Komeroituminen

[Socrates]

Hesarissa oli hiljattain juttu hikikomeroista eli komeroituneista nuorista. En linkkaa, koska lienee maksumuurin takana.

Komeroituminen esitetään aina kielteisessä valossa, vaikka se on tärkeä kehitysvaihe ihmisen elämässä.
Komerosta käsin aikuistuva nuori hahmottaa muun yhteiskunnan puutteet verrattomasti paremmin kuin normielämää viettävä kansalainen.

Pakollinen asevelvollisuus tuottaa vain robottimaisia keskinkertaisuuksia kun taas komeroituminen syvällisiä ajattelijoita ja se pitäisi muuttaa pakolliseksi komeroitumisvelvollisuudeksi ja varuskunnat komeroitumiskeskuksiksi.

Komeroitumista ei pidä sekoittaa erakoitumiseen, joka on pysyvä tai hyvin pitkäaikainen tila ja johon usein liittyy ärsyttävää puunhalailua ja lintujen tarkkailua. Komeroitumisen ylärajana pitäisin omaani 5v (15-20v) ja alarajana vuotta, missä ehtii jo saavuttaa tärkeimmät komeroitumisen hyödyt.

Komeroituminen antaa eväät tavallaan loppuun asti: kun ihminen on tullut niin raihnaiseksi, että hänet sijoitetaan tilan puutteessa terveyskeskuksen siivouskomeroon, hän osaa siihen tottuneena nauttia olostaan siellä.

Vaikka en yleensä pidän nuorista, komeroituneet ovat poikkeus sääntöön. Hyvät ihmiset, kansakuntamme toivot kasvavat parhaillaan komeroissa!

[Melodious Oaf]

Lainaan pätkän Hesarin jutusta:

Suomessa on arvioitu olevan yli 60 000 syrjäytynyttä nuorta, mutta tilastoista puuttunee valtaosa äärisyrjäytyneistä eli komeroituneista nuorista. Komeroitumisella tarkoitetaan lähes täydellistä vetäytymistä sosiaalisista suhteista, jopa siinä määrin, ettei nuori poistu kotoaan.

Jutussa todetaan, että vain aniharva valitsee totaalisen vetäytymisen sosiaalisista suhteista. Ja myös että suurin osa äärisyrjäytyneistä tai komeroituneista on poikia tai miehiä.

Se että nuorena viettää paljon aikaa koneella tai pelaa paljon tai että on ujo tai epävarma tai kokee olevansa jotenkin vääränlainen tms. on uskoakseni melko tavallista.

Eikä toi edes ole sinänsä kovin vaarallista, mutta jostain syystä pojilla herkemmin syntyy monen pienen tekijän summana kierre joka voi johtaa myös syrjäytymiseen ja kauaskantoisempiin ongelmiin.

Suurin osa niistä jotka kroonisesti syrjäytyy on pienistä omituisuuksistaan huolimatta ihan OK-tyyppejä jotka ihan hyvin vois kelvata sellaisinaan ja löytää ihmisiä jotka niistä tykkää.

En ole valmis hyppäämään Socrateksen kelkkaan siinä, että komeroituminen artikkelissa tarkoitetussa mielessä käännettäisiin noin vain positiiviseksi asiaksi — ilmiö sinänsä ei ole tässä se joka kaipaa toisenlaista suhtautumista.

Siinä sen sijaan näen Socrateksenkin kannassa viisautta ja pointtia, että kunnolla arvostavaa suhtautumista ja puhetta näistä ihmisistä kuulee aivan liian vähän

[kertsi]

Tässä kai tuo linkki:
Tutkimus: Japanissa on lähes 1,5 miljoonaa yhteiskunnasta vetäytynyttä hikikomoria (HS)
Lähes 1,5 miljoonaa työikäistä japanilaista on vetäytynyt joko osittain tai täysin yhteiskunnan toiminnasta.

Yhteiskunnasta sivuun vetäytyneistä käytetään Japanissa nimitystä hikikomori. Osa hikikomoreista poistuu kotoa käydäkseen kaupassa tai osallistuakseen harrastuksiin, mutta osa ei poistu asunnostaan lainkaan.


Tutkimuksen mukaan kaksi prosenttia 15–64-vuotiaista oli vetäytynyt jossain määrin syrjään yhteiskunnasta. Suurin syy oli töiden loppuminen tai niistä irtisanoutuminen. Koronapandemia puolestaan oli syynä noin joka viidennen vastaajan kotoiluun.

[TSS]

En ole lukenut alkuperäistä juttua, mutta mulla on sellainen perstuntuma, että kotona ja koneella hengailu alkaa olla nuorille miehille aika normi. Yhä useampi valitsee sen tien, jos verrokkina on vaikkapa mopolla rällääminen jengissä. Myös some on väärällään videoita, joissa nuoret miehet viettävät aikaa kotona pelaamassa, ja toiset nuoret miehet sitten katsovat näitä videoita. Monissa videoissa on niinkin, että videolla nuori mies katsoo toisen nuoren miehen videoitua pelaamista, joten tämän videon katsojat siis katsovat sitä, kun joku toinen katsoo videota. Se on sitä nykyaikaa!

En sitten tiedä, kuinka paljo tähän kuuluu mitään filosofointia, mitä aivan pelkässä komerossa voisi tehdä. Mutta oma filosofiansa, kielensä ja jonkinlainen yhteisymmärrys ja huumori tähänkin tietokonetuolin valtaamaan elämään tuntuu liittyvän.

[Melodious Oaf]

En löytänyt Hesarista aihetta käsittelevää juttua, joka olisi julkaistu hiljattain.

Lainasin maksumuurin takana olevaa artikkelia, joka kuuluu "Minä väitän"-juttusarjaan, jossa tutkijat kertovat jostakin oman alansa mielestään kiinnostavasta aiheesta.

Jutussa ei taidettu suoraan viitata mihinkään tiettyyn tutkimukseen, vaan yleisesti kerrottiin että Lotta Uusitalo ja Laura Takkunen olivat tutkineet nuorten komeroitumista Suomessa ja keränneet aineistonsa keskustelufoorumi Ylilaudalta.

Nyt vasta huomasin että artikkeli on julkaistu jo vuoden 2022 lokakuussa, joten se tuskin on sama johon Socrates viittaisi.

Tutkimus johon lainaamani Hesarin juttu pohjaa on luultavasti tämä:
https://bulletin.nmi.fi/2019/02/01/komeroituminen-aarimmaisen-sosiaalisen-vetaytymisen-muotona/ 

[Melodious Oaf]

Hesarin jutussa spekuloitiin, että komeroituminen koskisi etupäässä poikia ja miehiä siksi, että ominaisuudet kuten herkkyys, kiltteys ja jotkut tämän tyyppiset olisivat tytöillä yleisesti hyväksytympiä ja niihin suhtautuminen arvostavampaa tai kannustavampaa.

Jäin miettimään sitä, kuinka paljon loppujen lopulta pojat ja varttuvat nuoret miehet kuulevat nimenomaan ikätovereiltaan rehellistä mutta arvostavaa palautetta siitä, minkälaisia he ovat ihmisinä, olemukseltaan ja niin pois päin.

Melko tavanomaista on puhua siitä, että kun sosiaalisia suhteita tai kavereita ei ole ollenkaan tai juuri ollenkaan, sosiaaliset taidot ja kaveritaidot sun muut eivät myöskään kehity eikä hommat senkään takia oikein suju.

Noissa muissakin selityksissä on vankat pointtinsa, mut mietin vaan, että vaikka ainahan tollasia arvostavia palautteita on puolin ja toisin annettu aika varovasti ja säästeliäästi, ehkä tossa yhdistelmässä että täysipainoisen sosiaalisen kanssakäymisen määrä vähenee ylipäätään ja sitten että sitä vilpitöntä ja aitoa palautetta ei ylipäätään tule muutenkaan kuin aika harvoin voi olla jotain joka sit erityisesti altistais poikia sellaiselle että sosiaaliset suhteet jää kokonaan tai lähes kokonaan eikä niitä sitten enää oikein tulekaan

[TSS]

^Ehkä siinä voi olla jotain tuon suuntaista. Pojat vaikuttavat liikuskelevan tyttöjä enemmän isommissa sakeissa, joka ei kuitenkaan kaikille pojille ole luontevin ja palkitsevin sosiaalisen kanssakäymisen muoto. Tytöille on tavallista nyhjätä bestiksen kanssa jne., mutta onko pojilla jotenkin erilainen tilanne, että sellainen kahdenvälinen syvempi ystävyyssuhde olisi kuitenkin jotenkin vaikeampi muodostaa tai ylläpitää. Ja kärjistettynä, jos vaihtoehtona on se remuava jengi tai oma huone, niin ehkä herkemmille, tai mikä se oikea sana olisikaan, voi tuntua paremmalta vaihtoehdolta se oma huone.

Kulttuuri poikien kesken voi olla myös sellainen, että siinä tosiaan positiivisen palautteen antaminen on jotenkin epäluontevampaa, en tiedä. Yksi paikka, jossa positiivista palautetta kuitenkin kuulee lasten, tai siis poikien suusta, on joukkueurheilu. Olen ollut jopa yllättynyt kannustamisen määrästä. Toisaalta siinäkin näkee, että toisille kannustaminen on luontevampaa, ja yleensä kannustavat lapset tai nuoret ovat melko ulospäinsuuntautuvia luonteeltaan.

[Norma Bates]

Jengiytyminen lienee kaksipiippuinen juttu. Toisaalta siellä voi tulla moninverroin kiusatuksi, kun muut pojat harjoittelevat sadistisia käytäntöjä omiensa parissa silloin kun ei kiusata "vihollisia", toisaalta siellä voi saada paremmin tukea ja aina vaikka vaihtaa kaveria, kun on mistä ottaa.

Olin itse lapsena niin täys ääliö, että kun kaksi tyttöä tuli kysymään minua leikkimään, väijyin vaan jossain sisällä ja käskin äitini sanoa että en tule. Minulla oli yksi ystävä, ja olin jostain saanut päähäni että kuuluu olla vain yksi. Sitten kun se yksi ainoa dumppasi yläasteilla välituntien ajaksi, sainkin olla yksinäni. Poikajengin kiusattavana.

Sen koommin ei sitten naisystäviä ole ollutkaan, tuttavia vain. Tai miten sitten itsekukin ystävyyden määrittelee.

[Toope]

Normaalit lapsia tekevät nuoret toki olisivat toivotumpia, kuin epäkohdista ruikuttajat.