Fiilikset ja päivän mietteet

[MrKAT]

Mun lähikaupassa oli aikoinaan rahanahne liero omistajana. Huomasi hyvin suuren eron palvelussa, kohtelussa ja käyttäytymisessä hänellä, jos sinne meni hyvinpukeutuneena, ja toisaalta vähän rönttösemmissä vaatteissa. Täytyy kyllä sanoa, etten ollenkaan arvosta sellaisia ihmisiä. Vein sitten rahani muualle, kunnes omistaja vaihtui siinä kaupassa.

Sinä arvioit ennakkoluuloisten silmälasien läpi yhtä ihmistä? Minä jos menen kauppaan ja tavarataloihin liituraitapaidassa niin kaikki nuoret naismyyjät, apulaiset mitkä vain, sanoo eri tavalla päivää (ja  hätkähdän miltei joka kerta) kuin  vs ruttusemmassa maalaisruutupaidassa jolloin olen heille enempi ilmaa. Viimeaikoina tosin ovat alkaneet tunnistaakin ja "tasa-arvoistaa" kohteluansa. Se on ihmisen ominaisuus tuo ulkonäön perusteella arviointi (ja tietty rasismi). Enkä edes puhunut vielä päällystakista, sillö jos senkin vaihdan "lottovoittajan" takkiini niin ero on vielä hirmuisempi. Täällä näkisit nälkää koska et voisi viedä rahojasi minnekään.

[kertsi]

Mun lähikaupassa oli aikoinaan rahanahne liero omistajana. Huomasi hyvin suuren eron palvelussa, kohtelussa ja käyttäytymisessä hänellä, jos sinne meni hyvinpukeutuneena, ja toisaalta vähän rönttösemmissä vaatteissa. Täytyy kyllä sanoa, etten ollenkaan arvosta sellaisia ihmisiä. Vein sitten rahani muualle, kunnes omistaja vaihtui siinä kaupassa.

Sinä arvioit ennakkoluuloisten silmälasien läpi yhtä ihmistä? Minä jos menen kauppaan ja tavarataloihin liituraitapaidassa niin kaikki nuoret naismyyjät, apulaiset mitkä vain, sanoo eri tavalla päivää (ja  hätkähdän miltei joka kerta) kuin  vs ruttusemmassa maalaisruutupaidassa jolloin olen heille enempi ilmaa. Viimeaikoina tosin ovat alkaneet tunnistaakin ja "tasa-arvoistaa" kohteluansa. Se on ihmisen ominaisuus tuo ulkonäön perusteella arviointi (ja tietty rasismi). Enkä edes puhunut vielä päällystakista, sillö jos senkin vaihdan "lottovoittajan" takkiini niin ero on vielä hirmuisempi. Täällä näkisit nälkää koska et voisi viedä rahojasi minnekään.

Ei, se ei ollut ennakkoluuloista arviointia, vaan arviointia sen jälkeen, kun kertyi kokemuksia hyvästä ja huonosta kohtelusta.

Joo, isoin ero kohtelussa taisi olla kun pukeuduin toisaalta erityisen hyvännäköiseen ja edustuskelpoiseen tummaan pitkään villakangastakkiin, ja toisaalta rennompaan lyhyempään tikkitakkiin.

Vaatekaupassa muuten omalla pukeutimisella on yhtä suuri, jollei vielä suurempi merkitys, sillä siellähän myyjät ovat erityisen kiinnostuneita vaatteista.

[kertsi]

Tuo rikkaan pöydältä varsissut murunen on aika onneton kielikuva. Ainakaan itse en tulisi toimeen yhdellä murusella ruokaa päivässä, eikä kukaan muukaan tuntemani ihminen. Aika jännä, että sellaista metaforaa käytetään sellaisessa yhteydessä, jossa puolustellaan rikkaiden oikeutta haalia rikkautta (köyhien kustannuksella).

Muistisairas omaiseni omisti asunnon, jota loppuvuosina hallinnoin, ja toimin ikään kuin vara-vuokranantajana. Minulla oli aika ikävät tunnelmat, kun piti olla olevinaan ikään kuin riistäjäporvari, ja neuvotella vuokraa isommaksi, tai kieltäytyä tekemästä (vuokratuottoja liiaksi syövää) remppaa. Ei kyllä ollut herkkua sellainen rooli.

[Hippi]

^
Onko esimerkiksi edunvalvojan pakko toimia "riistäjänä"? Jos vuokratuottoa kuitenkin tuli eikä homma tappiolle mennyt, niin pakkoko se oli kaikki tiristää vuokralaisesta, jos oli muuten hyvä vuokralainen? Tuottoahan se pienempikin tuotto on, ainakin minun mielestäni.

Pahimmillaanhan tuossa voisi käydä niin, että vuokralainen muuttaa pois, jos hinta ylittää sen, mitä tämä on valmis maksamaan. Siinähän tulee pahimmillaan vuokranantajalle tappiota, jos ei saa hyvää vuokralaista heti tilalle, jolloin vuokranmaksuun tulee katko.

[ROOSTER]

Nyt on menty liian pitkälle. Jos pihalleni tunkee Jehovan Todistaja ilman ilmoitusta ja pyytämättä, tunkemaan ajatuksia ja lehdyköitä joita en halua, liukastuu matkalla portilta etuovelle, niin olen korvausvelvollinen jos hän vaikka halvaantuu liukastuessaan. Ei perkl.

Kauppakeskuksen vartija saa vaikka puristaa hengiltä asiakkaan mutta minä voin joutua maksumieheksi jos tontille tunkeutuja kompastuu omiin jalkoihinsa. Nyt on kyllä joku raja ylitetty.

Omakotitalon omistaja on vastuussa, jos kutsumaton vieras liukastuu pihalla talon pääovelle kävellessään.

Omakotiliiton artikkelin mukaan ei ole väliä, onko henkilö jakamassa postia, kysymässä tietä tai vain kaupustelemassa.

Huvittavaa on myös, että "omistajalla" voi olla vielä velkaa kiinteistöstä 90% pankille.

Ajattelin tilailla kyltin jossa lukee: Ilman lupaa tontille tulevat vain omalla vastuulla. Harrastamme tarkkuusammuntaa jousiasein, harhanuolten osumat ovat mahdollisia. Myös amerikanmastiffikoiramme saattavat haukata palan perseestänne. Ehdottomasti pääsy kielletty, myös oman turvallisuutenne takia.

Sekään ei välttämättä auta sillä:

Toiminta muuttuu Omakotiliiton mukaan kotirauhan häirinnäksi vasta silloin, kun ulkopuolista on kehotettu poistumaan tai hän on tunkeutunut alueelle esimerkiksi murtamalla portin oven tai kiipeämällä korkean aidan yli.

Entä jos ei pääse portin yli, vaan jää perseestään kiinni teräsaidan koristepiikkeihin? Kuka silloin maksaa?

[kertsi]

^
Onko esimerkiksi edunvalvojan pakko toimia "riistäjänä"? Jos vuokratuottoa kuitenkin tuli eikä homma tappiolle mennyt, niin pakkoko se oli kaikki tiristää vuokralaisesta, jos oli muuten hyvä vuokralainen? Tuottoahan se pienempikin tuotto on, ainakin minun mielestäni.

Pahimmillaanhan tuossa voisi käydä niin, että vuokralainen muuttaa pois, jos hinta ylittää sen, mitä tämä on valmis maksamaan. Siinähän tulee pahimmillaan vuokranantajalle tappiota, jos ei saa hyvää vuokralaista heti tilalle, jolloin vuokranmaksuun tulee katko.

No, ei ollut aivan pakko, mutta kun eläkkeellä ollut muistisairas omaiseni asui itse vuokralla ja maksoi kuitenkin omistusasunnostaan yhtiövastiketta ja taloyhtiölainaa, oli syytä pitää hänen puoliaan, ettei aivan ahdinkoon joutunut. Oli nimittäin ollut jo pidempään evakossa omasta kodistaan erinäisistä syistä, jotka liittyvät muistisairauteen ja siihen liittyviin harhaluuloihin. Eli oli joutunut tai joutumassa taloudelliseen ahdinkoon. Asunto oli ennen vuokrausta ollut asumaton monta vuotta. En ollut varsinainen edunvalvoja, vaikka hänen puoltaan pidinkin, ja monia hänen asioitaan hoidinkin, lähtien ihan tukanleikkuusta, ruoanlaitosta, lääkärikäynneistä, laskujen maksusta (ensimmäisinä vuosina), jne..

Vuokralaiset maksoivat asunnosta ihan normaalia vuokraa sen kaupunginosan hintatasoon nähden, ehkä jopa vähän alakanttiin. En nyt muista montako vuotta (6-8?) asuntoa vuokrattiin, mutta ei se vaihtuvuus niin kamalan korkea ollut. Ensimmäiseksi siellä asui tuntematon määrä ulkomaalaisia rakennusmiehiä (kolme teki vuokrasopimuksen, mutta luvatta siellä kai asui muitakin). He eivät hoitaneet vuokraa ajoissa, joten jouduin irtisanomaan vuokrasopimuksen noin vuoden jälkeen. Seuraavaksi asui maahanmuuttajaperhe ehkä 5-6 vuotta, kunnes tarvitsivat isomman asunnon. Ja lopuksi vielä maahanmuuttajaperhe, mutta se vuokrasuhde jäi lyhyeksi, kun omaiseni sitten kuoli, ja muut kuolinpesän osakkaat (ja minäkin) halusivat jakaa pesän, ja asunto laitettiin myyntiin. 

Oma terveyteni alkoi brakailemaan tämän vuokralaisrumban ja omaiseni monien asioiden hoitajana toimimisen myötä, ja ennen kaikkea varmaankin omaiseni muistisairauden takia, ja nyt fiilis on, etten ikinä halua olla vuokraemäntä.

[kertsi]

Veikkaisin, että on erittäin, erittäin epätavallista, että hermoilee vain mielellään/mielessä, niin ettei se näkyisi kehossa tai kasvoissa mitenkään.

Sitten et tunne autistijatkumon edustajia.

Tosiaan sinä taisit aiemminkin tuputtaa näkemystä että hermostunut, erikoinen kehonkieli tekisi minusta kiusan kohteen. Helposti se kyllä kuulostaa jälleen yhdeltä tavalta oikeuttaa kiusaaminen, mitäs olet niin erikoinen.

Mutta valitettavasti en vaan kykene samaistumaan. Ja oletan että autistispiirteisyyden takia. Koen olevani jäykkä ja ehkä etäinenkin. Pari treffeillä tapaamaani miestä tosin sanoi ettei minusta osaa sanoa olenko kiinnostunut vai en. Olin heitä kohtaan ollut ystävällinen, vaikka en ollut kiinnostunut. Yksi sanoi että vaikutin varautuneelta. En tiedä oliko hän odottanut että kaadan hänet sänkyyn, omasta mielestäni olin samanlainen kuin kahden edellämainitun seurassa.

Varautunut ihminen kaiketi on jäykkä keholtaan ja kehonkieleltään, ei joku hermostunut näprääjä.

Kaikki em. miehet tapasin ennen kuin aloitin KM:n.

Eka eksäni saattoi päästää jonkun kiljahduksen, josta huomautin että kuulostaa ihan homomaiselta. Hän kun ei halunnut sen piirteen tulevan ilmi. Kaikki hänessä oli hermostunutta. Ilmeet, eleet, puhe. Toka eksäni puolestaan oli kävelevä dynamiittipötkö joka saattoi räjähtää koska hyvänsä. Eleet ja kehonkieli hänellä oli hillittyä ja arvokasta, kunnes räjähti. Eka hermostunut, toka hermoheikko, myöhemmin hermoromahduskin tuli mukaan kuvaan.

Kun olen liki 17 v ollut tällaisten miesten parina, tunnen itseni entistäkin jäykemmäksi. Tarttui se heidän hermoilunsa kyllä ajoittain minuunkin, ja sain raiviksia heidän rinnallaan.

Mutta kun hermostuminen voi ilmetä kehossa monenlaisena, myös esimerkiksi jäykkyytenä (eikä pelkästään minään näpräämisenä tai paikallaan hyppelehtimisenä tai käsien tärinänä, tai mitä lie tarkoitatkin). Hermostuneisuus voi ilmetä esim. niin, että hartiat ovat jännittyneinä, tai koko keho on jännittynyt, pahimmillaan kuin ylikireä viulunkieli. Hermostuminen voi ilmetä myös kömpelyytenä ja koordinaation puuttena, esim. niin, että tiputtelee asioita tai kävelee seiniä tai pylväitä päin, tai kompastuu esim. omiin jalkoihinsa, tai liikkuu kaikkea muuta kuin rennosti, sulavasti tai viehkeästi (eli liikkuu jäykästi). Ai niin, varttiautistejakin (heidän itsensä diagnosoimana) tunnen muutaman, molemmat miehiä. Toinen heistä liikkuu jäykästi, ja sisätiloissa usein varpaisillaan (siis nousten varpaisilleen). Toinen heistä on rytmitajuton ja aivan toivoton tanssikumppani, muttei mitenkään jäykkä liikkeissään.

Muistan tuon keskustelun (jos tarkoitat samaa), jossa puhuimme itsepuolustuksesta ja siitä, miten välttyä katuväkivallalta. Kerroin näkemistäni videoista, joissa kerrottiin, miten uhreiksi valikoituvat tietynlaisen kehonkielen omaavat (ei-sulavasti ja ei-koordinoidusti liikkuvat) - ja sellaiset, jotka eivät tarkkaile ympäristöään eli jotka pystyy yllättämään helposti. En tietääkseni ole oikeuttanut kiusaamista, eli tuo on sinun ikiomaa väärintulkintaasi.

Sinä et tykännyt siitä mitä kirjoittelin kehopositiivisuudesta (joka ei ollut sinua koskevaa ja sinulle kirjoitettua), joten tuskin on väärin jos minä en pidä siitä että yrität keksiä millainen minä olen, ja se kuulostaa ties miltä. Mitenkähän oikein kuvailisin itseäni, kun tuntuu että kokoajan menee pieleen.

Parikymppisenä harrastin yksintanssia, ja mielestäni se ei näyttänyt hirveältä. Kävin muutaman kerran itämaisen tanssin tunneilla työväenopistossa, mutta kyllästyin kun opettaja oli (sic) hermostunut touhottaja, ja kurssi oli iltamyöhällä, enkä pidä pimeällä liikkumisesta. (Nykyään vielä vähemmän kun on tullut hämäräsokeutta.)

En kompastele jalkoihini (paitsi joskus juurakoissa ja kivikoissa). En ole kertaakaan kaatunut luistellessa, vaikka en osaa/uskalla tehdä oikeaoppista V-jarrutusta. Nyrkkeillessä minulta ei ole kertaakaan mennyt jalat ristiin mikä on ehdoton no-no. Mutta asentohuimauksen vuoksi en pysty tekemään sellaista itämaisten lajien potkua missä pyörähdetään kokonaan ympäri.

Tavarat pysyivät käsissä siihen asti että puhkesi fibro. Tässä sairaudessa ilmeisesti joku lihasjännitys(?) tai mikä lie voi yhtäkkiä kadota. Jalatkin on mennyt pari kertaa alta treeneissä, ilman että tuntuu edes kipua.

Liikun kotonani varpaisillani toisinaan kun tulen suihkusta, jotenkin ällöttää se märkyys.

Oikeastaan kukaan niistä kusipäistä jotka olen kohdannut, ei ole yllättänyt minua niin että en olisi havainnut heitä. Mutta olen useimmiten ollut bussipysäkillä, mistä ei voi poistua, jos haluaa kotiinsa. Jos olen pysäkillä vieläpä yksin, enhän minä voi tietää miten hunsvotti olisi kohellut jotain toista. Itseasiassa epäilen että juuri siksi saan rahanruinaajia ja kylähulluja riesakseni, koska LIIKUN YKSIN. Paikkakuntani keskusta on yleensä klo 21 maissa autio kuin erämaa, joten jos minä odotan siellä yksinäni bussia, niin...

Jopa sen ukon, joka kävi järvessä kiinni, huomasin kyllä kun kävelin ohi kohti rantaa. Hän oli ilmeisesti ollut puskassa kusella, ja lähti perääni. Olen todella itsepäinen ihminen ja kun olin päättänyt mennä uimaan, menin myös, vaikka oudoksutti se ukko. Naivina 21-vuotiaana luulin sitten että hän vain tykkää jutella, kun tuli uimaan ja alkoi höpöttää.

Sittemmin olen samalla alueella kohdannut pari muuta miestä jotka ovat tyytyneet höpöttämiseen, eivätkä ole kiskaisseet minua karhunhaliin muna pystyssä. En suostunut  siitä paikasta luopumaan, vaikka hyväntahtoisuuttani käytettiinkin kerran väärin.

Varmaan kehon kokokin merkitsee paljon. Olen keskipituinen, joten jonkinlaista honkkeliutta ei ole.

Jukoliste, en minä mitään KEKSI. Miksi ihmeessä keksisin? Tuo on loukkaava väite.

Olen perustanut nuo kommentoimasi kirjoitukseni siihen, mitä itse olet kirjoittanut tänne, tai ainakin siihen, mitä itse olen kirjoituksistasi ymmärtänyt tai mitä niistä muistan. Pahoitteluni, jos olen ymmärtänyt kirjoituksesi väärin, ja jos muistan väärin kirjoituksesi! Sinulta tulee niin paljon tekstiä, että olisi pieni ihme, jos joku kaiken tänne kirjoittamasi sekä lukisi että muistaisi.

Se mielikuvani nimittäin liikuntaharrastuksistasi on, että sinulla on ollut vaikea hahmottaa liikesarjoja krav magassa, ja toistaa ne (ja kääntää ne opettajan liikkeet peilikuvaksi mielesssäsi), ja siitä syystä junnaat paikallasi etkä saa toista vyökoetta läpi. Eli junnaat vuosikausia "aloittelijana". Ja että kaikenlaiset koordinaatioon liittyvät asiat ovat vaikeita, esimerkiksi aerobicin askelkuviot olisivat vaikeita tai jopa vastenmielisiä, ja paritanssikin (en muista mistä tämäkään mielikuva on tullut). Ja että olet jäykkä ja jähmeä liikkeissäsi. Eli kaikkea muuta kuin sulavaliikkeinen tai hyvän koordinaatiokyvyn omaava. Ja nyt sitten ilmeisesti kerrot, että tämä mielikuva ei pidä paikkansa, vaan on miltei päinvastainen, et ole jäykkäliikkeinen (vaikka sanot antavasi jäykän vaikutelman, mikä on ristiriitaista), sinulla on koordinaatiokykyä (toisin kuin monilla aspergereilla?), sinulla ei ole motorista kömpelyyttä (niin kuin monilla aspergereilla?), huomioit ymäristöäsi jne..

En tiedä mitä tästä nyt pitäisi olla mieltä. Uskoako nyt, että olen ymmärtänyt kaikki puheesi väärin, tai uskoako että muistini pätkii pahasti, vai voisiko olla jokin muu syy tälle väärinymmärrykselle. Rasittavaa.

[Norma Bates]

Tätä nyt on helvetin vaikeaa kuvailla ymmärrettävästi. Tuomari reputti koska en ollut tarpeeksi aggressiivinen, mutta minulla kun on huono itsetunto, PELKÄÄN että hän ei kertonut kaikkea, ja jos uusisin kokeen, sitten syy olisi etten osaa likkeitä tarpeeksi hyvin.

Mutta voi olla että kömpelyyden tunne iskostui minuun lapsena niin pahasti, etten kykene näkemään itseäniniin osaavana kuin oikeasti olen. Tajusin tällä viikolla nimittäin että olin yhdestä liikesarjasta luullut väärin että tein sen väärin, vaikka tein sen oikein... Sitten kun aloin asiaa miettimään, tajusin että olen saattanut sekoittaa pääni kaiken maailman Jason Bourne -elokuvilla! Niissähän on se koreografia mitä on. Ja koska tulin KM:n pariin ei-mistään ja monilla muilla on kokemusta jopa vuosien ajalta ja useista eri lajeista, tai lapsena harrastettu jotain judoa tms., niin ihmekös tuo jos tunnen itseni tomppeliksi.

Kun menin painimaan syksyllä 2021, olin yllättynyt miten paljon helpompaa oppiminen oli kuin KM:ssa syksyllä 2018. Eli siitä on hyötyä että osaa jotain lajia jo valmiiksi. Vielä kun muistikin pelaisi. Mutta se minulla tosiaan on ongelma että jos kerran tehdään joku sarja ja puolen vuoden päästä seuraavan kerran, niin ei se ole minulle kerrasta mieleen jäänyt.

Minua alkoi lähinnä pänniä se, että kuvauksestasi tuli mieleen joku ihme örkki joka käyttäytyy NIIN omituisesti että pistää silmään kauas. Minua kiusattiin yläasteella koska oleilin välitunnit yksin. Ei siihen sen kummempaa vaadittu. Eräskin kerran vaati että ala itkemään, niin jätän sinut rauhaan. Mutta en reagoinut millään tavalla. Olen siis sillä tavalla eleetön ja "jäykkä", että jos jonkun ihmisen läsnäolo on minulle vastenmielistä, olen kuin häntä ei olisi olemassakaan. En katso päin. En noteeraa mitenkään. Toki nykyään jos pystyn, häivyn.

Aikuisenakin ahdistavat tilanteet ovat syntyneet yksinolemisesta. Jos joku aineissa oleva tyyppi näkee yhden ainoan ihmisen, niin eihän siinä montaa vaihtoehtoa ole että kelle aloittaa se saatanan "elä tykkää pahaa..." Perkele että vihaan sitä sössötystä.

Luulen että motorinen kömpelyys tulee nykyään esiin sellaisessa mitä teen harvoin, eli hiihdossa tai luistelussa. Hiihdostahan minua kiusattiin, kun en halunnut hiihtää räkä poskella. Siihen piti sitten jonkun ääliön tulla riekkumaan että tuliko nenänniistotauko, tuliko. Olisi pitänyt survoa porkka perseeseen sille jätkälle.

Vasta KM:n myötä olen saanut kokea että sportti voi olla hauskaa myös muiden ihmisten kanssa.

Hiihdosta tekee vaikeaa se, että on mäkiä. Alamäessä olen pelosta paskajäykkänä, ja ylämäessä en meinaa päästä ylös. Enkä varsinkaan päässyt koulussa, lipsui niin helvetisti. Siksi hiihdänkin vain järvenjäällä. Luistelun aloittaminen on aina selkäpiitä karmivaa, kunnes totun.

Ja sitä pyöränpolkimilla jarruttamistahan en lapsena oppinut. Ehkä se onkin välineliikunta joka on kamalinta.

Todellakin minun täytyy vaania ohjaajan takaviistossa, että pystyn kuvittelemaan itseni hänen tilalleen. "Peilikuva" on liian vaikea ymmärrettävä.

Kun olin painimassa, siellä oli nainen joka ei ymmärtänyt yhtä parin pyöräytystä, ja minä ymmärsin heti. Ehkä treenaaminen on vienyt minua kohti normaalia.

Mutta tosiaan en mielestäni ole näyttänyt mitenkään omituiselta että minua olisi pitänyt sen vuoksi kiusata. Tai peruskoulussahan nyt tietenkin ilkuttiin vaatteet ja rillit. Vaikka meidän luokalla oli todella monella lasit!

[Socrates]

Hiihto on teknisesti (ja tietysti myös fyysisesti) vaativa laji. Ei kannata hävetä, jos se takkuaa.

Kamppailulajeja harrastamattomana en tajua, miksi joku vyö on must.

[Norma Bates]

Hiihto on teknisesti (ja tietysti myös fyysisesti) vaativa laji. Ei kannata hävetä, jos se takkuaa.

Kamppailulajeja harrastamattomana en tajua, miksi joku vyö on must.

Hiihto on takunnut alusta asti. Enkä tule koskaan olemaan siinä edes keskinkertainen. Ladulla menee mummot ohi, ja saa mennäkin. Kokolailla fiilistelyä ja maisemien pällistelyähän se minulle on. Kun ei ole venettä, järviladulla näen talvella paikkoja joita en muutoin vuoden mittaan näe. Tosin tänä vuonna ei ole vielä jäälle latua laitettu, ja saa nähdä näillä pomppivilla säillä että laitetaanko lainkaan.

Kilpailulajeissa vyö toki on must, jos himottaa voittaa. Painissa en olisi saanut ekaakaan värivyötä, eli olisi pitänyt ottaa ihan vaan hupina koko laji. Siellä ei järjestetä kokeita, vaan kuulemani mukaan värivyön saa jos ohjaajat ovat sitä mieltä että on osoittanut moista taitoa, tai kamppailussa voittaa itseään ylemmän vyöarvon omaavan yksilön. Siinä tallissa jossa lyhyen ajan tutustuin tähän lajiin, näin että yksi mies oli harrastanut 10 v painia ja sai vasta sitten 1. värivyönsä. Ei erityisen kannustavaa. Alkeiskurssi oli kiva, kun pärjäsin vielä edes joskus joillekin. Jos en aina voittanutkaan, niin pattitilannekin oli ihan ok kun osapuolet olivat minä 50+ nainen ja vaikkapa 20+ nainen. Yhden miehen toki voitin vallan, olettaisin että hän oli ikäiseni, ja tämä tapahtui alussa kun hän ei vielä tiennyt mistään mitään. Minullahan oli jonkin verran nouhauta KM:n puolesta. Ja välillä minulle väitetään että minulla on käsissä voimaa. Voi olla ettei ole enää, kesällä laihduin 3 - 4 kg ja taisi lähteä käsivarsista eli lihaksista osa. Lähti tosin läskiäkin, ja sen takia minua sattuu herkemmin, kun ei ole nahkan ja luun välissä pehmusteita esim. karvakolmion alueella, jonne kuitenkin potkitaan KM:ssa.

Miksi KM:ssa pitäisi saada vöitä? No siksi että kokee edistyvänsä. Keltainen vyö on liian helppo, kun sen saa joka iikka joka vaan sen ekan kokeen viitsii vaivautua suorittamaan. Toka merkkaisi jotain, ja kokisin etten turhaan vääntänyt kaikki nämä vuodet. Nyt jäin ikävään limboon, kun toisaalta epäilen että voisin pärjätä tokan kokeessa, mutta mitenkään satavarma en voi olla, koska en halua olla niin hullu että luulen itsestäni liikoja.

Tässä lajissa ei saisi lainkaan vertailla itseään toisiin, mutta silloin kun minulla on ollut aikaa tarkkailla keltaista ylempien vöiden omistajia, niin ei se kyllä mitenkään heillä aina erinomaisesti suju. Välillä kun olen ollut oranssien pareina, tuntuu etten ole millään tavalla eronnut oranssista. Toisin kuin joskus ammoisina aikoina. Toisaalta tämä menee niin laidasta laitaan. Minua ovat neuvoneet kaikki, vyöttömätkin, ja itse olen neuvonut aika montaa vyötöntä ja omalla tasollani olevaa. Ja tuoretta oranssiakin. Ei meillä kukaan persettään revi näiden arvojen takia, että "miten kehtaat tulla mussuttamaan", kaikki ottavat innokkaasti vastaan kaikki neuvot. Eikä me edes pidetä vyötä kuin silloin kun takki pitää saada pysymään yllä, tai on virallisena ohjaajana, tai on koe menossa. Alku- ja loppurivissä pitäisi periaatteessa tönöttää arvoasetelman mukaan, mutta eilenkin minulla oli toisella puolellani vyötön ja toisella vihreä, vaikka olisi pitänyt olla sitä keltaista kaikki minun lähelläni. Ei ne jaksa mennä paikoilleen, joskus olen oikein paimentanut. Nimittäin sen valtavan vaivan vuoksi mitä itsekukin on nähnyt, mielestäni saavutettu arvo pitäisi kyllä näkyä.

Kuulin että kolme miestä oli lopettanut treenaamisen välittömästi, kun sössivät 3. tasokokeen. Minusta ylemmillä tasoilla epäonnistuminen ei ole niin noloa kuin alemmilla tasoilla, eli siis 2. vyöhön asti. Nämä alimmat kuitenkin ovat vielä niin perustasoa. Mutta kaippa se sitten käy ylpeyden päälle millä tahansa tasolla.

[Toope]

Sattui minullekin ekaa kertaa vuosikymmeneen, että kompuroin kännissä, vessassa. Onneksi vain lievästi kolautin pääni lattiaan, lattialaatat on kunnossa!
Otsaan tulee kuhmu, mutta lattia on kunnossa.
Muistan ostaneeni vakuutuksen, mutta lattiassa ei ole vikaa. Hihii...
Huomiseen...

[Hippi]

Väkisinmakuuta kello kolmesta puoli kuuteen ja sitten piti jo nousta jalkeille, sillä siihen aikaan nukahtaminen olisi pilannut koko päivän. Myöhemmin pitää ottaa ehkä päikkärit, että jaksaa koko illan olla hereillä.

[Hippi]

Ollaan jännän äärellä. Ovinaapuriin, keittiön seinän taakse, muuttaa taas uutta porukkaa. Tai en tiedä porukkaa, vai vain yksi, mutta useampi oli tavaraa kantamassa, kun tulin kotiin. Edellinen nuori mies oli kyllä hiljaista sorttia ja osasi kulkea ovissakin säällisesti, jos ylipäätään iltamyöhällä oli liikkeellä. Eipä hänkään varmaan vuotta tainnut tuossa viihtyä.

[kertsi]

^
Mun uudet (pari vuotta uudet) seinänaapurit paiskoivat ovia ensalkuun. Oli koronan alkuaikoja. Toinen heistä oli kerran oveni takana kysyen jotain. En halunnut jäädä pidemmäksi aikaa juttelemaan ovenrakoon, ja vähän hävetti oma pikainen oven sulkemiseni. Laitoin heille kirjeen, jossa selitin tilanteeni. Liitteeksi laitoin itse taitelemani kortin. Sain mukavan kirjeen vastaukseksi. Ja oven paiskominen loppui, vaikken edes ollut sanallakaan maininnut siitä.

Nyt kun vielä keksisi jonkin keinon toisen naapuripariskunnan toiselle osapuolelle päästä selvyyteen, että hänen kovaäänisestä puheestaan kuulee yksittäisiä sanojakin. Vähän ottaa päähän hänen paasaamisensa, jota voi jatkua esimerkiksi tunnin putkeen. Ehkä pitäisi hankkia telkkari, ja laittaa se tarpeeksi kovalle välillä?

[Hippi]

^
Minulla ei sivusuunnassa kuulu juuri mitään, kun meillä on kylppärin ja keittiön seinä vain yhteisenä. Ainoa tosiaan on ovien paiskominen, joka oli "edellisen edellisen" naapurin paheena etenkin, kun hän kävi ulkona tupakalla monesti vielä puolen yön jälkeen. Edellinen osasi sulkea oven ihan mallikkaasti ja tämä uusi jää sitten nähtäväksi tai oikeastaan kuultavaksi. Mutta mitään puhetta, telkkaria tai muitakaan elämän ääniä ei tuolta ole kyllä tähän mennessä kuulunut.

Pystysuunnasta sitten kuulukin enemmän ääniä, mutta yläkerrassakin on elämä jotenkin rauhoittunut. Enää hyvin harvoin on niitä yöllisiä imurointisessioita ja vielä harvemmin äidin lapsivapaailtoja kiekumisineen