Geenistä vertiksi

[-:)lauri]

Siirrän tuolta Ihmisen elämä -aihealueen alta, siellä käydystä Introvertti / ekstrovertti -keskustelusta lainauksen tänne Henkisyysaiheiden alle, jotta voin vapaasti assosioida siitä filosofista käyttäytymiskyborgiaa. Jos joku haluaa tietää mitä tiede oikeasti tietää käyttäytymisbiologiasta, suosittelen käymään Sapolskyn käyttäytymisbiologian kurssin luennot juutuubista läpi. Minä en ole niitä käynyt läpi. Sieltä täältä vähän aikaa joskus kauan sitten seurannut vain. Mutta tämän viestin läpikahlaamisessa melkein parempikin, ettei katso pohjalle mitään sellaista, missä joku ihan oikeasti tietää, mistä puhuu.

Onko morttiverttiys synnynnäinen ominaisuus ihmisessä vai omaksutaanko se ympäristöstä? Ainakin se voi jossain määrin muuttua elämän aikana. Itse olin nuorempana ekstrovertti, mutta nyt vanhempana introverttiytynyt ruohon vihreämmälle puolelle.

Verttiys on temperamenttiin pohjautuva piirre, ja temperamentti on vahvasti biologiaan pohjautuva piirre. Eli verttiys on lähetulkoon täysin synnynnäistä, joskin muotoutuu lopulliseksi ympäristön kanssa interaktiossa. Verttiydellä on kuitenkin vahva biologinen tausta. Tempreamentti on myös melko pysyvä piirre, ja määritelmien valossa verttiyden suunnan muuttuminen pitäisi olla melko epätodennäköistä..

Vuorovaikutus ChatGPT:n kanssa on onnistunut vakuuttamaan minut siitä, että samat periaatteet, joiden vuoksi tekoäly on niin fiksu, selittää miksi ihminen on niin fiksu. Vaikka tekoäly on yhtälöryhmä, sille syötetyn numeron arvoa muutellaan toinen toistaan seuraavissa yhtälöissä hieman samaan tapaan kuin hermostolle syötetyn sähkökemiallisen impulssin voimakkuus muuttuu impulssin edetessä hermosolu hermosolulta.

Kun tekoälyä opetetaan, oppimisprosessissa määräytyvät karkeasti ottaen yhtälöiden määrä ja miten ne linkittyvät toisiinsa. Kun ihmisaivoja opetetaan, oppimisprosessissa määräytyvät karkeasti ottaen ainakin hermosolujen määrä ja se, miten ne linkittyvät toisiinsa. Tietysti tekoälyn yhtälöissä on oppimisprosessin aikana määräytyviä vakioita, joiden vaikutusta yhtälöihin vastaa aivoissa kaiketi sellaiset tekijät, jotka vahvistavat tai heikentävät hermosolujen välillä kulkevien sähkökemiallisten impulssien voimakkuutta.

Ehkäpä biologisen eläimen tapauksessa koodaaja edustaisi geenejä, ja se kuka määrää opetuksen keston ja materiaalin, jolla tekoälyä opetetaan, edustaisi ympäristöä. Ideaalitilanteessa koodaaja päättää kaiketi vain käytettävät käyttöyhtälöt valmiissa neuroverkossa, säätöyhtälöt oppimisprosessissa ja käyttöyhtälöiden hierarkiat.

Lauseet, joita ChatGPT tuuttaa pihalle, eivät ole sen muistissa. Lievätkö edes sanat. Sen yhtälöryhmät rakentavat ne reaaliajassa. Olen siinä uskossa, että myöskään ihmisaivoissa lauseet, sanat tai edes kirjaimet eivät sijaitse "geeneissä" vaan ihmisaivot rakentavat ne reaaliajassa. Tosin ChatGPT ei ennakoi eikä muista. Ihmisen tietoisuus sisältää mahdolliset tulevaisuuden ennusteensa ja se muistaa ainakin välittömän lähimenneisyytensä tulokset. Vaikka emme pitäisi tietoisesti kirjaa, mitä tulemme tekemään tai mitä äsken teimme, ne ovat sillä tavalla mielessämme, että pystymme tarvittaessa palauttaman ne mieleemme. ChatGPT ei pysty. Meillä ihmisillä on tavallaan useampiulotteinen tietoisuus kun taas ChatGPT:lla tietoisuus taitaa olla yksiulotteinen. Tekoälyllä voitaisiin ehkä jossain rajatussa mielessä ajatella olevan kaksi ulottuvuutta tietoisuudessaan oppimisprosessin aikana, sillä se kaiketi on takaisinkytkeytyvä prosessi. Eli ottaa alkuarvot, laskee loppuarvon testaa vastaako se sitä arvoa, jota siltä odotetaan ja säätää yhtälöryhmien määriä, vakioita ja yhtälöhierarkioita. Ja sitten aloittaa alusta.

Jos yhdellä tekoälyllä on yhdenlainen versio käyttöyhtälöistä, niiden välisistä hierarkioista sekä säätöyhtälöistä, ja toisella tekoälyllä aavistuksen veran erilainen setti, niin samalla opetusmateriaalilla molempien virheet ja virheiden suuruudet päämäärän saavuttamisessa poikkeaisivat toisistaan. Kaiketi vastaisi sitä, että pikkaisen eri tavalla ilmenevät geenit kahdella ihmisellä mahdollistaisivat kummallekin omanlaisensa kirjon virheitä käyttäytymisessä.

Veikkaisin myös, että kehollamme ja sen raajoilla tekemämme liikeradat eivät ole geeneissä vaan nekin rakentuvat reaaliajassa. Jopa sekin kun vanhuksella käsi vapisee, on ehkä reaaliaikaisen laskennan tulos. Jos muistan oikein vapina olisi seurausta asennon tai tasapainon korjausliikkeestä, jonka tuottama hermosto on vaurioitunut. Tavallisesti mikroliikkeiden kokoiset korjausliikkeet ovat suurentuneet. Vaikka korjausliike on tahdosta riippumatonta, niin koska ympäristö ja ihmisen asento muuttuvat kokoajan, pitää korjausliikkeen tuottaa reaaliajassa tuloksia.

Ylipäätään mikä tahansa asia, minkä teemme tai ajattelemme - olemme siitä tietoisesti tietoisia tai emme - lienee reaaliajassa aivojen tuottamaa. Tarkoittaen, että kaikki mitä me teemme on opittua.

1800-luvun alussa alkoi pikkuhiljaa biologiantutkimuksessa näyttää siltä, että kaikkia valmiiden eliöiden ominaisuuksia ei voi palauttaa genomiin, 1900-luvun alussa puhuttiin jo sujuvasti fenotyypistä, joka tarkoitti sekä sitä osaa lopputuotteessa, joka voidaan selittää genomilla että sitä osaa lopputuotteessa, jota ei voida.

Temperamentti

Yhtäältä se ei voi määräytyä reaaliajassa ja taas toisaalta, se ei voi olla vaikuttamatta siihen.

Jos lähdetään siitä, että temperamentti on synnynnäinen, niin mikä on teidän mielestä sen matka geenistä käyttäytymiseksi?

Ihan ovat tervetulleita aiheesta vapaamuotoiset muutkin ajatukset.

[kertsi]

^

Tietysti tekoälyn yhtälöissä on oppimisprosessin aikana määräytyviä vakioita, joiden vaikutusta yhtälöihin vastaa aivoissa kaiketi sellaiset tekijät, jotka vahvistavat tai heikentävät hermosolujen välillä kulkevien sähkökemiallisten impulssien voimakkuutta.

Mitä muistelen neuropsykologian opinnoista, niin signaalien voimakkuutta (boldaukseni) ei varioida, vaan voimakkuus on on/off-tyyppinen, eli neuroni joko laukoo tai ei lauo. Sen sijaan frekvenssiä voidaan muutella, tai aktivaatiokuviota, tai priming:kiä (viritystila?) tms..

Tarkistin vielä Wikipediasta, oliko muistikuvani oikeansuuntainen, ja niin näyttäisi olleen:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hermosolu

Kun sähköinen tasapaino hermosolussa muuttuu, solu stimuloituu. Kun solun jännite on pudonnut tarpeeksi, natriumkanavat aukeavat ja positiivisesti varautuneet natrium-ionit virtaavat solun sisään, jolloin tapahtuu depolarisaatio eli solun sisäpuoli tulee positiivisemmin varautuneeksi kuin ulkopuoli.[4] Tämän jälkeen viereiset natriumkanavat reagoivat jännitteen putoamiseen avaten omat kanavansa, mikä johtaa depolarisaatioiden sarjaan eli hermoimpulssin etenemiseen viejähaarakkeella.[5]

Depolarisaation jälkeen natrium-ionikanavat sulkeutuvat, minkä jälkeen kaliumionikanavat aukeavat päästäen postitiivisesti varautuneet kaliumionit solun ulkopuolelle, jolloin solunsisäinen jännite kasvaa 90 millivolttiin, mitä kutsutaan hyperpolarisaatioksi. Sen jälkeen ionipumput palauttavat ionien jakautumisen hermosolun lepotilatasolle, jolloin solun sisäinen jännite laskee takaisin 70 millivolttiin. [5]

Hermoimpulssin nopeus riippuu viejähaarakkeen paksuudesta ja siitä, onko viejähaarakkeen ympärillä myeliinivaippaa tai -tuppea, joka voi jopa satakertaistaa hermoimpulssin nopeuden [5].

Hermoimpulssin voimakkuus on aina samansuuruinen ja lähettää signaalin jokaiseen viejähaarakkeen haaraan. Hermoimpulssien taajuus sen sijaan voi vaihdella. Lepotilassa hermosolu lähettää impulssin suuruusluokkaa 10 kertaa sekunnissa. Nopeimmillaan hermosolu pystyy noin 100 impulssin sekuntivauhtiin, ja hitaimmillaan impulssit voivat lakata kokonaan.

[kertsi]

Ylipäätään mikä tahansa asia, minkä teemme tai ajattelemme - olemme siitä tietoisesti tietoisia tai emme - lienee reaaliajassa aivojen tuottamaa. Tarkoittaen, että kaikki mitä me teemme on opittua.

Tietoisten ja tiedostamattomien/automaattisten/alitajuisten ajatusten lisäksi on olemassa myös lajityypillisiä vaistoja, vaistonvaraista aivotoimintaa ja vaistomaista yksilön käyttäytymistä. En tiedä, missä määrin niitä voitaisiin määritellä "ajatteluksi", mutta jonkinlaista (automaagista) aivotoimintaa niihin liittyy, vrt. ohjelmoinnissa alirutiini, joka toistuu aina samanlaisena. Esimerkiksi pesivillä linnuilla on taipumus siirtää nokallaan pesän viereen asetettu mikä tahansa pyöreähkö esine pesään. Toiminnan evolutiivinen idis on "palauttaa" pesästä vierinyt muna takaisin pesään. Ne stirbat, joilla kyseinen käyttäytymistaipumus on ollut, ovat todennäköisemmin jatkaneet sukua paremmalla menestyksellä, ja siten siirtäneet geeninsä eteenpäin.

On olemassa tietoisia ajatuksia (noin 5% ajatuksista?), ja on olemassa automatisoituneita ajatuksia (95%?), ja lienee olemassa "esiohjelmoituja ajatuksia" eli vaistoja tai niihin liittyviä ajatuksia.

En tiedä, olisivatko vaistojen edellyttämän aivotoiminnat reaaliajassa aivojen tuottamia, mutta epäilisin, että ovat "valmiita", eli niitä ei aivojen tarvitse rakentaa reaaliajassa.

Wiki: https://fi.wikipedia.org/wiki/Vaisto
Vaisto tarkoittaa elävien olentojen (lajin) sisäänrakennettuja taipumuksia johonkin eläinlajille ominaiseen ja yleiseen käyttäytymiseen. Vaistoja pidetään yleensä perittyinä ominaisuuksina; niiden vastakohta on siis opittu käyttäytyminen. Esimerkkejä vaistoista ovat itsesäilytysvaisto, lisääntymisvaisto, muuttovaisto sekä vastasyntyneen imemis- ja tarrautumisvaisto.

[kertsi]

Aloituskirjoituksessa:

Vuorovaikutus ChatGPT:n kanssa on onnistunut vakuuttamaan minut siitä, että samat periaatteet, joiden vuoksi tekoäly on niin fiksu, selittää miksi ihminen on niin fiksu. Vaikka tekoäly on yhtälöryhmä, sille syötetyn numeron arvoa muutellaan toinen toistaan seuraavissa yhtälöissä hieman samaan tapaan kuin hermostolle syötetyn sähkökemiallisen impulssin voimakkuus muuttuu impulssin edetessä hermosolu hermosolulta.

Kun tekoälyä opetetaan, oppimisprosessissa määräytyvät karkeasti ottaen yhtälöiden määrä ja miten ne linkittyvät toisiinsa. Kun ihmisaivoja opetetaan, oppimisprosessissa määräytyvät karkeasti ottaen ainakin hermosolujen määrä ja se, miten ne linkittyvät toisiinsa. Tietysti tekoälyn yhtälöissä on oppimisprosessin aikana määräytyviä vakioita, joiden vaikutusta yhtälöihin vastaa aivoissa kaiketi sellaiset tekijät, jotka vahvistavat tai heikentävät hermosolujen välillä kulkevien sähkökemiallisten impulssien voimakkuutta.

En ole eri mieltä tai samaa mieltä, mutta kiinnostaisi tuo boldaamani: miten niin yhtälöitä, tai yhtälöryhmä?

[-:)lauri]

Aloituskirjoituksessa:

Vuorovaikutus ChatGPT:n kanssa on onnistunut vakuuttamaan minut siitä, että samat periaatteet, joiden vuoksi tekoäly on niin fiksu, selittää miksi ihminen on niin fiksu. Vaikka tekoäly on yhtälöryhmä, sille syötetyn numeron arvoa muutellaan toinen toistaan seuraavissa yhtälöissä hieman samaan tapaan kuin hermostolle syötetyn sähkökemiallisen impulssin voimakkuus muuttuu impulssin edetessä hermosolu hermosolulta.

Kun tekoälyä opetetaan, oppimisprosessissa määräytyvät karkeasti ottaen yhtälöiden määrä ja miten ne linkittyvät toisiinsa. Kun ihmisaivoja opetetaan, oppimisprosessissa määräytyvät karkeasti ottaen ainakin hermosolujen määrä ja se, miten ne linkittyvät toisiinsa. Tietysti tekoälyn yhtälöissä on oppimisprosessin aikana määräytyviä vakioita, joiden vaikutusta yhtälöihin vastaa aivoissa kaiketi sellaiset tekijät, jotka vahvistavat tai heikentävät hermosolujen välillä kulkevien sähkökemiallisten impulssien voimakkuutta.

En ole eri mieltä tai samaa mieltä, mutta kiinnostaisi tuo boldaamani: miten niin yhtälöitä, tai yhtälöryhmä?

Kiitos kritiikistäsi pitää paneutua siihen jahka kerkeän.

Joo mutta pahoittelut mä tiivistin ryhmä-sana pois koska ryhmä tarkoittaa simppeleimmässä mallissa vain tavallaan laskennan vaihetta. Nuo vaiheet eli ryhmät koostuvat yhtälöistä. Esimerkiksi ekassa ryhmässä A voisi olla vaikkapa kaksi yhtälöä, seuraavassa ryhmässä B kolme yhtälöä ja vikassa ryhmässä C taas kaksi yhtälöä.

Ekassa vaiheessa tapahtuu linkitykset yhtälöiden välillä eli linkitykset seuraavasti:
A1 yhtälön linkitys:
A1->B1
A1->B2
A1->B3

A2 yhtälön linkitys:
A2->B1
A2->B2
A2->B3

Seuraavassa eli tässä meidän äärettömän pienessä neuroverkossamme vikassa vaiheessa linkitys tapahtuu seuraavasti
B1 yhtälön linkitys:
B1->C1
B1->C2

B2 yhtälön linkitys:
B2->C1
B2->C2

B3 yhtälön linkitys:
B3->C1
B3->C2

Se että kaikkien vaiheiden/ryhmien yhtälöt on linkittyneet kaikkiin seuraavan vaiheen/ryhmän yhtälöihin ei kuitenkaan tarkoita, että viesti olisi kaikissa linkissä aina yhtä voimakas vaan yhtälöissä olevat kynnysarvofunktiot päättävät, lähteekö juuri kyseessä olevasta yhtälöstä seuraavan vaiheen/ryhmän yhtälölle laskettavaa vai ei.

[kertsi]

Niin, mutta miten niin yhtälöitä? Tarkoitatko niin kuin matematiikan yhtälöitä? Mitä tekemistä yhtälöillä on tekoälyn kanssa? Linkkaako se inputin ja outputin jollain lailla, esim. y= 3x+5, x=input, y= output? En vaan tajua koko yhtälöjuttua tässä, miten tekoälyn toimintaa voisi verrata yhtälöihin. Rakentuvatko yhtälöt sitä mukaan kun tekoäly rouskuttaa, vai ovatko ne määritelty etukäteen?

[-:)lauri]

tuossa hieman paremmin selitetty


Edit. Tuossa on se menee ikään kuin sääntöjen mukaan, mutta kukaan ei kai kiellä "vähän kehittämästä aktavaatio-funktiota" ja siten melko todennäköisesti tuottaa lopputulokseen säännönmukaisia virheitä.

[-:)lauri]

Tuossa erilaisia konfiguraatiota sille minkälaisia neuroverkkoja voisi mahdollisesti linkittää ketjuun. Esimerkiksi jos nyt oikein muistan, niin ihmisaivoissa se, minkä tyyppistä informaatiota aivoja mikäkin alue käsittelee eroaa ainakin sillä tavalla muista aivojen alueista, että se eroaa niistä uniikilla tavalla. Eli analogiana tuossa kuvassa voisi ikään kuin nähdä kuvan neuroverkoista joista kukin soveltuu omanlaisensa tiedon prosessointiin paremmin kuin muut.

[-:)lauri]

^

Tietysti tekoälyn yhtälöissä on oppimisprosessin aikana määräytyviä vakioita, joiden vaikutusta yhtälöihin vastaa aivoissa kaiketi sellaiset tekijät, jotka vahvistavat tai heikentävät hermosolujen välillä kulkevien sähkökemiallisten impulssien voimakkuutta.

Mitä muistelen neuropsykologian opinnoista, niin signaalien voimakkuutta (boldaukseni) ei varioida, vaan voimakkuus on on/off-tyyppinen, eli neuroni joko laukoo tai ei lauo. Sen sijaan frekvenssiä voidaan muutella, tai aktivaatiokuviota, tai priming:kiä (viritystila?) tms..

Tarkistin vielä Wikipediasta, oliko muistikuvani oikeansuuntainen, ja niin näyttäisi olleen:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hermosolu

Kun sähköinen tasapaino hermosolussa muuttuu, solu stimuloituu. Kun solun jännite on pudonnut tarpeeksi, natriumkanavat aukeavat ja positiivisesti varautuneet natrium-ionit virtaavat solun sisään, jolloin tapahtuu depolarisaatio eli solun sisäpuoli tulee positiivisemmin varautuneeksi kuin ulkopuoli.[4] Tämän jälkeen viereiset natriumkanavat reagoivat jännitteen putoamiseen avaten omat kanavansa, mikä johtaa depolarisaatioiden sarjaan eli hermoimpulssin etenemiseen viejähaarakkeella.[5]

Depolarisaation jälkeen natrium-ionikanavat sulkeutuvat, minkä jälkeen kaliumionikanavat aukeavat päästäen postitiivisesti varautuneet kaliumionit solun ulkopuolelle, jolloin solunsisäinen jännite kasvaa 90 millivolttiin, mitä kutsutaan hyperpolarisaatioksi. Sen jälkeen ionipumput palauttavat ionien jakautumisen hermosolun lepotilatasolle, jolloin solun sisäinen jännite laskee takaisin 70 millivolttiin. [5]

Hermoimpulssin nopeus riippuu viejähaarakkeen paksuudesta ja siitä, onko viejähaarakkeen ympärillä myeliinivaippaa tai -tuppea, joka voi jopa satakertaistaa hermoimpulssin nopeuden [5].

Hermoimpulssin voimakkuus on aina samansuuruinen ja lähettää signaalin jokaiseen viejähaarakkeen haaraan. Hermoimpulssien taajuus sen sijaan voi vaihdella. Lepotilassa hermosolu lähettää impulssin suuruusluokkaa 10 kertaa sekunnissa. Nopeimmillaan hermosolu pystyy noin 100 impulssin sekuntivauhtiin, ja hitaimmillaan impulssit voivat lakata kokonaan.

Kiitos, on tosiaan ihan todennäköistäkin, että puhuin läpiä päähäni. Mutta luin joskus Fieldsin tutkimuksista valkoisesta aineesta, että sillä on merkitystä siinä, pääseekö viesti perille paremmin vai huonommin. Siitäkin luonnon ihmeestä on jo vuosia aikaan, että todennäköisesti vain sekoitan aiheen taas johonkin hedelmäsalaattireseptiin.

White matter is the tissue through which messages pass between different areas of grey matter within the central nervous system. The white matter is white because of the fatty substance (myelin) that surrounds the nerve fibers (axons). This myelin is found in almost all long nerve fibers, and acts as an electrical insulation. This is important because it allows the messages to pass quickly from place to place.

Unlike grey matter, which peaks in development in a person's twenties, the white matter continues to develop, and peaks in middle age.[7]

Okei jos ymmärrän niin valkoinen aine vain nopeuttaa impulssin etenemistä aivoissa. Eli muistin väärin. Se käyttämäni sana "paremmin" olikin siis sana "nopeammin".

[kertsi]

tuossa hieman paremmin selitetty


Edit. Tuossa on se menee ikään kuin sääntöjen mukaan, mutta kukaan ei kai kiellä "vähän kehittämästä aktavaatio-funktiota" ja siten melko todennäköisesti tuottaa lopputulokseen säännönmukaisia virheitä.

Eli onko Y1 eli aktivaatio (=output?) on inputien (x1, x2, ja x4) funktio siten, että kullekin X:lle on jokin vakio W? W=weight? En tuosta tule kyllä paljon hullua hurskaammaksi. Ovatko W1, W2 ja W3 etukäteen päätettyjä, vaan muotoutuuko niiden arvo dynaamisesti, ja jos muotoutuu, niin miten?

[kertsi]

^

Tietysti tekoälyn yhtälöissä on oppimisprosessin aikana määräytyviä vakioita, joiden vaikutusta yhtälöihin vastaa aivoissa kaiketi sellaiset tekijät, jotka vahvistavat tai heikentävät hermosolujen välillä kulkevien sähkökemiallisten impulssien voimakkuutta.

Mitä muistelen neuropsykologian opinnoista, niin signaalien voimakkuutta (boldaukseni) ei varioida, vaan voimakkuus on on/off-tyyppinen, eli neuroni joko laukoo tai ei lauo. Sen sijaan frekvenssiä voidaan muutella, tai aktivaatiokuviota, tai priming:kiä (viritystila?) tms..

Tarkistin vielä Wikipediasta, oliko muistikuvani oikeansuuntainen, ja niin näyttäisi olleen:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hermosolu

Kun sähköinen tasapaino hermosolussa muuttuu, solu stimuloituu. Kun solun jännite on pudonnut tarpeeksi, natriumkanavat aukeavat ja positiivisesti varautuneet natrium-ionit virtaavat solun sisään, jolloin tapahtuu depolarisaatio eli solun sisäpuoli tulee positiivisemmin varautuneeksi kuin ulkopuoli.[4] Tämän jälkeen viereiset natriumkanavat reagoivat jännitteen putoamiseen avaten omat kanavansa, mikä johtaa depolarisaatioiden sarjaan eli hermoimpulssin etenemiseen viejähaarakkeella.[5]

Depolarisaation jälkeen natrium-ionikanavat sulkeutuvat, minkä jälkeen kaliumionikanavat aukeavat päästäen postitiivisesti varautuneet kaliumionit solun ulkopuolelle, jolloin solunsisäinen jännite kasvaa 90 millivolttiin, mitä kutsutaan hyperpolarisaatioksi. Sen jälkeen ionipumput palauttavat ionien jakautumisen hermosolun lepotilatasolle, jolloin solun sisäinen jännite laskee takaisin 70 millivolttiin. [5]

Hermoimpulssin nopeus riippuu viejähaarakkeen paksuudesta ja siitä, onko viejähaarakkeen ympärillä myeliinivaippaa tai -tuppea, joka voi jopa satakertaistaa hermoimpulssin nopeuden [5].

Hermoimpulssin voimakkuus on aina samansuuruinen ja lähettää signaalin jokaiseen viejähaarakkeen haaraan. Hermoimpulssien taajuus sen sijaan voi vaihdella. Lepotilassa hermosolu lähettää impulssin suuruusluokkaa 10 kertaa sekunnissa. Nopeimmillaan hermosolu pystyy noin 100 impulssin sekuntivauhtiin, ja hitaimmillaan impulssit voivat lakata kokonaan.

Kiitos, on tosiaan ihan todennäköistäkin, että puhuin läpiä päähäni. Mutta luin joskus Fieldsin tutkimuksista valkoisesta aineesta, että sillä on merkitystä siinä, pääseekö viesti perille paremmin vai huonommin. Siitäkin luonnon ihmeestä on jo vuosia aikaan, että todennäköisesti vain sekoitan aiheen taas johonkin hedelmäsalaattireseptiin.

Valkoinen aine voisi viitata neuronien viejähaarakkeiden (aksonien) myeliinituppeihin, jotka huomattavasti nopeuttavat sähköimpulssin kulkua - vaan eivät kyllä vaikuta sen voimakkuuteen. Olettaisin, että valkoisessa aineessa on paljon nimenomaan viejähaarakkeita.

Jep. Tarkistin, niin taitaa olla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Valkea_aine

[-:)lauri]

tuossa hieman paremmin selitetty


Edit. Tuossa on se menee ikään kuin sääntöjen mukaan, mutta kukaan ei kai kiellä "vähän kehittämästä aktavaatio-funktiota" ja siten melko todennäköisesti tuottaa lopputulokseen säännönmukaisia virheitä.

Eli onko Y1 eli aktivaatio (=output?) on inputien (x1, x2, ja x4) funktio siten, että kullekin X:lle on jokin vakio W? W=weight? En tuosta tule kyllä paljon hullua hurskaammaksi. Ovatko W1, W2 ja W3 etukäteen päätettyjä, vaan muotoutuuko niiden arvo dynaamisesti, ja jos muotoutuu, niin miten?

X₁, X₂, X₃ ja Y₁ ovat Activation() -funktioita ja W₁, W₂ ja W₃ olivat painokertoimia. Activation() -funktiot tuottavat numeron. Numero voidaan syöttää seuraavan vaiheen aktivaatiofunktioille. tietysti Y₁ voi olla myös lopputulos. Jos Y₁:n jälkeen olisi vielä yksi Z₁ niin se olisi lopputulos


tässä hieman useampi Activation() -funktio
Paitsi toi b on se vakio. Ja W-arvot on painokertoimia

Tässä matriisi muodossa vastaava hermoverkko kuin minkä kirjoitin auki ihan eka. eli siinä on kolme vaihetta jos tuossa lahaalla on ohjeet kuinka lasketaan

[-:)lauri]

Activation() -funktio on aktivointi/kynnysarvo-funktio


joskus neuroverkkojan alkuaikoina aktivointi-funktiona käytettiin sigmoid-funktiota


Muutama vuosi sitten käytettiin muistaakseni RELU-funktiota.

[Hiha]

Ovatko W1, W2 ja W3 etukäteen päätettyjä, vaan muotoutuuko niiden arvo dynaamisesti, ja jos muotoutuu, niin miten?

Juuri oikea kysymys. Painokertoimet ovat koko jutun vitsi. Neuroverkkoa opetetaan kaatamalla siihen valtava määrää dataa. Ohjelma optimoi painokertoimet opetuksen aikana siten, että verkon antaman ennusteen ja oikean vastauksen välinen ero on mahdollisimman pieni.

Yksinkertainen esimerkki ohjatusta opetuksesta. Opetusaineisto koostuu miljoonista kuvista, joista osassa on kissa ja osassa ei. Tässä esimerkissä oikea vastaus tiedetään ja neuroverkko säätää painokertoimensa niin, että sen oma vastaus kysymykseen kissa vai ei on oikein niin isolla prosentilla kuin suinkin. Kun tällaiselle opetetulle verkolle sitten näytetään uusia kuvia, niin se tunnistaa niistäkin kissakuvat ällistyttävän hyvin.

[Hiha]

Jos lähdetään siitä, että temperamentti on synnynnäinen, niin mikä on teidän mielestä sen matka geenistä käyttäytymiseksi?

Temperamentti kai määritellään synnynnäisiksi taipumuksiksi ja vastaaviksi. Jos jotain luonteenpiirrettä ei voi järkevästi havainnoida vauvalta tai tosi pieneltä lapselta, niin sitä ei hyväksytä temperamenttiin. Vaikka uskonnollisuus, täytyy olla jotain satavuotias ennen kuin ymmärtää mistä siinä on kysymys. Siten temperamentti koostuu reaktiotavoista ärsykkeisiin ja tunteiden voimakkuudesta ja niiden laadusta.

Nämä ovat tavallaan "esiohjelmoitu" lähtötilanne, joka väistämättä aktualisoituu mitenkään normaalia muistuttavassa tilanteessa eli tässä meidän maailmassa. Itkuherkkyys tai kuinka kiinnostunut vauva on ympäristöstä seuraisi silloin siitä, kuinka "lyhyet tai pitkät piuhat" on tietyissä kohti aivoja, joiden läpi alkaa virrata sensorista dataa (jota itse asiassa alkaa tulla jo sikiöaikana).