Fiilikset ja päivän mietteet

[Juha]

Muistaakseni jatkumolla ei ollut mitään linjaa missään keskustelussa.

Jäi mieleen.

Jos sopivia linjoja ihmeteltäisiin, ja ymmyrköitäisiin, ja että se olisikin se juttu. Ihanaa?

[-:)lauri]

Muistaakseni jatkumolla ei ollut mitään linjaa missään keskustelussa.

Jäi mieleen.

Jos sopivia linjoja ihmeteltäisiin, ja ymmyrköitäisiin, ja että se olisikin se juttu. Ihanaa?

Muistaakseni se linja pysyi siellä suurin piirtein keskusteluiden ekassa viestissä, minkä jälkeen ylläpidollinen filosofiasi oli käytännössä se, ettei saa antaa linjan estää lapasista sopivasti lähtenyttä keskustelua, vaan että keskusteluiden tuli antaa kehittyä ja löytää niille ominaiset omat uomansa.

[Juha]

En tiedä tajuatko, miten iso juttu on tietynlainen luontevuus etenemisissä. Joskus top-down on hyvä, kun halutaan jotain tiettyä ehdottomasti. Joissain yhteyksissä se johtaa siihen, että saa sitä itseään.

Järjestys on aina silti se juttu, ja siihen paluu. Sen voi tehdä ketjuissa koska vain, kuka vain. Nämä ihmiset myös huomataan. Paremman voi valita, ja se on tosiaan mahtava juttu.

[ROOSTER]

Tuli tässä törmättyä pariin sanontaan: Itteään täynnä kuin Turusen pyssy ja Levisi kuin Jokisen eväät.

Lisäksi tuli mieleen " Pysyy kiinni kuin paska Junttilan tuvan seinällä" ja "Sekaisin kuin Ellun kanat", "Ottaa Ritolat" "Vettä tulee kuin Esterin perseestä", "Tulee kuin Manulle illallinen", "Mattimyöhäinen".

Varmasti on muitakin. Jos osaisi paljon noita niin voisi keskustella politiikkaa sujuvasti.

[MrKAT]

^ Ja jos lisäät Juha Siltalan narinalla "hallitus oli kuin Buridanin aasi joka tarjosi Prokusteen vuoteita ihan sotena" niin pudotat juntit kyydistä ja keräät sivistyneistöä kelkkaan keskustelemaan.  Tosin tämä pitää tapahtua poliittisen kulissien takana takapiruna koska hianoilla sanoilla ei tule itte ikuna valituksi.

JK. Löytyi pari linkkiä perisuomalaisista sanonnoista:
https://www.iltalehti.fi/fiidifi/a/2015082120214556
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Suomenkieliset_sanat_ja_sanonnat
Nuo kun opettelee niin pääsee populistipoliitikon alkuun...
Muinoin sfnetin aikaan taisi olla kun näin melko täydellisen listan jossain. Yllättävän monen sanonnan takana olikin tositapaus, myös ne Turunen ja Jokinen tapaukst olleet oikeesti olemassa!

[Kopek]

Noin vuosi sitten tilasin ja tein MyHeritage -sivun "analyysin". Tulokset tulivat ennen joulua. Ne ovat sinänsä aika tylsät eli mitään eksoottisia yllätyksiä ei ollut. 1,1 prosentin "initaaniperimälläkin" tarkoitetaan todellisuudessa jotain Siperian perimää.

Sukupuu on siinä mielessä vääristynyt, että suuri osa tuloksista vie isän puolen sukuun ja sitä kautta maailmalle. Tältä puolelta löytyi pikkuserkkukin, josta en ollut tiennyt. Hänen sukunimensä ei kuulosta harvinaiselta, mutta väestörekisterikeskuksen mukaan niitä on vain kahdeksalla henkilöllä Suomessa. Facebook -profiili kuvineen löytyy, samoin paljon lehtijuttuja. Ehdin jo kirjoittaa tähän hänen toimialansa, mutta poistin sen, koska se on aika harvinainen, ja sen sekä harvinaisen sukunimen avulla avulla voisi saada kiinni langanpäästä, jota vetämällä voisi päästä vähän liian pitkälle. Tänne minun suuntaani. Sukupuitahan on netti täynnä. No, ketäpä asia kiinnostaisi, mutta silti..

Yhtään tunnistettavaa äidin puolen sukulaista tai edes sukunimeä en ole löytänyt. Syy on todennäköisesti se, että suku on umpilestadiolainen, eivätkä he teetä geenitestejä. Joku kaukaisempi sukulainen voi tietysti olla, mutta en osaa päätellä sitä tuloksista.

Pikkuserkun kanssa jaettua DNA:ta on 4,7 prosenttia. Hänen tyttärensä kanssa sitä on 2,7 prosenttia. Kolmanneksi läheisimmän sukulaisen kanssa sitä on 2,5 prosenttia, mutta en tiedä, mitä kautta olen tälle henkilölle sukua. Hän näyttää oleva merkittävässä asemassa erään maaimankuulun teknisiä tuotteita valmistavan suomalaisfirman palveluksessa. Netistä löytyy paljon kuvia ja juttuja. Minullakin on tämän firman valmistama tuote. Tätä henkilöä seuraavat jaetun DNA:n osuudet ovat 2,3 % ja 2,0% ja niin edelleen. Vaikuttaa siltä, että isäni äidin suvussa on harrastettu eniten geenitestejä, koska useimmat yhteydet tuntuvat vievän sinne suuntaan, mikäli tuloksista tämän asian voi päätellä. Jotain sentään löytyy myös isäni isän suvun puolelta. Mutta kuten sanottu, äitini vanhempien suvuista ei löydy mitään merkkejä.

Ulkomaille ei ole merkittäviä yhteyksiä. Nimet, joita eri maista löytyy, ovat enimmäkseen suomalaisia. Irlannista näyttää löytyvän joku nuori nainen 1,3 prosentin jaetulla osuudella, eikä hänen nimensä ole suomalainen. Myös Britanniasta löytyy 1,3 prosentin nainen ja 1,2 prosentin mies. Myös seuraava 1,1 prosentin mies (jolla on suomalainen nimi) on Britanniassa. Lähin ruotsalainen on myös 1,1 prosentin mies. Yhdysvalloissa näyttää myös olevan suomalaisen sukunimen omaava 1,1 prosentin mies samoin kuin amerikkalaisen nimen omaava yhden prosentin mies. Ruotsissakin on kaksi yhden prosentin naista samoin Tanskassa yksi. Yhden prosentin mieskin Ruotsista löytyy.

Lopetan analyysin selostamisen tuohon. Yhden prosentin tapauksia on niin paljon, että se hieman epäilyttää. Taitaa johtua luokittelusta. Yhtään "julkkista" en ole listalta löytänyt. Kaikki ovat minulle täysin tuntemattomia nimiä.

[Norma Bates]

Netissä olen nähnyt jutun jonka mukaan identtiset kolmosnaiset teettivät geenitestin (samalla vai eri firmoilla, en tiedä) ja he saivat keskenään aivan erilaiset tulokset. Paljonko testeihin siis voi luottaa?

[kertsi]

Onko tuo "MyHeritage -sivun "analyysin"" geenitesti, vai perustuuko se vain siihen, millaisia sukupuita ihmiset ovat itse sinne väsänneet?

Jos jälkimmäinen, niin silloin ei ole oikein perusteita puhua tarkoista prosenttiosuuksista DNA:n osalta., sillä eivät kaikki ihmiset ole geneettisesti vanhempiensa jälkeläisiä.

[Kopek]

Se on geenitesti, eli näyte analysoidaan. En minäkään pidä näitä kuin suuntaa antavina ja lähinnä viihteellisinä, mutta koska oikeita sukulaisia sentään löytyy, niin ei se aivan sataprosenttista huuhaata ole.

Olen houkutellut tytärtäni tekemään omasta tyttärestään (alle vuoden ikäisestä) kyseisen testin, koska kiinnostaisi tietää hänen "intiaaniperimänsä" (oikean sellaisen) osuus, samoin se, löytyyykö afrikkalaisia sukujuuria. Alkuperäisamerikkalaisen perimän osuudeksi arvioin 12 - 13 prosenttia. Ongelma on se, että testin kautta voisi paljastua sivutuotteena joitakin salattuja ja mahdollisesti epämukavia asioita lapsen isän isän taustasta. Hän on adoptoitu, eikä hän ole kertonut biologisista sukujuuristaan edes omille lapsilleen. Vastaan voi siis tulla vaikka minkälainen raiskaaja-murhaaja-perhesurmaaja-tarina. Näihin testeihin littyy eettisiäkin näkökohtia ja sen ratkaiseminen, kumpi on tärkeämpää, oikeus tietää vai oikeus salata.

[kertsi]

No miten suhtaudut sitten siihen, että "intiaaniperimä" on sinun omissa silmissäsi sitten huonoin mahdollinen (ÄO-tulosten valossa), olettaisin?

[Kopek]

No miten suhtaudut sitten siihen, että "intiaaniperimä" on sinun omissa silmissäsi sitten huonoin mahdollinen (ÄO-tulosten valossa), olettaisin?

Lapsen äiti kuuluu Mensaan, eli hän on antanut näytön riittävästä älykkyydestä. Lapsen isä ei liene Mensan testiä tehnyt, mutta hän on osoittanut omaavansa riittävät henkiset kyvyt valmistumalla ekonomiksi ja pääsemällä hyväpalkkaiseen työhön kansainvälisen suuryhtiön palvelukseen. Jos perimällä ylipäätään on merkitystä, lapsen voisi ajatella päätyvän älykkyydeltään vähintään keskitasolle ja todennököisesti sen yläpuolelle. No, eihän sitä koskaan tiedä, mutta ripaus (Etelä-Amerikan) "intiaani"perimää tällä lapsella ei liene Suomen kohtalonkysymys. Ja eihän asiaa ole testattu, joten prosenttiosuus on arvailua.

Sen tyyppiset vähemmistöt kuten intiaanit ja romanit, eivät ole Suomen tai Euroopan kannalta millään tavalla kohtalonkysymys, olkoon näihin ryhmiin kuuluvien keskimääräinen älykkyystaso mikä tahansa. Eurooppalaisista, suomalaiset mukaan lukien, ei tule romaneja eikä intiaaneja. Ensiksi mainitut pysyvät omissa oloissaan omana joukkonaan ja sekoittuvat hyvin vähän valtaväestöön. Sitä paitsi heitä on vähän. Jälkimmäiset taas pysyvät enimmäkseen Amerikan mantereella.

Se ihmisryhmä, mikä saattaa olla Euroopan kohtalonkysymys, ovat afrikkalaiset, joiden lukumäärä kasvaa kasvamistaan, ja jotka osoittavat halua tulla Eurooppaan, jossa he toisin kuin romanit pikavauhtia sekoittuvat kantaväestöön muuttaen siten kantaväestöä kaltaisekseen. Valkoihoiset jäävät vähemmistöksi ja kuolevat sukupuuttoon. Kun lukuja ja väestöennusteita ja katunäkymän kiihtyvää muuttumista katsoo, ei voi tulla muuhun johtopäätökseen.

[MrKAT]

Valkoihoiset jäävät vähemmistöksi ja kuolevat sukupuuttoon.

Höpön höpön. Ei edes alkeellista (evoluutio)biologiaa hallita...

[Hippi]

Ongelma on se, että testin kautta voisi paljastua sivutuotteena joitakin salattuja ja mahdollisesti epämukavia asioita lapsen isän isän taustasta. Hän on adoptoitu, eikä hän ole kertonut biologisista sukujuuristaan edes omille lapsilleen. Vastaan voi siis tulla vaikka minkälainen raiskaaja-murhaaja-perhesurmaaja-tarina. Näihin testeihin littyy eettisiäkin näkökohtia ja sen ratkaiseminen, kumpi on tärkeämpää, oikeus tietää vai oikeus salata.

Niin, tai selvitä, että isä ei olekaan isä, kuten eräälle tutulle kävi.

--
Mutta tuolla toisessa viestissä sanoit jotenkin niin, että "kukapa ei olisi kiinnostunut sukujuuristaan". No, minä en juurikaan ole. Yritin olla jossain vaiheessa olla kiinnostunut, kun löysin vahingossa isäni suvun sukuseuran kotisivut. Niitä hetken selailin ja huomasin, että suvusta on kaksi kirjaakin kirjoitettu, toinen 1500-1700 luvuilta ja toinen huomattavasti mittavampi 1700-1900 luvuilta. Tilasin nuo kirjat perehtyäkseni sukuni tarinaan, mutta eipä ole tullut luettua niitä, vaan monta vuotta ovat jo hyllyssä pölyttyneet. Nyt kun kurkkasin sukuseuran sivua, niin vielä on kolmaskin kirja ilmestynyt tuolta varhaisemmalta ajalta.

Oikeastaan ainoa, joka taustastani kiinnostaisi on se, jotta oliko isäni (ja kaksoisveljensä) todella kauppaneuvoksetteren Italian kylpylämatkan matkamuisto, kuten tuhmat huhut kertoivat. Se oli vaiettu asia, mutta isäni oli joskus kännipäissään siitä äidilleni puhunut samoin kuin isäni jonkun piian kanssa tekemästä lapsesta. Noitahan ei arvokkaissa sukukirjoissa kerrota.

[Kopek]

Kaikki on mahdollista. Omista "sukujuuristani" ei mitään ihmeempää ole löytynyt.

En tiedä, mikä saa jotkut ihmiset kiinnostumaan sukuasioista ja miksi ne eivät kaikkia kiinnosta.

Voisi kuvitella, että jos itse ei ole oikein mitään, hienoilla sukulaisilla voi paikata asiaa. Ongelma on, jos sukupuustakaan ei löydy mitään prinssejä tai prinsessoja. Toisaalta oman sukuni (yhden niistä) aktivistit eivät ole "ei mitään" -tapauksia vaan elämässään keskimääräistä paremmin menestyneitä ihmisiä.

Kymmenen vuotta sitten järjestettiin sukukokous entisellä kotipaikkakunnallani, joka on tavallaan yhden sukuhaaran kantapaikka. Tapahtumaan liittyi suvun haudoilla käynti ja jonkinlainen tilaisuus. Minua - joka olen täysi mitättömyys - oli pyydetty pitämään jonkinlainen esitelmä paikkakunnalla eläneiden suvun jäsenten historiasta. Pyytäjät jostakin Helsingistä pääkallonpaikalta eivät todellakaan tainneet tietää millaiselle luuserille pyynnön esittivät. Enhän minä nimittäin mitään esitelmiä osaa pitää enkä ole pitänyt. Olen tässä suhteessa täysi nolla. Tyttäreni olivat aivan kauhuissaan siitä, miten ihmeessä olin suostunut pyyntöön. Hehän häpeäisivät silmät päästään, kun menisin yleisön eteen nolaamaan itseni.

Kun minulta kuitenkin kirjoitettua tekstiä tulee aika vikkelään, päätin selviytyä haasteesta kirjoittamalla jonkinlaisen jutun ja lukemalla sen paperista yleisön edessä. Surkea "esitelmähän" tuollainen on, mutta jotenkinhan tilanteesta oli selvittävä. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun menin sieltä, missä aita on matalin. Kirjoitin sepustustani viime tingassa edellisenä iltana ja yönä.

Ilmeisesti paperista lukemani selostus kuitenkin teki jonkinlaisen vaikutelman myös suvun oppineisiin, koska sitä kehuttiin ja minut pyydettiin sukuseuran hallitukseen. Varajäseneksi tosin vain mutta kuitenkin. Kävin muutamassa kokouksessakin, mutta en kerta kaikkiaan jaksanut olla aktiivinen asiassa. Yläluokkaista (jos tällaista sanaa saa vielä käyttää) porukkaahan tuo oli. Minä olin tietenkin pienituloisena luuserina toista maata eli en oikein kuulunut sakkiin.

Edellä mainittu suku on isäni isän suku. Sukuseuralla on hienot sivut ja hienoja jäseniä. Isäni äidin puoleltakin löytyy netistä jotain  ja DNA-osastosta jopa aika paljon, mutta en tunne tätä sukua henkilökohtaisesti. Joitakin ihmisiä olen joskus tavannut. Yksi tämän puolen pikkuserkkuni on FB-kaverini.

Kaikkein heikoimmin tunnen äitini äidin suvun. Se on käytännössä musta aukko. Netistä, josta sentään etsimällä löytää yhtä ja toista, ei löydy mitään. Äitini isän suvusta sen sijaan löytyy jotain, ja onpa joku tehnyt jopa blogikertomuksen äitini isästä - eli isoisästäni, jonka ehdin tavata vain kerran elämässäni. Ja tätä sukua on aivan hirveästi johtuen isoista lestadiolaisperheistä. Kymmenisen vuottan sitten järjestettiin "serkkutapaaminen", jossa näin osan serkuistani, monet todennäköisesti ensimmäistä ja samalla viimeistä kertaa.

Isän puolelta minulla ei ole lainkaan serkkuja, mutta äidin puolelta niitä on ollut kai yli kaksikymmentä. Ja koska näillä serkuilla on valtavat perheet, lapsillani on heidän kauttaan satoja pikkuserkkuja. Etsin kerran aikani kuluksi näitä ihmisiä Facebookista ja löysin muutamia kymmeniä.

[kertsi]

Itse googlailin joitakin sukulaisia ja kummitätini ja -setäni perhettä sen jälkeen viimeinenkin lapsuuden perheeni jäsen kuoli. Ehkä se on jonkinlaista kaipuuta kuulua edes johonkin. Ettei ole ihan orpo piru maailmassa.