Fiilikset ja päivän mietteet

[a4]

Pihalla on orava ja se vain tuijottaa minua.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000651866.html


http://kuvanjako.fi/pfvs2.jpg

[Kopek]

Vietän yön Helsingissä ja lähden huomenna ajelemaan maaseudulle. Rappukäytävässä haisee voimakas haju niin kuin julkisessa käymälässä pahimmillaan. Haju tulee tänne asuntoon. Aukaisin rappukäytävässä olevan ikkunan. Ehkä niin ei saisi tehdä, mutta enhän ole asukas enkä siis tiedä talon sääntöjä. Haju saattoi hiemen vähentyä. Suuren naapurihuoneiston omistavat ilmeisesti venäläiset, ja asunto on välillä pitkään tyhjillään tai ainakin siltä vaikuttaa. Ehkä siellä on päässyt vessa kuivahtamaan jotenkin. En oikein keksi, mistä tuollainen haju voisi tulla.

Onpahan yksi syy olla tyytyväinen, ettei asu kerrostalossa.

Huominen on ennusteiden mukaan helteinen päivä, ja hieman kiusaa ajatus, että jos kävisi Pihlajasaaressa, kun ei tiedä tuleeko uusia tilaisuuksia tänä kesänä. Toisaalta voisin käydä vielä katsomassa tyttäreni pian viisi kuukautta täyttävää vauvaa. Olin tänään jo siellä. Ehkä jätän saariajatuksen. Päivä helteessä autolla ajamassa ei sekään oikein huvita. Ilmastointia ei tietenkään ole. En oikeastaan sitä kaipaakaan. Minusta on mukava, kun on lämmin. Vähän ikkunoita auki, ja se riittää.

Pelkään, että paikkakunnalla B ovat tihutyöntekijät tehneet tuhojaan. Sinne meneminen aina jännittää, kun ei tiedä, mikä kauheus siellä odottaa. Tarkoitukseni on mennä sinne ylihuomenna.

[Amore]

Filosofisesti olisi hieno saavutus kyetä ajattelemaan tyynesti ihan mitä tahansa, jopa kaikkein kauhistuttavimpia asioita.
Näkisin tieteellisen maailmankuvan ja metodin olevan lupaavin ehdokas tämän mielentilan saavuttamiseksi.

Joskus kolmikymppisenä perehdyin buddhalaiseen ajatteluun, jossa minua kiehtoi mm. juuri vankkumattoman mielenrauhan ihanne. Opin kyllä valtavasti ajattelun tekniikkaa ja asioiden etäännyttämistä itsestä. Hyödyllisiä taitoja. Lopulta kuitenkin luovuin vankkumattoman mielenrauhan ihanteesta, koska ymmärsin myös syvien järkytysten olevan tie henkiseen kasvuun, myötätuntoon ja itsetuntemukseen. Suoranainen henkinen romahduskin voi toipumisen jälkeen kääntyä valtavaksi luovuuden lähteeksi tai lähimmäisenrakkaudeksi.

[a4]

Filosofisesti olisi hieno saavutus kyetä ajattelemaan tyynesti ihan mitä tahansa, jopa kaikkein kauhistuttavimpia asioita.
Näkisin tieteellisen maailmankuvan ja metodin olevan lupaavin ehdokas tämän mielentilan saavuttamiseksi.

Joskus kolmikymppisenä perehdyin buddhalaiseen ajatteluun, jossa minua kiehtoi mm. juuri vankkumattoman mielenrauhan ihanne. Opin kyllä valtavasti ajattelun tekniikkaa ja asioiden etäännyttämistä itsestä. Hyödyllisiä taitoja. Lopulta kuitenkin luovuin vankkumattoman mielenrauhan ihanteesta, koska ymmärsin myös syvien järkytysten olevan tie henkiseen kasvuun, myötätuntoon ja itsetuntemukseen. Suoranainen henkinen romahduskin voi toipumisen jälkeen kääntyä valtavaksi luovuuden lähteeksi tai lähimmäisenrakkaudeksi.

Tuo voi olla jopa syvempi ja ihmisläheisempi ymmärrystapa.
Tai tieteellistä faktaa.
Satuin juuri lukaisemaan Heideggerin ajatusten esittelyä jostain ja hän taisi painottaa jonkinlaista elämänahdistuksesta ammennettavaa voimaa ja näkemystä.
Hiukan mietitytti masennuksen asema tässä kuviossa, nykytietämyksen valossa.

[Xantippa]

Jossain määrin en pidä lapsi-vanhempi suhdetta lapsen näkökulmasta katsottuna mitenkään ainutlaatuisen läheisenä. Saattaa olla, että tämä sitten johtuu vain siitä, että omat kokemukseni ovat sellaisia kuin ovat 

Sama itselläni ja tiedostan hyvinkin, että taustalla ovat omat kokemukseni.

En tiedä minäkään, onko kyseessä varsinaisesti erityisen läheinen = esimerkiksi puoliso ja omat lapset eivät olisi yhtä läheisiä, vaan likinnä kai siitä, että niissä perheissä, missä lasten ja vanhempien suhde on hyvä (siis oikeasti hyvä) kyllä se varmaan kuitenkin ainutlaatuinen on. Uskallan Hippi varovaisesti arvata, että sinun lapsesi saattaisivat olla kanssani samaa mieltä

Lisäksi olen samaa mieltä siinä, että lapsena vanhempansa menettäneet tuntuvat käsittelevän asiaa helpommin noin arjen tasolla, tiedä sitten, varmaan yksilöllistä, minkälaiset traumat asia voi syvemmälle jättää.

Jos suhde vanhempaan on hyvä, vaikeus irrottaa aikuisempana tulee varmaan siitäkin, että toki on tottunut siihen, että elämän isoissa asioissa, kuten juuri vaikkapa omien lasten saaminen, ovat vanhempi on ollut läsnä. Lisäksi siinä omat lapset menettävät isovanhemman, jne.

T: Xante

[Hippi]

Suhteeni kummitätiini, joka oli isäni sisko, muuttui aikuisiällä. Lapsena inhosin häntä, kun en tykännyt siitä, että hän rutisti minua aina liian kovaa. Noihin aikoihin myös oli tapana, että aikuiset istuivat kahvipöydässä ja lapset laitettiin mehun ja keksien kanssa jonnekin syrjään. No, jos lapsia oli vain yksi, niin se tuntui todella tympeältä kyläreissulta ja niitä oli sitten joka toinen sunnuntai.

Vanhempieni kuoleman jälkeen tätini otti tavakseen soittaa joka maanantai TV:n iltauutisten jälkeen ja kysellä viikon kuulumiset. Aluksi jutut olivat aika vaivautuneita, kun en oikein uskaltanut puhua paheksumisen pelossa. Tätini oli uskovainen eläkkeellä oleva sairaanhoitaja ja "vanhapiika", joten kaikki edellytyksen hillittömille moraalisaarnoille oli olemassa. Vähitelle aloin huomata, että kaikesta huolimatta mitään paheksuntaa ei tullut oikein mistään, vaan tukea päätöksilleni ja kannustusta.

Aika pitkään kesti ennen kuin sain maanantaisin kellon vahtimisen loppumaan tätini kuoleman jälkeen. Häntä kyllä kaipasin kovasti, sillä puheluistamme oli tullut virkistävä henkireikä minulle. Olisin toivonut, että äitini olisi ollut yhtä avarakatseinen.

[Amore]

Liikuin parina päivänä kaupungilla työasioissa. Taisi olla keskiviikko kun näin ratikkapysäkillä seisoessani ison revohkan harmaahapsisia plösöjä prätkä"nuoria" murisevilla pyörillään. "Jaahas, niillä on joku päristelypäivä", ajattelin. Seuraavana päivänä näin samanlaisen ison, murisevan letkan. Silloin ryhdyin jo pohtimaan enemmän, mistä on kyse, sillä kellonaikakin oli molempina päivinä suunnilleen sama. Työtoveri sanoi lehdestä nähneensä, että Himoksella on joku Harley D -tapahtuma. Toden totta, olin nähnyt HD-tunnuksin maalatun pakettiautonkin. Prätkäilijät olivat satamasta tulossa, mikä selitti ilmiön ajallisen puolen. Laiva oli juuri saapunut Länsisatamaan. Liivijengiläisiä näkyi prätkäpappojen joukossa.

[Kopek]

Liikuin parina päivänä kaupungilla työasioissa. Taisi olla keskiviikko kun näin ratikkapysäkillä seisoessani ison revohkan harmaahapsisia plösöjä prätkä"nuoria" murisevilla pyörillään. "Jaahas, niillä on joku päristelypäivä", ajattelin. Seuraavana päivänä näin samanlaisen ison, murisevan letkan. Silloin ryhdyin jo pohtimaan enemmän, mistä on kyse, sillä kellonaikakin oli molempina päivinä suunnilleen sama. Työtoveri sanoi lehdestä nähneensä, että Himoksella on joku Harley D -tapahtuma. Toden totta, olin nähnyt HD-tunnuksin maalatun pakettiautonkin. Prätkäilijät olivat satamasta tulossa, mikä selitti ilmiön ajallisen puolen. Laiva oli juuri saapunut Länsisatamaan. Liivijengiläisiä näkyi prätkäpappojen joukossa.

Tässä olikin ehkä vastaus kysymykseen, jota mietiskelin tänään kun ajelin Helsingin ja Jyväskylän välillä. Suuria moottoripyöräparvia liikkui nelostiellä, ja niitä oli myös huoltoasemilla.

[-:)lauri]

Tilasin lakritsinappeja Puuilosta kun se oli ainut nopeasti löytämäni verkkokaupan tarjoava firma, joka vaikuttaa noita alkuperäsiellä reseptillä valmistettuja makeisia myyvän. Muistaakseni ne aidot ja alkuperäiset lakritsinapit ovat Namellin käsialaa, mutta kun Namelli meni konkurssiin, oli vaarana, että noita herkkuja ei enää valmistettaisi. Onneksi Namellin konkurssipesän osti Finlandia candy, joka vaikuttaa jatkaneen hetken pausin jälkeen lakritsinappien valmistamista. Tosin ei ole taattu, että maku olisi säilynyt nyt tällä uudella omistajalla samana, mutta sen riskin olin valmis ottamaan tilatessani erän heidän valmistamiaan lakritsinappeja Puuilosta. Toivotavasti en joudu pettymään.

[-:)lauri]

Ostin Citymarketista JBL:n langattomat sankakuulokkeet, joiden esittelyteksti lupaa 11 tuntia tauotonta organisoitua kakofoniaa yhdellä latauksella. En ole langattomia kuulokkeita ennen käyttänyt työmatkoilla, mutta nuo langalliset nappikuulokkeet ovat alkaneet syömään kuuntelunautintoani rotan lailla kun jotenkin tuntuu, että kännykässä oleva 3.5 millin kuulokeliitäntä on rikki kun musiikki pätkii kävellessä ja puhelin on taskussa. Olen suhtautunut langattomiin nihkeästi lähinnä sen vuoksi, että niitä saa olla kokoajan lataamassa, mutta eiköhän tuohonkin jokin rytmi kehity, että lataa varmuuden vuoksi aina parin kolmen päivän välein, ja pitää lankakuulokkeet mukana repussa jos langattomista jostain syystä pääseekin akku loppumaan.

[wade]

Bluetooth-kuulokkeet ovat ärsyttäviä, jos ne pätkivät. Omani pätkivät silloin tällöin liikenteen ollessa vilkasta sekä ajoittain torilla käydessäni. 95 % ajasta yhteys toimii kuitenkin moitteettomasti. Akun kesto on erinomainen, lataan kuulokkeita ehkä kerran viikossa, kahdessa. Tällä latauksella akku ei koskaan ehdi alle medium-latauksen.

[-:)lauri]

Kiitos tiedosta. Eli ehkäpä lataaminen ei tule olemaan suurin pulmani vaan se, jos liikuskelen ihmisvilinässä. No sen näen ensi viikolla kun otan tuoreen hankintani käyttöön.

[Hippi]

Omat JBL:n langattomat kuulokkeet on muistaakseni noin 3 vuotta olleet lähes päivittäisessä käytössä enkä ole huomannut juurikaan pätkimistä. En nyt suurissa ihmismassoissa liiku päivittäin, mutta esim. kauppakeskusksessa asiointi onnistuu ongelmitta.  Nyt aivan hiljattain on jotain pulmaa ollut kyllä musiikin katkeamisesta, mutta epäilen, että ongelma on yksin tabletissa ja sen nettiyhteydessä. Minusta Telian 4G on viimeisen kuukauden tai parin aikana pätkinyt aikasempaa enemmän, sillä sen on huomaannut läppärilläkin.

Omissa kuulokkeissa on luvattu vain 8 tuntia kuunteluaikaa, mutta johtunee vain tuosta, että ovat vanhempaa tuotantoversiota.

Vaikka sankakuulokkeet on kömpelöt verrattuna nappikuulokkeisiin verrattuna, niin kyllä ne on kuuloelimille ystävällisemmät, kun ääni tunkee pään sisään pehmeämmin. Talvella ne on oivalliset korvanlämmittimet, joten kovallakaan pakkasella ei tarvi pipoa. Kaupoissa kulkiessa ne on hyvä suoja, että myyjät ei tuppaa juttusille ja tarjoamaan apuaan, jos on vain katselemassa tuotetarjontaa - tai jos tuleekin, niin voi leikkiä, ettei kuule. En vaihtaisi enää nappeihin

[Hayabusa]

Vaikka sankakuulokkeet on kömpelöt verrattuna nappikuulokkeisiin verrattuna, niin kyllä ne on kuuloelimille ystävällisemmät, kun ääni tunkee pään sisään pehmeämmin. Talvella ne on oivalliset korvanlämmittimet, joten kovallakaan pakkasella ei tarvi pipoa. Kaupoissa kulkiessa ne on hyvä suoja, että myyjät ei tuppaa juttusille ja tarjoamaan apuaan, jos on vain katselemassa tuotetarjontaa - tai jos tuleekin, niin voi leikkiä, ettei kuule. En vaihtaisi enää nappeihin

[a4]

Vaikka sankakuulokkeet on kömpelöt verrattuna nappikuulokkeisiin verrattuna, niin kyllä ne on kuuloelimille ystävällisemmät, kun ääni tunkee pään sisään pehmeämmin. Talvella ne on oivalliset korvanlämmittimet, joten kovallakaan pakkasella ei tarvi pipoa. Kaupoissa kulkiessa ne on hyvä suoja, että myyjät ei tuppaa juttusille ja tarjoamaan apuaan, jos on vain katselemassa tuotetarjontaa - tai jos tuleekin, niin voi leikkiä, ettei kuule. En vaihtaisi enää nappeihin

Lisävaruste: