Fiilikset ja päivän mietteet

[Toope]

Olin sitte kärppänä heti klo 10:30 oopperatalon ovella vain tavatakseni aukiolotaulusta, että lipunmyynti aukeaa klo 14. Siispä Stockalle -> Ostin lipun Oopperan kummitus -nimiseen musikaaliin, Joutsenlampi balettiesitykseen ja kansallisteatteriin lipun teatteriesitykseen Dosentit. Voi vittu että toi on kallista. Onneksi on Smartum-rahaa niin ei tarvinnut omista maksaa. Saattaa hyvin olla, että tässä on annos livekulttuuria taas muutamaksi vuodeksi.

Mistä saat tuollaista "Startumrahaa", minulle myös kiitos?
Luultavastihan ei ole mitään valtion verorahoista maksettua?

[Jaska]

Smartum lie lounas- ja liikuntasetelin tapainen verotuettu työsuhde-etu?

[Toope]

Smartum lie lounas- ja liikuntasetelin tapainen verotuettu työsuhde-etu?

Minä joskus ihmettelin sitä, miksi yhteiskuntamme ja valtiomme on ylipaisunut ja verotuksemme korkeaa...

[-:)lauri]

Toopella on näköjään jälleen vahva oikeassa olemisen kokemus asiassa, josta hän ei tiedä yhtään mitään. 

[Toope]

Toopella on näköjään jälleen vahva oikeassa olemisen kokemus asiassa, josta hän ei tiedä yhtään mitään. 

https://www.economicshelp.org/blog/158853/economics/list-of-government-spending-as-a-of-gdp/
Valtioiden kulutuksesta...

[-:)lauri]

Toopella on näköjään jälleen vahva oikeassa olemisen kokemus asiassa, josta hän ei tiedä yhtään mitään. 

https://www.economicshelp.org/blog/158853/economics/list-of-government-spending-as-a-of-gdp/
Valtioiden kulutuksesta...

Jos olet joskus pohtinut, miltä ylivertaisuusvinouma tuntuu, Smartum-raha-tuntemuksesi on juuri se tuntemus.

[Xantippa]

Smartum lie lounas- ja liikuntasetelin tapainen verotuettu työsuhde-etu?

Minä joskus ihmettelin sitä, miksi yhteiskuntamme ja valtiomme on ylipaisunut ja verotuksemme korkeaa...

Toope on nyt tässä oikean ihmettelyn äärellä. Miksi me verovaroin tuemme sitä, että työnantajat haluavat antaa työntekijöilleen kulttuuri- ja liikuntaseteleitä?

Olen aivan samaa mieltä Toopen kanssa, että edes nämä sataset 300-500 per henkilö, voisi työnantaja todellakin maksaa itse ilman verotukia.

Mutta sitten pitäisi hakea lisää yritystukea, kun ei muuten rahat riitä investoida, mutta eihän me voida investoida, vaikka tukikin saatiin, kun suomalainen työntekijä on niin kallis.

T: Xante

[Aave]

Smartum lie lounas- ja liikuntasetelin tapainen verotuettu työsuhde-etu?

Smartum on kansallisen keppi ja porkkana -ohjauksen porkkana: sen avulla ihmisiä ohjataan omilla verorahoillaan yksityisten palveluiden ääreen.

Keppiä puolestaan ovat esimerkiksi Postin tietoinen ja tahallinen paskominen, että kansalaiset ryhtyisivät käyttämään enenmmän yksityisiä palveluita. VR:n palveluiden heikentäminen palvelee pitemmällä aikavälillä samaa asiaa.

Entäpä sote-uudistusten mukanaan tuoma HUS:in yhtiöittäminen? Kun valtion omistama liikelaitos muutetaankin yhtiöksi, se siirtyy samalla kaupallisen lainsäädännön piiriin. Tällöin voidaan vedota kaikenlaisissa asioissa liikesalaisuuteen, eikä toiminnan enää tarvitse olla läpinäkyvää ja avointa. Valistunut arvioni on, että HUS:in yhtiöittäminen lisää samalla myös medikalisaatiota, henkilöstön irtisanomisia ja työsopimusten ketjuttamisia entisestään.

Hoosianna on kaupallisten markkinoiden ja kaupallisen ajattelun ideologia, mi jyllää!

Maljapuheissa poliitikot runoilevat avoimuudesta, ja läpinäkyvyydestä. Uskokoon, ken tahtoo.

[-:)lauri]

Tänää en kyllä mene elokuviin. Oon tällä viikolla käyny kuudessa elokuvassa. Eiköhän se ole ihan tarpeeksi. Säästetään mm. Venom ensi viikolle.

[-:)lauri]

Smartum lie lounas- ja liikuntasetelin tapainen verotuettu työsuhde-etu?

Minä joskus ihmettelin sitä, miksi yhteiskuntamme ja valtiomme on ylipaisunut ja verotuksemme korkeaa...

Toope on nyt tässä oikean ihmettelyn äärellä. Miksi me verovaroin tuemme sitä, että työnantajat haluavat antaa työntekijöilleen kulttuuri- ja liikuntaseteleitä?

Olen aivan samaa mieltä Toopen kanssa, että edes nämä sataset 300-500 per henkilö, voisi työnantaja todellakin maksaa itse ilman verotukia.

Mutta sitten pitäisi hakea lisää yritystukea, kun ei muuten rahat riitä investoida, mutta eihän me voida investoida, vaikka tukikin saatiin, kun suomalainen työntekijä on niin kallis.

T: Xante

Toope ei nyt tiedä ollako kommunisti ja kieltää valtion tuki yritysten työntekijöilleen antamille hyvinvointieduille vai kapitalisti ja hyväksyä ne. Kysehän on viimekädessä vain siitä, mikä on Toopen suhde yritysten verotukseen; pitääkö sen olla kommunistisen kovaa vai kapitalistisen kevyttä.

[Karikko]

Tänään on varmaan hyvä päivä, parempi, kuin eilinen. Ehkä se johtuu siitä ettei eilistä päivää ole enää olemassa.. Mihin siis tätä päivää voi verrata? Olemattomaanko.?

[Hippi]

Olipas melkoinen nostalgiapläjäys siivotessa tänään.

Minulla on kirjahyllyssä (juu, on vielä kirjahylly) yksi krääsähylly, jossa on kaikenlaisia pieniä esineitä, enimmäkseen erilaisia posliinisia eläinhahmoja yms, joita olen elämäni varrella saanut. Vanhimmat niistä olen saanut alle neljävuotiaana ja uusimmat niistä ovat reilu kymmenen vuotta olleet minulla. Vanhimmat, kaksi bambia, sain naapurin mummelilta, joka minua hoiti ollessani pieni. Uusimmat, yksi iso pöllöä ja kolme pientä pöllöä, nappasin muistoksi, kun olin tyttäreni kanssa tyhjentämässä ex-mieheni asuntoa miehen kuoltua. Pöllöperhe mielestäni niin kuvasti meidän perhettä

Siivotessani yritin muistaa keneltä ja missä tilanteessa olin esineen saanut ja useimmat onnistuin palauttelemaan mieliini. Kyllähän esineissä oli osa sellaisiakin, että ne eivät erityisesti kehenkään ihmiseen liity, vaan olen saanut sen sattumoisin, mutta on vaan tullut säilytettyä.

Tuota hyllyä ei tule perusteellisesti joka viikko siivottua, sillä se todellakin veisi aikaa, jos jokaisen esineen pyyhkisi huolella. Nyt sen tein. Mietin vain, että kuinkahan moni niistä ihmisistä, joihin esineet liittyvät, lainkaan muistaa minua. Tuskin monikaan. Vanhemmat ihmiset on jo kuolleet, ehkä osa nuoremmistakin.

Väsymys taisi siivotessa vähän herkistää. Eilen odottelin puolille öin, että formuloiden aika-ajo alkaa ja välittömästi, kun se alkoi, nukahdin läppärin äärelle. Heräsin joskus yhden jälkeen, ja painuin nukkumaan. Nukuin normaalia pidempään, etli periaatteessa normaalin mittaisen yön, mutta silti olen väsynyt ja näytän maailman lyhyimmältä mieheltä. 

[Karikko]

^
Meinasin guuglettaa "maailman lyhyin mies", mutta vältin kiusauksen.

Kukapa sen niin varmasti kuitenkaan tietää, kuka on, tai on ollut, lyhin- tuleva on, on varmaan nyt poissuljettu ja siitä ei kannata puhua.

[Kopek]

Siivotessani yritin muistaa keneltä ja missä tilanteessa olin esineen saanut ja useimmat onnistuin palauttelemaan mieliini. Kyllähän esineissä oli osa sellaisiakin, että ne eivät erityisesti kehenkään ihmiseen liity, vaan olen saanut sen sattumoisin, mutta on vaan tullut säilytettyä.

Tuota hyllyä ei tule perusteellisesti joka viikko siivottua, sillä se todellakin veisi aikaa, jos jokaisen esineen pyyhkisi huolella. Nyt sen tein. Mietin vain, että kuinkahan moni niistä ihmisistä, joihin esineet liittyvät, lainkaan muistaa minua. Tuskin monikaan. Vanhemmat ihmiset on jo kuolleet, ehkä osa nuoremmistakin.

Hipin kirjoitus on hyvä havaintoesimerkki siitä, mistä itsekin olen monesti kirjoittanut. Esineet ovat ikään kuin avaimia muistoihin ja muistikuviin. Kun ottaa jonkin vanhan esineen käteensä, sen myötä palautuu (ellei muistikuva ole täysin hävinnyt aivoista) mieleen erilaisia muistoja ajalta, jolloin esineen sai, tai jolloin se oli osa aktiivista arkielämää.

Ihmisten suhtautuminen vanhoihin esineisiin vaihtelee. Taustalla saattaa olla eroja yleensäkin suhtautumisesta menneisyyteen. Jotkut ihmiset ovat muistoja vaalivia nostalgikkoja, ja jotkut taas katsovat tulevaisuuteen eivätkä mieti menneitä. Esine, joka on jollekin ihmiselle aarre, voi olla toiselle ihmiselle pelkkää jätettä, josta hankkiudutaan siivouksessa eroon. Jotkut voivat häilyä näiden kahden äärimmäisen näkemyksen välissä ja luopua esineistä haikein mielin, mutta luopua kuitenkin.

Minä kuulun ilman muuta nostalgikkoihin ja taaksepäin katsojiin ja vanhan säilyttäjiin varmaan aivan liikaakin. En tahdo raskia heittää mitään pois. Taustalla ovat tietysti ikävät tapahtumat aikoinaan, jolloin menetin suurimman osan henkilökohtaisesta omaisuudestani ja sen mukana suuren osan muistoistanikin. Näiden tapahtumien haavat eivät parane koskaan. Vinksalleen mennyt ajatteluni näkyy esimerkiksi siinä, että pidän kaikkia niitä esineitä, jotka olivat menetetyssä kodissani, ja jotka minulle jäivät, jonkinlaisina pyhäinjäännöksinä. Ne ovat ainoat siteeni rakkaaseen kotiini, jota ikävöin ja kaipaan ja suren. Vaikka esine olisi repaleinen pyyhe tai suttuinen paperinpala, en raski heittää sitä roskiin, koska koen, että esineen menettämisen myötä taas yksi hento säie entiseen onnelliseen elämääni katkeaa.

Tuon tyyppinen ajatus saattaa olla ihmisillä myös silloin, kun he säilyttävät rakkaiden kuolleiden perheenjäsentensä omaisuutta. Joskus kuolleen ihmisen huonekin säilytetään täsmälleen sellaisena, millainen se oli henkilön kuollessa aivan kuin odotettaisiin hänen vielä palaavan huoneeseensa. Hitlerin esimerkiksi kerrotaan säilyttäneen kuolleen rakastettunsa Geli Raubalin huoneen ennallaan.

Wikipedia: "Hitler later declared that Raubal was the only woman he had ever loved. Her room at Haus Wachenfeld was kept as she had left it, and he hung portraits of her in his own room there and at the Chancellery in Berlin."

[Hippi]

^
Meillä on vaan erona, että minun krääsähyllyni on 28x76cm, eikä sitä ole talotolkulla.
En myöskään musertuisi luopumisen tuskasta, jos syystä tai toisesta noista pitäisi luopua.