Fiilikset ja päivän mietteet

[Hippi]

Olipa raikas ilma aamusella, kun vein roskat. Eräänlaista pingviinikävelyä joutui harrastamaan pihan poikki kulkiessa, kun piha oli aivan jäässä. Joku tai jotkut oli saaneet tarpeekseen sähkökäyttöisistä tuulettimista, kun niitä oli pari kappaletta dumpattu jätekatokseen. Ohjeiden vastaisesti tieteinkin.

Oli pakko hiekoittaa ovien edustat, kun huolto ei varmaan ehdi ennen kuin iltapäivällä. Toivottavasti kukaan ei liukastu.

Lumet oli menneet eilen kasaan ja varmaan vain puolet lumen syvyyttä on jäljellä niissä kohdin, jossa lumi oli sateen jäljitä. Auratut kinokset ei niin paljoa ole vajuneet, kun auratessa lumi on muutoinkin jo tiivistynyt.

[kertsi]

Pari melkein läpeensä valvottua yötä takana, muutaman tunnin yöunilla. Tällä kertaa enimmäkseen tietokonepelin takia. Vaikeuksia pysyä hereillä nyt. Puhumattakaan siitä, että saisi jotain yhtään mitään aikaiseksi.

[ROOSTER]

Tänäänpä oli juhlallinen päivä.

Sähkösaunoin pitkästä aikaa ja nautin Hailuodon panimon Spezial-oluen. Jos tuo mallasjuoma ei kohta saa mitalia valittaessa vuoden parhaita olusia, muutan Kööpenhaminaan ja hankin Ruotsin passin. Vai miten se meni...

https://hailuodonpanimo.fi/olut/spezial/

[kertsi]

Nukuin ruhtinaalliset reilu 8 tuntia, eli enemmän kuin viikkokausiin, tai kuukausikausiin. Siitä huolimatta mieliala mataa ihan pohjamudissa, enkä suoriutunut edes ruokakauppaan tänään, jos en sitten mene aivan ennen sulkemisaikaa. Ei viitsisi mennä kovimpaan ruuhka-aikaan.

Joulu painostaa ja itkettää. Mieleen tunkee ihan väkisin sekä oikeita että kuviteltuja näkymiä edesmenneistä rakkaista perheenjäsenistä siinä tilassa, miltä he näyttivät juuri kuoltuaan, ja arkussa. Ehkä mieli työstää sitä, että oikeasti uskoisi, että heitä ei enää ole? Kaksi heistä näin, ja toivon, etten olisi nähnyt. Toisen kuollessa olin läsnä, mutta hän oli tajuton kuollessaan, ja toisen näin vain vähän sen jälkeen, kun hän oli juuri kuollut - menin paikalle heti kun soittivat sieltä missä oli, mutta myöhästyin. Luulen, että traumatisoiduin kuolleiden rakkaideni näkemisestä. Ehkei ole hyvä nähdä kuolleita, varsinkin sellaisia, joista välittää. Onneksi en nähnyt äitiäni kuolleena.

Kun mielialat ovat mitä ovat, taidan jättää väliin joulunvieton ystäväperheessä. En varmaankaan ole hyvää seuraa kenellekään nyt.

[Xantippa]

Olen itse joskus jättänyt juhlat väliin juuri siitä syystä, että olen ajatellut, että en varmaan ole näissä fiiliksissä hyvää seuraa. Mutta ei se kyllä fiiliksiin parannusta ole tuonut Asuuko ystävä kaukana?

Ellei, ehkä voisi mennä piipahtamaan tai lähteä optiolla, että tulee kotiin, jos vierailu ei piristäkään. Sillä onhan hyvin mahdollista, että piristää ja auttaa unohtamaan nämä ikävämmät ja tosiaankin aikas raskaat (aiheesta) ajatukset.

Voi kun toivon sulle parempaa mieltä!

T: Xante

[kertsi]

Kiitti, Xante. Ei, ystävä ei asu kaukana, ehkä reilun varttitunnin ajomatka.

[Xantippa]

Kiitti, Xante. Ei, ystävä ei asu kaukana, ehkä reilun varttitunnin ajomatka.

Siinä tapauksessa kannustan, että käyt ainakin joulukahvit juomassa! Ystävä ilahtuu ja uskon, että sinuakin piristää. Ja ystävä ymmärtää sun fiiliksiä sekä sitä, jos et jääkään pitkäksi aikaa, jos siltä vain tuntuu.

T: Xante

[Kopek]

Jos tietäisi etukäteen, mitä unohtaa, sitä ei ehkä unohtaisi.

Tiesin, että unohdan jotain, mutta en keksinyt, mitä. "Sen näkee sitten", ajattelin alistuneesti ja toivoin, ettei se olisi mitään sellaista, minkä takia talo palaa tai tapahtuu muuta kauheata.

Minulla oli muistilappu matkalle otettavista asioista. Tarkastin sen vielä ennen lähtöäni. Otettu, otettu, otettu, otettu. Kaikki näytti hyvältä.

Muutaman sata kilometriä ajettuani sain taas (tämä on tapahtunut ennenkin) karvaan opetuksen siitä, että "otettu" ei ole sama kuin "viety autoon".

Olin pakannut muovipussiin ruokia mukaan otettavaksi. Heitin pussiin lopuksi kännykän laturinkin, koska olin ladannut kännykkää aivan viime hetkeen asti. Kaiken piti olla mukana. Kun lähdin ajamaan, luulin, että ruokapussi on autossa. Olin nimittäin vienyt autoon jo muovipusseja ja kasseja ja kaikenlaista. Jotenkin olin mennyt tavaroiden kanssa sekaisin enkä huomannut, että ruokapussi on vielä ottamatta. Vasta perillä huomasin, ettei sitä ole.

Ei unohtaminen nyt maailmanloppu ole. Varmaan saan kännykänkin jotenkin ladattua. Harmittaa vain pilalle menevä ruoka kuten pakastemustikat ja pakastelakat ja banaanit ja mitä kaikkea pussissa oli. Ja tietenkin pelkään yhä, että tuo oli vain yksi unohtamistani asioista, ja jotain paljon pahempaa tulee ilmi myöhemmin.

Lähtö oli sellaista hosumista ja paikasta toiseen poukkoilemista, etten enää pysynyt kärryillä siitä, mitä olen tehnyt ja mitä en vielä ole tehnyt. Aivan viime tipassa (kun huomasin asian) piti käydä pudottamassa talon katolta ja pressuautokojun katolta lunta. Oli jo pimeää, joten en enää nähnyt, mitä olen autoon pakannut.

Ärsyttää, kun hyvää ruokaa pilaantuu.

[Hippi]

Ehdinkin jo paremmalle tuulelle, kun ruoka maistui paremmalle kuin parina aikaisempana päivänä. Ajattelin kuitenkin tiskata ennen kuin otan jälkiruokakahvin ja tortun.

Aivan tiskauksen lopussa äkkiä tunsin varpaillani jotain lämmintä. Alas katsoessani huomasin varpaideni olevan vesilätäkössä. Ensin ihmettelin, jotta missä vaiheessa olin noin pahasti päässyt loiskauttamaan vettä, mutta tajusin sitten, että kaapistahan se vesi tulee. Tyhjensin kaapin salaman nopeasti ja heittelin sinne luuttuja, jotta vesi ei valuisi ainakaan enempää kaapin alle ja rakenteisiin.

Silmilläni näin, että vuoto oli viemäriputken liitoksessa ja nopeastihan se siitä loppui, kun oli valunut tyhjäksi. Samainen liitos oli ollut auki, kun meille tehtiin viemäreiden pesu ja kuvaus. Olikohan jäänyt liitos kunnolla kiinnittämättä kuvauksen jälkeen, kun nyt ihan omin avuin oli lähtenyt höltymään.

Tässä nyt huoltomiestä odottelen, kun olin ajatellut menne hetkeksi siestaa viettämään. Tässä sen taas näki, ei kannata olla turhan tyytyväinen elämänsä, kun se kostautuu heti.

[Hippi]

^
Diagnoosini oli oikea. Hajulukko oli kiinnitetty huolimattomasti, eli kiristysjuttu oli jätetty löysälle, joten siitä se oli päässyt vähitellen valumaan putkesta irti niin, että vesi pääsi karkuun. Huoltomies sen kiinnitti kunnolla ja jonkin aikaa valutettiin vettä ja liitos näytti pitävän. Sovittiin, että seurailen sitä jonkin aikaa, että pysyy kiinni ja tarvittaessa soitan uudelleen, niin uusitaan hajulukko. Laitoin vielä varmuudeksi kipon sinne alle, ettei vuodon sattuessa vesi pääse kaapin alle.

Tässä sen taas näkee, miten hyödyllistä on säilyttää erilaisia muovikippoja. Nytkin löysin juuri sopivan, eli isoimman mahdollisen, joka siihen tilaan mahtui

Vähän nyt harmittaa, että en tuota itse korjannut, kun varmaan olisin sen osannut. Ehdittiin siinä muutama sana vaihtaakin, kun oli tuttu huoltomies. Hän sanoi, että muutaman tunnin oli yöllä niin hiljaista, että sai nukuttua, mutta aamuviidestä on ollut jatkuvaa menoa. Moninkertaisesti normaaliin viikonloppupäivystykseen verrattuna on ollut töitä.

[kertsi]

Muutaman sata kilometriä ajettuani sain taas (tämä on tapahtunut ennenkin) karvaan opetuksen siitä, että "otettu" ei ole sama kuin "viety autoon".

Olin pakannut muovipussiin ruokia mukaan otettavaksi. Heitin pussiin lopuksi kännykän laturinkin, koska olin ladannut kännykkää aivan viime hetkeen asti. Kaiken piti olla mukana. Kun lähdin ajamaan, luulin, että ruokapussi on autossa. Olin nimittäin vienyt autoon jo muovipusseja ja kasseja ja kaikenlaista. Jotenkin olin mennyt tavaroiden kanssa sekaisin enkä huomannut, että ruokapussi on vielä ottamatta. Vasta perillä huomasin, ettei sitä ole.

Mitä "otettu" edes tarkoittaa, jos ei "viety autoon"?

Mulla kännykän laturi ja läppärin laturi menevät aina "arvoreppuun", jonne laitan mm. lompakon ja kännykän, ja muuta arvokkaampaa tai matkalla tarvittavaa. Se kun on semmoinen reppu, jota kanniskelen silloin, kun mitään pientä kanniskelen, esim. kaupungilla. Kännykän laturin yritän muistaa ottaa sillä tempulla, että viimeiset lataukset teen niin, että itse kännykkä on jo repussa ja laturi lataa repun ulkopuolella. Eli en voi ottaa reppua ilman, että muistaisin ottaa laturin. Joka AINA menee juuri siihen reppuun. Aina.

Mökkireissulla kuljetan mukanani kahta kylmälaukkua. Ne laitan aina samaan kohtaan autoa, takapaksiin, vesiastioiden eteen. Sekin auttaa muistamisessa, että laittaa kamat aina samaan paikkaan autossa. Esimerkiksi vaatteet kulkevat aina samassa isossa kassissa, joka aina on takapenkillä. Takapenkillä on aina myös IKEA-kassi, johon laitan läppärin ja sen alustan, kera päällysvaatteiden ja sadevaatteiden (suojaavat läppäriä).

Mulla oli pieni "Kopek-kohtaus viimeksi, kun kävin kaupassa ennen joulua. Tavoistani poiketen laitoin auton avaimen hetkeksi (käsienpesun ajaksi, roskakatoksella käynnin jälkeen) päällystakkini taskuun. Ainoat "sallitut" paikat avaimelle ovat oikeasti housujen oikeanpuoleinen tasku ja rattilukko. Havahduin väärään paikkaan laittamisesta, ja soimasin itseäni siitä, että poikkean omasta säännöstäni. No, sentään muistin, minne olin sen laittanut. Jos olisi kiire ja stressi, muistaminenkin olisi vielä heikompaa. Erityisesti silloin olisi hyvä pitäytyä rutiineissa. Matkalle lähtö on ainakin minulle stressinpaikka. Silloin on erityisen tärkeää, että esim. kotiavaimet löytyvät housujen oikeanpuoleisesta taskusta. Aina. Myös kotona, jolloin housut (tai shortsit) roikkuvat eräässä tietyssä naulassa, josta ne aina löydän heti. Aina. Jos poikkeaa rutiineista, se kostautuu ennemmin tai myöhemmin. Jos jokin voi mennä pieleen, se joskus menee pieleen. Melkein aina näin käy. Siksi ei kannata altiistaa itseään sellaisille tilanteille, jolloin jokin voi mennä pieleen. Ei koskaan saa laittaa lompakkoa tai mitään muutakaan auton katolle, eikä koskaan saa laittaa silmälaseja mihinkään muualle kuin sallittuihin paikkoihin, eikä varsinkaan portaille, tuolille, lattialle.

[Hippi]

Joskus olen miettinyt, jotta onko sittenkään niin hyväksi elää rutiinien ryydittämää elämää, joka on tosiaan niin varmaan päälle pelaamista, että mitään vahinkoa ei pääse tapahtumaan. Ei pääse tapahtumaan, jos mikään ei katkaise rutiinien toimittamista. Mutta ei tarvita, kuin puhelinsoitto väärään aikaan tai musiikin käynnistämisen ongelma tai mikä tahansa pieni juttu, niin rutiini on sekaisin. Eihän siinä auta muu kuin aloittaa tavallaan alusta mielikuvaharjoituksena siihen asti, mihin oli jo päässyt ja jatkaa sitä sitten eteenpäin. Olisiko parempaa aivojumppaa tehdä lähtö aina vähän eri järjestyksessä ja muutenkin rikkoa rutiineja?

Minulla on yksi kotiavain reppuun käytettynä, joten aina, kun reppu on mukana, on myös avain. Toinen avain on otettava erikseen mukaan, jos lähden ilman reppua. Sillä avaimella on määrätty paikkansa, josta sen otan mukaan. Kotiavainhan on se tärkein muistettava minulla, sillä sen kanssa pääsen hakemaan, jos jotain muuta unohtui

Yhden kerran kävi niin, että unohdin puhelimen kotiin. Sen huomasin päästyäni ehkä noin 10-15 metriä ulko-ovesta, kun musiikki kuulokkeissa ensin muutaman sekunnin särisi ja sitten katkesi kuin kanan laulu. Siinä tuli mitattua, miten pitkä kantama on BT:lla. Musiikin vuoksihan sitä mukana pidän. Muuten voisikin jäädä kotiin.

[kertsi]

Onhan niitä muitakin muistin harjoittamisen keinoja kuin rutiinien tahallinen noudattamatta jättäminen. Voi esimerkiksi pelata jotain haastavaa tietokonepelejä, tai mistä nyt kukin tykkää.

Itselläni esim. mökille lähtö on niin suuri ja työläs operaatio, että stressaannun siitä, ja pitkästä ajomatkasta. Yhtään lisää stressiä ei tarvitse lähtöpäivänä, esimerkiksi hukkuneiden avainten etsimisen muodossa, tai särkyneiden silmälasien muodossa, tai hukattujen tai unohdettujen tärkeiden tavaroiden muodossa (mökkimatka on pitkä, eikä ole mielekästä ajaa satoja kilometrejä unohtuneen tavaran takia). Vuoden ensimmäinen mökkireissu on aina työläin, mutta kesän mittaan asiaan kehittyy omanlaisensa rutiini, ja siitä tulee helpompaa. Osansa tietty on siinäkin, että mökille voi jättää osan tavaroista kesäaikaan. Vuoden ensimmäinen mökkiressulle lähtö venyy ja venyy, viikkokausia usein. Usein pääsen ensimmäistä kertaa mökille vasta juhannukseksi. Siitä syystä kaikki asiat, mitkä estävät lähtöä, on syytä eliminoida. Ja siitäkin syystä, että kun matka on pitkä, on syytä lähteä niin ajoissa, ettei joudu ajamaan pimeässä ja väsyneenä, tai saapumaan perille pilkkopimeässä.

[Socrates]

Ikääntymisen myötä kynnys lähteä mökille nousee.

Saarimökille on niin monimutkainen matka, että se vie mehut. Unohtelu on pienempi ongelma, koska säilytän mökillä melkein kaikkea mitä tarvitsen siellä pilaantuvia ruokia lukuunottamatta.

En ole tainnut vielä ikinä unohtaa avaimia enkä mitään muutakaan, mikä olisi pakottanut palaamaan kaupunkiin tai edes oleellisesti lyhentämään mökillä oloa.

[a4]

Tarkistuslista joka käydään läpi, huolellisesti, on vähentänyt onnettomuuksia lentämisessä ja monessa muussakin asiassa.
Sitä voi halutessaan soveltaa myös omassa arjessaan.

Avaimet kytken ketjulla housuihini ja jos unohdan housuni kotiin, olen jo menettänyt pelin. Muita unohtamiani asioita palaan suorittamaan tai hakemaan, niillä avaimilla, säännöllisesti.

Unohtaminen on inhimillistä ja terveellistä, tiettyyn rajaan asti.
Varoitusmerkki stressistä tai muistutus rauhoittumisesta ja epätäydellisyydestä.

Mutta jos haluat olla tehokas, muista tehostaa myös joulupyhäsi pikalukemalla tämä:
Näin työskentelet halki jouluaaton
Kun muut hiljentyvät, on oikea hetki hankkia itselle kilpailuetua työelämässä, kirjoittaa HS Vision kolumnisti Juhani Mykkänen.
https://www.hs.fi/visio/art-2000009279757.html