Fiilikset ja päivän mietteet

[Norma Bates]

Minulla aika harvoin on ruoat rinnuksilla, joten sikäli tämä sikailu ihmetyttää. Tokalla eksälläni taisi olls kaikki mahdolliset paidat aina likaiset kun se ruoanlaitto oli sellaista riehumista että kauhealla kiireellä piti paistaa. Kerran päädyttiin ensiapuunkin kun mies poltti kätensä levy kutosella ruokaa laittaen. Keittiössä myös meinasi liukastua jo ovensuulla kun lattia oli niin rasvainen sen räiskyvän paistamisen jäljiltä.

Itselläni kun ei niin kiirus ole, pienennän hellasta lämpöjä kokoajan paistaessani. Silti jotkin ruoat pyrkivät seinälle.

https://www.youtube.com/watch?v=UerBCXHKJ5s
No, siis muppettien kokki...

Jääkaapista voisi jotain hyökätäkin kimppuuni kun siellä, ikävä kyllä, pääsee välillä vähän tuotteet varttumaan. 

[Kopek]

Jääkaapista voisi jotain hyökätäkin kimppuuni kun siellä, ikävä kyllä, pääsee välillä vähän tuotteet varttumaan. 

Tuollaista tapahtuu, mutta jos kaikki olisi täysin minun kontrollissani, sitä tapahtuisi meidän huushollissamme aika vähän. Olen nimittäin sisäistänyt sen, että ruokahävikki on varsinkin pienituloiselle huono tapa käyttää rahaa. Luin jostakin, että suomalaiset panevat keskimäärin kolmasosan ostamastaan ruuasta roskiin... vai oliko se kolmekymmentä prosenttia. Joka tapauksessa se oli paljon. Sattuu sitä minullekin, mutta luulen, että yksineläjänä hävikki jäisi alle viiteen prosenttii, huomattavastikin alle.

Tärkein vaihe ruokien roskiin päätymisen estämisessä tapahtuu kaupassa. Ei kannata mennä nälkäisenä kauppaan, koska silloin tulee ostettua liikaa. Eikä muutenkaan pidä ostaa liikaa. Tämä neuvo on ehkä joidenkin mielestä sama kuin jos alkoholistille sanoisi, että ei pidä juoda alkoholia. Mutta niin se vaan on.

Kun rahaa on niukasti, sen käyttäminen ruuan mädättämiseen ärsyttää. Se ärsyttää joskus aivan sietämättömästi. Asialle ei voi kuitenkaan tehdä mitään.

Miksikö ei?

Siksi, että jos jääkaapissa olevista ruuista muistuttaa, että milloin tuo ja tuo on aikomus valmistaa/tehdä/syödä, saa osakseen rähjäystä. Jos ruokia syö ja ajattelee siten helpottavansa asiaa, saa silloinkin osakseen rähjäystä, koska on tietenkin syönyt toiselle ihmiselle varattua ruokaa tai johonkin erityiseen tarkoitukseen varattua ruokaa. Jos ruokia ei syö, saa osakseen moitteita siitä, että miksi ei ole syönyt, jos on kerran huomannut, että ruoka menee muuten vanhaksi ja hukkaan.

Aihe on arka, eikä siihen voi oikein puuttua mitään kautta. Oikeastaan ainoa keino, ja se on myös aika hyvä keino, on yrittää rajoittaa kaupassa käyntejä. Ei siis "lähdetäänpä tästä kaupunkiin" -tyyppisiä tuhlausreissuja, vaan jollakin tekosyyllä jätetään lähtemättä. Säästyy jopa satasia. Kymppejä vähintään.

Kirjoitan tätä neljän ja viiden välillä aamuyöllä vai aamuako se jo on. Heräsin kolmen paikkeilla. Oli pakko nousta lievittämään allergisen nuhan oireita ottamalla tabletti ja hengittämällä kattilasta höyryä. Jos olisin varakas ja hyvätuloinen, vuokraisin jostakin ylimääräisen asunnon, jonka pitäisin siistinä ja pölyttömänä. Nukkuisin siellä yöt ja ehkä muutenkin oleskelisin. Tuosta asunnosta käsin voisin käydä siivoamassa tätä taloa kaasunaamari päässä ja suojahaalarit päällä. Tämä talo on asumiskelvoton. Täällä ollessa vaivaa jatkuva allergia. Olen tainnut saada jo pysyvän astma-tyyppisen nuhan, eli talon sotkuisuus ja pölyisyys on tuhonnut terveyteni. Myös mielenterveyttä se heikentää, koska kaaos ja tavaroiden jatkuva häviäminen stressaa.

Olen muutaman päivän yksin talossa, ja tätä vuosittaista "lomaa" odotan innolla jo etukäteen. En vain koskaan saa tehdyksi asioita, mitä olen suunnitellut tekeväni. No, onhan se jännää soittaa pianolla kolmen aikaan yöllä tai tehdä jotain muuta, mitä ei normaalisti voi tehdä. Lähteä vaikka aamuyökävelylle tai ajelulle tai ihan mitä tahansa. Ei tarvitse tehdä tiliä menemisestään ja tulemisestaan ja joka ikisestä ripsahduksesta ja rapsahduksesta.

[a4]

Ruokahävikin syyt ja seuraukset, myös rahassa, voi selvittää itselleen ja muille samalla jääkaapilla kävijöille tämän sivuston faktatietojen tuella, josta löytyy myös kalvosarja visuaalisempaankin kotiopetukseen:
http://www.saasyoda.fi/ruokah%C3%A4vikki-suomessa

Itsekin omaan satunnaiseen ruokien poisheittämiseen suivaantuneena, yritän pakottautua syömään ruokia pilaantumisjärjestyksessä. Vaikka haluaisi syödä jotain muuta.
Hetkellinen nautinto vaiko jälkikäteen vitutus-valinta heijastuu myös muuhun elämään ja rahankäyttöön.
Hyvää treeniä.
Lautasen tyhjäksi syöminen tai liiallinen ruokien ostelu ei ole vielä muodostunut elintaso-ongelmakseni.
Ehkäpä alan arkistoimaan ruokia jääkaappiin päivämäärien mukaan?
Kuka tietää.

[Brutto]

Parkissa kirkkaan vuoristopuron varrella. Aamukahvi on keitetty puron veteen. Vieressä kohoaa pystysuora vuorenseinä jossa on siellä täällä lunta. Onneksi tuli pitkähihainen paita mukaan.

[Hippi]

Jääkaappi elää elämänvaiheitaan aivan sen mukaan, miten samassa huushollissa asuvien elämänvaiheet ja suhteet muuttuvat.

Lapsiperheessä tilanne lienee helpoin, sillä kaikki mitä jääkaappiin vietiin, sieltä myös siirtyi tuulensuojaan samaan tahtiin kuin täydennystä sinne ehti kantaa. Harhaluulo, että vain pojat söisivät järjettömiä määriä kasvuiässä. Ruuaksi valmistettavaa hankin useimmiten niin, että kauppapäivää edeltävänä päivänä syötiin "niitä näitä", mikä muodostui jopa ruokalajin nimeksi. Siinä koottiin pannulle kaikenlaista jämää, jota mahdollisesti täydennettiin jollain pakastevihanneksilla tmv.

Kun viimeinen kotona asuva lapsi hommasi jo omat syötävänsä, niin kummallakin oli omat paikat jääkaapissa, joten myös kummallakin oli vastuu oman tontin tarvikkeiden käytöstä. Kysymällä sai tietysti lainata.

Yksinäisen ihmisen taloudessa sitten ei ole mitään ongelmaa, kun ostaa sen, minkä tietää syövänsä. Jos isompi nälkä joskus yllättää, niin kaapissa on varalla näkkileipää, puurotarvikkeita, joitain patapusseja, joita voi hyvin käyttää ilman lihaakin pahimpaan tuskaan. Pakastin on myös oivallinen ruokavarasto. Siellä on itsetehtyjä aterioita tai erilaisia kastikkeita yms. raaka-aineiden ohella, joten sieltä tulee ateria todella nopeasti. Jos jotain ruokaa jää tähteelle vajaan aterian verran, niin sitä on helppo jatkaa tai oheen tehdä jotain pientä täydennystä varastotarvikkeista.

--
Kyllä joudun minäkin pois heittämään ruokaa ja tietysti se harmittaa.
En tiedä, miksi kurkku muuttaa olomuotonsa nestemäiseksi joskus. Mielestäni jääkaappi ei ole ollut tuolloin liian kylmä, vaan syy on jossain muualla.
Verkkopussiin pakatut satsumat ja muut vastaavat hedelmät ovat ongelmallisia, sillä joukossa aina välillä on valmiiksi pilaantunut hedelmä, vaikka sitä miten yrittäisi tarkistaa niiden kunnon ostohetkellä. Kaikkea ei vaan huomaa.

Kesäaikana tuore leipä pilaantuu helposti, joten silloin ostan pienimpiä pakkauksia tai valitsen sellaisen, joka ei niin muuta pakastaessa makua ja laitan puolet pakkaseen. Leivän loppuminen ei ole ongelma, kun on näkkriä.


Ihmettelen miten voi käydä niin, että jopa kolmannes menisi roskiin? Kuinka voi arvioida menekin niin väärin?
Jonkin tietyn syötävän "loppuminen kesken" tai että kaikkea ei ole aina kotona saatavilla ei pitäisi olla ongelma. Kyllä sen verran "kurjuutta" pitäisi jokaisen pystyä kestämään, jos imeväisiä ei lasketa tuohon mukaan.

Ei todellakaan tarvitse olla Einstein minimoidakseen biojätteeseen menevän.

[Norma Bates]

Masennushan on tietenkin järkevän ruokapolitiikan suurin vihollinen tai vastus. Kaiken huippu oli kun ostin raparperinipun, josta tykkään, mutta en vaan saanut keiteltyä siitä kiisseliä. Syyllisyyttä tuntien siirsin sitä toimea aina vain eteenpäin, kunnes koko nippu alkoi muuttumaan ruskeaksi litkuksi. Pilaantuu siis kasvitkin. Sitten on tietysti jotain ihme juttuja, kuten sairaalasta 3 v sitten mukaani ottamani mehutetra jota en tietenkään uskalla enää juoda, mutten oikein raaski poiskaan heittää koska se sairaalahan oli tietysti se missä äitini makasi sytostaattihoidoissaan.

Olin kevään mittaan, vaiko alkukesästäkin, en enää muista, tunnelmissa etten oikein jaksaisi tätä elämää. Sitten kun se raskas olo vähän hellitti, välittömästi palasivat ne vihlonnat jotka olivat kevään mittaan olleet laantumassa ja luulin niiden jopa hellittäneen. Ei niitä 24/7 ole, mutta sitten kun on, mietin että tätäkö varten minä sitten elän. Että minua sattuisi koko loppuelämäni ajan, kenties öpaut 30 v.

Sisarukseni unohti 50 v syntymäpäiväni totaalisesti. Hivenen vihjailin sinnepäin tyyliin että paria tätiä muisti mutta siinä ne muistamiset sitten olikin, mutta ei mitään reaktiota. Meillä on kyllä ollut aina hyvät välit, että onkohan tässä nyt sitten kyse siitä että lapsiperheessä ei vaan muista jonkun lapsettoman sukulaisensa merkkipäiviä. Mutta itselleni se menee juurikin niin että kun minulla ei ole ollut omia häitä ja kastajaisia ja lasten synt.päiviä, niin eihän minulla OLE mitään muuta isompaa merkkipäivää kuin pyöreät puoli vuosisataa ja se siitäkin näemmä sitten. Tämä asia on alkanut niin rassaamaan että jos herään aamuyöllä, se alkaa heti pyörimään mielessä. Meidän suvussa ei ole ollut tapana ottaa mitään liian vaikeita asioita esille; kokeilin kun tapasin pari tätiäni keväällä. Mainitsin masennuksesta, ja kumpikin vaikeni välittömästi. Vaikka toinen on ollut jopa pitkässä hoidossa itsemurhayrityksen vuoksi nuorempana. Ja sitten jos joku meidän suvussa ikinä avautuu jostain jollekulle, niin sitten heti loukkaannutaan ja alkaa pitkäaikainen vihanpito.

Tekisi niin mieleni sanoa että minä en tiedä kauanko tässä jaksan vielä elää ja minkä ihmeen takia pitäisi, mutta sitten taas toisaalta sukulaisillani on (tietenkin) kaikkia mahdollisia omiakin ongelmiaan, ettei viitsi mennä sössöttämään raskaita juttuja senkään takia. Jos joku päivä en vaan jaksa, niin sitten kaikille tulee ylläri ja ihmetellään että kuinkas se nyt noin?

Mutta kyllähän ihmiselle edes joskus pitää tapahtua jotain hyvääkin! Minulle ei ole 10 v sisään tapahtunut mitään muuta hyvää kuin että aloitin KM:n ja sekin on vähän niin ja noin kun sen takiahan aloin masentumaan että ihastuin harrastuksen parissa, ilmeisesti syyttä suotta. Oikeastaan tuon 10 v voi aivan hyvin venyttää vaikka 20 vuodeksi. Ei sen tokan eksänkään kanssa mitenkään ratkiriemukasta ollut.

Heräsin klo 5 aamulla. Ei tarvinnut kauaa odottaa kun makuuhuoneessa alkoi haiskahtamaan savu, tuulensuunnan vuoksi paskalaitos (lämpövoimala) tursusi lemuaan suoraan tännepäin. Laitoin ionisaattorin sihisemään. Jo nukkumaan mennessäni sen laitoksen takia haisi keittiössä, jonkinlaiselle mädälle makkaralle. Ei se aina puske ikkunanraameista (tai mistä lie) läpi, mutta kun se haisee pahiten, niin silloin se niin tekee.

Tämän takia en kaipaa millään tavalla helteitä, koska helteillä lemu on todenäköisin piina. Mutta toisaalta ei näemmä oikein enää kannata uida kuin helteellä, mikäli raajakipuja olennaisesti aiheuttaa juurikin veden kylmyys (ja kenties liike siinä kylmyydessä), ja se etten sitten järvestä noustuani saakaan paahtaa itseäni 25 - 30 asteessa jolloin kipu ehkä loppuu. En tiedä miten on, en ole kärsinyt vielä vuottakaan, joten en ole mikään vihlontaspesialisti. Voihan sitä tietysti olla uimattakin, mutta sitten ei kannata lähteä rantaan hikoilemaan. Ja ranta ja nyttemmin onneksi myös sali ovat ainoat paikat missä kaikki murheet unohtuu. Useimmiten.

[Xantippa]

Meillä ruokahävikkiä vastaan taistellaan järeällä aseella, kommunikaatiolla. Kerrotaan, jos jotakin on menossa vanhaksi (ajatuksena, että sitä molemmat syö) tai kysäistään, olitko ajatellut tästä jotain vai syönkö pois. Ei se aina silti auta, sillä ajatellahan voi ja sitten unohtaa koko jutun. Tämä on etenkin minun syntini.

Meillä on myös "nämä ensiksi" laatikko, jonne laitamme "syö ensiksi"-toiveita. Tämä toimii aika hyvin.

Melko vähän heitämme ruokaa roskiin nykyään, yhdessä vaiheessa teimme tietoisen ryhtiliikkeen niin kaupassa kuin syönnissä. Lisäksi ostamme aika paljon sillä perusteella, mikä säilyy, esim omenia banaanin sijaan. Hedelmät ehkä ovatkin surkein esityksemme, niistä jokunen onnistuu pilaantumaan.

Kurkku on tosiaan kumma juttu. Minäkin syytin liian kylmää jääkaappia, mutta ei se taida olla syy sittenkään, ainakaan aina.

T: Xante

[Renttu]

Parkissa kirkkaan vuoristopuron varrella. Aamukahvi on keitetty puron veteen. Vieressä kohoaa pystysuora vuorenseinä jossa on siellä täällä lunta. Onneksi tuli pitkähihainen paita mukaan.

Missä päin (Valtion tarkkuudella) menet? Norjassa?

[Kopek]

Meidän suvussa ei ole ollut tapana ottaa mitään liian vaikeita asioita esille; kokeilin kun tapasin pari tätiäni keväällä. Mainitsin masennuksesta, ja kumpikin vaikeni välittömästi.

Puhutaanko joissakin suvuissa masennuksesta tai muista "vaikeista asioista"? En ainakaan minä iki päivänä voisi kuvitella puhuvani veljilleni tai sisarelleni tai muillekaan sukulaisilleni lähiperheen ulkopuolella mistään masennuksista tai sairauksista tai muistakaan ongelmistani. Enkä niistä lähiperheellekään pahemmin puhu, pojalle esimerkiksi en koskaan.

Ehkä tässä on taustalla vanhan ajan arvomaailma, johon vanhempani oli kasvatettu, ja johon minutkin heidän toimestaan on kasvatettu. Eli masennukset ja muut mielenterveyteen viittaavat asiat ovat suuri häpeä ja heikkouden merkki, eikä niistä saa puhua, tai koko suku saa hullun maineen. Julkisivu on pidettävä kunnossa, vaikka mikä olisi.

Kun aikoinaan jossakin yhteydessä tulin varovasti lipsauttaneeksi, että masennus on vaivannut, isäni suuttui ja alkoi pilkata ja ivata jotenkin siihen tyyliin, että kyllähän sitä kuka tahansa voi heittäytyä masentuneeksi, mutta eivät ne arkipäivän ongelmat sillä poistu. Hän toisin sanoen ajatteli, että masentuneeksi heittäytyminen on pelkurimainen yritys paeta todellisuutta vähän niin kuin rintamalla hulluksi tekeytyminen on katsottu pelkuruudeksi ja yritykseksi päästä pois sodasta. Natseilla oli tähän hulluuteen tehokas hoitokeino: ampuminen. Jos ei "potilas" sillä parantunut, sen ajateltiin joka tapauksessa ehkäisivän uusia tautitapauksia.

Foorumit ovat ainoa kanava kertoa sisäisistä tunteistaan. Ja jos foorumilla joutuu pilkan ja vihan kohteeksi paljastettuaan jonkin heikon kohdan itsestään, se tuntuu erittäin epämukavalta. Mutta niinhän se kaikkialla elämässä. Sadistit osaavat lukea ihmisiä ja tietävät heikot kohdat, mihin iskeä. Ehkä tämä on se syy, miksi perinteisessä miehisessä kulttuurissa masennuksesta ja muista sen tyyppisistä ongelmista ei puhuta. Ei haluta antaa viholliselle aseita lyödä. Tämä "miehinen" kulttuuri taitaa olla edelleen voimissaan esimerkiksi kouluympäristössä. Jos joku oppilas osoittaa henkisiä heikkouden merkkejä, kiusaajat ovat hänen kimpussaan. Tässä kai se perimmäinen syy on, miksi omat ongelmat ja asiat halutaan pitää piilossa.

[Hippi]

Puhutaanko joissakin suvuissa masennuksesta tai muista "vaikeista asioista"?

Puhutaan ja ainakin minä olen ollut siinä käsityksessä, että läheisille puhuminen on normaalia.
Tiedän kyllä tapauksia, joissa "vaikea asia" on saanut jopa vanhempien ja lapsen välit katkeamaan kokonaan, mutta tätä olen pitänyt poikkeuksena.

[kertsi]

Itse olen jostain syystä puhunut vähemmän verisukulaisilleni tärkeimmistä asioista, verrattuna läheisimpiin ystäviini. Ei taida olla kovinkaan monta asiaa, mitä en olisi jakanut läheisimpien ystävieni kanssa (en äkkiseltään keksi juuri yhtään).

[urogallus]

Sadistit osaavat lukea ihmisiä ja tietävät heikot kohdat, mihin iskeä. Ehkä tämä on se syy, miksi perinteisessä miehisessä kulttuurissa masennuksesta ja muista sen tyyppisistä ongelmista ei puhuta. Ei haluta antaa viholliselle aseita lyödä. Tämä "miehinen" kulttuuri taitaa olla edelleen voimissaan esimerkiksi kouluympäristössä. Jos joku oppilas osoittaa henkisiä heikkouden merkkejä, kiusaajat ovat hänen kimpussaan. Tässä kai se perimmäinen syy on, miksi omat ongelmat ja asiat halutaan pitää piilossa.

Ei heikkouksien hyväksikäyttö ole mitenkään miehinen ominaisuus. Miehille kylläkin sallitaan vielä vähemmän heikkoutta kuin naisille. Sitä kutsutaan miesten etuoikeutetuksi asemaksi.

[Brutto]

Parkissa kirkkaan vuoristopuron varrella. Aamukahvi on keitetty puron veteen. Vieressä kohoaa pystysuora vuorenseinä jossa on siellä täällä lunta. Onneksi tuli pitkähihainen paita mukaan.

Missä päin (Valtion tarkkuudella) menet? Norjassa?

Norjassapa hyvinkin. Sää on melko kolea. Pysäköin päivällä vuoristotien varteen ja hettein koiralle muutaman lumipallon.

[ROOSTER]

Parkissa kirkkaan vuoristopuron varrella. Aamukahvi on keitetty puron veteen. Vieressä kohoaa pystysuora vuorenseinä jossa on siellä täällä lunta. Onneksi tuli pitkähihainen paita mukaan.

Missä päin (Valtion tarkkuudella) menet? Norjassa?

Norjassapa hyvinkin. Sää on melko kolea. Pysäköin päivällä vuoristotien varteen ja hettein koiralle muutaman lumipallon.

Nordkappiin menossa?

[Brutto]

Parkissa kirkkaan vuoristopuron varrella. Aamukahvi on keitetty puron veteen. Vieressä kohoaa pystysuora vuorenseinä jossa on siellä täällä lunta. Onneksi tuli pitkähihainen paita mukaan.

Missä päin (Valtion tarkkuudella) menet? Norjassa?

Norjassapa hyvinkin. Sää on melko kolea. Pysäköin päivällä vuoristotien varteen ja hettein koiralle muutaman lumipallon.

Nordkappiin menossa?

Se jäänee väliin. Leiriydyn yöksi Altaan ja jos huomenna sataa kuten nyt, lähden ajelemaan alas kohti kotia.