Fiilikset ja päivän mietteet

[Kopek]

Kopek kirjoitteli toisessa ketjussa "uusista" löytämistään pikkuserkuista. Oma sukuni on jokseenkin pieni, mutta Facebookin myötä parikin tyyppiä on löytänyt minut sitä kautta, ja ilmoittautuneet joksikin kaukaisiksi sukulaisiksi. He ovat kyselleet suvustani tietoja, ja alkuun ihan myönteisesti lähdinkin näihin mukaan. Sittemmin aloin miettimään, että tuntuu jotenkin kummalliselta kertoa jotain historiikkia tuiki tuntemattomalle. Ja muutenkin tuntuisi kummalta alkaa sen enempää kaveerata jonkun uuden sukulaisen kanssa. Onneksi on ollut korona, niin ei ole tarvinnut innostua sen enempää ehdotetuista sukumiiteistä, ja sittemmin nämä uudet sukulaiset ovatkin tyytyneet etäiseen facekaveriuteen. Ehkä joku voi tällä tavalla löytää uusia läheisiäkin suhteita, mutta itseä ei pahemmin kiinnosta joku kaukainen löyhä sukulaisuus, kun tyypit on tosiasiassa kuitenkin aivan muukalaisia, eikä tässä ehdi edes läheisiä kavereitaan treffeilla liikaa

En minä pikkuserkkulöydöksien suhteen mihinkään toimenpiteisiin ole ryhtynyt. En siis ota yhteyttä eikä mitään tällaista. Korkeintaan se on mielenkiintoista, että tuollaisia tyyppejä putkahtelee esiin.

Jotkut ovat hyvinkin innokkaita sukuharrastajia, kun taas joitakin tällaiset asiat eivät kiinnosta lainkaan. Onkohan tästä asiasta olemassa mitään "sääntöä".

Tulee mieleen esimerkiksi se mahdollisuus, että suvut, joissa on hyvin menestyneitä ihmisiä, olisivat enemmän sukuorientoituneita kuin vähemmän menestyneiden ihmisten suvut. Ehkä siitä haetaan jotakin statusta, että on hienolta kuulostava sukunimi, ja suvun historiassa on kuuluisia ihmisiä. Joku duunari-Virtasten tai pienviljelijä-Korhosten suku ei ehkä samalla tavalla herätä ajatusta sukuharrastukseen kuin joku Rosenlewin tai Pauligin teollisuussuku. Joskushan pelkkä sukunimi auttaa eteenpäin elämässä, jos tilanteen vain osaa käyttää hyväkseen.

Aikalailla yhdentekeviä tuollaiset sukujutut tietysti ovat jo siinäkin mielessä, että usein ihminen seuraa vain yhtä sukuhaaraansa, vaikka niitä on sitä enemmän, mitä kauemmaksi taaksepäin historiassa mennään. Ehkä kaikkein innokkaimmat osallistuvat useidenkin sukujen toimitaan.

Harrastuksia on monenlaisia. Jos joku harrastaa sukuhistoriaa, niin ei kai siinä mitään. Varmaan on huonompiakin harrastuksia.

[TSS]

^ Kyllä sukujutut ja taustat kiinnostavat jonkin verran itseänikin. Varsinkin kun oma sukunimi on harvinainen ja kohta taitaa kuihtua koko tätä nimeä kantava suku pois, kun omat lapsenikin saivat isänsä sukunimen. Nuo pulpahtaneet uudet sukulaiset ovat kirvoittaneet minunkin perhettäni vähän tonkimaan enemmän sukujuuria. Mutta että haluaako sitä nyt kuitenkaan uusiin ihmisiin tutustua.. 

[-:)lauri]

Nyt on taas kaksi päivää menny niin että olen mennyt nukkumaan viideltä ja heränny puoleltaöin. Normaalisti menen viikolla nukkumaan joskus seittemältä ja herään vasta kahden tai kolmen aikaan. Saa nähdä kuinka kauan jaksan tänään valvoa.

Edit. Katsos perkelettä. Kaikkihan ovat vielä töissä. Meikä jo haukottelee tän pizzahutin pizan kanssa. Pitäisiköhän ottaa päikkärit. Se voisi olla kova sana. Voisi sitten hieman levänneenä jaksaakin valvoa illalla ja yöllä.

Joo jäi päikkärit ottamatta. Puolen päivän aikaan en uskonut pysyväni hereillä iltaan asti, mutta siten vain pysyinkin. Tunnin kuluttua ollu viimeiset 24 tuntia hereillä.

[MrKAT]

Halloweenisiä hetkiä aivan äsken:
- Joku käveli kaulallani, jokin isohko eläin. Ravistan molemmin käsin hulluna.
   Kohta näen että läppäripöydällä osin olevalla verholla on iso musta hämähäkki. Varmaan sinne lensi kaulaltani.
   Otan tuolilta rukkaseni ja yritän läiskiä sen tappavasti mutta en tiedä minne lensi. Uutta vierailua odotellen...
- TV:ssä ½7 uusintana, miehellä on poskessa jättihämähäkki, vastapuolella kaunis goottinainen Anniina.
 

[ROOSTER]

Taas on niin kiire ettei ehdi juurikaan kirjoittelemaan. Osan ajasta vie eräs suurehko projekti, joka kiinnostaa toukokuussa 2022 isoa osaa tämänkin palstan väestä. Oikeastaan se kiinnostaa koko pohjoista pallonpuoliskoa.

Kiinnostaisi kuulla, miten merkittävä projekti etenee.

[Karikko]

Taas on niin kiire ettei ehdi juurikaan kirjoittelemaan. Osan ajasta vie eräs suurehko projekti, joka kiinnostaa toukokuussa 2022 isoa osaa tämänkin palstan väestä. Oikeastaan se kiinnostaa koko pohjoista pallonpuoliskoa.

Kiinnostaisi kuulla, miten merkittävä projekti etenee.

Eikös tuo jo tullut julki- jääkiekon mestaruus bruton avulla tuli- tai sitten hänestä huolimatta.

[ROOSTER]

Taas on niin kiire ettei ehdi juurikaan kirjoittelemaan. Osan ajasta vie eräs suurehko projekti, joka kiinnostaa toukokuussa 2022 isoa osaa tämänkin palstan väestä. Oikeastaan se kiinnostaa koko pohjoista pallonpuoliskoa.

Kiinnostaisi kuulla, miten merkittävä projekti etenee.

Eikös tuo jo tullut julki- jääkiekon mestaruus bruton avulla tuli- tai sitten hänestä huolimatta.

Aivan, juuri niin. Minulla muisti alkaa pätkiä. Kiitos sinulle.

[Hippi]

https://fi.wikipedia.org/wiki/2022
Toukokuu
2. toukokuuta – Fennovoima purki sopimuksensa venäläisten kanssa Hanhikiven ydinvoimalan toimituksesta.
3. toukokuuta – Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa, Vantaalla, Oulussa, Rovaniemellä, Jyväskylässä, Tampereella, Turussa ja Kuopiossa alkoi JHL:n, Jytyn ja JUKO:n opettajalakko.[9]
9. toukokuuta – Bongbong Marcos valittiin Filippiinien presidentiksi.
10.–14. toukokuuta – Eurovision laulukilpailu järjestettiin Italian Torinossa. Tapahtumapaikkana toimi Pala Olimpico. Kilpailun voitti Ukrainan Kalush Orchestra kappaleellaan "Stefania".
12. toukokuuta – Suomen presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin kertoivat kannattavansa Suomen Nato-jäsenyyttä.
13.–29. toukokuuta – Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Suomessa. Isäntäkaupungit olivat Tampere ja Helsinki.
16. toukokuuta – Täydellinen kuunpimennys Amerikoissa, Euroopassa ja Afrikassa.
18. toukokuuta – Suomen Nato-lähettiläs Klaus Korhonen ja Ruotsin Nato-lähetystön päällikkö Axel Wernhoff luovuttivat Suomen ja Ruotsin jäsenhakemukset Naton pääsihteeri Jens Stoltenbergille.[10]
23. toukokuuta – Anthony Albanesesta tuli Australian pääministeri.
29. toukokuuta – Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuskullan neljännen kerran historiassaan, ja ensimmäisen mitalinsa isäntämaana. Loppuottelu Kanadaa vastaan päättyi jatkoerässä maalein 4-3.
30. toukokuuta – Leijonien kultajuhlat järjestettiin Tampereen Hakametsän jäähallin parkkialueella.
30. toukokuuta – Helsingin kansainvälinen balettikilpailu järjestettiin 9. kertaa.

Brutto osallistui Euroviisuihin taustalaulajana ja laulutreenit piti aloittaa jo hyvissä ajoin?
Brutto osallistui kansainväliseen balettikilpailuun ja kesti pari vuotta hioa kisaesityksiä?

Tai Brutto aiheutti kuunpimennyksen. Se ainakin on ollut laajasti kiinnostusta herättävä tapahtuma

[Brutto]

Vaihdoin maanantaina pari sanaa Jutin kanssa ja hän pelkäsi että tulevista mm-kisoista voi tulla yleisökadon vuoksi taloudellisesti huono. Sen sijaan mestaruuden voittamista hän ei epäillyt.

[Kopek]

Olin kirjoittavinani eilen Ukrainan sota -ketjuun jutun, jossa pohdiskelin syitä, mitkä saavat ukrainalaiset ja venäläiset ja ylipäätään ihmiset sotimaan. Kirjoitin, että syiden täytyy olla aika merkittäviä, kun kerran panokseksi pannaan oma henki ja terveys.

Ukrainan kohdalla arvelin syyksi itsenäisyystunnetta, vaikka maa ei ole ollutkaan kauan itsenäinen. Mutta Venäjän kohdalla ihmettelin, mikä motivoi ihmisiä sotaan, jossa tuntuu olevan kyse vain Putinin haaveiden toteuttamisesta. Mietin, että yksi syy voi olla imperialistinen valloitusideologia, jossa ihmiset saavat nostetta omanarvontunteelleen siitä, että heidän maansa valloittaa muita maita ja sitä pelätään ja kunnioitetaan. Esitin, että suomalaisena tuollaista on vaikea ymmärtää, vaikka suomalaisillakin on ollut Suur-Suomi haaveensa ja valloitussotansa.

Esitin esimerkkinä heimosodat, joita käytiin ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Lainasin Wikipediasta pätkän tekstiä, jossa kerrottiin "heimosoturi" Bobi Sivénin itsemurhasta sen jälkeen, kun valloitukset epäonnistuivat ja valloitettu alue piti luovuttaa Neuvostoliitolle.

Wikipedia: Avoimessa kirjeessään ulkoministeri Holstille Sivén selvitti, että kyseessä oli harkittu itsemurha, joka oli tehty sovintouhrina tuskasta ja häpeästä. Sivén ilmoitti, ettei voinut kunnian miehenä toteuttaa ulkoministeriön käskyä estää karjalaisten aseellinen vastarinta. Kirjeessä selviää kuinka Sivén oli alistunut kohtaloonsa ja siihen, ettei Repolan politiikasta ja vapaustaistelusta tulisi mitään

Jos kerran suomalaisellakin on ottanut noin koville luopua alueesta, jonka hän katsoi kuuluvan Suomelle, kai silloin myös venäläisten pakkomielteen Ukrainaa kohtaan voi yrittää ymmärtää. Suomalaisten käymät heimosodat eivät kuitenkaan olleet koko kansan hanke vaan pienen aktivistiporukan.

Tuossa olivat oleelliset kohdat eilen kirjoittamastani - ja salaperäisellä tavalla kadonneesta - kirjoituksestani. Lisäisin vielä yhdeksi motivaatioksi häpeä/sankaruus - ulottuvuuden. Eli sotaan lähdetään, koska koetaan, ja ehkä lähipiirikin kokee, että olisi häpeällistä ja pelkurimaista olla lähtemättä. Tuollainen asenne on sotaa käyvän valtion kannalta hyödyllinen, koska se takaa, että motivoituneita sotilaita riittää. Venäjällä eivät vielä kaikki ole tuollaisen ajattelun sokaisemia, mikä näkyy kutsuntakarkureiden suurena määränä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bobi_Siv%C3%A9n

[Hippi]

Hipin ansiokkaat seikkailut IP-kassalla - osa III

Olin IP-kassalla skannannut kaikki tuotteet hyvässä järjestyksessä ja pelannut niillä tetristä, että mahtuivat hyvin reppuun eikä tarvinnut käyttää kangaskassia. Enää maksaminen ja sitten reippaasti kotiin. Helpommin sanottu kuin tehty. Maksukortti teetti virheilmoituksen ja kutsui myyjän paikalle. Myyjä vähän ihmeissään näytti, että "tuollaisen antoi. Kokeile uudelleen".

Kun näin tekstin "maksuraja ylitetty", tajusin heti mistä oli kyse ja sanoin, että tuo on oikea ilmoitus ja nyt täytyy maksaa rahalla. Eli jouduin purkamaan ostokset repusta koppaan takaisin, mutta sain IP-kassalta keskeytyskuitin, jotta palvelevan kassan ei tarvitse skannata ostoksia uudelleen, vaan koko kuitti tulee viivakoodista. Kaveri lykki kassan ohi ostokset niitä skannaamatta ja maksoin ostokseni ja pelasin toisen kerran tetristä. Sitä kyllä ihmettelin, miksi ne ostokset piti purkaa repusta, kun ei kassahenkilö mitenkään niitä tarkistanut.

No miksi kortin maksuraja sitten ylittyi. Pidän aika pienenä tilini ja korttini päivittäistä käyttörajaa ja tänä aamuna olin verkkopankissa maksanut vähän isomman maksun, jota varten olin joutunut jopa nostamaan hetkeksi maksurajaa, että sen sain maksettua. Maksamisen jälkeen olin laittanut entiset rajat takaisin. Enpä sitten enää 12 tuntia myöhemmin muistanut kauppaan mennessäni, että päivän kiintiö oli täyttynyt jo aamulla. Täytyypä vastaavassa tilanteessa muistaa, että  jätän käyttövaraa kortille ja rajojen palautus vasta seuraavana päivänä.

Kannattaa myös pitää aina käteistä sopiva summa mukana varmuudeksi. Eipä käynyt mielessä, että noinkin ovi käydä.

[Jaska]

Sehän se on, ettei hoksaa.

Eikös ne kortin turvarajat saa välittömästi muutetuksi verkkopankkisovelluksessa puhelimessa. Jos sellainen on käytössä ja miksei olisi, kun se on kätevä tietokoneruudun ääressä tunnistautuessa.

Itselleni sattui muinoin,että olin ajatellut naapurimaassa pistäytyessä ostelevani luottokortilla. Kaupan myyjä omalla kielellään kertomaan ettei tämä kortti toiminut ja olin vallan hämilläni, mutta taisin rahalla selvitä. Vasta kotimaassa tuli mieleen, että en ollut sallinut kortin käyttöä ulkomailla, vaikka päivittäisen käyttörajan olinkin nostanut.

Lidlin itsepalvelukassalla ensimmisellä kerralla pullopalautuskuitin skannattuani lykkäsin sen IP-kassan paperikoriin mutta kun tuli vielä tarve kutsua valvova myyjä niin kaivoin sen sieltä takaisin ja kysyin myyjältä, mitä lapulle kuuluu tehdä. Oli siinä kapea rako pullokuitteja varten.

[Kopek]

Hipin kassaseikkailusta muistuvat mieleen omat painajaiseni kassoilla. Näitä olisi kirjaksi asti, mutta kerron pari kortteihin liittyvää.

Unohdin kortin turvaluvun, joten ostos piti perua. Tapahtui Heinolan Tokmannissa pari vuotta sitten. Ei auttanut kuin hommata uusi kortti.

En löytänyt korttia, kun piti maksaa Lidlin kassalla, joten ostos piti perua. Luulin, että kortti on jäänyt autoon, mutta sitä ei löytynyt sieltä. Menin uudestaan kauppaan ja kiertelin paikat, joissa olin liikkunut. Korttia ei löytynyt mistään. Kuin ihmeen kaupalla se löytyi kassapöydän alahyllyltä muovipussien seasta. Se oli ollut jo kädessäni aikoessani maksaa ostokset mutta se oli lipsahtanut huomaamattani ja pudonnut muovipussien sekaan. Kun kortti löytyi, aloitin ostoshomman alusta. Tästä on muutama vuosi.

Tein tänään ensimmäisen ostoksen uudella kortilla. Miksi uudella? Siksi, että kadotin rahakukkaroni syyskuun puolivälissä, ja kun sitä ei etsinnöistä huolimatta löytynyt, ei auttanut kuin mitätöidä entinen kortti ja hankkia uusi tilalle. Rahakukkaron katoaminen jäi mysteeriksi. Maksoin sillä viimeisen kerran Joutsan S-Marketissa ja sen jälkeen kävelin autolle ja lähdin ajamaan. Rikoinko pyhää "ei koskaan sekunniksikaan" -periaatetta ja laskin kukkaron auton katolle avatessani ovea, vai putosiko kukkaro kädestäni kävellessäni autolle. Koskaan en sitä enää nähnyt. Myöskään tileillä ei tapahtunut mitään mikä olisi voinut viitata siihen, että joku vieras käyttää korttia. S-Marketista käytiin kerran ohi ajaessa kysymässä, onko siellä nähty. Kyselyn lopputulos oli vähän epämääräinen.

Minulla on 0,1 sekunnin muisti, joten en voi panna rahakukkaroa auton päälle edes lyhyeksi hetkeksi. Kun käännän katseeni pois kukkarosta, muistissani oleva mielikuva siitä pyyhkiytyy pois saman tien. Tai 0,1 sekunnin päästä, jos tarkkoja ollaan. Joskus sääntöä tulee rikottua, vaikka ei pitäisi. Pari vuotta sitten laskin rahakukkaron auton peräpellille tankatessani. Lyhyeksi hetkeksi tietysti vain. Ellen olisi ajamaan lähdettyäni vielä kerran pysähtynyt huoltoaseman pihalla ja käynyt peräluukulla, kukkaro olisi lentänyt valtatien varrelle. Huomasin sen onneksi viimeisellä mahdollisella hetkellä. Ai, tännekö se jäikin...

Seuraavaksi pitäisi hommailla kaiken maailman etukortit ja mitä siellä oli. Kela-kortti ja ajokorttikin tietysti.

Pankki/luottokortteja olen kylvänyt sinne tänne. Yksi hävisi auton katolle unohtuneen rahakukkaron mukana unkarilaisen moottoritien varrelle (ja samalla meni myös noin 500 euroa käteistä eli lähes koko matkarahat), yksi putosi Berliinin kadulle ja yksi berliiniläiseen kauppaan ja mihin kaikkialle niitä on mennyt.

Berliinin tapaus oli inhottava, koska kaksi vierasta miestä löysi kortin ja tuli kysymään, onko meiltä kadonnut kortti. Olin tyttäreni kanssa. Vastasimme, että ei ole kadonnut. Vasta hetken päästä huomasin, että on sittenkin kadonnut. Tyypit olivat löytäneet pudonneen korttini maasta, mutta en saanut sitä väärän vastaukseni takia. Miehiä ei enää näkynyt.

Olimme käyneet varaamassa laivamatkan Ruotsista Suomeen kirjaston tietokoneella. Matka maksettiin kortilla, jonka työnsin pikaisesti taskuuni, kun poistuimme koneelta. Tarkoitukseni oli panna kortti rahakukkaroon, kunhan pääsemme ulos. Kadulle tultuani nostin rahakukkaron taskustani, jolloin irrallaan taskussa ollut kortti tarttui kukkaron nihkeään pintaan ja lensi ulos taskusta ja putosi kadulle. En huomannut putoamista. Enkä suoraan sanoen 0,1 sekunnin muistillani enää edes muistanut, ettei kortti ole kukkarossa. Lähdimme kävelemään ja miehet näkivät kortin maassa ja arvelivat, että se on ehkä pudonnut meiltä, koska olimme olleet siinä paikassa, mistä he kortin löysivät. Näin lähellä oli kortin takaisin saaminen. Mutta se jäi saamatta.

Berliiniläiseen urheiluliikkeeseen katosi yksi kortti joskus vuosi sitten vai milloin se oli. Minulla maksukortin katoamisväli on noin... ei siihen mitään sääntöä ole. Joskus menee kauemmin, joskus vähemmän aikaa.

[Hippi]

Sehän se on, ettei hoksaa.

Eikös ne kortin turvarajat saa välittömästi muutetuksi verkkopankkisovelluksessa puhelimessa. Jos sellainen on käytössä ja miksei olisi, kun se on kätevä tietokoneruudun ääressä tunnistautuessa.

Käytän pankkia vain kotona läppärillä.

Edelleenkään en puhelimeeni ole laittanut mitään tärkeitä toimintoja. Nyt olisi verkkopankki puhelimessa pelastanut tilanteessa, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun sillä olisi ollut todellista käyttötarvetta liikenteessä ollessani, joten edelleen pidän turvallisempana pitää pankin pois puhelimesta ja varalla lompakossa rahaa sen verran, että selviä pulasta, kuten nyt kävi.

Tilinkäyttörajan pidän kuitenkin sen verran korkeana, että esimerkiksi hammaslääkäristä selviän kortilla eikä tarvitse pyytää laskua mukaan. Ja rajan ylittävät vuorokauden rahankäytöt on niin harvinaisia, että niihin kyllä ymmärrän varautua niin, että ennen kotoa lähtöä nostan rajan sopivaksi.

Koko pulmallinen tilanne itse asiassa aiheutui vain siitä, että sain päähäni lähteä poikkeukselliseen aikaan kauppaan

[Jaska]

Arvostettavaa pitää asiat selkeässä järjestyksessä vaikka ajan henki puhaltaa sitä vastaan. Arvatenkin käytät pankin turvalukulaitetta, jonka sovellus puhelimessa voi korvata.

Olen ihmetellyt, miten tuollainen turvalukulaite voi toimia antamalla nappia painamalla satunnaisen näköisen luvun, jonka pankin järjestelmä tunnistaa tiliin kuuluvasta laitteesta annetuksi. Tietoliikenneyhteyttä laitteen ja pankin järjestelmän välillä ei ole.

Olen ajatellut, että laite laskee edellisestä antamastaan turvaluvusta seuraavan pseudosatunnaislukufunktioilla (lineaarinen kongruenssi jonkin suuren alkuluvu suhteen tms.), jossa on mukana joitain laitekohtaisesti talletettuja siemenlukuja. Pankin järjestelmässä on talletettuna tilin tietoihin samat tunnuslukutiedot että tarkistus voidaan tehdä edellisestä hyväksytystä turvaluvusta lähtien. Ellei syötetty luku täsmää, niin pankin järjestelmä kokeilee vaikka muutaman kymmentä laitteen seuraavaksi generoimaa lukua, josko laitteesta on jätetty numeroita käyttämättä tai näppäilty väärin. Ellei lainkaan saada täsmäämään (esimerkiksi turvalukuja on otettu väärästä laitteesta tai omasta päästä kokeeksi) niin tietokonenäytölle saadaan ohjeita poikkeustoimista.