Fiilikset ja päivän mietteet

[kertsi]

Siionin (vl) virsiä kuuntelevassa tunnelmissa (pitäiskö olla huolissaan?):
Oi Herra, jos mä matkamies maan - virsi 631a
Matkamiehen mieli palaa, Virsi 621
Matkamiehen sielu palaa taivahan kotihin.

Onkohan mitään uskontoa, jossa musiikilla ei olisi merkittävä rooli?

Kauniit oli bileet.

Nyt Laphroaicia ja
Siionin laulu 171 Jämsän kristillisen kansanopiston kuoro

Siionin laulu 129, Jumalan rauhaa rinnassansa
niin päärlyportit aukee kohta
odottain lasta jeesuksen
siel rakkaat kaikki toisens kohtaa
ja alkaa juhlat karitsan.

Naapurit varmaan on jo huolissaan, kun hoilaan täällä virsiä.

[urogallus]

Onkohan mitään uskontoa, jossa musiikilla ei olisi merkittävä rooli?

Islam.

Tosin rukouskutsutkin ovat jonkinlaista musiikkia, ja ovat etnomusikologisesti kiinnostavia tutkimuskohteita. Ja osalle suufilaisista musiikki on hyvinkin tärkeä osa uskontoa. Mutta valtavirran islam on hyvin musiikkikielteistä.

[Juha]

Mutta valtavirran islam on hyvin musiikkikielteistä.

Miksi?

[mikainen]

Mutta valtavirran islam on hyvin musiikkikielteistä.

Miksi?

Jos en väärin muista niin jatkumolla esiintynyt wannabeimaamimme oli sitä mieltä, että musiikin vaikutus tunteisiin on sen verran voimallista, että parempi pysyä erossa. Mikä on tietysti typerää kun voihan musiikilla vaikuttaa myös positiivisesti tunteisiin. Tai mitä kukin katsoo positiivisen olevan omassa viitekehyksessään.

[Hippi]

Joo, aika yllättäviäkin vaikutuksia musiikilla on. En erityisemmin hengellistä musiikkia oli ikinä kuunnellut, vain sen, mikä pakkopullana kirkonmenoihin liittyy, kun sinne on käsky käynyt. Musiikin sanallinen sanoma ei minua kosketa.

Mutta useinkin, jos on hiukan siipi maassa tai on huolta, niin kuuntelen hyvin paljon "syvän etelenä" gospelmusiikkia sen lisäksi, että Elviksen gospelsoittolistaan on Suomessa tullut kuuntelupiikki sen jälkeen kun hommasin Spotifyn jokunen vuosi sitten. Noissa on joku sellainen voima, joka saa kuulijankin mielen tasaantumaan. Tuossa yhteidessä voisin poikkeukesllisesti käyttää jopa muotisanaa "voimaannuttavaa". Sanoja en niinkään kuuntele, vaikka monista lauluista ne jo osaan melkein ulkoa, mutta esityksessä itsessään on jonkinlaista valoa ja voimaa.

Joten, jos hengellinen musiikki koskettaa paatuntutta hällävälistiä, niin miksipä raisu rokki saisi uskovan pään sekaisin

[Toope]

Isä lähenee kuolemaa. Ei enää toivu sairauksista ja vatsatautitartunnoista. Melkein syötettävä sänkylahna alkaa olla.
Pakko alkaa valmistautua henkisesti siihen, että tulee pian ikävä puhelinsoitto hoivakodista...
Minkäs teet. 80 vuotta täytti hiljattain, sitten voimat katosivat. Jonain päivänä tuo väistämätön vaan tapahtuu.

[ROOSTER]

Isä lähenee kuolemaa. Ei enää toivu sairauksista ja vatsatautitartunnoista. Melkein syötettävä sänkylahna alkaa olla.
Pakko alkaa valmistautua henkisesti siihen, että tulee pian ikävä puhelinsoitto hoivakodista...
Minkäs teet. 80 vuotta täytti hiljattain, sitten voimat katosivat. Jonain päivänä tuo väistämätön vaan tapahtuu.

Olen pahoillani isäsi puolesta. Pakko kai sinun on hänen poismenoonsa valmistautua. Voimia.

[Kopek]

En ollut nähnyt kuolleita ihmisiä, kun kun otin vastaan Vanhainkoti-Palvelukeskuksen johtajan viran, olin valmistautunut siihen, että asia tulee muuttumaan. Tuo virka oli äärimmäinen hännänhuippu työtehtävissä, mitä olin ajatellut tekeväni. Lähdin tuohon hommaan pelkästään rahan takia, koska tuolloin uskoimme vielä valheellisiin lupauksiin, että saisimme lunastaa kotilalomme itsellemme. Kunnan rakennustarkastaja kävi tekemässä talosta kunto- ja hinta-arvion, ja hänen arvioimansa hinta oli täysin realistinen meidän budjettiimme nähden. Talo oli sentään lähes 150 vuotta vanha eikä missään parhaassa mahdollisessa kunnossa. Totta kai asuntolaina olisi pitänyt ottaa, mutta se ei olisi ollut ongelma.

Noin kolme kuukautta vanhainkodissa työssä oltuani maailmani romahti. Meidät karkotettiin (en kirjoita "häädettiin", koska häätö on virallinen ja pitkä prosessi) kotoamme. Kävi lisäksi ilmi, että emme koskaan saisi lunastaa sitä itsellemme.

Lupaukset, että lunastaminen olisi mahdollista, olivat pelkkää peliä, jonka tarkoituksena oli saada nimiä papereihin ja iso pankkihuijaus toteutettua. Kun suunnitelma meni pieleen, ja pankinjohtajat erotettiin ja tuomittiin vankilaan, meille annetulla lupauksella ei ollut enää merkitystä. Ilmeisesti osittain kostoksi siitä, että isäni ei oikopäätä kirjoittanut nimiä eräisiin papereihin ja auttanut huijareita (jotka olivat jo jäämäisillään kiinni, eli asialla oli kiire), meidät karkotettiin pikamenettelyllä, eli lukot vaihdettiin, kun emme olleet kotona. Tässä vaiheessa ainoa motiivini työskennellä vanhainkodissa katosi. En kuitenkaan tiennyt, mitä kannattaisi tehdä, joten roikuin tuossa hommassa kaksi vuotta.

No,vanhainkodissa näin niitä kuolleita. Kun ensimmäisen olin nähnyt, muut menivät jo omalla painollaan. Ruumisarkussahan tuosta talosta lähdettiin. Paitsi tietysti työntekijät. Kerran minun piti mennä juttelemaan vanhan naisen kanssa, jonka mies oli hetki aikaisemmin kuollut. Pariskunta oli asunut kahdestaan omassa huoneessaan. He olivat entisiä osuuskauppiaita. Mies makasi sängyssä kuolleena ja nainen istui sängyn vieressä. Mitä ihmettä tuollaisessa tilanteessa osaa sanoa. No, nainen otti asian rauhallisesti ja sanoi varautuneensa tällaiseen, vaikka tapaus kuitenkin oli yllätys. Mies oli käynyt vielä aamupalalla ruokalassa ja oli normaalissa kunnossaan. Nainen ei itkenyt vaan otti asiat asioina. Hän oli kai käynyt asiat läpi mielessään jo etukäteen.

Meidän sukumme on niin lyhytikäistä, että minun ei tarvitse enää miettiä vanhempieni tilannetta. Kumpikin on kuollut jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. Minulla on myös ollut aina sellainen tunne, ettei minua itseäni ainakaan vanhuuden takia tarvitse missään hoitolaitoksissa pitää, koska en saavuta niin korkeaa ikää, että sen perusteella minnekään joutuisin. Kahden vuoden ajan tuollaisen laitoksen toimintaa katseltuani, en kyllä sellaiseen haluaisikaan. Mutta ainahan voi tapahtua jotain ikävää ja yllättävää, joka vie johonkin laitokseen. Eihän Timo T. A. Mikkonenkaan mikään vanhus ollut.

En tiedä suvustamme ketään, joka olisi ollut jossakin laitoksessa. Toivottavasti en ole se ensimmäinen.

Samoihin aikoihin kun äitini kuoli, tapahtui myös toinen kuolemantapaus, joka hieman hätkähdytti. Paikkakunnalla asuva hyväkuntoinen  noin nelikymppinen mies kuoli tenniskentällä kesken pelin. Tuo mies oli ollut entinen työntekijämme. Olin ollut armeijasta päästyäni
hänen Saab 96 autonsa kyydissä, kun isäni keksi, että minun pitää opetella työelämää. Olin tuon miehen mukana erilaisissa työasioissa noin viikon tai kahden ajan. Ajelimme siellä täällä. Pelkäsin aivan hirveästi niitä autokyytejä, koska minusta tuntui, että mies ajoi aivan liian kovaa pienillä sivuteillä. Hän oli innokas harrastajavalokuvaaja.

Joten ei sitä koskaan tiedä....

[Hayabusa]

Luku-urakka etenee hyvin. Olen jopa hiukan edellä suunnitelmaa. Eilinen lukurykäisy tosin aiheutti sen, että pää päätyi liian myöhään tyynyyn. Toivottavasti se ei aiheuta liikaa keskittymishäiriöitä tänään päivällä. Täytyy kaivaa jotain sopivaa poppia rauhoittamaan.

[Xantippa]

Itse olen ollut ehdoton: ei hautajaisia eikä kirkkoja eikä pappeja. Kun puoliso ihmettteli, että mitä mä sulle sitten teen, sanoin, että hommaat krematorion ja laitat tuhkat pöydän päähän ja alatte syömään ja juomaan.

Se on vielä vähän epäselvää, miten säänneltyä homma Suomessa on, eli minkä verran kuolemiseenkin liittyy pakkoja.

T: Xante

[Hippi]

Eikös hautausmailla ole jotain ripottelupaikkoja?

Olen jo ohjeistanut kaiken varalta, että tuhkat tuuleen tai johonkin ihan mihin vain, kunhan ei mitään hautapaikkaa tai kiviä tule. Sinällään luulen ettei tuossa vaiheessa minua suuremmin enää häiritse, vaikka jäänteet joutuisivat ns. siunattuun maahan. Mutta mitään kirkonmenoja ei tule, vaan mennään ihan matalalla profiililla, miten vain asia helpommin hoituu. Luulen, että tärkeämpiäkin asioita on tuossa mietittävänä.

Jos järjestävät illanistujaiset, niin heavy luultavasti soisi taustalla, sillä siitä meillä on tyttöjen kanssa paljon hyviä muistoja. Vanhin tytär ehkä voi tpitä sitä outona, mutta pitäköön.

[kertsi]

Uurnalehdoissa on paikkoja, joihin voi ripotella. Itse toivon sellaista. Kirkonmenoista ei ole oikein mielipidettä. Kukkia korkeintaan yksi per lärvi, jos sitäkään.

[Brutto]

... että hommaat krematorion ja laitat tuhkat pöydän päähän ja alatte syömään ja juomaan.

Onkohan niitä tuhkia luvallista syödä...?

[Norma Bates]

Laitoin Googleen "mihin tuhkat saa sirotella". Näemmä sinne minne saa luvan. Esim. Metsähallitukselta. Itselleni yllätys oli että tuhkaa ei saa jakaa osiin, vaan kaikki pitää laittaa samaan paikkaan. Minä kun olen halunnut että omista tuhkistani osa päätyisi tuuleen (ilma), osa järveen (vesi) ja osa maahan. Pitänee sitten pyytää että nakataan johonkin vesirajaan järven rannalla että kaikki elementit tulevat hoidelluksi siinä yhdessä ja samassa paikassa. Tulihan on raadon jo käsitellyt omalta osaltaan.

[Xantippa]

... että hommaat krematorion ja laitat tuhkat pöydän päähän ja alatte syömään ja juomaan.

Onkohan niitä tuhkia luvallista syödä...?

Huomaa, ettet tiedä todellisesta rakkaudesta mitään. Paitsi, että luulisi sinun jos jonkun tietävän, mikä merkitys parisuhteessa nielemisellä on.

T: Xante