Mytologia, arkkityypit ja tietoisuus

[Norma Bates]

Vuosien varrella olen joutunut pettymään enemmän tai vähemmän lähes jokaiseen ihmiseen jonka aatoksia ja tuotoksia olen arvostanut. Äkkäsin tässä että Joseph Campbell on tyyppi johon en ole vielä onnistunut pettymään. Mieshän siis elinaikanaan tutki kaikkien kansojen myyttejä ja taruja, ja kirjoissaan on (ainakin minun mielestäni) osoittanut, että kaikkien uskontojen perimmäinen alkulähde on ihmismieli, ja täten ne periaatteessa ovat keskenään tasa-arvoisia.

Kun kaikista uskonnoista löytyy periaatteessa samoja elementtejä, niin yhdelläkään porukalla ei voi olla mitään yksinoikeutta oikein yhtään mihinkään. Ei voi sanoa että totuuteen, koska totuus on perin subjektiivinen käsite kun uskonnoista ja usko(i)sta on kysymys. Herää sitten tietysti kysymys, että millainen olisi sellainen henkinen rakennelma joka kattaisi kaikki mahdolliset uskonnot. Ehkä Campbell itse pääsi lähelle sellaista yhteensulautumaa. Ainakin nautin tästä videosta (ja harvemmin jaksan mitään puhevideoita edes katsella):

Ja tätä hänen haastatteluaan kun miettii, ei välty ajatukselta että me ollaan sössitty asiat pahemman kerran uskontojen kanssa, eikä menty luonnon metsään, vaan metsään negatiivisessa mielessä. Myyttien ja tarujen piti olla avuksi elämässä, eikä jotain millä kiusata itseä ja muita.

(Laitoin laajahkon otsikon, jotta ketjua voi myöhemmin hyödyntää kaikkeen sellaiseen jossa tarkastellaan mieltä "henkisemmästä" näkökulmasta.)

[Hiha]

Myyttien tarkoitus on ehkä ollut sama kuin on vieläkin satujen. Auttaa suhtautumaan oikein reaalitodellisuuteen, koska se on reaalitodellisuus. Niin kauan kuin todellisuus koostui merkittävästi luonnonoloista ja ihmisyhteisöjen ihan järkevistä sovittautumisista siihen – esimerkiksi kalaa pyydetään milloin sitä saa, turha sitä muina aikoina on yrittää – asia oli bueno.

Pikkuhiljaa kulttuurinen osio kasvoi ja kasvoi ja ihminen pystyi yhä enemmän rakentamaan asioita mieleisikseen. Joku johtaja saattoi olla tarpeen, ja sekin että jokainen ei ole koko ajan haastamassa, mutta on täysin mielivaltaista onko johtaja jumalien asettama, jumalien sukua, elävä jumala, ja pitikö hänen kättään suudella, jalkojaan suudella, ryömiä hänen edessään maassa tomussa. Yhtä kaikki, tämä uusi keksitty todellisuus piti yhtä lailla pyhittää kuin se, että aurinko nousee aamulla. Kunpa se olisikin jäänyt johtajaan, mutta hänen rinnalleen kasvoi aatelinen sotilaseliitti ja ideologinen pappiseliitti. Nämäkin tarvitsivat oman selityksensä.

Mikään ei siis missään vaiheessa vinksahtanut raiteiltaan. Toisiaan seuraavat uskonnot ja muut opit kasvoivat vähitellen vain yhä hullummiksi ja hullummiksi, kun ihminen muutti luontoa sivilisoiduksi ympäristöksi. Kehityksen siemen oli siellä alusta alkaen, oli vain täysin mahdotonta arvata mihin se johtaisi. Sitten olikin liian myöhäistä kysellä.

Aatami kynti ja Eeva väänsi värttinää –
mistä onkaan tullut aatelinen suku tää?

[Toope]

Myyteissä, raamatullisissakin, suomalaisissakin, on totuuspohjaa. Ei täysin sepitettä.

[Norma Bates]

Menköön nyt vaikka tähän ketjuun, kun en halua perustaa mitään dualismiketjua (kun olen sitä aihetta kokolailla kurkkuani myöten täynnä), jotta tosiaankaan asia ei ole niin simppeli että ennen aavikkouskontojakin ihmisillä olisi ollut tällainen käsitys että on olemassa hyvä jumala ja paha jumala/demoni. Buddhalaisilla toki on näitä helvettipiirroksia missä demonit kiusaavat ihmisiä, ja hinduilla on rakhasat (jos nyt nimen oikein muistan) jumalien kanssa tappelemassa, mutta enpä kyllä muista että olisivat kyttäilleet ihmisten sieluja.

Minusta näyttäisi siltä että juutalais-kristillis-islamilaista dualistisuutta edeltäneissä kansain uskonnoissa on ollut jumalia ja näiden vastustajia, jostain syystä "epäjumaliksi" sysättyjä olentoja tappelemassa keskenään, eikä ole ollut niinkään selvää että kumman sortin edustajat ovat ihmisille suopeita ja kumman eivät. Skandinaavisissa taruissa jumalat taistelevat jättiläisten kanssa, mutta eipä kumpiakaan näytä ihmiskunta kiinnostavan. Vain sen verran, että taistelussa kuolleet miehet pääsevät viikinkien taivaaseen Valhallaan.

Kreikkalaiset jumalat taistelivat titaanien kanssa, ja minusta näyttäisi siltä että titaanit olivat vain eräänlainen vanhempi sukupolvi jumalia. Eikö siellä peräti mennyt niin että jumalat olivat jopa titaanien omia jälkeläisiä? Titaani Prometheus halusi auttaa ihmiskuntaa ja varasti ihmisille tulen, mutta minulle olikin täysin uutta että hän olisi jopa itse luonut ihmiset:

Prometheus (myös Prometheas tai Prometeus) on kreikkalaisessa mytologiassa titaani, joka loi ihmiset ja varasti heille jumalilta tulen.[1] Prometheus oli Iapetoksen ja Klymenen poika sekä Atlaksen ja Epimetheuksen veli. Prometheus muovasi savesta ihmisen, jolla hän hieman toisistaan poikkeavien tarinoiden mukaisesti kansoitti maan. Zeus ei halunnut antaa Prometheuksen suojateille tulta, joten tämä varasti sen ja toi sen ihmisille fenkolin varressa. Prometheus huijasi myös Zeuksen valitsemaan huonoimman palan ihmisiltä vaaditusta härkäuhrista, täten auttaen ihmisiä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Prometheus

Mitä ihmeen järkeä ihmisten on siis ollut palvoa millään tavalla Zeusta? Mutta onko Zeusta varsinaisesti palvottu siinä samassa mielessä kuin juutalaiset (myöhempinä aikoinaan) kansallisjumalaansa Jahvea, kristityt Jumalaa tai muslimit Allahia? Näyttäisi paremminkin siltä että Zeusta ja muita jumalia on lähinnä mielistelty, että olisi iisisti.

Egyptiläisillä sitten puolestaan on tämä Seth, jonka kai monikin olisi halukas mieltämään jonkinlaiseksi saatanaksi, mutta oliko hän koskaan ihmisten kimpussa? Osiristahan hän vihasi ja tappeli tämän pojan Horuksen kanssa. Jälleen sisäsiittoista touhua jossa ihmisillä ei ole osaa eikä arpaa, jumalten välistä kähinää.

Jumalilla ja näiden vastustajilla, epä-jumalilla (muuttuneet epä-jumaliksi vain nousukasjumalien tahdosta?) on hyviä ja huonoja piirteitä. Mutta yksikään heistä ei nähdäkseni ole absoluuttisen hyvä tai paha ihmiskuntaa kohtaan. Mesopotamian jumalpantheoneista tulee tietysti vielä nämä anunnakit mieleen, kuinka Ea/Enki tykkäsi ihmisistä, mutta Enlil vihasi niin että halusi ensin tappaa nämä taudein, mutta kun se ei onnistunut, paiskasi vedenpaisumuksella. On siinä ollut dualismiin taipuvaisilla kansoilla pohdiskeltavaa kun ovat alkuun ängenneet sekä hyvää että pahaa tehneet jumaluudet kaikki väkisin yhteen ja samaan Jahve- tai Allah-hahmoon. Ei ihme että jonkinlainen saatana on pitänyt keksiä vaikka väkisin, että edes osa jumalten pahuudesta saadaan lokeroitua toiseen olentoon, että vähän helpottaa se ristiriitaisuus ja ahdistus, minkä se tuottaa kun omapäinen jumaluus voi koska tahansa huvikseen pyyhkiä ihmiskunnalla lattiaa.

[ROOSTER]

Mieshän siis elinaikanaan tutki kaikkien kansojen myyttejä ja taruja, ja kirjoissaan on (ainakin minun mielestäni) osoittanut, että kaikkien uskontojen perimmäinen alkulähde on ihmismieli, ja täten ne periaatteessa ovat keskenään tasa-arvoisia.

Olet ilmeisen perehtynyt eri uskontoihin ja niiden taustoihin. Mitä mieltä olet gnostilaisuudesta?
Siinä on yhdistelty monien uskontojen piirteitä hieman buddhalaisessa hengessä.

Aineellisen todellisuuden luoja oli alempi jumalolento, demiurgi, joka on syntyisin jumalallisessa maailmassa tapahtuneesta häiriöstä. Tämä luojajumala halusi luoda täydellisen maailman, mutta epäonnistui. Luojajumalan täydellinen maailma olisi ollut kuolematon ja katoamaton. Luomisen epäonnistumisen vuoksi gnostilaiset pitivät aineellista maailmaa toisarvoisena tai pahana, mutta koska ihmisen sielun alkuperä on kuitenkin jumalallisessa todellisuudessa, kaikkein korkeimman jumalan luona, on aineesta vapautuminen mahdollista oman sisäisen salaisen, pelastavan tiedon avulla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Gnostilaisuus

Minua viehättää, asiaan sen tarkemmin tutustumatta, tieto yhtenä uskonnon peruspilarina (Sana "gnostilaisuus" tulee kreikan sanasta "gnosis" (γνώσις), joka tarkoittaa tietoa). Se kuulostaa hyvältä.

Toinen ajatus gnostilaisuudessa tuntuu myös asialliselta:

Käsitys maailman luomisesta sisältää useampia jumaluuksia. Aineellisen todellisuuden luoja oli alempi jumalolento, demiurgi, joka on syntyisin jumalallisessa maailmassa tapahtuneesta häiriöstä. Tämä luojajumala halusi luoda täydellisen maailman, mutta epäonnistui. Luojajumalan täydellinen maailma olisi ollut kuolematon ja katoamaton. Luomisen epäonnistumisen vuoksi gnostilaiset pitivät aineellista maailmaa toisarvoisena tai pahana,...

Priimaa koitettiin mutta meni hieman pieleen. Tuttua maallisista piireistä, ylimmällä taholla voi olla hyväkin tarkoitus mutta alempihierarkkiset operoijat tuhoavat ajatuksen joka saattaa muuttua päinvastaiseksikin mitä haettiin.

Luojajumalan valtuuttamana toimi alempi Jumala jonka hommat meni osin pieleen ja hän näyttäytyy siis jonkunkaltaisena Luciferina.

Lohtua tuo myös se, että ihminen itse, omalla ajattelullaan ja teoillaan voi vaikuttaa pelastumiseensa. Eikä tarvitse noudattaa orjallisesti 2000 vuotta vanhoja käytösohjeita.

Uskontojen sukupuussa, kts.kuva, gnostilaisuus on eri oksaa kuin kristinuskot mutta jokin vaakaviiva niitä yhdistää.


https://riemurasia.fi/kuva/Maailman-uskontojen-sukupuu/141596

Linkin takaa klikkaamalla kuvaa saa sen suuremmaksi.

Taulun mukaan saamelais-suomalaisella shamanismilla on ollut vaikutusta germaanien ja balttilaisslaavien myytteihin. On tainnut olla täkäläisillä oletettua suurempi ja pidemmälle ulottuva vaikutus mitä luullaankaan.

[Norma Bates]

Sellaisen käsityksen olen saanut (useiden ammoin lukemieni kirjojen perusteella) että gnostilaisuus on Välimeren seudun esoteriaa. Juutalaisuuden alalahkona alkunsa saanut kristinusko eräidenkin tahojen mukaan on eksoteriaa silloin kun Raamatussa sanottu otetaan sellaisenaan todellisina tapahtumina, mutta esoteriaa jos tapahtumat ymmärretään vertauskuvina, tai jopa jonkinlaisena salakielenä (tässä tulee tietysti mieleen Kabbala ja mitä näitä nyt on, gematria yms.)

Esoterian mukaan Jeesuksen kuolema ristinpuulla merkkaa sitä että sielu on kahlehdittu ruumiiseen ajassa ja tilassa. Ruumis on hauta, ja ylösnousemus tarkoittaa sitä että tietoisuus ymmärtää olevansa henki, eikä fyysinen keho. Näkisin että gnostilaisuudessa Jeesuksen tarina on vain uusin adaptaatio siitä samasta mysteeristä mitä lienee Kreikassakin aikoinaan käyty läpi salaisissa menoissa. Ja Egyptissä. Mutta tämä on tietysti hörhön mietteitä, ei tutkijan ja tieteilijän.

Gnostilaisuus olisi saattanut olla hyvin mielenkiintoinen uskonto jos se olisi valikoitunut uskontojen eloonjäämistaistelussa Euroopan valtauskonnoksi. Mutta lukemani mukaan gnostilaisissa porukoissa kuten esim. kataareissa osa koki olevansa niin erinomaista sakkia että kaikki oli sallittua, koska synti ei enää koskettanut näitä (omasta mielestään) henkistyneitä valioyksilöitä. Kuka on siinä asemassa että pystyy itse määrittelemään itsensä niin kehittyneeksi että saa tehdä ihan mitä tahansa? Kuulostaa omahyväiseltä ja nyrjähtäneeltä ajattelulta. Ei ole kaukana jostain Aleister Crowleystä.

Jonkun lukemani kirjan mukaan Johanneksen evankeliumi olisi itseasiassa gnostilainen kirjoitus, koska esoteriassa ihminen voi yhtäkkiä henkisen olemusmuotonsa oivaltaessaan sanoa että on tie, totuus ja elämä. Tämmöinen "valaistunut" olento siis juttelisi tuossa evankeliumissa, mikä ei tarkoita sitä etteikö samaan tietoisuudentilaan voisi päästä kuka hyvänsä kunhan vaan kehittyy tarpeeksi pitkälle. Näin ollen Jeesus ei olisi siis niin omahyväinen että väittää itse olevansa sama asia kuin Jumala (mitä Jumala sitten taas onkaan).

Olen myös lukenut että Paavali olisi ollut tällainen gnostilainen, jolloinka se kokemus jossa hän kohtaa Kristuksen on tosiaankin muuntuneessa tietoisuudentilassa koettu mystinen kokemus (jota nykyään sitten halventavasti nimitetään epileptiseksi kohtaukseksi). Samassa yhteydessä luin että Paavali ei olisi kirjoittanut niitä kirjeitään joissa jäkätetään homoudesta tai käsketään naisen vaieta seurakunnassa, vaan nämä olisivat Rooman kirkkoisien myöhempää tuotantoa.

Sitten tämä hyvä jumala vs. luojajumala. Tosiaan tämähän on pirun mielenkiintoinen juttu että ns. hyvä Jumala olisi luonut sielut ja vähemmän hyvä Jumala, joka kuvittelee itsestään suuria, olisi vastuussa fyysisen maailmankaikkeuden ja kehojen olemassaolosta. Jos nyt ajattelee jotain Kabbalan Elämänpuuta (mitä itse mieluiten ajattelen, en siis kauhean syvällisesti ole Kabbalaan perehtynyt), niin siinähän energiaa vuodattuu etappi etapilta alaspäin hienoimmasta hengestä konkreettisimpaan materiaan, ja kaiketi siellä voi olla monenkintasoista luomista, jos nyt ylipäätään jotain luomista on ollut, eikä itsestään syntymistä ja kehittymistä.

Jos Ancient Astronaut -hypoteesi kiehtoo yhtään, niin sitten voi sitäkin miettiä että jos avaruusolennot ovat muokanneet nykyihmistä mieleisekseen, niin hekin ovat osallistuneet luomiseen. Joten voi miettiä jopa että heidänkö takiaan meillä ylipäätään olisi tällainen idea että jokin alempi jumaluus on luonut näitä konkreettisempia fyysisiä muotoja, kun hyvä Jumala, jumalista jumalaisin, on luonut sielut?

[Hiha]

Jumalilla ja näiden vastustajilla, epä-jumalilla (muuttuneet epä-jumaliksi vain nousukasjumalien tahdosta?) on hyviä ja huonoja piirteitä. Mutta yksikään heistä ei nähdäkseni ole absoluuttisen hyvä tai paha ihmiskuntaa kohtaan. Mesopotamian jumalpantheoneista tulee tietysti vielä nämä anunnakit mieleen, kuinka Ea/Enki tykkäsi ihmisistä, mutta Enlil vihasi niin että halusi ensin tappaa nämä taudein, mutta kun se ei onnistunut, paiskasi vedenpaisumuksella. On siinä ollut dualismiin taipuvaisilla kansoilla pohdiskeltavaa kun ovat alkuun ängenneet sekä hyvää että pahaa tehneet jumaluudet kaikki väkisin yhteen ja samaan Jahve- tai Allah-hahmoon. Ei ihme että jonkinlainen saatana on pitänyt keksiä vaikka väkisin, että edes osa jumalten pahuudesta saadaan lokeroitua toiseen olentoon, että vähän helpottaa se ristiriitaisuus ja ahdistus, minkä se tuottaa kun omapäinen jumaluus voi koska tahansa huvikseen pyyhkiä ihmiskunnalla lattiaa.

Hyvinhän se on sujunut, kun mallioppii kaikilta kavereilta tasapuolisesti.

Kun Jumala katseli maata, hän näki, että turmelus vallitsi kaikkialla, sillä ihmiset kuluttivat elämänsä pahuudessa. Jumala sanoi Nooalle: "Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta elollisesta, sillä maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa. Minä hävitän heidät ja maan heidän kanssaan." (1. Moos. 6:12–13)

Tämän jälkeen Jumala sitten sabotoi oman suunnitelmansa antamalla Nooalle ohjeet rakentaa arkki. Tarinassa kun on todellakin korvattu alkuperäisen stoorin kaikki jumalat sillä yhdellä oikealla Jumalalla.

Saatana on sikäli saatanallinen keksintö, että se tekee jumalasta kuin jumalasta umpitylsän. Luterilaisista papeista myös...

  - Mitä pappi tänään saarnasi?
  - Mitäpä se. Jumalaa kiiteltiin ja pirua kovasti moitittiin.

... vaikka luulisi, että heillä sukat pyörivät jaloissa, kun saavat työaikana tämmöisiä juttuja kertoilla. Ilmeisesti kuitenkaan ei.

Matkan varrella Herra tuli Moosesta vastaan paikassa, johon hän oli perheineen yöpynyt, ja aikoi surmata hänet. Silloin Sippora otti terävän piikiven, leikkasi pois poikansa esinahan ja kosketti sillä Moosesta jalkojen väliin sanoen: "Sinä olet minun veriylkäni." Niin Herra jätti Mooseksen rauhaan. Sippora oli ensimmäinen, joka sanoi "veriylkä" puhuessaan ympärileikkauksesta. (2. Moos. 4:24–26)

[Hiha]

Sitten tämä hyvä jumala vs. luojajumala. Tosiaan tämähän on pirun mielenkiintoinen juttu että ns. hyvä Jumala olisi luonut sielut ja vähemmän hyvä Jumala, joka kuvittelee itsestään suuria, olisi vastuussa fyysisen maailmankaikkeuden ja kehojen olemassaolosta.

Yaldabaoth on saattanut saada vaikutteita kaksikolta Jahve ja Seth. Jahven kohdalla sen ymmärtää, ei hän itsestään kovin hyvää kuvaa anna edes omassa eepoksessaan. Seth oli aina ollut vähän toiseuden jumala Egyptissä, autiomaan ja myrskyn ja muukalaisten. Kun persialaiset ja muut ulkomaalaiset alkoivat rampata hallitsemassa, egyptiläiset herkesivät maahanmuuttokriittisiksi ja Seth-rassukan imago rapistui. Jotkut jopa samaistivat hänet Jahven kanssa.