Onko arkkitehtuuri taidetta, entä talot?

[kertsi]

Taide-ketjussa täällä Kantapaikassa käsitellään taidetta, tai ainakin pitäisi käsitellä. Siksi on perin hämmentävää, että siihen ketjuun jotkut kirjoittavat myös arkkitehtuurista, ikään kuin arkkitehtuuri - tai talot - olisivat taidetta.

Kuinka on, ovatko talot mielestäsi ensisijaisesti taidetta, ja ovatko arkkitehdit mielestäsi ensisijaisesti taiteilijoita? Jos vastauksesi on kyllä molempiin kysymyksiin, miten sitten määrittelet taiteen? Lisäkysymys: ovatko KAIKKI talot taideteoksia, vai onko vain jokin (pieni?) prosentuaalinen osuus taloista taideteoksia?

Lis. Saadaksesi esteettisiä elämyksiä taiteesta, käytkö mieluummin taidenäyttelyssä vai käveletkö kadulla katsomassa taloja? Ovatko talot taideteoksia? Oikeesti?

[kertsi]

Arkkitehtien koulutus vaihtelee eri maittain. Suomessa arkkitehtejä koulutetaan ainakin Teknillisissä korkeakouluissa. Jos olen oikein ymmärtänyt, vain pieni osa koulutuksesta koskee taidetta, ja enin aika laitetaan rakentamiseen liittyvien asioiden opiskeluun, esimerkiksi geometriaan, fysiikkaan (mm. lujuuslaskelmiin), maateriaalioppiin, lainsäädäntöön jne..  Saa toki korjata, jos joku on tutustunut aihepiiriin paremmin. Joissain maissa ehkä asia on toisin, ja arkkitehtejä koulutetaan taideyliopistoissa. Taloja suunnitteleva tai korjausrakentamiseen suuntautunut arkkitehti tarvitsee enemmän tietoja siitä, miten suunnitella toimiva ja turvallinen talo, kun tietoja siitä, miten tehdä jotain hyödytöntä (ks. seuraava kommenttini).

Mutta oikeasti - asuisitko mieluummin taiteellisesti hienossa talossa, vai talossa, jonka toiminnallisuus on kohillaan, jossa seinät eivät sorru (jos arkkitehti on siis oppinut lujuusoppia ja muuta fysiikkaa)?  Tai jos sisustussuunnittelusta puhutaan, istuisitko mieluummin kauniissa tuolissa kuin sellaisessa, jonka suunnittelussa on huomioitu ennen kaikkea funktionaalisuus, ja se, että se palvelee ihmistä - eli tuolissa, jossa selkä tai muut kehonosat eivät kipey, ks. kolmas kommenttini tämän jälkeen?

[kertsi]

Saadaksesi esteettisiä elämyksiä taiteesta, käytkö mieluummin taidenäyttelyssä vai käveletkö kadulla katsomassa taloja? Ovatko talot taideteoksia? Oikeesti?

Taidetta lienee aika mahdoton määritellä. Itse määrittelen taiteen mm. siten, että taiteen tarkoitus on herättää tunteita ja ajatuksia. Ja siten, että taide on lähtökohtaisesti hyödytöntä - vaikka välillisesti se oliskin erittäin hyödyllisiä tuottamiensa elämysten ansiosta, ja vaikka se joillekin taiteen rakastajille ja taiteen tekijöille olisikin "koko elämä".

Talot ovat lähinnä hyödyllisiä asioita, ainakin täällä Pohjolassa, jossa ulkosalla on liian kylmä nukkua suurimman osan vuodesta, tai hyttysten syötävänä kesällä. Vaikka voivathan talot tietysti olla kauniitakin, ja tuottaa esteettisiä elämyksiä, kuten vaikkapa Kiasma tai Gaudin talot Barcelonassa tai Sidneyn oopperatalo. Mutta se kauneus ei ole pääasia taloissa, vaan niiden käyttötarkoitus on. Ilman funktionaalisuutta, kyseessä on vain jokin hyödytön rakennelma. Hyödytön rakennelma voi olla tai voi olla olematta taidetta, ja se riippuu varmaankin siitä, mitä rakentaja on tarkoittanut rakennelman olevan. Jos Kiasmassa ei voisi liikkua ja nähdä taidetta telomatta itseään, jos Sidneyon oopperatalossa ei voisi kuunnella ja nähdä oopperaa, ja jos Gaudin taloissa ei voisi asua, olisivat ne aivan hyödyttömiä - ja ehkä taidetta, tai sitten ei.

[Hiha]

Sopisiko arkkitehtuuri kattokäsitteen muotoilu alle? Käyttöesinehän talokin on tavallaan. Design yhdistelee käytännöllisiä, kaupallisia ja taiteellisia (tai ainakin esteettisiä) näkökohtia. Milloin missäkin suhteessa. Niin myös talot.

[kertsi]

Kyllä, paremmin arkkitehtuuri sopii muotoilun alle, tai teollisen muotoilun alle, kuin taiteen alle. Ihan niin kuin erilaiset hyödylliset käyttöesineetkin.

[kertsi]

Itse pidän designia melkeinpä kirosanana välillä, jos käyttöesineen suunnittelussa on lähdetty estetiikka, eikä funktionaalisuus edellä. Eräässä työpaikassani oli aulassa muutamia hauskannäköisiä trendikkäitä nojatuoleja, joissa suora metallinen selkänoja. Niissä tarvitsi istua vain muutaman minuutin, niin johan sai selkänsä kipeäksi.

(Sisustusarkkitehdit suunnittelevat mm. huonekaluja.)

[Norma Bates]

Näkisin että jos rakennus sisältää jotain "ylimääräistä" ja "tarpeetonta", mennään taiteen puolelle. Itsellenihän rakkainta muotoilua edustaa Art Nouveau, ja eihän ne kiemurat ja kiekurat tapeellisia ole.

[kertsi]

Näkisin että jos rakennus sisältää jotain "ylimääräistä" ja "tarpeetonta", mennään taiteen puolelle. Itsellenihän rakkainta muotoilua edustaa Art Nouveau, ja eihän ne kiemurat ja kiekurat tapeellisia ole.

Tavallaan, mutta vain vahva ehkä. Mikä tahansa ylimääräinen tai tarpeetonkaan hmm... koristelu ei välttämättä ole taidetta. Ylimääräinen ja tarpeeton eivät käsittääkseni ole riittävä ehto sille, että jokin olisi taidetta. Ei silti, että kunnolla osaisin määritellä taide-käsitteen. Mutta ehkä sitten, jos talo olisi sellainen, että siinä on jotain ylimääräistä, ja tarpeetonta, ja jos talo itsessään olisi lisäksi täysin hyödytön, ja kelpaamaton esim. asumiseen, ja jos lisäksi vielä arkkitehti  nimeäisi sen taiteeksi, silloin ehkä talo voisi lähestyä taidetta.

Kuvataiteessa ylimääräinen tai tarpeeton tai koristeellisuuskaan ei kyllä välttämättä tee teosta paremmaksi, vaan usein pikemminkin huonommaksi. Pikkusievät esim. "näköiset" piperrykset  ovat usein sieluttomia, kun taas lennokkuus, pelkistäminen,  muuntaminen ja kohteen olemuksen tulkinta, tunteen välittäminen jne. saattavat tehdä taideteoksesta uniikin ja relevantin.

Miten tämän sitten kääntäisi arkkitehtuuriin?  Ehkä, jos se "ylimääräinen" ja "tarpeeton" tuntuu jälkikäteen päälleliimatulta,  se saattaa tuntua falskilta. Mutta jos se "ylimääräinen" ja "tarpeeton" on mukana muotoilussa alunalkaenkin, olennaisena osana tuotetta, on se vähän lähempänä taidetta, varsinkin jos sillä on kyky herättää katsojassa ja kokijassa tunteita ja ehkä esteettisiä elämyksiä, ja saada hänet ajattelemaan. Mutta talon pitäisi olla asumiskelvoton, jotta se olisi taidetta.

Kiinalainen nykytaiteilija Ai Weiwei piti taannoin HAM:issa taidenäyttelyn, jossa yhdessä pääosassa olivat kauniit antiikkiset huonekalut, joita oli muokattu niin, että tuolit eivät kelvanneet istumiseen tai pöydät pöydiksi. En muista mitä taidesuuntausta kyseiset tavallaan tuhotut huonekalut esittivät, mutta olisivatkohan olleet installaatioita tai veistoksia. Näyttelyssä oli myös "talo", joka ei olisi kelvannut asumiseen ollenkaan, niin ikään antiikkisista puupölkyistä rakennettu. Mainittu "talo" oli siis näytteille asetettu, eli taidemuseokontekstissa. Eroaa merkittävästi siis arkkitehdin muotoilemasta asuinrakennuksesta.

[Norma Bates]

Ihmisiä ovat varmaan aina miellyttäneet enemmän yhdenlaiset kuin toisenlaiset muodot. Jos nyt ajatellaan vaikka jotain kivikirveitä, niin kai niillä voi hutkia elukoita hengiltä vaikka olisivat melko karkeatekoisiakin, mutta arkeologisten löydösten perusteella voi kyllä huomata että ollaan edetty kohti esteettisempää muotoa. (Enpäs sitten tiedä että mitä merkitystä jollain aerodynamiikalla tai ties millä virtaviivaisuudella on siinä kun elukoita lahdataan.)

Se että taidetta ollakseen esineen pitäisi olla kokonaan hyödytön on aiheuttanut mm. sen että naisten käsitöitä on vähätelty. Jos jollain raanulla on saatu asunnosta himppasen lämpimämpi, niin käyttöesineeksihän se on päätetty, ei taiteeksi. Miksi miesväen pitäisi saada tämäkin päättää, että mikä on taidetta?

[Hiha]

Miten tämän sitten kääntäisi arkkitehtuuriin?  Ehkä, jos se "ylimääräinen" ja "tarpeeton" tuntuu jälkikäteen päälleliimatulta,  se saattaa tuntua falskilta. Mutta jos se "ylimääräinen" ja "tarpeeton" on mukana muotoilussa alunalkaenkin, olennaisena osana tuotetta, on se vähän lähempänä taidetta, varsinkin jos sillä on kyky herättää katsojassa ja kokijassa tunteita ja ehkä esteettisiä elämyksiä, ja saada hänet ajattelemaan. Mutta talon pitäisi olla asumiskelvoton, jotta se olisi taidetta.

Taiteen rajaaminen ympäristöstä ei ole ehkä ihan noin yksinuottista. Miten musiikki? Se on kai taidetta? Mikä osuus esityksestä on taidetta, mikä jotain muuta? Tai yksinkertaisempi esimerkki: maalaukset. Ovatko kehykset täysin taiteen ulkopuolinen tekijä? (Tosin jos varas irrottaa teoksen kehyksistä, niin taide lähtee hänen kainalossaan.) Tai tiettyyn ympäristöön suunniteltu veistos? Ainakin Mannerheimin ratsastajapatsas jäi siirtämättä, vaikka alkuperäisen Kiasman suunnitelman mukaan sen olisi voinut lykätä jollekin hevoskaistalle.

Se mihin pyrin on, että rakennuksen tarkastelun voinee hajottaa osiin. Viemäröintiratkaisut harvemmin ovat taidetta. Sen sijaan talon julkisivu saattaa olla. Esimerkiksi vanhoissa italialaisissa huviloissa oli tapana esitellä rakennuttajan varakkuutta ja hyvää makua. Jos villa suunnitellaan siten, että se sopii yhteen puutarhan ja sen elementtien kanssa, kyseessä lienee jonkinsorttinen kokonaistaideteos?

https://whc.unesco.org/en/list/1025/

[Aave]

Arkkitehtuurissa on historiallisia tyylisuuntauksiaan, aivan kuten muissakin taiteissa. Eivätkä ne ole kehittyneet vain jostain välttämättömyydestä, käytännöllisyydestä tai asumismukavuuden ehdoilla. Jotkin tyylisuuntauksista jäävät vain väliaikaisiksi trendeiksi ja kuihtuvat suhteellisen nopeasti, joitain jalostetaan ja muokatakaan ajanoloon edelleen, ja alkuperäistyylit saattavat olla satoja vuosia vanhoja. Myös vallitsevalla maailmankuvalla on vaikutusta arkkitehtuuriin. Rautalankaesimerkkinä vaikkapa teollinen vallankumous, jolloin maailmankuva muokkautui samalla mekanistiseksi. Arkkitehtuurisissa ideoissa talotkin nähtiin tuolloin ikään kuin asumiskoneina.   

[kertsi]

Ihmisiä ovat varmaan aina miellyttäneet enemmän yhdenlaiset kuin toisenlaiset muodot. Jos nyt ajatellaan vaikka jotain kivikirveitä, niin kai niillä voi hutkia elukoita hengiltä vaikka olisivat melko karkeatekoisiakin, mutta arkeologisten löydösten perusteella voi kyllä huomata että ollaan edetty kohti esteettisempää muotoa. (Enpäs sitten tiedä että mitä merkitystä jollain aerodynamiikalla tai ties millä virtaviivaisuudella on siinä kun elukoita lahdataan.)

Se että taidetta ollakseen esineen pitäisi olla kokonaan hyödytön on aiheuttanut mm. sen että naisten käsitöitä on vähätelty. Jos jollain raanulla on saatu asunnosta himppasen lämpimämpi, niin käyttöesineeksihän se on päätetty, ei taiteeksi. Miksi miesväen pitäisi saada tämäkin päättää, että mikä on taidetta?

Käsityöläisyys ja taide. Itse näkisin, että taiteeseen kuuluu kyllä yleensä taito-aspekti kyllä, varsinkin menneinä vuosisatoina kuului. Vaatii paljon taitoa tehdä hyvä taideteos - tai ainakin pitää olla hyvä uniikki idea. Menneinä vuosisatoina käsityöläisen ja taiteilijan raja oli aika häilyvä. Mutta sitten toisaalta tulee mieleen esim. nykytaiteen installaatiot ja puu"veistokset", esim. mainitun Ai Weiwein, Markus Copperin ja Nora Tapperin. Saattaa jopa olla niin, että ammattitaitoinen puuseppä tms. voisi hymähdellä töiden kömpelyydelle ja kädentaitojen puutteelle. Mutta se käsityöläisyys ei olekaan se pääasia, vaan se työn idea on.
(Lis. Ja jos taidosta puhutaan, niin nykytaide ei taida arvostaa sitä korkealle. Ja aina edes käsityöläisyyttäkään. Vrt. Suomen taidemaailma verrattuna mm. Pietarin taideakatemian taidekäsitykseen, jossa tärkeää on "näköisyys". Suomalainen muotokuvamaalari ehkä keskittyy enemmän mallin sisäisen maailman ja olemuksen esiintuomiseen, toisin kuin Pietarissa koulutettu maalari. Mutta muotokuvamaalarit eivät välttämättä ylipäätänsä ole niin arvostettuja taidepiireissä, ainakaan Suomess. Ovat harvemmin taiteen edelläkävijöitä ja uudistajia.)

Mutta käsityöt sitten. Jos käsityö luo jotain uutta, on innovatiivinen, aikaansaa (suuria) tunteita katsojassa jne., se lähentyy taidetta. Mutta useinhan käsityöt tehdään jonkin toisen ihmisen valmistamasta mallista - eli toistetaan jonkun toisen ihmisen ideaa, ei omaa uniikkia ideaa. Sellainen käsityö-tuote ei mielestäni ole taideteos.

Ja se hyödyttömyysajatuskin kyllä häilyy taustalla. Itse en ole häävi käsitöiden tekijä. Kun sain elämäni ensimmäisen ompelukoneen, ensimmäinen asia, minkä tein sillä, ei ollut käsityö eli mikään hyödyllinen asia, vaan brodeerauksella tehty kangastaulu, jonka annoin lahjaksi eräälle ihmiselle, josta pidän kovasti. Hän kehystytti työn, ja arvosti sitä kovasti. Kun eräs käsityihminen näki sen seinällä, hän käsityöihmisenä halusi tarkistaa työn käsityölaadun - ja katsoi työn TAAKSE. Ja siellähän oli vaikka mitä syhryä ja lankasotkua. Taideteoksen tarkoituskaan ei ollut tulla KÄYTETYKSI mihinkään HYÖDYLLISEEN, joten en välittänyt päättää langanpätkiä, enkä ylipäätänsä kiinnittänyt mitään huomiota teoksen taustapuoleen, niin kuin käsityöntekijä tekisi. Tilanne oli itseni kannalta nolo, tunsin itseni huonoksi käsityöhmiseksi, vaikka siis en ollut edes yrittänyt tehdä käsityötä, vaan taideteoksen. Tämä käsityöihminen ei mitenkään kommentoinut sitä taideteoksen varsinaista ideaa ja toteutusta, sitä, mikä näkyi silloin kun työ oli ripustettuna seinälle. Hän ei kommentoinut taidetta vaan käsityöläisyyttä.

Miten tämä liittyy arkkitehtuuriin sitten? No edelleenkin siten, että arkkitehdin tarkoitus on tehdä hyödyllisiä tuotteita, taloja, huonekaluja, maisemasuunnitelmia, joilla jokin tietty funktionaalisuus. On kyllä taloja, joilla on moninaisia funktioita. Sydneyn oopperatalon yksi käyttötarkoitus on toimia oopperatalona, mutta onhan talo myös ikoninen maamerkki, jopa kyseisen kaupungin symboli. Kiasmasta ei kai tullut vastaavanlaista symbolia Helsingille. Ehkä ahdas tila, johon rakennuksen piti istuttaa, vaikuttaa asiaan. Paljon väljää tilaa ympärillä korostaisi paremmin mitä tahansa taloa ja sen merkitystä.

[kertsi]

Miten tämän sitten kääntäisi arkkitehtuuriin?  Ehkä, jos se "ylimääräinen" ja "tarpeeton" tuntuu jälkikäteen päälleliimatulta,  se saattaa tuntua falskilta. Mutta jos se "ylimääräinen" ja "tarpeeton" on mukana muotoilussa alunalkaenkin, olennaisena osana tuotetta, on se vähän lähempänä taidetta, varsinkin jos sillä on kyky herättää katsojassa ja kokijassa tunteita ja ehkä esteettisiä elämyksiä, ja saada hänet ajattelemaan. Mutta talon pitäisi olla asumiskelvoton, jotta se olisi taidetta.

Taiteen rajaaminen ympäristöstä ei ole ehkä ihan noin yksinuottista. Miten musiikki? Se on kai taidetta? Mikä osuus esityksestä on taidetta, mikä jotain muuta? Tai yksinkertaisempi esimerkki: maalaukset. Ovatko kehykset täysin taiteen ulkopuolinen tekijä? (Tosin jos varas irrottaa teoksen kehyksistä, niin taide lähtee hänen kainalossaan.) Tai tiettyyn ympäristöön suunniteltu veistos? Ainakin Mannerheimin ratsastajapatsas jäi siirtämättä, vaikka alkuperäisen Kiasman suunnitelman mukaan sen olisi voinut lykätä jollekin hevoskaistalle.

Se mihin pyrin on, että rakennuksen tarkastelun voinee hajottaa osiin. Viemäröintiratkaisut harvemmin ovat taidetta. Sen sijaan talon julkisivu saattaa olla. Esimerkiksi vanhoissa italialaisissa huviloissa oli tapana esitellä rakennuttajan varakkuutta ja hyvää makua. Jos villa suunnitellaan siten, että se sopii yhteen puutarhan ja sen elementtien kanssa, kyseessä lienee jonkinsorttinen kokonaistaideteos?

https://whc.unesco.org/en/list/1025/

Tuo maailmanperintökohde, talo puutarhoineen, maisemointeineen, erikoisine suihkulähteineen kyllä lähenee taidetta, on ainakin lähempänä taidetta kuin jokin betonilähiön elementtitalo.

Itse sattumoisin tunnen kolme arkkitehtia. Ja sattumoisin kaikki kolme asuvat vanhassa puutalossa, yksi 70-luvun, yksi 40-luvun, ja kolmas 50-luvun. Kahden heistä kanssa olen puhunut jonkin verran minimalismista. On jäänyt vaikutelma, että arkkitehdin koulutukseen kuuluu aika vahva "aivopesu" niin, että koulutettavat arvostavat minimalismia. He arvostavat puhtaita muotoja, ja karsastavat tekotaiteellista tai pikkusievää koristeellisuutta, krumeluureja.

Itse voin pitää joitakin esim. jugendtaloja tai mainittua maailmanperintökohdetta kauniina ulkoapäin katsottuna. Mutta jos niissä on hankalaa tai vastenmielistä asua, esimerkiksi sokkeloisen huonejärjestyksen, kehnojen saniteettitilojen, puuttuvien säilytystilojen, toimimattoman liian pienen keittiön, tai jopa vesijohtoveden, viemäröinnin tai sähkön puutteen tms. takia, eivät ne oikein kelpaa esimerkeiksi kunnon asuintaloista. Yhtä vähän kuin epäviihtyisä betonilähiön talokaan, varsinkin jos ympäristö on ankea. Mutta hyvin harvalla on varaa asua maailmanperintökohteessa tai omistaa jugendlinna, joten on betonilähiöillekin paikkansa, jossainhan ihmisten on pakko asua, köyhienkin.

[kertsi]

Massatuotettu vs. uniikki talo. Ainakaan talo, joka on kopioitu monta kertaa samanlaisena, ei voi olla taideteos, yhtä vähän kuin on kopiokoneella otettu kopio grafiikanlehdestä mikään oikea grafiikanlehti. Näkisin nimittäin, että teoksen on ensinnäkin syytä olla teos, eikä tuote, ja toisekseen teoksen tulisi olla uniikki, ei massatuotettu, jotta sitä voisi kutsua taideteokseksi. Esimerkiksi taideteolliset massatuotetut tuotteet kuten juomalasit eivät ole taideteoksia.

[Hayabusa]

Miten tämän sitten kääntäisi arkkitehtuuriin?  Ehkä, jos se "ylimääräinen" ja "tarpeeton" tuntuu jälkikäteen päälleliimatulta,  se saattaa tuntua falskilta. Mutta jos se "ylimääräinen" ja "tarpeeton" on mukana muotoilussa alunalkaenkin, olennaisena osana tuotetta, on se vähän lähempänä taidetta, varsinkin jos sillä on kyky herättää katsojassa ja kokijassa tunteita ja ehkä esteettisiä elämyksiä, ja saada hänet ajattelemaan. Mutta talon pitäisi olla asumiskelvoton, jotta se olisi taidetta.

Taiteen rajaaminen ympäristöstä ei ole ehkä ihan noin yksinuottista. Miten musiikki? Se on kai taidetta? Mikä osuus esityksestä on taidetta, mikä jotain muuta? Tai yksinkertaisempi esimerkki: maalaukset. Ovatko kehykset täysin taiteen ulkopuolinen tekijä? (Tosin jos varas irrottaa teoksen kehyksistä, niin taide lähtee hänen kainalossaan.) Tai tiettyyn ympäristöön suunniteltu veistos? Ainakin Mannerheimin ratsastajapatsas jäi siirtämättä, vaikka alkuperäisen Kiasman suunnitelman mukaan sen olisi voinut lykätä jollekin hevoskaistalle.

Se mihin pyrin on, että rakennuksen tarkastelun voinee hajottaa osiin. Viemäröintiratkaisut harvemmin ovat taidetta. Sen sijaan talon julkisivu saattaa olla. Esimerkiksi vanhoissa italialaisissa huviloissa oli tapana esitellä rakennuttajan varakkuutta ja hyvää makua. Jos villa suunnitellaan siten, että se sopii yhteen puutarhan ja sen elementtien kanssa, kyseessä lienee jonkinsorttinen kokonaistaideteos?

https://whc.unesco.org/en/list/1025/

Hiha on näemmä käynyt kuvaamassa meikäläisen kesämökin. 

Ihan vähän aikaa sitten kuulin jonkun kertovan ajatuksiaan taiteesta. Hän sanoi, että suomenkielessä taide ja taito perustuvat samaan kantasanaan ja se on kokonaisuuden kannalta juuri oleellista. Tarvitaan taiteen idea siitä mieltä ylentävästä jutusta ja tarvitaan taitoa asian toteuttamiseksi. Vaikkapa säveltäjä ja muusikko tai arkkitehti ja timpuri.