Treenaus, kuntoilu ja muu hyvän mielen liikunta

[ROOSTER]

Vuoden liikunta­lääketieteellisenä tutkimuksena palkittiin tutkimus, jonka mukaan elämä ei taidakaan pidentyä liikkumalla. Kaiken lisäksi kovimmat liikkujat voivat vanheta muita nopeammin.

Tälläkin palstalla voi huomata, että eniten treenaavat ovat myös kremppaisimpia.

[Hippi]

^
Joo, tuo on kyllä totta. Minäkin sain olkapääni paranemaan aikaa myöten, kun lopetin treenaamisen

[Norma Bates]

Ja itsekin miettinyt että kun 2018 yhtäaikaa ramppasin pitkiä kävelymatkoja, aloitin treenin (jossa lämppärinä mm. kyykyt ja muutenkin tietysti raskasta menoa aiempaan elämääni verrattuna) ja sain sen perkeleellisen pitkään kestäneen polvivaivan mol.puolin, niin ehkä olisi tämä rikko alkanut vähän hitaammin ja himmeämmin ilman sitä räähkäisysumaa. Puhumattakaan fibrosta. Sehän oirehti jo yli 2 t sauna/uintireissulla elokuussa tuona vuonna, mutta roihahti sitten tosissaan ympäri kroppaa polvikipujen kanssa kisaa ottaen.

Keväällä 2019 meni paremmin, kunnes sitten alkoi taas tavanomainen uimakauteni, ja treenit vielä siihen päälle. Saatan toisinaan väittää että kesällä minulla menee paremmin, mutta se nyt on paskapuhetta ja johtuu vaan siitä että kesällä mieli on parempi. Mutta kroppa ei. Keväällä 2020 olin aikas hyvässä kondiksessa - kun oli 2,5 kk koronatauko treeneistä... Lihoin sitten kyllä heti pari kiloa. Keväästä 2021 en muista, mutta heinäkuusta syyskuulle 2021 olin melkeinpä loistavalla kunnossa. Ja minähän tuona vuonna lopetin salilla ravaamisen kesäkuun lopussa. Syyskuussa lähdin sitten painimaan, ja muutaman viikon päästä alkoi paikat prakailla.

Viime vuodesta en muista oliko siinä mitään erityisen hyvää kautta. Jaa, kesällä oli polvet todella vittumaisessa kunnossa. Mikä sitten hellitti elokuussa kun aloitin LDN:n, mutta en tiedä vaikuttiko se lääke lopultakaan polviin. Nivelrikkoon kun sen ei pitäisi auttaa. Kuluva vuosi on ollut vähän semmoinen medium, ettei kauhean pahaa, muttei kauhean hyvääkään menoa. Välillä sattuu, välillä ei.

En pelkää lihomista niin paljoa että treenaisin itseni paskaksi vain välttääkseni painonnousun. Mutta pelkään ikävystymistä ja tylsyyttä. Siksihän harrastan lajia jossa ei ikinä täysin identtisiä treenejä ole eikä tule. Jos nyt joskus on setti sama kuin viimeksi tai joskus aiemmin, niin ainakin on eri ihmiset paikalla, ja tulee erilaisia kombinaatioita pareista ja trioista. Vaikken varsinaisesti ole jännityksen ja jännän ystävä, niin jotenkin sitä on vaan koukuttunut siihen että saa olla oikein adrenaliinipäissään, ja sitten jälkikäteen on "väsynyt mutta onnellinen". Jos ei sattunut jäämään jotain erityistä vitutusta viimeisimmästä treenistä.

[Socrates]

Joskus kroppa tarttee silkkaa lepoakin. Makasin viikon flunssassa ja itse asiassa selkä on ollut nyt parempi. Kiropraktikko jankuttaa aina levosta ja ehkä siinäkin on pointtinsa.

[Socrates]

Massa-Markolla on selkä paskana:

www.is.fi/urheilu/art-2000010037827.html

[kertsi]

Eniten liikkuvat vanhenevat nopeammin kuin muut, kertoo tutkimus (HS 5.12.2023)
Syyn ja seurauksen suhde saattaa olla toinen kuin on ajateltu.

KOEHENKILÖILTÄ mitattiin myös biologista vanhenemista niin sanotulla epigeneettisellä kellolla. Menetelmällä voidaan havainnoida elimistön ikääntymistä dna:han kiinnittyvien metyyliryhmien perusteella.

Aiempi tutkimus on viitannut siihen, että fyysinen aktiivisuus hidastaa biologista vanhenemista. Kankaanpään tutkimuksessa eniten liikkuvat vanhenivatkin yllättäen nopeammin kuin muut.

Havainto voi olla todellinen, sillä eräät sydänperäisiin äkkikuolemiin liittyvät merkkiaineet olivat niin ikään koholla himoliikkujilla. Äkkikuolemia tapahtuu joskus raskaan liikkumisen yhteydessä.

JOHTOPÄÄTÖS tutkimusraportissa oli, että syy-yhteys liikunnan ja pitemmän elämän välillä saattaa olla toinen kuin ajatellaan: terveysongelmat estävät ihmisen liikkumista jo pitkään ennen kuin ne tappavat.

Liikunta taas jatkuu kautta elämän, jos ihminen pysyy terveenä.

[-:)lauri]

https://www.youtube.com/watch?v=jLIZF12Ld_s

Otin videolle tämän aamuisen joogani. Kivasti sai lavat auki. Suosittelen.

[Toope]

Eniten liikkuvat vanhenevat nopeammin kuin muut, kertoo tutkimus (HS 5.12.2023)
Syyn ja seurauksen suhde saattaa olla toinen kuin on ajateltu.

KOEHENKILÖILTÄ mitattiin myös biologista vanhenemista niin sanotulla epigeneettisellä kellolla. Menetelmällä voidaan havainnoida elimistön ikääntymistä dna:han kiinnittyvien metyyliryhmien perusteella.

Aiempi tutkimus on viitannut siihen, että fyysinen aktiivisuus hidastaa biologista vanhenemista. Kankaanpään tutkimuksessa eniten liikkuvat vanhenivatkin yllättäen nopeammin kuin muut.

Havainto voi olla todellinen, sillä eräät sydänperäisiin äkkikuolemiin liittyvät merkkiaineet olivat niin ikään koholla himoliikkujilla. Äkkikuolemia tapahtuu joskus raskaan liikkumisen yhteydessä.

JOHTOPÄÄTÖS tutkimusraportissa oli, että syy-yhteys liikunnan ja pitemmän elämän välillä saattaa olla toinen kuin ajatellaan: terveysongelmat estävät ihmisen liikkumista jo pitkään ennen kuin ne tappavat.

Liikunta taas jatkuu kautta elämän, jos ihminen pysyy terveenä.

Esimerkki siitä, miten median esittämät tiedeuutiset eivät välttämättä ole tiedettä...!

[Norma Bates]

Olin kuntotestissä. Montako vatsaa, kyykkyä, selkää ja ounnerrusta ehtii minuutissa. Vatsoissa kyynärppät polviin, kyykyissä sormenpää koskevat lattiaan, punnerruksissa halutessa polvet lattiassa tai "miesten tyyliin" ja joku öpaut 20 - 25 cm päätä eli yläkroppaa ylös lattiasta. Jälkimmäisen heitän hatusta sen mielikuvan mukaan minkä ohjaajan ohjeista sain.

Tulokseni:

Vatsat 19
Kyykyt 37
Selät 34
Punnerrukset 42

Ehkä saisin kyykkyjä enemmänkin, jos en olisi tottunut hidastelemaan niiden kanssa. Punnerrukset tein nopeammin kuin koskaan. Selkäliikkeissä, joita vihaan, nousi kintut niin vähän että ei ehkä kelpaisi ihan kaikille. Tehtiin kaksistaan yhden 30+ miehen kanssa kun ohjaaja ohjasi muita. Hänellä oli kyykkytulos parempi kuin minulla. Muut ei. 

Testatkaapa 50+ ihmiset omat lukemanne...?

[Socrates]

^Miesten vai naisten punnerruksia?

[Norma Bates]

Naisten eli polvet lattiassa.

Aikoinaan KM-treeneissä teimme niin että kymmenen punnerrusta kerrallaan ja huili, taas kymmenen ja huili jne. kunnes pääsimme sataan asti. Sillä kertaa tein vain semmoista nytkytystä että en mennyt lattiaan asti, koska muuten en yksinkertaisesti olisi pysynyt tahdissa mukana. En todellakaan ole mikään Speedy Gonzales. Kyykyt varsinkin teen melko hitaasti ja varovaisesti, kyttään kokoajan tiukasti että polvet ovat jalkaterien kanssa linjassa. Jos huitaisisin kyykyt niin nopeasti kuin suinkin pystyn, tulos olisi varmaan parempi kuin tuo ylläoleva. Mutta 60+ tuttu sanoi että jos tekisi 60 kyykkyä minuutissa, niin sen jälkeen ei tehdäkään sitten enää mitään muuta.

Tässä nyt ei ollut tarkoitus tehdä mitään enkkareita, vaan selvittää minkä verran nyt ylipäätään tekee tällä hetkellä, ja sitten kesää kohti mentäessä tehdään testi uusiksi, että onko se kuntonyrkkeily vaikuttanut kuntoon.

En usko että itsellä mitään erinomaista syöksähdystä ylöspäin tulee tuloksissa, koska onhan noissa tämänhetkisissä kuitenkin taustalla vielä KM:aa, jos se vaikuttaa joulukuulta asti. Ja kuntonyrkkeilytreenejä ollut kuusi tähän mennessä. Aiemmin ryhmässä aloittaneet tekivätkin tietysti testin silloin kun itse aloittivat.

[Norma Bates]

En tiedä mikä on nimeltään sellainen laite jossa on kaksi lätkää joille laitetaan jalat, ja sitä sitten askelletaan paikoillaan. Laitteessa on jokin vastus, niin että sillä kävelyllä ilmeisesti voi vahvistaa jalkojen lihaksia. Nykysalillani on tällainen, ja tulimme siihen tulokseen että voisin käyttää sitä aina kun muut juosta jumputtavat tai hyppäävät narua. Minulle kun ne hyppimiset ja tärähdykset ovat huonompi homma sekä rikon että fibron kannalta.

Onkohan tuollaisesta "askelluslaitteesta" hyötyä vai haittaa? Uhka vai mahdollisuus?

[Socrates]

^ Kai toi on joku Stepperin versio.
Jos polvet on paskana, niin kyllähän se säästää niitä. Crosstrainer on toki paljon monipuolisempi ja miellyttävämpi käyttää.

[Norma Bates]

Lähinnä mietityttää kun siinä laitteessa tuntui olevan semmoista pienenpientä sivuttaisliikettä polviin, ja ne eivät aina ole tykänneet siitä. Esim. oikeaoppisesti lyödessähän sitä tulee polviin. Mutta pääasia että en joudu jyskäämään koko kroppani painolla (noin 61,5 kg nykyään), koska sitä nämä kintut ei kyllä montaa kertaa ja pidemmänpäälle kestä.

[Norma Bates]

Silloin harvoin kun saan jonkin kehon liikuttamiseen kohdistuvan oivalluskohtauksen, suren sitä millainen täyspässi olenkaan ollut aiemmin. Mutta pitäisi aina muistaa että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. En mahda sille mitään, että yhdistelmässä meikäläisen aivot + kehon liikuttaminen on ilmiselvästi jonkin sortin kehitysvammainen piirre. Olen sitä vuosia pohtinut ja siitä kirjoittanut, mutta epäilyttää aina että ihmiset vaan pitävät minua helvetin tyhmänä. Aivan kuten jotkut pitävät helvetin tyhmänä esim. CP-vammaista, vaikka kyseessä voi olla älykäs ihminen, jolla ei vaan keho tottele käskyjä.

Se mitä nyt opin tai uskon oppineeni, liittyy lyömiseen. Aikoinaan kun aloitin Krav Magan, koin että nimenomaan lyöminen on minun juttuni. Nyrkkeilysparri lennätti taivaisiin, vaikka suoraan pystymetsästä siihen paiskattuna en kyllä varmaankaan saanut oikein mitään aikaiseksi (en muista kovin moneen ainakaan osuneeni ennen vuotta 2020). Pidempään harrastaneille tunsin olevani pelkkä vitsi, ja sitten jos oli jotain muita aloittelijoita, nämä eivät ymmärtäneet mitä on ns. kevyellä kontaktilla lyöminen, ja sen vuoksi minulta eräänkin kerran oli ilmat pihalla ja toisella kertaa kärsä punoitti milloin minkin miehen jäljiltä.

Jossain vaiheessa sitten kuitenkin osuin joihinkin vastustajiin, ja kaiketi sen takia kuvittelin että osaan lyödä. Hölönpölön. Nyt kun olen käynyt nyrkkeilijätaustan omaavan ohjaajan vetämissä treeneissä olen saanut vähän paremmin hajua reilun kuukauden sisällä asioihin jotka eivät avautuneet minulle useamman menneen vuoden aikana. Toki aiempi tausta, vaikkakin onnetonkin, auttaa myös siinä missä haittaakin (haitta ollen se, että olen mahdollisesti oppinut vääriä käytäntöjä). Jos täysin tyhjältä pöydältä aloittaisin tässä ja nyt, melko pihalla varmaan olisin.

Oivalluksen paikka koitti siinä kun minulla oli kevyet käsipainot käsissä ja tein suoria lyöntejä ilmaan. Ei tämä eka kerta ollut painojen kanssa painiessa, mutta nyt se sitten jotenkin napsahti kohdilleen, ja sain ohjaajalta kehut että oikein menee. Säkille siirryttyäni olin sitten ihan sekaisin ja ei se oikein mikään hienoin hetki ollut sitten se. Mutta tässä kun eilen pitkästä aikaa jaksoin kotona ripustaa naurettavan 9 kg säkkini oviaukkoon rekkitangosta roikkumaan ja kävin pätkimään lyöntejä, minusta tuntui että olin säilyttänyt sen tuntuman minkä nyt taannoin sain siihen miten liikutaan, kun lyödään.

Ei siinä muuta voi todeta kuin että löysin taas lyömisen ilon. Tuntui että tosissaan pääsin vihdoin viimein siihen juttuun "sisään". Mutta olen melko arka ja vastahakoinen julistamaan että nyt se toimii pysyvästi, kun voi olla että ei kohta taas toimikaan. Ongelmani on se, että minun on kamalan vaikea liikkua oikein sitten kun tehdään nopeasti. Painot käsissä ei voi huitoa aivan hulluna, vaan ne hidastavat liikkeitä. Aivan kuten minusta oli lapsena mahdotonta tajuta jutusta mitään, kun olisi kesken nopean liikkeen pitänyt räpeltää jaloin ne polkupyörän polkimet jotenkin ihmeellisesti taaksepäin, niin yhä putoan kärryiltä kun nopeus otetaan mukaan kuvaan. Tulee sellainen helvetin HÄTÄ HÄTÄ KIIRE KIIRE APUA KÄÄK HÄTÄ HÄTÄ HÄTÄ ja lopuksi että jumalauta mulle riitti (joskaan lapsena en kiroillut). Tällöin joko jätän koko asian sikseen, tai sitten yritän kiertää jonkin ongelmatekijän. Ja se kiertäminenhän on sitten se älyttömin mahdollinen valinta. Koska niin ei voi tehdä. Ei voi jättää kokonaan jarruttamatta sen takia että se on itselle vaikeaa, koska sitten käy hullusti.

Eikä nyrkkeillessä voi kehitellä jotain ihan omituisia omia tapojaan, koska sitten tulee turpaan.

Eihän minusta mitään oikeaa nyrkkeilijää koskaan tule. Mutta jotenkin se on vaan nautinnollista jos kokee että nyt liikutan kehoani oikein.