Introvertti / ekstrovertti

[Xantippa]

Niin, minä olen nähnyt miten esimerkiksi työyhteisö myrkyttyy, kun jotkut ryhmiytyvät ja välttävät asiallista kontaktia muihin. Kyse ei ole yhden henkilön, minun tai jonkun muun nollaamisesta vaan yleisestä asenteesta, että ollaan vuorovaikutuksessa vain oman klikin kanssa.

Sinun mielestäsi tuo on ookoo ja minusta se on perseestä. MO kirjoitti hyvän viestin aiheesta ja ryntäsit taas kirjoittamaan aika erikoisen mielipiteen varsin epämiellyttävällä tyylillä.

Tämä oli tässä, en ala jämpätä sun kanssa tätä skeidaa, kun menee noin älyttömäksi.

On todella hyvä, jos et jaksa jämpätätä tuota paskaasi siitä, mitä minä ajattelen.

Sinä olet antanut arvioita ihmisistä, joihin ei saa yhteyttä, etsien ongelmia ja piirteitä näistä ihmisistä. Minä sanoin, että siinä tilanteessa voisi ongelmaa hakea lähempää, itsestään, koska ongelma ei välttämättä ole noissa toisissa.

Sinä aloit lätisemään siinä kohtaa minusta ja siitä,  mitä minä työyhteisöissä myrkytän. Tämä on niin tavallista kanssasi, sillä muutaman kuukauden päästä kirjoitat faktana, kuinka xantippankin mielestä työilmapiirin myrkyttäminen on hyväksyttävää ja se sitä tekee koko ajan.

T: Xante

[Norma Bates]

Kai se nyt vaan niin menee että joidenkin kanssa hoidetaan se minimi eli hyvät huomenet, ja joidenkin kanssa sitten kaveerataan.

Sellaisesta minä en tykkää, että ensin ollaan kaverillinen minulle, ja sitten kun huoneeseen tulee muita ihmisiä, niin kappas vaan huomio vaihtuu heihin sillä tavalla että minua ei jatkossa noteerata enää ollenkaan. Enkä nyt tarkoita että minut pitää huomata erityisesti, vaan sitä että minäkin kuulun siihen joukkoon joka siinä huoneessa nyt on, ja minullekin voi edelleenkin puhua ja kuunnella mitä vastaan, aivan kuten muidenkin kohdalla.

Eli vihaan sitä että huomaan olleeni jokin korvike sille Paremmalle Seuralle jota on odotettu. Ei huvita olla mikään väliaika-ajankulu.

[Socrates]

Olet kaiketi jostain saanut käsityksen että intro ei puhu eikä pukahda. Varmaankin on sitten ollut miespuolisia introja kyseessä (jos nyt ovat ollenkaan olleet introja, on sitä muitakin luonnevikoja olemassa). On usein toisteltu seikka että intro ei puhu eikä pukahda isossa ryhmässä, mutta pienemmässä tai kahden kesken saattaa puhuakin. Minullekin on ominaista etten kyllä missään laumassa mielelläni ala mitään huutelemaan. Netti on eri asia, koska en miellä tätä sillä tavalla kuten livetilanteen.

TSS varmaan osaa paremmin määritellä introvertin, vaikka se on hänellekin hiukan epäselvä käsite.

Maallikkona miellän, että introvertti on vähäpuheinen ihminen ja erityisen haluton keskustelemaan mistään ihmissuhteisiin liittyvästä sekä ilmaisemaan mielipidettään oikein yhtään mihinkään.

Siihen, että ihminen stressaa etu-tai jälkikäteen mokaako jotenkin sosiaalisissa tilanteissa, yhdistän pikemminkin  ekstroverttiuden, koska introvertti ei vaikuta välittävän ihmissuhteista.

Viihtyykö kahden kesken vaiko ryhmätilanteissa ei minusta liity introverttiyteen, vaan kaipuuseen syvempään yhteyteen ihmisten kanssa, mikä on välillä kahden kesken mahdollista, kun taas ryhmätilanteissa keskustelunaiheet ovat käytännössä aina melko pinnallisia ja niissä mennään tyhmimpien ehdoilla. Tämä ryhmätilanteissa viihtymättömyys on tyypillinen testien kysymys, mikä osaltaan vääristää käsitystä introverttiudesta.

[Norma Bates]

Introvertti nimenomaan ei välitä laumasieluisista joukkoleikityksistä, ja voi kokea kiusallisena pakkopuhumiset kuten small talkin. Pienemmässä ryhmässä ja varsinkin kahden kesken kielenkannat irtoaa, varsinkin jos on nainen.

Ei ihmissuhteisiin täysin välinpitämättömästi tai vihamielisesti suhtautuva ole nimenomaisesti introvertti, koska sittenhän heitä olisi hyvin pieni määrä. Voi olla että jääräpäiset erakot ovat introvertteja, mutta kaikki introvertit eivät ole jääräpäisiä erakkoja.

Itse kyllä keikun siinä jääräpään rajalla, koska en pidä sosiaalisesta kanssakäymisestä kaiken aikaa kaikkialla. Usein kun on ihminen tulossa lähelle, mietin että pliis älä nyt vaan ala puhumaan minulle.

Juuri siinä että kuvittelee että naisen pitäisi voida olla kaveri tai jopa seksipartneri öpaut kenen kanssa tahansa, mies on kaikein ekstroverteimmillaan. Kumma kun et tätä huomaa, Socrates, että inhoni "turn off" -miehen kanssa vehtaamisesta voi on ekstroversion vastakohta.

Voihan se olla että korostan sitä ulkonäköpuoltakin sen takia niin vahvasti, että minulla on syitä välttyä kanssakäymiseltä. Muultakin kuin seksuaaliselta.

Ihmisten kanssa oleminen on ihan perkeleen raskasta, ja siksi haluan olla ihastunut mieheen, että olen motivoitunut ylipäätään olemaan toisen ihmisen kanssa mitenkään koskaan missään. Toisaalta jo nuorena minulla oli taipumus korvata aimo läjä ihmissuhteita kumppanilla. Enää en kyllä niin tekisi. Mutta taipumus yhä on olemassa.

[Socrates]

Jos laumasieluisuuden ja ryhmätilanteiden karttaminen on introverttisuutta, niin luovutan. Minusta noilla ei ole juurikaan tekemistä introverttiuden kanssa.

[Xantippa]

Laumasieluisuus on kai se yleisin harhaluulo koskien extroja, kuten sekin, että heitä ei kiinnosta kelailla syvällisempiä. Nämä kaksi asiaa eivät minun mielestäni liity kumpaankaan versioon, vaan ovat yksilöllisiä piirteitä ja varmaan ennen kaikkea yksilön henkilöhistoriaan liittyviä asioita. Esim. tuo kelailu: jos kasvaa perheessä, jossa ei juurikaan mitään kauppalistaa kummempaa jutella, on kai vähän haastavampaa kiinnostua kelailusta kuin henkilön, jonka perheessä on juteltu kaikesta maan ja taivaan välillä. Esimerkiksi.

Ryhmätilanteet taas mieleestä suoraan kertovat siitä, kummalle akselilla kääntyy, eli kyllähän kaikenlainen ryhmätekeminen on extrolle helpompaa ja vähemmän kuormittavaa, yleensä jopa inspiroivaa. Ryhmätilanteilla en tarkoita mitään leikittämisiä ja pussihyppyjä, jotka nekin ovat ärsyttävä klisee, koska niitä vihaa suunnilleen kaikki, keitä tunnen, olkoot mitä hyvänsä.

Uskon sitä paitsi, että vaikka itse olen joka testistä saanut suunnilleen 95 pinnaa sadasta extro, niin eihän se tilannekohtaisesti kerro minusta mitään. Joskus sietää mitä vaan ja toisinaan ei ketään eikä mitään. Itselleni myös olisi kauhistus harrastaa jotain ryhmälajia, siis mennä joka tiistai saman jengin kanssa jonnekin, semmoinen yhteisöllisyys vaan on vanhemmiten jotenkin raskasta. Työporukat riittää tähän ja muuten vietän vapaa-aikaani mieluiten tarkoin valitusti nykyään. En ole vielä pisteessä, jossa ärsyttää aivot ulos se, että joku kaveri tulee käymään ilmoittamatta, mutta ei siihen selkeästi kauan enää mene, kun näin käy.

Väittäisin siis, että tässäkin asiassa ihminen muuttuu iän, kokemuksien, jne myötä.

T: Xante

[Socrates]

En tiedä olenko introvertti vai ekstrovertti, kun minua on syytetty epäsosiaaliseksi, mutta toisessa yhteydessä kehotettu hakeutumaan työhön, missä voisin olla paljon tekemisissä ihmisten kanssa, koska olen niin sosiaalinen, mutta en ymmärrä miksi introvertti ahdistuisi erityisesti ryhmätilanteissa, joissa nyt yleensä on ihan luontevaa, että joku on hiljaa. Kahden kesken tai kolmistaan on enemmän painetta sanoa jotain.

Inhoan ryhmätilanteita, mutta se johtuu vain siitä, että niissä odotetaan hyvin sovinnaisia mielipiteitä eikä pystytä käsittelemään minua kiinnostavia asioita. Joskus harvoin ryhmätilanne voi poiketa noista ja silloinhan se on mitä parhainta kanssakäymistä.

[Norma Bates]

Ryhmätilanne käy jos ei tarvitse olla koko lauman tuijotettavana. Eli ei ole se tunne että kaikki muut vs. yksi ihminen. Mutta sitten nämä vappu- ja muut vaellukset, missä torit ja tiet ja väkeä väärällään, kyllä ne voi ahdistaa, vaikke tarvitse olla varsinaisesti kenenkään kanssa tekemisissä. Olen onnistunut vanhemmiten siedättämään itseäni tässä.

Ei meillä kotona puhuttu syvällisiä eikä pinnallisia. Äiti myöhemmin pahoitteli että oli pilannut sen keskustelun jossa isäni ja minä puhuimme avaruudesta ja mustista aukoista. Äitiä kun oli pelottanut tuommoinen aihe. Mutta kun ei muutoin isäni juurikaan jutellut, niin siinä sitten meni sekin sauma kun äiti hätääntyi.

Ei se minun keksintöni ole että introt eivät ole laumaihmisiä.

[Xantippa]

Minulle ystäväni, jotka on "määritelty" introverteiksi, ovat sanoneet, että ryhmätilaisuudet ovat yksinkertaisesti rasittavia. Se kakofonia, kun usea ihminen puhuu, joskus yhtä aikaa, joskus kovaäänisesti, hölistään ja mölistään ja se kuin akkua kulutettaisiin. Ja kun intron energiaa syö ylipäätään ihmisten kanssa oleminen, niin se moninkertaistuu tietysti ryhmässä.

Lisäksi heidän päässään tapahtuu koko ajan aika paljon, joten ajatuksien julkituominen on helpompaa pienemmässä porukassa. Eli he tosiaan kertovat enemmän siitä yksinolon ja itsekseen mietiskelyn tarpeesta vs. vaihtaa ajatuksia toisten kanssa.

Ujo taas toisaalta kyllä voi olla extrokin, tai hävetä itseään ja ajatuksiaan, että minäkään en näe tätä tähän liittyvään asiana.

T: Xante

Muoksis: ja "laumaihminen" on ihan eri asia kuin "laumasieluisuus".

[Socrates]

Meillä lapsuudenkodissa puolet porukasta puhui syvällisiä ja puolet ei oikein tykännyt siitä tai ehkä ei kokenut niitä juttuja syvällisiksi. Sen koommin en ole pahemmin saanut tilaisuutta puhua syvällisiä.

Joka tapauksessa olen vankasti sitä mieltä, että introverteiksi aiheetta luokiteellaan erityisherkät ja toisinajattelijat.

Koska erityisherkkä pystyy olemaan vain tiettyinä aikoina rajoitetusti ihmisten kanssa ja siksi ajoittain vetäytyy seurasta, se tulkitaan monellakin tapaa täysin väärin.

Toisinajattelija taas joutuu olemaan ryhmätilanteissa hiljaa ja muutenkin hyvin varovainen kommentoimaan mitään jottei herättäisi kiusaannusta ja siksi voi niin harvoin vapaasti ilmaista itseään, että antaa introvertin vaikutelman.

[Norma Bates]

Noh, eläissäni en siihen mennessä ollut ollut niin rättikuitti kuin tokan eksän lakkiaisiassa oltuani. Ja seuraavan kerran meni mehut sisarukseni häistä, missä oli vielä enemmän väkeä.

Osaisikin kaikki toisinajattelijat olla hiljaa, mutta viimeistään koronadenialismin ja rokotevastaisuuden myötä vouhoti vouhoti. Siinä on sitten itse ymmyrkäisenä miten reagoisi, kun livenä ei viitsi väitellä. Ja uskovaisetkaan eivät ole osanneet pitää turpaansa kiinni.

[Socrates]

Kaksi saunakaveria, jotka olen nähnyt säännöllisesti 10-15 vuoden ajan:

1) Nuorehko mies, joka ei reagoi muihin mitenkään. Ei tervehdi, ei katso kohti enkä ole ikinä nähnyt sanovan sanaakaan kenellekään.

2) Vanhempi mies, joka välillä nyökkää aavistuksen tutuille. Yleensä istuu hiljaa osallistumatta keskusteluun. Joskus kommentoi hymyillen parilla sanalla, jos joku aktivoi häntä.

Introverttejä, asseja vai autisteja?

[Hiha]

Netflix-sarja Black Mirror esitteli aika hyvin introvertin ja ekstrovertin kaudella 6 jaksossa 3: Beyond the Sea.

Siinä on kaksi tyyppiä samoissa töissä. Niistä introvertti ei kauheasti tykkää ihmisistä eikä oikein juttele perheelleenkään. Lopulta ekstrovertti ärsyyntyy tästä ja hakkaa introvertin vaimon ja pojan.

[Norma Bates]

Onko se nyt sitten maailmanloppu jos joku ei hölötä saunassa? Jotkut ehkä saa sitä sos. kanssakäymistä yli sietokyvyn muissa puuhissa ja haluaa saunassa rentoutua.

Minusta on ihan intresanttia kuunnella seudun juoruja yleisessä saunassa, mutta en jaksa sitä jos kaikki huutaa yhtäaikaa eri keskustelujaan.

[Melodious Oaf]

Kun katsoo erilaisia persoonallisuuden arviointimalleja, nehän käytännössä puhuu samoista asioista ja tulee aika samoihin lopputuloksiin esimerkiksi siinä, minkälaiset persoonallisuuden piirteet, temperemanttipiirteet tai luonteenpiirteet korreloi hyvinvoinnin tai tyytyväisyyden kanssa.

Big Fivessa ilmeisesti ekstroversio korreloi voimakkaimmin hyvinvoinnin kanssa mutta myös mm. tunnollisuus ja alhainen neuroottisuus eli tavallaan "tunnevakaus". 

Cloningerin PCI-R:ssä sellainen luonteenpiirre (kontra persoonallisuuspiirre) kuin "self-directedness"  liittyy kaikista voimakkaimmin hyvinvointiin. "Co-operativeness" korreloi sen kanssa että kokee saavansa tukea mut muuten aika heikosti hyvinvoinnin kanssa, etenkin jos "self-directedness" on matala. Ja sitten taas "self-trancendence" korreloi positiivisten tunteiden kokemisen määrään, ei suoraan mut moderoi muiden dimensioiden vaikutusta.

Esimerkiksi masennukselle altistaa se jos on matala Harm Avoidance ja matala Self-Directedness.

Big Five -teoriassa ekstroversio sisältää aika paljon — ja se voi joskus olla hyödyllistä tai tarkoituksenmukaista että nimenomaan ei erotella tai käsitellään hyvin laajasti tai nimenomaan tällaisella kategorisoinnilla.

Ois mielenkiintoista hahmotella tarkemmin, mitä samaa on Cloningerin self-directednessissä ja toisaalta Jungin ja Big Fiven ekstroversiossa. Äkkiseltään ehkä ajattelis että esktroversio tarkoittais suurin piirtein sitä että ei ole kauhean korkea Harm Avoidance.

Mut noi erilaiset mallit ja niiden vertailu valottaa sitä että ei persoonallisuus tai ne dimensiot ole mitään olevaa sinänsä vaan niistä kukin ilmenee yhdessä kaiken muun kanssa. On erilaisia tapoja tehdä erotteluja jotka ovat hyödyllisiä eri tarkoituksiin.

Mun käsittääkseni siis Cloningerilla Self Directedness on tavallaan eräänlaista tahdonvoimaa, siyä että osaa säädellä käyttäytymistään omien tavoitteiden mukaisesti.

Wikipediasta tähän liittyen:

Self-directedness is a personality trait held by someone with characteristic self-determination, that is, the ability to regulate and adapt behavior to the demands of a situation in order to achieve personally chosen goals and values.

It is one of the "character" dimensions in Cloninger's Temperament and Character Inventory (TCI). Cloninger described it as "willpower"—"a metaphorical abstract concept to describe the extent to which a person identifies the imaginal self as an integrated, purposeful whole individual, rather than a disorganized set of reactive impulses." Cloninger's research found that low self-directedness is a major common feature of personality disorders generally.

Self-directedness is conceptually related to locus of control. That is, low self-directedness is associated with external locus of control, whereas high self-directedness is associated with internal locus of control.

In the five factor model of personality, self-directedness has a strong inverse association with neuroticism and a strong positive association with conscientiousness.

https://en.wikipedia.org/wiki/Self-directedness

Toisesta Cloningerin arviointimallia käsittelevästä Wiki-artikkelista löytyy lisää arviontimallien vertailua:
https://en.wikipedia.org/wiki/Temperament_and_Character_Inventory#Relationship_to_other_personality_models

Ehkä tämmönen pläjäys ei hirveästi palvele tätä keskustelua sinänsä, mutta vastaan tällä epäsuorasti ja tosi epäselvästi lähinnä TSS:lle — tällä tavalla siksi ettei oikein ole mitään valmiiksi pureskeltua minkä ehtisi helposti muun ohessa tänne raapustaa, mutta silti nää teemat edelleen kiinnostaa ja ois kiinnostavaa miettiä näitä vähitellen lisääkin