Fiilikset ja päivän mietteet

[Hippi]

^
Ompelet paksusta froteekankaasta tuolin selkänojalle hupun, jonka alareuna yltää sitten reilusti istuinosalle. Kun olet koekäyttänyt ensimmäisen hupun, teet vielä vaihtokappaleen, niin toinen voi tuulettua, kun toinen on käytössä.
Paksu froteekangas eristää hiukan hiostavuutta.

[-:)lauri]

^Kiitos neuvosta. Tosin itse en kyllä lähde ompelemaan. Pitää kehitellä jotkut speksit, joiden kanssa etsin käsiini ompelijan, joka toteuttaa rahaa vastaan kyseisen hupun tai huput.

[kertsi]

Pyydä ompelija kotikäynnille. Tai ota mukaan valokuva ja mittaa kotona tuolistasi strategiset mitat. Tai pyydä ompelijaa piirtämän valokuvaan ne kohdat, jotka pitää mitata.

Paksu iso froteepyyhe (tai yksi istuimelle ja toinen selkänojalle) tai sängynpeite voisi toimia ensiapuna. On ainakin helppo pestä, vaikkakin liukuu ehkä liian helposti pois paikaltaan.

[-:)lauri]

Omalla kohdallani olen havainnut, että liian kova tuoli ja liian pehmeä tuoli voivat antaa ensi-istunnalla positiivisen kokemuksen vaikka pitemmällä aikavälillä kokemus osoittautuukin päinvastaiseksi. ...
--- Ottaen kuitenkin huomioon, että uusi tuoli on muutaman sadan euron pelituoli, joka on suunniteltu pitkää yhtäjaksoista istumista varten, todennäköisyys, että kokemus olisi tuota parin kympin Ikea-tuoli-kokemusta huonompi oli nähdäkseni häviävän pieni. Joten ottamani riski oli nähdäkseni varsin järkevä.

No joo. Johtajantuolin pääasiallinen tarkoitus on näyttää komialta. Harva johtaja istuu siinä koko työpäivää, yleensä "pitää tai on pakko" käydä välillä muualla. Todellisen toimistotyöläisen paikka taas on se tuoli, koko ajan.

Olet oikeassa siinä, että ensivaikutelma ei ole välttämättä paras. Hyvin kaunis nainen tai keskialuetta korostava kaiutin voi tuntua "heti hyvältä" mutta osoittautua virhehankinnaksi melko pian. Vaatii asiantuntemusta, itsearviointikykyä ja kokemusta löytää nopeasti oikea vaihtoehto monien tarjokkaiden joukosta.

Se asiantuntemus istuinten valinnassa edellyttää riittävän monipuolista kokemusaineistoa erilaisilta tuoleilta. Johtajalle, joka ravaa arkitutiininaan monissa erilaisissa palavereissa istuen näin päivittäin monenmoisilla erilaisllla istuimilla, voi olla kehittynyt hyvä ennakkoloetusten kirjasto hyvästä tuolista tuollasia tunin parin istumissessioita varten, mutta jos on vaarana, että tulee istuneeksi vapaa-ajallaan koneen ääressä useampikin tunti putkeen ja pitäisi valita tällainen vapaa-ajan tuoli, tilanne voi olla jo toinen.

[kertsi]

^
Ompelet paksusta froteekankaasta tuolin selkänojalle hupun, jonka alareuna yltää sitten reilusti istuinosalle.

Itse ompelin tuollaisen yhtenäisen kappaleen eräälle sukulaiselleni nahkanojatuoliin, johon hän oli kovasti mielistynyt. Se toimi yllättävän hyvin. Muistaakseni tein yhden pitkän pötkylän tai tuubin, jossa oli semmoinen kaksoistaitos mitä tyynyliinoissa näkee. Ylsi siis sekä selkänojan että istuinosan yli. Materiaalina oli markiisikangas, joka on tymäkkää, paksua ja kulutusta kestävää, eikä kerää pölyä.

Lis. Se oli tämäntyyppinen tuoli, Stressless:


On muuten pirun mukava tuolimalli. Itse parhaillaan istun vähän tuon tapaisessa, ja eri värisessä. Läppäri on tuuletinalustan (Clas Ohlsonista, alusta lakkasi kyllä tuulettmasta) päällä sylissä tai välillä rahilla.

[-:)lauri]

Pyydä ompelija kotikäynnille. Tai ota mukaan valokuva ja mittaa kotona tuolistasi strategiset mitat. Tai pyydä ompelijaa piirtämän valokuvaan ne kohdat, jotka pitää mitata.

Paksu iso froteepyyhe (tai yksi istuimelle ja toinen selkänojalle) tai sängynpeite voisi toimia ensiapuna. On ainakin helppo pestä, vaikkakin liukuu ehkä liian helposti pois paikaltaan.

Kiitos. Nämä neuvot tulevat todennäköisesti erittäin arvokkaiksi, jos osoittautuu kesähelteillä, ettei tämä tuoli hengitä riittävästi.

[kertsi]

Tai miten olisi tällainen elegantti (heh) viritys:
Kesäviileä puinen puuhelmi istuinpäällinen

[-:)lauri]

Apua kun tekisi mieli vetää lärvit. Viimeksi tuli ryypättyä tammikuun tokana viikonloppuna. Mutta sitten taas toisaalta ei kyllä tee niin paljoa mieli ryypätä, että jaksaisin lähteä ostamaan sitä varten viinaksia.

Kyllä viinaksienkin suhteen pitää olla kotivara. "Martti-liitto" suosittelee vähintään kolmen päivän lärviin riittävää määrää. Ei siis tarvita mitään Urogalluksen varastoja, mutta sen verran on hyvä olla käyttövaraa, että selviää vaikkapa pitkin pyhien yli. Taidanpa kaataa itselleni lääkekonjakin.

Mulla oli viime kesänä pitkään yhden illan varasto olemassa, mutta sekin tuli juotua jossain väissä syksyllä. Kyseinen varasto johtui siitä, että olin yksiin kesän kemuihin varannut juomisia kahdelle päivälle vaikka jaksoin juoda vain yhdet lärvit. Eli mulla ei ole tavallisesti Martti-liiton suosittelemaa hätävaraa olemassa.

[-:)lauri]

Tai miten olisi tällainen elegantti (heh) viritys:
Kesäviileä puinen puuhelmi istuinpäällinen

kiitos ei 

[Hippi]

Olen hengissä, vaikka sydän tuntui pysähtyneen hetkeksi - säikähdyksestä 

Olin imuroimassa ja imuroin keittiön radiosta pölyjä, jonka jälkeen jatkoin taas lattiaa siitä läheltä. Yht'äkkiä kuului selkäni takaa kovaa miehen ääni. Sanoja en ehtinyt tajuta, kun hyppäsin säikähdyksestä. Onneksi tajusin oitis, että se höpinä tulikin radiosta, jonka olin siivotessani laittanut vahingossa päälle. Siinä oli vain ollut juuri sopivassa kohdassa pieni hiljaisuus, etten sitä heti huomannut, vaan vasta, kun jatkoin hommiani.

Nykyisin pelkään laittaa keittiön tai eteisen valoja päälle, kun hiljattain oli lyhyessä ajassa monta poksahdusta (ja hypähdystä), kun polttimot kärvähtivät toinen toisensa perään. Nyt jännitän vaistomaisesti valoa sytyttäessäni, jotta kuuluuko poksahdusta

Milloinhan oppisin, ettei kotona kannata kovin säikkyä? 

[Norma Bates]

Please God. Make America sane again.

[Kopek]

Olen hengissä, vaikka sydän tuntui pysähtyneen hetkeksi - säikähdyksestä 

Olin imuroimassa ja imuroin keittiön radiosta pölyjä, jonka jälkeen jatkoin taas lattiaa siitä läheltä. Yht'äkkiä kuului selkäni takaa kovaa miehen ääni. Sanoja en ehtinyt tajuta, kun hyppäsin säikähdyksestä. Onneksi tajusin oitis, että se höpinä tulikin radiosta, jonka olin siivotessani laittanut vahingossa päälle. Siinä oli vain ollut juuri sopivassa kohdassa pieni hiljaisuus, etten sitä heti huomannut, vaan vasta, kun jatkoin hommiani.

Tuosta kertomuksesta tulee mieleen seuraava muisto.

Siihen aikaan, kun olin eräässä kunnassa töissä, pyöritin sivuharrastuksena paikallisradiota. Naispuolinen pomoni, sosiaalijohtaja, oli kunnellut asemaamme, jonka lähetys loppunut jossakin vaiheessa ja alkanut hiljaisuus. Nainen ei ollut huomannut sammuttaa radiovastaanotintaan, jonne oli jäänyt päälle asemamme taajuus. Lähetin oli päällä ympäri vuorokauden ja lähetti vain pelkkää hiljaisuutta silloin, kun ohjelmaa ei ollut.

Joskus myöhemmin nainen oli ollut kotonaan omissa ajatuksissaan, kun yhtäkkiä radiosta oli pamahtanut kuulumaan jotain, kun asemamme oli aloittanut lähetyksen. Nainen oli säikähtänyt aivan kauheasti. Hän kertoi tämän asian minulle töissä.

En tiedä, millainen ohjelma radiostamme oli alkanut kuulua, mutta en ihmettelisi, vaikka se olisi ollut jotain täysin älytöntä ja kovaäänistä. Aloitin joskus ohjelmat jollakin "säväyttävällä" jutulla eli hyvin kovaäänisesti. Saatoin toisaalta mennä joskus studiolle - jos asemamme lähetyshuonetta sellaiseksi kehtaa nimittää - jonain epämääräisenä aikana illalla ja panna jotain möykkää kuulumaan taajuudelle tuosta noin vain lähinnä omaksi ilokseni, koska en olettanut, että juuri kukaan kuuntelisi. Kellonaikakin on voinut olla mitä tahansa eli vaikka keskiyö. 

Olen viime päivinä kopioinut tietokoneelle kaseteilta joitakin ohjelmiamme 1990-luvun alkuvuosilta aivan vain säilyttämisen tarkoituksessa. Joitakin pätkiä kuunneltuani voin sanoa, että en jaksaisi kuunnella sellaista ohjelmaa, jos sitä jokin asema nykyään lähettäisi. Se oli vähän sellaista väkinäistä pakkopullaa, kun kerran aseman oli tullut perustaneeksi. Tekemisen ilo - niin kuin muukin ilo elämästä siihen aikaan - oli poissa.

[Norma Bates]

Et sentään pieraissut mikkiin. 

[Kopek]

Et sentään pieraissut mikkiin. 

Olen kyllä osoittanut huonoa makua kerran jos toisenkin, mutta tuon lajin performanssit olen jättänyt suosiolla "taiteilijoille" ja oikeille toimittajille.

Innolla perustetusta radiosta tuli melko pian pakkopullaa sen takia, että ohjelmille ei löytynyt tekijöitä. Kun itse olin aina ollut innostunut radiosta, en pystynyt kuvittelemaan sitä vaihtoehtoa, että mikrofonin ääreen ei löytyisikään ketään, kun lähetysten olisi määrä alkaa. Olin luullut, että halukkaita toimittajia on kilometrin pituinen jono oven edessä, kun toiminta käynnistyy. Erityisen suuri pettymys oli erään ns. avainhenkilön täydellinen vetäytyminen projektista juuri sen käynnistymisen hetkellä. Olimme haaveilleet radion perustamisesta yli kymmenen vuoden ajan, mutta tuolla tyypillä meni pupu pöksyyn, kun tosipaikka tuli. Yksi merkittävä syy oli hänen hiljalleen kehittynyt alkoholisminsa, joka oli - niin kuin se yleensä on - menossa aina vain huonompaan suuntaan.

Sen jälkeen, kun minulle valkeni, ettei hommasta pitkän päälle tulisi mitään, ohjelmien jatkamisen tarkoitus oli lähinnä radion pitäminen hengissä, jotta sen voisi jollakin tavalla myydä joillekin, niin että saisi edes osan sijoittamistaan rahoista takaisin. Muutaman pennosen lopulta sainkin, mutta kyllä niiden eteen piti tehdä töitä ja nähdä vaivaa.

Radion loppuminen oli vuosia kestänyt irvokas näytelmä tyyliin "eikö se loppunutkaan vielä", jossa radiota lopetettiin ja myytiin ja aloitettiin uudestaan ja vaikka mitä. Omalta osaltani katson toiminnan loppuneen siihen, kun irrotin aseman antenniputken ja otin sen itselleni. Sitä ennen olin jo häätänyt ohjelmantekijät pois hallinnassani olleesta tilasta, kun siitä oli tullut nuorisoporukoiden riehuntapaikka. Viimeinen pisara olivat eräät vappubileet, joissa huonekalujakin särjettiin. No, ei se toiminta tuohon putken irrottamiseenkaan loppunut kuin vähäksi aikaa, mutta siitä alkaen se ei ollut enää minun juttuni. En edes tiedä, milloin radio loppui - tai tavallaan se ei ole loppunut vieläkään. Siitä tuli erään isomman radion osa. Mutta nimenä ja itsenäisenä radiona se on sentään loppunut jo kauan sitten.

Kaikesta tuosta jäi jonkinlainen rokotus musiikin kuuntelua ja paikallisradioita kohtaan. Siksi kuuntelen mieluummin puheohjelmaa Radio Ykköseltä tai Radio Puheesta silloin, kun siellä ei pelkästään lässytetä tai puhuta urheilusta.

Antenniputken irrottamisen yhteydessä panin kasetilta kuulumaan viimeisen tekemäni ohjelman samalla kun irrottelin muttereita, mutta johdot olivat vielä kiinni. Ohjelmassa annoin palaa eli haukuin kunnan ja kunnanjohtajan ja kaiken mahdollisen. Tuskin tuota ohjelmaa kukaan kuunteli. Soitin sitä kasettisoittimesta, josta patterit hiipuivat lähetyksen aikana niin, että ohjelma hidastui, ja nauhalta kuuluva puheeni oli enää epäselvää mölinää. Sopiva lopetus.

[-:)lauri]

Itselläni on Trumpin tavoin tapana ottaa helteellä huurteisen sijaan kylmä Coca-Cola zero. Great Minds Think alike!