Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Fiilikset ja päivän mietteet

Aloittaja Amore, tammikuu 03, 2019, 18:17:24

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 42 Vieraat katselee tätä aihetta.

kertsi

^
Asunnottomat rappioalkoholistit yleensä haisevat karsealta. Omassa lähikaupassani kävi aiemmin eräs asunnoton metsien mies.

Tämä asunnoton rappioalkoholisti oli valkoihoinen. En väitä, että sen enempää asunnottomuus, alkoholismi tai hajuhaitat johtuivat ihonväristään. Sellaisen väittäminen olisi naurettavaa ja epärehellistä.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Karikko

Lainaus käyttäjältä: kertsi - joulukuu 18, 2019, 22:48:36
^
Asunnottomat rappioalkoholistit yleensä haisevat karsealta. Omassa lähikaupassani kävi aiemmin eräs asunnoton metsien mies.

Tämä asunnoton rappioalkoholisti oli valkoihoinen. En väitä, että sen enempää asunnottomuus, alkoholismi tai hajuhaitat johtuivat ihonväristään. Sellaisen väittäminen olisi naurettavaa ja epärehellistä.

Ilmeisesti luontoaktivisti, tai metsuri, jos kerran ei raskinnut ihmisten ilmoille tulla, muuta kuin kaupassa käymään.

Metsien miehet aikoinaan toivotettiin lauantaisin radiossa- hyvää iltaa metsien miehet.

Suvaitsevaisuus taitaa olla nykyisin erilaista.

kertsi

#1832
Kyseinen mies kun oli ruokakaupassa, minun ostosreissuni oli nopeaakin nopeampi. Ei tehnyt mieli oleskella samoissa tiloissa ollenkaan, eikä noin kilometriä lähempänä. Ei hänen hajunsa tietysti omaa syytään ollut. Ei siellä metsässä mitään pesukonetta tai kylpyhuonetta ole. Mutta että mollaisin hänen rotuaan hänen hajunsa vuoksi, se olisi ilkeää.

En ole varma, oliko sama tyyppi vai eri, joka tonki täällä talojen roskalaatikoita. Hän karjahteli kaameasti. Oli vähän pelottava. Asunnottomuus tekee melko varmasti hallaa ihmisen psyykelle, se jatkuva turvattomuus ja huono nukkuminen. USA:ssa vieraillessani näin useita asunnottomia, aika sekopäisiä monet. Vaikka eihän sitä tiedä, miten päin kausaalisuus menee. Ehkä sekopäisimmät todennäköisimmin joutuvat myös asunnottomaksi, varsinkin USA:ssa.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Brutto

Lainaus käyttäjältä: Kopek - joulukuu 18, 2019, 22:18:43

Tuosta muistui mieleeni tapaus viime keväältä, jolloin metrojuna oli paikallaan ennen lähtöään.

Olin kerran 90-luvulla Friedrichstrassen asemalla odottelemassa junaa. Oli hyvin aikainen aamu ja asemalaituri oli tyhjä. Tutkiskelin aikatauluja ja yritin selvittää itselleni miltä laiturilta junani lähtee. Yllättäen jostakin ilmestyi poliisi, joka esitti tylyn kysymyksen:

- Was machst du hier?
- Öööö...Warten auf den Zug
- Raus!

Kävelin kuuliaisesti ulos ja otin taksin. Jälkitäteen tuli mieleen mahdoinko näyttää tuon poliisin silmissä pummilta.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Karikko

Lainaus käyttäjältä: kertsi - joulukuu 19, 2019, 13:06:34
Kyseinen mies kun oli ruokakaupassa, minun ostosreissuni oli nopeaakin nopeampi. Ei tehnyt mieli oleskella samoissa tiloissa ollenkaan, eikä noin kilometriä lähempänä. Ei hänen hajunsa tietysti omaa syytään ollut. Ei siellä metsässä mitään pesukonetta tai kylpyhuonetta ole. Mutta että mollaisin hänen rotuaan hänen hajunsa vuoksi, se olisi ilkeää.

En ole varma, oliko sama tyyppi vai eri, joka tonki täällä talojen roskalaatikoita. Hän karjahteli kaameasti. Oli vähän pelottava. Asunnottomuus tekee melko varmasti hallaa ihmisen psyykelle, se jatkuva turvattomuus ja huono nukkuminen. USA:ssa vieraillessani näin useita asunnottomia, aika sekopäisiä monet. Vaikka eihän sitä tiedä, miten päin kausaalisuus menee. Ehkä sekopäisimmät todennäköisimmin joutuvat myös asunnottomaksi, varsinkin USA:ssa.

Varmaan syrjäytyneet ja heikko-osaiset voivat joutua tuohon jamaan. Sama vaara saattaa tulla monen osaksi tulevaisuudessa, jopa niiden eriväristen.

Voisi tietenkin yksinkertaistaa- oma syy, kun ei pärjää maailmassa kilpajuoksussa omilla eväillään, sellaistahan se solidaarisuus useimmiten on.

Helppona esimerkkinä voi tietenkin varoitella, ettei kannata joutua tuollaiseen tilaan elämässään, vaan valtiohan sitä viinaa myy ynnä muita virvokkeita ja muutenkin ahdistelee ahkerasti ihmisten elämää erilaisilla syillä.
"Ajopuuna" ajauduttiin sotaan aikoinaan, yksittäisen syrjäytyneen sota olemassaolostaan on tietenkin toivotonta ja jokapäiväinen viinapaukku kovan työn takana.

-:)lauri

#1835
Lainaus käyttäjältä: kertsi - joulukuu 19, 2019, 13:06:34
Kyseinen mies kun oli ruokakaupassa, minun ostosreissuni oli nopeaakin nopeampi. Ei tehnyt mieli oleskella samoissa tiloissa ollenkaan, eikä noin kilometriä lähempänä. Ei hänen hajunsa tietysti omaa syytään ollut. Ei siellä metsässä mitään pesukonetta tai kylpyhuonetta ole. Mutta että mollaisin hänen rotuaan hänen hajunsa vuoksi, se olisi ilkeää.

En ole varma, oliko sama tyyppi vai eri, joka tonki täällä talojen roskalaatikoita. Hän karjahteli kaameasti. Oli vähän pelottava. Asunnottomuus tekee melko varmasti hallaa ihmisen psyykelle, se jatkuva turvattomuus ja huono nukkuminen. USA:ssa vieraillessani näin useita asunnottomia, aika sekopäisiä monet. Vaikka eihän sitä tiedä, miten päin kausaalisuus menee. Ehkä sekopäisimmät todennäköisimmin joutuvat myös asunnottomaksi, varsinkin USA:ssa.

Mä luulen, että mielenterveysongelmaisilla kuten muillakin ongelmaisilla on normaalia suurempi vaara pudota yhteiskunnan ulkopuolelle Jenkeissä, sillä turvaverkko, joka ottaisi kopin kun esimerkiksi juuri iso pyörä heittää, on normipulliaiselle aivan liian kallis. Toki se, että putoaa yhteiskunnan ulkopuolele aiheuttaa ongelmia itsessään, mutta ottaen huomioon, että muutama sata tuhatta amerikkalaista tekee vuosittain vararikon sairastuttuaan, veikkaan että se menisi siellä tyypillisesti niin päin, että eka pettää terveys, sitten lähtee työ (eli tulot) ja lopuksi asunto.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

-:)lauri

Enää vain puoli vuotta siihen, kun päivät alkavat taas lyhenemään. - Ikuinen optimisti.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Kopek

Lainaus käyttäjältä: Brutto - joulukuu 19, 2019, 13:35:27

Kävelin kuuliaisesti ulos ja otin taksin. Jälkitäteen tuli mieleen mahdoinko näyttää tuon poliisin silmissä pummilta.

Lainkuuliainen systeemin kannattaja - kehenkään erityisesti viittaamatta - etsii usein vikaa ensimmäiseksi itsestään joutuessaan systeemin edustajan tylysti kohtelemaksi. Systeemiä kohtaan kriittinen ja poliisia kohtaan superkriittinen ei katso peiliin vaan toteaa, että tulipahan taas todistettua, että systeemi toimii niin kuin systeemi toimii ja poliisi toimiin niin kuin poliisi toimii.

Vallankäytön himosta kutiava vallanhaltija + otollinen kohde = suuri vallankäytön todennäköisyys.

Kaikkien niiden maiden poliiseista, joita viimeisimmällä vajaan kolmen viikon reissullani pintapuolisesti havainnoin, Suomen poliisit ovat ehdottomasti pelottavimman ja militarisimman näköisiä. Saksan poliiseista on siinä mielessä hankala tehdä kokonaisarviota, koska siellä näyttää olevan monenlaisia poliiseja toisistaan poikkeavissa univormuissa. Yhteistä on oikeastaan vain sana "Polizei". Peruspoliiseiksi luonnehtimani näyttävät lähinnä lösöiltä varastomiehiltä suorissa housuissaan ja pikkukengissään ja möhömahoissaan. Eivät ole samalla tavalla pelottavia kuin Suomen bodatut kaljupäiset poliisikarjut leveine hartioineen ja gorillamaisesti vartalon sivulla roikkuvine käsivarsineen ja rähinähaalareineen ja maihinnousukenkineen.

Belgian poliisit vaikuttivat kaikkein vähiten poliisimaisilta. Heidän autonsakin olivat kuin jonkun yksityisen remontti- tms. firman autoja. Naispoliiseja oli paljon. Lontoon poliisit olivat usein laumoissa, joissa oli kymmeniä niin nais- kuin miespoliisejakin. En tiedä, mistä ryhmissä oleminen johtui. Oliko se vain sattumaa. 

Belgia:

https://www.thebulletin.be/sites/default/files/styles/big_article/public/localbxlpolice.jpg

Suomi:

https://www.ts.fi/static/content/pic_5_3637619_k2358092_651.jpg

P.S. Luulin vastaavani MrKATin kirjoitukseen, kunnes aivan lopussa sattumalta huomasin, että kirjoittaja onkin Brutto. Jouduin hieman muuttamaan tekstiäni. Toivottavasti kommenttini ei jäänyt liikaa MrKAT-vastineeksi.

Kopek

Kun joulu taas lähestyy, muistelenpa menneitä jouluja.

1. Ensimmäiset jouluni vietin vanhassa rakkaassa kodissani vanhempieni ja veljieni ja sisareni ja isovanhempieni kanssa. Ihmisiä oli paljon, ja joulua vietettiin aika "isosti" ja perinteisesti. Voisin kirjoittaa pitkän tarinan vanhoja jouluja kuvaillessani. Niihin liittyi yksityisen joulunvieton lisäksi myös bisnesmaailman puoli liikelahjoineen ja kukkineen ja monenlaisine juttuineen.

2. Sen jälkeen, kun vanhempani olivat rakennuttaneet uuden omakotitalon, joulut vietettiin suvun parissa siellä. Illan päätteeksi minä omine parheineni kävelin entiseen vanhaan kotiimme, jossa meillä oli myös joulukuusi ja pientä joulutunnelmaa.

3. Ensimmäiset joulut konkurssin ja kodin menettämisen jälkeen olivat henkisesti murhaavan raskaita. Vai miltä teistä tuntuisi katsella esi-isänne rakennuttamaa syntymäkotianne ja kuuden sukupolven asuinpaikkaa ulkoapäin vieraiden (minun käyttämäni nimitys→) anastajien skoolatessa siellä joulukuusen ympärillä. Joulumme vietettiin vanhempieni kotona suvun kesken kuten ennenkin, mutta tunnelma oli masentava, koska vanhat entisen elämän muistot tulivat mieleen. Vanhempieni talokin oli uhanalainen vuosikaudet.

4. Vanhempieni kuoleman ja talon myynnin jälkeen aloimme ensimmäisen kerran viettää jouluja omalla porukalla omassa talossamme. Ensimmäisinä vuosina niissä oli vielä hieman perinteistä jouluisuutta. Sattuman kautta meille oli nimittäin päätynyt perinnönjaossa vanha ruokapöytä tuolineen ja ympäröivine kalusteineen, joten joulut vietettiin saman pöydän ääressä kuin aina ennenkin, vaikka seinät olivat kahteen kertaan vaihtuneet ympärillä.

5. Kun hoarding-ilmiö oli päässyt riittävän pahaksi, joulukuusi ei enää mahtunut sisälle vaan se jätettiin ulos, josta se näkyi valaistuna ikkunan kautta.

6. Kun hoarding-ilmiö paheni edelleen, olohuoneeseen ei enää saatu raivattua tilaa. Viimeiset kerrat olimme jo romukasojen seassa niin, että ainoastaan pöytä ja pieni tila tuoleille oli raivattu.

7. Kun talo oli muuttunut edellä mainitusta syystä entistä asuinkelvottommaksi, jouluja alettiin viettää tyttäriemme luona Helsingissä ja Espoossa ja osittain Lahdessa, jossa asuu sisareni. Ensimmäinen tällainen vierasjoulu oli kymmenen vuotta sitten, ja vaikka jouluja vietettiin tämän jälkeen välillä vielä talosammekin, yhä useampana jouluna olimme etelässä. Näin tullaan viettämään tämäkin joulu.

Armeija-aikanani vietin joulun ja uuden vuoden kotonani. Yleensä jommankumman joutui olemaan kasarmilla, mutta tämä joko/tai jäi yllättäen kokematta. Olin varautunut olemaan uuden vuoden Santahaminassa. Palveluspaikkani oli nykyinen maanpuolustuskorkeakoulu, silloinen kadettikoulu, jonka polkupyörämekaanikkona toimin.

-:)lauri

Pitkäveteinen työpäivä takana. Oli projektin viimeistely, jossa piti testata bugien varalta pitkiä (n 30-40 min) ajoja. Ei mitään tekemistä. Sinällään hyvä sillä virheitä ei mitä ilmeisimmin ole, mutta kun ei ollut muuta tekemistä kuin käyrien tarkkailua aika kului hitaasti. Nyt olen vetäytynyt kotiin lämpöisen glogilasin (alkoholiton) äärelle.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Kopek

#1840
Aamupäivä oli aika hiljainen. Käväisin Verkkokaupassa ja Ruoholahden Citymarketissa. Leluhyllyjen vierellä joulufiilis - jos sitä nyt oli ollut - hieman latistui, kun kävi ilmi, että lähes puolet pojille suunnatuista leluista on nykyisin poliisileluja. Suomen poliisi tunnuksineen on jo päässyt leluihikin. Kävin mielessäni syvällisiä mietteitä laahustaessani tihkusateessa Jätkäsaaren katuja. Jääkööt nämä ajatukset nyt tähän kirjaamatta.

Myöhemmin hain auton Hietalehdenkadun varresta, ja silloin alueella oli jo ihmiskuhinaa. Hautausmaalle oli matkan pää. Meidän suvussamme kynttiläperinne katkesi vähitellen 2000-luvulle tultaessa. Itse en ollut koskaan innokas haudoilla kävijä. Vanhempieni kuolemasta on jo yli 20 vuotta, enkä ole käynyt kertaakaan heidän haudallaan. En kesällä, en talvella. En nimittäin halua nähdä hautakiviä, joissa on heidän nimensä.

Viimeksi olen itkenyt haudalla Berliinissä toissa keväänä. Oikaisin hautausmaan kautta ja huomasin nuoren tytön haudan, jonne oli tuotu kortteja ja leluja. Se oli jotenkin niin masentavalla tavalla alakuloista, että otin yksityisesti osaa tuntemattomien ihmisten suruun tirauttamalla muutaman kyyneleen, itse asiassa aika montakin.

Joulupukkia ei ole enää nykyisin osoitteessamme, tai missä nyt milloinkin joulua vietämmekin, näkynyt.

Vanhoihin jouluperinteisiin kuului, että sain usein jonkin kirjan joululahjaksi, jota sitten joulunpyhinä lueskelin samalla kun popsin jotain liköörikaramellejä tai vastaavia. Kirjat olivat yleenä aika peruskamaa eli Alistair McLeanin sota/seikkailukirjoja tai vastaavia. Ei mitään hienoa korkeakulttuuria. Nykyisessä apulastenhoitajan/apuperheterapeutin ym. virassani en ehtisi mitään lukea.

Toivotanpa tässä lopuksi hyvää joulua niille, jotka tämän sattuvat lukemaan.

P.S. Unohdin, että latasin kirjoitukseni alussa kuvan nettiin tarkoituksenani esittää se täällä. Eikö "päihtyneet savolaiset" ole kansanryhmää halventava ilmaus. Kutsua nyt alkoholista pitäviä suomalaisia pilkkanimellä "savolaiset". Geenitestilläkö savolaisuus selvitettiin?

Muutin screenshotin linkiksi.... (en sittenkään)

Linkissä ei lue sitä mitä Screenshotissa luki eli "päihtyneet savolaiset työllistivät poliisia aatonaattona".

a4

Hyvää joulua myös täältä teille kaikille!

Odottelen joulufiilistä saapuvaksi viimeistään ruokapöydässä. Saavutetusta rauhallisuudesta tinkimättä.
Haudoilla käymisessä myös jouluna on jotain suomalaista. Valon juhlaa.

mikainen

Lainaus käyttäjältä: Kopek - joulukuu 24, 2019, 14:18:28
Aamupäivä oli aika hiljainen. Käväisin Verkkokaupassa ja Ruoholahden Citymarketissa. Leluhyllyjen vierellä joulufiilis - jos sitä nyt oli ollut - hieman latistui, kun kävi ilmi, että lähes puolet pojille suunnatuista leluista on nykyisin poliisileluja. Suomen poliisi tunnuksineen on jo päässyt leluihikin. Kävin mielessäni syvällisiä mietteitä laahustaessani tihkusateessa Jätkäsaaren katuja. Jääkööt nämä ajatukset nyt tähän kirjaamatta.

Hyvin kaurismäkeläinen mielikuva syntyy tästä. Hyvää Joulua joka tapauksessa.  :D

Hippi

Kyllä oli itku lähellä viime yönä. Pari kertaa olin melkein nukahtamassa jo, kun yläkerran kersa alkoi juoksemisensa uudelleen ja välillä sitten jollain kopisteli lattiaankin. Välillä sen mutsi sille jotain ärhenteli toiselta puolelta kämppä, joten ei kovin hiljaa sekään sitten huutanut. Viimeisen kerran se kakara juoksenteli ylitseni joskus puolen kolmen aikoihin. Viimeisen tunnin juoksuaskeleiden perässä kulki joku isompi kanta-astuja molottamassa, eli varmaan joku sitä kakaraa yritti häätää nukkumaan tai jotain.

Aatukin säikähteli välillä sitä kopsetta, kun en voinut edes radiota pitää taustaäänenä, kun joululaulut jo vituttaa. Oli sieltä hartaammasta päästä kaikki mitä tuli, niin pistin kiinni. Eli, jos en havahtunut siihen kopseeseen, niin Aatun säikähdykseen sitten.

Olihan tuo nyt poikkeus, että penska noin pitkään sai juosta. Saapa nähdä onko niillä nyt koulujen loman aikana päivärytmi mennyt sekaisin ja tuo yöllinen riehunta koko loman kestävää. Tavallisesti arkena se kestää vain puolille öin. Ihmettelen vain, miten se poika jaksaa kouluun herätä, kun sen annetaan noin pitkään valvoa. Ei alakoululainen yleensä pärjää noin lyhyillä yöunilla.

Nyt sitten silmiä polttelee ja väsyttää enkä ihmettelisi, vaikka päänsärky olisi tuloillaan.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Brutto

Aasian tsunamista tuli kuluneeksi 15 vuotta.

Muistan lukeneeni varhain aamulla epämääräisen uutisen, joka kertoi turistirannalle vyöryneestä "jättiaallosta". Linkkasin uutisen Outomaalle ja kirjoitin että lainelautailijat ovat varmasti ilahtuneet valtavasta yllätysaallosta.

Muutamaa tuntia myöhemmin aloin tajuta katastrofin laajuuden ja kaduin kirjoittamaani viestiä.

Seuraavana päivänä iski raivo. Joka puolelta tulvi pieniä signaaleja valtavista tuhoista, mutta suomalaiset viranomaiset eivät olleet niistä kiinnostuneita. Eivätkä olleet vielä moneen päivään.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."