Fiilikset ja päivän mietteet

[kertsi]

^
Jos ruokavalio muuttuu vähärasvaisemmaksi pysyvästi, sitten se ehkä voisi toimiakin. Toinen mekanismi voisi toisaalta olla se, että pillerikuurilla ja samanaikaisesti vähärasvaisella dieetillä varmaankin suoliston bakteerikantaa muuttuu. Ehkä suotuisaan suuntaan?

[Kopek]

Jos haluaa pitää painonsa kurissa ja ulkomuotonsa hoikkana, ensimmäinen alustava toimenpide voisi olla sokerin käytön oleellinen vähentäminen, mikäli sitä on tullut käytettyä. Limsat, mehut ja muut sokeriset juomat pois. Ei sokeria kahviin eikä teehen eikä muihin juomiin. Imelät keksit ja pullat ja leivonnaiset pois. Ei karamellejä tai muita imelyksiä. Samaan aikaan, kun vähentää sokerin käyttöä, voisi luopua ns. roskaruuasta ja lihottavista välipaloista kuten hampurilaisista ja sipseistä ja vastaavista, jos tällaisia paheita on ollut.

Tuollaisesta se alkaa. Ei siinä mitään ihmeitä tarvita. Kun on tarpeeksi kauan ostamatta Coca-Colaa ja vastaavia, niitä ei enää edes kaipaa. Jos niitä joskus kuitenkin maistaa, ei niihin sorru niin kuin alkoholisti alkoholiin vaan toteaa, että yök, miten imelää. Eikä tee mieli lisää.

Höyrykuumennetut tai uunivuoassa lämmitetyt tai muuten valmistetut kasvikset ovat hyvä perusruoka.

[Hippi]

Voisi olla, mutta vain siinä tapauksessa, että ruokavalio on sokerin suuntaan vino.

Ensin on syytä tehdä tarkka analyysi siitä, mitä syö. Se käy pitämällä kirjaa jokaisesta suupalasta riittävän pitkän ajan. Joillakin jo tuo kirjanpito korjaa tilannetta sillä ajatus "enpä ota, ettei tarvitse laittaa kirjanpitoon" tulee yllättävän helposti mieleen, jos jotain turhaa on ottamassa.

Mutta kun kirjanpito on tehty, niin se kannattaa käydä huolella läpi ja tarvittaessa ihan ravintoterapeutin kanssa, jotta sieltä löytyy ne poisjätettävät ja vähennettävät.

Voihan olla, että ruokavalio on kaikin puolin tasapainoinen ja terveellinen, mutta ihminen syö yksinkertaisesti liikaa kulutukseen nähden. Silloin pitää vaan juustohöylätä vähän kaikkea tiheäenergisemmästä päästä.

[urogallus]

Voihan olla, että ruokavalio on kaikin puolin tasapainoinen ja terveellinen, mutta ihminen syö yksinkertaisesti liikaa kulutukseen nähden. Silloin pitää vaan juustohöylätä vähän kaikkea tiheäenergisemmästä päästä.

Kumpikohan mahtaa olla helpommin korjattavissa: ruoan määrä vaiko laatu?

[safiiri]

Voihan olla, että ruokavalio on kaikin puolin tasapainoinen ja terveellinen, mutta ihminen syö yksinkertaisesti liikaa kulutukseen nähden. Silloin pitää vaan juustohöylätä vähän kaikkea tiheäenergisemmästä päästä.

Kumpikohan mahtaa olla helpommin korjattavissa: ruoan määrä vaiko laatu?

Täytyykö valita vain toinen?

[Hippi]

Voihan olla, että ruokavalio on kaikin puolin tasapainoinen ja terveellinen, mutta ihminen syö yksinkertaisesti liikaa kulutukseen nähden. Silloin pitää vaan juustohöylätä vähän kaikkea tiheäenergisemmästä päästä.

Kumpikohan mahtaa olla helpommin korjattavissa: ruoan määrä vaiko laatu?

Jos laadussa ei juurikaan ole korjattavaa, niin silloin se on korjattava määrästä. Mutta määrää on kyllä helppo kontrollida. Laatua on vaikeampi muuttaa, jos esimerkisi ei ikinä ole oppinut kasviksia syömään tai laittamaan ruuaksi, niin siinä on jo melkoinen kynnys ylitettäväksi.

Itselläni on taipumusta herkkuperseilyyn, eli teen liian hyvää ruokaa, Jos en jakasi keitoksiani valmiisiin annospakkauksiin, niin helposti kauhoisin padasta lautaselle liikaa, tai kävisin pelkän maun vuoksi ottamassa lisää, vaikka nälkä on jo tainnutettu.
Suunälkä on petollinen taipumus, mutta sen saa kyllä aisoihin.

[Xantippa]

Jos haluaa pitää painonsa kurissa ja ulkomuotonsa hoikkana, ensimmäinen alustava toimenpide voisi olla sokerin käytön oleellinen vähentäminen, mikäli sitä on tullut käytettyä. Limsat, mehut ja muut sokeriset juomat pois. Ei sokeria kahviin eikä teehen eikä muihin juomiin. Imelät keksit ja pullat ja leivonnaiset pois. Ei karamellejä tai muita imelyksiä. Samaan aikaan, kun vähentää sokerin käyttöä, voisi luopua ns. roskaruuasta ja lihottavista välipaloista kuten hampurilaisista ja sipseistä ja vastaavista, jos tällaisia paheita on ollut.

Oikein nauratti, niin kauhuruokavalion onnistui Kopek kuvailemaan. Sokeri ja vehnäjauho on mielestäni yksinkertaisesti pahanmakuista, siinä kai syy, miksi paino on vuosikymmeniä pysynyt aika kohtuullisena. Hampurilaista ja vastaavista vasta saakin mahan kipeäksi. Jos sipsipussi kotiin jostain kulkeutuu, se kestää parisen viikkoa. Karkkipussi kolme.

Vesi, se on vain hyvää. Huvikseen joskus punkku juuston kanssa, mutta eihän se mitään arkiruokaa ole.

Lihaa syön kyllä, keitossa, pihvinä, kanaa ja kalaa myös.

T: Xante

[Brutto]

Jos haluaa pitää painonsa kurissa ja ulkomuotonsa hoikkana, ensimmäinen alustava toimenpide voisi olla sokerin käytön oleellinen vähentäminen, mikäli sitä on tullut käytettyä. Limsat, mehut ja muut sokeriset juomat pois. Ei sokeria kahviin eikä teehen eikä muihin juomiin. Imelät keksit ja pullat ja leivonnaiset pois. Ei karamellejä tai muita imelyksiä. Samaan aikaan, kun vähentää sokerin käyttöä, voisi luopua ns. roskaruuasta ja lihottavista välipaloista kuten hampurilaisista ja sipseistä ja vastaavista, jos tällaisia paheita on ollut.

Oikein nauratti, niin kauhuruokavalion onnistui Kopek kuvailemaan. Sokeri ja vehnäjauho on mielestäni yksinkertaisesti pahanmakuista, siinä kai syy, miksi paino on vuosikymmeniä pysynyt aika kohtuullisena. Hampurilaista ja vastaavista vasta saakin mahan kipeäksi. Jos sipsipussi kotiin jostain kulkeutuu, se kestää parisen viikkoa. Karkkipussi kolme.

Vesi, se on vain hyvää. Huvikseen joskus punkku juuston kanssa, mutta eihän se mitään arkiruokaa ole.

Lihaa syön kyllä, keitossa, pihvinä, kanaa ja kalaa myös.

T: Xante

Olen jatkanut kokeiluja ruokavalioni kanssa ja nyt on menossa sokeriton kausi. Painoindeksi on 23 eikä sitä ole tarpeen enää pudottaa. Mutta vastoin omia odotuksiani olo ilman sokeria on paljon energisempi kuin sokerin kanssa. Sokerittomuuden haittapuolena on aspartaamin lisääntynyt käyttö. En kylläkään ole ihan varma mitä haittoja sillä on, mutta kuulemma se aiheuttaa ainakin käytöshäiriöitä

[Xantippa]

Jos haluaa pitää painonsa kurissa ja ulkomuotonsa hoikkana, ensimmäinen alustava toimenpide voisi olla sokerin käytön oleellinen vähentäminen, mikäli sitä on tullut käytettyä. Limsat, mehut ja muut sokeriset juomat pois. Ei sokeria kahviin eikä teehen eikä muihin juomiin. Imelät keksit ja pullat ja leivonnaiset pois. Ei karamellejä tai muita imelyksiä. Samaan aikaan, kun vähentää sokerin käyttöä, voisi luopua ns. roskaruuasta ja lihottavista välipaloista kuten hampurilaisista ja sipseistä ja vastaavista, jos tällaisia paheita on ollut.

Oikein nauratti, niin kauhuruokavalion onnistui Kopek kuvailemaan. Sokeri ja vehnäjauho on mielestäni yksinkertaisesti pahanmakuista, siinä kai syy, miksi paino on vuosikymmeniä pysynyt aika kohtuullisena. Hampurilaista ja vastaavista vasta saakin mahan kipeäksi. Jos sipsipussi kotiin jostain kulkeutuu, se kestää parisen viikkoa. Karkkipussi kolme.

Vesi, se on vain hyvää. Huvikseen joskus punkku juuston kanssa, mutta eihän se mitään arkiruokaa ole.

Lihaa syön kyllä, keitossa, pihvinä, kanaa ja kalaa myös.

T: Xante

Olen jatkanut kokeiluja ruokavalioni kanssa ja nyt on menossa sokeriton kausi. Painoindeksi on 23 eikä sitä ole tarpeen enää pudottaa. Mutta vastoin omia odotuksiani olo ilman sokeria on paljon energisempi kuin sokerin kanssa. Sokerittomuuden haittapuolena on aspartaamin lisääntynyt käyttö. En kylläkään ole ihan varma mitä haittoja sillä on, mutta kuulemma se aiheuttaa ainakin käytöshäiriöitä

Joo, eikös sokeri väsytä ja aspartaami tyhmistää:-) sanottiin kasarilla. Kumpaankaan en oikein ole innostunut, jos joskus limsaa niin Lidlin vadelmaa!

Itselleni koukuttavin taitaa olla suolaisen ja rasvan yhdistelmä, eli ihanneruoka on parsaa, hollandaisea ja parman kinkkua.

T; Xante

[safiiri]

Aspartaamit ja muut makeutusaineet maistuu niin pahalta, että niiden teho perustuu siihen, ettei sellaisia tuotteita viitsi juurikaan "nautiskella. Mutta toisaalta sillä ei ole kauheesti väliä, mitä makeutusainetta on siinä juomassa, jota ei juo.

[Brutto]

Joskus 90-luvun puolivälissä sain lahjaksi sini-mustaraidallisen Marimekon kauluspaidan. Parin vuosikymmenen ajan se oli lempipaitani. Lämmin, tyylikäs, väljä ja kestävä. Jokin aika sitten tein vaatekaapilleni konmarit ja tuo haalistunut vaatekappale päätyi pitkän empimisen jälkeen kiillotusrättien joukkoon.

Tänään putsasin Mersun vanteita ja rättisäkistä käteen sattui juuri tuo maripaita. Vahatessani sillä vanteita ja muistellessani tilanteita joissa paitaa olin käyttänyt, jotenkin masennuin. Olinko vain kiintynyt tuohon vaatekappaleeseen vai symboloiko sen nykyinen alennustila alitajuisesti elettyä elämääni, en osaa sanoa. Oli kuitenkin lähellä, etten vienyt sitä pesukoneeseen ja sieltä takaisin vaatekaappiin.

[a4]

^ Mersusi on sen arvoinen. Vain paras on kyllin hyvää hänelle. Yhteisiin hetkiin - Marimekko.
Elämä on.

Mainoslauseissakin hyödynnetään totuuden siementä.
Kuten myös taitavassa valehtelussa, propagandassa ja evoluution vahvistamassa positiivisuudessa.
Rakkaudessa. Eli ei pahalla vaan positiivisuuden kautta, kriittisesti.

[ROOSTER]

Automuistelmia:

Minullakin oli kerran auto johon olin vahvasti kiintynyt. Kiintymys ei kuitenkaan ilmentynyt puhdistamisena tai kiillottamisena, maalautin sen kaksi kertaa ja pesin kerran. Jotenkin se kura ja pöly ei vaan häirinnyt - sadevesi ja ajoviima huuhteli sen aina kohtalaisen puhtaaksi. Se oli todellinen villiori, majailikin aina ulkona satoi tai paistoi, eikä missään lämpimässä tallissa.

Kun ostin sen, ihastuin välittömästi. Sitten muutamassa vuodessa ihastus väljähtyi hieman ja siitä tuli vain osa elämääni. Kun yhdessä vanhenimme niin satojentuhansien kilometrien yhteiset muistot liittivät meidät tiukemmin yhteen. Kun sitten kaikenlaisia kulumia alkoi ilmaantua enenevästi ja sattuman kauppaa törmäsin nuorempaan ja toimivampaan, hän sai jäädä pois käytöstä - nyt ansaitusti talliin. Olen elätellyt haaveita yhteisistä eläkepäivistä mutta en tiedä saavutanko silloista tunnelmaa enää, ajat ovat muuttuneet.

Ehkä jos sen sähköistäisi?

[-:)lauri]

Pizza-onlinesta ei kannata tilata mitään. Käyttävät määräävässä markkina-asemassaan pizzerioita härskisti hyväkseen. Kannattaa tilata sapuskat suoraan pizzeriasta.

[Kopek]

Lain rikkominen, kun itse hyötyy siitä, on joskus piristävää. Kuten tänään.

Olin kävellyt jo ainakin 150 metriä, kun vilkaisin taakseni. Siellä lakiuskovaiset valo-ohjatut ihmisrobotit yhä seisoivat tyhjän kadun äärellä punaisen valon pidätteleminä. Minä olin painellut tien yli valon välistä välittämättä, kun kerran autoja ei ollut tulossa missään. Yhtä autoa kannattaa erityisesti tarkkailla - tiedätte kyllä mitä.

Eräältä naiselta putosi tänään kaksi banaania kassistaan, eikä hän huomannut. Nappasin banaanit ja lähdin viemään niitä naiselle. Hän ei kuullut, kun yritin huomauttaa asiasta, joten koputin häntä banaanilla käsivarteen: "Teiltä putosi nämä". "Oi kiitos", nainen vastasi kohteliaasti.

Ja varttitunnin päästä olimmeko jo uimassa alasti meressä.

Tuota jälkimmäistä tapausta hieman synkisti se, että rantaan kävellessäni lipesin kalliolta ja kaaduin selälleni. Onnistuin sentään vaimentamaan iskua käsivarsillani, joten ainoastaan kyynärpäihin sattui. Toiseen tuli aika ikävän näköinen nirhama. Tapaus oli niin kiusallinen, että pomppasin välittömästi pystyyn osoittaakseni, että mitenkään ei käynyt. Ihmiset kun jo katsoivat huolestuneena. Ja tämän jälkeen kävin uimassa, minne olinkin ollut menossa, ja sain ehkä (toivottavasti kuitenkaan ei) käsivarren haavan kautta verenkiertooni ties mitä pöpöjä likaisesta merivedestä. Veden lämpötila oli kyltin mukaan 16 astetta, eli minun mukavuusasteikollani sietämättömän kylmää.

Tuo tapahtui Pihlajasaaressa. Paluumatkalla töpeksin lähes tunnin ajan laiturilla odottaen lähtevää vesibussia, ja tuon tunnin aikana laiturin vierestä ehti lähteä kolme vesibussia, joista johonkin minun olisi pitänyt mennä, mutta en vain tajunnut. Aikatauluista ei ollut apua, koska ne eivät pitäneet paikkkaansa. Kuulin, kun kapteeni sanoi jollekin kysyjälle, että "kahtakymmentä vailla", joten arvelin, että vesibussi lähtee kahtakymmentä vailla. Odotellessani ajattelin kävellä hieman. Olin päässyt noin 50 metrin päähän, kun kuulin vesibussin koneen äänen. Kun käännyin katsomaan, näin kuinka se lähti laiturista. Kapteenin "kahtakymmentä vaille" oli tarkoittanut seuraavaa vesibussin lähtöaikaa. Siihen oli vielä vaikka kuinka kauan.

Jos vain jonkun asian maailmassa pystyy ymmärtämään jollakin tavalla väärin, minä takuulla ymmärrän sen väärin. Jos asia on niin yksinkertainen, ettei sitä ei kerta kaikkiaan kukaan voi ymmärtää väärin, muokkaan sitä mielessäni hieman monimutkaisemmaksi ja ymmärrän sen joka tapauksessa väärin. Olen aivan käsittämättömän hyvä tällaisessa ja sen lisäksi kaikenlaisessa muussakin töppäilyssä ja epäonnistumisessa ja väärinkäsityksissä.

Kun aikoinaan videonauhureita ohjelmoitiin nauhoittamaan jokin ohjelma televisiosta, minun ohjelmointini onnistumisprosentti oli hyvin alhainen. Olisin voinut kirjoittaa kirjan siitä, mikä kaikki voi mennä pieleen niin, ettei nauhoitus onnistu. Erilaisia mahdollisuuksia on uskomaton määrä.

Kinofilmin kuvaaminen vahingossa kahteen kertaan on moka, jonka voi tavallinenkin ihminen tehdä, koska filmikasetista ei näe, onko filmi kuvattu, jos filminauhan pää näkyy ulos purkista. Jotkut kamerat tekevät filmin päähän taitoksen, josta huomaa, että se on ollut kamerassa. Jotkut eivät tee.

Rullafilmikameralla filmin kuvaaminen kahteen kertaan on lähes mahdotonta, koska kuvattu filmi siirtyy toiselle rullalle ja jää paperinauhan sisälle piiloon. Nauhassa lukee "exposed". No, tuo ei ole ollut ongelma, sillä olen onnistunut vahingossa kuvaamaan rullafilminkin kahteen kertaan. Tarvitsi vain kelata filmi pimeässä huoneessa takaisin aloitusrullalle. Mutta miksi ihmeessä olisin tehnyt noin? Siksi kai, että luulin tai muistin... tai jotain... filmin kulkeneen kameran läpi valottamattomana. Kuvittelin, että olisin nappailut mustia kuvia linssinsuojus paikallaan. Tällöinhän rulla on valottamaton. Miksikö? Jostakin teknisestä syystä. Jonkin kokeilun tai kameran testailun takia. Mutta en ollutkaan tehnyt noin. Filmi oli normaalisti kuvattu, ja tuplakuvaus tietenkin pilasi molempien kierrosten kuvat.

Exposed...

https://en.wikipedia.org/wiki/120_film#/media/File:120spools.jpg

Vuoden 1977 tunnelmia... (ei liity aiheeseen, mutta on jotenkin nostalginen)...

https://cdn.theatlantic.com/assets/media/img/photo/2017/10/40-years-ago-a-look-back-at-1977/n02_657017882/main_900.jpg