Fiilikset ja päivän mietteet

[Juha]

Mitä diabeteksesta olen tähän mennessä lukenut, niin ilmeisesti tyydyttynyt rasva on ihan yhtä paha terveydelle kuin sokerikin, ja sokeritautia pitäisikin siksi kutsua sokeri- ja rasvataudiksi.

Kokemuksellista eroa on, jos noita kahta on ruokavaliossa painotetusti. Toinen tärisyttää, toinen vetää "kanveisiin". Sekoitusta en osaa nyt ilmaista, vaikka sitä tulee, esim suklaata jos popsii. Rasva ainakin loiventaa sokerin vaikutusta.


Kun rajat paukkuvat helposti, esim sokeriongelmaisella, tai verenkierto jos on vajaatilaan menevä, ... niin tällaiset tuo aika erilaista paikkaa tarkastella fysiologisia ilmiöitä, jolloin ei ole vain kirjojen ja sanotun varassa. Kyvyn avautuminen on tietysti yleismaailmallista.

Jos on "immuuni" rajojen vaikutuksille, ja elimistö katkaisee jotain kautta liiat menot, niin mitäs tämä taas on, vaikka terveyttä tarkastelevalle?

Yleisestä hyvästä terveydestä sanotaan, että se ei tunnu oikein missään. Ehkä on sitten valmius olla toisen tason tärinöissä, jotka voivat ollakkin toisella tasolla? Rajoja voi mennä rikki, mutta aika toisella tapaa, jolloin rajankäyntitilannetta on, tosin aika toisenlaisena.

Tuosta voisi lähteä johonkin teoreettiseen viritelmään.

Tuntuu menevän maslowin linjoille. Maslowin pääperiaate lienee kuten todettu. Vaikka joskus henkisemmät hienopuolen paneutumiset näkyisi päällimmäisenä eniten, on tähän varaa, miten paljon onkaan.

Soveltavaa äskeistä saa tarpeeseen, jos ajattelee, että hoitaa melko välittömiä, ja lähinnä niitä. Karkeampaa, joten varmasti on eroa, esim taloudellisuudessa. Ajallaan jos hoitelee pieniä pois, ettei kumuloidu vieväksi, niin tietynlainen marginaalien kunnioitus on hyvä, ja jos herää spontaanisti käsittelyyn, toisen tason kutsuna, niin ne vähäpätöiseksi oloiset voikin olla tärkeää, ja fiksua.

Näin voisi arvella jotain laadun voimasta.

Jotta taas voi päästä hienotyöhön, ja osuvuutta löytyy pieneen, on tosiaan osattava isommat jutut. Laatu siis voi edeltää selkeää kompurointia, ja sähläystä, jota ei ehkä aina voi välttää, jos laatu tosiaan on se juttu.

Laatu ja sähläys liittyvätkin yllättäen toiseen. Mikäs se aihe nyt olikaan. Kaikkea sitä löytääkin.

[kertsi]

^ En oikein ymmärrä tuota kommenttiasi, ja miten se liittyy omaan kommenttiini. Tietääkseni tyydyttyneen rasvan aiheuttamia vaikutuksia kehossa ei suoraan pysty havaitsemaan. Verensokerin heittelyitä ehkä voi jonkun verran huomata, jos sattuu tietämään millaisia oireita alhainen verensokeri aiheuttaa, ja millaisia korkea verensokeri. Mitään tarkkoja tietoja ei sillä tavalla kyllä saa. Suosittelen niiden labrojen otattamista.

[Kopek]

Kun aihe on fiilikset ja päivän mietteet, niin kertaan vielä eilisiä tunnelmia. Ajelin siis Tampereen kautta, ja jouduin inhottavaan ruuhkaan, kun sorruin käyttämään kännykässä olevaa navigaattoria sen sijaan, että olisin ajanut tiekylttien mukaan pääteitä pitkin. Navigaattori neuvoo lyhyimmän ja ruuhkaisimman ja joskus aivan mahdottoman reitin.

Yksi peruspaikkojani Tampereella käydessäni on tietenkin satama, jossa nytkin tuli piipahdettua. Otin valokuvia Tarjanne -laivan yksityiskohdista, joista toivon olevan apua eräitä omia projektejani suunnittelessani.

https://ibb.co/JCGYyK2

Täytyy käydä joskus uudestaan mittanauhan kanssa. Pitäisi ehkä lähteä risteilylle, jotta voisi tutkia paikkoja kunnolla. Olen joskus ollut ja kuvannut ja vähän mittaillutkin, mutta en muista enää. Kaikki pitää tehdä aina uudestaan. Tarjanne on siitä epämukava laiva, että satunnainen turisti ei näe konehuoneeseen luukusta kurkistelemalla kuten useimmissa muissa vastaavissa laivoissa. En ole siis koskaan nähnyt Tarjanteen konetta, joka on iso kolmisylinterinen. Kuvia ja videota kyllä löytyy.

Ei kannata ehdottaa sitä, mikä jonkun mielessä ehkä on, koska vastaisin joka tapauksessa, että ei käy eikä onnistu.

Ensimmäisen lenkkini Tarjanteen kyydissä tein ilmaiseksi, vaikka oheiskustannuksia tuli paljon. Ajankohta oli kesä 1979. Aikomuksemme oli mennä laivalla Tampereelta Ruovedelle, jonne ajoimme auton odottamaan ja matkustimme linja-autolla Tampereelle. Kävi kuitenkin niin, että laivaan tuli jokin tekninen vika, ja se kääntyi takaisin lyhyen lenkin tehtyään ja palasi satamaan. Tästä "miniristeilystä" ei peritty maksua. Odottelimme, lähtisikö laiva myöhemmin, mutta kävi ilmi, että koko matka oli peruttu. Ei auttanut, kun matkustaa uudelleen linja-autolla Ruovedelle.

Seuraavana kesänä kesänä yritin uudestaan, ja silloin matka onnistui. Reissulta on jäänyt mieleeni Pikku Kakkkosen -minilaiva, joka seilasi jossakin reitin varrella. Sitä näytettiin myöhemmin televisiossa, mutta en katso Pikku Kakkosta, joten en nähnyt paattia kuin vilaukselta jossakin yhteydessä.

Ikeassa oli poikkeuksellisesti kertakäyttöastiat, mikä ei ole ehkä ympäristöpoliittisesti hyvä asia, mutta käytännön kannalta on, koska Ikean haarukat ja veitset ym. ovat yleensä likaisia. Pesen niitä kuumalla vedellä, jota tulee kahviautomaatista, ja kuivaan papereilla. Vesi on vain liian kuumaa, niin että sormet meinaavat palaa.

https://ibb.co/pnxPXDB

Kasvispyörykät. Kaksi haarukkaa on vahinko. Ne olivat tarttuneet toisiinsa, enkä huomannut.

Eli se tällä kertaa Tampereesta, joka on minulle vieras kaupunki, vaikka yli 75 prosenttia sukujuuristani viekin sinne. Ketään "tuttuja" en bongannut... (enkä ajanut suojatiellä päälle)...

[ROOSTER]

Mietin tässä aamulla sitä kummallista asiaa, että tuntuu kuin naisilla parisuhteet epäonnistuisivat säännönmukaisesti, miehet eivät juurikaan kommentoi, ainakaan julkisesti, että totaalisesti pieleen meni. Tyypillinen eronneen naisen kommentti on: Mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa.

Onkohan naisilla tyypillisesti liian suuret odotukset ja toiveet parisuhteesta. Lisäksi saattaa olla, että he yliarvioivat kykynsä muuttaa ihmistä toisenlaiseksi. Miehet ovat heille oikeastaan kuin raakamateriaalia josta aletaan jalostaa itselle sopivaa tuotetta - pieleen menee.

Mies taas valitsee naisen sillä perusteella millaisen hän juuri nyt haluaa - koskaan et muuttua saa... Kun nämä ajattelumallit kohtaavat ja aikaa kuluu, tuloksena on väistämättä katastrofi.

Muutoksen sietäminen, ellei peräti haluaminen, lienee kestävän parisuhteen peruskivi.

[Brutto]

https://ibb.co/pnxPXDB



Ikeassa oli poikkeuksellisesti kertakäyttöastiat, mikä ei ole ehkä ympäristöpoliittisesti hyvä asia, mutta käytännön kannalta on, koska Ikean haarukat ja veitset ym. ovat yleensä likaisia. Pesen niitä kuumalla vedellä, jota tulee kahviautomaatista, ja kuivaan papereilla. Vesi on vain liian kuumaa, niin että sormet meinaavat palaa.


Eli se tällä kertaa Tampereesta, joka on minulle vieras kaupunki, vaikka yli 75 prosenttia sukujuuristani viekin sinne. Ketään "tuttuja" en bongannut... (enkä ajanut suojatiellä päälle)...

Todennäköisesti ajoit jossakin vaiheessa läheltä ohi. Poikkesin iltapäivällä Lahdesjärven K-Raudassa ja Biltemassa.

Ikean kertakäyttöastioita ihmettelin itsekin viime viikolla.

[Xantippa]

Siis kun parisuhde epäonnistuu säännönmukaisesti, naisella menee totaalisesti pieleen. OK.

Miten siinä käy miehelle?

T: Xante

[Norma Bates]

Mietin tässä aamulla sitä kummallista asiaa, että tuntuu kuin naisilla parisuhteet epäonnistuisivat säännönmukaisesti, miehet eivät juurikaan kommentoi, ainakaan julkisesti, että totaalisesti pieleen meni. Tyypillinen eronneen naisen kommentti on: Mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa.

Onkohan naisilla tyypillisesti liian suuret odotukset ja toiveet parisuhteesta. Lisäksi saattaa olla, että he yliarvioivat kykynsä muuttaa ihmistä toisenlaiseksi. Miehet ovat heille oikeastaan kuin raakamateriaalia josta aletaan jalostaa itselle sopivaa tuotetta - pieleen menee.

Mies taas valitsee naisen sillä perusteella millaisen hän juuri nyt haluaa - koskaan et muuttua saa... Kun nämä ajattelumallit kohtaavat ja aikaa kuluu, tuloksena on väistämättä katastrofi.

Muutoksen sietäminen, ellei peräti haluaminen, lienee kestävän parisuhteen peruskivi.

Sitten kun siitä muutoksen haluamisesta ei kerrota ennen kuin on löytynyt joku toinen jonka kanssa voi näppärästi muuttaa omaa elämäänsä... Omassa pitkässä parisuhteessanihan koko hoito kuoli pystyyn, mutta koska olen vähään tyytyvä, en itse tullut edes ajatelleeksi että ei se nyt oikein mene että kumpikin elää vaan omissa oloissaan omien tietokoneidensa äärellä. Nöyrästi olin antanut miehelle tilaa ja aikaa kun piti sitä, tätä ja tota, ja lopulta hän sitten halusi minut kokonaan elämästään veks kun "ei ole lämpöä, ei läheisyyttä". Itsehän hän halusi etten häntä mitenkään häiritse.

Ja muuttumisleikittämistä en ole harrastanut koskaan. Annoin miehen olla sellainen kuin on, ja eron jälkeen tämä tulee leuhkimaan sillä miten se hänen uusi naisensa stailaa häntä. Saatana että on jumalautta ettei MIKÄÄN ole ikinä hyvä. Jos teet kaiken päinvastoin kuin naiset normaalisti tekevät, eli EI ole kimpussa eikä vaatimassa kaikenlaista, niin eipä silläkään tavalla miestä pidetä.

[Kopek]

Todennäköisesti ajoit jossakin vaiheessa läheltä ohi. Poikkesin iltapäivällä Lahdesjärven K-Raudassa ja Biltemassa.

Mahdollisesti.

Arkeen palaaminen lähes viikon poissa olon jälkeen on ollut ankeaa niin kuin aina. Talon lämpötila oli 16 astetta, eikä vielä tänä aamunakanaan ollut noussut normaaliksi. Pidämme aika korkeaa lämpötilaa huoneissa. Jonkinlainen "syväkylmyys" vaivaa. Tekisi mieli istua lämpimällä tyynyllä.

Kakkospaikkakunnalla, jolle hetki sitten saavuin, olivat ilkivallantekijät tai tekijä taas tehneet tuhojaan. Tämä on perinteisesti vuoden pahinta aikaa, mutta nykyiset ilkivallantekijät ovat aktiivisia läpi vuoden. Autostani - yhdestä niistä, joita säilytän tällä paikkakunalla - oli revitty sähkösäätöinen sivupeili irti eli rikottu. Se roikkui sähköjohdon varassa. Alumiiniset osat olivat murtuneet. Toisen puolen peili oli rikottu samalla tavalla jo aikaisemmin keväällä. Kyseessä on ehkä sama tekijä, koska keväällä tekopaikalle  johtivat vain yhdet jalanjäljet hangessa, ja tuolloin jälkien perusteella sama tekijä, joka särki peilin, oli leikannnut puukolla aukon erään katoksen kattomuoviin tehden aika inhottavan tempun, koska kasvihuonemuovia (n. 5 x 10 metriä) on lähes mahdotonta paikata kunnolla. Teippaukset ja liimaukset irtoavat. Ja nyt, kun autosta oli tuhottu toinen peili, taas oli ilmestynyt puukolla leikattu aukko erääseen toiseen muoviseinään. Jalanjälkiä tähän aikaan vuodesta ei jää.

Tuollainen auton "pieni" särkeminen ikävä kyllä enteilee sitä, että ennen pitkää auto tuhotaan kokonaan. Sen ikkunat rikotaan, ja sen katto hypitään lommoille ja lopuksi auto kaadetaan. Kyljetkin ajetaan lommoille, jos tekijöillä on toinen auto, millä voi puskea. Tuollaisen täydellisen tuhotyön kohtasi vuosimallin 1969 Opel Rekord pakettiauto, josta olin suunnitellut tekeväni maastovärein maalatun seikkailuauton.

On ankeata, kun ei pysty mitenkään estämään tuollaista sabotaasia. Joutuu vain toteamaan, että taas on isketty. Jos olisi rahaa ja aikaa, voisi asentaa jonkinlainen valvonta- ja hälytysjärjestelmän. Mutta kun ei ole.

Ai niin, se toisen auton korjaus.... sitä selostan myöhemmin toisessa ketjussa. Totean vain, että ei mielialaa piristä senkään "tapauksen" viimeisimmät käänteet.

[Juha]

^ En oikein ymmärrä tuota kommenttiasi, ja miten se liittyy omaan kommenttiini.

Kaiken vastausvuoron ei tarvitse liittyä kommenttiisi. Vastaukseni oli enemmän teorialähtö, pohdintaani. Ei kai se liikaa haittaa. Sulla on hyvää tuotavaa, muutenkin kuin herätteenä äskeisenlaiselle.


1 . Tietääkseni tyydyttyneen rasvan aiheuttamia vaikutuksia kehossa ei suoraan pysty havaitsemaan.
2.  Verensokerin heittelyitä ehkä voi jonkun verran huomata, jos sattuu tietämään millaisia oireita alhainen verensokeri aiheuttaa, ja millaisia korkea verensokeri.
3.  Mitään tarkkoja tietoja ei sillä tavalla kyllä saa. Suosittelen niiden labrojen otattamista.

Rasva voi välittömästi ottaen nuukahduttaa. Ei voi olla huomaamatta. Sokeri voi saada aikaan tärinäjatkot. Ei voi olla huomaamatta. Välittömyyskin on jotain, eikä välttämättä kovin epähavaittavaa. Mitä seuraukset pitemmän päälle, niin tästä samoilla linjoilla. Ei ihan niin selkeää havaita.

[kertsi]

No nuukahduttaa voi moni asia, esimerkiksi iso annos pihviä ja valkoipulikermaperunoita (hiilaria, proteeinia, rasvaa).  Enempi kai hiilarit kyllä väsyttävät (ja proteiinin kai pitäisi piristää). Ainakin suositellaan nauttimaan proteiinipitoista aamulla ja päivällä piristämään, mutta illalla hiilaripitoista antamaan yöunet.

[Juha]

BTW

[...]

Laatu ja sähläys liittyvätkin yllättäen toiseen. Mikäs se aihe nyt olikaan. Kaikkea sitä löytääkin.

Kirjoitushetkellä tympi tuo AV-sanan käyttö. Enkö saa itsestäni irti muuta?

En jaksanut pitkiä vaivata keskeneräisellä päätä. Kun tuli jotain osuvansuuntaista, niin ehkä ei avaudu, eikä avaa sitä, mitä mielessä, tosin tällainen keskeneräisyys vaatii jatkoa, että jotain saavuttuisi.

Kyseessä on teema, jota voi kuvata otsikolla: karkeistus vs erittely. Erittelyssä mennään tarkempaan suuntaan, tilanteen vetämänä, ja karkeistamisessa valitaan jotain isoa ja sulamatonta, tilanteessa tarvittavaksi koettuna.

Karkeistuksessa kaappaus isosta, koskee tarvittavaa, siinä miessä jotain karkeaa eritellään tarvittaviin osiin. Jatkot menee näissä valinnoissa vähän eri tavoin, riippuen siitä, mitä tarvitsee tehdä. Jos karkeistetun pohjalta lähtee uuteen, tai eritellyn, niin varmasti eri meininkiä pukkaa.

Kun sitten on hienomateeriaalia, ja kunnon kokkarepuuro, eli sekaisin kokkarepuurot ja hieno-vellit, niin sähläys liittyy tämän maailman elämään, ja tällaista voi sitten kuvata vaikka sähläämiseksi.

Varmasti saattoi tietää sanavalintani taustan.

Kokkaretaso on tietysti maailma, joka ei ole sellainen, johon ei voisil liittää laatu-sanaa, täysosuvasti. Mitä sitten on se mammuttipalikasto, jota käyttämällä voi säilyttää eheyden. Menee sitä teoreettisemmaksi, mitä isompaa ainesta kasassa.

Jos kokkarekoneisto toisaalta pitää sisällään hienomaailmaa, ja särkemättömyys on tärkeää, niin laatuvaatimusta ei voi välttää.

Okei.

[-:)lauri]

Sain tänää tehtyä projektin valmiiksi, johon olimme laskeneet, että menisi useampi päivä. Siihen meni itse asiassa vain 7 tuntia. No kun homma valmistuu näin nopeasti, on todennäköistä, että spekseistä paljastuu jotain, jota asiakas haluaa muuttaa 

[Brutto]

Olen aina ollut sitä mieltä, että mitä isommat vehkeet, sen parempi.

Hain eilen kaupasta isoimman kaasugrillin mitä sieltä löytyi ja olen koonnut sitä koko aamun. Jo nyt tiedän näyttäväni typerältä grillatessani valtavalla grillillä yhtä Atrillin pätkää. Tuli muutenkin isoteltua turhaan sillä grillin sijainti on sellainen, ettei se näy naapureille eikä ohikulkijoille.

[Juha]

Olen aina ollut sitä mieltä, että mitä isommat vehkeet, sen parempi.

Näissä kannattaa olla näennäisen ahne, eli pihi ja säästäväinen, ja tarkoituksenmukainen. Tuhlailijan tunnistaa siitä, ettei se koskaan halua näyttää ahneelta.

[Juha]

Vielä rasvan, hiilareitten, kalan, lihan, kasvisten ... vaikutuksista.

On ruoka-aineita, jotka tosiaan latistavat lahdatun äärelle. Kun syö kalaa ja vihanneksia, niin aivan kuin huutaisi jatkoa. Jatkettavakin matkaa. Huomaa, ettei ruoka ole se ainoa juttu, jonka jälkeen sammahtaa.

Seikasta tulee mieleen eräät muutkin elämään liittyvät lähi-puuhastelut.

Pysähdyksen ja menemisen teema voi olla ihan kiva, monissa tarkasteluissa. Näinkin teoreettisesti voi moni asia olla ulottuvilla, ja sovellettavaa löytyä ihan eri tavalla, kun tyhjän päällä nyristen.

Tyhjää ei olisikaan edellisessä vain tyhjän nyhjäisy, vaan myös täydemmän tällääminen. Näin siis tyhjä-käsite, ihmistä enemmän koskevasti, siis joissain tarkasteluissa, tyhjyys käsitteeseen tämän kattavammin menemättä.