Fiilikset ja päivän mietteet

[Norma Bates]

Sen jälkeen kun kuun alussa jäin pois busseista olen käynyt vain kahdesti asioilla, kävellen. Apteekissa, pikkukaupassa ja toisen kaupan asiamiespostissa. Yhdelläkään näistä retkistäni en nähnyt kenelläkään minkään sortin maskia tai hengityssuojainta. Kun viime kuussa vielä köröttelin isoon kaupunkiin asti ja takaisin, näin ison kaupungin kaduilla muistikuvani mukaan kahdella ihmisellä huivin kasvojensa alaosan peittona, ja ainakin toinen näistä ihmisistä oli nuori mies. Jos tilanne ei ole edelleenkään muuttunut eli maskinpito ei porukoita kiinnosta, niin voinen päätellä että asulan junttilassa. Yhden tuttuni tuttu oli käynyt paikkakunnallani apteekissa (en tiedä oliko sama kuin se missä minä kävin), ja hänellä oli ollut maski ja häntä oli kuulema katsottu kuin ruttotautista. En nyt muista tai tiedä oliko tämä maskitettu PK-seudulta että oli päässyt suuren maailman tyyliin kiinni.

Toivoin että tulisi vahva suositus maskista jotta sitä sitten myös käytettäisiin, ettei ole niin että kun minun on taas asioilla käytävä, minua sitten katsellaan kuin vähäjärkistä. Pitäisikö siihen viritelmään (millaiseen sitten päädynkään) kirjoittaa että VARMUUDEN VUOKSI? Tai FOR YOUR SAFETY?

Juuri kun oli alkanut näyttää siltä että täällä Suomessa päädyttäisiin linjaan mihin jokunen toinenkin Euroopan valtio on päätynyt, niin täällä päätettiin että suomalaiset ovat niin dorkia etteivät ne tule koskaan oppimaan minkään maskin käyttöä, joten parempi kun eivät edes yritä. Kauhean kannustavaa ja rohkaisevaa, että kiitti vitusti.

[-:)lauri]

^Esimerkiksi tuolla -> https://www.barchart.com/stocks/quotes/$DOWI/options?moneyness=allRows&expiration=2020-06-19 näkyy strike-kenttä ja se on tuollainen viiden pinnan hyppäyksillä vaihtuva kiinteä luku. Jos oikein katson Degiron alustalla kesäkuun 19 päivänä erääntyviä DJX (DOW JONES INDUSTRIAL AVERAGE) put -optiota niin ylimmän rivin option nimi on DJX 150 P 19JUN20 (seuraava rivi on DJX 155 P 19JUN20). Ikään kuin Degirolla strike olisi tuossa option nimessä tuo 150. Mutta enpä uskalla mennä vannomaan.

Kaveri on sijoitusneuvoja. Kai se on pakko pyytää häneltä opastusta asiassa. Ei kehtaa vaan ilmatteeksi pyytää, eli voi olla että tulee kalliiksi oppia tämä. Noh, kun asian on kerran oppinut, siitä lienee jatkossa hyötyä.

Olisi kannattanut sijoittaa tuolloin viikko sitten. Jos olisin, olisin moninkertaistanut sijoutukseni arvon näin jo pelkässä viikossa. Tosin en ole kysellyt asiasta kaveriltani, joten tiedä olisiko sijoituksestani ollut hyötyä kun en saisi sitä rahana ulos ennen kuin asia olisi minulle opetettu, ja siihen voi mennä aikaa.

[Amore]

Kävin avaamassa puutarhakauden kesämökillä. Talven jälkeen kunto on aina rapistunut ja ulkotyöt tuntuvat aluksi kovin uuvuttavilta. Suurin työ on siivota ranta meren kasaamasta kuivasta kaislasta. Siihen en jaksanut ryhtyä, mutta talikoitavaa ja kottikärrättävää löytyi silti. Raskasta. Olen ostanut pari vadelmapensasta ja niille pitää valmistella kunnollinen penkki. Meillä on hiekkainen ja kivinen maapohja, joka vaatii ensin köyhän maan kaivamista ja sitten täyttöä mullalla. Aion osittain täyttää kuoppaa viime kesänä keräämälläni merilevällä. Kuoppaa en vielä kaivanut, sillä se tulee myös olemaan raskasta työtä - kivien takia. Isompia ja pienempiä murikoita joutuu kampeamaan vaivalloisesti ylös, se on varmaa. Päivän edetessä huomasin pääseväni taas tekemisen makuun, jaksoin paremmin iltapäivän vanhetessa kohti iltaa. Kotiin tultuani olen rehkimisestä huolimatta ihmeen energinen. Koronavirusta tai muitakaan uutisaiheita en ajatellut hetkeäkään. Ihanaa!

[Kopek]

Toivoin että tulisi vahva suositus maskista jotta sitä sitten myös käytettäisiin, ettei ole niin että kun minun on taas asioilla käytävä, minua sitten katsellaan kuin vähäjärkistä. Pitäisikö siihen viritelmään (millaiseen sitten päädynkään) kirjoittaa että VARMUUDEN VUOKSI? Tai FOR YOUR SAFETY?

Jos maskinkäyttöpakko tulee, toivottavasti ei sentään ajatella kaupunkilaisesti ja määrätä, että maskia on pakko pitää aina asunnon ulkopuolella ollessa. Tuntuisihan se jotenkin omituiselta olla omissa oloissaan kaukana muista ihmisistä ja joutua pitämään pakkomaskia naamallaan. No, en kyllä pitäisi, ellei poliiseja näkyisi kyttäämässä. Eihän maskin kanssa pysty edes nenää niistämään. Ja melko pian se alkaa tuntua todella epämukavalta. Tiedän tämän kokemuksesta, koska olen käyttänyt monenlaisia hengityssuojuksia erilaisissa pölyävissä hommissa. Pätevimmät ovat olleet kaasunaamareita, ja niitäkin on ollut eri tehoisia. En nimittäin halua hengitellä hitsaussavuja ja maalisumua ja muuta tällaista, ja tavallinen pahvinen maski ei mielestäni niitä tarpeeksi hyvin poista. Se suojaa lähinnä pölyltä.

Ostin Aasian reissulta matkamuistoksi kankaisen suojuksen, jollaisia Vietnamissa ja muualla yleisesti käytetään. Tällainen suojus on ehkä mukavin pitää, mutta se ei ole lähelläkään tiivis. Reunojen väliin tahtoo jäädä koloja. Nämä koristeelliset suojukset ovat ilmeisesti enemmän muotijuttuja kuin todelliseen tarpeeseen. Sellainen toisaalta helpottaa allergista oloa, kun maskin sisään kertyy kosteutta, ja hengitettävä ilma ei siten olen niin kuivaa. Myös lämpöä varastoituu, ja se helpottaa nenän ärsytystä.

Suurin ongelma maskinkäyttöpakon tiellä lienee tällä hetkellä se, että kaupoissa ei ole niitä. Miten voidaan määrätä jokin asia pakolliseksi, jos se ei ole kaikkien helposti saatavissa. Erilaiset omatekoiset viritelmät taas...

En minäkään monilla ihmisillä ole kasvosuojuksia nähnyt. Kun sellaisen näkee kaupassa, alkaa pelottaa. Kun Lidlissä eräällä miehellä pari päivää sitten oli pahvinen kasvojensuojus, yritin kiertää tyypin mahdollisimman kaukaa, koska ajattelin refleksinomaisesti, että tyyppi on tartuttaja. Miksi se muuten pitäisi maskia. Mies ei ollut vaatetukseltaan ja tyyliltään sellainen ihminen, jollaisen voisi ajatella kulkevan hengityssuojus naamallaan. Ja se asiassa epäilyttikin. Tai jos tyyppi ei ollut tartuttaja, se oli tartunnanpelkääjä, eli jonkin sortin tauti tuli joka tapauksessa mieleeni. Kauhistuin, kun tyyppi tuli kassajonossa heti minun perääni. Yritin pitää etäisyyttä ja olla turhaan hengittämättä, etten vetäisi viruksia tai mitä lieneekään haitariin.

Monilla ihmisillä tuntuu olevan tämä koronajuttu päällimmäisenä mielessä. Jostakin syystä minä en sitä paljon mieti. Jos aihe ei olisi foorumeilla esillä - niin, ettei paljon muusta kirjoitetakaan - en minäkään siitä kirjoittaisi. Ehkä yksi syy siihen, miksi virus ei ole koko ajan mielessäni, on kohtuullisen eristäytynyt elämäntyylini. En tapaa ihmisiä. En käytä julkisia liikennevälineitä. Ruokakaupoissa ja Tokmannilla käyn, mutta niissä on yleensä vähän asiakkaita. Pidän etäisyyttä enkä mene kauppaan ruuhka-aikaan.

Suurin ongelmani viime aikoina on ollut allergia, joka tosin aivan viime päivinä on hieman hellittänyt, vaikka en kyllä juhli vielä voittoa siitä. Syy oireiden helpottamiseen on ollut ainakin osittain ja kenties ratkaisevassa määrinkin se, että olen siivonnut sitkeästi yhtä huonetta ja saanut sen vähemmän pölyiseksi kuin muu osa talosta. Tämä on helpottanut nukkumista.

Allergian tilalle on ikävä kyllä hiipinyt toinen keväisiin kuuluva ilmiö eli masennus. Kun aikaisempina öinä heräilin joskus puoli viiden aikaan allergisiin oireisiin, viime yönä heräsin masennusoireisiin ja ahdistaviin mietteisiin. Oli noustava sängystä keittiön pöydän ääreen, jossa luin mm. nettihesarin. Menin joskus myöhemmin uudestaan nukkumaan.

Masennus on ollut niin ärhäkkää, että pahimmillaan on tuntunut, etteivät jalat kanna, kun yrittää liikkua ja tehdä asioita. Kyllä kai ne nyt vielä fyysisesti juuri ja juuri kantavat. Tunne on enemmän henkistä lajia. Joutuu ikään kuin pakottamaan itsensä kävelemään. Tekisi mieli lysähtää johonkin nukkumaan. Masentuneena laahautuu hitaasti ja haluttomasti paikasta toiseen ja on tekevinään jotain. Samaan aikaan voihkii puoliääneen, että masentaa, masentaa, masentaa. Tätä tapahtuu silloin, kun yrittää tehdä jotain hommia, mitkä viime aikoina ovat tarkoittaneet erään tönön purkamista tai tarkemmin sanottuna esineiden kaivamista rakennuksen raunioista. On masentavaa löytää liejuisena mädäntyneenä silppuna jotain 1950-luvun dokumentteja, joiden on pitänyt olla muka tallessa. Tuho on ollut järkyttävä. Tavaroiden seasta pöllähtää ilmoille koiperhosia etsimään uuttaa saalista. Ne ovat kammottavia tuhon airuita. Tilanne on melkein sama kuin jos kaivelisi palaneen talon raunioita ja löytäisi sieltä jäänteitä muistoesineistä. Jos ei tällainen masenna, niin mikä? Rakennus on noin 50 vuotta vanha, ja se on tuhoutunut siksi, että samanaikaisesti sekä perustukset että katto ovat pettäneet. Korjaaminen on ollut mahdotonta.  Jos rakennus olisi tehty tukevalle pohjalle ja varustettu peltikatolla, se olisi vielä aivan hyvä.

Masennuksen syy on tunne siitä, että mistään ei tule mitään, ja kaikki työ valuu hukkaan. Mitään edistystä ei tapahdu. Kaikki muutos on huonompaan suuntaan, ja tilanne on ollut tämä jo viimeiset 40 vuotta! Itsepetoksen täytyy olla megalomaaninen, jotta pystyy suggeroimaan itsensä luulemaan, että kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu, ja käänne positiiviseen suuntaan on lähellä.

Kyllä varmaan...

P.S. Naishenkilö, jota kauan sitten vuosien ajan palavasti rakastin, oli pannut Facebookiin jossakin ulkomailla otetun nuoruudenkuvansa. Aah, kun teki samanaikaisesti hyvää ja pahaa katsoa sitä kuvaa. Väänsi sisuksia, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Ikävä kyllä, en voi antaa linkkiä kuvaan, mutta jos voisin, syitä sille miksi olin ihastunut ja enemmänkin, ei tarvitsi ihmetellä. Täydellinen, perfect, super... (kommentitkin ovat tyyppiä "olet ihana")...

Miksi ihmeessä minulla on ollut tapana valita tavoitteita, jotka ovat toivottomasti oman tasoni yläpuolella. Missä realismi?

Itse asiassa minulla olikin näissä asioissa pieni realismin kausi noin parikymppisenä ja vähän päälle, jolloin olin vakuttunut siitä, että tulen elämään elämäni poikamiehenä - ja tyydyin tähän enkä erityisemmin edes katsellut tyttöjen suuntaan. Tätäkin olen tavallaan myöhemmin vähän katunut, koska olisivathan pienet "naisseikkailut" esimerkiksi Englannissa oleskeluni aikana voineet olla mielenkiintoinen kokemus. No, en minä olisi niitä löytänyt kuitenkaan, joten miksi edes yrittää. Tuolloinkin tietysti katseeni oli suunnattu liian ylös eli arabiprinsessoihin ja sveitsiläisiin pankkiirien tyttäriin ja italialaisiin kaunottariin ja keitä kaikkia siellä liihotteli. No, ehkä tytöt Yhdistyneistä Arabiemiirikunnista (piti katsoa Wikipediasta suomalainen nimi) eivät prinsessoja olleet, mutta eivät myöskään mitään tavistyttöjä. Ehkä öljymiljonäärien tyttäriä. Kauniita kuin mikäkin joka tapauksessa.

P.S. 2  Kaivoin esille vanhoja kasetteja ja kuuntelin millaista radio-ohjelmaa olen 1990-luvun alussa tehnyt. Yritin kopioida sitä tietokoneelle, mutta tarvitaan lisää asennuksia, jotta se onnistuisi. Tietokoneessani on ominaisuuksiltaan vaatimaton äänikortti. Toivon, ettei talo pala, ja ehdin kopioida nauhat. Panen ehkä yhden ohjelman näytteeksi jonnekin. Musiikki ja siihen liittyvät tekijänoikeuskysymykset ovat ongelma.

Kuuntelin pätkää, jossa teen ex-temporee mielikuvitusohjelmaa, jossa kerron entisen DJ:mme seikkailuista maailmalla, pelastumisesta viime hetkellä ihmisuhraajien käsistä ja päätymisestä Britannian salaisen palvelun agentiksi jne. En kuunnellut pidempään. Epäilen, ettei ohjelmallani ole ollut ainoatakaan kuulijaa. Täytyy olla mielenvikainen, jos jaksaa kuunnella tuollaista sekoilua. Samoihin aikoihin, kun olen tehnyt ohjelman, olen kirjoitellut päiväkirjaani masennuksesta ja stressistä ja Xaniksien vetämisestä. Kyllähän noista aineksista estotonta ohjelma tulee.   

[-:)lauri]

Tilasin uuden tuolin tätä koneella nököttämistä varten. Mulla on ollut tässä alla Ikean tuoli kohta kymmenisen vuotta ja tää on on ollu surkea. Mutta kun se ei ole ollut rikki, ei ole raaskinut hankkia uutta. Nyt on kuitenkin syönyt tuolin epämukavuus jo pitempään, joten vihdoin sain aikaiseksi tilata uuden ja ihan aidon pelituolin, joka toisin kuin Ikean tuolit, on toivon mukaan suunniteltu pitempiaikaista istumista varten.

Niin, kai sen jostain liikkeestä olet käynyt tilaamassa niin, että olet sovittanut ahterisi tuoliin ja tuntenut sen mukavuuden? Tuota viestiäsi voisi lukea myös niin, että tilasit netistä kuvan perusteella hyväksi kehutun sovittamatta sitä.

Minun ei tulisi mieleenkään hankkia työtuolia niin, että en ole sitä sovittanut. Taannoin töissä minulla alkoi vanha hyvä tuoli olla jo loppuun istuttu, eli pehmusteet oli tytyssä ja kangas kulunut. Minulle tuotiin useampikin uusi tuoli koeistuttavaksi, mutta yksikään niistä ei tuntunut riittävän hyvältä, joten pidin vanhan kulahtaneen mieluummin. Onneksi pian tuon jälkeen sain sähköpöydän ja lopetin töissä istumisen.

Ensimmäinen tunti vietetty uudella tuolilla. Luontaisesti käyttämäni istuma-asennot (muna-asento ilmanvastuksen pienentämiseksi ja not giving a fuck -asento yleiseen pätemisentarpeeseeni asioista, joista en tiedä mitään) ovat kyllä nyt hieman erilaisia kuin aiemmin, eikä asentojen välillä vaihtaminen toimi yhtä elegantisti kuin aiemmin, mutta koska tämä on takalistolle aiempaa huomattavasti miellyttävämpi kokemus, ja koska on ollut vasta reilu tunti aikaa opetella istumaan tällä, kyllä tähän tuoliin varmasti tottuu. Eli näin alustavasti ainakin suhtaudun tähän normaalista poikkeavaan kokemukseeni varovaisen myönteisesti.

[urogallus]

Keittelen koivusiirappia. Aikansa se kyllä ottaa...

[-:)lauri]

Löysin juuri Twitch.tv-sivuston. Siellä voi katsoa erilaisia livestriimejä. Vaikuttaisi olevan paljon pelikanavia. Onkohan tällaisia sivustoja enempikin?

[-:)lauri]

Apua kun tekisi mieli vetää lärvit. Viimeksi tuli ryypättyä tammikuun tokana viikonloppuna. Mutta sitten taas toisaalta ei kyllä tee niin paljoa mieli ryypätä, että jaksaisin lähteä ostamaan sitä varten viinaksia.

[-:)lauri]

Tää mun uusi tuoli on osoittautunut oikein hyväksi. Istuminen tässä tuolissa on ollut ihan erilainen kokemus kuin istuminen ikea-tuolissa.

Vanha Ikea-tuolini (malli ainakin näyttää samalta)


Uusi Noblechairs-tuolini

[ROOSTER]

Vanha johtajaystäväni pyysi minulta apua, vain pari viikkoa sitten, uuden tuolinsa valitsemiseen, tietäen saavansa minulta sitoutumatonta ja asiallista apua.

Totesin melko pian, ettei kannata suosia verkkokauppoja, koska tuolin ostaminen ilman koeistumista on puhdasta lottoamista. Siksi suosittelin hänelle paria huonekaluliikettä joilla tiesin olevan kyseisenlaisia tuotteita esillepantuna. Sanoin myös, että niistä saa, ainakin rahalla, myös valmiiksi kootun tuolin, eikä kasaa erilaisia raaka-aineita.

Soitti pirkule vielä perään ja kertoi tuovansa minulle konjakkipullon lähiaikoina, ikäänkuin palkkioksi, koska oli todella tyytyväinen näillä neuvoin ostettuun tuoliinsa.

[Hayabusa]

Apua kun tekisi mieli vetää lärvit. Viimeksi tuli ryypättyä tammikuun tokana viikonloppuna. Mutta sitten taas toisaalta ei kyllä tee niin paljoa mieli ryypätä, että jaksaisin lähteä ostamaan sitä varten viinaksia.

Kyllä viinaksienkin suhteen pitää olla kotivara. "Martti-liitto" suosittelee vähintään kolmen päivän lärviin riittävää määrää. Ei siis tarvita mitään Urogalluksen varastoja, mutta sen verran on hyvä olla käyttövaraa, että selviää vaikkapa pitkin pyhien yli. Taidanpa kaataa itselleni lääkekonjakin.

[-:)lauri]

^^Tuolilla pitäisi voida istua ainakin muutama tunti ennen kuin tekee ostopäätöksen, jotta voisi päätellä kannattaako tuoli ostaa jos on vaara, että voi valita olosuhteisiin nähden vain niitä huonontavan ostopäätöksen.

Omalla kohdallani olen havainnut, että liian kova tuoli ja liian pehmeä tuoli voivat antaa ensi-istunnalla positiivisen kokemuksen vaikka pitemmällä aikavälillä kokemus osoittautuukin päinvastaiseksi. Eli että liian pehmeä istuin rasittaa takapuolen lihaksia saaden ne kipeiksi ja taas liian kova istuin saa takapuolen puutumaan. Missään marketissa vierraillessa on harvoin aikaa istua kullakin tuolilla muutama tunti putkeen, jotta riittävän luotettavaa dataa olisi riittävästi kertynyt. Joten ostopäätös tehdään silloinkin lähes sokkona.

Ikea-tuolini oli liian kova tuoli, joten otin nyt sen riskin, että joko mikään ei kokemuksen miellytävyydessä muutu tai tuoli on aiempaa parempi. Ottaen kuitenkin huomioon, että uusi tuoli on muutaman sadan euron pelituoli, joka on suunniteltu pitkää yhtäjaksoista istumista varten, todennäköisyys, että kokemus olisi tuota parin kympin lähinnä pilipali-Ikea-tuoli-kokemusta huonompi oli nähdäkseni häviävän pieni. Joten ottamani riski oli varsin järkevä. Tietysti tämän tuolin jälkeen pitää strategiaa muuttaa sillä todennäköisyys, että istumiskokemus on tätä huonompi on aiempaa selvästi suurempi.

[Hippi]

Uusi tuolisi näyttää aika pehmeältä. Toivottavasti se ei ole kuuma ja hiostava kesällä

[ROOSTER]

Omalla kohdallani olen havainnut, että liian kova tuoli ja liian pehmeä tuoli voivat antaa ensi-istunnalla positiivisen kokemuksen vaikka pitemmällä aikavälillä kokemus osoittautuukin päinvastaiseksi. ...
--- Ottaen kuitenkin huomioon, että uusi tuoli on muutaman sadan euron pelituoli, joka on suunniteltu pitkää yhtäjaksoista istumista varten, todennäköisyys, että kokemus olisi tuota parin kympin Ikea-tuoli-kokemusta huonompi oli nähdäkseni häviävän pieni. Joten ottamani riski oli nähdäkseni varsin järkevä.

No joo. Johtajantuolin pääasiallinen tarkoitus on näyttää komialta. Harva johtaja istuu siinä koko työpäivää, yleensä "pitää tai on pakko" käydä välillä muualla. Todellisen toimistotyöläisen paikka taas on se tuoli, koko ajan.

Olet oikeassa siinä, että ensivaikutelma ei ole välttämättä paras. Hyvin kaunis nainen tai keskialuetta korostava kaiutin voi tuntua "heti hyvältä" mutta osoittautua virhehankinnaksi melko pian. Vaatii asiantuntemusta, itsearviointikykyä ja kokemusta löytää nopeasti oikea vaihtoehto monien tarjokkaiden joukosta.

[-:)lauri]

Uusi tuolisi näyttää aika pehmeältä. Toivottavasti se ei ole kuuma ja hiostava kesällä

Tämä on yllättävän jäykkä vaikka pehmeältä näyttääkin. Tosin sen sijaan, että tämä olisi pehmeä tai kova, tämä on kimmoisa, joka on ollut suhteellisen hyvä omalle takamukselleni.

Tällaiset keinonahkatuolit eivät kyllä ole olleet perinteisesti lämpöisten ja kosteiden ilmamassojen istuimia, joten sen koemme sitten kun lämpötilat nousevat, että pitääkö keksiä jotain.