Fiilikset ja päivän mietteet

[Hayabusa]

Puolittainen sadepäivä. Täytyykiin tonkia joskos kaapeista löytyisi luurankoja tai edes jotain poisheitettävää.

Hiukan SERiä meni kierrätykseen. Viennin jälkeen löytyi lisää. Huomenna ei ehdi kierrättämään, mutta jos loppuviikosta olisi uusi keikka.

[Toope]

Joutuu olemaan nyt sukulaisten kanssa tekemisissä loppuviikon. Ovat rakkaita toki, mutta silti rasittaa vähäsen.

[Kopek]

Kuten edellä mainitsin, olin tänään vanhalla kotipaikkakunnallani, jota nimitän tällä foorumilla paikkakunta B:ksi. Huomasin siellä kauppaan ajaessani, että vanhempieni entinen talo, jonka veljeni ja sisareni myivät kaksikymmentä vuotta sitten eräille sukulaisillemme (adoption kautta sukulaisille, joita en pidä aitoina sukulaisina), oli myytävänä. Risteyksessä oli ilmoitus. Järkytyin tästä asiasta niin, että en muistanut, mitä minun piti ostaa, kun menin kauppaan.

Mikä on myyty, se on myyty, joten turha on huudella perään. Ei tässä olekaan kyse perään huutelemisesta vaan siitä, kenestä tulee talon uusi omistaja. Talon tontti rajoittuu suoraan alueeseen, jossa minulla on kaikenlaista projektia meneillään. Pelkään, että uusi omistaja on joku valittaja ja riidanhaastaja. Alueellamme on nimittäin sotkuista, ja touhuistani aiheutuu joskus ääniä. Teen erilaisia metallihommia ym. Sukulaiset (vaikkakin adoption kautta) ovat olleet siinä mielessä siedettävä naapuri, että he eivät ole kiinnittäneet huomiota tekemisiini. Mutta uudesta omistajasta ei tiedä mitään. Minulla tai meillä on tosin joitakin valttikortteja, jos tilanne uhkaa kärjistyä. Yksi on se, että maa-alueen raja kulkee lähes talon pihan läpi, eli talon viinimarjapensaat ja osa nurmikenttää on meidän maallemme. Toisaalta tontin läpi meillä on jonkinlainen kauppakirjaan kirjattu läpikulkuoikeus, joka ilmeisesti siirtyy rasitteena uudelle omistajalle? Näillä asioilla ei ole ollut tähän saakka merkitystä. Emme ole käyttäneet läpikulkuoikeuttamme, ja viinimarjapensaat ja nurmikon olemme luvanneet talon asukkaiden käyttöön. Ne ovat olleet tavallaan heidän pihansa epävirallinen laajennusosa. Mutta jos uuden omistajan kanssa tulisi riita, mitä en tietenkään halua, voisimme tehdä vaikka aidan keskelle pihaa ja sanoa, että raja kulkee tässä, katsokaa vaikka kartasta. Ja portti on sen vuoksi, että voimme käyttää läpikulkuoikeuttamme. No, en minä nyt oikeasti tuollaista tekisi. Olen sovinnonhaluinen ja annan mieluummin periksi kuin riitelen. Mutta ei ole pahitteeksi, jos kuitenkin on olemassa joitakin keinoja, joilla puolustautuu, jos on tarve.

Kun tulin kauppareissulta, jolla en siis ostanut mitään, poikasiaan puolustava tiira hyökkäsi minua kohti ja päästä "pommin" suoraan tukkaani. Se hyökkäili vähän väliä, joten alueella oleskelu oli epämukavaa. Lokitkin hyökkäilivät, mutta tiirat olivat äkäisimpiä. Minulla ei ollut raanaa, missä pestä tukka, joten pyyhin sitä paperilla ja keräsin kamani ja lähdin ajelemaan pois paikkakunnalta. Ei ollut minun päiväni.

Tarkoitukseni oli alun perin kirjoittaa pidempi pohdiskelu, mutta apatia iski, enkä jaksanut kuin aloittaa. Lähetän tämän tyngän nyt joka tapauksessa, ettei asia jää keskeneräisenä roikkumaan. Tuo sukulais- ja tiirajuttu oli vain johdantoa.

Kuten olen monta kertaa eri yhteyksissä kertonut, hyvä-paha-, oikein-väärin -käsitykseni poikkeaa jossakin määrin yleisestä katsantokannasta. Ei se tietenkään täysin poikkea. En esimerkiksi pidä murhia ja varkauksia ja pahoinpitelyjä lähtökohtaisesti hyvinä tekoina kuten eivät pidä varmaan useimmat muutkaan. Kokonaistilanne kuitenkin ratkaisee. Joskus pahakin teko voi olla jossakin määrin ymmärrettävä, vaikka ei ehkä puolusteltava. Epätoivoinen tilanne saa joskus tekemään epätoivoisia tekoja. Ja kyllähän tämä jossakin määrin myös ymmärretään.

Monet pitävät Eugen Shaumania kunnioitettavana hahmona, vaikka hän syyllistyi murhaan. Halla-aho esimerkiksi on kirjoittanut hänestä ylistävästi. Samanlaista lähes palvontaa ei saa osakseen, joku tavallinen ryöstömurhaaja. Olipa kyse mistä tahansa teosta, asiayhteydellä on merkitystä.

En tarkoita sitä, että kuvittelisin - edes tarvittaessa - pystyväni samanlaiseen uhrautumiseen kuin Schauman, mutta hän on joku, jota katselen alhaalta ylöspäin; hän edustaa sellaista tietoisuuden, aatteellisuuden, pyyteettömyyden, nöyryyden ja vakaumuksen tasoa, joka isänmaallisen ihmisen olisi asetettava johtotähdekseen. Ennen kaikkea Schauman tarjoaa viiteryhmän, johon haluan identifioitua.

Jussi Halla-aho

Hyvin usein näkee tekojen hyväksyttävyyttä ja sijoittumista hyvä-paha -akselille arvioitavan lainsäädännön kautta. Minun näkökulmani on täysin toinen. Minulle laki kertoo ainoastaan sen, mistä teoista tai asioista voi saada poliisit kimppuunsa. Näitä asioita tehdessä kannattaa siis varmistua siitä, ettei poliisi saa tietää. Kannattaako näitä asioita ylipäätään tehdä, riippuu aivan muista asioista kuin siitä, mitä lakikirjassa lukee.

Toinen osa laista on informatiivista yleistietoa eli ohjeita, miten tulee toimia erilaisissa tilanteissa. Näissäkin tapauksissa voi tietysti taustalla häilyä rangaistuksen mahdollisuus, mutta ensisijainen seuraamus on se, että jokin tavoiteltu asia ei toteudu, tai se toteutuu väärin. Kela ei esimerkiksi maksa korvausta, koska hakemus on täytetty väärin, tai oppilaitokseen pääsy estyy, kun jotkin vaadittavat ehdot eivät täyty.

Informatiivinen osa lainsäädännöstä, joka on hirvittävän laaja, ei minua kovin paljon kiinnosta. Sielläkin on todennäköisesti paljon huonoa, mutta ilman lain muotoon kirjoitettua käsikirjaa siitä, miten asiat hoidetaan, olisi nykymaailmassa vaikea elää. Vaihtoehto sille olisi mafian sanelema mielivalta. Jotta omistusoikeus ja kaupankäynti ja tuotanto ja talous ovat vakaalla pohjalla, ja elämä on ennustettavaa, tarvitaan kiinteät säännöt.

En siis tuomitse kaikkea lainsäädäntöä. Noudatan lakeja silloin, kun katson sen tarkoituksenmukaiseksi. Sama pätee niiden rikkomiseen. Rikon lakeja, jos hyödyn rikkomisesta, ja jos siitä ei aiheudu muille haittaa.

Liitin päiväkirjaosioon kahdenkymmenen vuoden takaisia mietteitäni, jotka liittyvät tuohon edellä mainittuun taloon sen myymisen nykyisille omistajille, jotka nyt kauppaavat sitä eteenpäin. Päiväkirjastani käynee ilmi, kenen en ainakaan haluaisi ostavan taloa.

http://www.halla-aho.com/scripta/valtiomies_vanhanen_terroristi_schauman_ja_laulaja_abreu.html

[MrKAT]

Ethän sitten niillä ruuantähteillä aiheuta rottaongelmaa asuinalueellasi?

Tiedän erään mökkeiljän, vanhuksen ja omaiseni, joka yksinäisyyttänsä lieventämään alkoi ruokkia lintuja (ja hankki lintukirjoja, kiikarit jne.), mutta ruokinnan seurauksena mökillä alkoi vilisemään ensimmäistä kertaa rottia. Mökillä hiiriäkin alkaa tulla, jos mitään eläinperäistä ruoantähdettä laittaa kompstiin.

Tämä on niin maalla että tuskin rotta-ongelmaani muut huomaa. En tosin ole nähnyt rottia. Mutta pitää harkita että laitan ruokinta-jämäruoan kuusen juuren sijasta kuusen oksaan... Ruoantähde, joka menee ns. kompostiin, on pääasiassa kahvinporoja ja ohessa joitain hedelmänkuoria.
  Aikoinaan kuivatin leivänsiivut tarkoituksella, mutta sittemmin huomasin että maha ei jotenkin tykkää.

[safiiri]

First world problems: Sain haavan sormeen. Laastaroin. Nyt ei puhelimen ja tabletin sormenjälkitunnistautuminen onnistu.

[Hippi]

Tuota sormen haavaa olenkin miettinyt, kun tässä uudessa läppärissä on sormenjälkitunnistus.
Jos saan haavan sormeeni, niin tunnistaako kone sormenjälkeni siitä haavasta huolimatta vai pitääkö käyttää vaihtoehtoista tunnistautumista kunnes sormi on parantunut täysin entiselleen?

[safiiri]

Tuota sormen haavaa olenkin miettinyt, kun tässä uudessa läppärissä on sormenjälkitunnistus.
Jos saan haavan sormeeni, niin tunnistaako kone sormenjälkeni siitä haavasta huolimatta vai pitääkö käyttää vaihtoehtoista tunnistautumista kunnes sormi on parantunut täysin entiselleen?

Ei se haava siinä haittaa, mutta laastari kyllä estää tunnistautumisen.

Muoks. riippuu tietty siitä, millainen haava on kyseessä. Mutta tietenkin voi aina luoda uuden sormenjäljen, johon haava sisältyy. Laastarin kanssa sekään ei onnistu.

[Hayabusa]

Harrasteeseen liittyvät yllättävät paperityöt sotkivat aamupäivän ohjelman ihan täysin. Nyt täytyy lähteä viemään SERiä kierrätykseen.

[Norma Bates]

Jei, opin korjaamaan puhelimella kirjoitusvirheitä Facessa. Alkoikin jo rasittaa se mongerrus mitä välillä aikaiseksi sain.

[-:)lauri]

Minulle tapahtui kesälomalle lompsahdus! Pijän nyt viikon loman duunista. Sitten takaisin töihin ja elokuun alusta uudestaan lomille ja silloin kolmen viikon huili.

[kertsi]

Hyvejä lomeja, Vihris!

[-:)lauri]

Kiitos kertsi.

[Renttu]

Nuorempi sukupolvi halusi nähdä, joten kaivoin vanhat rullalautani näytille.

On se hassua, mitä niistäkin nyt maksettaisiin. Saisin kahdesta jäljellä olevasta laudasta yhteensä jotain 4000-4500 euroa, kun ovat nyttemmin sen verran harvinaisia. Toista niistä ei edes löydy verkosta - ei edes mitään kuvia, vaikka saman valmistajan ja heebon muita dekkejä kyllä löytyy. Laudat ovat vuosimallia 1982 ja 1983. Ei sellaisia Suomesta vielä 1980-luvulla saanut, vaan tilasin ne kersana  suoraan Kaliforniasta. Kun paikallisen liikkeen omistaja sai kuulla että laudat lähtevät Suomeen asti, laittoi tilaukseen julmetusti kaikkea oheissälää mukaan. Lehtiä, tarroja, ilmaiset reilit, parin bändin demokasetit, Red Hot Chili Peppersin ekan levyn (Levyn kannessa saman taiteilijan työ, kuin ensimmäisessä tilaamassani laudassa - Rob Roskoppin dekki)...

Nostalgiapiikki oli kyllä laudat esiin pengastettuani huikea. Samalla muistui taas mieleen jo aiemmin pitämämme merirosvoradio (Koska rokkia, metallia, funkia tai hip-hoppia ei soitettu radiokanavilla oikeastaan yhtään) ja tekemämme eka graffiti. Se oli samalla ensimmäinen koko kaupungissa (Ei niitä sen puoleen ollut vielä edes isommissa kaupungeissa!), joten sillä pääsi samalla lehteen. Varhaisnuoruus on kulttuuripioneerien parasta aikaa!

Mutta enhän minä lautojani mihinkään myy. Niillä on aivan riittävästi tunnearvoa ja niiden rahallinen arvo puolestaan vain kasvaa, joten antaa olla. Mutta oli mukava antaa dekit lainalle, että muutama tämän päivän sälli pääsee kokeilemaan, miltä tuntui skeitata 1980-luvun menopeleillä.

[Kopek]

Nostalgiapiikki oli kyllä laudat esiin pengastettuani huikea. Samalla muistui taas mieleen jo aiemmin pitämämme merirosvoradio (Koska rokkia, metallia, funkia tai hip-hoppia ei soitettu radiokanavilla oikeastaan yhtään) ja tekemämme eka graffiti. Se oli samalla ensimmäinen koko kaupungissa (Ei niitä sen puoleen ollut vielä edes isommissa kaupungeissa!), joten sillä pääsi samalla lehteen. Varhaisnuoruus on kulttuuripioneerien parasta aikaa!

Allekirjoittanut on myös harrastanut merirosvoradiota. Se oli muutaman vuoden ajan yksi suurimmista kiinnostuksen kohteista ellei suurin. Kun menin illalla nukkumaan, sänkyni vieressä oli iltalukemisena "Radio Amateurs Handbook" ja "Motorola Semiconductor Library osat I-IV" ja muitakin alan kirjoja. Huoneen lattialla oli erilaisia teknisiä laitteita ja virityksiä. Projektiin käytetty aika ja vaiva oli suorastaan kohtuuton vaatimattomiin tuloksiin nähden. Samassa ajassa olisi varmaan väsännyt väitöskirjan, mikä minulta meni surkean pienen lähettimen rakentamiseen ja virittämiseen.

Kuva studiostamme. Kuvassa en ole minä.

http://www.vapaaradio.fi/kuvia/galleriamatsku/kuvat/poster.jpeg

[Renttu]

Allekirjoittanut on myös harrastanut merirosvoradiota. Se oli muutaman vuoden ajan yksi suurimmista kiinnostuksen kohteista ellei suurin. Kun menin illalla nukkumaan, sänkyni vieressä oli iltalukemisena "Radio Amateurs Handbook" ja "Motorola Semiconductor Library osat I-IV" ja muitakin alan kirjoja. Huoneen lattialla oli erilaisia teknisiä laitteita ja virityksiä. Projektiin käytetty aika ja vaiva oli suorastaan kohtuuton vaatimattomiin tuloksiin nähden. Samassa ajassa olisi varmaan väsännyt väitöskirjan, mikä minulta meni surkean pienen lähettimen rakentamiseen ja virittämiseen.

Kuva studiostamme. Kuvassa en ole minä.

http://www.vapaaradio.fi/kuvia/galleriamatsku/kuvat/poster.jpeg

Hähäh, hauska että joku muukin täällä on tehnyt samaa!

Olisi tullut messevät sakot jos olisi jäänyt kiinni. Meidän eka lähetin pystyi n. 500 metriin, mutta sentään jotain. Kaupungissa oli vahva radioamatöörien edustus, joten touhu oli samalla jatkuvaa kissa- ja hiirileikkiä. Niiden kalmaihoisten nörttien vuoksi ei todellakaan huvittanut jäädä kiinni (Kuten emme jääneetkään), mutta kyllä heidän pyrintönsä toivat lisäjännitystä lähetyksiin ja niiden suunnitteluun. Osa niistä oli varmaan uskiksiakin. Ja me soitettiin myös erittäin saatanallista musaa, ainakin uskiksien mielestä!

Viimeisellä laitteistolla pystyttiin n. kolmen kilometrin toimintasäteeseen. Kun kukaan ei ollut näkemässä, laitoin yläasteen ilmoitustaululle kellonajan, koska sopii kuunnella. Edes parhaat kaverini eivät tuolloin tienneet, että minä olin se toinen niistä  jotka hommaa tekivät. Loppuvaiheessa olimme varsin suosittuja ja myöhemmin kotikaupungin kulttimaineessa, mutta tänäkin päivänä vain kourallinen ihmisiä tietää, ketkä olivat Seinäjoen merkkarin takana. Kaverini sai siitä touhusta niin kivat kiksit, että on tänäkin päivänä radiotoimittaja/juontaja. Varsin tunnettu ympäri Suomen, mutta en tietenkään kerro kuka hän on. Siitä hänen juontohommansa kuitenkin alkoivat!

Lisäys: Meillä ei ollut mitään mahdollisuuksia mihinkään kiinteisiin lähetyspaikkoihin. Lähetykset tehtiin koko ajan paikkoja vaihdellen, ja kamoja ja levyjä kuljetettiin piru vie fillareilla (Oltiin alle mopoikäisiä)! Radioamatöörit innostuivat jäljittämään siihen tahtiin, että jokainen lähetys oli aina adrenaliinia täynnä. Semminkin, että soitettiin  musaa jota ei voinut kuulla missään virallisilla kanavilla. Mahtavaa aikaa!