Fiilikset ja päivän mietteet

[MrKAT]

^

Pollareille et voi enää suoraan soittaa, se on aina 112, johon nykyään soitetaan, mutta voinpa kuvitella heidän ilmeensä, joku huutaa puhelimeen, että apua apua heti, täällä on sähkökatko!

On siis pakko uteliaisuudesta kysyä, mitä Toope luulit poliisin tekevän asialle?

Aika ajoihan medioissa kerrotaan millaisia puheluita toopet soittavat hätäkeskukseen. Kysellään ohjeita autonrenkaiden vaihdosta kinkunpaistamiseen. Väliin tulee jokusen kotinyrkkeilyillan tuomarointitehtävä tai lanssitilaus.

Tästä se sotatieteiden tohtoori Jarno Limnell varoitti että pitäisi nostaa resilienssiä jokaisen kansalaisen eikä hätääntyä 112-paniikkiin jos ei tunnissa tule sähköjä. (Venäjä nauttii ja "kuuntelee" tästäkin...).
  Täällä maalla on pitänyt tottua että jos ei heti tuu sähköjä ja jos ei ole kovia pakkasia ja on valoisaa niin enstex pannaan mattoja eristeeksi pakastimen ympärille... niin pakasteet kestää vaikka pari päivää sähköttä, patteriradiolla kuunnellaan uutiset, taskulamppu yölamppuna jne.

[MrKAT]

Linssin jumiutuminen zoomikamerassa  - huono juttu. Onko päässyt hiekkaa rattaisiin, vai ovatko rattaat hajonneet. Ei taida olla paljon tehtävissä. Voisiko vielä kokeilla täräyttelemistä eri asennoissa, ilmanpainetta koloihin, kädellä nitkuttelemista ja ääriulos-asentoon vetämistä jne.

Hiekkaa ehkä, tai puunsahauspölyä. Kaikkea olen noista kokeillut paitsi en ilmanpainetta (muuta kun suulla kevyesti puhallellen).

[Toope]

Itse sain nyt reseptin kolesterolilääkkeisiin, ensi viikolla apteekkiin siis...
Tuntuu vanhalta. Onneksi halpoja lääkkeitä. En ole kipeä, mutta jonkinlaista sukutaipumusta on:
https://www.duodecimlehti.fi/duo95416
Geneettistä taipumusta... Myönnän kyllä, että omassa ruokavaliossa olisi järkeistämisen varaa. Nyt on.

[Kopek]

Miten pääsen eroon ihmisestä, joka yrittää ostaa vanhoja autojani eikä usko sanaa "ei"?

Tuollaiset ihmiset ovat sietämättömiä. Äsken tyyppi soitti. Puhelinfoobikkona en vastaa puheluihin, joiden soittajaa en tiedä, ja joka ei ole tuttu. En vastannut, mutta tyttäreni vastasi. Sovimme, että hän sanoo, että en ole paikalla, oli soittaja, kuka tahansa.

Tyttäreni joutui roikkumaan puhelimessa melkein puoli tuntia. Tyyppi oli puhunut niistä autoista ja halunnut ostaa ne.

Katsoin formuloita, mutta en oikein pystynyt keskittymään, kun näin, että puhelu kestää ja kestää. Luulin, että soittaja on joku epämääräinen humalainen. Vasta puhelun loputtua kävi ilmi, kuka tyyppi oli, ja mitä asia koski.

Menin aivan pois tolaltani tuon soiton takia. Nyt en ainakaan vastaa puheluihin. Pelkään, että tyyppi tulee paikalle, kun olen siellä autojen luona. En haluaisi käydä läpi sitä hiillostusta. Se kestää ja kestää ja kestää ja kestää. Se, että sanon, että en myy autoja, ei auta. Tyyppi on kuin lahkeessani roikkuva terrieri. Odottaa, että annan periksi. En aio antaa. Pakko panna välit poikki, kun tyyppi ilmestyy. Lähden vain ajamaan autolla pois paikalta. Masentavaa. Tyyppi on kuin haaskalintu, joka tulee nokkimaan varattomuutemme ja kurjuutemme tunkiolle.

[Aave]

Miten pääsen eroon ihmisestä, joka yrittää ostaa vanhoja autojani eikä usko sanaa "ei"?

Vastaamalla itse puhelimeen, ja sanomalla EI?

Muoks: Jos vieläkin soittaa niin sano, että teet PoLiISilLe ilmoituksen häirinnästä. Mutta poliisille soittaminen se vasta kynnys lieneekin!

[Hippi]

Kopek, voisit lähteä leikkiin mukaan ja pyytää kirjallisen ostotarjouksen. Kun näet hinnan, jonka hän olisi suoralta kädeltä valmis maksamaan, niin voit ripustaa tarjouksen huussin seinälle ja sanoa tyypille noin kymmenkertaisen hinnan, jolla voisit alkaa harkita myyntiä. Kannattaa tietenkin varmistua, ettei tuolla ole varaa sitä hintaa maksaa, ennen kuin teet vastatarjouksen.

[Aave]

^
Ei huono.

[Hippi]

Wanhaa kauppiassukua

[Aave]

Wanhaa kauppiassukua

Ahaa, sehän selittää.

Nuorena kossina kävi niinkin, että menin erääseen autoliikkeeseen äitini vanhan kaupparassin - ladan kanssa. Pyysin siitä automyyjältä ennakkotarjousta, kun piti saada vaihtoon. Mulkku myyjä noteerasi nuoren ikäni ja kuvitteli, että voisi veetuilla: sanoi antavansa 100 markkaa. "Kiitos, asia selvä".

Tein äidin puolesta kaupat toisessa autoliikkeessä, uusi auto maksoi silloista 44 000 markkaa, rahat käteisellä. Oli pakko käydä veetuilemassa uuden auton kanssa ensimmäiselle autoliikkeen myyjälle että katso nyt miten kävi, kun ei muka hyvä raha kelpaa. Voi että, kun sitä veetutti!

[Kopek]

Autokysymyksessä on epämukavaa se, että niitä kyselevä henkilö on entisaikojen hyvä kaverini. Vaikka viime vuosikymmeninä emme ole olleet juuri missään tekemisissä toistemme kanssa, ei tuollaista tyyppiä viitsisi vihamieheksikään muuttaa. Raha (tai sen puute) tässä kaiken A ja O on niin kuin monessa muussakin asiassa. Ongelma ratkeaisi, kun siirtäisin autot muualle ja sanoisin, että niitä ei enää ole. Mutta se maksaa.

Yritän saada asian toistaiseksi pois mielestäni.

Täällä on eri ketjuissa käsitelty ravinto- ja kolestroliasioita. Kommenttina tähän keskusteluun lisään, että tutkin ostamieni ruoka-aineiden tuotelostukset ja vältän sellaista, missä on vähänkin enemmän tyydyttämättömiä rasvoja. Raja menee jossakin 1 g / 100 g kohdalla. En ole absolutisti tässä(kään) asiassa, joten joskus voin ostaa suklaata tai jäätelöä tai vastaavaa, jossa "raja-arvo" ylittyy reippaasti. Pyrin kuitenkin siihen, että näitä poikkeuksia olisi mahdollisimman vähän. Viime vuoden alussa lopetin suklaan ostamisen käytännössä kokonaan. Tänä vuonna olen muutaman kerran sortunut, mutta edelleenkin yritän välttää ostamista.

Leivän päälle panen pienen määrän Benecolia.

Toinen asia, mitä haluaisin välttää, on suola. Sitä vain tahtoo olla kaikessa mahdollisessa. Laivässäkin on lähes aina 1 - 1,1 prosenttia. Ostan jälkiuuniviipaleita, jossa suolan määrä on 0,7 prosenttia. Sekin on liikaa. 

Myös sokeri on pahasta. Siihen tulee sorruttua liian usein. Lopetin aikoinaan sokerin lisäämisen teehen ja myöhemmin myös kahviin, jos satun sitä juomaan. Kaikenlaisessa muussa sokeria kuitenkin tulee käytettyä. 

[Hayabusa]

^Auto-ongelmasta sain sellaisen käsityksen, että kaaroja olisi useampi. Ja, että koska siirto maksaisi, niin ne eivät ole ajokuntoisia. Mitä jos myisi osan autoista jolloin saisi rahaa sen rakkaimman / rakkaimpien kunnostamiseen?

[ROOSTER]

Ymmärrän kyllä, että voi omistaa auto(-ja)n johon on voimakas tunneside. Sehän nitoo kivasti muistot tietyltä ajalta yhteen. Omatkin autoni olisi ehkä jälkikäteen ajateltuna kaikki pitänyt säilyttää, mutta jätin itselleni vain yhden, senkin vain siksi, että en saanut siitä kunnon hintaa.

Muistan myös myyneeni ykköskoppaisen Ford Escort GT:n joskus 70-luvun puolivälissä 3000 markalla. Mitähän moisesta saisi nykyään? 8000€ ? Sitä ennen meni kaappariovinen Fiat 600 1000 markalla.

Jos autoja on useita, tilanne menee tietysti vielä vaikeammaksi, mikä rakkaista myydään ensiksi...sitäpaitsi myydessä tulee luopumisprosesseja kaksi, ensin menee auto ja sitten siitä saadut rahat.

[Kopek]

Jos autoja on useita, tilanne menee tietysti vielä vaikeammaksi, mikä rakkaista myydään ensiksi...sitäpaitsi myydessä tulee luopumisprosesseja kaksi, ensin menee auto ja sitten siitä saadut rahat.

Tuossa on ongelma kiteytettynä. Vaikka päättäisi, että myyntitulo käytetään johonkin tiettyyn hyödylliseen tarkoitukseen, raha yllättäen meneekin muuhun. Jos talous olisi täysin omassa kontrollissa, rahavaroja voisi säästää ja ohjailla sinne, minne haluaa. Yhteistaloudessa kaikki "löysä" raha vain häviää.

Ongelma ei ole pari vanhaa autoa vaan kokonaisuus, johon kuuluu rapistuvia rakennuksia ja vuotavia kattoja ja eripurainen suku, joka ei saa mitään yhteisesti aikaan. Myös matkat ja paikat tuottavat ongelmia. Rahat menevät bensoihin, kun jokainen ruuvi pitää käydä vääntämässä 80 kilometrin päässä sieltä, missä asuu. Bensakulut, jotka nyt vielä lisääntyvät, ovat sähkökulujen (lämmitys) lisäksi suurimmat kuluerät taloudessamme. Jos asuminen ja asiat tapahtuisivat yhdellä paikkakunnalle, ongelmat ratkeaisivat melkein jo sillä. Liikkumiseen kuluvat tuhannet eurot (ja sadat tunnit) voisi käyttää projektien edistämiseen. 

[Brutto]

Kopekista tulee mieleen muuan Pekka Mäkinen.

[Hayabusa]

No niin! Kuka on käynyt duunaamassa Hipin naapuria? 

..... ulisevia moottoreita, tulee assosiaatio orgasmin huippua lähentyvän naisen tuottamasta äänimaailmasta. Se on mukavan kuuloista, juurikin monen miehen korviin.

Sen sijaan alapuolella asuvan naispuoleisen naapurin korviin nuo kiljuorkut ei kuulosta kamalan kivalta 

Niin, äänille on olemassa aikansa ja paikkansa. Kun ne pääsevät irti sopimattomissa oloissa niin kivuus onkin kamaluutta. Ei se moottorin kiljunakaan, tai karjunta, ole kivaa kuunnella jos koittaa vaikka nukkua. Ainakaan jos sitä on kovin usein.

...ja jos kerrostalon koirat liittyvät kuoroon. Mahtava crescendo!