Fiilikset ja päivän mietteet

[Hayabusa]

^Tuo menee myös tietotekniikan piikkiin. Paistopistetuotteethan laitetaan itsepalveluvaa'alle, jossa näpytellään tosiaan lukumäärä ja tuotenumero. Vaa'an pitäisi osata kertoa, että lukumäärä ei mahdu tuotteen painorajoihin. Täytyykin muistaa itse testata ensi kerralla kaupassa käydessä.

[ROOSTER]

Elämäni kalleimmat viinerit tuli ostettua hintaan 9,35 euroa kappale. 

Oliko edes hyviä? 

[Hippi]

Oli ihan odotetun makuista, mutta se 0,85 euroa olisi hyvin riittänyt kappalehinnaksi. En ikimaailmassa parista pienestä viineristä tuollaista hintaa tieten olisi halunnut maksaa. Kokonainen eurokin olisi jo siinä ja siinä, että olisiko hintansa arvoinen.

Mietin jo tuskastuneena, että saisinko vahinkoa mitenkään korjattua. Dyykkasin roskista sinne ruttaamani pussin ja silottelin sitä. Tietenkin olin hintalapun laittanut taitetun pussin suulle niin, että sen joutui pussin avatessa repimään. Voin hyvin kuvitella, että isäni tuhkat pöllyää haudassaan, kun en lähtenyt kaupasta perimään liikaa maksettua pois. Pieni mahdollisuus siihen olisi ollut ihan sillä, että siloteltu pussi ja kuitti yhdessä todistaisivat kyllä ostoksen mahdottomuuden, sillä pussi oli pienin paistopisteen pusseista, johon juuri kaksi viineriä saa mahtumaan, mutta jo kolmannen joutuisi tunkemaan. Laiskuus kuitenkin voitti eikä muuta asiaa olisi kauppaan ollut.

Kyllä tuo sen verran meni tunteisiin, että vastaisuudessa muistan tarkistaa huolellisemmin hintalapun. Muistan kyllä nytkin katsoneeni, mutta jonkunlainen pilkkuvirhe oli katseessa ja näin hinnan kohtuullisena. Samoin kassalla, jos tulee "outo tunne", niin lukaisen siinä kuitin nopeasti, vaikka muita olisikin odottamassa.

[Kopek]

Kukaan ei ole todennäköisesti samaa mieltä kuin minä tässä asiassa, mutta kerronpahan nyt kuitenkin näkemykseni.

Jos on maksanut liikaa virheen seurauksena, virheen voi tehdä myös toiseen suuntaan ja ottaa omansa takaisin. Jos jää kiinni, voi keksiä jonkin selityksen. Ah, painoin väärää nappia (tahallaan), sorry.

Maksoin kerran itsepalvelukassalla ostoksen kahdesti. Vahinko oli vain pari euroa, enkä ole huijannut sitä takaisin. Helposti se onnistuisi. Pieni "virhe" vain, ja 2 euroa olisi hyvitetty.

[Hippi]

^
Juu, ei tulisi mieleenkään tahallaan yrittää huijata sen enempää paistopisteen kappalemäärässä kuin missään muussakaan vaa'assa painamalla edullisemman tuotteen numeroa. Minulla ainakin tuollainen nostattaisi punan kaulaa pitkin kasvoille ja todennäköisesti muuttuisin aika epäilyttävän näköiseksi, joten olisi kyllä helppo napata kiinni.

Pari kertaa olen jonkun tuotteen hosunut IP-kassalla kahdesti, mutta siihen olen kutsunut myyjän tekemään korjauksen. Itse asiassa siinä kassavaiheessa ei kyllä enää pysty huijaamaan kai mitenkään. Ei ainakaan Prisman tai K-supparin kassoilla, kun niissä luetaan pelkkiä viivakoodeja.

[Hayabusa]

Simuloin 2 vs. 22 punnituksen, tosin riisipiirakoilla, ja läpi meni. Voisi tietysti vielä kokeilla toisin päin. Ei toki niin, että oikeasti huijaisi.

[TSS]

Työnteko ei nyt nappaisi paljoakaan, vaikka koenkin tekeväni merkityksellistä työtä. Haluaisin antaa aikani opiskelulle ja sivubisneksenä kulkevalle taideprojektille, ja työssäkäyminen tuntuu näiden juttujen rinnalla ajanhukalta itseäni kohtaan. Kumpikin sivubisneksistä tuntuisi vievän itseäni lähemmäs jotain vielä merkityksellisemmältä tuntuvaa, ja niiden parissa tunnen mieletöntä flowta. Mutta työssäkäyntiä ei voi enää vähentää, teen jo tällä hetkellä 80% työaikaa. Mikä neuvoksi, lottoaminen?

Palikkatasolla tulkittuna kuulostaa siltä, että kun on 80 % työaikaa, siitä jää 20 % yli, ja se taas ei anna oikein tyydyttävää siivua tehdä kunnolla sekä opintoja että taideprojektia.

Työ on totta kai tärkeä. Kertyy eläkettä ja muuttuva maailma ja niin pois päin. Jos heittäytyy aivan täysin irralleen, voi kai siinä käydä niinkin, että joutuukin tekemään sellaista, ettei esimerkiksi taidejutuille tai opiskelulle jää senkään vertaa siivua kuin nyt.

Ymmärrän kuitenkin sen, että on tosi tärkeää kuunnella sitä, mikä tuntuu oikealta ja itselle merkityksellseltä. Voihan olla että esimerkiksi opiskelulla tai jollain projektilla tai tekemisellä voi olla sellainen kohta, että sen aika on tai sitä ei kannata määrättömän pitkälle lykätä.

Jos ei lotosta kuitenkaan haeta ratkaisua, voisikohan tuollasta lähestyä niin, että mitä voi pudottaa pois tai vähentää.

Voitko jättää opiskelun tauolle tai hidastaa sitä ja keskittyä vain taideprojektiin sillä 20 %:lla?

Periaatteessa kai voisit hakea virkavapaata esimerkiksi ensi vuodelle. Sen saaminen on epävarmaa ja se olisi todennäköisesti palkatonta, ja toteutuessaankin siinä on aika pitkä viive.

Mutta tollastakin mahdollisuutta voisi kokeilla ja suhtautua väliaikaan niin että valitsee ja rajaa mihin keskittyy.

Ehkä tilanne tuntuisi vähemmän turhauttavalta, jos se vähän väistyy ettei mitään vaihtoehtoja, muutosta tai oman vaikuttamisen mahdollisuuksia ole edes näköpiirissä.

Jotkuthan tietysti hoitaa pienlapsiperhettä ja rakentaa taloa ja juoksee maratoneja ja tekee vaativaa asiantuntijatyötä ja tekee taidettakin siinä ohessa. Mutta ei tollasen miettiminen mun mielestä mitään auta.

Idea saattoi olla osin se, että yksi "kuorma" tossa paketissa vois olla myös turhautuminen tai murehtiminen tai joku tällainen, ja jos sitä voi jollain vähentää, kai sekin vois periaatteessa vapauttaa kaistaa jollekin.

LISÄYS: Saatoin osin ajatella tossa taustalla virkavapaan tai muun harkinnanvaraisen vapaan perusteita. En tiedä, saako sellaista helpommin opintoihin vai toisen työn tekemiseen vai miten se sun tilanteessa menee. Et varmaan opiskele sellaista, johon saisit opintovapaata.

Harinnanvaraiset vapaat ja opintovapaa on kuitenkin ne, jotka mulle tulee ensimmäisenä ns. "Mièleen".

Silloin varmaan vois tsekkailla yleisellä tasolla vaihtoehdot ja miten ne soveltuu ja sitten jutella jonkun sopivan esimiestahon tai ylipäätään työnantajan kanssa siitä, mikä niillä on tilanne ja minkälaiset käytännöt noiden suhteen.

Kiitos vaivannäöstäsi pohtia kysymystäni. Tuollaisia samanlaisia ajatuksia ja vaihtoehtoja olen itsekin pyöritellyt. Mulla on tosiaan 4-päiväinen työviikko, ja käytännössä olen jättänyt opiskelut vähemmälle, ja keskittynyt taidejuttuun. Haluaisin kuitenkin edistää opintojakin, ja ehkä ajattelen tai toivon niiden johtavan vielä johonkin uran edistämiseenkin tai sen suunnan muuttamiseen. En ole täysin tytyyväinen nykyiseen työhön, vaikka tosiaan koen sen tärkeäksi, ja tosiasiassa olisi varmaan hyödyllisempää antaa aikani sille työlle, mutta itseni kannalta taas nämä kaksi juttua tuntuvat vievän myöskin oikeaan suuntaan. No, lyhyen aikavälin suunnitelma lienee vaan tehdä yhtä asiaa kerrallaan, ja varsinkin opiskelun voin tehdä täysin omaan tahtiin, jotenka täytynee suitsia vaan sitä omaa innostusta, ja ajatella, että aikaa on.

Pidän myös tavallaan paheenani sitä, että minulla on tällaisia intohimoja, kun toisaalta tuntuu, että aika pitäisi pyhittää vielä enemmän lapsille. En halua myöhemmin katua, että annoin aikaani vääriin asioihin. No, tuo lyhennetty työaika ratkaisee tätä puolta, kun on edes tuo yksi päivä aikaa näille omille bisneksille.

[Kopek]

Simuloin 2 vs. 22 punnituksen, tosin riisipiirakoilla, ja läpi meni. Voisi tietysti vielä kokeilla toisin päin. Ei toki niin, että oikeasti huijaisi.

Jos ostaa kerralla paljon tuotteita, ei ole kovin todennäköistä, että itsepalvelukassan valvoja alkaisi tutkia esimerkiksi yksittäistä mandariinipussia ja analysoida, ovatko mandariinit kallimpia "Brunoja" (joista on tarrat poistettu) vai halvempia Nadorcotteja, niin kuin punnintaleimassa lukee.

Tarrojen poistaminen voi näkyä valvontakamerassa, mutta ehkä sen voisi tehdä huomaamattomasti jo siinä vaiheessa, kun nostelee mandariineja pussiin.

En yllytä ketään tekemään tuollaista, enkä ole itsekään tehnyt.

Syyllisyyden tunteen tuon tyyppisestä rikoksesta saisi ainakin teoriassa vaimennettua ajattelemalla, että eihän tuollaisessa tilanteessa oikeasti varasta kaupasta, koska on jo maksanut tuotteiden hinnan kaupalle eri yhteydessä. Siinä vain noutaa kaupasta sen edestä tuotteita, mitkä on maksanut, vaikka kirjanpito vähän sotkeutuukin. Lähinnä tuossa jännittäisi kiinni jäämisen riski, vaikka se olisi aika vähäinen. Ison ruokakaupan kirjanpidossa tuollainen pikku virhe olisi merkityksetön.

[a4]

No, nyt kyllä vedettävä ranteet auki. Miten ihmeessä olen voinut töpeksiä noin rankasti. 

Eilen ruokakaupassa ostelin yhtä ja toista. Mielestäni en kovin paljon ja siksi kassalla ihmettelinkin loppusummaa, että miten se niin paljon oli. Oli kuitenkin vähän hoppu enkä pysähtynyt tarkistamaan asiaa heti ja niin se jäi tarkistamatta. Kunnes äsken opin lompakon esiin käydäkseni verkkopankissa. Eilinen kauppakuitti oli lompakossa ja lopulta katsoin, että miten se summa oli tullut niin isoksi.

Ensimmäisenä silmäni osui alimmalle riville, jossa oli Omenaletti viineri 22kpl 18,70 euroa. Perkele, olin sössinyt paistopisteen vaa'alla ja naputtanut lukumäärän väärin. Elämäni kalleimmat viinerit tuli ostettua hintaan 9,35 euroa kappale. 

Muutama lohdutuksen sana. Tiedän tunteen koska itselle kävi vastaava tapaus hiljattain. Kotona huomasin maksaneeni kahdesta viineristä 12 viinerin hinnan. Kävin kaupassa hakemassa rahat takaisin ja samalla testasin vaakaa. Painamalla oikeaa lukumäärää hipaisunäppäimellä, vaaka tunnisti välillä painalluksen viereiseksi näppäimeksi.
Kerran vaaka tunnisti väärin myös tuotteen eli ne hipaisunäppäimet eivät ole kovin tarkkoja.
Yritän muistaa tarkistella ostoskuittia aina kaupassa käynnin jälkeen. Aina ei muista.

[Hippi]

Kyllä tuossa minulla oli myös Mr.Murphy matkassa ihan punnituksesta IP-kassan kautta ulos kaupasta.

Yleensä tosiaan tarkistan vaakasta saamani lappusen ennen kuin laitan sen pussin kylkeen olipa punnittava mitä tahansa. Tarkistan, että tuote on oikein ja hinta on oikein. Nyt ensimmäinen huolimattomuus tapahtui lappusen tarkistamisessa. Yleensä myös seuraan IP-kassalla näytölle tulevaa riviä, että se vastaa tuotetta, jonka olen viimeksi lukenut. Nyt se kirottu viineripussi oli viimeinen luettava tuote. Tiedän sen siitä, että luen tuotteet "vahvimmasta hauraimpaan"- menetelmällä, eli heittelen ne reppuun tai kassiin suoraan ja viinereitä ei voi laittaa minkään alle. Nyt siis viimeisen luetun tuotteen rivi on jäänyt lukematta, kun olen alkanut jo ottaa lompakosta korttia. Vielä viimeinen ihmettely loppusumman suuruudesta ei saanut ansaitsemaansa huomiota siinä maksutilanteessa. Todellakin ihmettelin, että kokonaissumma oli yli 50 euron, mitä se on ruokakaupassa vain, kun on tullut jotain erittäin poikkeavaa. No, olihan tuo nyt "erittäin poikkeavaa".

Miten olinkin onnistunut juuri tuon virheen päästämään läpi kaikista tarkistuspisteistä. Se kyllä vaati jo poikkeavaa onnea ja huolimattomuutta.

[Kopek]

En yleensä osta punnittavia leivontatuotteita, mutta jos ostan, punnitsen tuotteet - jos vain mahdollista - ohuessa muovipussissa, jonka panen punnitsemisen jälkeen paperipussin sisälle. Punnitusleiman liimaan paperipussiin.

Jos kassaihminen sattuisi huomauttamaan - näin ei ole vielä tapahtunut - perustelisin muovipussia sillä, että yritän estää sämpylöitä (tm.) kuivumasta koviksi.

Merkittävämpi syy muovipussissa punnitsemiseen on rahan säästö.

Cashew-karpalociabattan yhteydessä muovipussissa punnitsemisella säästää yhdeksän senttiä.

Jos ostan Tokmannilta pultteja tai ruuveja, yritän punnita nekin ilman pussia.

Pussit on tietysti laskettu mukaan hintaan, joten menettelyni on ehkä "harmaalla alueella", mutta en usko, että siitä syytettä nostetaan. Minusta tuntuu epämiellyttävältä se, että paperipussista joutuu maksamaan sitä korkeamman hinnan, mitä kalliimpi on tuote. Jos punnitsisit kultasormuksen paperipussissa, pussista tulisi todella kallis.

https://www.fazer.fi/tuotteet-ja-asiakaspalvelu/11678/fazer-leipurit-cashew-karpalociabatta-kg/

[Melodious Oaf]

Pidän myös tavallaan paheenani sitä, että minulla on tällaisia intohimoja, kun toisaalta tuntuu, että aika pitäisi pyhittää vielä enemmän lapsille. En halua myöhemmin katua, että annoin aikaani vääriin asioihin. No, tuo lyhennetty työaika ratkaisee tätä puolta, kun on edes tuo yksi päivä aikaa näille omille bisneksille.

No, kai se kuitenkin jollain lailla on olennainen osa sinua, että on myös niitä intohimoja.

Ihmisillä on erilaisia vahvuuksia. Joku voi kirjoittaa väitöskirjan kolmessa kuukaudessa iltahommana kokopäivätyön ohessa — mutta voi olla, että tällä tyypillä taas ei suju oikein mikään ihmisten kanssa toimiminen tai sellainen, mitä vaikka sinä töissäsi teet.

[Karikko]

No, nyt kyllä vedettävä ranteet auki. Miten ihmeessä olen voinut töpeksiä noin rankasti. 

Eilen ruokakaupassa ostelin yhtä ja toista. Mielestäni en kovin paljon ja siksi kassalla ihmettelinkin loppusummaa, että miten se niin paljon oli. Oli kuitenkin vähän hoppu enkä pysähtynyt tarkistamaan asiaa heti ja niin se jäi tarkistamatta. Kunnes äsken opin lompakon esiin käydäkseni verkkopankissa. Eilinen kauppakuitti oli lompakossa ja lopulta katsoin, että miten se summa oli tullut niin isoksi.

Ensimmäisenä silmäni osui alimmalle riville, jossa oli Omenaletti viineri 22kpl 18,70 euroa. Perkele, olin sössinyt paistopisteen vaa'alla ja naputtanut lukumäärän väärin. Elämäni kalleimmat viinerit tuli ostettua hintaan 9,35 euroa kappale. 

Hyvä syy olla käyttämättä itsepalvelukassaa.

Toinen syy on itselläni se, että tarvitsisi kaivaa lukulasit aina nenälle, että voisi tutkailla tarkemmin mitä tuli tehtyä- eikä sitä viitsi hidastaa muiden kiireitä.
Periaatteessa voi aina käydä korjaamassa asian, mutta pikkujutuissa ei viitsi ,ja, jos on itse syyllinen "ei kehtaa"

Sitä paitsi jäisi  se kassa- henkilön hymy saamatta. "Joskus ehkä hapan naamakin, mutta sekin on joitain.

[Hippi]

^
En tuota olisi palvelukassallakaan huomannut ja tuskin kassahenkilökään, joten se siitä. En tuota mitenkään voi IP-kassan syyksi vierittää.
Vanhuksille nuo IP-kassat varmaan on hankalia, mutta minulla se nopeuttaa kaupassakäyntiä.

[Karikko]

^
En tuota olisi palvelukassallakaan huomannut ja tuskin kassahenkilökään, joten se siitä. En tuota mitenkään voi IP-kassan syyksi vierittää.
Vanhuksille nuo IP-kassat varmaan on hankalia, mutta minulla se nopeuttaa kaupassakäyntiä.

No helpompi näyttää töppäys, jos on kuitit pussit tallessa, tuttu kassa kyllä uskoo helposti.

Automaattikassa ei oikein saa uskomaan mitään, vaikka kuinka yrittäisi selittää.


Vanhat silmät tuppaavat kyllä haittaamaan, kun nykyisin on "pienennetty" kaikkia ohjeita ja tietoja tuoteselostuksissa ja muissakin tarpeellisissa asioissa- hinnat kyllä näkee hyllyssä, mutta kuitista tuottaa hankaluuksia ilman pientä suurennusta.

Tuskin olen ainoa, joka omistaa "vanhat silmät"