Fiilikset ja päivän mietteet

[Brutto]

Saatana, eka hyttysen purema! Pääsiäisenä! Eikö nuo pirulaiset kunnioita edes vuodenaikoja?

[Aave]

^Vanhana kadut ettet tehnyt enempää saadaksesi nuo naiset kämpääsi.

Ne olisi kyllä tulleet. Nykynaiset ovat hyvin seikkailunhaluisia.

Tiedän; en kadu. Oma tilanne on naisseuran ja seksin suhteen sikäli hyvä, että karanteenitoimista huolimatta olisi varmuudella kaksi, joiden kanssa asia olisi selvä yhdellä puhelinsoitolla. On kuitenkin niin, että olen jossain määrin kyllästynyt heidän seuraansa, enkä aio käyttää heitä hyväkseni. Tästä tulee joka tapauksessa antoisa kevät ja kesä, kun rajoitustoimia ryhdytään purkamaan; sinkkumarkkinoilla on myös runsaasti uusia naisia, sillä näin pitkä aika murenevassa parisuhteessa saman katon alla tulee rikkomaan niin avioliittoja kuin muitakin parisuhteita ihan pirusti. Poikkeusolot vain jouduttavat väistämättömyyksiä.

Sehän sopii minulle, kuten varmasti sinullekin. Kirjoitetaan nyt samalla niinkin, että opiskellessa sitä taas on tullut muutenkin uutta ja nuorta tarjontaa, ja vaikka minä olen ikäni puolesta jo kohta setämiehen kriteerit täyttävä, niin nuoretkaan naiset eivät suhtaudu minuun lainkaan sillä tavalla. Romansseja ja seksiä olisi hyvin saatavilla. En ole siitä lainkaan pahoillani!

[Kopek]

Jotain BDSM-zydeemeitä... Kyllä ne taiteet tiedetään... 

https://www.kaleva.fi/uutiset/kulttuuri/alaston-naytos-myytiin-melkein-loppuun-yleisoa-helsingista-asti/659120/

Kuuntelin hetki sitten iltakävelyllä Yle Areenasta ensiksi... täytyy oikein muistella... vuonna 2013 tehtyä ohjelmaa, jossa käsiteltiin kesällä 1941 tehtyä kaukopartiomatkaa. Vieraana ohjelmassa oli poliisikirjailija Mikko Porvali. Koska aihe oli mielenkiintoinen, paadutin itseni kuuntelemaan poliisin puhetta, jollaista en muuten halua kuunnella.

Olen monta kertaa ennenkin kirjoittanut - jo 1990-luvulla päiväkirjoissani - siitä, kuinka havaintojeni mukaan poliisin tunnistaa usein jo puheäänestä. Porvalin puheen kuunteleminen vahvisti taas tätä havaintoa. Puhe on paitsi virallisen tutuista, myös poikkeuksellisen selkeää ja harkittua ja voimakkaan maskuliinista. Sanoissa äRRRät lausutaan epätavallisen voimakkaasti ja kaRRRheasti. En edes osaa lausua poliisi-R:ää.

Ohjelmassa selostettu kaukopartiomatka - josta esitettiin tapahtuman jälkeen kesällä 1941 tehtyä radiohaastattelua - oli sinänsä ollut aika hurja. Suomalaiset olivat pysäyttäneet maantiellä useita autoja peräkkäin ja ampuneet kaikki niissä olijat, yhteensä kymmeniä ihmisiä, osa siviilejä. Sen jälkeen ryhmä oli poistunut paikalta ja mennyt erääseen järveen uimaan ja sen rannalle aurinkoa ottamaan. Eli ensiksi tappo, sitten lepo.

Ohjelma loppui kesken kävelylenkkini, joten kuuntelin sen perään vielä (jatkoin kuuntelua sisällä lenkiltä tultuani - oho, muistinkin juuri, että panin saunan lämpiämään, joten pitääpä mennä lisäämään puita - aina ohjelman loppuun asti) Lasse Lehtisen ja Seppo Hovin muisteluohjelman 1950-luvusta ja vähän 1960-luvun puoleltakin.

Tuossa ohjelmassa ei sinänsä ollut mitään erityistä, eikä kuuntelemani jakso edes ollut erityisen hyvä. Kunhan puolella korvalla kuuntelin. Lopussa soitettiin Sibeliuksen Valse Trieste, ja tästä sävelmästä tuli mieleeni kasettinauhoitus, jonka tein kauan sitten, kun testasin itse tekemääni upouutta "diskopöytää". Sekoitin miksaamalla erilaista musiikkia, pääasiassa rokkia, mutta myös pätkä tuosta Sipilän biisistä oli mukana aivan sattumalta, kun kaivelin levyjä. Sibeliuksen LP oli tullut joskus aikaisemmin Fazerin musiikkikerhon tilauksena, eikä se erityisemmin kiinnostanut. Tätä kasettia soittelin silloin tällöin autossa, ja kun nyt kuulin radiosta tuota samaa Sibeliuksen musiikkia (en tietenkään tunnista sävelmää, mutta juontajat kertoivat sen), tein mielessäni aikamatkan kymmenien vuosien taakse, jolloin kuuntelin ohjelmaa autossa. Mieleeni muistuu erityisesti yksi reissu, jolloin autossa oli tyttöjä kyydissä. Oli niitäkin joskus.

Tällaiset historiaohjelmat vaikuttavat siten, että mieleen tulee jonkinlainen outo haikeus ja nostalgiakaipaus. Menetettyä menneisyyttä muistelee osittain surullisena siksi, että se on menetetty.

Kaiken katoavaisuus on oikeastaan aika hurjaa ja traagista tai dramaattista, miten asiat nyt haluaa nähdä. Monet niistä asioista, mitkä ovat meille juuri nyt tärkeitä, ovat muutaman kymmenen vuoden päästä eläville yhdentekeviä. Ne ovat menettäneet aikaa sitten merkityksensä. Niitä ei yksinkertaisesti enää ole. Tämän hetken päättäjät ja julkkikset ja tärkeät ihmiset ovat pelkkiä rivejä historian lehdillä jos sitäkään, kun aikaa kuluu. Tämän hetken tärkeät arvot ovat ehkä roskakoritavaraa tulevaisuudessa. Kuka enää puhuu kodista, uskonnosta ja isänmaasta - kuin korkeintaan pilkallisesti. Joskus ne ovat kuitenkin olleet joillekin niin pyhiä arvoja, että niiden takia on oltu valmiita kuolemaan.

Kun muistelen kotipaikkakuntaani viitisenkymmentä vuotta sitten, siellä pinnalla oli muutama menestynyt yrittäjäperhe ja sen lisäksi kauppiaita ja pienyrittäjiä sekä opettajia ja virkamiehiä ja lakimiehiä ja keitä nyt pienen paikkakunnan hyvätuloiseen eliittiin tyypillisesti kuuluu, jos tällaista sanaa voi käyttää. Varmaan mukaan kuului myös joku tavallista varakkaampi tilallinen.

Me olimme paikkakunnan "ykkösperhe" ainakin näkyvien elintason symbolien ja yrityksen koon ja palkattujen työntekijöiden määrässä mitattuna. Meillä oli kallein auto, Chrysler New Yorker, suurin talo, hienoin piha, paikkakunnan ainoa laiva jne.

Seuraavana oli eräs yrittäjäperhe, jonka hyvin menestyvällä firmalla oli silläkin kymmeniä työntekijöitä. Perheen auto oli Plymouth Belvedere. Perheellä oli hieno moderni talo uima-altaineen ja kesämökki ja pikavene ja kaikenlaista luksusta, mitä nyt rahalla saa.

Epävirallisella "kuka kukin on" -listalla kolmantena oli rakennusliikkeen omistaja, joka ajeli kovaa Dodge Dart GT ja myöhemmin Dodge Dart Swinger -merkkisillä autoilla. Jotenkin menestys piti näyttää.

Paikkakunnan neljäs amerikanrauta oli vanhalla leskeksi jääneellä naisagronomilla, joka oli perinyt kaksi isoa maatilaa ja oli naimakaupan kautta kiinni kolmannessakin. Tällä naisella oli Ford Galaxie. Netto-omaisuudessa mitaten tämä nainen saattoi jopa olla paikkakunnan varakkain, vaikka hänen omaisuutensa ei ollutkaan niin näkyvää kuin yrittäjillä. Maata ja peltoa ja rantaa kuitenkin riitti lähes pienen valtion tarpeiksi.

Tuolla viimeksi mainitulla naisella autokuskina ollut mies, joka myöhemmin ajoi meidän kuorma-autoamme, kertoi minulle eräällä rekkareissulla tarinan siitä, miten nainen oli päätynyt ostamaan amerikkalaisen ison Fordin.

Tuo nainen oli ollut käymässä Helsingissä ja matkustanut siellä taksilla. Hän oli nukahtanut taksin takapenkille ja herännyt vasta, kun oltiin päätepisteessä. Hän oli todennut, että autossapa nukkuikin hyvin, ja kysynyt taksinkuljettajalta, minkä merkkinen se on.

Myöhemmin nainen oli mennyt Ford -liikkeeseen ja sanonut, että hän haluaa ostaa Ford Galaxien. Liikkeessä oli vähän ihmetelty, kun tavallisen näköinen pieni maalaismummo tulee ostamaan noin kallista autoa. Mutta kaupat oli tehty ja auto tilattu. Koska naisella ei ollut ajokorttia, hän oli palkannut kuljettajan. Ja tuolta kuljettajana toimineelta henkilöltä itseltään kuulin tuon ostotarinan.

Mitä kuuluu vanhalle paikkakunnan "eliitille" nyt?

Meidän sukumme on menettänyt omaisuutensa ja talonsa ja painunut rappiolle. Vain haalistuva muisto suuruuden ajoista on jäljellä. Belvedere-yrittäjä teki konkurssin ja menetti firmansa ja suuren osan omaisuudestaan. Hieno talo juuri ja juuri jäi, mutta siitäkin piti taistella. Kävin tuossa talossa vuosi sitten erään naishenkilön vieraana. Tämä naishenkilö tarjosi kahvit ja kertoi katkerista vuosista konkurssin jälkeen ja talon pelastamisesta, mihin hänenkin rahojaan oli tarvittu.

Onko kohtalon ivaa vai mitä, mutta tuo naishenkilö on juuri se sama, johon aikoinaan vuosien ajan olin rakastunut enemmän kuin kehenkään muuhun. Haaveistani huolimatta hänestä ei tullut vaimoani vaan hän päätyi naimisiin tuon toisen Belvedere-yrittäjän pojan kanssa. Mutta suo siellä, vetelä täällä. Kummassakin tapauksessa hänen kohtalonsa olisi ollut sama eli joutuminen lopulta tuhon keskelle, vaikka alussa olisi ehkä näyttänyt siltä, että hän päätyi "rikkaisiin naimisiin".

Rakennusliikekin teki konkurssin ja yrittäjä kuoli sydänkohtaukseen, joten tästäkään suvusta ja omaisuuskeskittymästä ei taida olla mitään jäljellä.

Itse asiassa suurin osa 1960-luvun ja 1970-luvun menestyneistä yrittäjistä paikkakunnalla on tehnyt konkurssin. Jotkut ovat onnistuneet lopettamaan hallitusti. Vain hyvin harva yritys on enää alkuperäisellä omistajaperheellä tai ylipäätään toiminnassa. Eli koko se aikoinaan vaikutusvaltainen porukka, joka pyöritti firmojensa avulla paikkakuntaa tarjoten työpaikkoja ja toimien Lions Clubissa ja "Rotareissa" ja näkyen kaikkialla, on pois pyyhkäisty. Uudet ihmiset ja uudet suvut ovat nyt remmissä.

Kaikki katoaa. Tämän miettiminen on jollakin tavalla haikeata.

Viaton viisikymmenluku
https://areena.yle.fi/1-4422777

Kaukopartio Tolvanen
https://areena.yle.fi/1-4225359

[-:)lauri]

^Esimerkiksi tuolla -> https://www.barchart.com/stocks/quotes/$DOWI/options?moneyness=allRows&expiration=2020-06-19 näkyy strike-kenttä ja se on tuollainen viiden pinnan hyppäyksillä vaihtuva kiinteä luku. Jos oikein katson Degiron alustalla kesäkuun 19 päivänä erääntyviä DJX (DOW JONES INDUSTRIAL AVERAGE) put -optiota niin ylimmän rivin option nimi on DJX 150 P 19JUN20 (seuraava rivi on DJX 155 P 19JUN20). Ikään kuin Degirolla strike olisi tuossa option nimessä tuo 150. Mutta enpä uskalla mennä vannomaan.

Kaveri on sijoitusneuvoja. Kai se on pakko pyytää häneltä opastusta asiassa. Ei kehtaa vaan ilmatteeksi pyytää, eli voi olla että tulee kalliiksi oppia tämä. Noh, kun asian on kerran oppinut, siitä lienee jatkossa hyötyä.

[Kopek]

Sivulta ADHD ja työelämä:

ADHD-aikuisen keskittyminen voi sujua itseä kiinnostaviin aiheisiin poikkeuksellisenkin hyvin.

Osalla potilaista esiintyvä ylikeskittyminen voi ilmetä tuntikausia kestävänä yhteen asiaan uppoutumisena, jolloin muut työt voivat jäädä tekemättä tai esimerkiksi tauot pitämättä.

Tuo edellinen pitkä kirjoitukseni - jota tuskin kukaan on edes lukenut - on esimerkki ylikeskittymisestä ja yhteen asiaan uppoutumisesta. Ennen kuin aloitin sen kirjoittamisen, sytytin tulen saunan uuniin. Tarkoitukseni oli käydä lisäämässä puita välillä. Kun kirjoitukseni eteni, unohdin kokonaan sen, että olin pannut saunan lämpiämään, kunnes yhtäkkiä kesken kirjoittamisen asia muistui mieleeni jonkin satunnaisen ajatuksen kautta. Kirjoitinkin tekstiini seuraavan välihuomautuksen:

oho, muistinkin juuri, että panin saunan lämpiämään, joten pitääpä mennä lisäämään puita

Ja kävin lisäämässä muutaman puun. Sen jälkeen paneuduin taas kirjoittamiseen ja unohdin vieläkin täydellisemmin sen, että saunan kiukaaseen pitäisi uudelleen lisätä puita. Joskus kahden tunnin päästä yhtäkkiä muistin, että apua... minähän olin lämmittämässä saunaa. Tuli oli tietenkin sammunut ja saunakin jo jäähtynyt, mutta minua harmitti asia siinä määrin, että en antanut periksi vaan aloitin lämmittämisen uudestaan. Lopulta - kun lämmittämisen aloittamisesta oli kulunut yli kaksi ja puoli tuntia - saunassa oli sen varran lämpöä, että voin käydä siellä. Ilmeni kuitenkin uusi ongelma. Olin tönäissyt vahingossa piippuun menevän peltiputken osittain irti, joten saunaan tuli kolosta savua. Kävin kuitenkin siellä, vaikka vähän pelkäsin häkämyrkytystä.

Saunan kiukaan päällä pidetään nykyisin kahta peltilevyä, joiden tarkoituksena on estää hiiriä tekemästä pesäänsä kiukaaseen. Levyt otetaan pois saunan käytön ajaksi. Olin tönäissyt piippuun menevän peltiputken vinoon, kun olin nostanut pois noita peltilevyjä. Täytynee hieman leikata toista niistä pienemmäksi.

[ROOSTER]

^
Kyllä noita kirjoituksiasi luetaan, minä ainakin saan niistä lohtua. On osaksi tunnistettavaa ja samaistuttavaa. En tosin ole hoarding-tyyppiä, vaan pikemminkin myyn kaiken liiankin aikaisin, enkä osta mitään turhia - yleensä.

Toisaalta, sitä ns. tarpeellistakin tuppaa kertymään aina liikaa.

Olen ajatellut, että kun vanhenen niin haluaisin liittyä johonkin kommuuniin, kasvattaa pitkän tukan ja parran ja ryhtyä heimon guruksi. Minulla on etuna se, että kokemusta on lähes kaikesta.

[Xantippa]

^
Kyllä noita kirjoituksiasi luetaan, minä ainakin saan niistä lohtua. On osaksi tunnistettavaa ja samaistuttavaa. En tosin ole hoarding-tyyppiä, vaan pikemminkin myyn kaiken liiankin aikaisin, enkä osta mitään turhia - yleensä.

Toisaalta, sitä ns. tarpeellistakin tuppaa kertymään aina liikaa.

Olen ajatellut, että kun vanhenen niin haluaisin liittyä johonkin kommuuniin, kasvattaa pitkän tukan ja parran ja ryhtyä heimon guruksi. Minulla on etuna se, että kokemusta on lähes kaikesta.

Tämän lisäksi sinulla on kyky tulkita olevaisuutta unimaailmassa eläinten kautta, mikä on täysin guruuteen viittaava kyky!

Ruokailutottumuksesi ovat myös passelit, joten tiedustelenkin, ottaako kommuuni väliaikaisjäseniä esim. kesäaikaan?

T: Xante

[ROOSTER]

^
Kyllä noita kirjoituksiasi luetaan, minä ainakin saan niistä lohtua. On osaksi tunnistettavaa ja samaistuttavaa. En tosin ole hoarding-tyyppiä, vaan pikemminkin myyn kaiken liiankin aikaisin, enkä osta mitään turhia - yleensä.

Toisaalta, sitä ns. tarpeellistakin tuppaa kertymään aina liikaa.

Olen ajatellut, että kun vanhenen niin haluaisin liittyä johonkin kommuuniin, kasvattaa pitkän tukan ja parran ja ryhtyä heimon guruksi. Minulla on etuna se, että kokemusta on lähes kaikesta.

Tämän lisäksi sinulla on kyky tulkita olevaisuutta unimaailmassa eläinten kautta, mikä on täysin guruuteen viittaava kyky!

Ruokailutottumuksesi ovat myös passelit, joten tiedustelenkin, ottaako kommuuni väliaikaisjäseniä esim. kesäaikaan?

T: Xante

Ilman muuta!

Juuri kesällä on paljon hommaa jotta saadaan talven varalle ravintoa talteen.

[-:)lauri]

Tilasin uuden tuolin tätä koneella nököttämistä varten. Mulla on ollut tässä alla Ikean tuoli kohta kymmenisen vuotta ja tää on on ollu surkea. Mutta kun se ei ole ollut rikki, ei ole raaskinut hankkia uutta. Nyt on kuitenkin syönyt tuolin epämukavuus jo pitempään, joten vihdoin sain aikaiseksi tilata uuden ja ihan aidon pelituolin, joka toisin kuin Ikean tuolit, on toivon mukaan suunniteltu pitempiaikaista istumista varten.

[Hippi]

Tilasin uuden tuolin tätä koneella nököttämistä varten. Mulla on ollut tässä alla Ikean tuoli kohta kymmenisen vuotta ja tää on on ollu surkea. Mutta kun se ei ole ollut rikki, ei ole raaskinut hankkia uutta. Nyt on kuitenkin syönyt tuolin epämukavuus jo pitempään, joten vihdoin sain aikaiseksi tilata uuden ja ihan aidon pelituolin, joka toisin kuin Ikean tuolit, on toivon mukaan suunniteltu pitempiaikaista istumista varten.

Niin, kai sen jostain liikkeestä olet käynyt tilaamassa niin, että olet sovittanut ahterisi tuoliin ja tuntenut sen mukavuuden? Tuota viestiäsi voisi lukea myös niin, että tilasit netistä kuvan perusteella hyväksi kehutun sovittamatta sitä.

Minun ei tulisi mieleenkään hankkia työtuolia niin, että en ole sitä sovittanut. Taannoin töissä minulla alkoi vanha hyvä tuoli olla jo loppuun istuttu, eli pehmusteet oli tytyssä ja kangas kulunut. Minulle tuotiin useampikin uusi tuoli koeistuttavaksi, mutta yksikään niistä ei tuntunut riittävän hyvältä, joten pidin vanhan kulahtaneen mieluummin. Onneksi pian tuon jälkeen sain sähköpöydän ja lopetin töissä istumisen.

[-:)lauri]

^En tullut ajatelleeksi, että jokin voisi mennä tuolin ostamisessa niin pahasti pieleen, että tulisin kaipaamaan tätä nykyistä Ikean tuolia. Mutta lupaan toki ilmoittaa, jos olisi pitänyt testata ensiksi.

[-:)lauri]

Nyt alkoi viikon talviloma. Ei ollu lätkän MM-kisoja, niin päätin pitää sitä varten säästämäni talviloman nyt. Eli seuraava viikko pelkkää vattallaan oloa.

Koronan vuoksi tänä vuonna lomarahat pidetään meidän firmassa ylimääräisinä lomina. Niissä vaan on sellainen juju meidän yrityksessä, että jos pitää lomarahan lomana ja jos kuukaudessa ei ole vähintään 14 tehtyä työpävää, menettää sen kuukauden lomakertymän seuraavalle vuodelle. Eli nyt voisi kokeilla pitää 12 viikkoa putkeen päivän verran lyhyemmän työviikon. Voisi siis tavallaan kokeilla, lisääntyykö työteho lyhyemmällä työviikolla. Täytyy nyt tietty vielä hiukka miettiä kun en varsinaisesti koe tarvetta ylimääräisille lomille, niin näitä on aika vaikea kamalan kauan etukäteen suunnitella.

[Xantippa]

Nyt alkoi viikon talviloma. Ei ollu lätkän MM-kisoja, niin päätin pitää sitä varten säästämäni talviloman nyt. Eli seuraava viikko pelkkää vattallaan oloa.

Koronan vuoksi tänä vuonna lomarahat pidetään meidän firmassa ylimääräisinä lomina. Niissä vaan on sellainen juju meidän yrityksessä, että jos pitää lomarahan lomana ja jos kuukaudessa ei ole vähintään 14 tehtyä työpävää, menettää sen kuukauden lomakertymän seuraavalle vuodelle. Eli nyt voisi kokeilla pitää 12 viikkoa putkeen päivän verran lyhyemmän työviikon. Voisi siis tavallaan kokeilla, lisääntyykö työteho lyhyemmällä työviikolla. Täytyy nyt tietty vielä hiukka miettiä kun en varsinaisesti koe tarvetta ylimääräisille lomille, niin näitä on aika vaikea kamalan kauan etukäteen suunnitella.

En ole tullut koskaan tarkistaneeksi, onko meillä jotain sääntöjä tuossa, vaikka olen pitänyt jo useamman vuoden lomarahat lomana. Tässä iässä alkaa vapaa-aika olemaan sitä kalleinta mahdollista...

Yleensä olen pitänyt kesäloman normina, 4 vkoa ja sitten ripotellut talviloman ja lomarahavapaan viikon pätkissä jonnekin päin vuotta. Lomarahavapaassa on se etu, että siihen ei lasketa lauantaita, kuten muutoin lomiin alallani lasketaan, eli 10 lomarahapäivää on 2 vkoa lomaa. Lisäksi tulee työaikapankki, josta pidän yksittäisiä päiviä tarpeen mukaan. Olen kyllä joskus itsekin miettinyt ottaa 10 neljän päivän viikkoa, mutta kyllä se käytännössä olisi aika vaikeaa, tai ehkä tämä on vain oma asenne.

Itse kyllä uskon, että työteho paranisi, mutta vain, jos näin tekisivät muutkin = ei haittaisi muiden hommia sillä, että ai niin, se ei ole perjantaina töissä. 

Mielenkiinnolla kuulen, mihin päädyt ja miten kokeilu etenee! Ja äskettäisestä kokemuksesta voin vakuuttaa, että koronaloma sujuu yllättävän mukavasti, ekana päivänä vain kone vetää puoleensa.

T: Xante

[-:)lauri]

Nyt alkoi viikon talviloma. Ei ollu lätkän MM-kisoja, niin päätin pitää sitä varten säästämäni talviloman nyt. Eli seuraava viikko pelkkää vattallaan oloa.

Koronan vuoksi tänä vuonna lomarahat pidetään meidän firmassa ylimääräisinä lomina. Niissä vaan on sellainen juju meidän yrityksessä, että jos pitää lomarahan lomana ja jos kuukaudessa ei ole vähintään 14 tehtyä työpävää, menettää sen kuukauden lomakertymän seuraavalle vuodelle. Eli nyt voisi kokeilla pitää 12 viikkoa putkeen päivän verran lyhyemmän työviikon. Voisi siis tavallaan kokeilla, lisääntyykö työteho lyhyemmällä työviikolla. Täytyy nyt tietty vielä hiukka miettiä kun en varsinaisesti koe tarvetta ylimääräisille lomille, niin näitä on aika vaikea kamalan kauan etukäteen suunnitella.

En ole tullut koskaan tarkistaneeksi, onko meillä jotain sääntöjä tuossa, vaikka olen pitänyt jo useamman vuoden lomarahat lomana. Tässä iässä alkaa vapaa-aika olemaan sitä kalleinta mahdollista...

Yleensä olen pitänyt kesäloman normina, 4 vkoa ja sitten ripotellut talviloman ja lomarahavapaan viikon pätkissä jonnekin päin vuotta. Lomarahavapaassa on se etu, että siihen ei lasketa lauantaita, kuten muutoin lomiin alallani lasketaan, eli 10 lomarahapäivää on 2 vkoa lomaa. Lisäksi tulee työaikapankki, josta pidän yksittäisiä päiviä tarpeen mukaan. Olen kyllä joskus itsekin miettinyt ottaa 10 neljän päivän viikkoa, mutta kyllä se käytännössä olisi aika vaikeaa, tai ehkä tämä on vain oma asenne.

Itse kyllä uskon, että työteho paranisi, mutta vain, jos näin tekisivät muutkin = ei haittaisi muiden hommia sillä, että ai niin, se ei ole perjantaina töissä. 

Mielenkiinnolla kuulen, mihin päädyt ja miten kokeilu etenee! Ja äskettäisestä kokemuksesta voin vakuuttaa, että koronaloma sujuu yllättävän mukavasti, ekana päivänä vain kone vetää puoleensa.

T: Xante

Toi on kaiketi työntekijän ja työnantajan sovittavissa (varmaankin lukee firman käytäntö työsopimuksessa), lasketaanko lomarahavapaat työpäiviksi vai ei. Jos ne lasketaan työpäiviksi, kertyy lomarahaloma-ajalta lomapäivät normaalisti, mutta jos ei lasketa, ei välttämättä kerry. https://lehti.mma.fi/ajassa/kuinka-vaihtaa-lomaraha-vapaaksi

[Aave]

Mielenrauhansa menettäisi nopeasti mikäli aina lähtisi siitä, miten asioiden tulisi omasta mielestään olla. Järkevämpää on pyrkiä siihen hahmotelmaan, miten maailma realistisesti makaa, ja pyrkiä kehittämään asioita siltä pohjalta.

Ei huono pohdinta peilitalossa, eikä varsinkaan huono idealisteille. Filosofia nyt ei vain sovi kaikille, eikä varsinkaan kaikille sitä opiskelleille.