Fiilikset ja päivän mietteet

[kertsi]

Olemme ottaneet tavaksi käyttää kertakäyttöhanskoja pankkiautomaatilla - ongelmaksi muodostunee se, että itse setelirahassa saattaa olla joitakin viruksia.

Yleensä maksamme pankkikortilla ja silloin kassapäätteellä kertakäyttöhanskat ovat hyvät.

Muisto Keijo Kullervo

PS. Käytämme uudelleen kertakäyttöhanskoja jotka pesemme vedellä ja saippualla ja sitten kuivumaan seuraavaa käyttöä varten.

Miksi ihmeessä käytte riskiryhmäläisinä näinä koronaaikoina itse kaupassa? Sehän on hyvänen aika nyt riskiryhmäläisiltä kokonaan kielletty. Lappeenrannassa on kolme K-supermarkettia, ja niistä voinee tilata kotiin kuljetettuna ruoat. Ne maksetaan pankkikortilla (turvallisimmin etukäteen), ei käteisellä. Monissa muissakin kaupoissa lienee kotiinkuljetus, esim. Alepassa, Citymarketissa ja Prismassa. Apteekeissakin useimmiten on. Pitäkää huolta itsestänne, ja toisistanne, ja kanssaihmisistänne.

[Amore]

^Ei asiointia ole kielletty iäkkäiltäkään, vaan on suositeltu sitä välttämään.

Noutopalveluita ei voi yleensä käyttää, jos ei käytä pankkikorttia, kuten monen iäkkään kohdalla tilanne on.

[Jaska]

Mökkiläisten sydän särkyi, kun heistä tehtiin syntipukkeja

Onhan se tietty noinkin että ystävällisemminkin kehotuksen pysyä poissa voi esittää. Mutta otsikko "Mökkiläisten sydän särkyi" toi ikävä kyllä mieleen että ensimmäinen mielensäpahoittaja bongattu.

Keski-ikä ja kyynisyys...?

Eipäs ole tullut mieleen, että mökkiläisiä syyllistettäisiin nyt. Ystävälläni on kesäasunto Uudellamaalla, isänsä rintamamiestalona rakentama lapsuudenkoti, jonka puutarhan kevättöiden aika on tulossa ja toivoo sitten  vielä pääsevänsä aikaa sitten muutettuaan töiden perässä muualle.

Tilanne on elossa oleville uusi, kuin sotatila, jossa vihollisena ei ole toinen itsekkäitä etujaan ajava valtio vaan uusi pirullinen tauti, jollaisista on meitä varoiteltu. Ei ole nyt aika vapauden nimissä itselleen vaatia mitä mieleen tulee vaan kärsiä yhteisen paremman puolesta.

Aivan ei ymmärrä, että Kiina ja Etelä-Korea näyttävät meille mallia, miten sotilaallisella kurilla ja pakolla saavutetaan tuloksia, mihin yksilönvapaudella ei ole mahdollisuuksia.

[Kopek]

Uudenmaan eristystä on jäljellä vielä kolme viikkoa ja sitä on kulunut vasta pari päivää, mutta siitä huolimatta ajatus jotenkin ahdistaa. Vietinhän sentään viime vuonnakin yli sata yötä Helsingissä ja myös sitä edellisenä vuonna sata meni rikki, vaikka öitä kertyi muutama vähemmän. Aikaisemmilta vuosilta en ole tehnyt laskelmaa, mutta samaa luokkaa se on silloinkin ollut. Helsinki on siis ollut jo pitkään minulle eräänlainen epävirallinen toinen asuinkunta. Ja onhan se myös syntymäkaupunkini, vaikka papereissa muuta lukeekin. Vietin siellä ensimmäisen elinvuoteni. Ja nyt rajoilla vartioivat - niin, ketkäpä muutkaan.

On hyvin mahdollista, että Espoossa asuva lapsenlapseni oppii kävelemään seuraavien kolmen viikon aikana, ja minä en pääse näkemään sitäkään.

Olin eilen taas sitä vanhaa lahonnutta rakennusta purkamassa. Homma on niin masentavaa, että pidän tänään välipäivän. Huomenna aion taas mennä puurtamaan. On ankeata löytää raunioista tuhoutuneita esineitä, joiden piti olla tallessa, mutta ne eivät olleetkaan.

Elämäni on ollut viime vuosikymmeninä sitä, että siirrän tavaraa jonnekin varastoon talteen, ja jonkin ajan päästä varasto tuhoutuu, jolloin siirrän tavaraa taas uuteen paikkaan, joka sekin pian tuhoutuu. Kaiken aikaa osa tavaroista turmeltuu pilalle eli talteen pantava vähenee. Käyn toivotonta taistelua aikaa vastaan ja tiedän häviäväni tämän taistelun. Luontoni ei vain anna periksi luovuttaa. En ole sen sortin ihmisiä. Veljeni ja sisareni ovat luovuttaneet. He eivät enää käy edes katsomassa paikalla, kuinka asiat ovat yhä enemmän ja enemmän rappiolla. Kaikkialla on pelkkää tuhoa ja rappiota.

Pienenä esimerkkinä, vain yhtenä monista, sisareni lasikuituvene lojuu vedellä täyttyneenä puoliksi jään alla perämoottori perässään. Minä olen sen yleensä syksyisin jollakin tavalla "pelastanut", mutta viime syksynä en ehtinyt. Moottoriakaan en pystynyt irrottamaan, koska se on lukittu, ja avain on hukassa. Lukot, joihin ei löydy avaimia, ja avaimet, joihin ei löydy lukkoja, ovat ikuinen murhe. Yleensä lukot on ennen pitkää murrettava auki. 

Paikalliset ihmiset todennäköisesti ihmettelevät, mikä aikoinaan niin maineikasta sukuamme oikein vaivaa, kun päästämme kaiken omaisuutemme hunningolle. Ihmettelylle antanee pontta tietoisuus siitä, millainen taloudellinen tekijä paikkakunnalla sukumme oli aikoinaan. Kaikki oli tip-top. Kotitalomme pihapuisto ja puutarhakin palkittiin kunnan parhaiten hoidetun pihamaan palkinnolla, vai mikä sen nimi oli. Eli ylhäältä on tultu tosi alhaalle alas. Syitä lienee useita.

Yksi syy lienee se, että varakas elämä veltostutti meidät. Olimme tottuneet siihen, että joku muu tekee asiat. Nyt, kun ne pitäisi tehdä itse, aloitekykyä ja sitkeyttä ja kiinnostusta ei ole.

Toinen syy on kokemamme konkurssi ja sitä seurannut kymmenen vuoden veropiina ja uhka lisämenetyksistä ja kaikesta tästä aiheutuneet henkiset ongelmat. Kokemus kaiken menettämisestä ja kaiken häviämisestä ja kaiken tuhoutumisesta oli niin dramaattinen, että se tavallaan musersi meidät. Jos joku psykologi tutkisi päiväkirjojani viimeisten kolmenkymmenen vuoden ajalta, hän ehkä näkisi kirjoituksistani, miten institutionaalinen apatia ja masennus hiljalleen on vallannut paitsi minun, myös lähipiirissäni olevien ihmisten mielet.

Välittömästi konkurssin jälkeen olimme kuin muurahaiset, joiden pesä on potkaistu maan tasalle. Säntäilimme paikasta toiseen kykenemättä uskomaan, että kokemamme asiat ovat totta eivätkä pelkkää painajaisunta. Elättelimme toivetta, että jotain on vielä tehtävissä. Nyt muurahaispesän jäänteet ovat autiot. Pesää ei koskaan jälleenrakennettu. Raunioissa saattaa vielä laahautua yksittäinen vaivainen muurahainen vailla toivoa ja vailla päämäärää - kuolemaa odottaen.

Minä taidan olla se yksinäinen vaivainen muurahainen, joka ei suostu uskomaan...

[Norma Bates]

Hämärä mielikuva että paikkakuntanikin Lidlissä olisi ollut eteisessä semmoinen pöytä tai mikä lie mistä sai myös pesupyyhkeitä pullonpalautuksen jälkeisten sotkujen siistimiseen, mutta se pöytä katosi jossain vaiheessa ja mitään ei ole tullut tilalle. Kassoilla ei ole desiä. Kapulat on edelleen käytössä. Sensijaan paikkakuntani Prismassa on kapulatkin viety kassalta, kassa valvoo ettei hihnan toiseen päähän tule sumaa asiakkaista ja desiä on tietenkin tarjolla.

Pleksin kassahenkilön edessä taisin nähdä ison kaupungin Lidlissä. Siellä oli eteisessä pesupyyhevimpain, kuten aina.

Kovin on kirjavaa ollut kaupoissa.

Tänään kävin vain reippailemassa, tosin senkin lenkin aloitin ja lopetin bussimatkalla ja tällä kertaa onnistuin tekemään niin että aina kun piti koskea potentiaalisesti saastuneeseen pintaan, minulla oli sormikkaani kädessä. Kun reippailun lomassa näpräsin puhelinta, otin varovasti sormikkaat pois. Koska aina käytän pesulapulla varustettua sormikasta vas. kädessä ja laputonta oikeassa, tiedän jopa senkin mikä puoli sormikkaista on "saastunut" puoli, vaikka kyseessä on muodoltaan identtiset sormikkaat.

Pesin siitä huolimatta kännykkäni kotona astianpesuaineella.

Busseissa tuntuu olevan kaikki friikit ja örkit jäljellä. Meikäläisen kaltaiset itsepäiset assit ja sitten ihan täys kummajaiset. Tänään näin tyypin jolla oli päällään takki ja shortsit. Luulin sivuprofiilista ensin että joku nuori juippi, mutta myöhemmin huomasin että sikäli äreän näköinen tyyppi että liekö 40+. Yrittääkö hän hommata tässä 0 - 2 asteen säässä itselleen jäädytetyt sukukalleudet, vai mikä ihmeen projekti lie oli menossa. Muut oudokit ovat sitten näitä jotka tulevat metrin päähän juttelemaan, vaikka normaalioloissa eivät välttämättä tulisi eivätkä juttelisi. Tai sitten olisivat jonkun toisen kimpussa.

[kertsi]

Busseissa tuntuu olevan kaikki friikit ja örkit jäljellä. Meikäläisen kaltaiset itsepäiset assit ja sitten ihan täys kummajaiset.

65% of reported COVID-19 cases in Canada related to community transmission: latest data (Global NEWS)

[Norma Bates]

Busseissa tuntuu olevan kaikki friikit ja örkit jäljellä. Meikäläisen kaltaiset itsepäiset assit ja sitten ihan täys kummajaiset.

65% of reported COVID-19 cases in Canada related to community transmission: latest data (Global NEWS)

Se on kumminkin eri asia onko bussissa 1 - 5 ihmistä, kuten viime viikkoina on ollut, vai notkuuko autoa väkeä niin että osaa joutuu seisomaan. Luulenpa että ns. isossa maailmassa ei missään kukaan osaisi kuvitellakaan sellaista näkyä minkä olen busseissa nähnyt. Ihme kun ne enää edes kulkevat, varsinkaan vanhalla aikataululla. Luulisi että vuoroja olisi jo vähennetty muutamaan per päivä. 

Itse lopetan ensi viikolla. Ostan vielä joku päivä jonkun isomman satsin sapuskaa ja se on siinä.

[a4]

Löytyy varmasti, mutta ruudulta lukeminen ei oikein maistu.

Eipä se varsinaisesti maistu minullekaan, mutta parempi kuin ei mitään. Opintojen yhteydessä on jo tottunut lukemaan paljon tabletilta ja läppäriltä. Monia kurssikirjoja ei ole fyysisinä painoksina riittävästi, ja niiden ensimmäisenä kätösiinsä saamisesta käydään verisiä mittelöitä! Digitaalisessa muodossa niitä kuitenkin on hyvin tarjolla. Ajat ovat tässäkin suhteessa vaikeat, joten nirsoilu ei nyt kannata.

Tästä muistui mieleeni Kirjan nimi. Ruusun nimi. Maistuuko lukeminen? Kuinka suojella harvinaisia painoksia?

[Kopek]

Fiiliksistä ja päivän mietteistä sen verran, että vähitellen jo lähes asmaattseksi kääntynyt allergia ja silmien (lähinnä toisen) kutiaminen vaivaa. Ja nyt hoito eli poistuminen täältä pölypesästä Helsingin (parhaillaan tyhjänä olevaan) kämppään on kielletty. Tavallisesti jo muutama päivä poissaolohoitoa auttaa. Mutta nyt ei ole mitään poissaolopaikkaa. On vain jatkettava olemista tässä hengenvaarallisessa tilassa.

Naapuritalosta puretaan vanhaa peltikattoa ja korvataan se uudella. Vanha näyttää minun silmissäni aivan hyvältä. Pellit päätynevät romuksi. Kelpaisivat kyllä minulle erilaisten kojujen ja koppien peitoksi. Joku rohkeampi menisi kysymään, myyttekö.

Selasin eilen hesareita lehtikeräykseen vietäväksi. Luin pintapuolisesti joitakin, jotka olivat aikoinaan jääneet lukematta. Lehtien sivujen käänteleminen kuivin sormin osoittautui hankalaksi. Sivuista ei saanut otetta. Olisi pitänyt vähän väliä nuolaista sormiaan, mutta se ei ole mukavaa. Niinpä otin pienen vesikupin ja kastelin siinä sormiani. Sekään ei tuntunut pidemmän päälle hyvältä ratkaisulta. Lopulta panin käsiini kertakäyttökumikäsineet. Niillä lehden sivut kääntyivät helposti. Ilmeni toinen mielenkiintoinen asia. Lehden painomustetta tarttui kumikäsineisiin. Muutaman hesarin jälkeen ne olivat jo yllättävästi painomusteen tahraamat. Sormepäissa oli paljon mustaa.

Olen huomannut, että kun irti repäistyä hesarin sivua pyörittettelee ja rutistelee ja myllää käsissään jonkin aikaa, se pehmenee, ja sitä voi käyttää trasselin tavoin öljyn pyyhkimiseen pinnoilta. llman tällaista taittelua ja rypistelyä, lehden sivu on kova, eikä se kelpaa pyyhkeeksi. Tuossa pehmennyksessä on vain se ongelma, että se on aika työlästä. Lehteä joutuu nimittäin rutistelemaan kädessään aika kauan ennen kuin se on pehmennyt sellaiseksi, että se käy trasselin korvikkeeksi. Olen miettinyt, voisiko olla jokin kone, johon heitettäisiin lehtiä, ja kone tekisi niistä pehmeää lehtitrasselia.

Kun hesarin levittää maahan ja ajaa sen päältä muutaman kerran ruohonleikkurilla, lehti silpoutuu hyvin pieniksi paloiksi, käytännössä täysin silpuksi. Tällä tavalla voi hävittää lehtiä. Hesarisilput maatuvat vähitellen ruohikkoon jälkiä jättämättä. Taitaa olla ympäristörikos, enkä ehdotakaan sen tekemistä. Olenpahan vain joskus kokeillut tällaista lehden silpomista.

Mikähän mahtaisi olla laskennallinen matka, minkä 20 metriä pitkä höyrylaiva kulkee yhden hesarin lämpöenergialla. Tai vuoden hesareilla. Sanomalehdet ovat huonoa polttoainetta, koska ne leimahtavat nopeasti ja sammuvat melkein saman tien jättäen jälkeensä palamatonta sotkua. Tämän on jokainen saunan uunin sanomalehdellä sytyttänyt varmaan todennut. Eli lehti on esimerksi tuohenpalaan verrattuna huono sytyke. Lehdet pitäisi esikäsitellä jonkinlaiseksi silpuksi ja pakata uuteen muotoon vaikka jonkinlaisiksi pelleteiksi, jos niillä aikoisi lämmittää. Tai ne pitäisi syöttää silppuna uuniin jollakin puhaltimella. Kovaa nuohoamista niiden polttaminen joka tapauksessa vaatisi.

KIrjoitin hesarin pienellä alkukirjaimella, joska en jaksanut painaa joka kerran Shift-nappia. Onhan se muutenkin muunnossana.

[a4]

^ Olisiko lähistöllä jotain hotellia pariksi päiväksi? Voi olla alennushintoja tarjolla ja samalla työllistäisi paikallisia.

[Brutto]

Suosittelen Kopekille halpaa asuntovaunua tai -autoa. Paljon liikkuvalla yöpaikka kulkee aina mukana, vaikka varsinainen asunto olisikin muualla.

[kertsi]

Hotellit ovat tällä hetkellä paikkoja, joita kannattaa välttää *). Varsinkin astmaatikkojen ja muiden riskiryhmäläisten, ja muidenkin.
Tällä kertaa kallistun Bruton idean kannalle, vaikka matkailuauton osto ehkä vähävaraiselle on kyllä vaikeaa.

*)Eräs kaakkois-aasialaisen hotellin huone 911 on surullisenkuuluisa:
This hotel is infamous as ground zero for a SARS 'super spreader' in the 2003 outbreak—here's what happened

[a4]

^ Asuntoautoa pienemmällä budjetilla voisi harkita myös telttamajoitusta vaikka kotipihalla.

[Kopek]

Suosittelen Kopekille halpaa asuntovaunua tai -autoa. Paljon liikkuvalla yöpaikka kulkee aina mukana, vaikka varsinainen asunto olisikin muualla.

Tuollaista olen miettinyt, mutta taidan olla niin pienituloinen ja vähävarainen, että edes halpaan asuntovaunuun autosta puhumattakaan ei ole mahdollisuuksia. Luulen lisäksi, että tuollainen halpa vaunu/auto haisisi homeelle ja olisi epäviihtyisä paikka majailla.

[kertsi]

^ Asuntoautoa pienemmällä budjetilla voisi harkita myös telttamajoitusta vaikka kotipihalla.

Isossa osassa Suomea taitaa lämpötila olla vielä alle nollan, varsinkin öisin. Hyvä ilmaeristys (esim. ilmapatjan avulla) alla, ja pakkaseen sopiva (untuva)makuupussi tietty auttavat.