Fiilikset ja päivän mietteet

[Xantippa]

Jos etsii askeettisia oloja ja haluaa palella paskaisena, niin telttailu on oikea valinta.

Mökkeilyn idea on pikemminkin se, että pyritään lähelle kodinomaista mukavuutta, mutta sen järjestäminen vaatii kovasti työtä jolloin sitä arvostaa enemmän.

Tottapa tämä. Tosin viimeisimmällä telttaretkellä, jolla olen ollut, mukana oli joku mikä lie leirisauna (yhteinen) ja aamiainen syötiin tuoleilta pöydän (omat) äärellä. Siinä vaiheessa totesimme, että tämä alkaa olla jo niillä rajoilla, että onko tämä metsän keskellä istuminen enää nyt vaivansa väärtti...

Tuolla ystävien mökillä on kaikenlaisia jippoja, joilla mukavuutta tosiaan on lisätty. Ja kyllä mulle kelpaa sateella kunnon katto ja lattiat, jossa pysyy kuivana. Ja tosiaan on siinä jotain, että ruuan tekoon saat helposti 30-45 min menemään tavallista enemmän ja tiskiä varten pitää lämmittää vedet.

Samaahan me pienimuotoisemmin haemme pihan kesäkeittiöstä.

T: Xante

[Norma Bates]

Jos etsii askeettisia oloja ja haluaa palella paskaisena, niin telttailu on oikea valinta.

Mökkeilyn idea on pikemminkin se, että pyritään lähelle kodinomaista mukavuutta, mutta sen järjestäminen vaatii kovasti työtä jolloin sitä arvostaa enemmän.

En olekaan koskaan itse telttaillut paikassa missä ei pääse vähintään järveen heti aamusta... Ilman tai veden lämpötila kylläkään ei välttämättä ole häävi jos sattuu nousemaan kukonlaulun aikaan (tai mikä peto sitten luonnossa herättäneekään). Mutta telttaillessahan sitä varsinkin makuupussissa vietetyn yön jälkeen on sikäli kälyinen olo että minua ainakin inhottaisi jos pitäisi koko päivä olla sillä samalla tuntemuksella ilman että pääsee pesulle.

Ja tietenkin teltan jne. pakkaamisen vesisateessa on saatanasta perkeleestä. Joten kun vielä telttailin kerran, korkeintaan pari, kesässä, katsoin aina visusti säätiedotuksesta ettei ollut vettä tulossa.

Nyt en edes muista koska viimeksi kävin yöpymässä teltassa. Ei siellä oikein enää tule uni, ja selkä ei tykkää alustasta, vaikka onkin joku itsestään ilmalla täyttyvä retkipatja mukana. Sellaista järvessä käytettävää ilmapatjaa meinasin jossain vaiheessa käyttää, mutta en jaksa pumppailla semmoisia. Joku oikeasti nukkumispatjaksi tarkoitettu ilmapatja minulla ehti olla kerran kokeilussa nollaluvulla kun tuli matkailtua kesänä jolloin päivällä oli 10 astetta. Meinasin jäätyä yöllä elävältä, kun sen patjan pinta oli jäätävä ja makuupussikaan ei auttanut siinä millään tavalla.

Sittemmin olen ostanut varsinaisen makuupussin sisälle laitettavan fleecepussin. Kahdella pussilla tarkenee. Mutta kun se selkä...

[Hippi]

Nyt hävettää!

Ei siinä mitään, että menin minun vakituiseen K-suppariin irtokarkkeja hakemaan säkillisen, kun oli niin hyvä tarjoushinta. Tämä oli ihan suunniteltu asia ja sen jälkeen sitten Prismasta hakemaan lasti sydämiä, jotta koko perheelle on riittävästi herkkuja.

Siinä vaan kävi niin, että K-supparin irtokarkeissa ei ollut yhtä mun suosikkia, joten kurkkasin olisiko kilpailevassa kaupassa täydennystä karkkisäkkiin, jotta se olisi täydellinen. Oli, ja oli muutama muukin mieluisa laatu, joten sieltä lähti matkaan vahingossa puoli säkillistä, saatana.

Ei pitäisi koskaan mennä karkkiostoksille ennen lounasta.


Ps. Vihreitä kuulia ei ikinä kannata ostaa Fasun omassa laatikossa, sillä se laatikko maksaa ihan saatanasti. Vai mistä se hintaero tulee, kun 500gr:n pakkauksen hinta on 6,89 euroa. Prisman irtokarkeissa ihan samat Vihreät Kuulat maksavat suunnilleen saman verran kilolta!!! 

Otin muutaman noita maistiaiseksi ja todellakin ovat ihan samoja ja vieläpä aivan tuoreita.

[Hippi]

No niin, olipa vihdoin hyvä ilma tehdä vähän pidempi pyörälenkki. Olin jo ajamassa pihasta pois, kun tein uukkarin ja palasin hakemaan hupparin. Minulla on ikivanha huppari, joka on 100% puuvillaa ja se on ehdottomasti paras lukuisista huppareistani. Ei hiota lainkaan, kun ei ole keinokuituja joukossa.

Pitkälle en silti uskaltanut lähteä, sillä sitä sadetta oli taas ennustettu, joten vain lähimpään Lidliin menin isomman mutkan kautta. Aikeena oli vain täydentää jäätelövarastoa, kun ei ollut oikein muutakaan tarvetta. Nyt osuin toisen kerran jo siinä heti sisääntulossa olevalle hyllylle, johon oli koottu jonkun menneen teemaviikon jämiä. Nyt oli välimerellisiä, Italia ja Espanja, kun viimeksi käydessäni oli itämaiset. En sitten tiedä oliko ne samalla hinnalla kuin kyseisen teemaviikon aikana vai halvemmalla. Edullisia joka tapauksessa ja kiva kokeilla jotain oudompiakin juttuja, jos ei niistä tarvitse maksaa kamalasti ja sitten ei pidäkään niistä. Jotain tarttui siitä mukaan kokeeksi

Takaisintulomatka oli jännä, jotta kastunko vai en. Mutta olikin vain aurinko taas tehnyt tempun, että pilvet näyttivät kovin tummilta, tajusin luonnon pilan, kun aurinko selän takana meni hetkeksi pilveen, niin edessä olevat pilvetkin "vaalenivat". Kuivana pääsin kotiin, vaikka kyllä ne pilvet olivat sataneet, mutta eivät yltäneet ihan tänne asti.

[kertsi]

Näin ikkunasta ilveksen eilen illalla kl 22:30! Enpä ole ennen koskaan missään nähnyt. (Tai ehkä kerran nuorena? En ole varma.) Se tuli noin 1,5 metrin päähän ikkunasta, ja kiersi talon. Ei nähnyt minua. Yllättävän iso se oli, siis korkea, samaa luokkaa kuin isot keskikokoiset koirat. Mutta aika laiha. Aika yllättävän punertava turkki. Olinkin ihmetellyt isohkoja kikkareita talon nurkalla. Ne näyttivät liian isoilta tavallisen kotikissan jätöksiksi, eivätkä ne näyttäneet koiran tuotoksiltakaan.

Olin aivan täpinöissäni ja innoissani nähtyäni ilveksen, mutta siitä huolimatta sain unta jo kl 23 kieppeillä.

Aiemmin tällä reissulla olen nähnyt täällä ensi kertaa jonkin peura-eläimen, tuossa pellolla.

Tässä on vähän joka puolella kaadettu metsää (ei omaani), joten ehkä tämä alkaa olla viimeisiä turvasaarekkeita metsän eläimille. Tai ehkä ilveksen sai liikkeelle metsäteitä pitkinpoikin kovaäänisesti ja pitkään pörräävät mopopojat.

[Hippi]

^
Varmaan hieno kokemus ja olen melkein kateellinen siitä

Muistan ehkä pari vuotta sitten omasta pihasta lähdettyäni ajamaan, niin noin sadan metrin päässä meni kettu tien poikki. Juosta jolkotti ihan rauhassa. kun siinä hämmästyksestäni tokenin, huomasin toisen tulevan kohta perässä. Hiljensin hiukan vauhtia, että kaverikin pääsee rauhassa menemään tien poikki.

Tuollainen vähäisempikin kokemus oli hyvin mieleenpainuva siitäkin huolimatta, että ei se ketun näkeminen täällä PK-seudun syrjäisemmällä alueella mikään ihme ja kumma ole.

[kertsi]

Kaupungissa minäkin olen ketun nähnyt kerran. Se oli keskikesän yöllä. Jolkotti pihan poikki. Oli aika nyhjääntyneen oloinen. Mutta silti ilahduin kovasti siitäkin näkemisestä.

[-:)lauri]

Voi näkisinpä minäkin luonnonvaraisen ilveksen joskus livenä.

[Toope]

Sama lokki taas naapuritalon katolla. Tarkkailee minua. Minä tunnistan sen...

[Xantippa]

Olen nähnyt ketun ja hirven hyvin läheltä, mutta en koskaan ilvestä minäkään, vaikka aika perun perällä on tullut joskus aikaa vietettyä.

Siskon koira oli kuonokkain ilveksen kanssa ja siinä jännittävät, että hitto mitä tapahtuu ja miten puututaan, mutta olivat vaan kääntyneet kumpikin omaan suuntaansa

T: Xante

[Toope]

Se lokki on taas siellä, karjuu minulle...

[Hayabusa]

Vaikka seksihelteet ovat ainakin tilapäisesti kaikonneet, niin joidenkin foorumilaisten mielessä on tänään pyörinyt kaikenlaisia fantasioita. On jopa ehdoteltu niiden kirjoittamista tarinaketjuun. Jos kirjoitatte, voisitteko välttää kantislaisten nimimerkkien käyttöä tarinoissa, En usko, että kukaan haluaa edes tarinassa olla raiskattu tai raiskaaja. Teddykarhujen pornoretkeä odotellessa...

[a4]

^
Suomessa on nyt onneksi sanaristikkohelteet.
Englantia lähestyy homopornohelteet.
Ehdotan samalla ettei kantislaisia murhattaisi, kidutettaisi, kokkailtaisi, syötäisi, tai käytettäisi puutarhan lannoitteena edes julkisen fantasioinnin asteella.
#sananvapaus

[Kopek]

Olen nähnyt ketun ja hirven hyvin läheltä, mutta en koskaan ilvestä minäkään, vaikka aika perun perällä on tullut joskus aikaa vietettyä.

Tilaisuus olisi ollut nähdä kolme ilvestä, kun ne liikuskelivat talomme takapihalla pari vuotta sitten. Valitettavasti en ollut paikalla, joten jouduin tyytymään kännykällä otettuun videokuvaan ja myöhemmin tassunjälkien katselemiseen.

Omin silmin luonnossa en ole ilvestä nähnyt ja tuskin tulen näkemäänkään. "Kerran elämässä" -tilaisuuksia on vain yksi, niin kuin nimikin sanoo, ja se oli ja meni. Suden sen sijaan olen todennäköisesti nähnyt juoksevan tien yli muutama vuosi sitten metsäalueella jossakin Joutsan-Hartolan -seudulla (en muista paikkaa tarkasti). Oli yö ja satoi lunta, kun "iso koira" yhtäkkiä nousi tielle ja ylitti sen vasemmalta oikealle päin. Ehdin ajatella sekunnin ajan, että onpas kummallinen aika koirien juoksennella yksinään luonnossa, kunnes tajusin, että kyse taitaakin olla luonnonkoirasta eli sudesta. Mikä muukaan se olisi voinut olla. Se oli hyvin iso.

Lehdessä oli kerran juttu pantasudista ja niiden reiteistä, joita oli piirretty karttaankin. Oli vähän karmivaa nähdä, kuinka sudet olivat kartan mukaan kulkeneet veljieni kesämökkien pihoilla ja toisessa kohdassa aika lähellä paikkaa, jossa käyn yleensä iltakävelyllä. Siitä lähtien olen varsinkin pimeällä ja myöhällä pelännyt hieman kävelylenkin autioimmassa kohdassa ja kuvitellut, että susi hyökkää kimppuuni. Jokin itsepuolustusase olisi hyvä olla olemassa.

Outoja eläimiä juoksee silloin tällöin tien yli, kun autolla ajelee. Mitä ne ovat, se jää arvoitukseksi, koska en ole eläinten tuntija. Luulisin, että mäyrä saattaisi olla yksi eläimistä, joita näkee. Ketun ja jäniksen ja monta muuta eläintä tunnistan. Supikoiria tai jotain muita turkiseläimiä näkee aika usein maanteiden varsilla autojen yli ajamina. Tien yli juokseva suurehko tunnistamaton eläin saattaa olla joku tällainenkin.

Hirviä näkee niin usein, että niitä ei paljon noteeraa. Viimeksi pari viikkoa sitten kuvasin auton ikkunasta tiellä olleen ja siitä metsään juosseen hirven. Kerran oli iso lauma tiellä hyvin lähellä, mutta ehtinyt ottaa kameraa esille saadakseni niistä kuvan.

Yhdestä hirvi ja auto -tapauksesta olisi saanut mielenkiintoisen kojelautavideon, jos autossa olisi ollut tallentava videokamera niin kuin monissa venäläisissä autoissa. Huomasin hirven nousevan tielle vasemmasta reunasta ja reagoin (minulla on testienkin mukaan aika hyvä reaktionopeus) välittömästi tekemällä täysjarrutuksen. Kyydissä ollut henkilö ei nähnyt hirveä ja säikähti tietysti kauheasti, kun painoin jarrun pohjaan. Alkuvauhti oli noin sata kilometriä tunnissa, ja auto pysähtyi viiden metrin päähän hirvestä, joka vasta tässä vaiheessa juoksi pois maantieltä auton edestä.

Sadan kilometrin tuntinopeudessa auto kulkee 27,7 metriä sekunnissa. Jos olisin aloittanut jarrutuksen 0,25 sekuntia myöhemmin, olisimme törmänneet hirveen.

[Karikko]

No eläinten kohtaaminen on yleensä kiva yllätys, ei aina.

Kohtasin kerran kärpän, joka käyttäytyi oudosti. "Jähmetyin paikalleni ja tarkkasin mitä se oikein touhuaa ja se tuli ihan eteeni ja nousi kahdella jalalle katsomaan minua, (ihmeessään ilmeisesti) Sitten rohkaisi mielensä ja otti maasta myyrän nurmikon seasta, oli ilmeisesti pelästynyt minua ollessaan saalistamassa.  Myyrä suussa juoksi ihan vierestä polkua pitkin vieden päivällistä ilmeisesti muksuilleen. Ei enää vilkaissutkaan minua päin, piti ilmeisen vaarattomana-