Fiilikset ja päivän mietteet

[Hippi]

Rahan pummaajista pääsee todella helposti eroon, kun ystävällisesti surkuttelee, että ei ole yhtään nyt käteistä mukana. Nykyisin tuo on aivan pätevä juttu eikä kertaakaan kukaan ole jäänyt vänkyttämään asiaa. Joskus se on valhe ja joskus taas ei. Välttämättä en aina itsekään tiedä valehtelenko noin sanoessani.

[Muisto Keijo Kullervo]

Rahan pummaajista pääsee todella helposti eroon, kun ystävällisesti surkuttelee, että ei ole yhtään nyt käteistä mukana. Nykyisin tuo on aivan pätevä juttu eikä kertaakaan kukaan ole jäänyt vänkyttämään asiaa. Joskus se on valhe ja joskus taas ei. Välttämättä en aina itsekään tiedä valehtelenko noin sanoessani.

Silloin 'hyvään' aikaan kertoi kaverini esimerkin kun jätkä pummasi kahvirahaa - sanoi:

Onkos Sinulla antaa satasesta takaisin?

Pummaaja häipyi siltä tietämältä, mutta vaikutti siltä että kuonoon tulo olisi ollut varsin lähellä vastaajaa.

Muisto Keijo Kullervo

[Norma Bates]

Rahan pummaajista pääsee todella helposti eroon, kun ystävällisesti surkuttelee, että ei ole yhtään nyt käteistä mukana. Nykyisin tuo on aivan pätevä juttu eikä kertaakaan kukaan ole jäänyt vänkyttämään asiaa. Joskus se on valhe ja joskus taas ei. Välttämättä en aina itsekään tiedä valehtelenko noin sanoessani.

Tuo onkin se tavanomaisin toimintatapani. Sanon ettei ole kolikoita. Mutta eilen minuun iski demooni tai joku muu piru, ja kun se olo fyysisesti oli mitä oli (huono olo, todella läkähtynyt ja väsähtänyt) ja sitten henkisesti tietenkin sen johdannaisena myös huono, niin en jaksanut alkaa sitä tavanomaista ritiratirallaata kuuntelemaan läpi, eli suomalaisen kerjäläisen lässytystä.

90-luvulla kun minun käskettiin hirttäytyä en ollut älynnyt vielä tuota että ei ole rahaa, silloin sitä taisi jopa ollakin, kun tuli operoitua enemmän käteisen kanssa. Mutta vaikka ihminen sanoisikin että "en anna", syystä mistä hyvänsä, niin onhan se nyt kerjuussa olevalle ihan totaalista hukkaan heitettyä aikaa jäädä siihen vänkyttämään. Siinä ajassa mikä eilenkin tuossa meni tyyppi olisi ehtinyt kinuta pelimerkkejä vaikka kuinka monelta lähistön ihmiseltä. (Oli kai itseasiassa niin tehnytkin, että se naapuripenkin mies oli niin kyllästynyt hänkin.)

[Aasilaulu]

Mutta mutta. Tuollaiset tilanteet kuin eilen ovat tavanneet häiritä minua vuosikausia. Ekaa kertaa itse tilanteessa oli sellainen olo että ei niin kauheasti pelottanut. Tyyppihän oli lähinnä helvetin ärsyttävä, mutta tuskin oikea uhka. Sitä lajia juoppoja jotka rassaavat ihmisiä niin kauan että pääsevät harrastamaan ns. asfalttisukellusta. Mutta ei minun hyödytä tuollaisen takia alkaa hanskoja kaivamaan esiin, vaikka treenikassi mukana onkin. Sitä en sitten tiedä että jos olisin ollut ihan yksin ja jossain kaupungin laitamilla, enkä keskellä keskustaa, että mitäs sitten. Jokatapauksessa olin eilen ihan helvetin huonolla tuulella, joten se jätkä valitsi niin väärän kohteen kuin olla voi. Itseasiassa sanoin hänelle jossain kohdin että säästä energiaa ja aikaa ja jatka eteenpäin.

Mun kohdalla ne on kyllä aina uskoneet, kun sanon että a) ei ole käteistä b) sori mutta ei.

Siihen auttaa tietysti se, jos on itse menossa johonkin eikä nökötä paikallaan niin kuin kuvaamassasi tilanteessa, tietysti ihan syystä ja täydellä oikeudella.

Helsingissä on näitä romanikerjäläisiä ja niiden kohdalla varmaan suomalaista rassaa se, että sieltä tulee niin tunteikkaasti välillä se avunpyyntö. Perinteinen suomalainen kerjuuhan on semmosta lakonista että "ei sulla olis bussirahaa" tai jollain puoliläpällä että "ei sulla ois levyautomaatiin kolikkoa heittää". Se koetaan tosi tungettelevaksi ja ahdistavaksi kai, jos joku tulee naamalle ja suorastaan anelee että auta auta ja on niin tunteikas.

Mä sanoisin niin että...   onhan se perseestä jos se on pyynnön kohteena olevan vastuulla reagoida jotenkin "oikealla tavalla". Mutta kun niitä nyt kuitenkin tulee vastaan niin kerron omasta puolestani, että siinä auttaa jos pitää sen vuorovaikutuksen aika kevyenä. Riippuu ihan omasta fiiliksestä, miten toimin. Joskus vähän otan kontaktia ja osoitan pientä sympatiaa sanoessani että en pysty auttamaan. Siis ihan ohi mennen vain, ja silloin en kyllä jää siihen asiasta keskustelemaan.

Mutta siis perus idea on että joko kuljen suoraan ohi tai jos vastaan, sitten otan sen pienen kontaktin, sanon että "sori ei" ja poistun itse  tilanteesta. Jos siihen reagoi hirveän voimakkaasti, se voi olla toiselle sellainen prompti lähteä siihen jollain tavalla vastaaman.

Mutta joo, lopetan tästä länkyttämisen, kun en ole oikeasti sitä mieltä, että pitäisi olla sen vastuulla, jolta rahaa pyydetään, että tilanne sujuu kaikkien kannalta miellyttävästi ja hyvin.

[Norma Bates]

Mutta mutta. Tuollaiset tilanteet kuin eilen ovat tavanneet häiritä minua vuosikausia. Ekaa kertaa itse tilanteessa oli sellainen olo että ei niin kauheasti pelottanut. Tyyppihän oli lähinnä helvetin ärsyttävä, mutta tuskin oikea uhka. Sitä lajia juoppoja jotka rassaavat ihmisiä niin kauan että pääsevät harrastamaan ns. asfalttisukellusta. Mutta ei minun hyödytä tuollaisen takia alkaa hanskoja kaivamaan esiin, vaikka treenikassi mukana onkin. Sitä en sitten tiedä että jos olisin ollut ihan yksin ja jossain kaupungin laitamilla, enkä keskellä keskustaa, että mitäs sitten. Jokatapauksessa olin eilen ihan helvetin huonolla tuulella, joten se jätkä valitsi niin väärän kohteen kuin olla voi. Itseasiassa sanoin hänelle jossain kohdin että säästä energiaa ja aikaa ja jatka eteenpäin.

Mun kohdalla ne on kyllä aina uskoneet, kun sanon että a) ei ole käteistä b) sori mutta ei.

Siihen auttaa tietysti se, jos on itse menossa johonkin eikä nökötä paikallaan niin kuin kuvaamassasi tilanteessa, tietysti ihan syystä ja täydellä oikeudella.

Helsingissä on näitä romanikerjäläisiä ja niiden kohdalla varmaan suomalaista rassaa se, että sieltä tulee niin tunteikkaasti välillä se avunpyyntö. Perinteinen suomalainen kerjuuhan on semmosta lakonista että "ei sulla olis bussirahaa" tai jollain puoliläpällä että "ei sulla ois levyautomaatiin kolikkoa heittää". Se koetaan tosi tungettelevaksi ja ahdistavaksi kai, jos joku tulee naamalle ja suorastaan anelee että auta auta ja on niin tunteikas.

Mä sanoisin niin että...   onhan se perseestä jos se on pyynnön kohteena olevan vastuulla reagoida jotenkin "oikealla tavalla". Mutta kun niitä nyt kuitenkin tulee vastaan niin kerron omasta puolestani, että siinä auttaa jos pitää sen vuorovaikutuksen aika kevyenä. Riippuu ihan omasta fiiliksestä, miten toimin. Joskus vähän otan kontaktia ja osoitan pientä sympatiaa sanoessani että en pysty auttamaan. Siis ihan ohi mennen vain, ja silloin en kyllä jää siihen asiasta keskustelemaan.

Mutta siis perus idea on että joko kuljen suoraan ohi tai jos vastaan, sitten otan sen pienen kontaktin, sanon että "sori ei" ja poistun itse  tilanteesta. Jos siihen reagoi hirveän voimakkaasti, se voi olla toiselle sellainen prompti lähteä siihen jollain tavalla vastaaman.

Mutta joo, lopetan tästä länkyttämisen, kun en ole oikeasti sitä mieltä, että pitäisi olla sen vastuulla, jolta rahaa pyydetään, että tilanne sujuu kaikkien kannalta miellyttävästi ja hyvin.

Normaalisti kyllä häipyisinkin, ja häivyn varmaan jatkossakin. Eilen oli vaan niin perseestä koko päivä ja olot. Minulle oli jo kahteen kertaan soitettu puh.myyjienkin taholta. En ehtinyt ekaan puheluun vastata ja tokan hälyn vain katkaisin kylmästi. Googletin molemmat numerot ja puh.myyjähän se siellä. Ärsyttää jo pelkkä tietoisuus siitä että heillä on "oikeus" soitella, kun alunperin 90-luvulla hankkimani puh.numero oli tarkoitus olla salainen. Ihmisillä on netissä ollut tästä asiasta juttua ja vaikuttaa siltä ettei ole oikein mitään pätevää tapaa päästä soitteluista eroon. Minulla oli jossain vaiheessa älypuhelimessa joku estosovellus, mutta se päästi kumminkin yhden myyntipuhelun läpi, ja sittemmin tehdasasetusten palautuksen takia sovellus minulta hävisi ja en muista mikä sen nimi oli. Ei sitä taida enää edes olla olemassakaan.

Olen aina ollut sellainen ihminen että livenä EI aleta rähjäämään tuikituntemattomien kanssa, ja ne tilanteet joissa olen kumminkin rähjännyt ovat hävettäneet ja mietityttäneet pitkään. Mutta lieneekö minusta tullut jotenkin hävytön tai julkea, kun nyt en osaa hävetä. Pointtihan on siinä että pitää saada olla rauhassa, eikä velvollinen reagoimaan milloin mihinkin kaupungilla toikkaroivaan ihmiseen (paitsi tietysti sen verren ettei itse päälle tallaa).

[Aasilaulu]

Se on varmasti niin, että omakin toiminta kärjistyy, jos näitä henkilökohtaisten rajojen pieniä loukkauksia tulee tietyssä ajassa enemmän. Ei se ole paha kerran tai pari vuodessa ottaa joku myyntipuhelu, mutta sehän ei yleensä mene noin, vaan ne pommittaa sitten oikein kunnolla.

Mun mielestä omia rajoja saa puolustaa ja saa suuttuakin. Ei se ole sellainen hävettävä asia sinänsä. Itse kelaan sitä niin, että se voi olal minulle parempi jos selviän tilanteista niin että pidän omat rajani mutta en kiihdy tai suutu. Siis että se ei jää vaivaamaan vaan menee niin kuin vesi hanhen selästä.

Mutta ihan samalla tavalla itsekin kiihdyn. Jos vaikka tulee päivittäin jonkun aikaa Elisalta joku mainostekstari puhelimeen ja sitten se niiden suostumuksen poistaminen ei toimi, kun ne ei kerro selkeästi, minkä tilin asetusten perusteella nyt tulee viestejä, se voi olla että tekisi mieli huutaa siellä jollekin että nyt saatana joku roti tähän toimintaan

Siinä on mun mielestä sellainen että omalla suhtautumisella on merkitystä. Voi miettiä, kuinka iso paha se loppujen lopuksi on, että mulle tulee joku tekstari. Ja sitten voi ajatella, että no, hoidetaan asia kuntoon. En mä välttämättä silti halua olla se ihminen, joka soittaa niiden aspaan ja heti ensimmäisenä huutaa ja kiroaa. Sitähän varten ne aspat osin on, mutta silti. Mutta myös: Jos jostain tällaisesta asiasta suuttuu, että on kävelty rajojen yli ja tultu iholle... sekin on ihan hyvä että ei turhaan pode siitä niin kovaa syyllisyyttä. Ei sen tarvitse tarkoitaa, että olet nyt julkea tai vittumainen ämmä tai mitään tämmöstä isoa ja kaikkea syleilevää. Miksei sitä voi ajatella niin, että kynnys ylittyi, meni hermot ja that's it.

[-:)lauri]

Ai saatana kun on taas kuuma. Kun pääsen kotiin, otan sosasolaa jääkaapista ja juon virkistävän kulauksen suoraan pullon suusta!

Saatan uusia toimenpiteen.

[MrKAT]

Minulle oli jo kahteen kertaan soitettu puh.myyjienkin taholta. En ehtinyt ekaan puheluun vastata ja tokan hälyn vain katkaisin kylmästi. Googletin molemmat numerot ja puh.myyjähän se siellä. Ärsyttää jo pelkkä tietoisuus siitä että heillä on "oikeus" soitella, kun alunperin 90-luvulla hankkimani puh.numero oli tarkoitus olla salainen. Ihmisillä on netissä ollut tästä asiasta juttua ja vaikuttaa siltä ettei ole oikein mitään pätevää tapaa päästä soitteluista eroon. Minulla oli jossain vaiheessa älypuhelimessa joku estosovellus, mutta se päästi kumminkin yhden myyntipuhelun läpi, ja sittemmin tehdasasetusten palautuksen takia sovellus minulta hävisi ja en muista mikä sen nimi oli. Ei sitä taida enää edes olla olemassakaan.

Tämä on ollut suht tehokas, vähentynyt 90-95%:ia:

Kieltopalvelut
Puhelintarjonnan rajoituspalvelu

Kuluttaja voi rajoittaa puhelinmyyntiä soittamalla palvelunumeroon 0600 13404 ma-pe klo 8-18. Puhelun hinta 0,39 €/min+pvm, jonotus on maksuton (huom. palvelunumeroon ei voi soittaa ulkomailta). ASML ei veloita muita maksuja rajoituspalveluun soittajalta.
...
Rajoitus on kerrallaan voimassa 3 vuotta. Rajoitus viedään rekisteriin välittömästi, sitä ei voi peruuttaa ja se välittyy puhelinmyyntiä harjoittaville yrityksille viikon kuluessa,
- https://www.asml.fi/kieltopalvelut/

[Norma Bates]

En meinaa erottaa Huawein ruudulta niitä pyöreitä täppejä mitä jää merkiksi siitä että jotain on tapahtunut. Siksi huomasin vasta nyt että toinen eilisistä puh.myyjistä oli tänäaamuna soittanut uudelleen. Inahdustakaan en ollut kuullut, olin varmaan vessassa.

Niitä täppejä en ymmärrä mitä ilmestyy sovelluksiin jotka eivät lähetä viestejä tai kerro että on soitettu. Joku "puhelimen hallinta" tai "terveys". Jälkimmäistä en jaksa käyttää. Jos käyn puhelimen hallinnassa siivoamassa värkin, täppi jää silti kummittelemaan.

[Norma Bates]

MrKAT, tarttis varmaan ottaa. Ei tätä googletusrumbaakaan aina jaksa.

[Karikko]

^
Asennekysymys, ens kerralla kun soittavat, niin alapa käännyttämään heitä jehovan-uskoon, tai johonkin muuhun sopivaan juttuun- eiköhän puhelut vähene.

[kertsi]

This Brilliantly Simple Trick Destroys Telemarketers and Kills Their Business Model. (But It Makes Everyone Else Really Happy)

Do you hate telemarketers and robocalls? Well then, I'd like you to meet Lenny.

He's about 80 years old, Australian, talkative, and easily distracted. And he's not like you and me. He actually loves these kinds of calls.

Oh, one more thing. He's a chatbot whose main purpose in life is to intercept telemarketers, waste their time, and destroy their business model.

(His other purpose: to make the whole thing enjoyable for people like you and me.)

[Norma Bates]

Joku oli Googlen tuloksissa maininnutkin että myyjä alkaa lopottaa siihen malliin että lukee paperista, ja ei saa sananvuoroa. Robottina höpöttävälle sopisikin robotti kuuntelijaksi.

[Kopek]

Lankapuhelimen aikaan joskus erehdyin vastaamaan. Irrottauduin jutusta esimerkiksi siten, että sanoin toisen henkilön hoitavan lehtitilaukset perheessämme. Eli tiedä enkä osaa enkä ymmärrä enkä voi tehdä päätöksiä.

Kännykkäaikakaudella, jossa soittajan numero näkyy, en vastaa tuntemattomien soittoihin.

Kaupppakeskuksien "hyvää päivää" -kauppiaat onnistun aika hyvin ohittamaan. Sattuu olemaan kiire tai jotain. Ehkä olen niin tyhjätaskun näköinen, ettei minua kovin paljon vaivata.

[-:)lauri]

Olisi mielenkiintoista salapoliisityötä, kun yksi järjestelmämme ei toimi kuten pitäisi, mutta onneksi Mikrosoft aloitti vähän vajaa klo 8 koneessani päivityksen, joka on edennyt vasta puoleen väliin. Eikä luonnollisesti mitään mielekästä tekemistä