Kulttuurisia siltoja Venäjään - positiivisuusketju

[Amore]

Nykyisessä tilanteessa on helppo ajautua vihaamaan kaikkea venäläiseen kulttuuriin kuuluvaa. Toivottavasti kirjastoja ei kuitenkaan päädytä tyhjentämään klassikoista eikä muutenkaan mennä kulttuurin torjunnassa äärimmäisyyksiin. Joskus vielä tulee rauha ja alkaa tuskallinen matka suhteiden solmimiseen uudelleen. Tulemme tarvitsemaan venäjää osaavia henkilöitä tähän työhön ja syvällistä Suomen ja Venäjän kulttuurien ymmärtämistä. Parempaa aikaa odotellessa voi vaikkapa tehdä nojatuolimatkoja menneisiin aikoihin, jolloin moni suomalainen kävi loma- tai työmatkalla Neuvostoliitossa/Venäjällä. Ei kaikki ollut huonoa tai ikävää! Avaankin täten ketjun myönteisille muisteluille Venäjästä/Neuvostoliitosta tai hyville huomioille venäläis-suomalaisesta yhteistyöstä Suomessa nyt. Annetaan maahanmuuttajillekin mahdollisuus ansaita suomalaisten luottamus ja tulla osaksi tulevaisuuden Suomea, jossa rikottuja siltoja voidaan rakentaa uudelleen.

Alkajaisiksi: 1980-luvulla Finnsov-matkat oli Suomen viidenneksi suurin matkanjärjestäjä. Huippukausina suomalaisia meni Leningradin Pulkovon lentokentän läpi 5.000 matkustajaa viikonlopussa.

https://suomivenajaseura.fi/neukkuturismin-aallonharjalla-ja-myrskyjen-silmassa/

[Hayabusa]

Vaikka Moskovan olympialaisissa oli surkeat stadionin portit, jotka eivät millään tahtoneet pysyä kiinni, niin kisojen maskotti Miska-karhu on kaikkien aikojen sympaattisin.

[Amore]

Juu, Olympialaiset ehdottomasti muistettavia, varsinkin nuo vuodet, jolloin järjestelyt olivat vielä hieman kotikutoisia ja nykyisestä näkökulmasta hellyyttäviä. Rauhan juhlanahan kisoja on pitkään pidetty, laskettu avajaisissa kyyhkyjä lentoon ym. Hyvää symboliikkaa, jolla mielestäni ainakin tavallisten katsojien parissa on ollut aidosti lähentävä vaikutus.

Tuon avauksessa postaamani linkin takana on siis Finnsov-matkoilla matkanjohtajana toimineen henkilön muistoja.

Suomalaisten toilailut näin jälkikäteen huvittavat - vaikka valtaosa matkustajista oli ihan kunnolla käyttäytyviä.

Kirjeessä äidille: "Ensi viikolla tulee ennätysmäärä porukkaa, vajaat 470, joista 288 tipahtaa huomenna. Siitä tulee yhdeksän linja-autollista väkeä. Siinä sitä sitten kailotetaan megafoniin lentokentällä ja ravintolassa.

Sehän vielä menisi, mutta aina on porukassa niitä poikkeavia. Joku pyllistää ravintolassa (50 ruplaa sakkoa), joku hajottaa oven (75 ruplaa + sakot huliganismista), joltain nyrjähtää nilkka, katoaa kamera tai kukkaro, tulee sydämen rytmihäiriö, joku syö väärän firman pöydässä tai haluaa uuden huoneen."

Kadonnutta kansanperinnettä!

Nykypäivän kielellä perseilyä kenties?

[Amore]

Nyt sitten vasta huomasin, että matkaoppaan kertomus on alunperin julkaistu blogissa, jonka perässä on lisänä lukijakommentteja.

https://jarmelimatkustaa.wordpress.com/2021/12/15/neukkuturismin-aallonharjalla-ja-myrskyjen-silmassa/

Tämä oli huomionarvoinen kommentti:

Olen syntynyt Neuvostoajan jälkeen, joten oikeastaan kaikki tässä postauksessa oli (ainakin jollain tasolla) uutta. Erityisesti tuo, että Neuvostoliitto on aikoinaan ollut noin suosittu matkailukohde. Ei olisi ihan ensimmäisenä tullut mieleen...

[Brutto]

Neuvostoliiton parhaita puolia oli näin suomalaisittain, että turistilla oli rahaa käytettävissä rajattomasti. Mitä tahansa pystyi ostamaan. Huonompi puoli oli, ettei juuri mitään saanut tuoda sieltä kotiin. Minullakin oli omat piilot Viipurin lähistöllä johon ruplaniput piilotin. Siellä ne olivat odottamassa seuraavaa reissua.

Ja Leningradissa oli kiva ajella omalla autolla. Ei ollut ruuhkia. Parkkeerata sai mihin vaan kun maksoi käteisellä miliisille pikku sakon. Miliisi jäi vielä vahtimaan autoa.

[Hayabusa]

Areenasta löytyy dokumentti Vodkaturistit. Pahimmat turistit on kuitenkin tästä muistelo-ohjelmasta karsittu pois - hehän eivät varmaan muistaneet edes olleensa Neuvostoliitossa. 
https://areena.yle.fi/1-142189

[Xantippa]

Muistan erityisellä hyvällä vanhoja työkavereitani. Heillä on takuulla ollut melkoinen tasapainoileminen nipottavan sääntösuomen ja oman kulttuurinsa kanssa, kun ovat töitä suomalaisille tehneet. Ja aina kai sitä pientä vilppiä meikäläisten silmään osuikin.

Sydämellisyytensä vain oli omaa luokkaansa, kävivät Stockmannilta ostamassa herkkuja, joita tarjoilivat hotellihuoneessaan kauniisti katetulta pöydältä, lähtivät kesken päivää kauppaan hakemaan tuoretta inkivääriä ja keittelivät flunssaiselle teetä, jne.

Työmatkat Pietariin olivat ihania, mutta Moskovaan pelottavia. Minun aikanani se oli jotenkin tosi kylmä ja julma kaupunki, enkä saanut siellä askeltakaan yksin liikkuakaan.

T: Xante

[Hippi]

Neuvostoliitto oli hyvä paikka nuoren teinin mielestä, kun siellä ei kysellyt baarissa, vai mitä lie diskoja ne oli, ikää. Juomaa myytiin sen, minkä teini keksi pyytää. Siinäpä ne neljän viiden päivän reissun kalorit olikin, vain tummaa leipää ja kivennäisvettä tuli nautittua päiväsaikaan. Pari Leningradin turistikohdettakin tuli nähtyä, mutta päivät menivät suureksi osaksi nukkuessa. Varsinaisia vodkaturisteja oli osa tuosta isohkosta retkueesta.

[Brutto]

Keräilin joskus antikvariaateista Neuvostokirjallisuutta-sarjaa. Siinä on useita erittäin hyviä teoksia. Varsinkin sodan kokenut kirjailijasukupolvi osasi kirjoittaa hyvin realistisia teoksia kokemuksistaan.

[a4]

Muistan erityisellä hyvällä vanhoja työkavereitani. Heillä on takuulla ollut melkoinen tasapainoileminen nipottavan sääntösuomen ja oman kulttuurinsa kanssa, kun ovat töitä suomalaisille tehneet. Ja aina kai sitä pientä vilppiä meikäläisten silmään osuikin.

Sydämellisyytensä vain oli omaa luokkaansa, kävivät Stockmannilta ostamassa herkkuja, joita tarjoilivat hotellihuoneessaan kauniisti katetulta pöydältä, lähtivät kesken päivää kauppaan hakemaan tuoretta inkivääriä ja keittelivät flunssaiselle teetä, jne.

Työmatkat Pietariin olivat ihania, mutta Moskovaan pelottavia. Minun aikanani se oli jotenkin tosi kylmä ja julma kaupunki, enkä saanut siellä askeltakaan yksin liikkuakaan.

T: Xante

Olen katsellut suoratoistopalvelusta Americans-sarjaa, jossa mallikas ydinperhe Yhdysvalloissa kohtaa arjen haasteita ja kiireitä perheen, työn ja KGB-tehtävien muodossa ja toimintaelokuvarytmillä. Ruumiitakin tulee Disney plussan tarjonnaksi kiitettävään tahtiin.
Mutta sarjan tärkein opetus on että kehenkään ei voi luottaa. Läheisesi voivat olla vakoojia.

Siksi pidänkin tätä ketjua epäilyttävänä. Täällä on ollut paljastavia avautumisia. 
Epäilen Xanten mahorkantuoksuisia työkavereita vakoojiksi tai muuten epäilyttäviksi mielistelijöiksi. Huonolla työmoraalilla.
Epäilen myös Kantapaikan kaikkia kirjoittajia ja itse Kantapaikkaa koodattujen viestien, disinformaation ja värväyksen toimintapaikaksi.
Tunnen itseni hyödylliseksi idiootiksi vakoojien ja värvättyjen keskellä.

Haluaisin kuulla lisää positiivisesta suhteestanne Venäjään.

[Socrates]

Haluaisin kuulla lisää positiivisesta suhteestanne Venäjään.

En käynyt ikinä Neuvostoliitossa tai Venäjällä, mutta kuvamateriaalin perusteella siellä osataan hakata ihmisiä tyylikkäästi.

[Aave]

Ollaan semmoista leikkiä, että kaikki fetissit ovat loistavia tekosyitä milloin millekin toiminnalle, eikä niitä pidä lainkaan tuomita. Päin vastoin, kunhan vain ilmoittaa jonkin asian olevan fetissi, niin varsinkin seksuaalivähemmistöiltä kuuluu heti hyväksyvää hyminää!

Minulla on nykyään semmoinen fetissi, että saan hirmuiset kicksit ns. kultaisten suihkujen antamisesta, erityisesti Venäjän päälle suihkituista! Kelpo kaari rajan yli, ai ettien että. Siinä sitä on kulttuurisiltaa ja riemukaarta Venäjään!

Mikäli tätä ei ymmärrä ja sitä kritisoi, on automaattisesti suvaitsematon konservatiivi, rassisti ja nazi.

[Hayabusa]

Muistan erityisellä hyvällä vanhoja työkavereitani. Heillä on takuulla ollut melkoinen tasapainoileminen nipottavan sääntösuomen ja oman kulttuurinsa kanssa, kun ovat töitä suomalaisille tehneet. Ja aina kai sitä pientä vilppiä meikäläisten silmään osuikin.

Sydämellisyytensä vain oli omaa luokkaansa, kävivät Stockmannilta ostamassa herkkuja, joita tarjoilivat hotellihuoneessaan kauniisti katetulta pöydältä, lähtivät kesken päivää kauppaan hakemaan tuoretta inkivääriä ja keittelivät flunssaiselle teetä, jne.

Neuvostovaltion ja Venäjän säännöt varmasti päihitti Suomen nipotuksen. Ne osaltaan tekivät maasta sellaisen missä mikään ei toimi. Toisaalta tiedämme, että siellä myös kaikki järjestyi. Ja järjestymiseen tarvitaan ihmisiä - joku, joka tuntee jonkun, joka tuntee jonkun. Eli sosialinen pääoma oli ja on edelleen arvossaan itänaapurissa. Niinpä vaikkapa flunssaisesta työtoverista huolenpitäminen tapahtuu aivan luonnostaan, sillä jonain päivänä saattaa tarvita kääntyä jonkun puoleen, joka tuntee jonkun, joka tuntee jonkun jne.

[Xantippa]

Neuvostovaltion ja Venäjän säännöt varmasti päihitti Suomen nipotuksen. Ne osaltaan tekivät maasta sellaisen missä mikään ei toimi. Toisaalta tiedämme, että siellä myös kaikki järjestyi. Ja järjestymiseen tarvitaan ihmisiä - joku, joka tuntee jonkun, joka tuntee jonkun. Eli sosialinen pääoma oli ja on edelleen arvossaan itänaapurissa. Niinpä vaikkapa flunssaisesta työtoverista huolenpitäminen tapahtuu aivan luonnostaan, sillä jonain päivänä saattaa tarvita kääntyä jonkun puoleen, joka tuntee jonkun, joka tuntee jonkun jne.

Näin sen itsekin tulkitsin. Jännä yhdistelmähän se olikin, että tosiaan Neuvostoliitossahan sitä vasta sääntöjä olikin, mutta ajatus juuri oli, että ei kai kukaan hullu niitä oikeasti noudata. Joten hämmästyskin oli suuri, että jokainen verosäädös suomalaisten mielestä oli varteenotettava. Mitä hyötyä meille siis on vapaasta lännestä!

Mielenkiintoista oli sekin, että vaikka verkostuminen oli (on) selkeästi elintärkeää, itse teoissa oli silti aina se aidosti sydämellinen pohjavire. Se olkapäällä käväisevä käsi, kun teekuppi ojennettiin, oli aito ele.

Tosin kyllä tarkalleen ottaen minun työurani heidän kanssaan oli jo Venäjän aikaa, mutta monet olivat sen ikäisiä, että ainakin lapsuutensa ja nuoruutensa olivat eläneet Neuvostoliitossa.

T: Xante

[MrKAT]

Minun kulttuurimatkat on rajoittuneet ns. nojatuolimatkailuun ja kuunteluun, myös siellä käyneiden.

Tarkovskin Solaris-scifi, 3-os. ven elämäkertaelokuva tiedemies Lomonosovista.
PPK:n Resurrection, T.A.T.U.:n kappaleet.
Aiwazovskin merimaalaukset joita ripustin seinällekin (lehtileikkeitä).