Fiilikset ja päivän mietteet

[Hippi]

Makuuhuoneen ikkunasta näkyy naapurina olevan rivariyhtiön pihanhoitoa. Sitä olen ihmetellyt, miten siellä melkein päivittäin ajetaan sutikoneella niin asvaltit kuin nurmikotkin. Niillä on kyllä isoja koivuja siinä talojen liepeillä päästämässä järkyttävät määrät lehtiä, joten ehkä se on järkevää. Mutta sitä ihmettelen, miksi ihmeessä ne imuroi jopa aidan ulkopuolella olevan metrisen nurmikkokaistaleen. Luulisin sen kuitenkin olevan kaupungin puolella. Tai sitten imurikoneella ajelu on hemmetin kivaa?

[Socrates]

Palkkatyönä aika vittumaista haravoida 40h/vko. Hajoo paikat ja menee hermot. Lyhytaikaisena urakkatyönä meni jotenkin.

Luulisi, että pärisevän ja tärisevän puhaltimen kanssa touhuaminen on pahempaa. Ei ihme, että "puhallinorkesterit" pitävät pitkiä röökitaukoja.

Nyt pistit pahan. Olen molempia tehnyt ja sen aikaiset puhaltimet olivat raskaita ja käryttivät pirusti. Kuulosuojaimet toki oli.

Ihminen on laiska ja aika kuluu nopeammin härveleitä käyttäessä, joten puhallin tuli yleensä valittua. Se on useimmissa olosuhteissa selvästi nopeampi. Ja taukojen pitämiseen on jotenkin parempi syy kuin haravoidessa. Jotain säätää laitetta, se kuumenee tms.

[Brutto]

Päältä ajettava silppuava ruohonleikkuri sopii syksyiseen lehtien poistoon parhaiten. Lehtisilppu suojaa ja lannoittaa seuraavan kesän nurmikasvustoa.

Ja muutenkin, mitä enemmän työväline surisee, sitä parempi.

[Kopek]

"Suljetulla osastolla" oli lehtien haravoinnista. Haravointi on pääsääntöisesti hyvin terapeuttista toimintaa. Saa raitista ilmaa ja näkee työnsä jäljen ihan konkreettisesti.

Kun haravoi, ei kannata tonkaista liian syvältä, ellei rakasta yllätyksiä.

Siivoilin vähän paikkoja ja raivasin pajuja ja vattupensaita, jotta voisin leikata alueen ruohonleikkurilla. Maasta pilkisti suikale kirkasta suojamuovia, jonka ajattelin vetää pois saman tien. Muistelin, että paikalle oli jäänyt aikoinaan pieni pala kirkasta muovikalvoa, ja arvelin, että löytämäni kappale on se.

Yllättäen muovia alkoikin ilmestyä maan alta enemmän kuin olin arvannut. Aina vain nousi uutta, kun sain kiskottua entisen turpeen raosta. Kävi ilmi, että paikalle oli jätetty 32 vuotta sitten veljieni kesämökkitarvikkeiden suojamuovit. Niitä oli ollut lautojen ja levyjen ja tiilien peittona.



Joku suikale saattoi vielä jäädä piiloon maan alle, mutta eivätköhän ne suunnilleen sieltä nousseet. Pakkaan ne tiiviisti muovipusseihin ja vien keräyspaikalle. Käytän apuna 50 litran tynnyriä, joka on avoinna molemmista päistä. Panen muovipussin tynnyriin ja alan täyttää sitä. Tynnyri pitää pussin "kuosissaan". Sinne saa mahtumaan ahtamalla yllättävän paljon muovia. Kun pussi on täynnä, se vedetään pois tynnyrin sisältä ja sen suu suljetaan narulla.

Muovi on inhottava ympäristöongelma. Kun erilaisia suojamuoveja ja muovipusseja ja muuta jää lojumaan jonnekin, ne häviävät vähitellen kasvillisuuden sekaan ja peittyvät uuden turpeen alle. Ne tavallaan itse hautautuvat maan alle. 32 vuodessa muovien päälle oli tullut noin kymmensenttinen ja paikoin paksumpikin turvekerros. Sadan vuoden aikana muovit hautautuisivat jo 30 sentin syvyyteen, jos turve samaa vauhtia kasvaisi.

[MrKAT]

Yhdessä kalapuikossa tuskin on paljon proteiinia, mutta ihan tiedoksi, proteiinia ei kannata syödä illalla, sillä se piristää.

Laskin että syön siihen aikaan usein leipää+keksejä+maitokahvia joissa on 2x kalapuikon proteiinit. Mutta vain kalapuikko tekee "Pervitiinit", tosin ei aina, mutta (liian) usein jotta olisi sattumaa. Aiempina viikkoina olen ollut saamaton, väsynyt ja nyt taas viim. viikon virkeä ahkera duracell-pupu, joten olen epäillyt joskus bipolaaritautiakin. Kun aikoinaan tietokoneissa oli turbo-napit niin jo silloin sanoin pomolle, että joskus tuntuu että minulla olisi turbo-nappi päällä, joskus ei.

 

[Hayabusa]

Joku suikale saattoi vielä jäädä piiloon maan alle, mutta eivätköhän ne suunnilleen sieltä nousseet. Pakkaan ne tiiviisti muovipusseihin ja vien keräyspaikalle. Käytän apuna 50 litran tynnyriä, joka on avoinna molemmista päistä. Panen muovipussin tynnyriin ja alan täyttää sitä. Tynnyri pitää pussin "kuosissaan". Sinne saa mahtumaan ahtamalla yllättävän paljon muovia. Kun pussi on täynnä, se vedetään pois tynnyrin sisältä ja sen suu suljetaan narulla.

Muovi on inhottava ympäristöongelma. Kun erilaisia suojamuoveja ja muovipusseja ja muuta jää lojumaan jonnekin, ne häviävät vähitellen kasvillisuuden sekaan ja peittyvät uuden turpeen alle. Ne tavallaan itse hautautuvat maan alle. 32 vuodessa muovien päälle oli tullut noin kymmensenttinen ja paikoin paksumpikin turvekerros. Sadan vuoden aikana muovit hautautuisivat jo 30 sentin syvyyteen, jos turve samaa vauhtia kasvaisi.

Hieno ekoteko Kopek!
Tuli tosi hyvä mieli, että joku jaksaa ahertaa hieman ylimääräistä asioiden korjaamisesksi. Pelastetaan maailma muovipussi kerrallaan.

[kertsi]

Yhdessä kalapuikossa tuskin on paljon proteiinia, mutta ihan tiedoksi, proteiinia ei kannata syödä illalla, sillä se piristää.

Laskin että syön siihen aikaan usein leipää+keksejä+maitokahvia joissa on 2x kalapuikon proteiinit. Mutta vain kalapuikko tekee "Pervitiinit", tosin ei aina, mutta (liian) usein jotta olisi sattumaa. Aiempina viikkoina olen ollut saamaton, väsynyt ja nyt taas viim. viikon virkeä ahkera duracell-pupu, joten olen epäillyt joskus bipolaaritautiakin. Kun aikoinaan tietokoneissa oli turbo-napit niin jo silloin sanoin pomolle, että joskus tuntuu että minulla olisi turbo-nappi päällä, joskus ei.

Kahvia illalla? Se nyt ainakin veisi itseltäni yöunet.

Enpä muista kuulleenikaan tietokoneiden turbo-napeista, saatikka nähneeni tai käyttäneeni sellaisia. https://www.riemurasia.net/video/Tietokoneiden-turbonappi/168082

[Hippi]

^
Kofeiinin vaikutusta tehostaa huomattavasti usko sen virkistävään vaikutukseen. Joillakin usko on niin vahva, että kofeiiniton kahvi virkistää ihan samalla tavalla kuin normaalikin kahvi. En tietenkään kiellä sitä, että joillekin kofeiinin todella vaikuttaa. Harmikseni en kuulu näihin.

Mutta pakastimesta otetun ja jäätelönä nautitun kylmän kalapuikon hepulia aiheuttavaan vaikutukseen en kyllä jaksa uskoa olipa siinä proteiinia miten paljon tahansa. Tuossa lienee usko vain niin vahva, että sen voimalla saman vaikutuksen saa mistä vain sen päättää saada.

[Xantippa]

^
Kofeiinin vaikutusta tehostaa huomattavasti usko sen virkistävään vaikutukseen. Joillakin usko on niin vahva, että kofeiiniton kahvi virkistää ihan samalla tavalla kuin normaalikin kahvi. En tietenkään kiellä sitä, että joillekin kofeiinin todella vaikuttaa. Harmikseni en kuulu näihin.

Mutta pakastimesta otetun ja jäätelönä nautitun kylmän kalapuikon hepulia aiheuttavaan vaikutukseen en kyllä jaksa uskoa olipa siinä proteiinia miten paljon tahansa. Tuossa lienee usko vain niin vahva, että sen voimalla saman vaikutuksen saa mistä vain sen päättää saada.

Minä uskon. En voi kuvitellakaan, mitä kaikkea ravaamista, hepulointia ja panikointia siitä seuraisi, jos jossain hulluuden puuskassa menisin syömään kylmän, pakasteesta otetun kalapuikon sellaisenaan.

Vaikutus olisi varmaan yhtä vahva, jos mikrottaisin sen puuron päälle.

T: Xante

[Hippi]

^
No joo, pakko on uskoa tuokin. Toisaalta, onhan se hyvää harjoitusta jo tulevaan talveen, jolloin sähkön puutteessa ainoa pakastin on takapihan kinoksessa eikä eineen lämmitysmahdollisuutta ole sen kummempaa kuin työntää paidan sisään, jos nälältään ehtii. Kinoksesta on sellaisenaan suuhunsa kaivettava, mitä käteen  osuu, olipa se kalapuikko tai porsaanfileepihvi pippurikermakastikkeessa. Täytyypä alkaa harjoitella pakasteruuan HC-syöjäksi.


Mutta tänään sitten jatkoin töpeksimisharjoituksia kaupassa. Tällä kertaa HEVI-osaston vaa'alla tökkäsin sormeni väärään numeroon. Hulluinta oli, että läpyskästä tarkistin vielä ostamani tuotteen painon, kun tarkoitus oli ostaa 1,5 kiloa. Meni 15gr yli, mutta pidin suoritusta kohtuullisena. Vasta IP-kassalla huomasin, että viinirypäleet olivat muuttuneet Rannikon pavuiksi ja noin neljän euron hinta yli kympiksi. Onnittelin itseäni siitä, että viimeinen tarkistuspiste toimi ja kutsuin myyjän poistamaan tuotteen ostoksistani. Kipaisin punnitsemaan pussin uudelleen ja jatkoin kassalla siitä, mihin olin jäänyt. Prismassa tuo myyjän kutsuminen toimii oikein hyvin, kun siinä on aina kassahenkilö odottelemassa apua tarvitsevia.

Täytyy seuraavalla kerralla muistaa katsoa, mikä oli tuohon virheeseen johtanut. Kumpaa pitää nyt syyttää sormea vai päätä.

Kolmatta kertaa odotellessa

[Karikko]

^

Pää on jo oppinut, että kannattaa tarkistaa- sormien oppiminen voi olla työläämpää, ne usein etsiytyvät moniin hankaliin paikkoihin ilokseen tai vaikeuksiin joutumisen uhallakin.

[Hippi]

Eilen kävi huoltoyhtiö siivoamassa pihan, joten nyt ei ole enää haravoitavaa muuta kuin niiden parin sireenipuskan lehdet, kunhan ensin malttavat luopua lehdistään.

Olin juuri tullut ulkoa ja käynyt suihkussa, kun alkoi helvetillinen meteli. Kuulosti lähinnä siltä, että jossain yläkerran asunnossa porataan, mutta paikallistin äänen takapihan puolelle ja siellähän oli äijä lehtipuhaltimen kanssa häätämässä lehtiä ajotielle. Takapihalla en ollut haravoinut lainkaan, kun lehtiä oli aika vähän. En tiedä, mitä nuo ajattelivat niistä valmiista kasoista, jotka pihan puolella oli, mutta joka tapauksessa pihan puolella lehtipuhallin karjui suhteessa kohtalaisen vähän aikaa. Noin tunnissa oli koko piha putsattu.

Nyt ei taaskaan ole mitään mielekästä tekemistä pihalla. 

[Hippi]

Paska fiilis. Meinasin kuolla. Olisi ollut edes kunniakas kuolo edessä, mutta pieni ruisleivän muru oli vähällä viedä hengen.

Liki puoli tuntia taistelin murua vastaan. En ymmärrä, miten muru onnistui irtaantumaan kavereistaan ja hyppäämään väärään kuiluun. Onnistuin syömään suuni tyhjäksi ennen kuin aloin kakoa murua henkitorvesta, joten muru ei saanut kavereitaan mukaan taisteluun. Yskin niin, että vesi roiskui silmistä ja lopulta nenäkin alkoi vuotaa. Muru lopulta ponnahti nenänieluun kirvelemään, josta sitä piti kurnutella pois, sillä niistämällä se ei suostunut liikkumaan mihinkään. Kohta muru olikin jo kurkussa ja taas alkoi uusi kakominen. Tätä jatkui hyvän hetken, kunnes huomasin sopivassa kohdassa, josta sen sai nielaistua alas. Nyt nenä kirvelee, kurkkua karvastelee, henkitorvi tuntuu ärtyneeltä ja korvat on lukossa. Olen kuitenkin elossa.

[ROOSTER]

Paska fiilis. Meinasin kuolla. Olisi ollut edes kunniakas kuolo edessä, mutta pieni ruisleivän muru oli vähällä viedä hengen.

Liki puoli tuntia taistelin murua vastaan. En ymmärrä, miten muru onnistui irtaantumaan kavereistaan ja hyppäämään väärään kuiluun. Onnistuin syömään suuni tyhjäksi ennen kuin aloin kakoa murua henkitorvesta, joten muru ei saanut kavereitaan mukaan taisteluun. Yskin niin, että vesi roiskui silmistä ja lopulta nenäkin alkoi vuotaa. Muru lopulta ponnahti nenänieluun kirvelemään, josta sitä piti kurnutella pois, sillä niistämällä se ei suostunut liikkumaan mihinkään. Kohta muru olikin jo kurkussa ja taas alkoi uusi kakominen. Tätä jatkui hyvän hetken, kunnes huomasin sopivassa kohdassa, josta sen sai nielaistua alas. Nyt nenä kirvelee, kurkkua karvastelee, henkitorvi tuntuu ärtyneeltä ja korvat on lukossa. Olen kuitenkin elossa.

Voi muru minkä teit! Onneksi tilanne selkisi.

Täällä tapahtuu vastaavantyyppistä joskus kun on kiire. Jälkioireena useimmiten tukkoinen nenä.

[Hippi]

Höh, olin olevinani melkoisen ahkera ja toimelias ja ehdin jo onnitella itseäni, että kello oli vasta 10:50 ja päivälle suunnitellut pakolliset hommat oli jo tehtynä. Kun tuntui, että tänään on hyvä päivä ahkeroida, niin lämmitin pikaisen lounaan, jonka jälkeen oli tarkoitus jatkaa puuhia. Syötyäni kello oli 10:50! Hitto, olkkarin kellosta oli paristo hyytynyt ja kun tarkistin läppäriltä oikean ajan, kello olikin jo 12:40. Minulta oli varastettu pari tuntia ja en ollutkaan ihan niin tomera kuin kuvittelin, joten kaikki innostus lopahti.