Vapaata ajattelua yhteiskunnasta, politiikasta ym

[Saares]

Rouva X käyttää tavan ihmisistä vähättelevää ilmausta massa. Olettaa samalla että tämä "massa"  ei osaa itse ajatella ja tehdä valintoja. X ei ymmärrä oikeiston  äänestämistä. Paljon on siis hänellä opittavaa esimerkiksi suvaitsevaisuudessa.

Ah, olet siis sitä mieltä, että oikeiston äänestyskäyttäytyminen on niin outoa, että pitää ihan olla suvaitsevainen, jotta sitä voisi ymmärtää? No ehkä näin, sinähän sen tiedät, kun käsittääkseni olet vuosikymmenet oikeistoa äänestänyt.

T: Xante

Älä yritä tapasi mukaan kääntää asioita ja muuttaa puheenaihetta. Suvaitsevaisuutta tarvitaan kun yrittää saada aikaan asiakeskustelua kanssasi.

[-:)lauri]

95% ulkomaan uutisista amppareiden uutisfiidissä käsittelee ukrainan sotaa tai sotaa ylipäätään ja amerikkalaisten aseiden hehkuttamista ja merkittävä osa politiikka-uutisten fiidistä käsittelee Yhdysvaltain sisäpolitikkaa.

Ei hyvältä näytä.

[Kopek]

Osaatko kertoa nuijalle millaisia olivat ne konkreettiset uhat, joilla vasemmistoradikaalit uhkasivat demokratiakehitystä 1920-1930-luvulla? Tarjoamasi linkkiviidakko ei juuri auttanut hahmottamaan asiaa. Esimerkiksi jos jossain noissa liitteenä näkyvissä linkeissä jossain tai joissain noita uhkia käsitellään, niin voitko kertoa missä?

Uhka on suhteellinen käsite. Sen, minkä joku kokee uhkana, joku toinen voi kokea tavoitteena.

Sekä oikeiston että vasemmiston äärimmäiset voimat olivat siinä mielessä demokratian vastaisia, että täydelliseen valtaan päästyään he olisivat lopettaneet demokratian. Vatiollisella tasolla näin tapahtui Neuvostoliitossa ja Saksassa.

Tahot, jotka olivat vallassa Suomessa 1920- ja 1930-luvuilla, pitivät kommunisteja ilmeisenä uhkana, mistä on osoituksena se, että kommunistinen toiminta oli kiellettyä, ja siitä saattoi joutua vankilaan.

"Venäjän pelko, ja jopa viha, yhdistettynä kommunismin pelkoon tunkeutui porvarillisten puolueiden – kokoomuksen, edistyspuolueen, RKP:n ja maalaisliiton – ohella syvälle suomalaiseen yhteiskuntaan."

https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/72d6760a-b3fa-4d98-be91-f59c60ade452/content

[-:)lauri]

Osaatko kertoa nuijalle millaisia olivat ne konkreettiset uhat, joilla vasemmistoradikaalit uhkasivat demokratiakehitystä 1920-1930-luvulla? Tarjoamasi linkkiviidakko ei juuri auttanut hahmottamaan asiaa. Esimerkiksi jos jossain noissa liitteenä näkyvissä linkeissä jossain tai joissain noita uhkia käsitellään, niin voitko kertoa missä?

Uhka on suhteellinen käsite. Sen, minkä joku kokee uhkana, joku toinen voi kokea tavoitteena.

Sekä oikeiston että vasemmiston äärimmäiset voimat olivat siinä mielessä demokratian vastaisia, että täydelliseen valtaan päästyään he olisivat lopettaneet demokratian. Vatiollisella tasolla näin tapahtui Neuvostoliitossa ja Saksassa.

Tahot, jotka olivat vallassa Suomessa 1920- ja 1930-luvuilla, pitivät kommunisteja ilmeisenä uhkana, mistä on osoituksena se, että kommunistinen toiminta oli kiellettyä, ja siitä saattoi joutua vankilaan.

"Venäjän pelko, ja jopa viha, yhdistettynä kommunismin pelkoon tunkeutui porvarillisten puolueiden – kokoomuksen, edistyspuolueen, RKP:n ja maalaisliiton – ohella syvälle suomalaiseen yhteiskuntaan."

https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/72d6760a-b3fa-4d98-be91-f59c60ade452/content

On selvää että uhkakuvat poikkeavat toisistaan poliittisella oikealla laidalla ja poliittisella vasemmalla laidalla. Ensimmäinen osapuoli pelkää sitä, kuinka toinen osapuoli varastaa tältä omaisuuden ja toinen osapuoli pelkää, kuinka henki lähtee kun ensimmäinen osapuoli ei ole valmis maksamaan taloudellisesta hyödyttömyydestään riittävästi, jotta tämän onnistuisi rahoittaa säällinen elämä itselleen (ja mahdollisesti perheelleen).

Uhkaa ei kuitenkaan käsitelty näytelmässä tällä tavoin psykologisena abstraktiona, vaan enempi sitä kautta, mitä eri yhteiskunnan silmää tekevät henkilöt olivat noina vuosina dokumentoidusti joko sanoneet tekevänsä tai tehneet tai sanoneet tekevänsä ja tehneet (epäilemättä, jotta kokemiltaan uhkakuvilta välttyisivät).

[Hayabusa]

Uhka on suhteellinen käsite. Sen, minkä joku kokee uhkana, joku toinen voi kokea tavoitteena.

Uhka itsessään on jo kovin pahaenteinen sana. Riski on lievempi käsite. Se on myös se vaihe, kun pienemmillä fiksuilla liikkeillä asioihin voi varautua ja pahojen toteutumista estääkin. Kaikkien ulkoisten uhkien toteutumista ei voi estää, mutta riskeihin varautumalla voi negatiivisia vaikutuksia vähentää ja jopa kääntää ne mahdollisuuksiksi. 

[Kopek]

Uhka itsessään on jo kovin pahaenteinen sana. Riski on lievempi käsite.

Sanoilla on ehkä hieman erilainen merkitys. Kun kiipeät katolle, on riski, että putoat sieltä. Kun kiipeät naapurin katolle, on uhka, että vihamielinen naapuri pudottaa sinut sieltä. Esimerkki on mahdollisimman huono, mutta ehkä idea käy selväksi.

Uhkaan siis sisältyy vihamielinen varoitus tai olettamus tai muu ennakkotieto siitä, että joku voi tehdä sinulle jotain epämukavaa. Naapurimaa kerää joukkoja rajalle ja esittää uhkaavia vaatimuksia. 

[ROOSTER]

Pääministeri Petteri Orpo lausui kaasuputkivuodosta ja tietoliikennekaapelin katkeamisesta:

– Suomi on varautumisen suurvalta. Normaali-ihmisen ei tarvitse arjessaan tästä huolestua.

Tässä tuli taas todistettua, etten ole normaali. Olen ihan helvetin huolestunut.

Varautumisen taso voi olla keskimäärin hyvä. Toisille on aina kaikkea tarjolla kaiken aikaa, mutta toisille harvoin yhtään mitään.

[a4]

^
Varautumisesta tuli mieleen koronapandemia. Ollos huoleton!

Vieläkin vapautuneempaa ajattelua yhteiskunnasta, politiikasta ja vaikka mistä, tulevassa kolmiosaisessa dokkarisarjassa:

Tämä on totuuteni

Jaksoja tulossa katsottavaksi 16.10.2023
dokumentti
pohdiskeleva
provosoiva
Yrittäjä Pia, saarnaaja Petri, poliitikko Milad ja lääkäri Mikael uskovat, että koronarokotteet ovat vaarallisia ja ihmiskunta on matkalla uuteen maailmanjärjestykseen. Heidän tarinoidensa takaa paljastuu toivo paremmasta tulevaisuudesta: liiketoiminnasta, taivaspaikasta, julkisuudesta ja ystävistä. Pandemia jakoi ihmiset kahteen leiriin ja Ukrainan sota jatkaa tätä kehitystä. Mikä lopulta yhdistää ihmiset, jotka haluavat välittää muista, tulla kuulluiksi ja pelastaa maailman? Ohjaaja: Panu Suuronen, Tuotanto: Mediawan Finland (Suomi 2023)
https://areena.yle.fi/1-66056890




Tiedä vaikka joku näistä olisi se yksi lautamies Norman naapurista:
https://kantapaikka.net/index.php/topic,660.msg184938.html#msg184938

[Hayabusa]

Pääministeri Petteri Orpo lausui kaasuputkivuodosta ja tietoliikennekaapelin katkeamisesta:

– Suomi on varautumisen suurvalta. Normaali-ihmisen ei tarvitse arjessaan tästä huolestua.

Pääministerin puoluetoveria ja puolueen presidenttiehdokasta lainaten: "vittu, mitä skeidaa!" Suurvallan varautuminen ja taidot nähtiin viime talvena sähkötilanteena ja aiemmin koronasekoiluna. Ei olla varauduttu eikä osata toimia.

Tässä tuli taas todistettua, etten ole normaali. Olen ihan helvetin huolestunut.

Varautumisen taso voi olla keskimäärin hyvä. Toisille on aina kaikkea tarjolla kaiken aikaa, mutta toisille harvoin yhtään mitään.

Syytäkin olla huolestunut. Malli Orpo ei ole sen parempi kuin malli Cajander. Oikeastaan resilienssin kannalta agraari-Suomi oli paremmassa asemassa erittäin hajautetun energia- ja elintarvihuollon ansiosta.

[a4]

^
Varautumisesta tuli mieleen koronapandemia. Ollos huoleton!

Vieläkin vapautuneempaa ajattelua yhteiskunnasta, politiikasta ja vaikka mistä, tulevassa kolmiosaisessa dokkarisarjassa:

Tämä on totuuteni

Jaksoja tulossa katsottavaksi 16.10.2023
dokumentti
pohdiskeleva
provosoiva
Yrittäjä Pia, saarnaaja Petri, poliitikko Milad ja lääkäri Mikael uskovat, että koronarokotteet ovat vaarallisia ja ihmiskunta on matkalla uuteen maailmanjärjestykseen. Heidän tarinoidensa takaa paljastuu toivo paremmasta tulevaisuudesta: liiketoiminnasta, taivaspaikasta, julkisuudesta ja ystävistä. Pandemia jakoi ihmiset kahteen leiriin ja Ukrainan sota jatkaa tätä kehitystä. Mikä lopulta yhdistää ihmiset, jotka haluavat välittää muista, tulla kuulluiksi ja pelastaa maailman? Ohjaaja: Panu Suuronen, Tuotanto: Mediawan Finland (Suomi 2023)
https://areena.yle.fi/1-66056890




Tiedä vaikka joku näistä olisi se yksi lautamies Norman naapurista:
https://kantapaikka.net/index.php/topic,660.msg184938.html#msg184938

Ensimmäinen jakso katsottu. Nyt ollaan syvässä päädyssä.
Näille sankareille joutuminen tehohoitoon vain vahvistaa rokotekriittisyyttä.
Huikeaa menoa. Syvän päädyn Putous-hahmojen Uuno Turhapuro eli Panu Huuhtanenkin onnistui tunkemaan itsensä miekkarikuviin.

Sarja tulee myös televisiosta torstaisin.

[Karikko]

Pääministeri Petteri Orpo lausui kaasuputkivuodosta ja tietoliikennekaapelin katkeamisesta:

– Suomi on varautumisen suurvalta. Normaali-ihmisen ei tarvitse arjessaan tästä huolestua.

Tässä tuli taas todistettua, etten ole normaali. Olen ihan helvetin huolestunut.

Varautumisen taso voi olla keskimäärin hyvä. Toisille on aina kaikkea tarjolla kaiken aikaa, mutta toisille harvoin yhtään mitään.

Orpo varmaan tarkoitti, ettei "normaalin ihmisen tarvitse olla huolissaan "  Riittänee, kun Orpo itse on huolissaan.

Onhan hänellä melko raskas posti hoidettavanaan teki hän sen miten hyvänsä tuskin tulee onnelliseksi, korkeintaan tyytyväiseksi, jos pysyy vallassa.

Putkestakaan ei kannata huolestua, se on ehjä- kunnes toisin todistetaan.. Tuota "paattia on enemmän pelätty ympäristöriskiksi, mutta nyt se on "ilmeisesti" löytänyt varsinaisen identiteettinsä törmäilemällä kaasuputkiin, tai no ainakin hidastamalla niiden kohdalle osuessaan- kukahan tuonkin lienee mitannut ja millä vehkeillä..?

>>>

Ainoa ydinkäyttöinen rahtialus
Sevmorput on Venäjän ja maailman ainoa ydinkäyttöinen rahtilaiva. Se rakennettiin Neuvostoliiton loppuaikoina 1980-luvulla pohjoisten merialueiden liikenteeseen, mutta ydinvoimaan liittyvien riskien vuoksi sitä ei huolittu moneenkaan satamaan.

Nyttemmin Venäjä on käyttänyt alusta erilaisiin armeijan ja muiden laitosten tarvitsemiin kuljetuksiin arktisella alueella.

Aluksen kulkua voi seurata marinetraffic.com sivustolta.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009930094.html



Helsingin Sanomien mukaan Venäjän lipun alla seilaava ydinkäyttöinen Sevmorput-alus ohitti puolenyön jälkeen 8. lokakuuta kaasuputken vuotopaikan. Alus oli lähtenyt liikkeelle Murmanskista 19. syyskuuta ja saapui Itämerelle 6. lokakuuta.

Kyseinen alus on noin 260 metriä pitkä ja 35 metriä leveä. Kyseessä on rahtialus, joka on rakennettu 35 vuotta sitten ja Marine Traffic -palvelun mukaan sen omistaa Venäjän valtio.

irolainen Postimees-lehti kertoi tiistaina, että juuri Newnew Polarbearin on havaittu olleen kaasuputken lähellä juuri samaan aikaan, kun alueella havaittiin seismistä aktiivisuutta. Aluksen kerrotaan hidastaneen tasaisesta 11 solmun nopeudestaan juuri silloin, kun se ylitti kaasuputken.

[Kopek]

Täytyy heti alkuun myöntää, että olen politiisesti hyvin tyhmä, mutta itselläni on mielikuva, että politiikka ei sinällään käytä psykologiaa yhtään mihinkään.

Ainakin joskus psykologisia seikkoja on pyritty ottamaan huomioon politiikassa. Seuraavan tekstin (lainauksia) kirjoitti eräs tunnettu "Aatu" aikoinaan.

Kaiken propagandan täytyy olla kansanomaista ja asettaa henkinen tasonsa niiden käsityskyvyn mukaan, jotka ovat älyltään kaikkein vaatimattomimpia niistä, joiden puoleen se pyrkii kääntymään. Sen mukaan sen puhtaasti henkinen taso on asetettava sitä vaatimattomammaksi, kuta suurempi on se ihmisjoukko, johon sen on kohdistuttava.

On väärin yrittää antaa propagandalle tieteellisen opetuksen monipuolisuutta. Suurten joukkojen vastaanottokyky on varsin suppea, ymmärrys vähäinen, sen sijaan unohtamiskyky suuri. Näistä tosiasioista lähtien täytyy kaiken tehokkaan propagandan rajoittua muutamiin hyvin harvoihin kohtiin ja käyttää niitä iskusanojen tapaan niin kauan, kunnes varmasti jok'ainoa sellaiset
sanat kuullessaan kykenee kuvittelemaan halutun mielessään. Niin pian kuin tämä periaate uhrataan ja pyritään monipuoliseksi, propagandan vaikutus saadaan haihtumaan olemattomiin, koska suuret joukot eivät silloin jaksa sulattaa eivätkä säilyttää tarjottua muistissaan. Siitä tulos heikkenee ja lopuksi jää kokonaan saavuttamatta. Kuta suuripiirteisemmät propagandaesityksen yleisten suuntaviivojen on määrä olla, sitä psykologisesti oikeampaan täytyy sen taktiikan määräämisen osua.

Kansa on suurimmalta osaltaan olemukseltaan ja mieleltään siksi naismaista, ettei sen ajatuksia ja toimintaa määrää niinkään paljon kuivan järkevä harkinta kuin pikemminkin tunnepitoinen vaisto. Tuo vaisto ei ole monimutkainen, vaan päinvastoin hyvin yksinkertainen ja ahdas. Siinä ei ole monia eri vivahteita, on vain joko kyllä tai ei, rakkaus tai viha, oikeus tai vääryys, totuus tai valhe, ei koskaan puoleksi toista ja puoleksi toista tai osaksi jompaakumpaa jne.

Voisin kuvitella, että tällaiset seikat otetaan huomioon edelleen. Tehdäänhän politiikkaan liittyen vaalimainontaa, ja siitä vastaavat mainostoimistot, joiden toiminnassa markkinointipsykologiset näkökohdat ovat merkittäviä.

Tuo sata vuotta vanha teksti - eli yritä kehua sen pahamaineista kirjoittajaa - on edelleenkin ajankohtainen. Vaikka ihmisten koulutustaso on sadassa vuodessa noussut, edelleenkin hämmästyttää se, miten nopeasti ja pintapuolisesti ja tunteellisesti ja voimakkaasti kansan syvät rivit ottavan kantaa johonkin mieliä kuohuttavaan uutistapahtumaan, josta eivät tiedä juuri sen enempää kuin mitä Ilta-Sanomien lööpissä lukee.

Jos tapahtuu vakava rikos kuten terrori-isku, kansa on siltä istumalta valmis antamaan lisää resursseja ja toimivaltuuksia turvallisuuskoneistolle, jotta yleinen turvallisuus saataisiin taattua. Ja turvallisuuskoneiston edustajat - joilla on pohjaton nälkä valtaan ja resursseihin - tietenkin takovat silloin, kun rauta on kuuma, eli lobbaavat läpi lakeja yleisen huuman vallitessa. Myöhemmin, kun kansalaisten kiihtymys laantuu, voi paljastua, että uhkakuva onkin turha, ja terroristi olikin pelkkä yksittäinen puukkohullu, jollaisia ei mikään koneisto pysty sataprosenttisesti torjumaan. Mutta saatiinpahan taas valvontakoneiston otetta kansasta tiukennettua.

Googlailin vanhoja kirjoituksia ja etsin myös, löytyisikö jokin oma kirjoitukseni jostakin netin uumenista. Omia tekstejä ei nyt löytynyt, mutta sen sijaan löytyi keskusteluketju, jossa Arto Luukkanen kirjoittaa muslimeista. Onko kyseessä nykyinen perusuomalaispoliitikko?

Näyte (otteita):

Ei ole muuta kansainvälistä terrorismia kuin kiihkomuslimien kova hinku murhata länsimaalaisia. Muut jutut ovat sitten eri maiden sisäisiä ongelmia. Muslimit tappavat ainoastaan siksi, että emme ole muslimeja. Muita vastaavia esimerkkejä ei kertakaikkiaan ole.

Mistä tiedämme, että muslimit lopettavat terrorisminsa vaikka tekisimme kaikki muslimimaat länsimaita rikkaammiksi?

Kaiken tämän filosofointisi tarkoituksena on sen kiertäminen, että kaikista maailman ihmisistä vain arabimuslimit (ja heidän eräät opetuslapsensa) harrastavat täysin viattomien muiden maiden kansalaisten murhaamista.

https://groups.google.com/g/sfnet.keskustelu.politiikka/c/a_y2dCNOGOU/m/qj7KkimerHcJ

[Toope]

Orponkin, mutta ainakin Purran taustalla on tuo ajatus, ettei tuon v...n valtion tarvitse kytätä joka nurkan takana, vaan ihmisillä on vapaa oikeus toimia ja olla kyttäämättä ylikasvaneen valtion toimesta... 

Tarkoittaa juuri sitä, että liberaalit/vihervasemmisto ovat kasvattaneet valtiota yli äyräidensä.
Valtio on hyvä asia. Mutta ainoastaan pienenä. Ei ISOVELJENÄ!

[a4]

Ensimmäinen jakso katsottu. Nyt ollaan syvässä päädyssä.
Näille sankareille joutuminen tehohoitoon vain vahvistaa rokotekriittisyyttä.
Huikeaa menoa. Syvän päädyn Putous-hahmojen Uuno Turhapuro eli Panu Huuhtanenkin onnistui tunkemaan itsensä miekkarikuviin.

Sarja tulee myös televisiosta torstaisin.

Kolmannen jakson sekoilua ryydittivät myös taustahahmoina vilahtaneet Johan Bäckman ja Ano Turtiainen.
Päällimmäisenä tunteena säälinsekainen ihmetys.
Mutta kuinka paljon nämä salkkarisankarit eroavat lopulta tavallisista uskovaisista?

[Hayabusa]

Lienee selvää, että Netanyahun politiikka aikaisti tämän konfliktin syntymistä. Se ei siis ehkä ole siihen täysin syyllinen, sillä yhteenotto olisi hyvinkin varmasti tullut ennemmin tai myöhemmin. Silti ihmetyttää, miksi kansa siellä valitsi tuollaisen.

Mietin tuota kysymystä yleisemmin. Tutkailemalla meidän ja maailman vaaleja ja niiden tarjokkaita päädyin kansan kannalta ikävään lopputulokseen: "ne muut ovat vielä paskempia".

Arvioni ei tietenkään ole täysin totuudenmukainen, sillä vain yksi voi olla vallassa kerrallaan, joten emme voi tietää miten ne toiset olisivat missäkin tilanteessa toimineet. Epävarmassa tilanteessa äänestäjät kuitenkin yleensä valitsevat mieluummin tutun huonon kuin tuntemattoman huonon. Vaihtoehdoilla on parhaat menestymisen mahdollisuudet silloin kun maa on vasta menossa kriisiin. Silloin äänestäjät ovat valmiita ottamaan riskin ajatuksella, "jos vaikka nuo toiset onnistuisivat."