Fiilikset ja päivän mietteet

[Kopek]

Minulle tuottaa vaikeuksia viedä roskiin mitään, mille vain voi keksiä jotain käyttöä. Ja kaikellehan voi, joten talo on kuin kaatopaikka.

Asiasta toiseen. Törmäsin joidenkin mutkien kautta erikoiseen videoon, joka on kuvattu Vancouverin kansainvälisellä burlesque-festivaalilla (VIBF) muutama vuosi sitten. Videossa esiintyy amerikkalainen burlesque-taitelija Julie Atlas Muz sekä hänen miehensä (tätä en tiennyt katsoessani, mutta Wikipedia kertoo) englantilainen näyttelijä Mat Fraser.

Koska en tiennyt yhtään, mistä on kyse, ja keitä esiintyjät ovat, videon katsominen oli jotenkin hämmentävä kokemus. Näyttämöllä esiintyvä mies on thalidomidi-vammainen, eli hänellä on epämuodostuneet lyhyet kädet, joissa hän pitelee mikrofonia laulaessaan. Koska en tiennyt miehen vammaisuudesta, luulin käsien koukistamisen kuuluvan esitykseen, kunnes huomasin, että kädet taitavatkin olla sellaiset, miltä ne näyttävät. Jotenkin heräsi säälin tunteita miestä kohtaan, kun laulukin on jollakin tavalla tunteita kouriva. Jäin miettimään, mihin "genreen" esitys lopulta kuuluu. Ainakin se herätti ajatuksia.

Ääni on tärkeässä roolissa, joten mykkänä tätä ei kannata katsoa. Suosittelen myös koko ruudun tilaa.

https://wssrmnn.net/index.php/2017/02/27/julie-atlas-muz-mat-fraser/

Niin, mihin "genreen" tämä kuuluu?

(Katsoin videon eri sivulta, ja siinä videossa ei ollut alkukuvaa, joka valitettavasti vähentää yllätystä siitä, mitä myöhemmin tapahtuu.)

[ROOSTER]

Enpä muista koska olisi näin paljon tuttuja ja sukulaisia menehtynyt näin taajaan mitä tänä vuonna. Tällä viikolla vaimon sisaruksista taas yksi ja minulta ent. työkaveri.

Luultavasti monisairaat ovat vaarassa terveydenhuollon kuormittumisen takia. Ehkä huolto on enemmän vähän sinnepäin, kuin aiemmin. Kun sairaita ilmaantuu ovista ja ikkunoista, aikaa on vähemmän yhdelle. Kiireessä jotain jää aina huomaamatta ja virheidenkin lukumäärä kasvaa.

Välillä tuntuu, että uudelle ammattikunnalle olisi kysyntää. Sellaiselle yksityiselle sairaala- ja terveydenhuoltoavustajalle joka seuraisi potilasta koko hoidon ajan, huolehtisi pikku huoltohommista (lämmintä peittoa, pientä purtavaa ja juomaa, lataisi kännykkää, lukisi uutisia ja facebook-viestejä ym.) ja raportoisi muutoksista ja laboratoriotuloksista omaisille. Ja ennenkaikkea, olisi koko ajan lähellä ja saavutettavissa. Vakuutusyhtiöt voisivat tarjota tämmöistä kotivakuutuksen lisäpalveluna. Autoille on jo olemassa "soittovaan, me hoidamme kaiken hinaamisesta laina-autoon palvelu" - miksei ihmisille?

Omaisille käy raskaaksi jos on koko ajan joku lähiomainen sairaalassa ja lisäksi usean perikunnan asioita hoidettavana ja hautajaisia järjestettävänä. Lisäksi voi olla runsaasti myös ns. muita murheita ja työntekoa. Saattaa kituva jäädä liian vähälle huomiolle.

[Xantippa]

Ennen maailmaan aikaan olikin laitosapulaisia siivoamaan, ruokaa laittamaan, erilaisista tehtävistä huolehtimiseen ja lähihoitajia avustamaan ja tsemppaamaan potilaita. Nykyään tämän kaikki tekee sari sairaanhoitaja, minkä nyt lääkärin tehtävien, kuten lääkemäärien pohtiminen, lomassa ennättää.

Me kun olemme niin tehokkaita, eikä sairaalamme käytävillä vaeltele turhia käsipareja.

T: Xante

[Hippi]

En tiedä onko päiväkotiapulainen ollut koskaan virallinen titteli, mutta näitäkään ei enää ole. Murhemielin olen lukenut juttuja siitä, miten päiväkodistakin saatetaan aamulla käännyttää lapsia, että ei ole tulossa henkilökuntaa töihin tarpeeksi, joten ei voida ottaa enempää. Tai iltapäivällä soitetaan vanhempia hakemaan lapsia pois ennen aikojaan, kun henkilökuntaa ei riitä valvomaan lapsia viimeisiksi tunneiksi.

Olisihan se tietysti hienoa, että korkeakoulutetut ihmiset varhaiskasvattavat jo vaippaikäiset pallerotkin. Vai olisiko?

Luulisi, että päiväkodeissakin olisi käyttöä ihan vain kivoille ja kilteille lapsista pitäville ihmisille. Päiväkodissa on paljon sellaista työtä, jota kuka tahansa sen laatuisesta työstä pitävä osaa tehdä. Päiväkodin ulkopuolella näitä useimmiten sanotaan äideiksi tai isiksi. Vahditaan ulkoleikkejä ja jopa leikitään siinä lasten mukana, puetaan pienimpiä pihalle lähtöä varten, luetaan satuja ja vahditaan päiväunia. Moni osaa myös askarrella lasten kanssa tai tehdä jumppatilaan temppuratoja.

Kyllä niille korkeakoulutetuillekin tuossa riittää puuhaa, joten he voivat sitten tehdä sen varhaiskasvatuksen osan, johon noita opintoja on tarvittu.

Tällaisia taantumuksellisia ajatuksia tänä aamuna 

[Xantippa]

Aika paljon tuosta kyllä valittavat ne korkeakoulutetutkin, että siis niillä ihan paperihommille, joita nykyään vaaditaan kaikessa (tai oikeammin, konehommille...) ei millään meinaa riittää aika, kun koko ajan tehdään vajaalla miehityksellä. Ja joissakin välissä olisi ehdittävä kirjata koneelle kaikista lapsista kaikki puhuttu ja tehty. Sinällään joo varmaan ihan hyödyllistäkin, mutta ne lapset kyllä varmaan tykkäisivät enemmän satuhetkestä.

Sepä se onkin, kun on mennyt niin älyttömäksi hommat, että parikymppiset eivät saa enää koulutuksen kannalta pakollisia harjoittelujaksoja tehtyä, kun työnantajat vaativat, että harjoittelijan paikkaan päästäkseen pitäisi olla vähintään 5 v työkokemus

T: Xante

[Hayabusa]

Me kun olemme niin tehokkaita, eikä sairaalamme käytävillä vaeltele turhia käsipareja.

Ei todellakaan vaeltele. Lähinnä siellä vaeltelee omaisiaan etsiviä vierailijoita, kun edes sairaalan infossa ei aina ole ketään paikalla.
Nimimerkki: tämän viime viikonloppuna kokenut.

[Hayabusa]

Noista "paperihommista" pari kommenttia. Ensinnäkin kaikenlainen raportointi ja tilastointi on lisääntynyt. Mutta lupauksista huolimatta operatiiviset tietojärjestelmät eivät suinkaan automaagisesti tuota oikeita raportteja, vaan joko tarvitaan pieni armeija henkilöitä kaapimaan tietoja sieltä sun täältä ja väsäämään vaaditut tilastot yms. tai työntekijät joutuvat syöttämään samat asiat useampaan kertaan eri järjestelmiin, jotta kaikki olisivat tyytyväisiä. Eli ns. tuottavaa työaikaa syö tarpeet seurata tuottavuutta.

Asiantuntijatehtävissä erityisesti näkyy tukitoimintojen karsiminen. Kun ennen oli sihteereitä ja muita tekemässä matkavarauksia ja pitämässä huolen tarjoiluista, niin nyt kaikki lankeaa asiantuntijalle. Eli henkilölle, joka on asiantuntija työssään, mutta ei esimerkiksi matkojen varauksessa. Seurauksena se, että matkan varaamiseen menee pahimmillaan enemmän aikaa kuin itse matkustamiseen.

[Hippi]

^
Uusi työtä helpottava henkilöstöhallinnon tietojärjestelmä on niin "näppärä", että matkalaskujen käsittelyyn on syntynyt jonoa ja rahojaan voi odotella noin kolmen kuukauden kuluttua aikaisemman noin viikon sijasta.

[Karikko]

Välillä tuntuu, että uudelle ammattikunnalle olisi kysyntää. Sellaiselle yksityiselle sairaala- ja terveydenhuoltoavustajalle joka seuraisi potilasta koko hoidon ajan, huolehtisi pikku huoltohommista (lämmintä peittoa, pientä purtavaa ja juomaa, lataisi kännykkää, lukisi uutisia ja facebook-viestejä ym.) ja raportoisi muutoksista ja laboratoriotuloksista omaisille. Ja ennenkaikkea, olisi koko ajan lähellä ja saavutettavissa. Vakuutusyhtiöt voisivat tarjota tämmöistä kotivakuutuksen lisäpalveluna. Autoille on jo olemassa "soittovaan, me hoidamme kaiken hinaamisesta laina-autoon palvelu" - miksei ihmisille?

Omaisille käy raskaaksi jos on koko ajan joku lähiomainen sairaalassa ja lisäksi usean perikunnan asioita hoidettavana ja hautajaisia järjestettävänä. Lisäksi voi olla runsaasti myös ns. muita murheita ja työntekoa. Saattaa kituva jäädä liian vähälle huomiolle.

Olisihan ne hyviä olemassa "ihmispalvelut viimeisinä aikoina- mutta kaikki maksaa- hinauskin.


Suomessa on yli 52 000 ihmistä ympärivuotisen hoitoavun tarpeessa olevaa laitoshoidokkia- ja vaikka ikuisuuteen suuntautuva muuttovoitto sitä hieman vähentääkin, , niin ei lähiaikoina tulee pulaa noista hoidokeista. Ilmeisesti vapautuva paikka täyttyy nopeasti.

[Xantippa]

^
Uusi työtä helpottava henkilöstöhallinnon tietojärjestelmä on niin "näppärä", että matkalaskujen käsittelyyn on syntynyt jonoa ja rahojaan voi odotella noin kolmen kuukauden kuluttua aikaisemman noin viikon sijasta.

Aivan, meinasinkin fiilistellä, että mitäs se matkustaminen, mutta se jälkipyykki! Miten tiliöidään kaikki mahdollinen sen jälkeen, kun on selitetty, miksi ei ostettu 4 e halvempaa lippua, jota, vaikka kuinka on teoriassa olemassa, ei käytännössä ole.

Kerran taksin korttimaksu ei toiminut, eikä minulla ollut tarpeeksi käteistä (harvinaista sinällään). Päädyimme kuskin kanssa järkyttävään virheeseen: hän kirjoitti ihan oikeaoppisen laskun kaikkine tietoineen. Ikävä vain silloinen työnantajani, iso, hyvämainen firma, oli täysin kädetön tämmöisen edessä. Kuski soitteli sataan kertaan laskunsa perään, mikä oli aivan hirveää ja jumalaton nöyryytys. Hetken tuumasin, että pyydän hänet firman eteen ja maksan omasta pussistani, mutta eipä sisu sitäkään periksi antanut - ja olisihan siitäkin tullut laskutettavaa ajoa.

T: Xante

[Brutto]

Meillä oli aikoinaan käytäntönä että matkalaskun liitteeksi piti laittaa määränpäästä selfie, joka todisti että matkalaskun tekijä oli oikeasti käynyt kohteessa. Se oli matkalaskujen käsittelijän ihan ikioma vaatimus ja tyypistä hankkiuduttiin eroon siinä vaiheessa kun selfiessä piti näkyä myös päivän sanomalehti.

[urogallus]

Paperi- tai siis tietokonetyöt ovat nykyään myös suorittavan portaan riesana. Itse joudun kirjaamaan työt kahteen eri järjestelmään. Jossain vaiheessa oli peräti kolme rinnakkaista systeemiä käytössä.

Olen tuntenut tyypin, joka joutui laskemaan itse oman palkkansa. Hänen seuraajansa hankkiutui kyllä ensi töikseen tästä käytännöstä eroon.

[Hippi]

Joskus kauan sitten, kun vielä Kontulaan mentiin bussilla, sattui ikävä tapaus. Olin ollut ylitöissä ja hädin tuskin ehdin bussipysäkille, jotta menen viimeisellä bussilla kotiin. Siinähän viuhdoin käsiäni suotta, kun bussi ajoi pysäkin ohi täysinäisenä. Muistaakseni tuolloin viimeinen bussi lähti asemalta puolen kahden aikaan. Oli itku aika lähellä, sillä en ollut käynyt pankkiautomaatillakaan ja tiesin, että rahat ei riitä taksilla kotiin. Kävelyä olisi ollut noin 12 km yön pimeydessä.

Laskin rahani ja pysäytin taksin. Kerroin kuskille, minkä verran minulla on rahaa, joten ajetaan kohti Kontulaa niin pitkälle kuin pääsee. Kuski jututti minua ja kerroin surkean kohtaloni, miten olin aamuvarhaisesta ollut töissä ja miten katalasti bussi ei halunnut minua kyytiin. Olin sitten niin säälittävä, että Puotinharjun kohdalla, noin nelisen kilometriä ennen kotiani, kuski laittoi mittarin kiinni ja vei minut kotiin. Annoin kuskille kaikki rahani.

Tein tästä matkalaskun, jonka käsittely poikkeuksellisesti jostain syystä viivästyi ennen kuin se tuli bumerangina. Olin matkalaskuun laittanut selityksen, jotta viimeinen bussi ajoi ohi. Hylkäyksen syynä oli "julkinen liikenne toimi, aikataulusta tarkistettu". Lähetin sen takasin ja kerroin uudelleen, että se viimeinen bussi ajoi ohi. Minua pyydettiin hankkimaan liikennöitsijältä kirjallinen todistus, jossa kuski tämän ohiajon kuittaa. Soitin liikennöitsijälle ja sieltä sanottiin, että olisi pitänyt heti seuraavana päivänä soittaa, kun ei noista pidetä mitään kirjaa eikä kuskin muista viikkojen takaisin ohi ajoja. Eli, en saanut todistuta enkä saanut rahojani pois matkalaskulla. Kyllä suutuin siitä niin tulisesti, että kuppasin ne rahat muilla keinoin moninkertaisesti.

[Hayabusa]

Meillä oli aikoinaan käytäntönä että matkalaskun liitteeksi piti laittaa määränpäästä selfie, joka todisti että matkalaskun tekijä oli oikeasti käynyt kohteessa. Se oli matkalaskujen käsittelijän ihan ikioma vaatimus ja tyypistä hankkiuduttiin eroon siinä vaiheessa kun selfiessä piti näkyä myös päivän sanomalehti.

Kuinkahan monta belfietä matkalaskukyylä sai? Kenties jokusen nutscapenkin. 

[-:)lauri]

Kävin Malmin uimahallissa. Saunomassa. Tuli asiaa Malmille ja ajattelin ad hoc, että kun malmille on asiaa ja uimahalleissa en miesmuistiin käynyt, niin käydäänpä nyt.