Fiilikset ja päivän mietteet

[Hippi]

^
Voit sanoa syyksi, että Italiasta ei ole vielä saatu oikean sävyistä marmorilaattaa.

Kaikki tietävät sen valheeksi ja se on sen verran tyly, että piiloviestinä siinä on "haistakaa itse".

[Toope]

Nyt niitä stanan lokkeja on useita tuolla naapuritalon katolla.

[ROOSTER]

Tämä aamu ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Oloni on väsyneenuupuneen kaltainen vaikka olinkin vuoteessa riittävän kauan.

Sitten luin uutisen, että maassamme seikkaileva mursu oli kuollut. Vaikka uutinen oli odotettu niin surulliseksihan siitä tuli. Mursu symboloi luontoa joka ei enää ole kotonaan tällä pallolla ja etsii epätoivoisesti uutta paikkaa tai lokeroa itselleen. Pakolainen vieraalla maalla ja olosuhteissa. Je suis mursu.

Seuraava fiiliksenlatistaja oli otsikointi.

Venäjän panssarinyrkki on osoittautunut panssarilapaseksi – ovatko Suomenkin miljoonien eurojen Leopard-tankit romurautaa?

Panssarinyrkillä oletan aina tarkoitettavan kertakäyttöistä saksalaisvalmisteista, toisen maailmansodan kertasinkoa. Otsikossa yritettiin kuvata sillä sanalla Venäjän panssarivaunuvoimaa, ei heidän sinkojensa tehoa. Kaiken lisäksi viitatut Leopardit maksoivat satoja miljoonia, ei miljoonia. Lisäksi Leopard-panssareiden sopivuus nykytaisteluihin on itseisarvollisesti paljon suurempi aihe kuin virheellisen otsikoinnin osa.

Jutussa on käyty läpi Ukrainan sotaa, Venäjän panssaritappioita, menetysten tilastoinnin luotettavuutta, Suomen panssaristrategiaa, vaunujen tekniikkaa ja jne. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että asiaa on ollut kerrottavana aivan liikaa yhteen artikkeliin jolloin kokonaisuudesta on tullut vaikeasti hahmotettava kökkö. Mikä on oikeasti jutun ydin?

[Hiha]

^
Sama uutinen odotti aamulla. Mursu on kuollut.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008953715.html

Miksi se ei saanut kuolla rauhassa valitsemassaan paikassa? Viimeiset hetket se vietti laatikossa, joka lähinnä vastaa vanhushoidon standardeja. Mistä syystä ihmiset, jotka eivät kykene yhden eläimen kuolemaa estämään, ovat kärkkäästi mestaroimassa toisen lajin tekemisiä, vaikka mursu ei taatusti sitä pyytänyt?

[Kopek]

Arvasin, mursun päivät ovat luetut. En lukenut uutisia, koska en haluannut lukea "sitä" arvattavissa olevaa uutista. Parempi saada tieto mutkan kautta kuten nyt näyttää käyneen.

Lämmitin eilen saunan ja ajattelin sinne mennessäni, että on mukava rentoutua kesämökillä palelemisen jälkeen kaikessa rauhassa saunan lauteella ja sulatella pois stressejä. Juuri kun olin menossa saunaan, kännykkä soi. En vastannut. Soittaja oli sama tyyppi joka on pommittanut puheluilla pitkin talvea ja joka kierteli kesämökillä huutelemassa ja koputtelemassa.

Saunatunnelma meni täysin pieleen, kun mietin stressaantuneena, miten tuosta tyypistä pääsee eroon.

"Sano sile, että et myy" ei kelpa neuvoksi, koska tyypille on sanottu jo monen ihmisen taholta moneen kertaan, että en myy. Pitääkö tässä vaihtaa puhelinnumero?

Mitä teen, jos ilmestyy alueelle, jossa puuhailen. Juoksenko pusikkoon? En halua käydä kahta tuntia keskustelua aiheesta, johon minulla kahden sanan sanan mielipide.

EN MYY!

Kirjoitanko sen Facebookiin? Kirjoitanko tyypin sukulaisille, että pankaa se jätkä kuriin, koska en myy.

[Norma Bates]

Aikoinaan kun minulla oli rivitaloasuntoni myynnissä, olisiko hintapyyntö ollut lie 100.000 mk, joku äijä soitti minulle ja alkoi jäkättää että tiedätkö että taloyhtiössä vastaavaa yksiötä on myyty osakkeen arvolla 45.000 mk (ilmeisesti 1975 ollut hinta tuo, minulle kämppä maksoi 98.000 mk vuonna 1988). Sanoin että en tiedä, ja kysyin haluaako hän ostaa sen. Ei halunnut, halusi myydä minulle kolmion siitä yhtiöstä.

Äijän logiikka siis oli että minun pitää suurinpiirtein lahjoittaa se koppero jollekulle ja sännätä hakemaan lisää lainaa että voin ostaa isomman asunnon alueelta jolta halusin pois.

1998 myin asunnon ja hinta oli 110.000 mk, kun joku äveriäs maajussi hyväksyi välittäjän kautta hinnan sellaisenaan.

[Vatupassi]

Tämä aamu ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Oloni on väsyneenuupuneen kaltainen vaikka olinkin vuoteessa riittävän kauan.

Sitten luin uutisen, että maassamme seikkaileva mursu oli kuollut. Vaikka uutinen oli odotettu niin surulliseksihan siitä tuli. Mursu symboloi luontoa joka ei enää ole kotonaan tällä pallolla ja etsii epätoivoisesti uutta paikkaa tai lokeroa itselleen. Pakolainen vieraalla maalla ja olosuhteissa. Je suis mursu.

Seuraava fiiliksenlatistaja oli otsikointi.

Venäjän panssarinyrkki on osoittautunut panssarilapaseksi – ovatko Suomenkin miljoonien eurojen Leopard-tankit romurautaa?

Panssarinyrkillä oletan aina tarkoitettavan kertakäyttöistä saksalaisvalmisteista, toisen maailmansodan kertasinkoa. Otsikossa yritettiin kuvata sillä sanalla Venäjän panssarivaunuvoimaa, ei heidän sinkojensa tehoa. Kaiken lisäksi viitatut Leopardit maksoivat satoja miljoonia, ei miljoonia. Lisäksi Leopard-panssareiden sopivuus nykytaisteluihin on itseisarvollisesti paljon suurempi aihe kuin virheellisen otsikoinnin osa.

Jutussa on käyty läpi Ukrainan sotaa, Venäjän panssaritappioita, menetysten tilastoinnin luotettavuutta, Suomen panssaristrategiaa, vaunujen tekniikkaa ja jne. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että asiaa on ollut kerrottavana aivan liikaa yhteen artikkeliin jolloin kokonaisuudesta on tullut vaikeasti hahmotettava kökkö. Mikä on oikeasti jutun ydin?

--------
-----------
----------
Sota on se asia josta tulee surulliseksi vaan, mutta venäjällähän on ollut sahajauhot pusissa koko-ajan
sillä on tähtäinenään vain "ukrainanvilja-aitat ,öljy, ja -muu strateginen "sotaetu",
-koska ihminen alkaa kyynistyä jopa sellaisille uutisille, että joku down-syndroomaa sairastava lapsi tapetaan lastenvaunuun,
tai että pasautetaan panoksia uudestaan tsernobiliin, niin morjesta vaan sitten!
-eipä ole enennekään "suurjohtajien harhoilla ollut mitään häpyä, eikä endiä!
-uutisten suhteen , on pakko tehdä vaan niin että lukee lehdestä ,sen et suunnilleen on kartalla, mutta koko ajan
en sitä uutispuuroa sieltä "sota-alueelta jaksa kuunnella/katsoa
-mitäpä tulee mursuihin ,jääkarhuihin ja muihin otuksiin, niin omaa jalkaahan tässä ollaan sahattu jo pitemmän aikaa
että äly hoi älä jätä meit!

[Hippi]

Voi järkytys! Rikoin yhden juomalaisin tiskatessani. Enpä muista milloin olisi viimeksi astia mennyt rikki, jos ei lasketa niitä kolhun saaneita muutamia lautasia tässä vuosikymmenten saatossa, jotka pienen kolhun saatuaan, lopulta ovat haljenneet mikrossa.

Tosiaan, olin tiskaamassa päivällistiskejä ja vaikka hyvin tiedän, että tiskatessa ei laseja sovi pinota, niin nyt olin epähuomiossa näin tehnyt. Joskus ne nimittäin jumittuvat aika tiukasti yhteen, kun ne ehtivät jäähtyä odotellessaan huuhtelua. Aloin irrottaa tällaista jumittunutta paria ja toinen niistä räjähti. Onneksi ei tullut silmille asti, mutta pienempään altaaseen meni suurin osa murskeesta ja vain kohtalaisen vähäinen määrä lensi lattialle.

Putsasin ensin lattian, jotta voin hoitaa tiskin loppuun ja sitten siivosin huolella tiskialtaat, tiskipöydän ja lopuksi vielä lattian uudelleen. Selvisin ilman verenvuotoa ja kissavahdit pitivät huolta, etteivät kissat tulleet härväämään keittiöön kesken siivouksen.

Tuokin jonkun halpakaupan lasisetti, joka on jokapäiväisessä käytössä, lienee ainakin kolmekymmentä vuotta vanha ja nyt meni ensimmäinen rikki. Sinällään siitä ei ole haittaa, sillä niitä on muutenkin liikaa. Hyvää tekoa ovat olleet

[Amore]

Hyvän ystäväni parikymppinen lapsenlapsi (nuori mies) on ollut maanantaista asti kateissa. Hän on asperger-autisti, jonka koko nuoruusikä oli hankalaa sekä koulunkäynnin suhteen että ihmissuhdevaikeuksien takia. Nämä liittyivät paljolti juuri autismiin, joka aiheuttaa luonteen joustamattomuutta ja kyvyttömyyttä ymmärtää toisia ihmisiä. Hän on älykäs poika, mutta tyypilliseen asperger-tapaan hänen kiinnostuksensa kohteet ovat hyvin keskittyneitä eikä hänellä ole kykyä joustaa ja laajentaa näkemyksiään. Ymmärrettävästi koulunkäynti oli vaikeaa kun oli niin paljon asioita, jotka eivät lainkaan häntä kiinnostaneet. Kielissä hän oli aika hyvä ja myös historiassa - vaikkakin historiassakin häntä kiinnosti vain lähinnä yksi aikakausi. Täysi-ikäisyyden jälkeen hän on asunut tuetuissa asunnoissa, mutta henkilönä hän olisi tarvinnut kädestä pitäen ohjausta aikuisuuden asioihin sekä arjen hallintaan. Tällaista ohjausta hän ei saanut eikä taida saada moni muukaan asperger-ihminen. Mielestäni tämä on heitteillejättöä sillä nämä ihmiset eivät todella pärjää yksin, vaan he tarvitsevat jonkun asettamaan arjelle rutiinit ja valvomaan niiden sujumista. Aspergerit kypsyvät hitaasti eikä heistä mahdollisesti koskaan tule täysin omatoimisia aikuisia. Biologispohjaisia vaikeuksiaan he eivät voi mitenkään muuttaa, mutta kypsyminen ja ihmissuhteiden ja taitojen jatkuva harjoittelu parantavat vähitellen itsenäistä selviytymistä ja tuovat tasapainoa elämään. Pojan "aikuis"vuodet ovat olleet niin takkuisia, että olen jo pitkään pelännyt jotain vakavampaa tapahtuvaksi. Olin juuri alkanut katsoa Yle-Areenasta aspergereita seuraavaa dokumenttisarjaa ja ajattelin suositella sitä ystävälleni, mutta nyt sitten tämä katoaminen...

Tässä ohjelma Piilotetut kyvyt
https://areena.yle.fi/1-4614505

[Toope]

^
Sama uutinen odotti aamulla. Mursu on kuollut.

Kyllä minä uskon, että nuo yrittivät sitä pelastaa, mutta ei se helppoa ole.
https://yle.fi/uutiset/3-12546011
Kyllä tuossa on aiheettomia syytöksiä. Otus lähti seikkailemaan liikaa reviiriltään, ei sopeudu tänne...
Vähän kuin Scott:
https://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Falcon_Scott

[Toope]

Tämä aamu ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Oloni on väsyneenuupuneen kaltainen vaikka olinkin vuoteessa riittävän kauan.

Sitten luin uutisen, että maassamme seikkaileva mursu oli kuollut. Vaikka uutinen oli odotettu niin surulliseksihan siitä tuli. Mursu symboloi luontoa joka ei enää ole kotonaan tällä pallolla ja etsii epätoivoisesti uutta paikkaa tai lokeroa itselleen. Pakolainen vieraalla maalla ja olosuhteissa. Je suis mursu.

Seuraava fiiliksenlatistaja oli otsikointi.

Venäjän panssarinyrkki on osoittautunut panssarilapaseksi – ovatko Suomenkin miljoonien eurojen Leopard-tankit romurautaa?

Panssarinyrkillä oletan aina tarkoitettavan kertakäyttöistä saksalaisvalmisteista, toisen maailmansodan kertasinkoa. Otsikossa yritettiin kuvata sillä sanalla Venäjän panssarivaunuvoimaa, ei heidän sinkojensa tehoa. Kaiken lisäksi viitatut Leopardit maksoivat satoja miljoonia, ei miljoonia. Lisäksi Leopard-panssareiden sopivuus nykytaisteluihin on itseisarvollisesti paljon suurempi aihe kuin virheellisen otsikoinnin osa.

Jutussa on käyty läpi Ukrainan sotaa, Venäjän panssaritappioita, menetysten tilastoinnin luotettavuutta, Suomen panssaristrategiaa, vaunujen tekniikkaa ja jne. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että asiaa on ollut kerrottavana aivan liikaa yhteen artikkeliin jolloin kokonaisuudesta on tullut vaikeasti hahmotettava kökkö. Mikä on oikeasti jutun ydin?

Tankki tai mekanisoitu jalkaväki on vain yksi osa toimivaa armeijaa. Israel, USA, Britannia tai Suomikin pyrkii eri aselajien yhteistoimintaan, jolloin eri aselajit suojaavat toisiaan. Yksittäinen asesysteemi on haavoittuva, yhteistoiminnassa muiden (ilma-, maa-, jne. järjestelmien kanssa taas on potentiaalisesti erittäin tehokas. Yhteistoiminta eri aselajien kanssa on asia, jonka tehon Patton jo tajusi 1944...

[Toope]

Naapuririitaa meillä kerrostalossa. Aiheutin kännipäissäni vähän musiikkimeteliä yhtenä yönä. Pahoittelin ja pyysin anteeksi.
Naapuri uhkasi tuoda Virosta (?) kavereita hakkaamaan minut. Uhkasi oikein turpiinvedolla virolaisten kautta.
Nyt äijä vainoaa minua kytäten porraskäytävässä julistaen turpiinvetoa.

Oikeasti epäilen, että "äijä", joka on yli 70-vuotias, on ehkä ongelmainen (vanhuus, alzheimer tms.) tapaus. Viimeiset vuodet ollaan keskusteltu ihan normaalisti, kun törmättiin rappukäytävässä tai hississä, nyt tuon tapauksen jälkeen lienen se verivihollinen. No, mokasinhan minä, kun vähän soitin rokkia yöllä, mutta ei se ole mikään jatkuva häiriö ollut, kertamoka. Nyt tuntuu, että naapurin papalla pimahti pahasti. Tuosta varmaan vielä kuulen...

[Karikko]

Naapuririitaa meillä kerrostalossa. Aiheutin kännipäissäni vähän musiikkimeteliä yhtenä yönä. Pahoittelin ja pyysin anteeksi.
Naapuri uhkasi tuoda Virosta (?) kavereita hakkaamaan minut. Uhkasi oikein turpiinvedolla virolaisten kautta.
Nyt äijä vainoaa minua kytäten porraskäytävässä julistaen turpiinvetoa.

Oikeasti epäilen, että "äijä", joka on yli 70-vuotias, on ehkä ongelmainen (vanhuus, alzheimer tms.) tapaus. Viimeiset vuodet ollaan keskusteltu ihan normaalisti, kun törmättiin rappukäytävässä tai hississä, nyt tuon tapauksen jälkeen lienen se verivihollinen. No, mokasinhan minä, kun vähän soitin rokkia yöllä, mutta ei se ole mikään jatkuva häiriö ollut, kertamoka. Nyt tuntuu, että naapurin papalla pimahti pahasti. Tuosta varmaan vielä kuulen...

Tuollaisista saattaa olla vaikea päästä irti, joillekin vihantunteet tuottavat elämäneliksiiriä ja he saavat siitä "voimaa" vaikka se voi olla rasittavaakin.

Pikkujuttu ilmeisesti pieni meteli joskus, mutta joillekin se voi paisua isoksikin asiaksi.

Ehkä se unohtuu, jos jonkin aikaa hieman varoo ja välttelee, ellei lienee parempi alkaa pesäpalloilun harrastajaksi ja kulkea maila olalla varmuuden vuoksi.

[Hiha]

Yhteistoiminta eri aselajien kanssa on asia, jonka tehon Patton jo tajusi 1944...

Hassu sanajärjestys. Tarkoitus ei varmastikaan ole väittää, että kenraali Patton oli ensimmäinen sotilashenkilö maailmanhistoriassa, joka ymmärsi asian tärkeyden. Eikä keskustelun aiheena ollut aiemmin Patton, mikä olisi toinen mahdollinen peruste valitulle järjestykselle.

Selkeämpi vaihtoehto: Yhteistoiminta eri aselajien kanssa on asia, jonka tehon Patton tajusi jo 1944... Tosin silloinkin jää ilmaan roikkumaan mitä herra ylipäätään viestissä tekee.

[ROOSTER]

Nimim. ROOSTER aikoo lähteä lomamatkalle. Torstaista lähtien aion olla pois näiltä hoodeilta, ehkä viikon jos budjetti pitää. Käyn luultavasti mulkoilemassa eri paikkakunnilla ja hotelleissa kotimaassa.

Tarkoitus on myös ruokailla jossain hyvin, mikäli mahdollista. Matkamuistoiksi aion hankkia jonkun avaimenperän tai kalasäilykkeen. Nykyään kun eri paikkakuntien viirejä on vaikea löytää. Aiemmin niitä oli joka huoltoasemalla.

Voin tarvittaessa ja ajan riittäessä kommentoida, jos jotain hyvin kiinnostavaa ilmenee.

Pitäkää paikkaa pystyssä poissaollessani. Toki vielä huomenna ja keskiviikkona olen paikalla.