisesti ajetaan). Lähtökohtaisestihan populismissa kyse on siitä, että väitetysti on olemassa ns. tavallinen (Kunnollinen ja tunnollinen) kansa ja sitten eliitti, joka on tietysti korruptoitunutta, ja tavan kansasta vieraantunutta. Tämän vastakkainasettelun kautta kaikenlainen populismi sikiää. Siten myös populismin kirjo ja sen eri ilmenemismuodot ovat erittäin vaihtelevia - kaikki erilaiset puolueet kun voivat harjoittaa tätä vastakkainasettelua omista ideologioistaan käsin.

Suomessakin on voinut laittaa halki 2000-luvun merkille, että hevosenkenkäteoria (Wikipedia) toimii. Täkäläisissä hevosenkengän äärisuuntauksissa öyhöttävät Perussuomalaiset (Jotka sentään ovat suorittaneet riveissään puhdistuksia pahimmista tapauksista) ja ns. vihervasemmisto, joihin kietoutuu myös äärisateenkaariväkeä. Siellä päädyssä ei tosin olla mitään puhdistuksia suoritettu, pikemminkin päin vastoin. Näistä kaikki ovat harjoittaneet myös erittäin populistista politiikkaa ja juuri myös sen ansiosta, että edellä mainittujen ääripäiden arvomaailma on niin kaukana toisistaan.   

Puolueita ei ole yksin syyttäminen politiikan karnevalisoitumisesta. Äänestäjät suorastaan vaativat helppoja tuotteita. Kaikki menee vituiksi kuitenkin. Siksi on kivointa kannattaa porukkaa, jolla on oikeat taloudelliset / kansalliset / sosiaaliset / vihreät / blaa blaa blaa -arvot. Hyvin valittu arvopohja on oikein hoidettuna suorastaan ikuinen, kuten olemme viime aikoina havainneet.

Ei todellakaan käy syyttäminen yksin puolueita ja samalla kannattaa jälleen muistaa sekin, että Nukkuvien puolue on sitkeästi se suurin puolue. Ajanhenkeämme voisi jälleen kuvailla käsitteellä Laissez-faire, kaikki käy. Mentaliteetti on sekoitus yltiöindividualismia, hedonismia, kaupallisuutta ja kuluttajuutta. Kaikki on kaupan, ja kaikki käy. Kvartaaliajattelua, ja kyytipojaksi (Taloudellista) tehokkuusajattelua. Antaa mennä! Semmoinen mentaliteetti on myös muhevaa multaa juuri populismille, eikä keskivertoa ihmistä ole koskaan aiemminkaan voinut syyttää liiasta ajattelemisesta, ja pitkäjänteisyydestä...

Rivikansanedustaja hahmottaa tulevaisuuttaan neljän vuoden jaksoissa, ota tai jätä. Sen sijaan ylikansallisessa korporaatiomaailmassa voidaan miettiä kaikessa ja kenenkään häiritsemättä suurstrategioita, joiden toteutus ja realisoituminen voidaan ajoittaa hyvinkin pitkälle aikajänteelle. Kvartaali kerrallaan.

Silti, hyviäkin keinoja populismin kitkemiseksi olisi, ja on. Mikäli aihe kiinnostaa sinua enemmänkin, niin suosittelen tutustumaan esimerkiksi deliberatiivisen demokratian ja osallistuvan budjetoinnin konsepteihin. Tulen kirjoittamaan niistä tässä yhteydessä vielä lisää sitten, jahka ehdin.

Nimittäin Suomessa kun ollaan, niin tässäkin kuviossa on silti koira haudattuna.

[Aave]

Deliberaatiota ja osallistuvaa budjetointia on kokeiltu eri kunnissa ja toimielimissä; molemmat ovat vielä suomalaisittain varsin uusia päätöksenteon tukimuotoja. Deliberaatiota voidaan toteuttaa esimerkiksi kunnan järjestämin asukaspaneelein, ja siihen on selkeät, yksityiskohtaiset ohjeet. Pääongelmana näissä on, että harvalla veroja maksavalla kansalaisella on riittävästi aikaa osallistua huolella laadittuihin paneeleihin, kun aiheen parissa saattaa mennä useampi päivä.

Oikein toteutettuna ne ovat kuitenkin varsin pätevä kansalais/asukasnäkemyksen muodostamisen muoto. Käsiteltävästä aiheesta ei tarvitse välttämättä tietää ennakkoon yhtään mitään, koska asia/aihe käydään ensin mahdollisimman hyvin yhdessä läpi, ennen kuin prosessia jatketaan. Aihetta puntaroidessa mukana on myös moderaattori, joka ei itse osallistu varsinaiseen keskusteluun tai ohjaile sitä mihinkään ennalta päätettyyn suuntaan, vaan jokainen voi muodostaa oman mielipiteensä tarjotun materiaalin ja asiantuntijalausuntojen perusteella.

Käytännössä pyritään ratkaisemaan vaikkapa jokin kuntalaisia koskettava ongelma, joka saattaa olla lähtökohtaisesti monimutkainen. Ideaalitapauksessa paneelin osallistuvat on valittu satunnaisotannalla, heitä on riittävä määrä, ja heillä on tarpeeksi aikaa perehtyä huolella asiaan. Käsiteltävästä asiasta tarjotaan monipuolista ja riippumatonta tietoa, summaillaan mahdollisia hyötyjä ja haittoja. Moderaattori on läsnä senkin vuoksi, että mikäli paikalla on joku asiasta valmiiksi paljon tietävä ja vielä mahdollisesti ketunhäntä kainalossa, sellainen henkilö ei pääse sitten päällepäsmäröimään tai ohjailemaan muiden osallistujien näkemystä liikaa. Pyritään siihen, että kaikki voisivat muodostaa oman näkemyksensä mahdollisimman objektiivisesta, ja riippumattomasta tiedosta. Aiheen monipuolisen käsittelyn jälkeen osallistujat saatetaan jakaa vielä pienempiin ryhmiin, joissa voidaan yhdessä pohtia asiakokonaisuutta.

Tällä tavoin valistamalla ja asukkaita/kansalaisia osallistamalla pyritään tuottamaan samalla hyviä päätöksiä, ja toisaalta kitkemään populismia. Usein kun onkin kyse monimutkaisesta asiasta eivätkä ratkaisutkaan ole niin suoraviivaisia, kuin joku on saattanut ennakkoon luulla. Näin toimimalla kasvatetaan myös paikallisdemokratiaa ja pyritään osoittamaan asukkaille, että he voivat aidosti osallistua asioihin.

Itsenäiset kunnat ovat olleet suomalaisen demokratian selkäranka. Nyt toteutuneet ja toteutuvat kuntien yhdistämiset ja parhaillaan toteutettava laajempi valtakunnan uusjako kuntia suuremmiksi yksiköiksi eli aluehallinnoiksi on prosessi, jonka lopputuleman onnistumista ei tiedä kukaan. Kunnilta katoaa tässä prosessissa paljon itsenäistä sanavaltaa ja vaikutusmahdollisuuksia, jatkossa keskeisin alueellinen päätöksenteko siirtyy aluehallinnoille. Prosessi on erittäin kallis, eikä sen onnistumisesta ole mitään takeita. Samaan aikaan maan terveydenhuolto on kaaoksessa, ja kokonaisuutena vieläkin kalliimpaa lystiä. Kansalaisten ei tarvitse ihmetellä, että mihin ne verorahat oikein palavatkaan.

Lopputulemana vaikuttaisikin sille, että samalla kun perinteisten itsenäisten kuntien valta siirtyy ratkaisevasti aluehallinnoille, kuntalaisille ja pikkukaupunkien/kylien paikallisasukeille tarjotaan lohduksi deliberaatiota ja osallistuvaa budjetointia. Todellinen valta on siirtynyt oksaa ylemmäs mutta hei, saatte päättää siellä nyt yhdessä paremmin vaikkapa kunnan urheilukentän tekonurmen uusimisesta!

Tätä tarkoitin kun aiemmin totesin, että näissäkin kuvioissa on koira haudattuna. Haiskahtaa lumedemokratialle.

[MrKAT]

Oikeistopopulismi koostuu kolmesta ainesosasta, joista kaksi ovat avoimia ja kolmas piilossa.

Nyt minä sen vihdoin löysin muualtakin kuin ulkomuistista. Nimittäin selvän Soinin suunnitelman populistipuolueen perustamisesta niin, että populismi oli oikein julkilausuttu päämäärä:

Perussuomalaisten Soini kokoaa uutta puoluetta
JULKAISTU 02.12.2000 09:13 (PÄIVITETTY 03.12.2000 10:35)
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kokoaa Suomeen uutta oikeistopuoluetta. Soinin mukaan Suomessa on viiden vuoden kuluttua samanlainen oikeistopopulistinen puolue kuin Itävallassa ja Norjassa.
-Jos sellaista ei synny, olen epäonnistunut. Ja jos silloin vielä on Perussuomalaiset-puolue, en voi tästä syystä olla sen puheenjohtaja, Soini sanoo.
- MTV 2.12.2000

Soini tosin tahtoi nimeksi Norjan mallin mukaisesti Edistyspuolue mutta ilmeisesti jätti sen sittemmin Perussuomalaiseksi. Ja ei vielä tullut niin (talous)oikeistolaiseksi kuin vasta paljon myöhemmin. Mutta sen muistan että Raimo Vistbacka hämmentyi, hänelle kuin ei ollut sanottu tästä Soinin aikomussuunnitelmasta mitään.

[Toope]

Vappusataset ja näennäiskorvaukset ovat vasemmiston populismia. Mutta nuo eivät korjaa yhteiskuntaa.
Tällä hetkellä vain oikeistolainen politiikka, joka karsii ylipaisunutta julkissektoria, voi parantaa yhteiskuntaa.

[Hiha]

Tätä tarkoitin kun aiemmin totesin, että näissäkin kuvioissa on koira haudattuna. Haiskahtaa lumedemokratialle.

Pitkään jatkunut kunnallisen itsehallinnon kuolettaminen on nakertanut demokratiaa. Päätöksenteon ja hallinnon järjestäminen on sikäli pirullinen sotku, että tarkoituksenmukaisia tasoja eri asioiden hoitamiseen on paljon erilaisia, siitä asiasta riippuen. Urheilukentän varustuksesta ja hoidosta riittäisi sopimaan lähellä asuvat jotka sitä käyttävät. Ilmapuolustus on taas koko maan yhteinen asia. Toisaalta eri hallinnon tasoja ei kannattaisi olla liikaa, koska jokainen niistä alkaa laitostua ja kerätä ympärilleen suojakseen byrokratiaa ja rupeaa vakuuttamaan omaa tärkeyttään, sen sijaan että olisi tärkeä hoitamalla hyvin tehtävänsä.

Taloudelliset näkökohdat eivät tee asioita helpommiksi. Kun osattaisiin oikeastaan itse päättää mitä tarvitaan, mutta yhteishankinta naapurien kanssa tulisi niin paljon edullisemmaksi. Mitä jos soviteltaisiin ostoslistat yhteen? Siinäkin on oma hommansa. Lisäksi pitää koko ajan valvoa, että touhu on yhteistyötä tekevien osalta tasapuolista.

Kirsikkana vyyhden päällä ovat tehtävät, jotka kuuluvat kunnille, mutta jotka on niin säädelty valtion toimesta, että niiden itsenäinen toteutus ei ole etu vaan rasite. Vaikkapa koulutus. Sen yhdenvertaisuudesta halutaan huolehtia, jolloin valtio voisi oikeastaan itse hoitaa koko roskan. Ainoastaan yksityiskoulut ovat tarpeeksi näppäriä pystyäkseen tarjoamaan samalla rahalla enemmän. Kunnat eivät ole, eikä niitä monesti opetustoimi edes kiinnosta. Se on vain välttämätön paha, joka on pakko hoitaa. Kun peruskoulut kuuluvat kunnille, niillä pitäisi oikeastaan olla oikeus päättää että täällä ei fysiikan ja kemian tapaisia hömpötyksiä opeteta vaan latinaa ja kalevalaista runonlaulantaa. Jolle ei kelpaa, on hyvä ja muuttaa naapurikuntaan. Aito asioista päättämisen oikeus saisi kuntalaiset hyvin nopeasti kiinnostumaan opetuksen sisällöstä ja sen järjestämisestä.

Samalla kun hallinnon lisätasoja on haluttu välttää (lue: ei maakuntia), suomalaisia on siunattu virastoilla (avi) ja keskuksilla (ely) ja alueilla (hyvinvointialue – heh heh, kuka näitä keksii?) ja lienee niitä joku muukin apuhimmeli. Käsittämättömien lyhenteiden (DVV, Rise) ja idioottimaisten nimien (Destia, Fimea) loputon sekamelska vieraannuttaa ja passivoi kansalaisia. Ihannetapauksessa ihmiset pääsisivät suoraan vaikuttamaan silloin kun se on järkevää ja muussa tapauksessa tietäisivät mihin tarkoitukseen mitkäkin edustajat on valittu ja mitä näiden on ajatus aikaansaada.

Riikka Purra on siinä ihan oikeassa, että koko systeemin purkaminen ja uuden rakentaminen olisi järkevintä, jos se vain olisi käytännössä mahdollista. Mutta sekään ei auttaisi, koska samalla ei kuitenkaan yritettäisi muodostaa yhteistä näkemystä siitä mikä on pohjimmiltaan kansalaisten ja valtion sekä pienempien hallintoyksiköiden välinen suhde. Resursseja ei koskaan ole kaikkeen. Mikä osuus voidaan milläkin tasolla päättää käyttää? Ja miten taataan, että tarpeet ja ratkaisut sekä niiden rahoitus pysyvät samassa paketissa?

[Toope]

1990-luvulla kunnilla oli 300 tehtävää. 2023 kunnilla on 530 tehtävää.
Viimeksi puhuttiin siitä, että kuntien pitää valvoa nuohousta ja ehdotettiin jopa kompostinvalvomista. Tuota tarkoittaa julkissektorin ylipaisuminen = sosialismi.
Tämän vuoksi Suomi ei pärjää, vaan velkaantuu.
Suomi tarvitsee oikeistohallitusta, joka leikkaa vähintään neljänneksen valtion menoista:
Liberaalipuolue leikkaisi valtion menoja yli 9 miljardilla eurolla – tässä on kohuttu leikkauslista
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/771d6b92-5fd4-4de7-b62e-982ab158f2f2

Ympäri budjettia piilotetut tuet muun muassa poliittisille ajatuspajoille, puolueiden nuorisojärjestöille ja puolueiden opintokeskuksille lakkautetaan tyystin, puolue toteaa.
Suurimmat leikkaukset kohdistuisivat työ- ja elinkeinoministeriöön, jonka menoista puolue karsisi yli 80 prosenttia hallituksen syksyn talousarvioesitykseen verrattuna.
Esimerkiksi ministeriön alaisuudessa toimivan innovaatiorahoituskeskus Business Finlandin puolue lakkauttaisi kokonaan, sillä yritysten rahoituksen hankinta kuuluu puolueen mielestä yksityisten markkinoiden hoidettavaksi.
Business Finlandin lakkauttaminen toisi puolueen mukaan reilun 100 miljoonan euron säästön.

Puolue poistaisi Yle-veron ja siirtäisi Ylen normaalin budjettirahoituksen piiriin.
Puolue leikkaisi Ylen rahoituksen 120 miljoonan euron tasolle, mikä olisi 456 miljoonaa euroa vähemmän kuin tällä hetkellä.

Puolustuksesta, sisäisestä turvallisuudesta, oikeuslaitoksesta, terveydenhoidosta, eläkkeistä ja heikoimmassa asemassa olevien sosiaaliturvasta puolue ei leikkaisi.
– Ulkoinen turvallisuus, eli maanpuolustus, on ehdottomasti yksi valtion tärkeimmistä ydintoiminnoista. Ei meillä ole valtiota, jos meillä ei ole uskottavaa puolustusta. Maantieteellinen sijaintimme Venäjän naapurissa tekee tästä ilmiselvää, Kivinen sanoo.

Liberaalipuolue vapauttaisi kannabiksen viihdekäyttöön ja säätäisi kannabisveron, jonka arvioitu tuotto olisi noin 350 miljoonaa euroa vuodessa. Myynti olisi luvanvaraista ja säänneltyä.

Puolue lakkauttaisi Veikkauksen monopolin ja siirtyisi rahapelien lisenssijärjestelmään.

Puolue lakkauttaisi myös apteekkien paikka- ja määräsääntelyn eli vapauttaisi apteekit kilpailulle.

Puolue poistaisi evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskunnallisten tehtävien rahoitukseen tarkoitetun 123 miljoonan euron määrärahan. Hautauspalvelun puolue avaisi kilpailulle.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan puolue ulottaisi koskemaan kaikkia työntekijöitä, mutta porrastaisi sitä ja lyhentäisi sen kestoa 180 päivään.

Puolue poistaisi varainsiirtoveron, autoveron ja ajoneuvoveron. Verotulojen menetykset kompensoitaisiin energiaverojen korotuksilla.

Puolue lakkauttaisi asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n.

– Asuntojen tuotannon ja korjaamisen on oltava jatkossa markkinaehtoisempaa. Vastuu sosiaalisesta asuntotuotannosta ja sen rahoituksesta kuuluu paikallistasolle.

https://liberaalipuolue.fi/leikattavaaloytyy/