Fiilikset ja päivän mietteet

[Muisto Keijo Kullervo]

Isäsi muistoa kunnioittaen - Toope...

Muisto Keijo Kullervo

[ROOSTER]

Osanottoni Toopelle läheisen poismenon johdosta.

-ROOSTER-

[Norma Bates]

Osanottoni Toope. Kohtuupitkä elämä sentään, sikäli kuin vuosien määrällä merkitystä lienee.

[kertsi]

Alzheimerissa on se pirullinen piirre, että hyvästijättö voi kestää vuosia, tai jopa yli kymmenen vuotta, nk. oman omaiseni tapauksessa. Mikähän "enkka" on, 20 vuotta?. Tyypillisesti kuitenkin hyvästijättö kestää lyhyemmän aikaa, sillä elinikä on diagnoosin jälkeen yleensä max 9 vuotta. Henkilön persoona häviää, hän muuttuu pikkuhiljaa lopulta tuntemattomaksi, ja fyysisestikin ihminen voi muuttua aivan vieraan ja tuntemattoman näköisesti kuoleman lähestyessä. Tiedän erään ihmisen, ystäväni ystävän, joka joutui sairauseläkkeelle vanhempansa Alzheimerin takia, niin rankka sairaus se omaiselle voi pahimmillaan olla. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, sitten kun omainen vihdoin kuolee, voi se tuntua jopa helpotukselta. On nimittäin rankkaa vuosikausia katsoa rakkaan ihmisen hiipumista, puhumattakaan siitä, jos omaisella on kipuja tms.. Jos omainen on hoivakodissa, ei juurikaan voi mitenkään auttaa muuta kuin läsnäolollaan. Silloin tuntee olonsa perin avuttomaksi. Siitä helpotuksen tunteesta puolestaan voi puolestaan tulla huono omatunto. Ainoa vähän lohduttava ajatus on, että eipähän omaisen enää tarvitse kärsiä, eikä elää elämää, joka ei enää ole ihmisen arvoista elämää.

[a4]

Osanotot läheisen kuoleman johdosta.
Toivotan voimia.

Muistissamme koko maailma, nykyhetki, historia ja läheisemme elävät yhä.

[Sepe]

TV on kiitettävästi tuonut saunaa ja saunomista esiin. Ensi lauantaina on kansallinen saunapäivä, jolloin saunan vältttämiseen tarvitaan jo hyvät perustelut.
Sauna on niin suomalaista että.

[Juuli]

Osanottoni.
Hyvin muistan mikä työ oli äitini poismenon järjestelyissä.
Kun sitä surussa teki.

[Toope]

Alzheimerissa on se pirullinen piirre, että hyvästijättö voi kestää vuosia, tai jopa yli kymmenen vuotta, nk. oman omaiseni tapauksessa. Mikähän "enkka" on, 20 vuotta?. Tyypillisesti kuitenkin hyvästijättö kestää lyhyemmän aikaa, sillä elinikä on diagnoosin jälkeen yleensä max 9 vuotta. Henkilön persoona häviää, hän muuttuu pikkuhiljaa lopulta tuntemattomaksi, ja fyysisestikin ihminen voi muuttua aivan vieraan ja tuntemattoman näköisesti kuoleman lähestyessä. Tiedän erään ihmisen, ystäväni ystävän, joka joutui sairauseläkkeelle vanhempansa Alzheimerin takia, niin rankka sairaus se omaiselle voi pahimmillaan olla. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, sitten kun omainen vihdoin kuolee, voi se tuntua jopa helpotukselta. On nimittäin rankkaa vuosikausia katsoa rakkaan ihmisen hiipumista, puhumattakaan siitä, jos omaisella on kipuja tms.. Jos omainen on hoivakodissa, ei juurikaan voi mitenkään auttaa muuta kuin läsnäolollaan. Silloin tuntee olonsa perin avuttomaksi. Siitä helpotuksen tunteesta puolestaan voi puolestaan tulla huono omatunto. Ainoa vähän lohduttava ajatus on, että eipähän omaisen enää tarvitse kärsiä, eikä elää elämää, joka ei enää ole ihmisen arvoista elämää.

Huomasin tuolla isäni hoivakodissa muutamia yllättävän nuoria (siis 50-60-vuotiaita) ihmisiä, joille oli tauti iskenyt. Hyvin yksilöllistä tuokin sairaus on. Onneksi suvussamme se on tullut vasta aika myöhäisessä iässä, jos jotain ennustetta itselle haluaa.... Mutta ei ole kivaa seurata tuota sivusta. Mitään ei voi tehdä, oikeasti.

[Toope]

Kiitokset osanotostanne.
Jokaisen täytyy joskus haudata vanhempansa ja heidän sukupolvensa. On se vaan luonnon laki.

[Hippi]

TV on kiitettävästi tuonut saunaa ja saunomista esiin. Ensi lauantaina on kansallinen saunapäivä, jolloin saunan vältttämiseen tarvitaan jo hyvät perustelut.
Sauna on niin suomalaista että.

Korjataan päivämäärä, joka on kahden viikon päästä:

Mukana jo satoja saunoja Hangosta Utsjoelle – Ilmoita sinäkin saunasi mukaan Saunapäivään 27.7.2019

--
Jaa-a, että perustelu pitäisi löytyä saunomattomuudelle?

Lapsena olin innokas saunoja. Tuolloin vietin kesät sukulaisissa maatilalla, johon kuului myös järven rannassa oleva oikea sauna. Sauna lämmitettiin joka päivä, jotta pelloilta palaavat maatalousharjoittelijat pääsivät puhdistautumaan päivän työn aiheuttamasta hiestä ja pölystä. Näiden asuintiloihin ei kuulunut juokseva vesi, joten oli vain kohtuullista lämmittää heille sauna ja saunavedet. Tehtävä kuului meille kaupunkilaisille, jotta olimme hyödyksi, joten lounaan jälkeen suuntasimme saunarantaan, jonne oli ehkä noin kilometrin matka. Siellä vietimme iltapäivän, sillä sauna oli isohko ja sen lämmittäminen otti aikaa. Siinä sitten tuli pitkin iltapäivää lämmiteltyä lauteilla onkimisen ja uimisen lomassa. Sauna lämmitettiin aina yli sata-asteiseksi, jotta lämmintä riitti viimeisillekin kylpijöille illalla.

Pakko nyt kehua sekin, että on tullut lämmitettyä (tai oikeammin vanhempani sen tekivät) sauna itse Kekkosellekin, joka vieraili setäni tykönä tuolloin aika useinkin.


Kyllä me kaupungissakin saunoimme, mutta ei se ikinä vetänyt vertoja tuolla "oikealle saunalle". Ilma oli raskas ja saunareissu oli enemmän väsyttävä kuin virkistävä. Heti kun tulin ikään, jolloin uskalsin kyseenalaistaa viikottaisen saunapakon, aloin jättää saunavuoroja väliin, vaikka kotona pesumahdollisuudet eivät kovin kummoiset olleet. Oli kyllä juokseva vesi, kylmä että lämmin, joten kyllä siinä pestyä itsensä sai. Mutta sitten muutimme kotiin, jossa oli amme ja suihku, joten saunavuoroa emme enää ottaneet.


Saunavuoroa ei ole nytkään. Eikä ole tässä taloyhtiössä kovin monella muullakaan. Tässä on noin 60 asuntoa ja kaksi saunaa. Olemme toisen saunan lämmittämisestä luopuneet kokonaan, sillä varatut saunavuorot mahtuvat kaikki yhteen saunaan ja silti jää vapaita vuoroja runsaasti uusillekin halukkaille, vaikka käytössä on vain neljä saunapäivää. En siis ole ainoa, joka ei innostu näistä kaupunkisaunoista.

[Sepe]

Kiitos Hippi.

Kyllä kaupunisakin löytyy innostavia saunoja.

[kertsi]

Alzheimerissa on se pirullinen piirre, että hyvästijättö voi kestää vuosia, tai jopa yli kymmenen vuotta, nk. oman omaiseni tapauksessa. Mikähän "enkka" on, 20 vuotta?. Tyypillisesti kuitenkin hyvästijättö kestää lyhyemmän aikaa, sillä elinikä on diagnoosin jälkeen yleensä max 9 vuotta. Henkilön persoona häviää, hän muuttuu pikkuhiljaa lopulta tuntemattomaksi, ja fyysisestikin ihminen voi muuttua aivan vieraan ja tuntemattoman näköisesti kuoleman lähestyessä. Tiedän erään ihmisen, ystäväni ystävän, joka joutui sairauseläkkeelle vanhempansa Alzheimerin takia, niin rankka sairaus se omaiselle voi pahimmillaan olla. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, sitten kun omainen vihdoin kuolee, voi se tuntua jopa helpotukselta. On nimittäin rankkaa vuosikausia katsoa rakkaan ihmisen hiipumista, puhumattakaan siitä, jos omaisella on kipuja tms.. Jos omainen on hoivakodissa, ei juurikaan voi mitenkään auttaa muuta kuin läsnäolollaan. Silloin tuntee olonsa perin avuttomaksi. Siitä helpotuksen tunteesta puolestaan voi puolestaan tulla huono omatunto. Ainoa vähän lohduttava ajatus on, että eipähän omaisen enää tarvitse kärsiä, eikä elää elämää, joka ei enää ole ihmisen arvoista elämää.

Huomasin tuolla isäni hoivakodissa muutamia yllättävän nuoria (siis 50-60-vuotiaita) ihmisiä, joille oli tauti iskenyt. Hyvin yksilöllistä tuokin sairaus on. Onneksi suvussamme se on tullut vasta aika myöhäisessä iässä, jos jotain ennustetta itselle haluaa.... Mutta ei ole kivaa seurata tuota sivusta. Mitään ei voi tehdä, oikeasti.

Ainoa, mitä pystyi tekemään loppuaikoina, oli pitää kädestä kiinni. Mikään keskustelu ei enää onnistunut. Istuin pitkiä aikoja hänen luonaan ihan vaan hiljaa ja pidin kädestä kiinni. Välillä silitin poskea. Ajattelin, että tuskin kukaan hoitaja sellaista tekee, ja että hän ehkä jollain tasolla tietää, että olen omainen.

Hoito oli tuossa paikassa mielestäni enimmäkseen hyvää. Ruoka kyllä oli ajoittain ala-arvoista. Nyt harmittaa, etten useammin vienyt jotain hyvää syötävää omaiselleni.

Kännykässä on pari kuvaa ajalta noin kuukautta ennen kuin hän kuoli. Jahkailen tässä tuhotako ne vai ei, sillä hän näyttää niin riutuneelta eikä ollenkaan itseltään. Sitä haluaisi muistaa sen ihmisen sellaisena kuin hän oli suurimman osan elämästään, eikä sellaisena kuin mitä hänestä tuli. Puhumattakaan sitä, miltä hän näytti kuolleena.

Olen yrittänyt etsiä eräästä piirustusta/pastellityötä, jonka omaisestani tein kun hän vielä oli voimissaan. En tiedä missä se on, toivottavasti jossain kuitenkin, tiovottavasti en ole heittänyt sitä pois. Mummostani tein pastellityön muistinvaraisesti hänen kuolemansa jälkeen, olin läsnä hoivakodissa kun hän kuoli. Eräässä raivaussiivouksessa sitten hävitin sen työn, ja nyt se harmittaa.

[kertsi]

Saunavuoroa ei ole nytkään. Eikä ole tässä taloyhtiössä kovin monella muullakaan. Tässä on noin 60 asuntoa ja kaksi saunaa. Olemme toisen saunan lämmittämisestä luopuneet kokonaan, sillä varatut saunavuorot mahtuvat kaikki yhteen saunaan ja silti jää vapaita vuoroja runsaasti uusillekin halukkaille, vaikka käytössä on vain neljä saunapäivää. En siis ole ainoa, joka ei innostu näistä kaupunkisaunoista.

Minulla on välillä ollut saunavuoro ja välillä ei. Sähkökiukaan löylyt eivät ole niin kaksiset. Olen yrittänyt puhua taloyhtiössämme, että saunan voisi lämmittää vähän vähemmän tuiman kuumaksi, sillä tällaisenaan se on niin kuuma, ettei oikein kärsi paljoa löylyjä heitellä. Mieluummin kosteat löylyt kuin kuivat minulle. Ensiapuna olen pitänyt ovea tovin auki suihkuhuoneeseen, hölvännyt ämpärikaupalla vettä lauteille ja lattialle, ja puoli ämpärillistä löylyksikin ennen kuin menen saunomaan. Joskus prätkin vielä seinillekin vettä, varoen tietty, ettei mene kattoon asti. Saunavuorot kyllä jäivät usein käyttämättä, ja siksi luovuin niistä. Mutta toisaalta silloin oli amme. Nyt kylppärirempan jälkeen ei enää ole ammetta, mikä on harmi. Ehkä pitää taas harkita sitä saunavuoroa taas syksymällä.

[hibiscuc]

Kiitos Hippi.

Kyllä kaupunisakin löytyy innostavia saunoja.

Lips lips Sepe.

On totta, että kaupunisakin löytyy innostavia saunoja. Väitteesi, että sauna on niin suomalaista että, on yltiöisanmaallisuuden sinivalkoinen harhaluulo. Kun suomalaiset "saunoivat" vielä kuumissa maakuopissa kreikkalaiset, turkkilaiset ja Pohjois- ja Väli- Amerikan intiaanit, roomalaiset ja japanilaiset hikoilivat kullekin kansalle omanlaisissaan saunoissa. Myös muualla maailmassa.

Suomalainen sauna ei ole suomalainen, vaan katettu sauna on tuontikulttuuria Venäjältä ja Skandinaviasta. Virossa jokaisessa maa- ja omakotitalossa on sauna. Kaungeissakin on yleisiä saunoja. Virossa saunoja kutsutaan kiukaiden mukaan joko soome või vene saunaks. Soome saun on avokiukaallinen sauna. Vene saunas keris, kiuas, on pönttökiuas. Meidän Saarenmaan vanhassa hirsisaunassamme on vene saun. Saunaa joutuu lämmittämään neljästä kuuteen tuntiin vuodenaikojen mukaan. Lämmitys palkitaan uskomattimilta tuntuvilla löylyillä. Kaikki meidän Saarenmaalla saunoneet sukulaisemme ja ystävämme ovat väittäneet kirkkain silmin, etteivät missään muussa saunassa ole kokeneet yhtä makoisia löylyjä kuin Saarenmaan saunassamme.

[Hippi]

Minulle amme oli unelmien täyttymys silloin, kun muutimme lapsuuden kodista lähiöön. Tosiaan lapsuuden kodissni oli vain vessa ja siinä hyvän kokoinen lavuaari, jonka ääressä pesut oli toimitettava. Siinä mielessä viikottainen sauna oli jokseenkin tarpeelliinen, vaikka siitä saunasta en pitänytkään.

Ensimmäisiä ostoksia oli sitten kylpyvaahto ja olisikohan ollut jo muuttoiltana, kun pulahdin ensimmäiseen vaahtokylpyyn. Se vaan oli totaalinen pettynys. Hetkessä tuli liian kuuma ja tukala olo, joten nopea viileä suihku ja pois. Seuraavalla kerralla olin sitten fiksumpi enkä tehnyt niin kuumaa kylpyvettä. Ei se ollut yhtään mukavampaa. Lopulta jäin ihmettelemään, miten elokuvissa ihmiset näyttivät olevan niin onnensa kukkuloilla päästessään vaahtokylpyyn tai ylipäätään lillumaan ammeveteen - poislukien tietty ne ihmiset, jotka tulivat murhatuksi ammeeseen.

Kolmisenkymmentä vuotta asuin asunnoissa, joissa oli amme ja ammetta olen käyttänyt lillumiseen ehkä kymmenisen kertaa yhteensä noin vuosina. Kätevä se oli nyrkkipyykkiä pestessä. Kun piti sangot ammeessa, niin ei läikkynyt lattialle. Samoin ammeen reunojen päälle asetettava ritilä oli hyvä alusta vauvan ammeelle.