Fiilikset ja päivän mietteet

[ROOSTER]

Kävisikö ilman sijasta vesihautaus? Kukkoa on perinteisesti pidetty kissan ohella mainiona ravunsyöttinä, joten tuskinpa kalmo järvessä kauaa haisisi.

Vesiemme tila on jo huono muutoinkin. Jos vesihautaaminen yleistyisi niin Vantaanjokikin voisi täyttyä kelluvista ruumiista, niinkuin Ganges. Tämä on vältettävä suuntaus, enkä haluaisi että sitä suositaan.

Koska Suomessa ei ole korppikotkia niin pitää harkita muitamaita.

[Juuli]

     Lemmikkinurkka  ,,, näkisin mielelläni, kun kerran puhutaan sananvapaudesta sen toteutuvan Päiväkirjoissakin.

[Toope]

Itse olen ollut ehdoton: ei hautajaisia eikä kirkkoja eikä pappeja. Kun puoliso ihmettteli, että mitä mä sulle sitten teen, sanoin, että hommaat krematorion ja laitat tuhkat pöydän päähän ja alatte syömään ja juomaan.

Se on vielä vähän epäselvää, miten säänneltyä homma Suomessa on, eli minkä verran kuolemiseenkin liittyy pakkoja.

T: Xante

Kuoleman kunnioittaminen toki on myös se suvun/ystävien (jos on) yhteisöllinen tilaisuus. Ei vainaja valita.
Meitin isän (tulevaan, ei vielä) muistotilaisuuteen on pakko järjestää jotain, koska on pirun laaja suku. Enoja, setiä, tätejä, serkkuja tms. 30-40- jotain. Jälkeläiset päälle...

[Kopek]

muistotilaisuuteen on pakko järjestää jotain, koska on pirun laaja suku.

Ai, sekin tulee.

Anteeksi vitsailu vakavalla aiheella, mutta en voinut vastustaa kiusausta.

Konkurssin tehneen köyhtyneen entisen liikemiehen kuolema on protokollamielessä hankala tapaus.

Jos omaisuudessaan kiinni oleva varakas liikemies kuolee, asia ei ole ongelma. Silloin kaikki liikekumppanit ja yhteistyötahot lähettävät surunvalittelunsa, ja joku heistä osallistuu hautajaisiinkin. Taustalla on tietenkin bisnes. Halutaan, että yhteistyö jatkuu seuraavien sukupolvien kanssa. Näin ollen sijoitus seppeleeseen kannattaa.

Mutta jos ihminen on jo poistunut liikemiespiireistä ja varakkaiden ihmisten joukosta, hänen hautajaisiinsa investoiminen on kuin rahan heittämistä kaivoon. Se ei tuota mitään, koska köytynyt suku ei ole enää mukana liike-elämässä. Vastapainona on yleinen häveliäisyyden tunne eli ajatus siitä, kehtaako olla muistamatta vainajaa, koska hänen kanssaan kuitenkin tehtiin aikoinaan paljon bisnestä. Ex-liikemiehen hautajaisissa nähdään mahdollisesti vielä joku bisnesaikojen tuttava, joka on käynyt sisäistä taistelua itsensä kanssa siitä, viitsiikö hän enää uhrata aikaansa ja rahaansa kuolleeseen, joka ei enää tuota. Hän pakottautuu paikalle ja ajattelee, kestetään nyt vielä tämä vihonviimeinen juttu, ettei tule pahoja puheita siitä, että ei muistettu. Voihan paikalla näyttäytymisestä olla hyötyä maineen ja julkisuuskuvan kannalta, ja niistä puolestaan on hyötyä bisneksessä.

Liikemiesystävät ovat rahan ystäviä. Kun liikemies menettää omaisuutensa, hän menettää ystävänsä. Hän on kuin haavoittunut susi susilaumassa. Hänestä on hyötyä enää muiden ravintona. Njam, njam.

Kestävintä ystävyyttä lienee lapsuuden ajoilta periytyvä ystävyys sellaisten ihmisten kesken, jotka ovat suurin piirtein samassa yhteiskuntaluokassa ja siten tasa-arvoisia keskenään.

[Karikko]

Liikemiesystävät ovat rahan ystäviä. Kun liikemies menettää omaisuutensa, hän menettää ystävänsä. Hän on kuin haavoittunut susi susilaumassa. Hänestä on hyötyä enää muiden ravintona. Njam, njam.

Luntotuntijana voin kertoa, että sudet tuovat jopa loukkaantuneille jäsenilleen ruokaa parhaan kykynsä mukaan. Joten ne lienevät paljon moraalisempia, kuin liikemiehet, tai naiset- ..

Ne voivat kyllä runnella vieraan lauman jäsenen sen pyrkiessä niiden tontille, mutta eivät hylkää oman lauman yksilöitä, jos vain itse saavat saalista.

[a4]

Liikemiesystävät ovat rahan ystäviä. Kun liikemies menettää omaisuutensa, hän menettää ystävänsä. Hän on kuin haavoittunut susi susilaumassa. Hänestä on hyötyä enää muiden ravintona. Njam, njam.

Luntotuntijana voin kertoa, että sudet tuovat jopa loukkaantuneille jäsenilleen ruokaa parhaan kykynsä mukaan. Joten ne lienevät paljon moraalisempia, kuin liikemiehet, tai naiset- ..

Ne voivat kyllä runnella vieraan lauman jäsenen sen pyrkiessä niiden tontille, mutta eivät hylkää oman lauman yksilöitä, jos vain itse saavat saalista.

Juuri näin. Antiikkisen sanonnan mukaan Homo homini lupus est, mikä pitää yhä paikkansa mutta tulkitaan uudella tiedolla uudella tavalla.

Living in a pack not only facilitates the raising and feeding of pups, coordinated and collaborative hunting, and the defense of territory, it also allows for the formation of many unique emotional bonds between pack members, the foundation for cooperative living.

Wolves care for each other as individuals. They form friendships and nurture their own sick and injured. Pack structure enables communication, the education of the young and the transfer of knowledge across generations. Wolves and other highly social animals have and pass on what can be best described as culture. A family group can persevere for several generations, even decades, carrying knowledge and information through the years, from generation to generation.

Wolves play together into old age, they raise their young as a group, and they care for injured companions. When they lose a pack mate, there is evidence that they suffer and mourn that loss. When we look at wolves, we are looking at tribes—extended families, each with its own homeland, history, knowledge, and indeed, culture.

Eli liikemiesystäväkin voi jopa ulvoa suruaan haudan äärellä.

[Renttu]

Luntotuntijana voin kertoa, että sudet tuovat jopa loukkaantuneille jäsenilleen ruokaa parhaan kykynsä mukaan. Joten ne lienevät paljon moraalisempia, kuin liikemiehet, tai naiset- ..

Ne voivat kyllä runnella vieraan lauman jäsenen sen pyrkiessä niiden tontille, mutta eivät hylkää oman lauman yksilöitä, jos vain itse saavat saalista.

Alfauros-käsitteen keksijä ymmärsi erehtyneensä, mutta liian myöhään. Luonnossa susilla ei ole mitään erityistä alfaurosta, vaan laumathan koostuvat käytännössä perheistä (Uros ja naaras + niiden jälkeläiset). Ajoittain eri laumat kerääntyvät suurlaumaksi, tyypillisesti metsästämään ja viettämään muutenkin aikaa porukalla.

"Alfauros" -skenaario tapahtuu vankeudessa. Eläintarhoissahan sudet ovat paitsi vankeina, myös yksittäisiä yksilöitä täysin eri perheistä, ja pahimmillaan jopa eri puolilta maailmaa. Homma menee silloin vääjäämättä tappeluksi elintilasta ja resursseista, joissa sitten vahvin ja häikäilemättömin voittaa. Termin keksinyt susitutkija vietti lopun elämäänsä kertoen alfauros -konseptin olleen erehdys, mutta se ehti popularisoitua niin laajaan ja nopeasti, että monet maallikot luulevat sen edelleen olevan totta.

[Kopek]

Olen kirjoittanut monta tekstin aloitusta eri aiheista, mutta kaikki ovat jääneet kesken. Ei ole ollut kirjoitusfiilistä. Eikä ole nytkään.

[Toope]

Mökkikeikka jäi väliin, kun on vähän vatsa löysällä. Oksentamisella avattu aamu tarkoitti, etten lähde tartuttamaan ketään, vaan kerään vähän juotavaa ja syötävää viikonlopuksi ja terrorisoin muita netin kautta.

[a4]

Mökkikeikka jäi väliin, kun on vähän vatsa löysällä. Oksentamisella avattu aamu tarkoitti, etten lähde tartuttamaan ketään, vaan kerään vähän juotavaa ja syötävää viikonlopuksi ja terrorisoin muita netin kautta.

Pikaista paranemista!

[Hayabusa]

Oksentaminen liittyy monilla juhlapäiviin. 

Mutta joo, vatsa tai oikeammin ruuansulatus on keskeinen kehon toiminto. Kun se brakaa, niin toimintakyky menee. Todella ikävää, varsinkin reissun päällä.

[kertsi]

Mökillä ripuli varsinkin on aika ikävä, jos ei ole pesukonetta tai vesijohtovettä, ja jos on ulkohuussi pihan perällä, ja sinne yli 50 askelta matkaa. Ei mökillä epähygienisissä oloissa muutenkaan niin kiva ole sairastaa, jos ei esim. jaksa kannella vettä kaivosta, tai jos on ihotulehduksia tms..

[a4]

Hyvää Juhannusta!
https://scatteredquotes.com/wp-content/uploads/2019/05/GameofThrones-Quotes-s08e04-1.jpg
Vatsalääkettä on monenlaista:
http://i1.wp.com/folkehelsemagasinet.no/wp-content/uploads/2018/10/vitus-apotek.jpg?
Myös plasebona:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhä_Vitus

[Hippi]

"Ylpeys käy lankeemuksen edellä" - Kyllä wanha kansa tietää nämä jutut ja vaihteeksi tuli itsekin tämä todistettua.

Tässä taannoin oli puhetta siitä, miten en hukkaa mitään enkä edes avaimien puutteessa jää kotioveni taakse. Nyt jäin. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että vahvat hyvät rutiinit voivat pettää. Varmaan tässä parin viikon poikkeukselliset jutut ja väsymys on saanut vahvankin rutiinin menemään vähän rikki.

Yleensä en tarkista reppuani, kun lähden kotoa, sillä tiedän, että ne tärkeimmät siellä on: Avaimet, bussikortti ja lompakko. Muilla ei niin väliä olekaan. Edellisellä kauppareissulla kotiintulon rutiini oli pettänyt. Olin kotiavaimen nakannut pyöränavaimen kanssa eteisen lipaston laatikkoon, jossa tuon pyörän avaimen paikka on. Kotiavain olisi kuulunut laittaa repun sivulokeroon paikoilleen, jotta lähtiessä voi luottaa, että se siellä on. Eipä sitten kotiavain osunut silmään, kun nyt tänään kauppaan lähtiessäni otin pyörän avaimen laatikosta

Onneksi vara-avain oli saatavilla naapurirapusta, joten ei tarvinnut huoltoa kutsua. Huollon kutsuminen olisikin ollut taas oma lukunsa, sillä en kuljeta puhelinta mukanani lyhyellä kauppareissulla ja havemmin muutenkaan asioille tai lenkille lähtiessäkään, vaikka viipyisin muutamankin tunnin..

Nyt täytyy jonkin aikaa liittää lähtörutiineihin pakollisten tavaroiden tarkistus.

[Renttu]

Olisin voinut lähteä Turun saaristoon hienoja juustoja ja viinejä nauttimaan, mutta ei kiinnostanut olla viidentenä pyöränä eikä mikään perkeleen pursiseura. Jäin himaan juomaan rahvaanomaisesti kaljaa ja viinaa, ja etsin terassilta kivan naisenjolperon, jolle tutti suuhun. Tehtävä suoritettu - tänään uudestaan! Phähähä!