Fiilikset ja päivän mietteet

[Karikko]

Mikä voima liikuttaa taivaankappaleita avaruudessa? Kappaleet pysyvät kiertoradallaan painovoiman vaikutuksesta, mutta mikä voima saa ne ylipäätään liikkumaan? Onko tämä voima peräisin alkuräjähdyksestä? Vai johtuuko liike kuitenkin jotenkin painovoimista? Pikainen googletus ei tuonut tulosta, joten kysytäänpä täältä.

No vastataan vielä.

Painovoima ja kiihtyvyys ovat saman voiman ilmentymisen eri puolia ja riippuvaisia toisistaan.

Liike-enegia on verrannollinen painovoiman kanssa, eli maankin gravitaatiokiihtyvyys 1g tarkoittaa sitä, että päästäkseen pois maan vetovoimakentästä tarvitsee tuottaa tuo verrannolinen 1g kiihtyvyys.

[Juha]

Karkeasti arvaillen, aika luontevaa, että erilaiseen liikkeeseen löytyy omanlainen ympäristö ja tekijät. Jotain tosiaan seuraa, vaikka nopeutta olisikin. Ja jotain jää pois, huomioitavista, tai vähemmälle.

Toisaalta kun ajattelee sitä, että tuntemusta ei alustavasti voi arvella yhteneväiseksi teorioiden kanssa, eikä tuntemusta välttämättä edes voi vahvistaa teorialla, tai teoriakatjustolla, niin veikkaisin, että EMssa ei järkeä, ellei ketjusto toimi.

Parempi valita usko sen jälkeen, kun rakenne on näytetty toteen. Kyseessä on silloin vankkuutena uskonasia, jota ei voi kiistää, joten usko kun kohdistuu oikeisiin asioihin, ei sitä tarvita epävarmuudenhetkillä.

Näin meillä.

Usko on ooppiumia. Pientä rajaa, sanoisin, jos olisin yhä moderaattori.

[Norma Bates]

Kun on bussiaikataulujen armoilla, ärsyttää etten pääse pällistelemään auringonlaskua lempparijärvilläni ellen yövy alueella teltan kanssa. Koska se nukkuminen on huonoa ärtyvän selän kanssa, enkä usko että edes Krav auttaa jos joku päättää tappaa ja raiskata makuupussiin, ei telttailu aina kiehdo. Paskan selkäni kanssa en vaella mihin vain, joten väistämättä leiri on aina helposti löydettävillä paikoilla joissa ihmisiltä ei voi välttyä.

Huomenna olisi mahdollisuus oleilla rannalla klo 21 asti jos sen jälkeen kävelisin 2,5 km hyttysiä tod.näk. kuhisevan metsän halki ja sitten vielä lompsisin 4,5 km tienviertä kotiin asti. Keskiyön maissa hikisenä ja väsyneenä kotiin tulo silloin kun on mahdollista että paskalaitos pieraisee ja ikkunoita ei voi avata ei järin huvita.

Mutta muut rannat ovat remupetterien suosiossa, jos helpommin kotiin poistuttavaa sorttia olisivatkin.

[Juha]

Vapaiden rantojen löytäminen on vaikeaa, myös järvisuomessa. Kokemusta on.

Joskus sitä haluaa olla pois yleisiltä. Jos samassa mielessä porukkaa, niin se taas ei haittaa, koska tietty vapauden henki ei häviä, jos sitä siis mukana.

Eräs extreme-kokemus rantapaikasta oli se, kun kävelin parisen kilometriä märkäpuku päällä, hiostavassa kuumuudessa. Vaikka tilanne oli pahasti väärinarvointi, osin tuntemattoman rantatienoon suhteen, niin jaksoin ottaa virhearvion kokemuksena. Ettei sydän pysähtyisi, niin mielessä joutuu reaaliajassa miettimään kaikenlaista tekijää. Rentona kuljettava, sopivaa tuuletusta, ... ei paniikkia.

Hauskin juttu oli taas se suo-oja, ihan mustana, tietty. Näitä paikkoja tarjotaankin, onneksi aktiivisena. No, sillä kertaa se sattui ihan kivaan saumaan.

[Juha]

4 Jäsentä (21 Hakurobottia, 3 Piilossa)

Kiva kuitenkin, että ollaan hyvässä seurassa.

[Norma Bates]

Se on aivan totta että syrjäisemmillä rannoilla on ihan eri sortin väkeä kuin sillit suolassa -rannoilla. Ja jos syrjään päätyy joku sillisuku, yleensä lapset alkavat mankua jukujukurannalle kun siellä ne kaveritkin riehuu.

[urogallus]

Riivin kuusi litraa mustikoita. Oli työn ja tuskan takana, tahti luokkaa 1l/tunti, vaikka paikat olivatkin tiedossa. Marjojen laatu tuntui kyllä hyvältä.

Neljä litraa vattuja sain myös, mutta ne tulivat ihan pihan puskista. Vattuvuosi tuntuu olevan erinomainen.

[Norma Bates]

Vesijuostessa alkoi vihloa nilkkoja ja oik. rannetta, ja saunassakin vihloi kättä. Enpä taida suorittaa huomenna sitä räähkäisyä johon sisältyisi 2 t kävelyä välillä klo 21 - 23.35(?) Ei tässä viitsisi polviaankin saattaa taas yhtä paskaan kuntoon kuin olivat viime syksynä.

Tekisi melkein mieli jäädä kotiin. Lähijorpakossa ehkä tunnin vesijuoksun tekisi märkäpuku päällä. Jos tuota käsien vihlontaa mielii lisää kokea. Toisaalta kun viimeksi vesijuoksin rannetuet ranteissa, kipu ei tainnut olla niin paha.

Eipä juuri kiehdo "tuntuu kuin 33 astetta" rannalla retkottamis -mielessä. Fy fan.

[urogallus]

Nyt on kyllä tulossa mielenkiintoiset uintikelit, jos lämpötila tippuu parissa päivässä sen 15 astetta tai yli niin kuin alkuviikosta pitäisi käydä.

[Kopek]

Masennus on vaivaillut viime aikoina. Tänään oli käytännössä viimeinen kesäpäivä. Käväisin ensimmäisen ja viimeisen kerran tänä kesänä järvessä uimassa. Meressä tuli kastauduttua viime viikollla, kuten jo kerroin. Kalenterikesä jatkuu, mutta poistun täkäläisistä maisemista, joten hommien tekemismielessä kesä loppuu. Rippeet jatkuvat elokuun lopusta eteenpäin. Mutta syksyhän silloin jo on.

Minulle kesäkuukaudet ovat ainoat kuukaudet, jolloin ylipäätään voin tehdä mitään. Silloin on lämmintä, joten voi maalata ja tehdä lasikuituhommia ja ylipäätään tehdä asioita, joita ei voi tehdä, kun on märkää ja kylmää, ja kun lumi on maassa. Ja tekemistä on niin paljon, että tarvittaisiin kymmeniä ihmisiä tekemään se.

Toivottomuuden tunne ylivoimaisen suuren työmäärän edessä on se, mikä aiheuttaa masennusta. Minulla on taipumus hoitaa masennustani kuten alkoholisti hoitaa alkoholismiaan eli tavalla, joka vain pahentaa ongelmaa. Kun olisi aikaa ja tilaisuus tehdä jokin oleellinen pitkään suunniteltu homma, alankin näperellä jotain aivan muuta. Ja se muu on usein vielä sellaista, että sen voisi tehdä muunakin aikana vuodesta. Laivan lyhtyjen kunnosteleminen, josta kerroin toisessa ketjussa, on yksi tällainen sivupolulle ajautuminen. Ajoin monena päivänä 160 kilometrin lenkin käydäkseni viilaamassa ja höyläämässä jotain niihin lyhtyihin liittyvää. Työpöytä ruuvipenkkeineen ja välineineen kun sattuu olemaan 80 kilometrin päässä. Kun lamput nyt vihdoin alkavat olla valmiit, olen varmaan ajanut autolla niiden takia jo ties miten monta sataa kilometriä. Jo pelkkien osien kuten Led -polttimoiden ostoreissusta tuli 300 kilometrin lenkki. Vaikka lampuille ei suoria kustannuksia kovin paljon kertynyt, alle kymmenen euroa per lamppu, epäsuoria kustannuksia kertyi sitäkin enemmän. Ja kaiken tämän olisin voinut tehdä muulloinkin kuin parhaana mahdollisena ulkotyövuodenaikana. Silloin, kun kelit ovat otolliset, pitäisi tehdä isompia hommia, niitä joita ei voi tehdä talvella. Mutta noiden isojen hommien aloittamisen jarruna on masennus. Ei kerta kaikkiaan ole tahdonvoimia. Pikkujuttuihin sitä juuri ja juuri riittää.

Muutamana viime päivänä olen vahaillut ja fiksaillut autovanhustamme - tai no, nuori mieshän se vasta on ihmisiässä laskettuna - reissua varten. Tänään ilmeni uusi ongelma. Auton jäähdyttimen tuuletin jää päälle. Ei ole aikaa selvittää asiaa. Sen verran selvitin, että irrottamalla sulakkeen sen saa sammumaan. Vai pitäisikö mieluummin irrottaa akun johto? Ajon aikana laite kannattaa pitää toiminassa, mutta ei se voi parkkipaikalla tuntikausia hurista ja tyhjentää virtaa akusta. Minua alkaa lähes oksettaa, kun katson autonkorjausohjeita pienine suttuisine kuvineen. Auton korjaaminen ei kiinnosta, koska siinä ei luoda mitään uutta. Siinä vain kovalla työllä ja vaivalla palautetaan aikaisemmin vallinnut tilanne, jos se nyt sattuu onnistumaan. Silloin korjaamisessa on luomisen tunnetta, jos on ostanut jostakin vanhan auton ja entisöi sitä. Silloin työllä saa itselleen jotain, mitä itsellä ei ole ennen ollut. Rikki menneen käyttöauton korjaaminen sen sijaan tuntuu hukkaan heitetyltä ajalta ja vaivalta.

[kertsi]

Vanhan laivan kunnostamiseen varmaan tarvitaan iso määrä ihmisiä, sillä työmäärä (ja kustannukset ainakin puulaivoissa) lienee valtava. En muista, oletko Kopek kertonut, onko tuo kimppaprojekti vai yksin pakerrettava. Vielä parempi, jos olisi porukassa paikallisiakin voimia, joiden luona voisi "fiilata ja höylätä", niin ei tarvitsisi ajaa satojen kilometrien lenkkejä. Yhdessä tekemisessä voi parhaimmillaan olla sekin hyvä puoli, että porukka kollektiivisesti valvoo tehtyä työtä - ehkä siinä ei sitten kehtaisi alkaa väsätä jotain sijaistoiminnaksi laskettavaa? Jos esimerkiksi yhdistys tekee yhdessä päätökset esimerkiksi mitä kesän aikana aiotaan saada aikaiseksi, voi olla hankalampi sooloilla päätösten vastaisesti?

Nostetaanko laivat talviteloille?

Saavatko rekisteröityneet yhdistykset jotain rahallista yhdistystukea valtiolta tai kunnalta?

---
Näillä helteillä minkään isomman eli fyysisesti raskaamman asian tekeminen varsinkin iltapäivisin on kyllä ainakin omalta osaltani tuhoon tuomittu. Ei vaan jaksa. Eikä varsinkaan jaksa mitään raskasta tehdä auringossa. Eilen juuri ja juuri jaksoin ajaa apteekkiin ennen sulkemista. Autossa sentään on ilmastointi - vanhassa rautalaivassa ei varmaankaan. Veikkaisin, että se on kuin pätsi silloin kun aurinko paistaa. Anna armoa itsellesi, Kopek!

[Norma Bates]

Krav Maga mahdollisesti pelasti minut silmälasien rikkoutumiselta ja kasvovammoilta. Minulla kun ei ole kauheasti tilaa tiskikaapissani, kattiloita joutuu survomaan erikoisiin asentoihin että ne saisi sinne kaikki kuivamaan. Nyt kun olin tiskaamassa, yksi kattila putosi alas ja suoraan päin näköä, mutta vaistomaisesti blokkasin kädellä ja kattila osui käteeni eikä kasvoihini joita kohti se oli tulossa kun katsoin juuri ylöspäin.

Sanon "mahdollisesti" kun voi olla että ilman blokkaustreenaustakin olisin tehnyt jotain suojatakseni päätäni. Toisaalta minulla ei ole tavannut olla kauhean nopsa reaktiokyky ja niinkin voisi käydä että tuijottaisin vain hölmönä kunnes sattuu kun tapahtuu.

Eihän se tietysti kädessäkään kivalta tuntunut, mutta pää on tärkein suojeltava.

[Kopek]

Vanhan laivan kunnostamiseen varmaan tarvitaan iso määrä ihmisiä, sillä työmäärä (ja kustannukset ainakin puulaivoissa) lienee valtava.

Riippuu siitä, onko laiva iso....

http://media.hiddencityphila.org/wp-content/uploads/2016/01/11185640/exteriorssus.jpg

Vai pieni....

https://www.shipsnostalgia.com/gallery/data/531/Slikie_a.jpg

Ja paljon muustakin. Jos olisi kyse yhden laivan kunnostamisesta, niin ei siinä mitään ongelmaa olisi. Sen kuin kunnostelisi. Mutta minun pitäisi kunnostaa muutaman eri kokoisen vesikulkuneuvon lisäksi kaksi taloa ja yksi kesämökki saunoineen ja liitereineen. Sen lisäksi pitäisi purkaa yksi osittain romahtanut rakennus ja tehdä siivouksia ja korjauksia. Asuintaloa lukuun ottamatta kohteet ovat eri puolilla pitkien ajomatkojen päässä. Kustannusarvio yhteensä... satoja tuhansia euroja... vai miljoonia (?) ja minun köyhyysrajan tuntumassa olevat kuukausituloni menevät kahden auton bensoihin ja liikenteesssä pitämiseen. Ja thats about it.

Kaikki neuvovat tietenkin, että "luovuta". Tee se mitä pystyt, äläkä yritä mahdottomia.

Luovutankin. Viimeistään...

https://static.wixstatic.com/media/2d21d5_5b3ca75a6a424383a4f349c811831fe7~mv2.jpg

[kertsi]

Itse olen pähkäilemässä yhden pienen mummonmökin lunastamista muilta perillisiltä. Eivätkä omat rahkeeni riitä edes sen kunnossa pitoon. Tai oikein paljon muuhunkaan. Taloudellisesti on idioottimaista ostaa lähes purkukuntoinen mörskä. Vielä pitkän ajomatkan takana. Mutta kun se on rakas mörskä, eikä siitä oikein luopuakaan voi. Tulin mökille tekemään päätöstä, ja täällä ollessa tuntuu, ettei tästä voi luopua. Saas näkee ensi viikolla sitten, kun ilmat viilenevät, kun yrittää pestä tukkansa, ja jos mahatauti jatkuu.

Kaupungin asunnossa minulla on ikkunat länteen, ja lämpötila on yölläkin sietämätön. Täällä miellyttävät 23 astetta sisällä nyt, vaikka ulkona on varjossa yli 30 astetta.

[Sepe]

Ja nyt SAUNAAN !
Joka jeppe.