Fiilikset ja päivän mietteet

[Hayabusa]

^^Onko "mökki" mahdollisesti saunalautta? Olen joskus katsellut sellaisten myynti-ilmoituksia ja miettinyt pystyykö niillä oikeasti ajelemaan vesistössä turvallisesti. Taustana se, että tuli joskus kuolattua erästä talon myynti-ilmoitusta. Kiinteistöön kuului myös rantapalsta, johon ei saa rakentaa - eikä ikinä tule saamaan. Mutta laiturinhan saa laitaa. Niin pälkähti mieleen, että jos laiturin viereen hommaisi saunalautan paikallisten rakennusviranomaisten kiusaksi. No talo ja sitä myöten ranta jäi ostamatta. Mutta ehkä joskus tulee vastaava myyntiin.

[Juuli]

^^Onko "mökki" mahdollisesti saunalautta? Olen joskus katsellut sellaisten myynti-ilmoituksia ja miettinyt pystyykö niillä oikeasti ajelemaan vesistössä turvallisesti. Taustana se, että tuli joskus kuolattua erästä talon myynti-ilmoitusta. Kiinteistöön kuului myös rantapalsta, johon ei saa rakentaa - eikä ikinä tule saamaan. Mutta laiturinhan saa laitaa. Niin pälkähti mieleen, että jos laiturin viereen hommaisi saunalautan paikallisten rakennusviranomaisten kiusaksi. No talo ja sitä myöten ranta jäi ostamatta. Mutta ehkä joskus tulee vastaava myyntiin.

Kateellisena ynnä ihaillen olen niitä katsellut. Minulla on mitääntekemätön tontti ilman mitään vettä. Voi se kulku olla melkoista touhua mutta se siinä ei kai ole pääasia vaan se että pääsee rantaan mökkeilemään. Saunomaan siis.
.

[Kopek]

Hayabusan kysymykseen en valitettavasti voi vastata anonymiteettisyistä muuta kuin että kyseessä ei ole saunalautta.

Päivän fiiliksistä ja mietteistä sen verran, että... tai oikeastaan eilisen päivän... että ajelin autolla eri paikoissa ja tein ostoksia. Kärkkäisen liikkeestä kävin ostamassa 27 eurolla LED-lamppuja ja lampun kantoja ja muuta tällaista. Minimanista ostin sähköjohtoa. Sen jälkeen kävin Lidlissä ja ostin matkaevästä. Koko reissun ajan oli jotenkin masentunut ja epämukava olo. Tein useita matkanauhoituksia Zoom-nauhurilla. Ne olivat typerää yksinpuhelua eli sekavaa höpöttämistä aivan mistä tahansa, mitä mieleen tuli. Vapaa assosiaatio. Jonkinlaista omapsykoterapiaako. Kun saa puhua "jollekin", vaikka vain nauhurille, se helpottaa. Onpahan jotain tekemistä. Ei kukaan tule koskaan noita nauhoituksia kuuntelemaan. En edes minä itse.

Kävin eräässä satamassa, ja sielläkin lokit hyökkäilivät. Yksi niiden poikanen oli erään aluksen pohjalla, ja mietin, olisiko jonkun pitänyt auttaa se sieltä pois, vai syöttävätkö emolokit sitä sinne niin kauan, että se oppii lentämään. Vai hylkäävätkö ne sen jossakin vaiheessa ja jättävät kuolemaan. Ehkä lokkien pesä on ollut aluksen kannella, ja poikanen on pudonnut väärälle puolelle. Sen kai olisi pitänyt pudottautua jossakin vaiheessa järveen. On ankeata, jos se löytyy myöhemmin kuolleena. Periaatteessa se pääsee pohjalta, jos se oppii vähän "pyrähtelemään" eli tekemään pieniä lentohyppyjä. Pohjalta ylös mentäessä on välitasanteita.

Hylätyt linnunpoikaset säälittävät. Pari vuotta sitten lokit eräässä toisessa paikassa jättivät heikoimman poikasensa oman onnensa nojaan lähtiessään muuttomatkalle tai poistueesaan muuten paikalta. Poikasen kohtalona oli kuolla, koska sitä ei ruokittaisi. Se oli kuitenkin jo jossakin määrin lentokykyinen eli pystyi esimerkiksi lentämään rakennuksen katolle ja sieltä veteen. Ostin sille kaupasta silakoita ja syötin sitä. Siitä tuli niin kesy, että laiturilla voi kävellä metrin päästä siitä, eikä se lähtenyt karkuun. Tavallaan jo vähän ystävystyin sen kanssa. Lokin poikasella ei kuitenkaan todennäköisesti ollut mitään mahdollisuuksia jäädä henkiin. Se oli tuomittu. Jouduin lähtemään Helsinkiin jolloin en voinut enää ruokkia sitä. Jätin sille silakoita jäähyväisateriaksi. Tuntui pahalta ajatella sen kohtaloa. Kun palasin joskus viikon päästä, sitä ei enää näkynyt.

Huomasin tuon yhden poikasen heikkouden jo silloin, kun katselin kiikarilla lokkeja pesäalueellaan. Kun muut poikaset kävelivät, yksi vain kyhjötti paikallaan. Se oli ilmeisesti tuo sama. Luonto ei anna armoa. Se kersii heikot ja jättää vahvat.

[Kopek]

"Tällaisia ovat pahikset" -ketjuun näyttää tuleen uusia viestejä, mutta en viitsi nyt lukea niitä, koska arvaan, mitä niissä kirjoitetaan. En halua enää nostaa stressitasoani.

Mistähän se johtuu, että minulla on taipumus joutua väittelyyn yksin muita vastaan. Tekniikan Maailma -foorumilla tällaista keskustelua käytiin useita vuosia, mutta väsyin lopulta hommaan. En ole käynyt edes katsomassa, mistä nyt kirjoitetaan. Heti, jos kirjoittaisin yhdenkin jutun, show alkaisi uudestaan. Ehkä tässä on perimmäinen syy siihen, miksi jotkut joutuvat kiusatuiksi koulussa. Kun mielipiteet ja elämänarvot poikkeavat muiden mielipiteistä ja elämänarvoista, saa tuntea nahoissaan juutalaisvainot pienoiskoossa.

Jatkan vanhan lyhdyn kunnostelua. Kirjoitin tämän pienellä ruokatauolla. Lautasellani on Lidlin currynuudeleita ja hapankaalia. Viimeksi mainittuja myydään niin isossa purkissa, että eihän sitä millään ehdi kaikkea käyttää. Isoa purkkia voi hyödyntää johonkin.

[Hayabusa]

...
Jatkan vanhan lyhdyn kunnostelua.
...

Lyhtyprojekti käväisi mielessä, kun eksyin jokunen päivä sitten kierrätyskeskukseen. Siellä oli punaisia juomalaseja. Varmaan liian pieniä laivan lyhtyyn. Mutta ihan nättejä olivat. Jäivät sinne, kun omassa mielessä oli koboltinsiniset lasiesineet, kaipaamiani tietenkään ei löytynyt. Parempi niin, koska täällä projektina on hävittää enemmän tavaraa kuin kerätä sitä. Ihan ok on edistynyt, paitsi tänään. Mutta onhan tätä päivää vielä jäljella.

[Hippi]

^
Meillä taitaa olla yhteinen mieltymys

En yleensä mistään lasiesiteistä piittaa, mutta jokunen sininen pullo on kyllä hyllyyn eksynyt, ihan ilman sisältöä. Väri vaan on niin kaunis.
Sen lisäksi on yhtä kissapullosarjaa. Niitä olen saanut tyttäreltäni niiden muodon vuoksi. Ovat jotain viinipulloja, mutta siinä ei ole sinistä, vaan useita värejä. Paras ehdottomasti on violetti

[Xantippa]

Hippi,

Taitaa niissä kissapulloissa olla sininenkin:-) sisareni nimittäin keräsi niitä yhdessä vaiheessa. Saattaa tosin olla, että värit vaihteli eri alkoissa, en muista enää. Ja taisi olla valkkaria niissä - sitäkään en enää muista!

T: Xante

[Hippi]

Ei kyllä minulla ole sinistä kissapulloa noiden puolentusinan pullon joukossa. Ei tuossa ole edes kaikkia täältä löytyneitä värejä, kun ei kukaan halunnut juoda enää niitä sisältöjä. Valkoinen pullo on jo viisi vuotta ollut avaamatta, muut on sentään tyhjennetty kitusiin ennen kuin on minulle tuotu.

Noista kolme on läpinäkyvää lasia, mutta musta, valkoinen ja mustikkarahkan värinen ovat läpinäkymättömiä.
Läpinäkyvää lasia on violetti, punainen ja vihreä.

Pitäisiköhän käydä kaupoilla katsomassa onko noita vielä myynnissä ja jos, niin mitä värejä olsii tarjolla.

[Norma Bates]

Treeneissä tuli taannoin sellainen tunne että yksi nuorempi herra oli jotensakin sen sorttisesti hämmentynyt että oli himppasen liian tietoinen siitä että olen nainen. Koska en ole tiukkapipofeministi, koen tämän tavallaan imartelevana, mutta koska olen wannabe-kirjailija, koen helvetin ärsyttävänä etten osaa kuvailla tilannetta verbaalisesti. Varmaan jollekin Hertta-sarjaan kirjoittavalle iisipiisi. Joku tietynlainen katse siinä on keskiössä, ei mikään julkea ja tunkeileva, vaan semmoinen missä on kiinnostusta ja epävarmuutta ja mitä lie.

Harmi vaan ettei kyse ole Kauniista Pojasta jota itse kyttään treeneissä. Jos nyt tuokin herra jonka käyttäytymistä yritän hahmottaa jotain kiinnostusta tuntee, niin saattaa olla sitten jo 3. mies harrastuksessani 10 kk sisään jolla on jotenkin vaikeuksia pysyä siinä tiukassa munkkimoodissa mitä treenaus edellyttää ollakseen sujuvaa.

Ja minähän en siellä ketään tietentahtoen mitenkään yllytä. Tai ehkä Kaunista Poikaa kerran. Sillä kertaa tulikin poitsulle kiire juosta etsimään miespuolinen harjoituspari.

Olenkin vähän miettinyt että kun jotkut miehet mieluiten ottavat miespuolisen parin ja vasta illan mittaan myöhemmin kelpaa naisetkin, vasta, niin olisiko siinä taustalla se että kun on jo treenissä väsähtänyt niin ei ole niin pelkoa mistään kiusallisista tilanteista lähikontaktissa naiseen.

[-:)lauri]

Istun tiksin juna-asemalla, matkalla kohti vuosittaista kaveritapaamista ja jännitän, kuinka junalipun ostaminen vr:n appsilla onnistuu kun en ole mokomaa koskaan käyttänyt.

[-:)lauri]

  vitut, ostin automaatista. Olisi pitänyt appsilla ostettaessa maksaa maksukortilla, mutta kun ei joko ole sellaista tai jos se tarkoittaa tuota hsl-korttia niin siinä on pelkkää aikaa enkä ajatellut ladata siihen rahaa. Pitää testata tätä appsia joskus kun ei ole aikataulupaineita.

[Kopek]

Tämä kommenttini kuuluisi päiväkirjaosioon, mutta kirjoitan sen tähän siksi, että tämä on vastaus kertsin 24.6.2019 esittämiin arveluihin, ja päiväkirjassa tämä kirjoitukseni voisi jäädä huomaamatta. 

Olen jo pidemmän aikaa pannut merkille aika halveksivanoloinen kielenkäyttösi, kun puhut alaluokkaisista ihmisistä. Alla joitakin esimerkkejä, mutta muistelisin, että edesmenneellä Jakumolla oli parempia esimerkkejä. Jos puheenpartesi "alaluokkaisia" koulukavereistasi kohtaan on jo koululaisena ollut samalla lailla halveksuntaa tihkuvaa ja leimaavaa ja kategorisoivaa, niin se on voinut olla ainakin osasyy saamaasi kohteluun halveksunnan kohteiden taholta. Samaten oman yläluokkaisuuden korostaminen (ja oman luokkansa esittäminen älykkäämpänä ja kaikin tavoin parempana) voi ärsyttää muita ihmisiä, ja sitäkinhän olet muistaakseni tehnyt sekä täällä että Jatkumolla.

(Jos siis olet koulukavereistasi nimenomaan käyttänyt termiä alaluokkainen. Työväenluokkainen ei ehkä terminä ole yhtä alentamaan pyrkivä, vaikka samansuuntainen onkin.)

Yksi syy sille, miksi käytän käsitettä "yhteiskuntaluokka" on se, että olen opiskellut sosiologiaa. Siinähän yhteiskuntaluokat ovat yksi keskeisimmistä yhteiskunnallisiin ilmiöihin liittyvistä tekijöistä. Puhutaan esimerkiksi "white-collar" työntekijöistä ja "blue-collar" -työntekijöistä. Viimeksi mainittuja luulin aluksi bussikuskeiksi ja taksikuskeiksi ja muiksi, jotka käyttävät vaalensinistä paitaa osana virkapukuaan ennen kuin vähitellen aloin tajuta, että kyse taitaakin olla haalarin käyttäjistä eli tehdastyöläisistä. Valkoista kaulustahan käytetään toimistoissa. Useimmat sosiologian kirjat, joita luin ja tentin, olivat amerikkalaisia.

En puhunut lapsuudessani ja nuoruudessani yhteiskuntaluokista. Mielilukemistoani olivat Pertsat ja Kilut ja muut Väinö Riikkilän nuortenkirjat, ja niissähän liikutaan työväenluokkaisessa ympäristöstä. Joskus jopa kadehdin tuollaista ympäristöä ja elämäntapaa, koska se tuntui niin seikkailulliselta. Työläisten pojat olivat vapaita ja saivat tehdä mitä halusivat. Mitä korkeampi oli perheen yhteiskunnallinen status, sitä tiukemmat olivat kotisäännöt. Pappien ja opettajien ja lääkäreiden pojat olivat kuin vankeja verrattuna duunareiden lapsiin.

Itse kuulun nykyisin tulojeni perusteella alaluokkaan. Eikä omaisuuttakaan ole niin paljoa, että sillä edes kunnolla keskiluokan portteja kolkuteltaisiin. Äitini oli entisen punakaartilaisen ja paperitehtaan työläisen tytär, joten ainakaan hänen kauttaan en perinyt mitään yläluokkaista. Isäni isä puolestaan ei ollut käynyt kuin muutaman luokan kansakoulua, joten ei hänkään mikään sivistyneistön jäsen ollut. Olen joskus kutsunut omaa sukupuun oksaani sukumme rappiohaaraksi, koska muista "oksista" tuli jotain vähän parempaa, mutta meidän oksamme taantui sivistyksellisesti vaikkakin menestyi jonkin aikaa taloudellisesti.

Luokkajuttu kuitenkin jollakin tavalla roikkuu ilmassa. Vaikuttaa siltä, että eräs tuttavani kokee olevansa yläluokan edustaja, vaikka hän ei sitä ehkä ulkoisilla mittareilla mitattuna varsinaisesti olekaan. Hän puhuu paljon sukunsa hienosta historiasta kuten yläluokkaisista kartanoista ja kauan sitten eläneistä rikkaista sukulaisistaan ja esi-isistään. Hän on itse menestyneen lääkärin poika ja asunut lapsena Yhdysvalloissa. Hän osaa puhua ties kuinka monta kieltä ja ilmeisesti kokee olevansa jotenkin muita parempi ihminen. Hän on asunut useissa eri maissa, ja hänen kontaktiverkkonsa on laaja. Hänen itsentuntonsa on pilvissä verrattuna minun nujerrettuun ja olemattomaan itsetuntooni. Hän ei häpeä mitään eikä arkaile mitään. Ja kaiken lisäksi hän on "supersuorittaja", jollaista nimitystä käytän ihmisistä, jotka ovat taitavia tekemään ja hyviä organisoimaan, ja jotka saavat aikaan asioita. Tällaisia on ehkä yksi sadasta tai yksi viidestäsadasta ihmisestä, en osaa sanoa.

Eräs toinen tuttavani kuvaili kerran tuota ihmistä huonoimmin käyttäytyväksi ihmiseksi, minkä hän on koskaan tavannut. Tämä on toinen puoli mitalista.

Onhan tuon ensiksi mainitun tyypin kanssa mukava joskus jutella, mutta hänen rinnallaan tuntee itsensä niin surkeaksi. Oma mitättömyys korostuu. Tuo henkilö lisäksi kohtelee minua aivan kuin minäkin kuuluisin taustani takia yläluokkaan. Se tuntuu epämukavalta, koska luokkapudokas ei ole kovin häävi status, ja sehän tuossa asetelmassa korostuu. Haluaisin näyttää tuolle tyypille, että minäkin pystyn johonkin, mutta miten näyttää, kun ei pysty.

Jos yhteiskuntaluokista kirjoittamiseni osoittaa kertsin mielestä halveksuntaa, niin siinä on mukana kyllä aimo annos itsehalveksuntaa. Sitä paitsi, enhän minä ole yhteiskuntaluokkien käsitettä keksinyt.

https://www.chegg.com/homework-help/definitions/social-class-49

https://en.wikipedia.org/wiki/Blue-collar_worker

[Toope]

Hieman huonot fiilikset tällä viikolla. Isäni kuoli alkuviikosta 80 v- ikäisenä, Ei ollut yllätys, oli jo saattohoidossa. Koko viikko on mennyt siinä, että pitää hoitaa kaikenlaisia byrokraattisia juttuja, keskustella sukulaisten kanssa (mikä sinänsä ei toki ole vastenmielistä), hoidella oman perheen asioita, pitää yhteyttä asunnonvälittäjään, kun isän asunto pitäisi saada myytyä ja suunnitella hautajaisia ja vieraita niihin ja niin edelleen. Tuossa se kesäloma kummasti menee.

Tänään hoidin tämän viikon asiat loppuun, kun siivosimme hänen hoivakotinsa asunnon ja hävitimme tavaroita. (Vähän liukuhihnatouhua muuten hoivakodissa, koska tulee seuraava asiakas huoneeseen hyvin pian...) En palvelusta silti valita, hyvin hoitivat isäämme. Deletoin hänen netti/puhelinliittymät sun muut. Tilattiin virkatodistukset ja otetaan yhteyttä viranomaisiin ja stanan taloyhtiöön ja isännöitsijään, kun perunkirjoitus pitää tehdä.

Sitten oli aika vetää illempana "kalsarikännit". Ihan ansaitusti.

[kertsi]

Otan osaa, Toope.

[Xantippa]

Toope,

Jaksamista. Aikaa aikaa kutakin, sanovat. Ja kun tulee vastaan, otetaan vastaan. Muuta tässä osaa sanoa.

T: Xante