Ideologia

[-:)lauri]

Ajatus olisi pohtia yhtäältä poliittista filosofiaa mutta toisaalta myös sitä miten se realisoituu käytäntöön, jos ylipäätään realisoituu.

Yritän piirtää reunaviivoja käsitteelle ideologia yhtäältä sen motivoimana, että muistaakseni eräs nimeltä mainitsematon palsta-aktiiveistamme oli joskus sitä mieltä, että jos ei ole tietoinen oletetusta ideologiastaan, sitä ei silloin ole ja toisaalta sen motivoimana, että (korjatkaa jos olen nyt ymmärtänyt jotain väärin) varsinkin sellaiset konservatiivit, joiden ei onnistu pitämään konservatiivisuuttaan omana tietonaan, vaikuttavat olevan sitä mieltä, että toisin kuin vasureilla, heillä ei ole ideologiaa.

Wikipedia antaa kaiketi jonkinlaisen yleisen määritelmän ideologialle:

Ideologia eli aatejärjestelmä tai aaterakennelma on ohjeelliseksi muodostunut aatteiden kokoelma, poliittinen näkökulma todellisuuteen tai kaavoittuneeksi muuttunut poliittinen käytäntö, joka heijastaa tietyn yksilön, ryhmän, yhteiskuntaluokan tai kulttuurin tarpeita ja pyrkimyksiä.

Vähän myöhemmin Wikipedia antaa määritelmän poliittiselle ideologialle:

Poliittisiksi pääideologioiksi on kutsuttu liberalismia, sosialismia ja konservatismia. Poliittiselle ideologialle on perinteisesti katsottu tunnusomaiseksi pyrkimys osoittaa oma näkemys oikeaksi ja vastustajan näkemys vääräksi enemmän tai vähemmän teoreettisin, ajattelun perustaa koskevin väittein.

Nämä eivät avaa ideologian merkitystä ainakaan itselleni erityisenm ymmärrettävällä tavalla, joten kysyin seuraavia kysymyksiä ChatGPT:ltä ja Bing:ltä:

1. Jos ei ole tietoinen, kuinka rakentamansa poliittinen järjestelmä palvelee tietyn yksilön, ryhmän, yhteiskuntaluokan tai kulttuurin tarpeita, onko tällaisella rakentajalla ideologia?

2. Riittääkö, että on tietoinen, ketä järjestelmänsä palvelee, mutta ei ole toteutuneeseen lopputulokseen välttämättä erityisen voimakasta pyrkimystä?

3. Vai pitääkö olla myös tietoinen pyrkimys toteutuneeseen lopputulokseen, jotta tekijällä olisi ideologia?

Kysymyksesi koskettaa politiikan filosofian ja ideologian teoriaa sekä niiden soveltamista käytännön politiikassa. Ideologian määritelmä voi vaihdella riippuen kontekstista ja tarkastelijan näkökulmasta, mutta yleisesti se viittaa joukkoon uskomuksia, arvoja, periaatteita ja tavoitteita, jotka ohjaavat yksilön tai ryhmän poliittista toimintaa ja näkemyksiä yhteiskunnallisista järjestelyistä.

Jos henkilö tai ryhmä rakentaa poliittisen järjestelmän tietämättä, kuinka se palvelee tietyn yksilön, ryhmän, yhteiskuntaluokan tai kulttuurin tarpeita, heillä voi silti olla ideologia, mutta se voi olla tiedostamaton tai epäselvästi määritelty. Tällainen ideologia voi ilmentyä esimerkiksi oletuksissa siitä, mikä on oikeudenmukaista, hyvää tai tehokasta yhteiskunnassa, ilman että näitä oletuksia on kriittisesti pohdittu tai selvästi määritelty.

Kun on tietoinen siitä, ketä järjestelmä palvelee, mutta ei ole erityisen voimakasta pyrkimystä toteutuneeseen lopputulokseen, voidaan sanoa, että ideologia on olemassa, mutta sen vaikutus tai merkitys tekijän toiminnassa on rajallinen. Tällöin tekijän poliittiset päätökset saattavat olla enemmän pragmaattisia tai tilanteen vaatimia kuin ideologisesti ohjattuja.

Ideologian olemassaolo vaatii usein jonkinlaista pyrkimystä toteutuneeseen lopputulokseen tai tavoitteeseen. Tämä pyrkimys ei tarvitse olla välttämättä täysin tietoinen tai eksplisiittinen, mutta se ilmenee tekijän toiminnan suuntautumisessa ja valinnoissa. Ideologian voi nähdä antavan koherentin kehyksen tai suunnan, jonka mukaan poliittisia tavoitteita asetetaan ja pyritään saavuttamaan.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että ideologian olemassaolo ei välttämättä edellytä täydellistä tietoisuutta siitä, miten ja ketä poliittinen järjestelmä palvelee, mutta se edellyttää jonkinlaista tavoitteellisuutta ja periaatteiden ohjaamaa toimintaa. Ideologia voi olla sekä tiedostettu että tiedostamaton ja voi ilmetä monin eri tavoin poliittisessa toiminnassa.

Tämä on mielenkiintoinen kysymys, joka liittyy poliittisen filosofian ja ideologioiden pohdintaan. Vaikka en ole tunteva olento, voin tarjota joitakin pohdintoja aiheesta.

Ideologia on joukko periaatteita, arvoja ja uskomuksia, jotka ohjaavat yksilön tai ryhmän toimintaa. Se voi liittyä poliittiseen, taloudelliseen, uskonnolliseen tai kulttuuriseen maailmankatsomukseen. Nyt tarkastellaan kysymyksiä:

Tietoisuus palvelusta:
Jos henkilö rakentaa poliittisen järjestelmän, mutta ei ole tietoinen siitä, kenelle se palvelee, hänellä ei välttämättä ole selkeää ideologiaa. Ideologia edellyttää ymmärrystä siitä, miten järjestelmä vaikuttaa yksilöihin, ryhmiin tai yhteiskuntaan.
Tietoisuus siitä, kenelle järjestelmä palvelee, voi olla ensimmäinen askel ideologian muodostumisessa.

Pyrkimys lopputulokseen:
Ideologiaan liittyy usein pyrkimys muuttaa yhteiskuntaa tai vaikuttaa siihen tietyllä tavalla. Jos henkilöllä ei ole voimakasta pyrkimystä toteutuneeseen lopputulokseen, hänen ideologiansa voi olla heikko tai epäselvä.
Toisaalta, jos henkilöllä on vahva pyrkimys muuttaa yhteiskuntaa, mutta hän ei ole tietoinen siitä, kenelle järjestelmä lopulta palvelee, hänellä voi olla ideologia, mutta sen vaikutukset voivat olla epäselviä.

Tietoisuus ja pyrkimys yhdessä:
Vahvin ideologia syntyy, kun henkilö ymmärtää, kenelle järjestelmä palvelee, ja hänellä on voimakas pyrkimys saavuttaa tietty lopputulos.
Tietoisuus ja pyrkimys ovat siis keskeisiä ideologian muodostumisessa.

Yhteenvetona: Ideologia vaatii sekä tietoisuutta että pyrkimystä. Se on monimutkainen ja syvällinen aihe, joka voi vaihdella yksilöittäin.

Kiinnostaisi muiden määritelmät ideologialle ja/tai pohdinnat aiheesta.

Samaten kiinnostaisi jos on tarjota hyviä esimerkkejä ja pohdintoja erilaisita asiayhteyksistä, joissa samoin sanoin ilmaistun määritelmän merkitys voi tarkoittaa eri asiota eri ihmisille.

[Hiha]

Etsin koko ajan tätä kohtaa, jonka Bing olikin sitten ihmisten päistä esiin kaivellut.

Ideologiaan liittyy usein pyrkimys muuttaa yhteiskuntaa tai vaikuttaa siihen tietyllä tavalla. Jos henkilöllä ei ole voimakasta pyrkimystä toteutuneeseen lopputulokseen, hänen ideologiansa voi olla heikko tai epäselvä.

Ideologiat hapertuvat siellä, missä ei ole pakko valita mihin nuotioon istuu. Siis täällä, jälkikehittyneissä maissa. Voi istua keskenään mukavasti kotonaan näkemättä ketään. X:n kanssa saa viettää vaikka puoli päivää jakelemalla tykkäyksiä seuraamiensa oikeinajattelevien vinkauksille. Sillä ei ole mitään merkitystä. Botti tekee saman nopeammin, runsaammin, taloudellisemmin ja tyylikkäämmin.

Mitenkään ihannoimatta edustamaansa ideologiaa, on puhdas fakta että Anders Behring Breivik edisti sen tunnetuksi tekemistä tehokkaammin kuin tuhat sisällä istujaa.

Risto Isomäki on huomannut saman asian, aivan eri ideologian kohdalla.

Ympäristöliike on kulkenut harhaan jo pitkän aikaa, sanoo aktivistikonkari Risto Isomäki

2000-luvulla kansalaistoiminta on kuihtunut, Isomäki harmittelee. Järjestöjen suunnattomat jäsenmäärät ovat vaihtuneet kouralliseksi palkattuja työntekijöitä.

Ilmastokokouksissa järjestöt sitten saavat "vähällä vaivalla paljon huomiota". Näin voi sosiaalisessa mediassa osoittaa taloudellisille tukijoille tarpeellisuutensa.

"Se on helppo ja kustannustehokas tapa pitää toimintaa yllä tietyllä minimitasolla", Isomäki luonnehtii.

Itse asiassa hän kirjoitti auki myös sen miksi niin on tapahtunut. Ideologian bonuksista nauttiminen on helpompaa, kun sen rahaksi muutettavan vaikutusvallan tuottavat miljoonat älylliset piensijoittajat. Historiasta muistamme miten hankala on hallita todellisten osakkaiden kokoontumisia. Esimerkiksi Ranskan suuri vallankumous kehitti muutamassa vuodessa jakobiinien terrorin mielipidekierron vauhdittamiseksi. Nimettömät tahot, jotka hallinnoivat vähäisten ihmisten vähäisistä panoksista koostuvia pääomavirtoja omaksi edukseen – sehän on puhdasta nykykapitalismia.

[-:)lauri]

^

En nyt tarkalleen ottaen ole kartalla, kuinka hyvin se 2000-luvun alun uskomus on kestänyt aikaa, että nonverbaalisen viestin osuus ihmisten välisessä kommunikoinnissa olisi joku 90% ja verbaalisen viestin osuus loput 10% tms. Jos tuo pitää edes suurinpiirtein paikkansa, erityisesti tämä kommentti oli artikkeleissa naulan kantaan: "Jos vastapuolen ajattelua ei tunne, on vaikeaa hahmottaa, millaisen tavoitteen voisi saavuttaa ja miten". Olen usein pohtinut, että jos kykymme kommunukoida rajoitetaan vain tuohon 10%, tekeekö se ihmisistä ikään kuin autisteja. Kaikki tulkitsevat kaikkien "ajatuksia" kuin piru raamattua kun käsitys ihmisten vilpittömistä intentioista jäävät kokonaan välittymättä.

[Aave]

Tämä verkossa taannoin levinnyt valokuva (snopes.com) John Lennonista ja Yoko Onosta nauratti kohtuullisesti vaikka olen kyllä tiennyt ilmankin, että kusipäitä molemmat.

Sänkyprotestinsa oli kuuluisa ja juuri niin omahyväisen turhamainen, kuin se oli. Myöhemmin tulikin sitten aussibändi Midnight Oil, joka lauloi palavista sängyistä.

[Melodious Oaf]

Ideologian määritelmä voi vaihdella riippuen kontekstista ja tarkastelijan näkökulmasta, mutta yleisesti se viittaa joukkoon uskomuksia, arvoja, periaatteita ja tavoitteita, jotka ohjaavat yksilön tai ryhmän poliittista toimintaa ja näkemyksiä yhteiskunnallisista järjestelyistä.

Jos henkilö tai ryhmä rakentaa poliittisen järjestelmän tietämättä, kuinka se palvelee tietyn yksilön, ryhmän, yhteiskuntaluokan tai kulttuurin tarpeita, heillä voi silti olla ideologia, mutta se voi olla tiedostamaton tai epäselvästi määritelty. Tällainen ideologia voi ilmentyä esimerkiksi oletuksissa siitä, mikä on oikeudenmukaista, hyvää tai tehokasta yhteiskunnassa, ilman että näitä oletuksia on kriittisesti pohdittu tai selvästi määritelty.

Kun on tietoinen siitä, ketä järjestelmä palvelee, mutta ei ole erityisen voimakasta pyrkimystä toteutuneeseen lopputulokseen, voidaan sanoa, että ideologia on olemassa, mutta sen vaikutus tai merkitys tekijän toiminnassa on rajallinen. Tällöin tekijän poliittiset päätökset saattavat olla enemmän pragmaattisia tai tilanteen vaatimia kuin ideologisesti ohjattuja.

Ideologian olemassaolo vaatii usein jonkinlaista pyrkimystä toteutuneeseen lopputulokseen tai tavoitteeseen. Tämä pyrkimys ei tarvitse olla välttämättä täysin tietoinen tai eksplisiittinen, mutta se ilmenee tekijän toiminnan suuntautumisessa ja valinnoissa. Ideologian voi nähdä antavan koherentin kehyksen tai suunnan, jonka mukaan poliittisia tavoitteita asetetaan ja pyritään saavuttamaan.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että ideologian olemassaolo ei välttämättä edellytä täydellistä tietoisuutta siitä, miten ja ketä poliittinen järjestelmä palvelee, mutta se edellyttää jonkinlaista tavoitteellisuutta ja periaatteiden ohjaamaa toimintaa. Ideologia voi olla sekä tiedostettu että tiedostamaton ja voi ilmetä monin eri tavoin poliittisessa toiminnassa.

Mulle tuli ChatGPT:n pläjäyksestä ja joko tosta kysymyksestä mieleen se, miltä näyttäis näiden määritelmien kautta käsitellä esimerkiksi keskeisesti BDSM:ää ja hieman laajentaen muutakin kinkykulttuuria ideologiana.

Usein kuulee milloin mistäkin puhuttavan ideologiana niin, että tämä on käytännössä halventava termi. Jokin voi olla vaikka "puhtaan ideologista hapatusta".

Yleensä sillä ilmaistaan epäuskoa siihen, ymmärtääkö ihminen mistä puhuu ja liittyykö nää sen jutut järkevällä tavalla mihinkään konkreettiseen ja onko ne oikeasti totta.

BDSM:ää + kinkyä vois ehkä kuvailla erilaisten seksuaalisten käytänteiden ja preferenssien ja mieltymysten luokittelujärjestelmänä johon kuitenkin kuuluu myös seksuaalista vapautta ja toisaalta vastuullisuutta koskevia arvoja.

Sanotaan vaikka että joku ihminen ihmettelee miksi hän ei oikein pärjää ihmissuhteissa. Aina tulee joku kyllästyminen siihen että seksi toistaa samaa kaavaa ja tuntuu että täytyy olla jotain muutakin. Siitä voi seurata pahimmillaan sellainen kierre että katsoo kaikkea sellaisen linssin läpi, olenko minä huono ihminen, huono vaimo, huono kumppani ja niin edelleen.

Sitten hän tutustuu johonkin kinky-yhteisöön ja miettii että onkohan tässä touhussa mitään järkeä ja onko tämä terveiden ihmisten hommaa vai ei. Lopulta hän kuitenkin saa sieltä ystäviä ja saa asioista tietoa ja paljon tukea ja muuta, ja kokemusten kautta hänelle syntyy käsitys että hän on vaikka nyt sub bottom ja rope bunny.

Kink on tossa se että tykkää sidotuksi tulemisesta tai että saa siitä erityisen paljon. Sub tarkoittaa sitä että saa siitä että on sub-puolena dom-sub-suhteessa. Bottomin rooli on yleensä sellainen että "vastaanottaa" jotakin toimintaa tai on sen kohteena. Subin ja domin roolit ovat tästä erillinen asia. Dominointi erityisesti on aika vaativaa ja vaatii paljon itseluottamusta, kykyä seurata toisen reaktioita ja toimia niiden mukaan, kykyä suunnitella ja johtaa toimintaa, turvallisuustietoisuutta ja siis... kaikenlaista.

Tällä meidän esimerkin ihmisellä vois olla niin että hän kokee yhdeksi aika keskeiseksi tarpeekseen sen että kokee tietynlaista aika kovaa dominointia. Sellaista joka vaatii todella osaavaa ihmistä sinne vastapuolelle.

Tällainen juttu voi tehdä jonkun onnelliseksi vähän niin kuin jonkun toisen voi tehdä parisuhde tai joku muu asia vaikka seksissä tai suhteen dynamiikassa kun se vaan tuntuu just siltä että tää on se mistä mikä resonoi ja tätä mä haluan. Siis ihan vaikka kuinka tavanomaisessa suhteessa tai asiassa.

Noista asioista on olemassa hyvää tietoa ja osaamista ja kriittisesti arvioitua tietoa. Mutta ei välttämättä ole olemassa mitään objektiivisia vastauksia siihen, pitäisikö jonkun tietyn ihmisen jotakin tiettyä asiaa esimerkiksi kokeilla vai ei.

Mun mielestä tän esimerkin tapauksessa näkyy se, että vaikka ihmiset tietäiskin jostain asiasta mitä nyt voitais sanoa ideologiaksi jotain, yleensä siinä on aika iso kuilu mitä on ensikäden tieto tai mitä kaikkea voi olla joku pitemmälle menevä ymmärrys.

Osaksi tollaset jutut on myös tiedon järjestämisen tapoja ja tapoja ihmisille jotka on perehtyneet samoihin juttuihin sanoittaa ja kuvata itseään ja tarpeitaan tosi nopeasti ja helposti ja selkeästi kun se muuten olisi ihan mahdottoman vaikeaa.

Tietty kollektiivinen massakokemus tavallaan osoittaa että noissa tullaan yleensä tiettyjen juttujen äärelle sitten kuitenkin ja sit niistä voi olla tietoa että miten kannattaa toimia tai miten välttää jotain sudenkuoppia.

Mikään tollainen sisältäpäin tuleva tieto ei kuitenkaan kuvaa sinänsä sitä, että onko joku ihminen yksi niistä joiden tarpeita jokin tietty juttu palvelee vai ei.

Tota esimerkkinä käyttäen vois sanoa että jos sulla on suht täsmällinen ymmärrys siitä keitä se palvelee ja millä tavoilla mutta ei ole mitään vahvaa sitoutumista siihen että just niitä asioita pitäis tehdä sinun itsesi tai ylipäätään kenenkään, toi on aika... harvinainen asema missä tosi harvoin kukaan on.

Se että joku on ideologista tai ideologia ei mun mielestä ole mikään negatiivinen juttu. Ei ne ideologiat kuitenkaan ihmisten puolesta päätä vaan ihmiset.

Ongelmia noissa voi tulla usealta taholta.

Joskus ideologia voi olla huono tai desktruktiivinen.

Usein on myös niin että ihmiset ei ole ymmärtäneet jotakin ideologiaa ja kaikkea siihen liittyvää tilpehööriä oikein ollenkaan mutta ne kuitenkin innokkaasti soveltaa sitä huonosti ymmärtämäänsä pyrkimysten eetosta ja saarnaa niistä, yleensä niin että tää koskee kaikkia tai et tää on mulle väline oikoa muita.

Pienet rajatut ideologiat kuten nyt vaikka toi BDSM voi olla sellainen omanlaisensa rinnakkaistodellisuus millä nyt tavallaan ei ole kauheasti väliä, mutta sit joskus jos on etäisesti noista jutusta tietoinen, se voi jollakin lailla vaikuttaa käsityksiin tai sanotaan että voi ottaa vaikka paineita siitä että pitäisköhän mun nyt olla sitä tai tätä tai tehdä sitä tai tätä.

Mut eihän toi ole niiden sen sisäisen tason "pyrkimysten" ja "tarpeiden" oikeasti ymmärtämistä yleensä lähelläkään.

Jossain siinä BDSM:n ja "vaniljan" rajapinnalla varsinkin on mun mielestä haitallista se että edes erotellaan noita toisistaan. Se voi olla ikävä kuulla sellaista jonkun ylpeänä julistamaa että mä en ainakaan ikinä tyytyis enää pelkkään vaniljaseksiin.

Ja sit se tekee siitä jonkun ihan ihme kilpailuasetelman joka hämärtää täysin sen, mistä tossa sen ideologian sisällä oikeasti puhutaan. Joskus se on ihmisille sellainen et koko elämänsä on ihmetellyt miksei mistään tuu mitään ja mikään ei toimi tai en tajua mitään, ja sit tota kautta löytää tavallaan perheensä ja jotakin minne kuuluu. Mut se liittyy silloin siihen että se todella palvelee tämmöstä ihmistä ja tämä myös ymmärtää sen itse.

Se on mun mielestä joku oma taitonsa että miten puhua asioista halki tollasten rajojen. Ei se ole aina muutenkaan mahdollista varmistaa että ihmiset ymmärtää tai tajuaa mitä sanot. Tää tulee mun mielestä lähelle sellaista mitä lauri on pohtinut aiemminkin.

Mut mä yritän tossa maalata tavallaan sellaista kuvaa että mitä se vois olla jos asiat tarkoittaa ihmisille ihan eri asioita tai tavallaan kyseenalaistaa sitä, onko ideologia aina huono juttu ja milloin se on ja milloin ei.

On mahdollista että ihminen hurahtaa ja uskoo vaikka tossa BDSM-kontekstissa sokeasti mitä sen ympärillä olevat ihmiset sanoo tai se jumiutuu tällä tavalla johonkin maailmaan joka vääristää sen käsityksiä ja se ei siis... itse asiassa edes ymmärrä sitä jutun jujua vaan yrittää ratkoa sillä jotain muita ongelmia tai täyttää sellaisia tarpeita ja toiveita joita se ei voi täyttää.

Mut tossa tullaan helposti sitten taas elitismiin ja sellaiseen että joku voi uskoa vaikka että melkein kaikki ihmiset on tyhmiä ja ei ne tajua oikeasti mistään mitään.

Kyllä mä itse uskon että ei tarvitse välttämättä olla kovinkaan älykäs jotta voi tajuta aika selkeästi omia tarpeita ja sitä että mikä on itselle hyväksi ja mikä ei.

Ja toisaalta voi olla hyvinkin älykäs ja mennä tollasessa aivan metsään.

Ideologioihin kohdistuva pelko on mun mielestä pitkälle tosta lähtöisin. Mikään ei takaa että olet lopulta tai jossain isossa kuvassa oikeassa, mutta jos et ota vastaan mitään kollektiivisen ymmärryksen tarjoamaa apua mihinkään tai et uskalla luottaa omiin arvioihisi, ei sekään kauhean helpolta kuulosta

[-:)lauri]

^

Olipas hyvää pohdintaa MO. Ihan eri tulokulma ideologiaan kuin saatoin keskustelun näin varhaisessa vaiheessa odottaa.

Mitä tulee tuohon, mitä muutaman kerran pohdintojesi lomassa mainitsit, ettei ideologia ole välttämättä huono asia, niin olen ihan samaa mieltä.

Jos poliittinen ideologia voidaan redusoida käsitykseksi, mikä on objektiivinen todellisuus eli tieteenfilosofisesti "tosi uskomus", mutta uskoo sen lisäksi kuten minä, että ihmisten pääsy tosi uskomuksiinkin rajoittuu subjektiivisten kokemustensa ja subjektiivisten tarinoittensa rajaamalle alueelle, kaikilla ihmisillä on mielestäni aina jonkinlainen ideologia, sillä se on tällaisessa mielessä ikään kuin edellytys, että osaa toimia maailmassa omasta mielestään järkevästi. Jos ideologia on riittävän huono, luonnonvalinta korjaa perimän helposti geenipoolista pois.

Niin tai näin, minä koen että minulla on ideologia enkä muuta voi ja koen myös, että niin on kaikilla muillakin.

Olen omaksunut humanististen tieteiden säännöistä sellaisen ohjeen, että jos ei ole saavutettavissa objektiivista tietoa, olisi tärkeää että tutkija avaa omia motiiveitaan ja taustaoletuksiaan mahdollisimman huolellisesti tutkimuksessaan, jotta joku joka tutustuu tutkimukseen jossain muualla ja ehkä joskus myöhemmin, voisi saada edes etäisesti juonen päästä kiinni.

Joka tapauksessa kun tämän parempaa objektiivisuutta ei ole tarjolla, on vain hyväksyttävä se, että ideologiansa kanssa nyt on vain kyettävä elämään ja pitää vaan yrittää olla älyllisesti riittävän rehellinen sen aiheuttamien kotiinpäin vetämisten kanssa.

Tämä on tietenkin vain oman subjektiivisen mieleni käsitys asioista ja ymmärrän, että jollain toisella voi olla kokonaan toisenlainen käsitys asioista, ja mikäli kunnioitan yhtään omaa näkemystäni edellyttää se sitä että ainakin yritän kunnioittaa jonkun toisen ehkä jopa kokonaan erilaista näkemystä asiasta.

[Melodious Oaf]

Olen omaksunut humanististen tieteiden säännöistä sellaisen ohjeen, että jos ei ole saavutettavissa objektiivista tietoa, olisi tärkeää että tutkija avata omia motiiveitaan ja taustaoletuksiaan mahdollisimman huolellisesti, jotta joku joka tutustuu tutkimukseen joskus myöhemmin, voisi saada edes etäisesti juonen päästä kiinni.

Mä nään tossa sellaisen ongelman, että silloin ihmisen elämä jäsentyy ikään kuin tieteelliseksi projektiksi jossa koko ajan tehdään tutkimusjulkaisua tai valmistelevaa työtä tulevan sellaisen varalle.

Tieteelliseltä metodilta lainataan joku kösitys siitä, milloin oman elämän asiat ovat kestävällä pohjalla ja milloin ei ja asetetaan kognitiivinen velvoite parhaansa mukaan varmistaa että näin on jos joku sitä jälkeenpäin tutkailee.

Mä sanoisin että henkilökohtaisessa elämässä saattaa olla joskus tarpeen tehdä aika köykäisiä oletuksia tai ajatella jostakin jotakin sen takia että se helpottaa jotakin omaa pyrkimystä.

Mut jos tulee paikka missä sun tarvitsee tarkastella tota niin sit pitäis vaan pystyä myöntämään ja tarvittaessa prosessoimaan se että no okei, tää on mun tapa ajatella tätä tästä ja tästä syystä.

Jos tollasen motiivien tarkastelun vaatimuksen ulottaa kaikkialle, mun mielestä on vaara et elää koko ajan stressissä ja ylikuormituksessa ja että sit se ajattelu on käytännössä surkeampaa kuin mitä toi yllä mainittu olis jossa se edes on selkeää ja palvelee jotakin semmosta tarkoitusta mikä oikeasti on sulle hyväksi ja tarpeen.

Mun mielestä pitäis olla tieteellisen eetoksen ohella ja melkein sitä isompanakin aika usein joku semmonen tietoisuus omien kykyjen ja kapasiteetin rajallisuudesta.

Se on sulla tossa läsnä mut asetat hirveän isoja velvoitteita kyseenalaistaa kaikkea ja vertailla ja arvioida.

Ei mikään takaa että toi tuottaa parempia tuloksia kuin se että antaa itselleen siimaa ja arvioi hitaammin tai vasta joskus myöhemmin ja tarpeen mukaan — kunhan sit myös tekee sen tarvittaessa

[Melodious Oaf]

^ Olennaista tossa on varmaan se että ois joku itsetuntemus ja viisaus siinä että mikä on pääsääntöisesti sellainen kritiikin ja muun taso mitä pystyy pitämään yllä ja sovittaa sitten muita asioita siihen. Missä kysyy neuvoa joltakin muulta ja mihin ei vaikka lähde ollenkaan edes ottamaan kantaa esimerkiksi.

Jonkun ihmisen ajattelu jostakin asiasta saattaa esimerkiksi olla riittävän koherenttia ja selkeää ja viisasta sillä mittarilla että se toimii niiden omassa elämässä ja etä niillä sellaiset asiat sujuu jotka on niille tärkeitä.

Jos niille sanottais että esitä tosta joku kaikkea kyseenalaistava ja itseäsi kyseenalaistava tieteellisen tason teksti, se saattais näyttää epäuskottavalta tai kokonaisuus ja osien suhteet vois hämärtyä ja koko pakka mennä tosta vaan enemmän sekaisin.

Sit jos tämmöseltä ihmiseltä kysytään selkeään tarkoitukseen jostain selkeästä asiasta siellä kaiken sisällä joku kysymys, kyllä ne saattaa osata siihen vastata hyvinkin täsmällisesti ja asiantuntevasti.

Mut toi että kaikesta pitäis tehdä joku yleisen tason virheidenvälttämis iso puinti niin... ei.

Eli siis tollasta sun esittämää ulkoista tieteellistä tarkastajaa ihmisten elämien asioille ei ole ja niitä varten me ei eletä. Mutta se on hyvä jos joku on selkeää ja ymmärrettävää sulle itsellesi ja että osaat viestiä selkeästi ja ymmärrettävästi asioista vaikka sun läheisille niin että hommat toimii. Mittari enemmän se että toimiiko ne toisille oikeasti ja toimiiko ne sulle itsellesi oikeasti riittävässä määrin.

Yleisen tason kyseenalaistusten laatiminen voi olla joskus tarpeen mutta se voi myös syödä semmoset voimat joiden pitäs mennä tohon elämiseen.

Jos vaihtoehto on että syytääkö hitosti energiaa mieluummin siihen että fleimaa ja soimaa muita mutta ei tee tollasta itsekriittistä työtä, silloin ehkä vois sanoa että miksei sit mieluummin sitä energiaa tollaseen työhön ja lähesiten kanssa avoimeen ja rohkeaan keskusteluun myös jos joku asia on niin epäselvä että sen takia on jatkuvasti tarve jotain kelata ja puida ja vakuutella

[a4]

Ideologia kuulostaa kattavimmillaan ihan maailmankatsomuksen, maailmankuvan, maailmanselityksen juurisyyltä.
Suppeampi ideologia on helposti alisteinen laajemmalle, kuten sitomisleikit uskonnolle.
Laajemmat ideologiat kieltävät toisensa, kilpailevat keskenään, alistavat toisiaan itseensä tai sulautuvat toisiinsa. Kuten uskonto, tiede ja politiikka.

Täydellisen objektiivinen todellisuus on epätäydellisillä kuvauksilla saavuttamaton, jolloin saavutettavissa oleva epätäydellisen objektiivinen todellisuus on ideologinen kuvaus.

Itse katson tieteen olevan nykyisistä kattavimmista ideologioista kaikkein pragmaattisimpana kuvaustapana kaikkein objektiivisinta epätäydellistä todellisuuden kuvausta, ja sillä voidaan kasvavasti sekä tarkentuvasti saavuttaa kaikkein objektiivisinta, kattavinta ideologisuutta eli maailmankatsomusta.

Entäpä tulevaisuus?
Aivot ovat itseään muuttava algoritmi joka tuottaa reaaliaikaista kokemuksellista todellisuus-simulaatiota. Kokemusmaailmaa.
Ideologiat ovat kokemuksellisia käsitteellisiä, kielellisiä algoritmeja jotka tuottavat yhteisöllisiä ideologisia todellisuus-simulaatioita menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Kokemuksellisia kulttuurisia maailmankuvia.

Tekoälyn algoritmit tuottavat myös todellisuus-simulaatioita ja tekoäly voisi myös saada kyvyn muuttaa jopa kaikkia algoritmejaan sekä laskentatehoaan, ihmistä eksponentiaalisesti nopeammin.
Millaisia ideologioita ja maailmankuvia kyvyiltään jumalallisuutta lähestyvä, ymmärryksemme ylittävä olio tuottaisi?

[Melodious Oaf]

Millaisia ideologioita ja maailmankuvia kyvyiltään jumalallisuutta lähestyvä, ymmärryksemme ylittävä olio tuottaisi?

Miksi toisaalta edes asettaa itseään jumalan paikalle?

Ei toi mitä kysyt oikeastaan poikkea siitä, minkälaisia ajatuksia vaikka jollakin lähes jumalaksi kasvaneella itselläsi olisi jos olisit tehnyt juuri sellaisia asioita riittävän kauan jotka sut johonkin tällaiseen vie ja ollut juuri otollisissa olosuhteissa ynnä muuta.

Eihän sitä voi tietää millaisia kokemuksia ja ajatuksia ja ideologioita silloin olisi. Oli se sitten uskonnon kielellä jumalalla, jonkun henkisen kasvun kielellä valaistuneella ihmisellä tai sit toisaalta tekno-optimismin kielellä meihin nähden jumalan kaltaiseksi kehittyneellä tietoisuudella.

Tai miksei vaikka avaruusolioilla jos niikseen tulee.

Sitä voi kuvitella minkälainen joku ideologia olis, minkälaisia niiden tarpeet olis ynnä muuta tai mitä pyrkimyksiä niillä olis, mitä uskomuksia ja niin edelleen, mutta kaikki tollaset kuvitelmathan kertoo vaan jostain sun omista syvätason arvoista ja muusta jota ehkä koet että on liian vaikea toteuttaa tai ymäristö ei sovellu siihen tai joku sun ruumis tai jotain. 

[-:)lauri]

Olen omaksunut humanististen tieteiden säännöistä sellaisen ohjeen, että jos ei ole saavutettavissa objektiivista tietoa, olisi tärkeää että tutkija avata omia motiiveitaan ja taustaoletuksiaan mahdollisimman huolellisesti, jotta joku joka tutustuu tutkimukseen joskus myöhemmin, voisi saada edes etäisesti juonen päästä kiinni.

Mä nään tossa sellaisen ongelman, että silloin ihmisen elämä jäsentyy ikään kuin tieteelliseksi projektiksi jossa koko ajan tehdään tutkimusjulkaisua tai valmistelevaa työtä tulevan sellaisen varalle.

Tieteelliseltä metodilta lainataan joku kösitys siitä, milloin oman elämän asiat ovat kestävällä pohjalla ja milloin ei ja asetetaan kognitiivinen velvoite parhaansa mukaan varmistaa että näin on jos joku sitä jälkeenpäin tutkailee.

Mä sanoisin että henkilökohtaisessa elämässä saattaa olla joskus tarpeen tehdä aika köykäisiä oletuksia tai ajatella jostakin jotakin sen takia että se helpottaa jotakin omaa pyrkimystä.

Mut jos tulee paikka missä sun tarvitsee tarkastella tota niin sit pitäis vaan pystyä myöntämään ja tarvittaessa prosessoimaan se että no okei, tää on mun tapa ajatella tätä tästä ja tästä syystä.

Jos tollasen motiivien tarkastelun vaatimuksen ulottaa kaikkialle, mun mielestä on vaara et elää koko ajan stressissä ja ylikuormituksessa ja että sit se ajattelu on käytännössä surkeampaa kuin mitä toi yllä mainittu olis jossa se edes on selkeää ja palvelee jotakin semmosta tarkoitusta mikä oikeasti on sulle hyväksi ja tarpeen.

Mun mielestä pitäis olla tieteellisen eetoksen ohella ja melkein sitä isompanakin aika usein joku semmonen tietoisuus omien kykyjen ja kapasiteetin rajallisuudesta.

Se on sulla tossa läsnä mut asetat hirveän isoja velvoitteita kyseenalaistaa kaikkea ja vertailla ja arvioida.

Ei mikään takaa että toi tuottaa parempia tuloksia kuin se että antaa itselleen siimaa ja arvioi hitaammin tai vasta joskus myöhemmin ja tarpeen mukaan — kunhan sit myös tekee sen tarvittaessa

Riippuu trietysti tilanteesta milloin olisi hyvä olla asian ytimessä ja milloin riittää mutuilu.

[Xantippa]

Enemmän kuin se, että ihmisillä on ideologioita minua vaivaa se, että kuvittelevat, että ei ole. Tarkoitan, että onhan se nyt rehellistä myöntää, että minulla on tälläinen ideologia ja sen vuoksi sovitan maailmaa siihen kuin väittää, kuten usein tehdään, että minulla on tällainen totuus ja siihen totuuteen sovitan maailman.

Tämän totuuden olen sitten kaivanut vaikka kuinka monen kiven alta saadakseni maailmani mahtumaan siihen.

T: Xante

[Hayabusa]

Enemmän kuin se, että ihmisillä on ideologioita minua vaivaa se, että kuvittelevat, että ei ole. Tarkoitan, että onhan se nyt rehellistä myöntää, että minulla on tälläinen ideologia ja sen vuoksi sovitan maailmaa siihen kuin väittää, kuten usein tehdään, että minulla on tällainen totuus ja siihen totuuteen sovitan maailman.

Tämän totuuden olen sitten kaivanut vaikka kuinka monen kiven alta saadakseni maailmani mahtumaan siihen.

Ja minua vaivaa se, että mahduttaminen tehdään vastustamisen kautta. Johtuisiko se siitä ettei niitä ideologioita koeta oikeasti täysin omiksi, jolloin tuo "ideologittomuus" on henkilöiden virallinen selitys. Mutta usein se oma ideologia, tai ehkä oikeammin sen pinnalle pyrkivä jokin osa, manifestoituu jonkun asian vastustamisena. On vain niin paljon helpompaa mennä kavereiden seuraksi miekkariin vastustamaan "pahaa" kuin tehdä positiivisia ruohonjuuritason tekoja, joita Risto Ihamäki kuvaa Hihan laittamassa linkissä.

Olen kelaillut, että vaativatko ideologiat niin kokonaisvaltaista sitoutumista, että vain ammattilaiset voivat osallistua muiden jäädessä syömään poppareita ja satunnaisesti hurrailemaan? Onko syyllinen Isomäenkin mainitsema medianäkyvyyshakuisuus, että vain globaalit asiat saavat huomiota paikallisuuden jäädessä paitsioon ja siten tyystin ilman tukea ja toimijoita?

[Aave]

Kun ajattelen edistyneitä länsimaita, niin jonkin spesifin ideologian laajamittaiselle omaksumiselle on vähenevästi edellytyksiä. Semmoinen kun vaatii kovan tason pitkäjänteisyyttä ja keskittymiskykyä, ja ne ovat tämän edistysmaailman katoavia ominaisuuksia. Monissa arabimaissa uskonto ja politiikka ovat käytännössä sama asia, ja siihen kasvatetaan syntymästä asti.

Hyvänä esimerkkinä Suomessa juuri torpattu terroristinen aie, jossa 23-vuotias opiskelijanainen aikoi tehdä hirveitä. Hän ehti kuitenkin julkaista 18-sivuisen manifestin, joka on käytännössä erilaisten ideologioiden sillisalaatti. Tuskinpa on itsekään perehtynyt mihinkään niistä aivan niin perusteellisesti, että voisi puhua näiden ideologioiden vankasta tietotaidosta. Koko manifestin voisikin tiivistää paljon rahvaanomaisemmin:

"Ihmiset ovat itsekkäitä kusipäitä. Reaktioni on ryhtyä ampumaan heitä - eli itsekkäästi, ja kusipäisesti".

[Hiha]

Olen usein pohtinut, että jos kykymme kommunukoida rajoitetaan vain tuohon 10%, tekeekö se ihmisistä ikään kuin autisteja. Kaikki tulkitsevat kaikkien "ajatuksia" kuin piru raamattua kun käsitys ihmisten vilpittömistä intentioista jäävät kokonaan välittymättä.

Mietin jonkun aikaa ja yllättäen päädyin siihen, että se on vähän tekosyy. Totta kai someviestejä lukemalla on paljon, paljon vaikeampaa saada selville mitä toinen ajattelee verrattuna siihen kun kuulee ja näkee. Mutta jotkut kykenevät siihenkin (en kyllä minä). Se vaatii halua todella tietää miltä toisesta tuntuu – sen sijaan että miettii miltä toisesta pitäisi tuntua. Ja tämän voi mokata silloinkin, kun kaikki informaatio on saatavilla ja toinen ihminen raivoissaan melkein pilleissä kiinni: "Etkö sinä saatanan mäntti tajua mitään!?"

Tämäkin on varmaan ideologinen kysymys, halutaanko toinen kokonaisena mukaan vai riittääkö numerona kirjanpidossa. Vastaus voi tulla ideologian tarkoitusperästä tai valitsemasta taktiikasta. Periaatteessa ne voivat poiketa, mutta käytännössä ihmisläheisyys joko katoaa tai säilyy, ja ennen pitkää se tekee sen sekä opissa että sen soveltamisessa. Jos porukka on tarpeeksi hajasijoitettu kyetäkseen hajoamaan kysymyksessä, eri valinnoilla on voimaa de facto jakaa ideologia kahtia.