Fiilikset ja päivän mietteet

[-:)lauri]

Ostin eilen myös kymmenen kappaletta Lions Gaten osakkeita. Olivat kympin kappale. Äsken noiden yhdentoista osakkeeni arvo oli noin 5 euroa plussan puolella. Tosin vaikka Disney osakkeet ilmeisesti jaksavat sijoitajia kiinnostaa, Lions Gaten osakekehityksen suunta on ollut alas päin.

Harmi, ettei kaikkiin johtaviin elokuvaviihdeteollisuus-lafkoihin voi tuon DEGIRON kautta sijoittaa. Eikä tuo anna erityisen hyviä valikoimia optioiden suhteen. Olisi kiva sijoittaa optioihin amerikan markkinoille, mutta sikäli jos olen oikein katsonut, ainkaan tuon palvelun kautta ei ole mahdollista kuin lyödä vetoa yleisistä useampien lafkojen osakkeiden kurssista.

Ajoitus on kaikki kaikessa. Sijoitukseni ovat tuottaneet reilu 40% tappiota vasta reilussa kuukaudessa. Nimimerkillä: Osinkomiljoonia odotellessa.

[ROOSTER]

Ostin eilen myös kymmenen kappaletta Lions Gaten osakkeita. Olivat kympin kappale. Äsken noiden yhdentoista osakkeeni arvo oli noin 5 euroa plussan puolella. Tosin vaikka Disney osakkeet ilmeisesti jaksavat sijoitajia kiinnostaa, Lions Gaten osakekehityksen suunta on ollut alas päin.

Harmi, ettei kaikkiin johtaviin elokuvaviihdeteollisuus-lafkoihin voi tuon DEGIRON kautta sijoittaa. Eikä tuo anna erityisen hyviä valikoimia optioiden suhteen. Olisi kiva sijoittaa optioihin amerikan markkinoille, mutta sikäli jos olen oikein katsonut, ainkaan tuon palvelun kautta ei ole mahdollista kuin lyödä vetoa yleisistä useampien lafkojen osakkeiden kurssista.

Ajoitus on kaikki kaikessa. Sijoitukseni ovat tuottaneet reilu 40% tappiota vasta reilussa kuukaudessa. Nimimerkillä: Osinkomiljoonia odotellessa.

Osakkeita kannattaa ostaa silloin kun kukaan muu ei ole niistä kiinnostunut. Jos ostaa taksikuskien sijoitusneuvojen innoittamana, menee metsään.

Velkarahalla ei kannata ostaa kertoo nimim. "Kerran kokeilin 250 000 markalla".

[Kopek]

Hesarin sivulla oli juttu, jota en lukenut, mutta jonka otsikon näin. Siinä kerrottiin työttömyydestä ja siitä, miten se vaikuttaa itsetuntoon. En löydä nyt artikkelia, josta olisin katsonut vain otsikon.

Tuosta jutusta - siis sen otsikosta - tuli mieleeni, että olen silloin tällöin miettinyt, että olisihan se ollut jännä kokea edes pieni hetki oikeata työntekoa jossakin Helsingissä tai sen lähettyvillä. Mennä aamulla bussilla töihin ja tulla illalla takaisin. Tällainen asia, joka on tuhansille ihmisille todellisuutta, on minulle täysin tuntematonta ja vierasta. Olen matkustanut elämäni aikana vähemmän kaupunkibusseilla kuin busseja käyttävä työmatkalainen muutamassa viikossa.

Niinä vähinä vuosina, jolloin jonkinlaisia palkkatöitä olen tehnyt, työmatkani ovat olleet muutamasta metristä (työpaikka kotona) muutamaan sataan metriin. Ne on pystynyt kävelemään. Ainoastaan noin kolmen viikon ajan, jolloin olin kouluavustajana eräällä kyläkoululla, työmatkani oli pidempi. 11,5 kilometriä näyttää Google-kartta. Ajoin autolla, eikä siihen kauan mennyt, koska ajaminen ei tapahtunut taajamissa vaan isommilla teillä. Google-kartta näyttää ajoajaksi 13 minuuttia. Ajoin todennäköisesti nopeammin. Eli tuo oli kaikkien aikojen pisin työmatkani. Olin toisessa yhteydessä kolme päivää opettajan sijaisena eräällä toisella koululla ja tällöinkin ajoin matkat autolla. Tämän osuuden pituudeksi Google näyttää 6,5 kilometriä ja ajaksi yhdeksän minuuttia. Tämänkin saatoin ajaa Googlea nopeammin. Noilta kolmelta päivältä sain parhaan päiväkohtaisen palkkani koskaan. Opettajathan ovat hyvätuloisia ökyporvareita, ja epäpätevälle sijaisellekin maksetaan hyvin.

Tuosta epäpätevälle sijaiselle maksamisesta tulee mieleeni edellä mainitsemani työllistettynä tilapäisenä kouluavustajana olemiseni. Palkkani oli tietysti aivan onneton niin kuin "työllistetyillä" on. Ja arvatkaapa mitä. Koulussa oli epäpätevänä sijaisopettajana edellisen kevään ylioppilas, joka tietenkin sai sellaista ruhtinaallista palkkaa kuin opettajat saavat. Asetelma ei ollut omiaan kohottamaan itsetuntoani, koska minulla pienipalkkaisella työllistetyllä oli sentään yliopistotutkinto, mutta tuolla hyvää palkkaa saavalla henkilöllä oli vain ylioppilastutkinto. Ja ikäeroakin meillä luonnollisesti oli aika paljon.

Minun on vaikea edes kuvitella tilannetta, jossa saisin tililleni joka kuukausi vaikka jonkun 2000 euroa niin kuin työelämässä olevista monet saavat. Tuollainenhan olisi aivan ökyraha. Voisin ostaa hetkessä uuden tietokoneen ja auton ja melkein mitä tahansa, mistä nyt joudun vain haaveilemaan.

Kun sain vuonna 2014 kahdeksan kuukauden ajan työmarkkinatukea, ostin jo huhtikuussa "uuden" auton, eli toisen niistä, joka on vieläkin käytössäni. Syyskuun alussa ostin moottoripyörän, jollaisesta olin vuosikymmeniä haaveillut. KELA maksoi sataprosenttisesti nämä ostokset. Ohjasin työmarkkinatuen erilliselle tilille, josta ei pystynyt nostamaan rahaa muuten kuin käymällä sadan kilometrin päässä olevassa pankkikonttorissa, jonka kassapalvelut olivat auki vain hetken ajan viikosta. Tein näin, jotta raha ei sekoittuisi muuhun rahaan eikä sitä tulisi käytettyä normaaleihin menoihin.

No, tuosta kulutusjuhlasta on aikaa, eikä sellainen toistu enää koskaan. Jos minulla olisi kahden tonnin nettopalkka, saisin vielä paljon enemmän säästöön pantavaa kuukaudessa kuin aikoinaan työmarkkinatuen. Eihän työmarkkinatuki ja erinäiset "pohjatuloni" tehneet yhteensä lähellekään kahta tuhatta euroa. Hyvä jos jonkun minimipalkkalaisen nettotulojen verran. Mutta minulle se oli paljon rahaa, koska olen tottunut elämään niin niukasti. Ja tuota tuloa tuli siis vain noin yhdeksän kuukauden ajan.

Raha on yksi puoli työnteosta. Sosiaaliset suhteet ja itsearvostus ovat toinen puoli. Olisihan se hurjaa mennä esimerkiksi jonnekin (tämä on täysin mielikuvitusta) Espoon kaupungin sosiaalitoimistoon ja hoitaa siellä jotain sosiaalityöntekijän virkaa. Lähimpänä tätä haavetta olin syyskuussa 2001, kun sain kutsun työhaastatteluun Helsingin kaupungin (jonkun osan) sosiaalitoimistoon. Valitettavasti aukaisin kirjekuoren, jossa kutsu oli, vasta vuoden päästä. Olin luullut, että siinä on tavanomainen "teitä ei valittu" -ilmoitus, enkä ollut halunnut lukea sitä. Kyseessä olisi ollut lyhyehkö sijaisuus. Puhelimessa joku henkilö oli kertonut, että olen "vahvoilla" valinnassa tai jotain sinne päin. Onnistuin siis möhlimään tämänkin jutun. Valitettavasti Helsingin Sanomat tuolta ajalta ei ole luettavissa netistä. Olisin etsinyt, löytyy työpaikasta ilmoitusta, vai mistä sen olin keksinyt. Päiväkirjassani ei ole mitään mainintaa tästä asiasta. En kai pitänyt sitä mainitsemisen arvoisena.

[-:)lauri]

Ostin eilen myös kymmenen kappaletta Lions Gaten osakkeita. Olivat kympin kappale. Äsken noiden yhdentoista osakkeeni arvo oli noin 5 euroa plussan puolella. Tosin vaikka Disney osakkeet ilmeisesti jaksavat sijoitajia kiinnostaa, Lions Gaten osakekehityksen suunta on ollut alas päin.

Harmi, ettei kaikkiin johtaviin elokuvaviihdeteollisuus-lafkoihin voi tuon DEGIRON kautta sijoittaa. Eikä tuo anna erityisen hyviä valikoimia optioiden suhteen. Olisi kiva sijoittaa optioihin amerikan markkinoille, mutta sikäli jos olen oikein katsonut, ainkaan tuon palvelun kautta ei ole mahdollista kuin lyödä vetoa yleisistä useampien lafkojen osakkeiden kurssista.

Ajoitus on kaikki kaikessa. Sijoitukseni ovat tuottaneet reilu 40% tappiota vasta reilussa kuukaudessa. Nimimerkillä: Osinkomiljoonia odotellessa.

Osakkeita kannattaa ostaa silloin kun kukaan muu ei ole niistä kiinnostunut. Jos ostaa taksikuskien sijoitusneuvojen innoittamana, menee metsään.

Velkarahalla ei kannata ostaa kertoo nimim. "Kerran kokeilin 250 000 markalla".

Nyt voisi tosiaan olla parempi hetki ostella osakkeita (paitsi että uskoakseni Koronavirus tulee syömään osakemarkkinoiden arvoa vielä ainakin jonkun aikaa ja ainakin jenkeissä, jossa koronavirusepidemia on vasta juuri päässyt käyntiin).

[Juha]

Kiusaamisesta ja alistamisesta vaikuttuneet, eivät välttämättä ole enää armeijakelpoista väkeä. Tätä ryhmää ei ole erityisesti mainittu vaikuttavaksi esteellisyystekijäksi.

Voi olla, että EMn ryhmän esteellisyys "osallistumisissa" ei jää tuohon. Näitä voi olla aika liuta.

Eilen oli artikkeli jossain päin naisvangeista, ja menneisyyksineen, joka ei anna edellytyksiä oikein mihinkään. Miesvangeissa tämä ryhmä syntyy varmasti helpommin, sekä myös laajemmin.

Laajuus huomioiden, jakautuma sukupuolten osalta voi olla tasaisempi, kuin mitä vankilaotoksesta voi päätellä. Jos lasketaan naisten parempi mahdollisuus sopeutua, eli asettua olemaan niin, ettei rajoja rikkoonnu, sosiaalisesti ottaen kriittisistä kohdista.

[Juha]

Hesarin sivulla oli juttu, jota en lukenut, mutta jonka otsikon näin. Siinä kerrottiin työttömyydestä ja siitä, miten se vaikuttaa itsetuntoon. En löydä nyt artikkelia, josta olisin katsonut vain otsikon.

Esiintyy paljon taipumusta yhdistää itsetunto, ja työllisyys. Mistä kytkennän vahvuus lopulta johtuu, on omanlaisensa asia.

Niinä vähinä vuosina, jolloin jonkinlaisia palkkatöitä olen tehnyt, työmatkani ovat olleet muutamasta metristä (työpaikka kotona) muutamaan sataan metriin. Ne on pystynyt kävelemään. Ainoastaan noin kolmen viikon ajan, jolloin olin kouluavustajana eräällä kyläkoululla, työmatkani oli pidempi. 11,5 kilometriä näyttää Google-kartta.

Työttömien yhteydessä, on puhuttu 70 kilometristä, käveli tai pyöräili. Ohjeistus voi olla jonkin pituisesta aikavinkkelistä tarkastellen rikollisluonteinen.

Että laki tuomitaan rikokseksi ihmisyyttä tai ympäristöä vastaan, on omanlaisensa asia. Tällaista kerrontaa ei ole paljon ilmennyt.


Työn kautta saadaan välttämätön sidoksellisuus, haltijoille, käyttivätpä sidoksia hyvään tai huonoon. Kun perinteisen työn merkitys vähenee, voi vain arvella jotain siitä, miten vastaava asia hoidellaan. Iso kuvio.

[Hippi]

Melkoinen poikkeus nyt kauppareissulla, kun tapasin kaksikin mukavaa nuorta miestä. Sinällään huvittavaa tuo, että parikin ihmiskontaktia oli nyt, kun ne on ei-niin-kovin-suotavia.

Kävin Tiksin Prismassa ostamassa salihanskat, kun punttisalilta tuli ohjetta, että toivottavaa olisi, että hyvän siivouksen lisäksi kaikki käyttäisivät hanskoja. Samalla ostin sieltä pari sydäntä, kun umpiopakatuilla on pidempi säilytysaika. Omassa kaupassa ei ole umpiopakattuja. Menin sitten kassoille ja siellä oli aika järkky jono jopa itsepalvelukassoilla. Edelläni jonossa IP-kassoille oli nuori komea mies, joka vilkaisi ostoskoppaani ja tarjosi paikkaa edellään, kun minulla oli niin vähän ostoksia. Hänellä itsellään oli kärryllinen. Väläytin herttaisimman tätihymyni ja otin tarjouksen vastaan.

Päästyäni omaan kauppaani siellä ei ollut yhtään niitä korkeapohjaisia kärryjä vapaana, vaikka kiersin koko aulatilan. Sitten hoksasin nuoren miehen, joka seisoi sellaisen kärryn kanssa ja odotti jotain. Menin kysymään, josko se kärry olisi vapautumassa. Juu, kunhan ne saisi rahansa pois siitä. Emäntänsä oli kyselemässä apuja henkilökunnalta, mutta ei ollut oikein saanut. Siinä odottelin hetken ja rupateltiin ja äimisteltiin ihmisten sekoamista kaupoilla, mutta sitten sanoin, että otanpa tuolta kopan, että saa sitten riittää minulle. Neuvoin häntä, että vastaisen varalle pyytää poletin kassalta, ettei rahalla tarvitse irrottaa kärryjä ketjusta. Sanoin vielä, että kannattaa viedä kärry parkkihalliin, sillä ihan varmaan siellä on toinen, johon voi kärrynsä kytkeä ja saada rahansa pois.

Kyllä on kaupoissa maailmanlopun meininki. Tavallinen reittini kassoille oli lähes tukossa, kun ihmiset olivat haalimassa sitä vessapaperia ja kaikenlaisia siivousaineita. Ihmeekseni en huomannut, että hammasharjoja olisi ostettu hyllyä tyhjäksi. Sen nyt vielä ymmärtäisi, kun mahdollisen sairastumisen jälkeen kannattaa hammasharja vaihtaa toipilasaikana pariinkin kertaan.

Tosiaan tuntui vaikealta säilyttää oma maltti kaupassa. Tunnelma oli tarttuva ja lopulta tuli vain hinku päästä sieltä pois. Jäi sitten parikin ostosta tekemättä, jotka oli tarkoitus ostaa. Pitää huomenna sitten lähteä ostamaan puuttuvat valkosipulit ja raejuustot.

Oli kauppiaskin kantanut kortensa koronakekoon. Paistopisteen kaikki tuotteet oli henkilökunnan pakkaamat ja hinnoittelemat, eli asiakkaat eivät pääse niitä käpälöimään. Vakio-ostoksiini kuuluvat sämpylät jäi ostamatta, kun niitä oli pussitettu neljän kappaleen pusseihin ja minulle olisi kaksikin riittänyt. Onneksi sitten makeiden puolelta löytyi luuseripakkauksia kampaviinereitä ja päiväni oli pelastettu. 

[-:)lauri]

Alkaa olla aika selvää, että suomalaiseen kansanluonteeseen kuuluu patologinen viehätys vessapaperiin ja ilmaisiin ämpäreihin.

[Hippi]

Alkaa olla aika selvää, että suomalaiseen kansanluonteeseen kuuluu patologinen viehätys vessapaperiin ja ilmaisiin ämpäreihin.

Tuo vessapaperin hamstraus on ihan maailmanlaajuinen epidemia. Juuri oli uutisissa siitä, että pitkin Eurooppaa juuri sitä ostetaan runsaasti

Vessapaperien hamstrauksesta tuli koronaviruksen symboli – katso hauskimmat meemit maailmalta
https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/03060c4c-2da0-40ea-8b25-b803c72d40d1

[-:)lauri]

[Kopek]

Hipin kertomukset ovat mielenkiintoisia, vaikka en aina ymmärräkään kaikkia vieraskielisiä (=pääkaupunkiseudunkielisiä) sanontoja. Nyt piti oikein Googlella katsoa, mikä on "Tiksin Prisma". Jälkimmäisen tiedän, eli kyse on S-Ryhmän tavaratalosta, mutta Tiksin oli tuntematon sana. Arvelin kyllä, että sillä tarkoitetaan sitä, mitä sillä ilmeisesti tarkoitetaan (ainakin Google toi näkyviin Tikkurilan Prisman).

Prismat eivät kuulu vakiomyymälöihini, eikä Tikkurila kuulu vakiopaikkohini, joten voi olla, että en ole koskaan käynyt Tikkurilan Prismassa. Yleensäkin Tikkurila on viime vuosina - ja jo pidemmän aikaa - jäänyt syrjään reiteiltäni. Liikuin siellä enemmän oikeastaan 1980-luvulla, eli paikkamuistikuvani (sikäli kun mitään sellaisia on) ovat noilta ajoilta. Viimeksi olen tainnut käydä siellä toissa kesänä, kun kiersin läpi pääkaupunkiseudun Tokmanneja etsiessäni eräitä tarjoustuotteita. Tikkurilan Tokmanni oli yksi liike monista kiertomatkani aikana.

Ehkä eniten muistoja Tikkurilan liikkeistä minulla on entisestä Anttilasta, jossa usein kävin. Auton sai mukavasti parkkihalliin. Seuraavissa kuvissa voi tehdä yhdellä hiiren klikkauksella aikahyppyjä. Mennään ensiksi vuoteen 2009. Ja seuraavaksi vuoteen 2011.

Monissa muissakin paikoissa Tikkurilassa tuli aikoinaan käytyä. Kielotien lääkäriasemalta minulle jäi muistikuva tapauksesta, jossa odottelin aulassa omaa aikaani, kun henkilökunta yhtäkkiä jotenkin "sähköistyi" eli valmistautui johonkin. Kuulin hoitajien kuiskivan, että nyt se tulee taas, ketkä ottavat sen vastaan tai jotain tämän suuntaista. En muista tarkasti, mitä sanottiin, mutta idea oli tuo. Lääkäriasemalle oli siis tulossa joku erityishuomiota vaativa henkilö, jonka henkilökunta tiesi jo ennestään, ja tähän tuloon piti valmistautua. Ja kyllähän minä sen tapauksen lopulta näinkin. Nuorehko nainen talutettiin sisälle ovesta ja saateltiin pidemmälle. Vaikutti kuin hänellä olisi ollut jokin "kohtaus" tai sen tyyppinen meneillään, eli hän oli aivan onnettomassa kunnossa. Voin vain arvailla, mistä oli kyse. Epäilin jopa henkistä laatua olevaa kohtausta eli jonkinlaista hermoromahdusta tai vastaavaa. "Olemus" vaikutti jotenkin sellaiselta. Tietysti on voinut olla muustakin kyse. Olen joskus uteliaisuuttani googlaillut, löytyiskö vanhoista naistenlehtien tai iltapäivälehtien jutuista (sikäli kun niihin on olemassa viittauksia) jotain selitystä asiaan. Joskushan julkkikset kertovat hyvinkin avoimesti asioistaan. En ole löytynyt mitään. Ai niin, tuossa tulinkin paljastaneeksi, että kyse oli tunnetusta viihdetaitelijasta eli koko Suomen tuntemasta julkkisesta. Kunnioitan yksityisyyden suojaa enkä kerro kuka oli kyseessä.

Tällaisia muistoja tulee mieleeni Tikkurilasta, ja olisihan niitä varmaan vielä muitakin, kun vain viitsisi kaivaa muistilokeroitaan. Kyläreissuillakin ollaan siellä käyty. Ja kai senkin voi mainita, että toinen henkilö perheestämme oli siellä puolentoista vuoden ajan työssä 1980-luvun puolivälin tienoilla. Eli kyllä sinne monenlaisia kytköksiä oli.

[a4]

Alkaa olla aika selvää, että suomalaiseen kansanluonteeseen kuuluu patologinen viehätys vessapaperiin ja ilmaisiin ämpäreihin.

Tuo vessapaperin hamstraus on ihan maailmanlaajuinen epidemia. Juuri oli uutisissa siitä, että pitkin Eurooppaa juuri sitä ostetaan runsaasti

Vessapaperien hamstrauksesta tuli koronaviruksen symboli – katso hauskimmat meemit maailmalta
https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/03060c4c-2da0-40ea-8b25-b803c72d40d1

Hauskoja meemejä.



Kävin tänään kaupassa, etsimässä kunnon koronapaniikkia ja hamstraussotia, mutta petyin. Paistopisteeltä toki tarttui mukaan valmiiksi pussitettuja pullia.

[-:)lauri]

Ostin pari viikkoa sitten kappaleen usalaisen indeksirahaston optioita tarkoituksena nollata kurssit laskusta johtuvat menetykset. Trumpin puolentoista biljoonan elvytys teki sitten senkin tavoitteen turhaksi Korkeammat voimat eivä selvästi halua, että harrastan sijoittamista.

Noh veikkaan, että tuon elvytyksen hyöty jää väliaikaiseksi sillä USAlla ei oikein vaikuta olevan kapasiteettia vastata epidemiaan jos ja todennäköisesti kun se pääsee pahaksi.

[Aave]

Ruokaketjussa käydystä suuresta karjalanpiirakkakeskustelusta lukiessani muistelin tässä samalla sitäkin kertaa, kun vein Berliiniin tuhat karjalanpiirakkaa. Määrä mahtui lähes kokonaan kahteen jääkiekkolaukkuun. Tilasin ne suoraan Moilakselta erikseen, sillä sen massatuotteet ovat lähimpänä aitoja. Berliinissä asusteleva synttärisankari oli ensin yrittänyt teetättää karjalanpiirakoita paikallisilla gourmet-kokeilla, mutta he eivät onnistuneet, ja aika oli käymässä vähiin. Hän halusi niitä välttämättä. Niinpä toimin juoksupoikana - kuluni tosin katettiin lentolippuja myöten, vaikka olisin osallistunut synttäreille joka tapauksessa, eikä hänen olisi tarvinnut mitään lippuja maksaa. Syntymäpäivät pidettiin eräässä Berliinin keskustassa (Yhdessä niistä) sijaitsevassa kuuluisassa hallintorakennuksessa, ja kutsuvieraina oli niin Saksan kulttuurieliittiä ja poliittista johtoa, mm. silloinen kulttuuriministeri ja maan presidentti. Tapasin heidät, ja monia muitakin merkkihenkilöitä. Synttärien jatkot vietettiin Hyatt-hotellissa.

Vaivanpalkaksi ja kiitokseksi sain VIP-passit Berliinin elokuvajuhlille. Siellä vietin jaetun tupakkatauon Scarlett Johanssonin kanssa, ja kättelin Daniel Day-Lewisin. Kaverustuin niissä samalla erään englantilaisen karkkitehtaan omistajan perillisen kanssa (Olemme saman ikäiset ja samanhenkiset), ja hänen kanssaan vietetty kolmen päivän juhlaputki oli eeppinen. Hän oli isänsä kanssa paikalla, koska olivat rahoittamassa erästä sittemmin hyvin menestynyttä englantilaista elokuvaa. Siinä tiimellyksessä yhyttämäni saksalainen alusvaate- ja morsiuspukumalli on tänäkin päivänä kauneimpia naisia, joiden kanssa olen kuherrellut. Hänen pärstänsä ja kroppansa oli samaan aikaan ympäri Saksaa, sillä hän oli tuolloin päämallina kauppaketju Karstadtin mainoskampanjassa. Oi niitä aikoja! Yhdet synttärit ja tuhat karjalanpiirakkaa poikivat uusia suhteita ja sata uutta muistoa, joita saa makustella vielä keinutuolissa...

[-:)lauri]

Ruoan valmistaminen on vain tekosyy syödä ketsuppia.