Nöyristely

[-:)lauri]

Kaikki ovat omasta mielestään nöyriä eikä kukaan ole omasta mielestään tippaakaan nöyristele. Tämän lisäksi kaikki erottavat milloin joku toinen nöyristelee ja milloin joku toinen on vain nöyrä. Mutta.

Miten nöyristely eroaa nöyryydestä? Entä miten ne ilmenevät ihmisten arkikäytössä?

Nöyrä ja nöyristellä tuottavat sanakirjasta suurin piirtein saman hakutuloksen, mutta nöyristely tarkoittaa sen mukaan ilmeisesti "teennäisesti nöyrää".

nöyrä (Agr neure, kirjak. merk. myös jo UpsEK ja Westh; murt. yl.) 'ergeben, unterwürfig, demütig', merk. murt. myös 'notkea, taipuisa (et. lounmurt. Uus Häme KSm); heikko, laiha (kahvi), huono sää (et. pyryilma; PSm); suojasää (paik. Pohjanm)', nöyristyä, nöyristellä, nöyrtyä, nöyryyttää, nöyryytys ~ ink nöürä 'nöyrä, tottelevainen' | ka neyrä 'id., heikko, huono, kestämätön; ruma, tuulinen (sää); pystyvä, kätevä, taitava, oppivainen, viisas', neyrtyö 'nöyrtyä', neyreytyö 'tulla taipuisaksi (tuohi)' | va ne̮dra 'heikko, ohut, taipuisa' | vi nõder (g. nõdra) 'heikko, voimaton, raihnainen' | li ne̮ʾddərz, niʾdrəz 'heikko, mitätön, helposti särkyvä'. — Sm > lpN næwˈre (Pi Lu In) 'huono (esim. sää, maaperä; olo)'.

En osaa arvioida johtajuustaito-sivuston luotettavuutta, mutta sen mukaan nöyryys olisi joustavuutta ja nöyristely pelkoa.

***************

Olen antanut itseni ymmärtää, että jos normaalissa somekeskustelussa on nöyrä väärää ihmistä tai asiaa kohtaan, nöyristelee, mutta jos on nöyrä oikeaa ihmistä tai asiaa kohtaan, on nöyrä.

Esimerkiksi kun joku persu ymmärtää Halla-ahoa, on hän itsensä mielestä vain nöyrä, mutta jos suvakki ymmärtää muslimia on kyse nöyristelystä. Suvakin mielestä tilanne on helposti päinvastainen; persu, joka ymmärtää Halla-ahoa, nöyritelee ja taas suvakki, joka ymmärtää muslimia, on vain nöyrä.

Tietenkin silloin, kun persu tai suvakki tarjoaa kunnolliset perustelut näkökulmalleen, voidaan arvioida paremmin, millaisesta nöyryydestä on kyse, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että nykyaikana, kun lähtee perustelemaan, on se varma merkki nöyristelystä.

Ajatuksia?

[Socrates]

Tuossa yritetään erottaa nöyryys nöyristelystä ja liekö ollut herättämässä ketjun avausta:

https://lykeion.fi/121-blogi/noyryydesta/

[-:)lauri]

^
Hyvää pohdintaa. En ollut tutustunut, mutta hyvä lisä käsitteiden määrittelemiseen.

En tosin ymmärtänyt siitä kaikkea.

Siinä todetaan mm.

Nöyrällä ihmisellä on kaiken kaikkiaan kiitettävän realistinen käsitys itsestään, toisin kuin nöyristelijällä, joka pitää itseään toista ihmistä monin verroin arvottomampana ja huonompana – tai oikeammin esittää pitävänsä, ja vain siinä tapauksessa, että arvelee itse hyötyvänsä nöyristelystään.

Sellainen on nähdäkseni ihan todellinen ilmiö kuin ylivertaisuusvinouma. Jos olen sen oikein ymmärtänyt, se tarkoittaa karkeasti ottaen sitä, että mitä vähemmän ihminen asiasta mitään tietää, sitä ylimielisemmin hän helposti teilaa omien tietojansa kanssa päinvastaiset näkemykset.

Eli jos omat tiedot ovat riittävän puutteelliset (usein myös väärät) jossakin asiassa, voi tämän olla mahdoton arvioida, milloin joku toinen on asiassa rehellinen, milloin tämä nöyristelee tai milloin tämä on ylimielinen.

En ole tuossa lainaamassani kohtaa lähteesi kanssa eri mieltä, mutta voi mennä aika vaikeaksi täyttää hänen määrittelemänsä rehellisyyden ts. nöyryyden ehdot juuri muiden mittapuun kuin oman tai sellaisen mukaan, jota itsensä aliarvioiminen tai ylimielisyys eivät ainakaan liikaa vitutta.

[Norma Bates]

En oikein usko että kaikki nöyristelijät vain esittävät pitävänsä itseään arvottomampana ja huonompana, vaan varmasti jotkut ihan aidosti pitävät. Ja luulen että sen takia käyttäytyvät kuten käyttäytyvät, tyylillä jonka on tarkoitus sanoa "pliis älä ole ilkeä minulle, olenhan tällainen surkea rääpäle". Vähän sama kuin koira olisi häntä koipien välissä.

En nyt ihan hetimiten keksi missä asiassa itse nöyristelisin, mutta tuntuu että eräät miehet ovat vaatineet minulta nöyristelyä, kun ovat jaelleet ohjeita miten minun pitäisi käyttäytyä ns. parinhaussa että saisin miehen. Varsinkin jos keskustelukumppanina on minua vanhempi mies, sellainen reilu kuusikymppinen, niin sieltä tulee ohjeita että minun pitää tehdä itsestäni tyrkky. Ja sekös alkaa vituttaa. Tietty joidenkin mielestä olen jo valmiiksi tyrkky bikinikuvieni kanssa (en tosin niitä pääsääntöisesti käytä deitti-ilmoituksissa, joskus olen jossain Tinderissä käyttänyt ja vähän ajan päästä tulee aina tunne että joo ei ole hyvä homma). Mutta astetta tyrkympi pitäisi vaan olla, rintavako (mistä se pieraistaan), meikit naamassa jne.

Lisäksi on tullut ohjeita miten pitää panna. Ideana että pitää "antaa", eikä toiselle ihmiselle lainkaan valkene että minäkin saatan pitää seksistä, enkä koe että se on jotain mitä mies harrastaa minun kehollani ja mihin annan hänelle luvan. En minä mikään perkeleen pumpattava ole! Joskus tuntuu että iäkkäämmät miehet ovat umpihulluja. Mutta varmasti nuoremmissakin polvissa on näitä miehiä joille seksi on itsetyydytystä jossa naisen ruho on miehen kouran korvike.

Minä en näe miehiä sellaisina puolijumalina että olisin heille velkaa yhtikäs mitään. Olen sen sata kertaa netissä mainostanut että en ole mikään sub jonka ylin onni on palvella miestä. Me ihmiset emme ole samanlaisia, identtisiä keskenämme, mutta kuitenkin uskon tasavertaisuuteen parisuhteessa. Se on eri asia kuin olla samanlainen. Se on sitä että siitä huolimatta että kutee toisen kanssa heterosti (tai homosti), niin toisessa ihmisessä tunnistaa tämän sukupuolen lisäksi myös hänen ihmisyytensä. Persoonansa, jossa sukupuoli ei ole koko stoori, vaan vain yksi osatekijä.

En tiedä nöyristelisinkö jos minulla olisi ollut ankara isä joka kokoajan puuttui elämääni. Tai hiiri äitinä.

En tiedä pitääkö sitä joku nöyristelynä että vähättelen itseäni niissä asioissa joissa en koe olevani pätkäähään hyvä, kuten nyt vaikka tämä kamppailulajiharrastus. Kun en vaan ole niin en ole, joten miksi alkaa pullistelemaan.

[Socrates]

En osaa aiheeseen paljon lisätä.
 
Lieneekö nöyryys lopulta sen kummempaa kuin vaatimattomuus? Toisaalta on sanonta "nöyrä palvelija", joka on kai peräisin Jumalan palvelijasta ja kuvaa enemmän tottelevaisuutta.

Nöyristely taas muistuttaa tuttua  palstatermiä nuoleskelu. Se mielletään oman edun ajamiseksi jonkun alaisuudessa tai jossain yhteisössä. Nöyristelyä pidetään surkeana käytöksenä, vaikka lievässä mitassa teemme sitä koko ajan.

[Toope]

Nöyristely islamin edessä on sekä häpeällistä oman kulttuurimme väheksymistä, että tuhoisaa oman oksan sahaamista tulevaisuutemme kannalta.

Meidän tulee ylläpitää omaa korkeakulttuuriamme, ei sopeuttaa sitä siirtolaisuuteen.
Sopeutuminen tarkoittaa sitä, että HE sopeutuvat tänne.

[Norma Bates]

Ihmetyttää kyllä tämä äkillinen juutalaisvihan määrä. Ihan kuin sieltä ja täältä olisi oikein kieli pitkällä odotettu että koska pääsee vihaamaan juutalaisia. Eikä pelkästään jotain Israelin hallitusta, minkä ymmärtäisi, vaan ihan kaikkia juutalaisia kaikkialla.

Nämä todellisen karvansa näyttäneet ovat varmaankin kokeneet että juutalaisia on nöyristelty koska keskitysleirit ja holokausti. X-äppi jostain syystä syytää itselleni kokoajan jotain raportteja siitä miten se ja se jenkki onkin ihan hirvittävä juutalaisvihaaja. En muista tilanneeni erityisesti tämmöistä kamaa luettavaksi, mutta sitä nyt vaan tulee ja ihmettelen kyllä että mikä amerikkalaisia olletikin tiedostaviksi ja suvaitsevaiseksi itseään määritteleviä ihmisiä oikein vaivaa. Onko tosiaan niin vaikea nähdä harmaan sävyt mustan ja valkean väliltä, ja tiedostaa että ei tämä juttu nyt mene ihan yksi yhteen Venäjän ja Ukrainan kanssa niin että Israelia voi vihata, ja siinä sivussa sitten kaikkia jotka eivät ole koskaan edes asuneetkaan missään Israelissa, vielä vähemmän olleet perustamassa mitään riivatun siirtokuntia minnekään?

Suomessa voitaisiin miettiä vaikka sitä että miten paljon maamme on nöyristellyt Venäjää. Koska Venäjän toimissa ei pysty näkemään mitään harmaata, vaan pelkkää mustaa, ja venäläisiä ei kidnapata, raiskata, silvota, polteta elävältä yms. tavanomaista, niin en näe vääränä kiukutella venäläisille tai venäläisyyttä. Mutta ei siinäkään tietysti mikään tulenpalava viha auta millään tavalla. Ja ihan oikeasti osallistuin invaasion alussa mielenosoitukseen Ukrainan puolesta Venäjän hallitusta vastaan, ja sen osoituksen olivat järjestäneet Suomessa asuvat venäläiset. Sen koommin en sitten heistä ole kuullut, ja siihenkin osoitukseen tuli vain hyppysellinen väkeä. Sensijaan vapaa vapaa Palestiinaa sai kyllä kuulla niin moneen kertaan että korvissa soi.

Joku ihme kortti muslimeilla on että saa tehdä mitä hyvänsä ja aina on kavereita kaikkialla.

[Toope]

Kyllä se islam taitaa suurempi ongelma olla, kuin juutalaisuus, joka oikeasti sopeutuu...

Yliopisto"älyköillä" tosin on aina tarvetta olla jotakin vastaan. Ts. puolustaa jotakin, mitä valtavirtayhteiskunta on vastaan. Eivät nuo älykkäitä ole, mutta radikaaleja. Se on periaatteellista vastustusta, isä/äiti-kapinaa. Erottaudutaan heistä, jolloin kasvetaan aikuiseksi. Kapinaa. Myöhemmällä iällä ehkä hävetään hölmöilyä, mutta sitähän nuoruuden pitää ollakin. Tosin Hamasin kaltaisen tukemisessa sitä järkeäkin saa käyttää, vaikka nuori olisikin.

[Karikko]

Nöyristely on siis mielistelyä. Mielistelläänhän sitä ihmisiä monenlaisissa yhteyksissä. Miehet mielistelevät naisia ja naisetkin ovat suosiollisempia, kun heitä mielistellään- tietynlaista nöyryyttä sekin. Köyhät mielistelevät rikkaita ja mahtavia ja mahtavat ovat mielissään saadessaan heistä samanhenkistä alempaa ihmisryhmää tavoitteelleen.

Oikeanlaista nöyryyttä taitaa olla aika vähän, mutta yhden asian edessä kaikki joutuvat nöyrtymään- sen varmaan jokainen joutuu myöntämään.

[J]

Itsekin näkisin niin, että liiallinen nöyristely on nimenomaan itsensä alentamista & vähättelyä, sekä muiden mielistelyä. Eli tavallaan se ilmenee hiljaisena myöntyväisyytenä. Se osoittaa myös usein ylikorostunutta kiltteyttä ihmisessä.

Tämä kertoo lisäksi siitä, että ei luota omiin kykyihinsä, jos pitää ylitsevuotavasti nöyristellä. Nöyristely ei siis ole siinä mielessä nöyryyttä, eikä alistuminen osoita joustavuutta, koska siinä pyritään saamaan hyväksyntää omien heikkouksien esiintuomisella.

[Socrates]

Luolamiesaikoina selvittiin hengissä nöyristelemällä eikä nykyäänkään elämä helppoa ole, jos ei koskaan nöyristele auktoriteettien tai yhteisön sisäisen yleisen mielipiteen edessä.

[J]

Oikeastaan ylenpalttisella nöyristelyllä harvoin saa mitään rakentavaa aikaan. Siinä luopuu tavallaan omasta päätäntävallastaan, kun antaa muille liian helposti periksi. Tietysti joissain asioissa on hyvä myötäillä muita, jos haluaa selvitä hankalista tilanteista helpomman kautta.

Itse asiassa nöyryys itsessään ei ole pahasta, koska se on kykyä tiedostaa omat rajansa & arvonsa, sisäistämällä sen että vaikka välillä myöntyykin toisten puolesta, niin ei silti ole sen vähäarvoisempi kuin muutkaan. Eikä myöskään muita ihmisiä parempi.

[Hiha]

Luolamiesaikoina selvittiin hengissä nöyristelemällä eikä nykyäänkään elämä helppoa ole, jos ei koskaan nöyristele auktoriteettien tai yhteisön sisäisen yleisen mielipiteen edessä.

Nöyristely muistuttaa kyllä aggression edessä alistumista – tai ehkä paremminkin semmoisen tarpeen ennakointia.

"Aggression kohde puolustautuu, väistyy tai alistuu; ritualisoidut alistumiseleet estävät hyökkääjän aggressiota."

Kai se ennakointi katsotaan sitten jotenkin hävettäväksi. Nöyrtyminen on yhtä lailla alistumista. Ihan ei aukene miksi se olisi fiksumpaa kuin nöyristely. Nöyrä ihminen on aina valmis nuolemaan toisen saappaat, kun käsketään. Nöyristelijä ilmoittaa halukkuutensa toimeen etukäteen ideanaan säästyä käskyltä, jolloin alistussuhde on selvä eikä asiaa tarvitse testata.

Nöyryyden luonne tulee esiin kaikkien tuntemassa sanonnassa: "Köyhän on oltava nöyrä."

Koska köyhiä on niin saatanasti, nöyränä olemisesta on tehty joku ihme hyve. Ymmärtäähän sen, ihmisellä on tarve säilyttää omanarvontuntonsa, vaikka tosiasiallisia perusteita sellaisen omistamiseen ei olisi. Ihmissuhteissa nöyränä oleminen ei ole semmoista, josta viitsisi lapsenlapsille kertoa. Siksi nöyryys on levitetty tarkoittamaan suhtautumista myös asioihin. Missä se tarkoittaa oikeastaan vain ylimielisyyden puutetta. Jos pitää opetella joku uusi taito – käyttämään vaikka airfryeria – ja asiaan suhtautuu järjellä ja opettelee, niin silloin kuulemma toimii "nöyrällä asenteella".

[Brutto]

Assosioin nöyryyden myös kohtuullisuuteen. Nöyryyden puute on kyvyttömyyttä ymmärtää mikä on kohtuullista ja mikä ei.

[Hiha]

Assosioin nöyryyden myös kohtuullisuuteen. Nöyryyden puute on kyvyttömyyttä ymmärtää mikä on kohtuullista ja mikä ei.

Noinkin, jos on onni lähestyä asioita vahvoista asemista. Silloin on nöyryyttä olla tyhjentämättä pöytää pelimerkeistä, vaikka sen pystyisikin tekemään. Asiallisesti kerää omansa, mutta nöyrästi tunnustaa että ei ole yksin maailmassa ja jättää muille sen, mikä heille oikeudenmukaisesti ja kohtuudella kuuluu.

Mutta mitä sitten, jos onkin altavastaaja? Nöyryys ohjaa silloin vain hyväksymään muiden kohtuutonta rohmuamista. Semmoisessa tapauksessa kohtuullisuuteen kuuluisi liimata rohkeus ja ylpeys ja mennä siinä varustuksessa sekaan pitämään puolensa.