Fiilikset ja päivän mietteet

[Xantippa]

Alkaa kelit menemään tunteisiin.

Yhtään kylmää, harmaata ja tuulista päivää en enää jaksaisi. Ensin sai odotella viikkokaupalla lumien sulamista ja nyt sitten sitä, että tarkenisi edes nostaa toisen terassin katoksen ylös. Kurkkukin on karhea siitä vähästä, mitä ulkona on villasukat jalassa pyörähtänyt.

Viikonlopuksi on tiedossa meno, joka tarkoittaa tuntikausien junassa istumista, toki muutakin. Mutta nyt ei jaksaisi yhtään sitäkään ja olen viittä vailla, että perunko koko jutun, vaikka tiedän, että siitä nousisi jumalaton älämölö.

Ei hyvä päivä.

T: Xante

[Hippi]

^
Sade taisi minut herättää, tai ainakin säähistorian mukaan juuri sanoihin aikoihin täällä alkoi reippaampi sade.

Pitkäänhän sitä sadetta toivoin, että vihertyisi kuollut nurmikko ja itäisi hyvin uudet siemenet, mutta en välttämättä olisi halunnut noin ylenpalttista toiveen toteutumista. Nyt pitäisi päästä jo kitkemään siemennetyille alueille kasvavat muut rehut pois, ettei ne pieniä taimia varjosta liikaa ja vie niiltä elintilaa.

Jos nyt sateesta jotain iloa on ollut, niin on voinut hyvällä omallatunnolla katsoa päivällä Netflixiä. Syystä tai toisesta en kehtaa aurinkoisella säällä sitä tehdä

[Hayabusa]

Kuvittelisin, että jatkuvasti tien päällä olevalla Kopekilla olisi matkakassi valmiiksi pakattuna. Tai itse asiassa useampikin - kävisi kotona vain vaihtamassa kassia.

Kyllähän noita unohduksia sattuu ihan jokaiselle, joka jossain käy. Itsekin olen joutunut täydentämään matkavarustusta matkakohteessa hammasharjasta lähtien. Saattaa olla, että viikonloppuna tulee tehtyä vieni kotimaan pyörähdys - jotain tarpeellista varmaan unohtuu kotiin.

[ROOSTER]

Tämä juttu herätti muistoja menneiltä ajoilta.

Ruotsalaisten synnyttämä Twitter-keskustelu siitä, kutsutaanko kylässä oleva lapsi perheen ruokapöytään, on mielenkiintoinen, sillä se paljastaa kulttuurieroja.

Ruotsissa on siis tavallista, että vieraille ei tarjota ruokaa, etenkään kylässä oleville lapsille. Sama käytäntö on myös Hollannissa, ja luulen, että sellaista tapahtuu Suomessakin, etenkin, jos kyse on naapuruston lapsista, jotka käyvät kylässä usein ja viipyvät vähän aikaa.

Meillä oli aina lapsien samanikäisiä kavereita kyläilemässä. Joskus kun tultiin töistä kotiin oli vanhin lapsemme valmistamassa juuri ruokaa suurelle laumalle, taisi olla parhaimmillaan yhdeksän. Lama-aikana ruoka oli arvossaan ja vieraatkin lapset söivät aina mielellään. Yksinkertaistahan se tarjottava usein oli mutta kotona odottava mahdollisesti tyhjä jääkaappi antoi kimmoketta syödä "ulkona".

Paikkakunnan vanhemmat tottuivat siihen että lapset viettivät aikaa meillä. Jos joku ei ilmaantunut pääuutisiksi kotiinsa, tuli meille usein soitto: onko se teillä? Huippu taisi olla kun eräs vanhempi sanoi: Pitää huolehtia, että heidän poika tekee läksynsä.

Olimme kuitenkin pääsääntöisesti iloisia, että lapsillamme oli kavereita ja että tiesimme missä he olivat ja ehkä jopa mitä he puuhasivat. Meillä oli oikeastaan kaksi vanhempaa ja vapaamuotoinen ja vaihteleva lapsikommuuni. Kokoonpano vaihteli sen mukaan oliko kyseessä Nintendo-ilta vai teatterisovitus Taru Sormusten Herrasta. Ilmeisesti näistä neuvoteltiin ja sovittiin jo koulussa.

Syöminen ja napostelu kuului näihin kokoontumisiin aina. Ilmeisesti siksi kaikki lapsemme oppivat hyviksi keittiössä.

[Kopek]

Nuorempien veljieni kavereita "pyöri" kotonamme tuon tuostakin. Ei vieraille lapsille koskaan mitään ruokaa tarjottu. Enkä minä muista koskaan syöneeni tai juoneeni kavereitteni luona käydessäni. Ehkä se ei vain ollut tapana kotiseudullani.

Kavereitani kävi joskus kylässä meillä. Varsinkin hieman vanhempana, jolloin minulla oli oma huone talon yläkerrassa, vein kaverini sinne. Huoneeseen pääsi talon toisesta päästä erillisestä ovesta siten, etteivät kaverini joutuneet lainkaan tapaamaan muuta perhettäni, jos päästin heidät tuota kautta sisälle.

Myös minä vierailin koulukavereideni ym. tuttavieni kotona useissakin eri osoitteissa vuosien varrella. Tässä oli kuitenkin eroa siinä mielessä, että joidenkin kavereitteni kotona en juurikaan käynyt, mutta joidenkin kävin. Se riippui ilmeisesti siitä, millainen koti näillä ihmisillä oli.

Joskus 15-16 -vuotiaana yksi (valitan toistoa, kun en keksi muuta sanaa) kavereistani oli poliisin poika. Kävin usein heillä kylässä. Poliisi-isän "rähinäremmi" roikkui naulakossa seinällä ja poliisin hattu oli hyllyn päällä. Aivan pikkupoikana leikin erään toisen poliisin pojan kanssa ja kävin myös heillä kylässä. Kyseinen poliisi oli vuokralaisena meidän omistamassamme talossa, joka oli muutaman sadan metrin päässä kodistamme.

Asiaan liittymättä pelkkänä yhteensattumana kumpikin suoritti myöhemmin lentolupakirjan.

Erään kaverini naapurissa asui poliisi, ja tämän poliisin (pikku)poika oli usein käymässä kaverini kotona. Poika oli väkivaltainen hakkaaja ja hyökkäsi kimppuuni milloin mistäkin syystä. Tarkemmin sanottuna hän oli "Batman-hullu". Kyseinen ilmiö ei tarkoita oikeata hulluutta vaan ilmiötä, että jossa Batman -sanan lausuminen ja Batman-tunnusmusiikin laulaminen (bä-bä-bä-bä-bä-bätmän) saa aikaan "hulluuskohtauksen", jolloin lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti hyökäten nyrkit ojossa hakkaamaan jonkun. TV:stä opittua käytöstä siis.

Kyseinen pikkupoika seurasi isänsä jälkiä ja on nykyisin julkkiskomisario tai mikä lieneekään poliisipomo, jota lehdet haastattelevat erilaisten rikosten yhteydessä. Ei vaikuta erityisen "suvaitsevaiselta" tyypiltä ainakaan sen perusteella mitä viimeksi olen hänen puheitaan eräässä yhteydessä kuullut. Poliisiperheen poliisipoika... on vaikea keksiä henkilöä, joka olisi arvomaailmaltaan kauempana minua.

Olisikohan rikollisperheen rikollispoika lähimpänä arvomaailmaani?

[Karikko]

Taas on niin kiire ettei ehdi juurikaan kirjoittelemaan. Osan ajasta vie eräs suurehko projekti, joka kiinnostaa toukokuussa 2022 isoa osaa tämänkin palstan väestä. Oikeastaan se kiinnostaa koko pohjoista pallonpuoliskoa.

Projekti on saatu kunniakkaaseen päätökseen vain alkaakseen taas alusta.

Nyt ollaan kyllä kiinnostuneita, mistä ihmeestä tiesit tämän vuoden toukokuun projektin olevan kiinnostava, vaikka, et ehkä suoranaisesti tätä nyt tainnut tarkoittaa.

On helppoa ennustaa, että lätkän MM-kisat on melkoisen kiinnostava tapahtuma. Itsellä oli kokonaisuuden kannalta pieni rooli kisajärjestelyissä, mutta silti stressaava. Tämän tason jutuissa kun ei saisi mokailla. Ensi vuoden kisat meneekin jo rutiinilla.

Niin stemppiä seuraavalle kaudelle- melkoisen vaikeaa varmaan uusia tämänvuotinen saavutus.

[ROOSTER]

^
Jos on ollut vaikka makkaranmyyjänä tai pääsylipun tarkastajana, niin onhan saavutuksen uusiminen melko helppo homma.

Eri asia on, jos nimimerkin Brutto takana piileskelee Jukka Jalonen.

[kertsi]

Pelaan erästä nettipeliä, joka on joukkuepeli. Olen pelannut sitä jo vuosikausia, ja enimmän osan ajasta olen ollut joko de facto tiiminjohtaja tai "johtoryhmässä" eri kokoonpanoissa. Olen luotsannut noin 16 henkilön ydintiimiä mukanani kahteen kertaan uuteen tiimiin, kun vanha tiimi osoittautui ei kovin toimivaksi. Tämä viimeisin on kovatasoisin, ja kilpailuhenkisin. Nyt ongelmaksi on tullut, että vanhoista tiimiläisistäni kaikki eivät ole yhtä kilpailuhenkisiä kuin tämän uuden tiimin useimmat henkilöt, eivätkä osallistu samalla intensiteetillä ja pieteetillä. Olen tässäkin kokoonpanossa johtoryhmässä, ja painiskelen nyt itseni kanssa. Hyväksyn kyllä tämän uuden tiimin säännöt, ei siinä mitään, mutta on kyllä karua joutua erottamaan tiimistä semmoisia ihmisiä, joiden kanssa olen pelannut jo 5 vuotta, niin kuin esimerkiksi tänään kävi, ja aiemminkin on käynyt. 4 henkilöä 16:sta on saanut kenkää puolessa vuodessa, ja yksi lähtenyt itse, lopetti koko pelin pelaamisen. Eli 11 jäljellä. Tätä menoa menetän koko pienen tiimini ajan myötä. Vaikka kyllähän se on niin, että tuskin koko peliä on kymmenen tai viiden vuoden päässä enää olemassakaan.

Enemmän olen tuntenut lojaalisuutta pientä 16 henkilön ryhmääni kohtaan, kuin tätä uutta isompaa kymmenien henkilöiden tiimiä kohtaan, mutta varsinkin johtoryhmän jäsenenä minun pitäisi pitää uuden tiiminkin puolta. Kurjalta tuntuu. Ei haluaisi kauhean nepotistinenkaan olla, samojen sääntöjen pitäisi koskea kaikkia, vaikka oltaisiinkin pelattu kauan kimpassa.

[kertsi]

Olisi muuten ihan hirveää olla yrityssaneeraaja tai esimiesasemassa oikeassa elämässä, jos joutuisi antamaan potkut ihmisille.

[Hippi]

Olipas hauskaa puuhaa pitkästä aikaa. Minulla oli neljän eri taloyhtiön parkkipaikkasäännöt, jotka olin pyytänyt hiukan malliksi, kun meillekin piti sellaiset tehdä. Suurin tuska oli saada murrettua suojattu PDF, että saan ne tekstit käyttööni ja onnistuihan se lopulta (kts. tietokoneketju).

Kyllä oli monenlaisilla kirjoittajan lahjoilla sääntöjä kirjoitettu, mutta kyllä ne kaiketi oli ymmärretty, kun oli yhtiökokouksissa hyväksyttyjä. Oli myös sääntöjä, joissa oli kaikki lillukanvarretkin otettu huomioon, vai mitä sanotaan säännöstä, joissa varaudutaan siihen että tavallisen taloyhtiön parkkipaikka on niin hulppea, että siellä riittää yhdelle henkilölle neljä parkkipaikkaa käyttöön. No, tietysti jos muut asukkaat on niin persaukisia, että ei niillä ole varaa autoon, joten jäähän se parkkipaikka sitten ökyrikkaiden käyttöön.

Mutta oikein hauskaa oli keräillä hyviä kohtia omiin sääntöihin ja muokata lopputulos vielä kieliasultaan selkeäksi ja yhdenmukaiseksi. Nyt jänskättää millaisia kommentteja tulee. Tässä kävi niin, että porukan ainoa autoton teki pohjatyön autoilun sääntöihin

[-:)lauri]

Tilasin pizzan. Ei ollu pizza huttia eikä kotipizzaa enää auki, joten kun iski kaamea pizzanälkä, tilasin jostain randomista ravitolasta. Häiritsi omituinen sivumaku. Täytyy jatkossa yrittää olla tilaamassa hieman aiemmin, jotta saa pizzan ilman sivumakua.

[Hippi]

^
Eikös se oli hyvä juttu, että ihan kaupanpäälisiksi tuli vielä lisää makua 

[ROOSTER]

Se on muuten jännä asia tuo sivumaku. Olen sitä paljon ihmetellyt. Artesaanipizzoista se yleensä puuttuu, mutta mitä halvempi pizza sitä varmemmin tuo sivumaku ilmenee.

Kokemukseni perusteella se voi olla peräisin mausteseoksesta jota lisätään tomaattikastikkeeseen. Olisikohan se jostain halvalla tuotetun maustekasvin homeenpoistokäsittelystä johtuvaa? Kyseinen tuote olisi sitten ylivertaisen edullisella hinnallaan vallannut markkinat.

En ole ikinä syönyt ns. valkoista pizzaa, onko siinä myös sivumaku?

[Kopek]

Siirrän tämä aiheen rönsyn tänne "uutisista", koska tämä ei enää liity uutisiin.

Minä vastasin siihen, mitä sinä kirjoitit: mielestäsi tädin maine meni vähän pilalle, kun testamenttasi rahansa serkullesi, joka ehkä rahankiilto silmissä tätiä autteli.

T: Xante

Mietin tätä asiaa jälkeenpäin ja tulin siihen tulokseen, että se mitä kirjoitin, ei kuvannut sitä, mitä ajattelin. Tiedostin myös sen, että jos yritän jälkeenpäin oikaista asiaa, se vain pahentaa tilannetta.

Nyt siis pahennan tilannetta.

En tiedä, miten muiden kohdalla on, mutta minun kirjoittamani teksti monesti muuttuu muokkausvaiheessa siitä, mitä ensiksi olen kirjoittanut. Ajatuksenikin muuttuvat kirjoituksen kestäessä. Kirjoittaminen on osa ajattelua.

Esimerkiksi Xantipalle kirjoittamani kommentti oli alussa paljon napakkaampi kuin mikä sen lopullinen asu tuli olemaan. Rauhoituin kirjoittaessani ja karsin tekstin alusta muutaman rivin välttääkseni kärjistämistä. Näin käy silloin tällöin. Toisin sanoen kirjoitan kommentin ja lukiessani sitä läpi poistan siitä pahimpia "ylilyöntejä". Saatan myös lisätä jotain. Joskus muokattavaa on niin paljon, että kirjoitan koko jutun käytännössä uudestaan. Joskus hommasta ei tahdo tulla mitään, ja hyllytän koko jutun.

Teksti, mitä Xantippa kommentoi, oli tuon tyyppinen epäonnistunut kirjoitus, jota muokkasin ja muokkaisin saamatta siitä mieleistäni. Kohta, jossa kirjoitin tätini pilanneen maineensa oli aiemmassa muokkausversiossa hieman erilainen.

Kirjoitin, että "täti jossakin määrin pilasi maineensa omituisella testamenttiratkaisullaan tai ainakin heikensi sitä". Tekstiä editoidessani poistin loppuosan "tai ainakin heikensi sitä" ja aioin korvata sen jollakin muulla ilmaisulla tai muuttaa koko kohdan maineen pilaamisesta. Mielessäni oli tuolla muokkaushetkellä jo myönteisempiä ajatuksia.

Kirjoitin tekstiä laivassa matkalla Ruotsista Suomeen. Nettiyhteys oli erittäin huono ja epävarma. Kellokin oli jo paljon, ja olin väsännyt tekstiä jo kyllästymiseen asti. Niinpä painoin "lähetä", vaikka tiedostin nimenomaan tuon maineen pilaamiskohdan olevan liian jyrkästi sanottu. Ajattelin, että ehkä siihen ei kukaan tartu. Kun kirjoitin vielä lisäksi lestadiolaisista, ajattelin, että heidän kritisoimisensa on plussaa tällä foorumilla. Minun olisi pitänyt ymmärtää ja muistaa, että keskustelufoorumi on kuin sotatanner, jossa mitä tahansa, mitä voidaan käyttää vihollista vastaan, takuuvarmasti myös käytetään. 

Tuollainen on siis tuon kiistanalaisen kohdan tarina.

"Tätitarina" ei edes ollut kirjoitukseni varsinainen aihe vaan viime hetkellä keksimäni lisäys kirjoituksen elävöittämiseksi. No, pieleen meni.

[Karikko]

^
Jos on ollut vaikka makkaranmyyjänä tai pääsylipun tarkastajana, niin onhan saavutuksen uusiminen melko helppo homma.

Eri asia on, jos nimimerkin Brutto takana piileskelee Jukka Jalonen.

"Ilman makkaraa ei maailmakaan pyöri, jos nyt makkara on ainoa elintarvike- jo sana elintarvike kuvaa asiaa.

Jalosen en huomannut tehneen ainoatakaan maalia joten yksi ratas ei ehkä ratkaise asiaa, toisaalta yhdenkin rattaan puuttuminen voi ratkaista asioita. Mörkökin teki pari maalia oikeaan aikaan. Kuten auta Armias.

Oli muuten lähihistorian vähälukuisin yleisömäärä pitkään aikaan- varmaan brutto on repinyt ne liput portilla ja sanonut sisäänpyrkijöille- ettei tuollaisella revityllä lipulla mihinkään pääse.